CATEGORIES

Kuulumisia

29.6.2020

Kesäkuun viimeisiä päivä viedään! Ja miten upea kesäkuu tämä onkaan ollut! Olen henkilökohtaisesti ollut aivan intona tästä helleputkesta. On ollut parasta nauttia lämpimistä kesäilloista omalla terassilla. Tällä viikolla toteutan teille myös videopostauksen takapihastamme! Projekti ei ole vielä valmis, mutta pohja kylläkin. Se on niin toiminnallinen ja mahtava piha meidän perheemme tarpeille. Ei tosiaan ole pienintäkään kuumetta lähteä matkustelemaan tänä kesänä.

Viimeiset viikot ovat olleet tapahtumia ja hommaa täynnä. Tässä hieman arkisia kuulumisia. 

Minulle osui nyt kesälle melkoinen työsuma. Mutta koronakevään jälkeen ei voi kun olla kiitollinen että töitä on. Olen kevään jäljiltä hyvin väsynyt, josta teille hiljattain sanoinkin. Väsymys ei ole kuitenkaan väistynyt, josta olen kokenut huonoa omatuntoa. Mistä minä muka voin olla väsynyt? Meillähän on kaikki hyvin. Äitini linkkasi tämän Iltalehden artikkelin, missä listataan syitä tälle koronakevään jälkeiselle väsymykselle ja ymmärsin, että tuostahan se johtuu. Metatyön määrä on ollut kaikilla valtava kun olemme joutuneet opettelemaan uutta arkea. Se syö paljon sellaisia voimavaroja, mitä ei välttämättä huomaakaan. Ystävien ja perheen kanssa juteltuani ymmärsin, että onhan tässä puolen vuoden sisään tapahtunut paljon. Olemme koko perhe muuttaneet “uudelle” paikkakunnalle, jossa on myös uuden arjen opettelu ja kodin kunnostaminen. Vaikka kaiken olen kokenut positiivisena muutoksena, on se silti muutos. Ja muutos vie aikaa ja voimavaroja. Ymmärsin myös, että tämä minun väsymykseni voi juontua hyvin pitkältä ajalta. Arki kolmen pienen lapsen ja oman yrityksen kanssa on ollut hyvin haipakkaa ja olen puskenut menemään sumussa jo monien vuosien ajan. Niin monta vuotta on tsempattu ja suoritettu. Nyt kun lapset alkavat olemaan sen verran itsenäisempiä, että arki on helpottanut suuresti, on siinäkin nyt tilaa huomata se oma väsymys kun ei tarvitse ihan koko aikaa puskea yöheräämisiä myöten. Minulla on ollut vaikeuksia sallia itselleni tämä väsymyksen tunne koska samalla nautin arjestamme suuresti. Armollisuuden opettelu ja sen oman ajan ottaminen ei ole minulle luontaisin asia, mutta siihen nyt aktiivisesti opettelen. Ihan hetkessä se ei tapahdu. 

Viime viikonloppuna juhlittiin meidän keskimmäisen kaverisynttäreitä pienellä porukalla. En voi kuin iloita sitä, miten mahtavaa on voida järjestää erilaisia juhlia omalla takapihalla ja miten hyvin se siihen taipuu. (Videopostaus pihasta tulossa tällä viikolla). Lapset suhasivat trampalla, poreammeessa, futista pelaamassa ja vesileikeissä sadettimen alla. Itse nautin siitä eniten kun näen poikieni nauttivan ja voidaan kutsua ystäviä kylään. Tämän kesän parasta antia on ehdottomasti ollut erilaiset takapihatreffit ystävien kanssa grillaten ja pihapelejä pelaillen. Myös nämä viimeaikaiset säät ovat olleet vain uskomattoman upeat! 

