Viime viikon kuulumiset
30.11.2020Uusi viikko ja uudet rajoitukset. Paheneva koronatilanne on laittanut muutamia meidän suunnitelmia uusiksi, mutta edelleen ollaan toiveikkaita pienen perhejoulun suhteen. Elämme mahdollisimman varovasti ja noudatamme vallitsevia suosituksia, jotta jouluna ei tarvitsisi mahdollisesti jopa “lock downiin” mennä. Moni alkaa olla korvia myöten täynnä koronaa, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Toivon silti kovasti, että saisimme näillä voimaan tulleilla rajoituksilla ja suosituksilla tartuntamäärät laskuun.
Tässä kuulumisten muodossa hieman viime viikon tapahtumia ja muuttuneita suunnitelmia.
Vatsavaivoja
Jo aiemmin mainitsemani vatsavaivat äityivät yksi ilta niin inhottavaksi, että hakeuduin keskiyön paikkeilla päivystyksen puolelle Espoon Jorviin. Minusta otettiin verikokeet ja todettiin, ettei ole akuuttia hätää, joten sain lääkkeeitä (jotka onneksi auttoivat) ja pääsin kotiin. Seuraavana päivänä suuntasin kuitenkin Mehiläiseen, jotta pääsisimme paremmin kartalle siitä, mikä minua on mahtanut jo melkein vuoden ajan vaivata. Olen aiemminkin käynyt vatsaspesialistin vastaanotolla ja gastroskopiassakin mustan pitkän letkun niellyt, mutta mitään selkeää ei löydettu. Mehiläisessä otettiin taas verikokeita sekä ultraääni, mutta aivan selkeää syytä ei löydetty. Todennäköisesti epämääräiset oireet johtuvat sappikivistäni, jotka tehtiin vahinkolöydöksenä kolmannen raskauteni jälkeen kun umpparini tulehtui. Nyt sain kuitenkin uuden 2 viikkoa kestävän lääkityksen, jos kyse kuitenkin olisi orastavasta refluksitaudista. Seuraillaan miten se toimii ja jos se ei tuo toivottua tulosta, edessä on todennäköisesti tähystyksessä tehtävä sappirakon poistoleikkaus. Mutta seuraillaan.
Lisääntyneeseen oireiluun varmasti vaikuttaa tämä erikoinen vuosi. Kotona pääsääntöinen pysyttely, päätteellä istuminen ja päivisin vähemmän otetut askeleet eivät tee keholle erityisen hyvää. Nyt todella yritän priorisoida omaa terveyttä muistamalla päivittäiset kävely- / juoksulenkit työajan välissä – enkä vain paahda menemään “teen vielä vain tämän”-petollisella ajatuksella. Havahdun liian usein siihen että en lähtenyt ulos tai syönyt kunnon lounasta vasta kun lapset pitää jo hakea päiväkodista.
Uusi sarja
Aloitin uuden sarjan – nimittäin Netflixistä löytyvän Crownin. Olen pitkään jostain kumman syystä ajatellut, että kyseinen sarja ei ole minulle. Miten väärässä olinkaan. Sarja on niin taidokkaasti kuvattu ja on hyvin mielenkiintoinen katsaus Windsor-suvun (osittain oletettuun) historiaan. Olen pienenä tyttönä ihaillut suuresti prinsessa Dianaa, mutta en ole juuri koskaan päätynyt miettimään kuningatar Elisabethin elämää. Miten kirjava ja kivinen tie hänelläkin on ollut kuljettavanaan. Varsinainen rautarouva. Olen katsonut vasta ensimmäisiä jaksoja ensimmäiseltä tuottarilta, joten minun joulukuuni kotoiluhetket on sillä pelastettu. Harmikseni miestäni ei sarja kiinnosta yhtään, joten tämä jää enemmänkin vain minun sarjakseni.
Peruuntuneita suunnitelmia
Meillä on ollut perinteenä pitää kummiglögit lastemme kummeille ja kummilastemme vanhemmille. Olemme pitkälti lastemme kummeja ristiin, joten puhutaan n. kuudesta perheestä. Olimme aikaisemmin ajatelleet pitävämme porrastetusti kummiglögipäivän, mutta vallitsevassa ja melko nopeasti taas eskaloituneessa tilanteessa emme sitä uskalla tai koe vastuulliseksi nyt järjestää.
Meillä on ollut tapana myös järjestää “serkkujoulujuhla” hieman ennen joulua äitini kahden siskon ja heidän lapsien eli meidän serkkujen kanssa. Pahenevan tilanteen vuoksi päädyimme peruuttamaan senkin. Hieman vielä pohdimme, josko uskaltaisi nähdä varovasti ulkona – missä voisi helposti pitää turvavälejä maskien kanssa, mutta kuitenkin kaikki voisivat toivottaa toisilleen kasvotusten hyvät joulut.
Kaiken kaikkiaan olemme karsineet omat kontaktit ihan minimiin. Miehelläni alkoi juuri loma päivätöistään, joten hän ei enää treeneissä ole monien kanssa kontaktissa. Oma työ on onneksi mahdollista tehdä melkein täysin etänä, joten en töiden takia näe myöskään ketään. Myös kummilasten joululahjaostokset olen ostanut kaikki netistä – sujuu niin mukavasti ja helposti. Aivan täysin kevään kaltaisiin eristyksiin emme vielä ole asettautumassa, vaan yrtämme luoda oman “koronakuplan.”
Ja sitten vielä pieni kevennys viime viikon tapahtumiin. Kävelimme poikien päiväkodin ohi kun pojat olivat aamupäivän ulkoilullaan ystäviensä kanssa. He olivat kovassa työn touhussa ja kaivoivat isoa kuoppaa aidan vieressä olevaan hiekkalaatikkoon. Isänsä huomattuaan hiekasta nousi meidän keskimmäisen pojan riemastunut naama joka huudahti: “Isi – me kaivetaan isoa kuoppaa! Ja sit me karataan täältä!” :D
Millaisia ajatuksia uudet rajoitukset ja tämä loppuvuoden kokonaisutilanne sinussa herättää? Jaksaako vielä? Miten te aiotte selvitä läpi loppuvuodesta?