CATEGORIES

Surulliset jäähyväiset

18.5.2014

Mietin ja pohdin syvästi, kirjoitanko tästä blogissani. Aihe on nimittäin kaikkea muuta, kuin kevyt ja hyväntuulinen. Koska blogissa on kuvia hänestä paljon vuosien saatossa näkynyt ja pelkästään jo niiden perusteella moni on häneen ihastunut, koin tarpeen tästä hyvin surullisesta asiasta tänne kirjoittaa, vaikka pääsääntöisesti pidänkin elämäni suurimmat ilot ja surut poissa blogista.

Hyvin raskain mielin ja todella syvän surun keskeltä joudun kertomaan, että hyvin – hyvin rakas poikakoirani Ben lähti keskuudestamme tämän viikon alussa. Perheemme shokki ja suru on sanoinkuvailematon. Ei tule koskaan olemaan tarpeeksi sanoja sille, miten rakas hän meille oli. Monille koira on koira. Koira on eläin. Mutta kun minulle hän oli niin paljon enemmän. Tätä surua on varmasti monen vaikea käsittää, mutta saman kokenut koiranomistaja voi varmasti yhtyä tähän tuskan ja ahdistuksen tunteeseen.

Beni (2 of 3) black and gold outfitIMG_1888

Upea Ben lähti hyvin äkillisesti ja meille järkyttävänä yllätyksenä. Koiranomistajana sitä tietää, että se päivä on väistämättä edessä, kun tästä rakkaasta perheenjäsenestä joutuu luopumaan. Tämän menetyksen kynnyksellä en voi muuta kuin todeta, että sen tuoma syvä suru on niin paljon raastavampi, kuin olin kyennyt edes kuvittelemaan. Hän oli erittäin rakas perheenjäsen, joka on ollut minun ja mieheni kanssa miltein niin pitkään, kun olemme yhdessä asuneet – eli lähes vuosikymmenen. Hän muutti kanssamme paikasta sekä maasta toiseen ja kulki aina mukanamme. Hän toi tuntemattomissa ja uusissa paikoissa minulle suurta turvallisuuden tunnetta ja rakkautta. Se, että 40-kiloinen sylikoiramme ei ole enää kanssamme, on minulle mahdotonta vielä käsittää.

Ben ja Zara (3 of 2)
Beni (3 of 3)

Ben oli koira, joka valloitti kaikkien sydämen, jotka hänet vain sai tavata. Minulla on ollut muitakin koiria elämäni aikana ja Ben oli siitä poikkeuksellinen, että hänessä ei ollut ainuttakaaan huonoa puolta. Ei ainuttakaan. Hän oli kaikin puolin täydellinen koira, jonka lempeys, kiltteys, rauhallisuus ja älykkyys oli ihan omaa luokkaansa. Hän sai äärimmäisen usein täysin tuntemattomiltakin kiitosta siitä, miten hyväluonteinen ja hyvin käyttäytyvä koira hän oli. Ja kun tämä paketti tuli vielä pahamaineisen rotikan ulkokuoressa, oli sydämien sulaminen taattu. Ben rakasti kaikkia. Hän leikki ihailtavasti niin isojen, kuin pienten sekä uros- ja naaraskoirien kanssa. Ja jokainen vastaantuleva ihminenkin sai helposti osansa hänen rakkaudestaan. Riitti, että tuntematonkin loi häneen ystävällisen katseen niin hän oli tulossa luoksesi töpö heiluen niin, että koko peffa heittelehti verrattomasti puolelta toiselle. Vaarallista siitä hauvasta ei saanut tekemälläkään.

264017_10150224164071827_5329516_n sunny helsinki  (12 of 20)

Viimeiset päivät ovat olleet todella vaikeita. Purskahtelen itkuun kauppahyllyjen välissä. Tuijottelen tyhjyyteen maitoa valitessani. Kuulen edelleen, kuinka hänen kaulapantansa kolahtaa lattiaan, kun hän asettuu nukkumaan lempipaikkaansa. Näen hänet iloisena oven takana vastassa, kun tulen kotiin. Katselen hänen tyhjää ruokakuppiaan, joka pitäisi korjata pois. En tahdo imuroida, koska haluan pitää viimeiset palaset hänestä kodissamme. Tuntuu siltä, kuin minusta olisi revitty irti iso pala lämpöä ja rakkautta.

