CATEGORIES

Mitä sinä tekisit?

26.2.2014

Mielessäni on pitkään kypsynyt ajatus kirjoituksesta, missä haluan pohtia kanssanne muiden huomioonottamista, erilaisuuden ymmärtämistä ja toisten kunnioittamista. Sen vielä muhiessa, haluan jakaa kanssanne seuraavan videon. Se toimikoon alkujohdantonta siitä, kuinka meidän tulisi ajatella lähimmäisistämme, vaikka olemmekin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista. Tähdätään aina toisten erilaisuuden ymmärykseen ja jos tilanne sen vaatii, älkäämme olko hiljaa.

Inhimillisyyden ja ymmärryksen kautta. Aina.

26 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Marissa

    Liikutuin videota enemmän näistä kaikista ihanista kommenteista. Ihan huikeita lukijoita! Minulle tuli heidän puolestaan paha mieli, ettet viitsinyt vastata monille heistä, etenkin pitkien omakohtaisten kokemusten jakajille. Pelkkä “kiitos itsellesi” olisi riittänyt. Ymmärrän, että bloggaajilla on kiire ja kommentteihin vastaaminen usein jää, mutta jos tällaisen aiheen nostaa pöydälle, olisi minusta erittäin ystävällistä vastata edes jotain.

    • Mrs.V

      Olen ihan samaa mieltä. Kaikki kommentit olivat ihan mahtavia ja toivat ihan uuden syvyyden asialle. Ikävä kyllä minä en halua vastata pelkästään “kiitos”. Haluan sanoa niin paljon enemmän, että pelkkä kiitos olisi minusta itseasiassa vain pahempi, koska minulla ikävä kyllä oli ihan järkyttävä kiire. Blogissani en kuitenkaan paljoa arjestani jaa ja tuo viikko oli vieläpä poikkeuksellisen päätähuimaava. Pienen lapsen äitinä, häntä kotona hoitavana, kahden koiran taloudessa, töitä samalla tekevänä ja kotia ylläpitävänä toivottavasti voit ymmärtää, että joskus aika ei vain riitä vaikka kuinka haluaisin. Ja tämä on vaan perusarki. Joskus päälle tulee paljon enemmän, niinkuin tuona viikkona. Vastasinkin kaikkiin kommentteihin, mitä tuona iltana hereillä ollessani postaukseen tuli. Kysymys ei ole ikinä viitsimisestä. Kysymys on puhtaasti siitä, että minulla ei aika riitä. Ajatukseni oli käydä näitä kommentteja läpi tulevassa postauksessa, mistä mainitsin tässäkin postauksessa. Käydä ajan kanssa läpi – eikä vain vastata puolivaloilla “kiitos itsellesi”. Toivottavasti ymmärrät.

  • Papyli

    Olipas tunteikas video ja mielenkiinnolla odotan kirjoitustasi.

    Ja niin kuin yksi komentoija jo sainoi, olet kyllä kaunis ihminen ulkoa kuin sisältäkin.

  • Haidi

    Kyllä tuon viimeisen naisen kohdalla nousi jo kyynel silmään :’) jään todella innolla odottamaan postauta aiheesta sinun sanoin. Olen lukenut blogiasi alusta asti ja sinusta huokuu niin sisäinen kuin ulkoinen kauneus. Näiden syvempien tekstien kohdalla menee itse aina pintaa syvemmälle ja yrittää muokata omia “pahojatapoja” pois ja keskittyä olennaiseen ja olen itse ainakin huomannut ktsessäni kasvua ihmisenä, ja siitä annan paljon kiitosta sinulle ja blogillesi. Mielestäni olet upea roolimalli niin tyyliltäsi kuin arvoiltasi <3

  • Nonna

    Olen naimisissa neliraajahalvaantuneen miehen kanssa. Olin 16 vuotias naisen alku, kun tapasin mieheni. Ihmisten puheet, joiden olin ajatellut olevan minun tukeni ja turvani olivat pöyristyttäviä; kuinka voin olla _tuollaisen_ ihmisen kanssa, kuinka emme voi koskaan tehdä mitään, koska mieheni istuu pyörätuolissa, että tulevaisuudessa hän haluaa itselleen vain hoitajan, ei muuta…lista on loputon, ja mauton. Silloin heräsin ajattelemaan, että hitto, en tarvitse elämääni tuollaisia ihmisiä, jotka eivät näe sen pyörätuolissa istuvan maailman sydämellisimmän ihmisen sisimpään ja “siivosin” silloisesta lähipiiristäni tuollaiset ihmiset pois pilaamasta päiviäni. Toki pyörätuoli hidastaa jotain asioita, muttei estä mitään (tulimme muutama viikko sitten Kuubasta häämatkalta) ja olenkin saanut hiukan noloja katseita, kun olen myöhemmässä vaiheessa kertonu näille kritisoiville ihmisille, että mitä kaikkea upeaa me olemmekaan kokeneet yhdessä, vaikka mieheni on vain _tuollainen_, toivon että heidän silmät ovat nyt auenneet. Ja mitä kaikkea upeaa meillä onkaan edessä! Suurimpana haaveena ja unelmana meillä on tällä hetkellä oma pieni käärö tuhisemaan karvakorvien lisäksi kotiimme. Nyt on jo tiedossa, että se tie tulee olemaan pitkä ja kivinen, mutta ei mahdoton. Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja joskus haaveemme toteutuu. Ja jos ei, niin minulla on kuitenkin silloinkin vielä maailman upein mies rinnalla tukemassa.

