CATEGORIES

Uusi vuosi – vielä samat huolet

12.1.2021

Hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä on arkeen paluu alkanut hieman tahmeasti. Käsi sydämellä en voi sanoa, että täydellä energialla aloitan uutta vuotta. Olen iloinen uudesta vuodesta, mutta vielä tumma koronapilvi selvästi painaa minunkin hartioilla. Ja itsehän olen vielä niiden superonnekkaiden joukossa, jotka voivat tehdä töitä kotoa! Hatun nosto jälleen kerran esimerkiksi maamme hoitohenkilökunnalle ja työlle, jota päivittäin tehdään meidän kaikkien eteen. Meidän kaikkien pitää vain vielä jaksaa pitää kontaktit mahdollisimman järkevinä ja vähäisinä, pysytellä kotiympyröissä eikä matkustella sekä noudatettava huolellisesti vallitsevia rajoitustoimenpiteitä maskeineen ja etäisyyksineen. Helppoa, vaikka varmasti kaikilla turnausväsymystä onkin. Kyllä tämä vielä helpottuu, mutta vielä on jaksettava, jotta ei jouduttaisi ihan viime kevään kaltaisiin eristyksiin ja hoitokapasiteettimme ei ylittyisi. Itse iloitsen suuresti siitä, että lapsilla on edelleen koulut käynnissä ja tällä viikolla saatiin futisharrastus koronatauolta käyntiin pienryhmissä.

Poikien joululahjatoiveet olivat taas aika jalkapallopainotteisia…
Kaikki saivat lahjaksi toivomansa Suomen maajoukkueen pelipaidat, joita on käytetty ahkerasti.

Meillä vuosi alkoi hieman harmillisesti myös muutaman pienen vastoinkäymisen takia. Meidän 4-vuotias kaatui joulun jälkeen pihapeleissä kätensä päälle niin, että siihen tuli pieni murtuma. Käytiin heti röntgenissä ja selvittiin onneksi hyvin pienellä: kantoside 3-4 viikkoa. Ollaan kuitenkin näinä liukkaina ja lumisina päivinä oltu hyvin varovaisia ettei hän vaan uudestaan kaatuisi aikana kun hän ei voi molempia käsiään käyttää. Täten en vienyt häntä heti päiväkotiinkaan vaan hän on ollut kotona kanssani. Siitäkin syystä omat työt jouduin starttaamaan puoliteholla ja olen hoitanut vain välttämättömät. Kuopuksemme on kuitenkin hurjan reipas ja tunnollinen potilas. Kävimme jo kontrollissakin ja luutuminen on edennyt mallikkaasti. Ensi viikolla saadaan jo kantoside pois.

Poikiemme ja meidän kaikkien suureksi iloksi tuttu joulupukki pääsi tekemään visiitin jouluaattona. Meidän nuorin on joulupukin valtava fani ja oli askarrellut hänelle monia kiitoskirjeitä ja -piirrustuksia mukaan vielä paluumatkalle.

Toinen pieni vastoinkäyminen oli kun tämän viikon alkuun ilmoitettiin meidän päiväkodissa olleesta koronatartunnasta ja useista altistumisista. Meidän poikamme eivät ole olleet päivähoidossa kolmeen viikkoon, joten altistuminen ei koskenut meitä. Silti huoli on muiden altistuneiden perheiden ja hoitajien terveydestä. Päätimme pitää myös eskarilaisemme kotona pidempään tästä johtuen ja hänkin vasta aloitti nyt päivähoidon myöhemmin kuin oli tarkoitus. Korona on pyyhkäissyt meidän perheen varpaita jo niin monesti, että alkaa tuntua siltä, että oma sairastuminen on vain ajan kysymys. Meidät on toistaiseksi pelastanut se, että ollaan oltu niin omissa oloissamme ja olemme hyvin varovaisesti ja harkitusti nähneet muita läheisiä. Aloitimme mm. lasten joululomankin reilusti ajoissa, jotta ehdimme pitää viikon kestäneen oman karanteenin ennen joulua, jotta uskaltaisimme viettää joulua siskojen ja vanhempiemme kanssa. Kuitenkin juuri ennen joulua appiukkoni vanha kollega menehtyi koronaan. Osanotot kaikille perheille, keiltä korona on vienyt läheisen </3 Täten päädyimme viettämään joulua niin, että appivanhempamme tulivat toivottamaan hyvät joulut ikkunan takaa.