Ben (9 of 10)

Pidän kaikin voimin itseäni kasassa olessani pienen poikani edessä, joka ymmärtää, mutta ei kuitenkaan, että hänen paras kaverinsa on poissa. Surumme syvyys olisi hänelle liian pelottava, joten rauhallisesti, yksinkertaisesti ja mahdollisimman suorasti kerromme, että Ben on poissa. Hän on mennyt koirien taivaaseen, eikä ikävä kyllä tule takaisin, mutta ikävöimme häntä kovin. Instagramissa Strictly Styleä seuraavat ovatkin nähneet monia videoita heistä yhdessä leikkimässä. Heidän ystävyytensä oli jotain niin upeaa katseltavaa, mikä ehti tuoda meille suurta iloa ja onnea miltein kahden vuoden ajan. Kuinka syvältä se riipaiseekaan, kun aina ensimmäiseksi aamulla pieni poikani etsii parasta kaveriaan ja äiti joutuu jälleen kerran toteamaan olevansa kovin pahoillaan siitä, että Ben on poissa.

Ben ja Dani halii

Suuri huoli on myös naaraskoirastamme Zarasta. Hän on ollut koko elämänsä Benin kanssa. Hän ei ole koskaan joutunut olemaan yksin, sillä hän saapui täydentämään pientä perhettämme vuosi Benin jälkeen. Yritämme kaikin keinoin häntä tukea ja rohkaista, jotta tämä vaikea tapahtuma olisi hänelle jokseenkin siedettävä. Vielä hän ei näytä tilannetta tajuavan, mutta tarkkailemme hänen olotilaansa jatkuvasti.

kavely eirassa (16 of 22) dani ja beni (1 of 1) kävely eirassa (11 of 22)

Lohdutusta minulle tuo se, että tiedän Benin saaneen hyvän elämän. Hän oli aina kanssamme. Hän on saanut nauttia lukemattomista metsälenkeistä Zaran kanssa. Suuresti nauttien hän on juoksennellut vapaana pitkin Hollannin ja Englannin kauniita peltoja ja metsiä. Hän sai valtavan määrän rakkautta ja huolenpitoa – ei vain minulta ja mieheltäni, mutta myös lukuisilta ystäviltä ja perheeltämme. Viime päivinä olen katsellut paljon kuvia ja videoita. Onnellisena saan todeta, että kaikissa videoissa Ben saa kuulla, kuinka hyvä poika hän on, samalla kun häntä rapsutellaan hänen suosikkikohdistaan. Ben tiesi, kuinka rakastettu ja tärkeä hän oli. Kiitos blogin ja kuvausharrastukseni, muistojen lisäksi minulla on rakkaasta tuhansia ja tuhansia kuviakin.

Ben ja Zara (2 of 2)IMG_5433IMG_7729bestblogsstreetstyleootd

Suuren surumme keskellä haluan kiittää perhettä ja ystäviäni. Olemme saaneet korvaamattoman määrän tukea ja lohdutusta joukolta ystäviä, jotka kaikki tiesivät miten äärimmäisen tärkeä ja rakas Ben meille oli. Varmasti myös monet blogiani vähänkään pidempään seuranneet tietävät, että koiramme ovat erittäin iso osa päivittäistä elämäämme. Suurena kunnianosoituksena Beniä kohtaan, olen saanut jälleen huomata, että hän ei ole ollut merkityksellinen koira vain minulle ja miehelleni, mutta niin monelle muulle.

Ben ja Hanna

Kiitos niille kaikille läheisilleni, jotka ovat itkeneet pitkiä toveja kanssani puhelimessa, kasvotusten syleillen ja auttaneet minua käsittelemään tätä järkytystä. Ben oli heillekin hyvin rakas ja siksi olen saanut itkeä myös liikutuksen kyyneliä, kun monet ovat jakaneet mitä kauneimmat sanat ja ajatukset meidän mielettömästä haukusta. Tämä menetys on koskettanut heitäkin suuresti, mikä tuo minulle lohdutusta ja keventää surun taakkaa. Saattaa kuulostaa itsekkäälle, mutta minulle se merkitsee ihan suunnattomasti, että Ben oli niin upea koira, että hän elää niin monien sydämessä meidän lisäksemme.

