Uusi alku

Maanantaina aviomieheni ilmoitti julkisesti, että hän lopettaa jalkapallon pelaamisen ammattilaistasolla. Paljon en ole vuosien saatossa hänestä tai hänen (nyt entisestä) ammatistaan puhunut. Olen aina ollut hänestä äärimmäisen ylpeä, mutta samalla olen pelännyt että minut määriteltäisiin liiaksi hänen ammattinsa perusteella. Halusin olla minä, enkä vain “sen jalkapalloilijan vaimo“, johon sain hyvin usein mieheni työn takia törmätä. Vuosien saatossa olen kuitenkin ilokseni saanut huomata, että te olette täällä niin aidoista ja sydämellisistä syistä. Olette auttaneet minua kasvamaan. Kiitos, että olette kulkeneet kanssani kaikki nämä vuodet. Siksi haluan muutaman sanan tästä isosta käännekohdasta blogiinkin kirjoittaa.

Sanat eivät riitä kertomaan kuinka ylpeä miehestäni olen. Hänellä oli unelma pienestä pojasta lähtien ja tehnyt määrätietoisesti töitä koko elämänsä sen saavuttaakseen. Jalkapallo on suosituin ja kilpaillun urheilulaji koko maailmassa ja hän harvojen joukossa onnistui tekemään siitä ammatin. Harrastuksesta tuli komea ura (video). Melkein kaksikymmentä vuotta hän pelasi ammattilaisena ja yli puolet siitä ulkomailla. Futis vei meidät Hollantiin, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja lopulta takaisin koti-Suomeen. Jokainen päivä hän näyttää minulle ja pienille pojillemme, että elämässä kaikki on mahdollista jos uskoo itseensä, kohtelee muita kunnioituksella ja tekee kovasti töitä. Hän on meidän sankarimme.

Jalkapallo ei ole vain hänen elämänsä, mutta valtava osa minunkin elämääni tänä päivänä. Saan olla jalkapallolle niin monesta äärimmäisen kiitollinen. Mieheni määrätietoisuus ja ura ammattilaisurheilijana salli meidän asua monissa eri maissa ja matkustaa ympäri maailmaa. Olen niin kiitollinen siitä, että sain opiskella hyvin kansainvälisessä ympäristössä. Se opetti paljon vieraista kulttuureista ja uusia kieliä niiden mukana, mutta eniten nuo vuodet opettivat elämästä ja siitä, mikä on loppupeleissä kaikkein tärkeintä. Meille tärkeintä on läheiset ihmiset. Kaikkein kiitollisin jalkapallolle olenkin siitä, minkä määrän rakkaita ja läheisiä ihmisiä se on tuonnut elämiimme. Valtava määrä tärkeitä ystävyyssuhteita on solmittu vuosien varrella. Toki se tarkoittaa myös sitä, että palasia sydämestä on ikään kuin ripoteltu ympäriinsä, mutta mikä rikkaus onkaan olla ystäviä ympäri maapalloa. Suuri kiitos kuulu myös suomalaiselle jalkapalloperheelle. Mieheni vuodet maajoukkueessa ja   kaudet suomalaisissa seuroissa on sallinut meidän tutustua niihin moniin muihin intohimoisiin jalkapalloihmisiin Suomessa. Heidän kanssaan on ollut ihana jakaa kaikkea sitä iloa, mitä tämä hieno laji arkeen tuo.

Vaikka tämä on yhden aikakauden loppu, ei tämä ole vielä hyvästit jalkapallolle. Puoliaika on ehkä vihelletty, mutta uskomme toisen puoliskon olevan entistäkin mielenkiintoisempi ja täynnä jännitystä. Olemme enemmän pelissä kuin koskaan ennen. Nyt matka jatkuu kuitenkin kohti uusia jalkapallohaasteita. Kiitos perheellemme, ystävillemme ja teille kaikille blogin lukijoilleni, jotka olette kannustaneet ja tukeneet vuosien varrella. Blogi oli aina vahva linkki Suomeen kaikkien ulkomailla viettettyjen vuosien aikana. Strictly Style ei vain ollut työ jonka sai aina muutojenkin edessä ottaa mukaansa, mutta usein myös merkittävä henkireikä ja vertaistuki. En ikinä voi kiittää tarpeeksi. Kiitos.

Kuvat minä & Elisa