CATEGORIES

Vaiheita

24.8.2020

Minun on jo pidempään ollut vaikeaa kirjoittaa postauksia blogiin. Huomaan jännittäväni tekstin tuottoa. Päässä kuohuu valtava määrä keskeneräisiä ajatuksia, mutten saa niistä mitään valmiiksi. Haluaisin saada ajatukset jotenkin paketoitua kauniiksi paketeiksi teille, mutta teippiä, lahjapaperia tai -nauhaa ei vain löydy. Kaikki ajatukset ovat vain ranskalaisten viivojen raakileilta, joita en haluaisi saattaa sellaisenaan kaikkien silmien eteen. Haluaisin tarjoita teille jotain konkreettista – en vain keskeneräisiä ajatuksia. 

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä korkeammaksi kynnykseni nousee. Ei tämä tosin ole ensimmäinen kerta. Aina joskus tulee tällaisia “kirjoittajan blokkeja”. Yli kymmenen vuotta olen blogia jo pitänyt ja epäsäännöllisen säännöllisesti tulee tällaisia kausia. Se kuuluu luovaan työhön. En ole koskaan ollut mikään lahjakkain kirjoittaja, suomen kieli kun ei ole koskaan ollut kouluaineissakaan vahvuuteni. Haluaisin silti, että kirjoituksillani olisi kuitenkin syvempi viesti. Jotain, mikä voisi herättää lämmön jonkun toisenkin sisällä ja tuntea, ettei ole ajatuksiensa kanssa yksin. 

Nyt päätin, että aloitan edes jostain. En olisi niin kriittinen itseäni ja tekstiäni kohtaan, vaan luopuisin päälimmäisistä ajatuksista ja laittaisin sen vain eteenpäin. Koska niin päästään eteenpäin pidemmällä matkalla – ottamalla edes ne pienet pari ekaa askelta. Tee edes jotain. Se on hyvä startti. 

Olen yrittänyt löytää syytä omalle pääjumilleni. Uskon, että se on osalta myös oman jaksamisen suojelua. Kulunut koronakevät oli monille henkisesti kuluttava, eikä vieläkään olla metsästä ulkona. Meidän perheellä on tänä vuonna ollut hurjasti muutoksia toiselle paikkakunnalle muuton, lasten uusien koulujen, päiväkotien ja harrastusryhmien aloituksen myötä. Olen alkanut ymmärtää, että oma väsymys juontuu paljon pidemmältä ajalta. Olen tehnyt täysipäiväisesti töitä kaikki raskaudet, vauva-ajat sekä pikkulapsi arjen keskellä. Ajan olen nipistänyt omasta liikunnasta ja yöunista, joka on tietysti vielä huonompi ratkaisu. Olen hyvin huono sallimaan itselleni täyttä tekemättömyyttä ja sitä olen nyt yrittänyt tietoisesti harjoitella. Vaikka haluaisin sanoa, että nyt on kesä levätty ja uudella draivilla mennään syksyyn niin ei se ikävä kyllä niin vain ole. Tämä harjoittelu selkeästi ottaa minulla hieman enemmän aikaa. Suurta helpotusta minulle toi Asennemedian julkaisema tiedote, jossa he kertoivat alkaneensa tarjota vaikuttajilleen työterveyshuollon palveluita Mehiläisen kanssa. Kuulema uupumus on ollut todella monen huulilla tänä vuonna (lue vaikuttajan ammattitauti on uupumus). Ihan vain tieto siitä, etten ole tämän kanssa yksin helpotti oloa aivan valtavasti. Jotenkin on vain hävettänyt suuresti olla näin väsynyt – minähän rakastan työtäni ja nautin siitä suuresti! En koe sitä mitenkään rankkana, mutta aikaa vievänä ja ajoittain hyvin kuluttavana kylläkin. Mutta se että muut samaa työkseen tekevät sanovat olevansa uupuneita tuo minulle valtavaa helpotusta ja vertaistukea. Olen opetellut hyväksymään, että minäkin saan väsyä. Minun ei tarvitsekaan olla ajatuksieni ja kehitykseni kanssa valmis. Tämä on prosessi – eikä pikakelausta siihen ole.