Ennen joulua pohdin kanssanne joulukattausta. Päädyin lopulta tällaiseen ratkaisuun. Asettelin Balmuirin pallokynttilät sittenkin suoraan kaitaliinalle korkeiden lasisten kynttiläjalkojen sijaan ja niiden rinnalle lisäsin kultaiset kynttilälyhtdyt.

Yksiä suuria ilon aiheita alkaneena vuonna on tämä lumen määrä! Miten valtavan kaunista! Täällä Kauniaisissa on ollut kuin Arendalessa konsanaan. Olen ollut niin innoissani tästä Etelä-Suomen lumen määrästä (vaikka tänään siihen hukutaankin), että kävin ostamassa laskukamat koko perheelle mitä olin jo viime vuonna miettinyt tekeväni. Meidän kaikki pojat kävivät kaksi vuotta sitten yksityistunneilla Talmassa ja innostuivat lajista nopeasti. Viime vuosi oli kuitenkin hyvin lumeton täällä etelässä, joten taukoa lajiin tuli odotettua pidempään. Lumen tultua päätin heti lähteä Peuramaalle iltamäkeen kahden vanhimman kanssa isän jäädessä vielä käsipuolen kuopuksen kanssa kotiin. Pojat muistivat vanhan taidon (suht) nopeasti ja että miten ihanaa on ollut käydä heidän kanssaan kolmistaan laskemassa! Jotta en ihan liian ruusuista kuvaa anna niin totean ensimmäisen 30minuutin olleen A-I-V-A-N kamalaa :D Kahdessa vuodessa oli paljon unohtunutkin ja pakka meinasi hajota jo lasten mäen hisseille johtavaan pieneen ylämäkeen. Sukset, sauvat, ja lapset olivat siellä täällä heidän valittaessa miten vaikeaa on päästä eteenpäin. Kuinka on typerät sukset ja kuinka eivät enää ikinä tule mäkeen. Minä hölmö lähdin vielä samanaikaisesti molempien kanssa ylös… Virhe. Alastulo oli vähintäänkin haasteellinen ja olin jo laskemassa suoraan autolle. Muutaman ärräpään jälkeen päätin kuitenkin vetää henkeä ja yrittää vielä. Päätin laskea yhden pojan kanssa kerrallaan vuorotellen toisen jäädessä pienen mäen alapäähän odottamaan. Se oli onneksi oikea ratkaisu. Kun pääsin keskittymään yhteen poikaan kerrallaan ja he pääsivät pari laskua jalkojeni välissä, muistui vanhat opit nopeasti mieleen. Kahden laskun jälkeen halusivat mennä jo itse ja sitten seuraava haaste olikin saada heidät pois mäestä. Laskminen on ollut erityisen kiva koko perheen harrastus kun futis on ollut joulun aikaan koronan takia tauolla. Ulkoilmassa tulee suksien kanssa pakostakin pidettyä muihin etäisyyksiä ja etäältä luettavan rinnelipun ansiosta mihinkään ei tarvitse juuri edes koskea.

Viime viikkojen suosikkipuuhaa on ollut laskettelu. Ensimmäisen kaaosmaisen puolituntisen jälkeen laskuilo on ollut ylimmillään ja vaikeinta minulla on saada pojat pois mäestä.

Tänään lunta on tullut ihan älytön määrä, mutta eilen oli aivan valtavan kaunis talvipäivä. Kävin ystäväni Hannen kanssa reippailemassa Kauniaisten pienen Gallträsk-järven ympäri. Yritän tänä vuonna muistaa myös liikkua enemmän – jospa ne vatsavaivatkin sen myötä hieman helpottaisivat.

Täällä siis voidaan hyvin ja odotan toiveikkaana tätä vuotta. Pieniä käynnistymisvaikeuksia on havaittavissa, mutta se on varmasti melkoisen yleistä tänä vuonna. Olemme kaikki väsyneitä ajan epävarmuudesta, uuden opettelusta sekä jatkuvasta huolesta ja varovaisuudesta. Uskon kuitenkin, että tilanne vielä tänä vuonna paranee (vaikka se hetkeksi saattaa vielä pahentuakin). Eniten toivon tältä vuodelta terveyttä kaikille sekä sitä, että voisi taas halata ystäviä ja perhettä ilman alati läsnäolevaa huolta. Kyllä tämä tästä <3 Miten teidän arki on lähtenyt liikkeelle?