Beni (4 of 3)

Täten päätän tämän postauksen kiittäen kaikkia myötätunnosta ja korvaamattomasta avusta suuren surun ja shokin keskellä. Ben oli elämäni koira, jota tulen rakastamaan ja ikävöimään aina. Minun nallekarhuni, joka oli täydellisin koira maailmassa. Rakastan sinua Ben. Nyt ja aina. Lepää rauhassa.

346 comments

Leave a Reply to -S- Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Pia

    Hei Hanna. Jouduin viemään rakkaan koirani viimeiselle eläinlääkärikäynnilleen viime viikolla, ja olen ollut surun musertama. Muistelin sinunkin kirjoittaneen koiriesi poismenosta, joten googlasin tämän kirjoituksen, ja tahdon kiittää sinua. Kiitos, kun puit sanoiksi nuo tunteet, jotka omaa sydäntänikin repivät. Ja se, joka väittää, ettei koiraa voi surra samalla tavalla kuin ihmistä, ei ehkä käsitä, että harva sukulaistäti jakaa arkesi täysin, tulee kainaloosi joka ilta sohvalle, tai kenet olet nähnyt kasvavan aivan pienestä asti – ja harmaantuvan, hiipuvan hiljaa. Odotan päivää, kun suru ei kouraisisi sydäntä häntä miettiessäni, tai että selviäisin edes kauppareissusta ilman kyyneliä. Toivottavasti sinulla on jo nyt vuosien jälkeen päällimmäisenä vain lämpimät muistot ja hauskat hetket surun sijaan. Ehkä pienet ihmislapset – meilläkin on yksi 10kk vanha poika – pitävät meidät kiireisinä :) Mukavaa alkanutta viikkoa ja vielä kerran kiitos!

    • Hanna Vayrynen

      Voi se on juuri näin. JOkainen koiranomistaja tietää, että se lojaali karvainen sydänystävä on usein monia ihmisiä läheisempi ja rakkamapi <3 He ovat olleet vuosikymmenen jakamassa arkea ja tuomassa sielunkumppanuutta. Ne ovat niin rakkaita. Voimia kovassa kohdassa <3 Ikävä ei katoa mutta se muuttaa muotoaan. <3

  • Rosa19

    Hei, luin kyyneleet silmissä tätä koska menetin itse 2v sitten itelle rakkaan koiran ja se oli itselleni tärkeä ja myös rakas. Hän oli kuolessaan 4-5v. Tuli mieleen ihanat muistot ja otan osaa teidän suureen suruun

  • Piritta

    Hei, etsiessäni keskustelupalstoilta lohdutusta suureen syruumme löysin kirjoituksesi. Ensinnäkin otan lämpimästi osaa rakkaanne poismenosta. Kun luin kirjoitustasi, pystyin samaistumaan kaikkeen ja kirjoitit niinkuin itse ajattelin meidän rakkaastamme. Jouduimme pari viikon sitten yllättäen tekemään raskaan päätöksen ja päästämään ikiuneen maailman rakkaimman koiramme. Menimme eläinlääkäriin hakemaan kipulääkettä nivelrikon alkaessa oireilla. Kuitenkin järkytykseksemme koirallamme todettiin pitkälle edennyt munuaissairaus. Koira oli ainoastaan ollut hieman väsyneempi, muutoin aina niin onnellinen oma itsensä. Tämä koira oli meille niin suunnattoman rakas, kaikki rakastuivat ensisilmäyksellä kultakimpaleeseemme, meille jäi nuorempi narttu joka oli vanhemman uroksemme suurin rakkaus. Ne olivat niin rakkaita toisilleen, rakasta koiraamme jäi myös kaipaamaan kaksi pientä tytärtämme. Esikoinen sanoo joka aamu herätessään että Hugo on taivaassa. Kiitos kirjoituksestasi, sain siitä valtavasti lohtua ja tukea valtavaan suruumme. Tassunjäljet sydämessä