    Blogisi on huikea, kuinka paljon iloa ja piristystä se tuokaan arkeeni! <3 Ja erittäin lämpöiset onnittelut koko perheelle tulevan pienokaisen johdosta!

    P.S. Mieheni ihailee aina poikanne palloilutaitoja minun Instagramistani ja kehuu, että siinä on Suomen toivo jalkapallolle! :D Hänkin kerkesi pelata ennen vammautumistaan 14 vuotta, mut nyt voi kuulemma hyvällä omallatunnolla neuvoa muita ja huutaa telkkarille, kun kukaan ei käske näyttämään, niin kuin ennen :D

  • N

    Kiitos koskettavasta linkistä. Noilla samoilla kasvatus- ja elämänasenteilla mennään täälläkin. Erilaisuus on lahja ja voima. Ja erilaisuudella tarkoitan sitä, ettei tällä pallolla ole koskaan ollut kahta samanlaista -eikä tule olemaan.

    <3

  • r

    Itse olen ollut töissä urheiluopistojen lapsille suunnatuilla kesäleireillä. Yksi asia minkä huomasin ihan pienimpien ryhmissä oli erilaisuuden sietäminen. Pienet lapset leikkivät erään kehitysvammaisen samanikäisen tytön kanssa aivan samalla lailla kuin muidenkin. He olivat tietenkin kiinnostuneita tytöstä ja kyselivät minultakin miksei tämä tyttö puhu ja muista huomioistaan. Yritin tietenkin parhaani mukaan ja pienten lasten ymmärryskyvyn puitteissa vastata. Mitään ongelmia ei syntynyt. Iltapäivällä, kun vahemmat tulivat hakemaan lapsiaan pois he pyrkivät kertoilessani päivän kuulumisia pitämään leirillä olleet lapsensa ja mukana olleet sisarukset erossa tästä vammaisesta tytöstä. Eivätkä vanhemmat olleet valmiita vastaamaan erilaisuuteen liittyviin kysymyksiin, vaan hyssyttelivät ja häpesivät. Ehkäpä tämä erilaisuuden sietämättömyys on oppimiskysymys? Jos asioista, etenkin erilaisuudesta, voisi puhua avoimemmin, eivät ne asiat tuntuisikaan niin kaukaisilta, oudoilta ja erilaisilta. Jos etnisestä taustasta tai vammaisuudesta ei saisi puhua, jos asiaa “piiloteltaisiin”, niin varmasti se tietämättömyys ja erilaisuuden korostaminen ruokkisi huonoja mielikuvia.

  • r

    http://m.youtube.com/watch?v=_hHUQ0Lp6v4

    näitä vastaavia “mitä tekisit jos..?” -videoita on netissä liikkella enemmänkin, mutta tän sotilaan käytös oli ammatistaan huolimatta aivan uskomatonta! Siis positiivisella tavalla. Myös katsomisen arvoinen video, joka pistää miettimään.

  • magic-

    Ihanaa että nostat vakavampiakin asioita blogissasi ylös. Kyyneleet silmissä täälläkin katseltiin videota joka osoitti niin hyvin miten kaikkien pitäisi toimia tälläisissä tilanteissa.

  • Madde

    Before pointing any fingers, make sure your hands are clean.

    Paras neuvo minkä tiedän :)

  • Mimmi

    Tosi hyvä video, liikutti minuakin! Suomessa pitäisi kuvata samanlainen tilanne esim. metrossa. Tosin siinä varmaan tarvittaisiin näyttelijöiksi nuo tukea antavat ihmiset… Tai sitten ei… Yhdessä eteenpäin!

  • Nenna

    Näin tämän videon muutama kuukausi sitten ja se pysäytti minutkin. Todella ihanaa, että nostat näin tärkeän asian esille!