 Rakastan työtäni – se on tuonut elämääni ihan hurjasti – puhumattakaan miten se mahdollistaa sen miten voin olla myös läsnä perheelleni. Moni bloggaaja tuntuu vähentäneen viime vuosien aikana blogikirjoituksiaan ja panostaneen enemmän Instagramiin. Vaikka itsekin käytän Instaa paljon, en silti halua luopua blogista. Instan päivitykset ovat jotenkin niin häilyvän lyhytikäisiä. Blogissa pääsee sukeltamaan vähän syvemmälle ja palaamaan vanhoihinkin asioihin helpommin. Olen monasti kertonut teillekin, että minulle se on tässä työssä antoisintakin. Parhaat keskustelut olen käynyt kommenttien puolella – nykyään ilokseni myös Instan yksityisviestien kautta. Nyt pyrin tekemään taas blogipostauksiakin pienemmällä kynnyksellä – kyllä se oma flow taas sieltä löytyy. Vaikka alkuun olisikin raakileilta, niin ainakin olen aloittanut.

32 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Elina

    Upeita kuvia! Sä oot Hanna niin viisas ihminen <3 Todella opettavaisia kirjoituksia täällä sun blogissa. Tää on sellainen blogi jonne voi tulla lukemaan aitoja asioita _ihmisen_ näkökulmasta <3

    • Hanna Vayrynen

      Vitsi miten kauniita sanoja ja palautetta <3 Kiitos - olen todella otettu <3

  • Carita

    Hei. Todella hienoja kuvia blogissasi. Mistä oletkaan löytänyt näin kuvauksellisen paikan, jossa mieli varmasti lepää ja kerää uutta voimaa arjen kiireeseen?

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos <3 Tämä on Glimsinjoki, joka on ihan tässä Kauniaisten ja Espoon rajalla.
      Olen itse pikkutyttönä leikkinyt tuolla joella paljon ja on ollut ihana palata juurille.

  • Piia

    Avoin ja hyvä postaus tärkeästä aiheesta josta moni varmaankin silti edelleen ajattelee että todella hyväosaisten muka-ongelmia. Sisältö olisi ehkä mennyt vielä paremmin perille ilman Mehiläisen mainostusta. Se oli täysin irrallaan kontekstista ja jättää vähän tahmaisen maun “vilpittömyyteen”.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos – olen samaa mieltä! Ja tässä en mainosta mitenkään Mehiläistä! En itse kuulu Asennemedian omiin vaikuttajiin ja tämä ei koske minua! Kaupalliset yhteistyöt merkitsen aina alussa selkeällä *kaupallinen yhteistyö* merkinnällä! :) Minulla ei ole mitään tekemistä tässä mehiläisen kanssa.Se oli minulla kimmoke asian pohdintaan. Luin asiasta tiedotteen ja itse ollessani myös kyseisen ammatin piirissä se herätti pohtimaan syitä miksi moni kokee tästäkin “unelmaduunista” uupumusta :)

  • Mielikuvia

    Joskus viisainta on vaan pysähtyä, hengittää ja antaa itkun tulla–> myötätunto itseä kohtaan 🙏

    • Hanna Vayrynen

      <3 Se on juuri näin <3 Kiitos <3

  • sara

    Sun blogi on ihana ja sulla paljon ihania ajatuksia, joita on kiva lukea. Mut kuten myös Kaisan Si moda -blogia kommentoin, niin ainakin mulle riittää vähempi on enempi -ajattelu blogeissakin. Tarkoitan siis, että arkisia kuulumisia tavallisilla arkikuvilla on kiva lukea, eikä täällä vaadita mitään muotilehtitason asukuvia joka kerta. Älkää siis asettako itsellenne rimaa liian ylös! <3

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja mahtavasta palautteesta <3 Tätä yritän oppia <3 Meidän pojat kun ovat nyt niin innostuneet kamerallani kuvaamisesta niin ehkä annan heidän vastata kuvista pidemmältä ajalta! :D

  • Valkoinen tähdikki

    Hei Hanna! Kiitos rehellisestä tekstistäsi. Juuri tällaisten tekstien vuoksi me pitkäaikaiset seuraajat pysymme matkassasi mukana, vaikka haluaisitkin vetää välillä henkeä. Ainakin itse totesin hijattain, että “oli elämäni kamalin kevät”, vaikka kevääseen mahtuikin ilon hetkiä. Vaikeinta keväässä oli oman ajan katoaminen: minulla ei jäänyt aikaa itselleni, kun töistä ja taaperoperheen arjen pakollisista asioista selviäminen vei voimat. Äitiyden myötä olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan, mutta tässä riittää vielä rutkasti tehtävää. Opettelen siis laskemaan rimaa (edelleen). Rehellisesti sanoen olen vieläkin uupunut, vaikka juurihan vasta palasin lomalta. Vaikean tästä tilanteesta tekee tietysti se, että emme tiedä, kauanko tämä ns. erityistilanne jatkuu. Tsempataan kuitenkin toisiamme eteenpäin! <3

    • Hanna Vayrynen

      Osuit niin asian ytimeen! Sanasi ovat täysin samat mitä itse koen / olen kokenut. Hetken uupumus on selkeästi kaikilloa erittäin ajankohtainen aihe ja monien huulilla. Tästä pitäisi puhua enemmän ja yrittää paikantaa niitä syitä – jospa sieltä löytysi sitä kautta vastauksia ja ratkaisujakin. Juuri näin – tsempataan toisiamme eteenpäin. Ollaan myötätuntoisia toisia kuin itseämme kohtaan! Kiitos, että osoitit minulle nii suurta myötätuntoa, vertaistukea ja ihanaa lämmintä ihmisyyttä äidiltä toiselle <3

  • Saara

    On tärkeää muistaa, että myös mieluisat asiat voivat uuvuttaa.