    • Mrs.V

      Otan osaa suureen suruunne :'( Meilläkin jo reilu vuosi mennyt rakkaan Benimme poismenosta, mutta vieläkin asia kipuaa usein mieleen ja kirpaisee syvältä. Tällä viikolla meidänkin esikoinen on hirveästi puhunut Benistään ja kuinka hän on taivaassa :'( Voimia koko perheellenne. Valtava menetys, mutta sitäkin suurempi onni, että oli elämissänne <3

  • L

    En ikinä jaksa kommentoida mitään ja vaikka olet varmasti jo kuullut kaiken mahdollisen on minunkin pakko ottaa osaa. Uusin (25.8) postauksesi johdatti minut googlettamaan strictly style + koira ja löysin tämän. Jouduimme itse lopettamaan heinäkuussa 14 vuotiaan noutajamme. Hänen siskonsa samasta pentueesta oli minun ikioma koirani, josta jouduin luopumaan v 2010. Nämä muistoissani luin kirjoituksesi ja lähestulkoon huutoitkin.
    Halusin vain sanoa, että kuvailit osuvasti kaiken,mitä varmasti kaikki me koiran menettäneet tunnemme. Jäähyväisiä pahempaa ei ole; itse karkasin vielä luentosalista, aikomuksenani kidnapata oma koirani ja lähteä jonnekin kauas pois, missä kukaan ei puhu kasvaimista tai nukutuksista, missä saisin pitää hänet aina. Kliseistä ja kohtalokasta mutta totta; se paikka on nyt sydämessäni.
    Kuvat sinun Benisi lempeistä kasvoista itkettivät nyt minua, mutta toisaalta myös koskettivat.

    Perheemme toinen koira masentui pahoin menetettyään ystävänsä, ja lähes 1,5 vuotta koira vain makasi eikä ollut oma itsensä. Sitä surua on kamalin katsoa, koska sanoja ei ole. Tapauksessamme koiralla pentujen teettäminen pelasti hänet. Zaranne kanssa se ei varmastikaan ole ratkaisu, mutta uskon ja tiedän, että te kaikki selviätte. Usko pois, vielä koittaa aika, kun onnellisten kuvien katsominen ei kirpaise ja itketä, vaan hymyilyttää ja lämmittää.

    Otan osaa Benin menetykseen.

    • Mrs.V

      <3 Suuri kiitos tämän jaosta. Kipu ei nyt enää ole päivittäistä, mutta aina vähän väliä se yllättää jättiläismäisenä mörkönä kulman takana ja kyyneleet pamahtavat romahtavana patona päälle. Onneksi olen kuitenkin saanut niin paljon tukea ystäviltä ja teiltä.
      Onneksemme Zara voi hyvin. On oikeastaan nauttinut kaikesta saamastaan huomiosta? :) Onneksi teidän jäljelle jäänneelle karvaiselle kumppanille löytyi kuitenkin se elämänilo <3 Kiitos sanoistasi. Ne koskettivat <3

  • Sonja

    Lukiessani tätä postausta mieleeni palasi viidentoista vuoden takainen tavallinen arkipäivä, kun nelivuotias karvakorvamme jäi odottamatta auton alle ja halvaantui, minkä seurauksena rakas jouduttiin saattamaan viimeiselle matkalleen eläinlääkärin vastaanotolla.

    Isäni oli kyynelsilmin rapsutellut koiraa uneen ja juuri ennen silmiensä sulkemista se oli haukahtanut viimeisen kerran, kuin kiittääkseen. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä, miten uskollinen, kiitollinen ja rakastavainen koira voi olla – loppuun asti.

    Vaikka tapahtumasta on kulunut jo kauan ja olemme olleet onnekkaita saatuamme ensimmäiselle koiralle aivan yhtä ihanan, joskin täysin eriluonteisen seuraajan, en edelleenkään pysty ajattelemaan tuota tapahtumaa ilman kyyneleiden kohoamista silmiin. Lähtö oli niin raju ja äkillinen, kuten teilläkin, että se jättää kyllä pysyvät jäljet.