Meillä on nuorimmat pojat olleet vielä päiväkodissa sillä minulla ja miehelläni on työt vielä täysillä päällä, mutta huomenna alkaa heilläkin loma. Tämä on tosin meille kova paikka, sillä samalla tulee päätökseen meidän kuusi vuotta kestänyt Ankkalampi-arki. Poikamme ovat kaikki käyneet tämän kaksikielisen päiväkodin 2-vuotiaasta lähtien ja esikoinen kouluun asti. Paikalla on edelleen muutama hoitaja, jotka ovat olleet osallisena meidän kaikkien poikien varhaiskasvatuksessa. Olemme niin kiitollisia heille kaikesta. Nämä valloittavan ihanat ja ammattitaitoiset ihmiset ovat mahdollistaneet niin laadukkaan ja ihanan arjen meidän pojille, etten tiedä miten voin koskaan kiittää tarpeeksi. Hoitajien lisäksi muista päiväkodin perheistä on muodostunut meille monia todella läheisiä ja rakkaita ystäviä. Pala on kurkussa varmasti huomenna hyvästejä jättäessä. Ystävyyssuhteet toki säilyy, mutta arki muuttuu. Elokuusta lähtien poikamme siirtyvät Kauniaisten varhaikasvatuksen piiriin.

Mitä sitten odotan tältä kesältä? 

 Minusta on ihanaa, että suunnitelmia ei juuri ole. Mennä fiiliksen mukana ja nähdä ystäviä rennosti takapihalla kesäpäivästä nauttien. Töitä tosin on minulla ja miehelläni läpi tämän kesän, mutta onneksi oma työni on hyvin joustavaa. Haluan tänä kesänä käydä enemmän lenkeillä metsässä, löytää kadonneen liikunnanilon sekä kuunnella äänikirjoja. Koska oma työ on hyvin kevyttä -vaikkakin paljon aikaa vievää, olen kaivannut vähän pohdiskelevampaa ja asiapitoisempaa kuunneltavaa ja luettavaa vapaa-aikana. Monilla tämä menee varmasti toisinpäin. Paljon on tullut pohdittua myös oman työn merkityksellisyyttä. Tuntuu, että ympärilläni moni ystävä on saman äärellä. Siitäkin varmasti kypsyy vielä oma postauksensa. Mutta jos teillä on vinkata hyviä kirjoja kuunneltavaksi joiden ajattelisit olevan minusta kiinnostavia, kuulisin niistä mieluusti. Nyt kuuntelussa Maaret Kallion Toivo, sekä Mark Mansonin Kuinka olla välittämättä paskaakaan.

22 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Pauliina

    Moikka!
    Muistan kun omat lapseni olivat n. 3-5 vuotiaita, niin minulle iski todella kova väsymys. Koskaan en vauva/pikkulapsi arjessa tuntenut itseäni väsyneeksi, vaikka en juuri nukkunut moneen vuoteen. Pieni 1,5v ikäero tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna varsin hurjalta 😁
    Kun niin sanotusti kierrokset laskivat ja oli “lupa” nukkua, niin unta olisi riittänyt vuodeksi putkeen. Eikä sitä univelkaa kuitattu yhdellä tai kahdella hyvillä yöunilla. Kesti aika kauan ennen kuin tilanne tasaantui, ja samalla mietin että miten musta on tullut näin laiska kun pienten lasten kanssa olin tosi energinen. On Todella ok ottaa iisimmin ja istua terassilla ja katsoa vaan kun lapset touhuaa!
    Ihanaa kesää!

    • Hanna Vayrynen

      Voi Pauliina <3 Et tiedäkään miten paljon tämä kommenttisi auttoi omia tunnettani! Koska minusta tuntuu kirjaimellisesti tuolta - nyt on tilaa väsymykselle ja se on todella läsnä. Aion tehdä tänä kesää juuri tuon <3 Kiitos niin paljon - ja ihanaa kesää teidän perheelle <3

  • I

    Nämä nyt ei ole mitään self help-kirjoja, mutta suosittelen lukemaan kirjoja, jotka jotenkin ”avartavat” ja antavat perspektiiviä. Itse ainakin saan niistä energiaa ja uutta ajateltavaa. Olen viime aikoina mm. lukenut Trevor Noahin Born a crime, JD Vancin Hillbily Elegy ja Tara Westoverin Educated, todella kiinnostavia. Suosittelen myös kovasti katsomaan Hilary Clinton dokkarin Yleltä, niin uskomattoman vahva nainen, joka on raivannut tietä muille naisille.