6 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Lotta

    Koronaväsymystä todellakin on ilmassa enkä malttaa että kesä jo tulisi kun tuntuu että viime kesäkin kuitenkin oli ihana; heti kun saa puistoilla ja pikniköidä ja tavata ystäviä terassikahveilla jne niin tuntuu että elämä hieman voittaa. Talven ja lumen vihaajana tämä nykyinen sää tuntuu vaan masentavan entisestään mutta nyt kun on lapsi 2,5v niin pitää yrittää ulkoilla eikä näyttää hänelle kuinka kärsin ulkona :D super kylmä, lunta joka paikassa, ei pääse päiväkodin rinnettä ylös rattaiden kanssa, saati bussiin rattaiden kanssa koska jokainen bussipysäkki on täynnä kinoksia, huoooh. Kotitoimiston valotus on kuitenkin parempaa nyt kiitos luonnonvalon, jotain positiivista. Toivon teille kaikkea hyvää ja toivotaan että koronatilanne helpottaisi pian… <3

    • Hanna Vayrynen

      Se on kyllä totta – kesällä oli onneksi hetkiä kun pystyi nähdä ystäviäkin <3 Ne kyllä auttoivat paljon. Itse rakastan talvea mutta mieheni ei myöskään ole mikään talvifani joten kuulostaa tutulta :D Toivotaan että tämä tästä suht pian alkaisi helpottaa rokotteiden myötä. Kaikkea hyvää teidän perheelle - kohti kevättä! <3

  • Anna

    Ihana postaus! Arvostan, että jaat rehellisesti tuntemuksiasi. Itselläni tunteet vaihtelevat paljon tämän poikkeusarjen suhteen: toisinaan olo on hyvinkin luottavainen ja tuntuu, että kyllä tästä selviää. Toisinaan taas huoli painaa todella kovaa ja tuntuu, että tulevaisuus näyttää synkältä. Vaikka omat läheiseni ovat toistaiseksi välttyneet koronalta, tuntuu, että on vain ajan kysymys, kun itse tai joku lähipiiristä sairastuu. Ei tässä auta, kuin luottaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen ja odottaa päiviä, kun saa taas vapaasti tavata läheisiä ja ystäviä. Harmittaa omien lasten puolesta, kun kavereiden kanssa leikkimiset ovat jääneet kyllä huomattavasti vähemmälle. Onneksi lapsillamme on pieni ikäero niin heistä on ollut seuraa toisillensa. Kyllä me kaikki yhdessä selvitään tästä vaikeasta ajasta ja tulevaisuudessa, kun palataan normaaliin arkeen niin osataan varmasti arvostaa todella tavallisia asioita paljon. Ihanaa vuodenalkua sinne!

    • Hanna Vayrynen

      Voi miten tuttuja fiiliksiä <3 Tämä on kyllä ollut erikoinen vuosi. Ikävä monia asioita, mitä on pitänyt itsestäänselvyytenä. Mutta kuten sanoit: kyllä usko on luja että tästä vielä tämän vuoden aikana päästään eteenpäin kohti "normaalimpaa" arkea. Meillä myös jääneet todella vähälle kaikki leikkitreffit yms, joten samasta asiasta olen kiitellyt kun veljillä toisistaan seuraa <3 Kyllä tästä yhdessä mennään eteenpäin <3

  • Maija M.

    Onnellista vuotta 2021 koko teidän perheelle ja hyviä laskuja mutkamäkiin! <3 Tämä vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Olen niin iloinen ja kiitollinen siitä, että tänne Etelä-Suomeenkin saatiin lunta! On ollut aivan superihanaa päästä taas mulle maailman rakkaimman maastohiihtoharrastuksen pariin. Mikään ei ole ihanampaa kuin hiihtää lumisen metsän keskellä <3 Helsingissäkin on ihan mahtavia hiihtomaastoja!
    Juuri ennen joulua kaikki koronavuoden väsymys, epävarmuus ja huoli tulevasta purkautuvat kunnon itkuna. Se taisi helpottaa, koska tämän vuoden puolella fiilis on ollut paljon parempi. Vielä tulee se päivä, kun korona on historiaa!

    • Hanna Vayrynen

      Hei iso kiitos <3 Siis tämä lumen määrä on IHANAA <3 Olen niin fiilistellyt tätä valkoista ihanuutta ja sen tuomia ihania mahdollisuuksia <3 Itse en koskaan ole viihtynyt murtomaasuksilla vaikka juurikin tuo maisemien fiiistely kuulostaakin parhaalta ikinä!! Ja hei ymmärrän tuon niin hyvin. Minullakin tullut muutama tuollainen purkautuminen. Ilman mitään erityistä syytä, mutta nopeasti taas helpottaa ja päällimmäinen tunne on usko siitä, että korona saadaan kuriin <3