    • Hanna Vayrynen

      Se on totta – ja sen unohtaa hyvin helposti!

  • Irmala

    Tekstiä lukiessa tuli olo, että kerrot tuntojasi suoraan sydämestäsi. Taidokkaasti ja koskettavasti kirjoitettu! Pidän myös siitä, että haluat pitää yllä aktiivista otetta blogin puolella. Kaikki eivät ole Instagrammissa ja harmillisen paljon julkaisut painottuvat sinne nykypäivänä.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos kovasti kauniista ja ymmärtävistä sanoistasi – ja kyllä – suoraan sydämestä <3
      Rakastan tätä yhteisöllisyyttä täällä, mikä Instassa jää minusta pinnallisemmaksi. Kiitos että olette <3

  • Niina

    Aivan upeita kuvia nämä! Ja hienoa, että uskallat kirjoittaa myös tästä useammin vaietusta puolesta. Bloggaajien elämä monesti vaikuttaa jo liiankin täydelliseltä ja teilläkin niin paljon meneillään (vaikkakin ihania juttuja), että ihme olisi, jos ei vähän olisi tarve himmailla välillä ja levätä. Ja pitkäaikaiset lukijat eivät varmasti täältä minnekään kaikkoa, vaikka välillä ottaisikin tuumaustaukoa.

    Aurinkoa ja armollisuutta itselle alkavaan syksyyn :)

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana kovasti lempeistä ja ymmärtäväisistä sanoista <3 Ymmärrän nimittäin senkin, että bloggaamista / some työntä ulkoa katsoen voi näyttää hyvin "helpolta" - mitä se tavallaan tietenkin on, mutta sitten toiselta kantilta ei lainkaan. Se on hyvin kuluttava ammatti henkisesti myös ja vaikka yleensä jaksaakin niin välillä tulee aikoja kun ei jaksa ja haluaa suojella omaa mielenterveyttä ja jaksamistaan <3 Kiitollinen olen teistä pitkäaikaisista seuralaisistani <3

  • Huong Q-A

    Tiiätkö, siekin saat olla väsynyt ja tehoton ♥️ ei kenenkään tarvitse eikä kuuluisi olla koko ajan paras versio itsestään. Sitä liikaa vaatii itseltään jos on kunnianhimoinen ja aikaansaava, reipas sekä määrätietoinen. Inhimillisyys ja elämä tulee kyllä vastaan jossain vaiheessa ja helposti putoaa kuiluun kun ei voimat enää riitä tai samalla tavalla kuin ennen.

    Ootko kuullut Juha Tapion rakastettu – laulua? Siin on ihanat sanat. Toivon, että sie tän postauksen myötä hellität sitä otetta. Meille lukijoille kelpaa kyllä vähemmänkin. Ja inhimillisyys varmasti antaa enemmän kuin täydellinen elämä-kuvaa. Kuitenkin jokainen ollaan vaan tavallisia ihmisiä vaikka toiset ovatkin menestyneempiä kuin toiset.
    Kun pudottaa kirjoittana pakko-pitää toiminnot, niin saa aikaan herkempiä ja aidompia kirjoituksia. Joten ei hätää vaikka oiskin vajeella. Saat olla ♥️

    Kiitos kun tahdot antaa jotain syvempää siun teksteillä. Nykyään kun liikaa saa vaan pintaa ja pintaraapaisuja. Inspiroit sillä 🙂✨

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos hurjasti lämpimästä ymmärryksestä <3 Te niin kauniisti sanotte juuri ne sanat - mitkä itsekin tiedän - ja mitä sanoisin myös hyvälle ystävälle samassa tilanteessa, mutta oma toiminta ja ajatusmalli on jotenkin niin kieroutuneen syvällä että se on vaikeaa. En ollut kuunnellut laulua, mutta nyt kuuntelin samalla! Itkuhan siinä tuli kun moi osui ja upposi <3 Mutta minä en putoa - kiitos rakkaiden ja teidän <3

  • HeidiÄr

    <3 matalalla kynnyksellä, kyllä se siitä!
    Kauniita kuvia taas, oikea satumetsä!