  • Aj

    Hei!
    Ihanaa että tartut tälläiseen aiheeseen. Oma pikkuveljeni on kehitysvammainen ja olen joutunut pienestä pitäen näkemään kuinka julmia ja välinpitämättömiä ihmiset joskus ovat. Veljeni neurologinen vaiva ei näy ulospäin, vaan säteilee ainoastaan hänen käyttäytymiseensä. Kun hän oli pieni, oli jo ruokakaupassa käynti suuri saavutus, jota vanhempani valmistelivat joka kerta kuvallisilla korteilla joilla selitettiin mitä ruokakaupassa tehdään. Joka kerta tämä toistettiin. Veljeni ei tietenkään aina käyttäytynyt hyvin ja saimme ihmisten paheksuntaa osaksemme. He haukkuivat äitiämme ja veljeämme meidän kuulemme. Äitini on ihminen joka ei jää sanattomaksi, mutta silti ihmisten asenne järkytti, varsinkin meitä silloin pieniä sisaruksia joille veljemme on niin rakas. Olenkin tottunut ihmisten supinaan, kieroihin katseisiin ja suoriin haukkumisiin. Meitä ei kukaan puollustanut. Minusta tuntuu ihmeelliseltä, että näille ihmisille ei ole kukaan koskaan sanonut, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Jos nelivuotias lapsi heiluttaa käsiään, puhuu “siansaksaa” ja ottaa t-paitaansa pois kaupassa juoksennellen ympäriinsä, niin silloin ei tarvitse tulla sanomaan että oletteko huomanneet, että lapsenne on älykääpiö ja olette huonoja vanhempia. Sen sijaan, voisi sanoa omille lapsilleen, että “on olemassa erilaisia ihmisiä, jotka joskus käyttäytyvät eri tavalla koska heillä on sairaus. Ei heitä tarvitse pelätä”. Ihmiset pelkäävät asioita joista eivät tiedä. Siksi meidän tulisi kertoa lapsillemme että on pyörätuolissa olevia, päästä “viallaan” olevia, erivärisiä, erikokoisia, ylipäätään kaikenlaisia ihmisiä. Me kaikki olemme erilaisia, enemmän tai vähemmän. Emme tiedä muiden ihmisten taustoja ja kokemuksia, joten emme voi tuomita heitä vain erilaisuuden takia. Itse uskon näkeväni jokaisen ihmisen omana yksilönään, rikkautena kuten veljeni meidän perheellemme on. En vaihtaisi häntä kehenkään muuhun. Veljeäni ja hänen kavereitaan olen puolustanut monet kerrat ja tulen aina puolustamaan.

    Hienoa että osoitat välittäväsi ympärilläsi olevista ja nostat aiheen esille! Video osoitti minulle että hienoja ihmisiä on olemassa ja sinä tunnut olevan yksi heistä :)

  • :)

    Oli ihana nähdä miten ihmiset pitivät tuon naisen puolia, lämmittää kyllä sydäntä! :) Itselleni tärkeä aihe, koska olen kokenut syrjintää tummaihoisen poikaystäväni takia ja puolustan häntä aina henkeen ja vereen <3

  • emmae

    voi ei ihanaa kuin jaoit tämän, kertoo taas siitä, että todella olet niin sympaattinen ihminen kuin annat ymmärtää ! kiitos :)

  • Saaramaria

    Tärkeä aihe nyt, tärkeä aihe aina.
    Itselle särähtää aina pahasti korvaan, kun nuoria tyttöjä / naisenalkuja haukutaan pissiksiksi ja arvostellaan kovin sanoin ulkomuotoa, tyyliä tai puhetapaa. Oikeasti, kuinka moni voi sanoa olleensa nuorena aina oikeassa, käyttäytynyt 100% fiksusti, pukeutuneensa kuten nykyäänkin pukeutuu? Moni, todella moni, ulkoisesti itsevarman oloinen nuori naisenalku tai tyttö on oikeasti pahasti hukassa monessa asiassa. Riitänkö, pärjäänkö, olenko tarpeeksi hyvä, kaunis, kiva, mukava, viehättävä, kiltti, rohkea, laiha, lihaksikas? Puhumattakaan naisellisten muotojen paikasta tai muusta niihin liittyvästä. Moni nuori kätkee nämä ajatukset ja fiilikset esittämisen tai näennäisen kovuuden taakse. Hyökkäys on paras puolustus -tyylillä. Provosointi kuuluu nuoruuteen, virheet ja kokeilut kuuluvat siihen. Miten muuten voi kasvaa ja tulla viisaammaksi? Vaikka kotona olisi kuinka kannustava ja myönteinen minäkuvaa rakentava ilmapiiri, tutkitusti nuori rakentaa minäkuvaansa vertaamalla itseään ympäristöön. Ja jos viesti sieltä on usein jollain lailla nolaavaa, halventavaa tai muuten negatiivista, tarvitaan aika monta positiivista kommenttia kumoamaan ne.
    Anteeksi paasaus ja piiiiitkä kommentti, mutta törmään liian usein näihin kauniisiin ja ihaniin, fiksuihin ja kuitenkin kovin epävarmoihin neiteihin (ja poikiin yhtä lailla, mutta se on jo toinen juttu), joille jonkun ulkopuolisen, aikuisen, sana tai kommentti merkitsee paljon.
    Itse ajattelen niin, että kun näen jotain kaunista, sanon sen ääneen. Oli se sitten käytös, luonne, ulkomuoto, ihan mikä tahansa.
    Mielenkiinnolla odotan ajatuksiasi aiheesta!