    • Hanna Vayrynen

      Kuulostaa juuri siltä mitä haen! Iso kiitos näistä – olen saanut ihan huikeita suosituksia teiltä – kuten tiesin <3

  • Fridayblues

    Hei, kiitos tästä(kin) postauksesta ja hyvistä kommenttipohdinnoista. Itse ollut samojen pohdintojen äärellä ja tunnistan paljon tuota suorittajuutta ja tehokkuutta ja toisaalta tarvetta armollisuuteen. Kaiken tämän tavallaan itsessään tunnistaa mutta miten se onkin niin vaikea päästä siitä eteenpäin ja hellittää hiukan. No, loma häämöttää edessä ja ihanaa kun tänä kesänä sille ei ole juuri suunnitelmia ja suorittamista. ;) Ehkä ehtisi lukea jonkin noista kirjasuosituksista…josko lapset antaisivat hetken rauhan :D Ihanaa kesää teidän perheelle!

    • Hanna Vayrynen

      Miten ihana kuulla että siellä on sielunsiskoja jotka ymmärtävät tämän päänsisäisen taistelun juuri eikä melkein! <3
      Toivotaan meille armollisuutta sekä rauhallisuutta kesään! <3 Valtavan ihnaa kesää <3

  • Lene

    Postauksesta huokuu tyytyväisyys, onnellisuus ja myös omien rajojen hahmottaminen. Itse luin reilu vuosi sitten Uuvuksissa -nimisen kirjan (Liisa Uusitalo-Arola) ja se sai minut ymmärtämään, ettei väsymys tosiaan mene vain yhden kovemman työpuristuksen piikkiin. Tehtiin isoja muutoksia, mm muutettiin takaisin Suomeen. Täällä arki on niin leppoisaa ja luonto lähellä. Mekin asuimme ennen kantakaupungissa ja samat fiilikset kun nyt asutaan rivarissa. Lapset kasvavat silmissä ja uusia kavereita on naapurusto pullollaan. Hyvää kesää ja kiitos kivasta blogistasi, se on ainakin minulle tietotyöläisenä, jossa vähän varaa luovuudelle, kivaa vaihtelua!

    • Hanna Vayrynen

      Miten kauniisti näetkään – kertoo sinun hyvyydestäsi <3
      Kiitos kovasti tästä suosituksesta - sillä kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta mitä etsiskelen. Olen saanut teiltä nyt ihan hurjan määrän mahtavia suosituksia!

      Ihana kuulla, että teillä on ollut niin samat fiilikset muutosta. Ei sitä tajunnutkaan ennen muuttoa mitä kaikkea sitä saisikaan täällä tilalle <3

      Kiitos kovin ja mahtavaa kesää! <3

  • Sydän

    Kaiken keskellä olet varmasti onnellinen ihanasta parisuhteestasi jossa kaikki on oikeasti sitä miltä näyttää, paras koti pojillennekin, teidän vahva liitto❤ Joka ei kulu eikä kuulu julkisudessa💕

    • Hanna Vayrynen

      Kyllä – perhe on minulle kaikki kaikessa <3

  • Haidi

    Nii ihana mekko ja rauhallinen tunnelma kuvissa. Mitä synttäreistä vilahti instassa niin meininki vaikutti kyllä varsin vauhdikkaalta ja iloiselta :) itse olen tänään fiilistellyt tätä sadetta ja sen tuomaa rauhallisuuden tunnetta. Jotenkin aina niin rentoutunut olo sateella! Itsellä ongelmaa on nyt hidastaa arkea kun jalan kanssa pitäisi vain levätä. Maailman haastavinta, etenkin kun se kestää jo painoa paremmin! Pitäisi vain malttaa, jotta se nyt luutuisi loppuun ja pääsisi sitten taas elämään ja menemään :)