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos kovasti <3

  • Haidi

    Välillä vaan tulee luovia blokkeja ja kaipaa vähän tilaa ojentaa ajatuksia. Tästäkin tekstistä sai jo hyvin kiinni sun ajatuksia, joten ihana, että niitä tulit kirjoittelemaan.
    Vaikka itekin rakastan storeissa sitä ajankohtaisuutta kun näkee aikalailla sitä mitä juuri tapahtuu, niin ihana, että välillä pääsee blogeihin lukemaan pitkiä tekstejä ja ihmettelemään kommentteihin mitä ajatuksia se herättää itsessä ja muissa :)

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana <3 Ja juurikin, sellaista ajatusten herättelyä ja asioiden lempeää kyseenalaistamista. - sitä minä rakastan blogissa <3

  • Milla

    Ymmärrän hyvin kirjoittamisen tuskan, koska en itse nauti ollenkaan tekstin tuottamisesta. Koin lukiossa hirveetä ahdistusta jokaisen äikän ainekirjoituksen edessä 😅 Muilla oli paperit täynnä tekstiä ja mulla pari lausetta.

    Mun mielestä ei tarvitse olla jokaisen blogipostauksen syvällistä pohdintaa elämästä. Riittää hyvin pinnalliset ja lyhyemmätkin päivitykset 😊 Instagram on vallannut elämää eniten ja luen nykyisin vain 2 blogia, joista sinun ton toinen. Ja pidän itse asiassa myös instassa eniten ”normaaleista” kuvista, niistä joista paistaa elämä läpi ja jotka eivät ole täydellisiä kiiltokuvakuvia. Ne täydelliset kuvat jopa kyllästyttää enkä koe niitä mielenkiintoisina vaikka ymmärrän, että niiden eteen on nähty paljon vaivaa 😊

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos kovin ymmärryksestä, lempeydestäsi ja rohkaisusta <3 Itse jotenkin tätä työtä tekevänä nautin itse tai ainakin haluan tuottaa kuvia joita on mietitty - mutta ehkä voisin yrittää löytää jotain tasapainoa - esim kaupalliset yhteistyöt enemmän niitä mietittyjä ja sitten omat muut kuvat enemmän sellaisia arjen räpsyjä <3

  • Sonja

    Hei Hanna, hyvää jaksaa lukijatkin odottaa :) Työtahtisi kuulostaa hurjalta etenkin pienten lasten ja raskauksien lomassa, joten pieni downshiftaaminen tekee varmasti hyvää.
    Itse yritän juuri samoista syistä vähentää netin käyttöä, joten mm. Instan olen poistanut kokonaan. Satunnaisesti sallin itseni lukea muutamaa blogia, ja omasi kuuluu tähän pieneen piiriin – joten toivottavasti innostut jossain vaiheessa taas kirjoittamisesta. Kuten sanoit, tästä on hyvä aloittaa :)
    Toivon sinulle lepoa ja kiireettömiä hetkiä perheen kanssa <3

    • Hanna Vayrynen

      Olen kovin otettu, että blogini saa olla mukana tuossa piirissäsi <3 Ymmärrän niin hyvin tuon halun vähentää kaikkea neti/puhelimen tarjontaa. Kiitos kovin - tätä kohti matkataan <3

  • Mermar

    Hanna, anna aikaa itsellesi, kyllä täällä jaksetaan odotella.
    Syysterveisin ihania kuviasi katsellen.

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos ihana taas hurjasti kannustuksesta <3

  • Johanna

    Mielestäni olet todella taitava kirjoittaja ja teksteistäsi huokuu usein lämpö ja halu ymmärtää asioita. Itse pidän blogeissa juuri hyvistä ja laadukkaista teksteistä ja tekstisi ovatkin suosikkieni joukossa! Uupumus on varmasti yleistynyt paljon. Ylellä oli juuri eilen hyvä juttu aiheesta, jossa haastateltiin Eeva Kolua. Ehkä hänen kirjansa lukemisesta voisi olla apua tai siitä voisi saada ainakin perspektiiviä aiheeseen? Itseänikin kiinnostaa tuo kirja kovasti, kunhan sen saisi jostain käsiinsä.

    Kaikkea hyvää sinulle syksyyn <3

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos hurjastu Johanna – olen kovin otettu ja kiitollinen kauniista sanoistasi ja kannustuksesta <3 Ja hei itseasiassa olen jo pitkään halunnut koluta läpi Eevan kirjan - kiitos muistutuksesta! Kun olen kuunnellut loppuunj Jari Sinkkosen kirjan otan käteen Eevan! :)Sinne myös <3