    • Mrs.V

      Hienoja ajatuksia Saaramaria ja olen ihan samaa mieltä! Niin moneen kertaan on sama särähtänyt korvaan. Todella hyviä pointteja, mistä olen ihan samaa mieltä. Kiitos kun jaoit näitä jo kanssani – antaa aina laajempaa näkökulmaa ja ideoita juurikin tähän kirjoitukseen, jota olen jo pitkän aikaa työstänyt. Ihan samaa mieltä olen. Antaa hyvän kiertää.

      • Saaramaria

        Ja vielä tähän liittyen; hieno juttu, että tartut aiheeseen. Varmasti olet upealla blogillasi jonkinlainen mielipiteenmuokkaaja ja aina hyvä pohdinta avaa uusia näkökulmia ja ajatuksia. Arvostan paljon toisia kunnioittavaa tapaasi kirjoittaa, myös kommenttiboksin puolella niihin ei-niin-fiksuihin-ja-loppuun-asti-ajateltuihin kommentteihin :) Se kertoo sinusta paljon <3

  • Aivan ihana video ja ihana huomata että on ihmisiä joilla on hyvä sydän. Nosti ihan kyyneleet silmiin :)

    • Mrs.V

      Ihan sama homma täällä. Niin liikuttunut olin, että ihmiset uskalsivat nousta puolustamaan tuntematonta. Suomessa ollaan usein niin tuppisuita, joten toivon, että sama tapahtuu täälläkin jos vastaava tilanne tulisi koskaan vastaan. Erityisen ihana oli viimeinen nainen. Miten kauniisti hän lyhyessä ajassa yritti ymmärtää naisen ajattelutavan syyt, antaa hänellekin ymmärrystä ja sitä kautta helpotusta tulevaan. Koskettava <3

  • Anna

    Aikalailla aiheeseen liittyen kannattaa katsoa ihan vasta julkaistu video Kansalaiset feat Medborgare – Olen suomalainen Youtubesta. Suomalaisen reportterin projekti/video jonka ideana on saada ihmiset miettimään missä kulkee suomalaisen ja maahanmuuttajataustaisen suomalaisen raja. ittellä ainakin tuli tippa linssiin..

    Ihan huippu postaus idea btw! :)

    • Mrs.V

      Kiitos siskopuoleni mun <3 Meidänhän pitää tästä jutella siis seuraavalla dinerillä! :)

  • Fadu

    Olen lukenut blogiasi vuosia ja tämä taas todistaa, että olet kaunis ihminen sekä ulkoa, että sisältä. Minulle tärkeä aihe, sillä olen kasvanut Suomessa ja aina ollut se erilainen tyttö, erivärinen, erilaiset vanhemmat ja tullut kiusatuksi sen myötä. Suomi on kyllä paljon parempi paikka kasvaa nykyään kuin 90-luvulla ja se on hieno huomata aina kuin Suomessa vierailen. Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

    • Mrs.V

      Suuri kiitos, että oelt jo vuosia ollut seuranani ja äärimmäisen otettu olet, että pinnallisesta blogistani huolimatta pyrit näkemään syvemmälle sydämellä. Ihana kuulla, että koet asian näin. Sellaiseen maailmaan haluan poikanikin kasvattaa, missä tällainen tilanne on totaalisen absurdia. Erilaisuus on rikkaus ja sitä tulee vaalia. Samaa sinulle! :)

  • annemaris

    Odotan innolla sun mietteitä aiheesta. Oot niin hyvä roolimalli kaikille naisille sun arvojen takia, joista kerrot täällä blogissa. Kiitos siitä.

    • Mrs.V

      No täällä blogissa mietin aina melkoisen pitkään ennenkuin lähden pintaa syvemmältä raapaisemaan, sillä haluan tämän toimivan hyvänmielen paikkana. Siksi vähän raskaampia aiheita mietin pitkään, jotta osaisin pohtia niitä mahdollisimman monelta eri kantilta ja ulosanti olisi aiheesta huolimatta positiivisen kannustava – kaikille. Kiva, jos pidät! :)