    Ymmärrän täysin, miltä teistä tällä hetkellä tuntuu, muistan sen niin elävästi. Haluan kuitenkin kokemuksen pohjalta sanoa, että aika parantaa ja lupaan, että joku päivä pystytte ilolla muistelemaan Benin hassuja tapoja ja hänen kanssaan sattuneita kommelluksia – ja mikä tärkeintä, olemaan ylpeitä siitä miten hienon elämän annoitte rakkaallenne.

    Voimia surunne keskellä,
    Sonja

    • Mrs.V

      :'( kiitos tämän jaosta. Taas kyyneleet silmissä. Melkoista vuoristorataa täällä elelty viimeiset kolme viikkoa. Välillä koen voivani ihan hyvin, mutta sitten iskenyt myös ihmeellisiä vihan tunteita (enkä edes tiedä mihin kohdistaisin muuhun kuin yleisesti luusyöpään), on ollut päiviä kun masennus ottaa vallan, ja sitten taas jonkun hyvän päivän päätteeksi saatan taas puhjeta ihan kontrolloimattomaan itkuun kun olen saanut “päivän pulkkaan” ja poikani yöunille. On nuo omat kumppanit niin korvaamattoman tärkeitä. Kiitos sinulle siitä, että tämän oudon vuoristoratani keskellä sait minulle tunteen, että tämä on ihan ok ja kuuluu prosessiin – vaikka monille tosiaan voi aiheuttaa ihmetystä se – että tässä puhutaan eläimestä.

  • Heinz

    Välttelin tän postauksen lukemista pitkään, koska tiesin miten käy.. No täällä vollotetaan töissä silmät punaisina. Mun paras kaveri labbispullero Vilpe lähti mun luota kohta 2,5 vuotta sitten yllättäen ja liian aikaisin, ja mua viiltää sydämestä edelleen. 2 ystävää olen toiseen paikkaan saattanut elämäni aikana, eikä sitä tuskaa tiedä jollei itse ole kokenut.. Voimia surussanne, komea ja valtavan lempeä poitsu sinulla oli, sen näkee silmistä ♥

  • Ellu

    Otan osaa suruunne!

    Tiedän, miltä tuntuu. Itse jouduin saattamaan oman koirani viimeiselle matkalleen kaksi viikkoa sitten. Tämä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä koska koirani alkoi jo olla aika vanha ja myöskin sairas, mutta eihän lemmikistä luopumiseen voi mitenkään valmistautua vaikka asiaa kuinka kävis läpi päässä ja yrittää miettiä, miltä luopuminen tuntuu.

    Meidän viimeiset hetket olivat ihania, mutta samalla niin tuskaisia kun tiesin, että tehdään tätä ja tätä asiaa viimeistä kertaa. :( Tiedän, että tein koirani kannalta oikean ratkaisun, mutta silti… Tuntuu niin pahalta ja olo on tyhjä.

    Meillä oli kaksi koiraa ja ollaan tosi yllättyneitä siitä, miten toinen koira suhtautui yksin jäämiseen. Koirat olivat viettäneet 9 vuotta yhdessä (eli meidän toisen koiran koko elämän) ja pelättiin pahinta, mutta ei ainakaan vielä ole ollut mitään ongelmia vaan toinen koira on suorastaan rauhottunut aikaisemmasta. Ehkä sekin jotenkin aisti, että toinen oli jo vanha ja sairas. En tiedä, mutta ainakin näin me uskomme ja vaikka se ehkä hölmöltä kuulostaa niin jotenkin toi ajatus auttaa. :)

    Paljon voimia koko perheelle! Itse yritän lohduttautua sillä, että mulla on 11 vuotta ihania muistoja koirani kanssa ja se auttaa edes vähän jaksamaan tätä ikävää. <3

  • MTH

    Halauksia teille! tiedän tunteen miltä tuo tuntuu,kirjoittamasi teksti oli kuin olisi ollut minun kirjoittamani.Me jouduttiin myös päästämään meidän yhdeksän vuotias rottweilerimme koirien taivaaseen tässä aivan lähiaikoina,saman sairauden (luusyövän)vuoksi.Lääkärin diagnoosi tuli meille järkytyksenä,koska oletimme ontumisen johtuvan pahasta nivelrikosta.koiramme oli meille tärkeä perheenjäsen,josta pienet lapsemmekin saivat iloita liian pienen hetken:(onneksi meille jäivät ihanat muistot ja tassunjälki ikuisesti meidän sydämmiin.Niinkuin varmasti teillekkin.