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos ihana! Vaikka oltiin pienellä porukalla niin silti kyllä menoa ja vilskettä riitti! :D
      Ja hei sama – eilen oltiin oikein kuvailemassa ulkona sateessa ja nautin siitä täysillä. Puhdistavaa ja ihanaa!
      Ja apua niin ymmärrän! Mutta nyt jos joskus Haidi hyvällä omalla tunnolla rauhoittumista!!! :D

  • Merja

    Ihanaa, kun nautitte koko perhe omakotitalossa asumisesta. Se on juuri lasten ollessa ns. leikki-iässä parasta mahdollista. Oma piha tarjoaa aktiviteetteja, eikä valvova silmä ole kaukana. Kerrostalosta on aina lähdettävä jonnekin.
    Olet koko kevään ollut oikein tuplateholla toimiva superpakkaus, vaimo, äiti, kotiopettaja, yrittäjä, remonttireiska, sisustaja ja mitä kaikkea vielä. Hengästyttää oikein luetella mihin kaikkeen olet venynyt. Toivottavasti saat nyt kesällä hieman ladata akkuja, ettet uuvahda kokonaan. Kaikkea ei tarvi saada valmiiksi heti, festina lente eli kiiruhda hitaasti on hyvä välillä muistaa.

    • Hanna Vayrynen

      Voi ihana ihana Merja <3 Iso kiitos ymmärryksestä ja auttamisesta armon äärellä <3 Miten osaatkin aina sanoa ne sanat jotka konkreettisesti auttavat ja sallivat vallistevat tunteeni <3 Olet <3

  • Sonja

    Hei Hanna!

    Oman työn merkityksellisyyttä pohdimme varmasti kaikki jossain vaiheessa. Itse olen tullut tulokseen, että merkitys on itse työnteossa. Työmme vaikutusta on kuitenkin vaikea tietää etukäteen, joten tärkeintä on tehdä työnsä vilpittömästi hyvällä tarkoituksella niin hyvin kuin pystymme.

    Viime vuoden lempi äänikirjani oli Tara Westoverin ’Educated’ Audible sovelluksen kautta. Bongasin tämän Bill Gatesin kirjasuosituksista – suosittelen kurkkaamaan hänen muitakin suosituksiaan, olen itse löytänyt monia hyviä kirjoja sitä kautta.

    Mukavaa ja rentouttavaa kesää!
    – Sonja

    • Hanna Vayrynen

      Onpa hyvin sanottu – ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Iso kiitos suosituksesta! Menee kuunteluun!!
      Kiitos suuresti ja ihanaa kesää sinne <3

  • Johanna

    Hienoa, että olet pystynyt myöntämään itsellesi, että olet väsynyt! Olet aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että luot itsellesi kiirettä ja koko ajan on pakko suorittaa jotain. Mietin, että voisiko siinä olla taustalla jokin “pelko” siitä, että tunnet itsesi riittämättömäksi, jos et tee ja suorita niin paljon? Se suorittaminen olisi tavallaan jonkinlainen rooli siitä, että minä pystyn ja jaksan ja myös muilla ihmisillä on se kuva sinusta? Ja ei tavallaan halua myöntää itselleen ja muille, että aina ei jaksakaan ja rikkoa sitä kuvaa?

    Tietysti meillä Suomessa on todella vahva pärjäämisen ja työteliäisyyden kulttuuri. Tulee mieleen oma mummuni, joka maatalon töiden lisäksi laittoi ruoat, siivosi yms. ja kaikki tehtiin aina itse ja 85-vuotiaanakaan ei suostunut ottamaan siivous- tai ruoka-apua millään vastaan. Varmasti todella yleistä tuolle sukupolvelle.

    Oletko ikinä harkinnut, että kävisit vaikka muutaman kerran terapeutin vastaanotolla puhumassa tuosta suorittamisesta? Sieltä voisi löytyä jonkinlaisia uusia näkökulmia ja työkaluja asian ratkaisemiseen.

    Olen blogisi suuri fani ja nämä pohdiskelevat tekstisi ovat ehdottomasti blogisi suola <3 Hyvää kesää!

    • Hanna Vayrynen

      Kyllä. Kai se myöntäminen on ensimmäinen askel. Ja todella hyvää pohdintaa. Todella pitää miettiä syvemmin mistä tämä on tarpeeni kumpuaa! Olen käynyt myös terapiassa joitakin kertoja vuosien varrella yrittäen saada työkaluja ja ymmärrystä tälle omalle ainaiselle kiireen tunnulle. Varmasti myös tämä esikoisen rooli näyttäytyy siinäkin. Minulla on aina tunne että minun on tehtävä, koska muuten kukaan muu ei tee ja asia jää tekemättä. Minulla tosin ei ehkä niinkään ole huoli siitä että muut eivät näkisi minua tehokkaana, sillä tiedän muiden toivovan osaavani rentoutua paremmin ja tekeväni vähemmän. Samalla minä toivon, että he tekisivät enemmän :D Minun ongelma on enemmänkin pohtia miksi asia pitää tehdä? Onko katastrofaalista jos sitä ei tee? Mitä pelkään tapahtuvan jos en näitä asioita tee.
      Mutta iso kiitos – vielä ollaan matkalla itseen <3

      Ja iso iso kiitos kauniista sanoista! <3 Itsekin ne antavat minulle eniten ja tässä nyt työn alla paljon erilaisia pohdiskelevampia aiheita :)

  • Marketta

    Hei. Kiitos taas kivasta postauksesta. Mistä kuvissa oleva mekko on? Se on tosi kaunis.
    Olen myös äänikirjojen ystävä. Kuuntelen paljon elämänkertoja ja ns asiakirjallisuutta. Kun postauksessa kerroit väsymyksestäsi niin voin suositella Henri Tuomilehto & Jouni Vornanen Nukkumalla menestykseen – kirjaa. Kirjassa on monta ihan itsestäänselvää asiaa mutta mitä ei kuitenkaan itse välttämättä muista/osaa/jaksa huomioida arjessa, mikä sitten vaikutta uneen ja jaksamiseen.

    • Hanna Vayrynen

      Se on suomalaisen Andiatan! :) Ja hei iso kiitos näistä suosituksista! Äänikirjat ovat loistavia kun voi esim. siivota ja lenkkeillä samalla! :) Menee aika hetkessä ja mielekkästi! Kiitos kovasti!

  • M.M

    Tunnistan nuo ajatukset siitä, ettei salli itselleen väsymystä. Sitä jotenkin vähättelee omia tekemisiään niin, tai ainakin itse huomaan tekeväni niin. Välillä on pitänyt ihan tietoisesti kelata läpi kaikkea tapahtunutta, jotta väsymys tuntuisi oikeutetulta.. Vielä uupumuksen vuosi sairauslomallakin ollessani tunsin asiasta huonoa omaatuntoa. Lisää itsemyötätuntoa ja lempeyttä, sitä toivon meille kummallekin. :) Ja asiasta kukkaruukkuun, teidän takapiha on ig-postaustesi perusteella tosiaan mahtava! Meillä on onneksi kesämökki, kun kerrostaloasuminen kävisi muuten kesällä vähän tunkkaiseksi.

    • Hanna Vayrynen

      Juuri tämä! Mutta hyvä keino tämä, että kelailee niitä JO TEHTYJÄ asioita, eikä vaan niitä tekemättömiä ja alati kasvavia to do listoja… Huomasin tuossa yksi päivä, että oloani helpotti suuresti katsoa yhtä parin kuukauden vanhaa pitkää to do listaani, mistä kaikki oli vedetty yli. Paljon on tehty ja aina ei tarvitse koko ajan tehdä <3

      Ja hei iso kiitos! <3 Me rakastamme tuota pihaa ja sen toiminnallisuutta! Yritän tänään saada videopostauksen siitä tehtyä! <3