    • Mrs.V

      <3 Ihan sama tarina teillä <3 Otan syvästi osaa. Tämä menetys sattuu suuresti ja vaikka elämä jatkuu niin kyll tämä ikävä vaan jää… Halauksia täältä koko teidän perheelle <3

  • K.

    Olen niin pahoillani Benin poismenosta. Otan osaa suruun ja toivon jaksamista vaikeina aikoina.

    Itse menetin karvaisen ystäväni marraskuussa. Jouduin välillisesti olemaan kissoistani erossa ja yksi kolmesta laihtui nopealla aikataululla. Kuukauden ajan yritimme ruokkia ja ravita häntä, mutta lopulta ei ollut enää mitään tehtävissä. Eläinlääkärin tuomion mukaan syynä oli kasvain, mutten rasittanut kissaa röntgeneillä tai muilla isoilla tutkimuksilla. Verikokeiden tulokset eivät antaneet mitään syytä ja lopulta jouduin tekemään päätöksen ja antaa kissan vaipua syvään lepoon.
    Koska kissat eivät olleet luonani luulin selvinneeni surusta, mutta kissojen palattua luokseni olen aloittanut suruprosessin alusta. Ikävä on sanoinkuvaamaton ja huomaan usein laittavani ylimääräisen kupin vahingossa ruokaa antaessa. Joka kerta se kirpaisee. Yritän sinnitellä jäljellä olevien kissojen kanssa, muttei kukaan voi korvata pois mennyttä karvakorvaa.

    Sanotaan että suru on surtava kunnolla pois ennenkuin voi mennä eteenpäin. Yritän luottaa surun menevän ohitse.

    Voimia kaikille suruun tarvitseville!

    <3

  • Halauksia. ♥

  • VSL

    “Home without a dog is just a house.”
    Voimia surun keskelle!

  • Laura

    Heippa Hanna!

    Olen seurannut blogiasi siitä asti, kun sitä päätit vakituisesti meidän iloksi alkaa kirjoittaa, mutta kommentoin vasta ensimmäisen kerran.

    Meidän perhe menetti oman silmäteränsä helmikuussa täysin yllättäen. Eläinlääkärin virheen vuoksi pikkuinen ei jaksanut herätä nukutuksesta ja oli vasta 6 vuotias. Sitä ajattelee, että vanhemman koiran kanssa asiaan olisi osannut varautua, mutta sekään ei taida pitää paikkaansa kyllä se aina on yhtä kova paikka.

    Mikä sinun kirjoituksessasi teki vaikutuksen ja sai minut kommentoimaan on se, että puit täydellisesti sanoiksi tunteet joita perheemme koki, ja kokee edelleen! Kuvittelin, että surumme määrä on jo lähes kohtuuton, mutta nyt ymmärrän, että ei se ole.

    Noitten pienten osa meidän elämässä ja arjessa on niin merkittävä ja niitten rakkaus niin vilpitöntä, että sitä ei voi sanoin kuvailla tai kukaan muu ymmärtää.

    Jaksamista teidän perheelle ja vaikka tiedän, että nyt ei siltä tunnu niin voin luvata, että ajan myötä suru helpottaa. SInun kirjoituksesi ainakin helpotti minun <3

  • lilja

    Voi itku. Näin raskaana ollessa kyyneleet alkoivat vieriä. Pelko siitä, että kuinka sitten itse kykenee kertomaan omalle lapselleen kun joku noista neljästä rakkaasta karvaisesta perheenjäsenestä lähtee paremmalle puolelle. Pieni 3 kiloinen koiramme tulee olemaan sairautensa kanssa lyhytikäinen ja arvioitu nukutusaika on juuri silloin kun lapsi tulee olemaan pari vuotias :/

  • Voi Hanna, kirjoitit kauniisti näinkin surullisesta asiasta, meinasi itselläkin kostua silmät. Upeita kuvia Benistä ja varmasti vieläkin upeampia muistoja. Voimia surun keskelle ja arjesta selviytymiseen, olette ajatuksissa<3

  • Marianna

    Paljon voimia ja halaus toiselta koiranomistajalta<3 Vaikka oma koirani kunnossa onkin, pelkkä ajatus siitä että hän joskus meidät jättää, saa kyyneleet silmiini. Voin vain kuvitella tuskasi ja kyyneleet silmissä luin tekstin. Ajalla on kuitenkin tapana parantaa haavat eivätkä muistot onneksi lähde pois<3

  • Frida

    Osanottoni, voimia ja jaksamista teille ♥ täällä istun itku silmässä työpöydän ääressä. Olen yhden koiran joutunut lähettämään koira taivaaseen joten ymmärrän kuinka kauhealta menetys tuntuu. Minulla on nyt 2-vuotias Bamse koira ja huoli hänestäkin on niin kova aina etten uskalla edes ajatella miten sen päivän koittaessa tulen reagoimaan.

  • Heidi

    Otan osaa suureen suruusi. Toivottavasti saatte edes hieman lohtua siitä, että Ben sai elää hyvän elämän. Kaikki koirat eivät ole niin onnekkaita. Ja saatte varmasti tukea toisistanne, Zara myös. Ehkä hän on aistinutkin Benin poismenon jollain sellaisella tavalla, joka vain koirilla on…

    Itsekin odotan jo pelolla sitä hetkeä, kun joudun luopumaan omasta 12-vuotiaasta Rottweiler-tytöstäni :( Koirien elämä on niin lyhyt, mutta kuinka paljon ne meille opettavatkaan ja miten paljon iloa ne elämiimme tuovat.

    Lämmin halaus ja paljon voimia tulevaan! <3

  • Kristiina

    Lämmin osanotto suureen suruunne! <3 Karvaisen perheenjäsenen menettäminen on jotain sellaista, mikä rikkoo sydämen tuhansiksi palasiksi! :(

    " Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

    Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
    Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
    Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
    Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

    Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

    Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

    Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä…"

    Kirjoittaja tuntematon

  • FannyK

    Luin tämän postauksen kyyneleet valuen :( Otan osaa suureen suruunne. Onneksi suru helpottuu ajan kanssa, vaikka Ben ei ikinä unohdukaan <3

  • Tua

    Syvimmät osaanottoni <3 En tiedä pahempaa kuin läheisen menettäminen, oli kyseessä sitten ihminen tai rakas eläinystävä. Minä hölmö luin tämän töissä ja elin niin tunteissasi mukana, että itkuhan tässä pääsi! Meillä on lapsuuden perheessä ollut useita lemmikkejä, niin kissoja kuin koiria, ja menetyksen tuska ei koskaan muutu helpommaksi. Nyt miehen kanssa ensimmäinen "oma" koiraystävä enkä edes pysty ajatella sitä päivää, kun hänestä aika jättää. Kuulostaa kliseiseltä, mutta onneksi aika parantaa haavat ja kauniit muistot jäävät <3

  • Katja

    Voi Hanna, lämmin ja syvä osanottoni sinulle sekä perheellesi. <3

    Luin tätä surullista postausta kyynel silmäkulmassa. Tämä oli hyvin surullinen, mutta samalla myös kovin kauniisti kirjoitettu teksti. Kaikesta näkee, että rakas Ben- koiranne eli todella hyvän elämän. Kuten itsekin kirjoitit, hän sai elää useammassa maassa ja hänellä oli aina rakkaita ihmisiä ympärillä huolehtimassa hänestä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän olisi ollut hyvin rakastettu koko elämänsä ajan. <3

    Jotenkin tuntuu, että en osaa järjestää ajatuksiani järkeviksi sanoiksi, mutta kyllä Ben- koiranne on tassunjäljen jättänyt myös minun sydämeen, vaikka olen "vain" blogisi lukija. Muistan ne ensimmäisen blogisi postaukset, joissa kerroit, että koiranne tuovat sinulle turvaa ja tiettyä rutiinia(lenkkeilyn muodossa) päiviisi uuudessa maassa. Myös monet videot ovat olleet täällä ilahduttamassa meitä blogisi lukijoita.

    Uskon, että suru on kovin raskas kantaa, varsinkin kun luin joistakin vastauskommenteistasi, että Benin lähtö tuli täytenä yllätyksenä.

    Toivotan sinulle ja perheellesi kuitenkin aurinkoisempaa kevään(tai kai voi jo sanoa, että kesän) jatkoa. <3 Oikein paljon halauksia ja rapsutuksia myös Zaralle.

    Mietin, että olisin halunnut tähän loppuun vielä liittää jonkun aiheeseen liittyvän lauseen/runon:

    "Kun suru ja kaipaus on liian suuri
    ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi,
    muistele silloin minua ja niitä hetkiä,
    jotka meillä oli.

    Ne hetket meillä on vieläkin,
    sillä muistot eivät katoa,
    minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin,
    sillä minä en katoa.

    Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."
    (posittivarit.fi)

  • rita

    osaanottoni sinne, itselle tilanne myös tuttu kun omasta rakkaasta hauvasta viime talvena myös samalla lailla jouduin luopumaan. shokki oli niin kova ja itkulle ei tullut loppua. itku tuli nytkin kun kauniin kirjoituksesi luin ja en voi muuta sanoa kun että ajan kanssa helpottaa vaikka ikävä jää ikuisesti

  • Anonymous

    Hei Hanna!
    Tämä postaus kosketti sydäntäni suuresti! Olen koirasi matkaa seuraillutkin täälä blogissa ja kyyneleet valuen tätä kirjoitan. Vaikka Ben näyttääkin vähän ronskilta koiralta niin oli hän varmasti niin nallekarhu, kuin vain voi olla!
    Ikävä ei koskaan katoa, ja niinhän sanotaan, että kun jotain kaipaa tietää että rakastaa!
    Paljon paljon voimia ja jaksamista teidän perheelle <3

    "On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
    Jäi jälki sydämmiimme, jälki unelmiin, teille laulamme nyt näkemiin.
    Turvallista matkaa me toivotamme näin, on aika purjeet nostaa ylöspäin."

    Lepää rauhassa ihana Ben <3

  • laura

    Suuret osanottoni <3 Itse en voi sanoa, että tiedän miltä tuntuu, koska ei ole omaa koiraa ollut. Siltä osilta kuitenkin voin, että edellinen viikko on ollut täynnä surua. Meidän rakas mummomme lähti myös parempaan kotiin. Loppuviikko onkin mennyt läheisten kanssa hoitaen asioita ja yhdessä surien. :'( joten itkuilta ei vältytty tätä lukiessa.

    • Mrs.V

      Osanottoni :´( Omat isovanhempani olivat minulle myös äärimmäisen rakkaita ja heidän menetyksen tuska oli kamala. Mutta nyt vuosia jälkeenpäin vaikka ikävä painaa edelleen, on minulla enemmän hymy kasvoilla, kuin suru puserossa heitä muistellessani <3 Voimia suuren surun keskelle teidän koko perheellenne. Toivottavasti saatte paljon tukea toisiltanne vaikean asian käsittelyssä <3

      • laura

        Kiitos! Aika parantaa onneksi haavat ja oman pappani kohdalla on sama asia, että muistelen häntä hymyssä suin, en itku silmässä. :) Kieltämättä sen on nyt huomannut mummon lähdön jälkeen, että suku lähentyy entisestään tällaisissa asioissa ja vietettiinkin pari seuraavaa päivää yhdessä surien papan luona ja tukien toisiamme. Mutta vielä kerran kiitos ja ihanaa kevättä sinne päin :)!

  • katja

    Pakko kommentoida tähään. Osanottoni ja voimia! Itselleni koirani on paras ystäväni, joten voin ymmärtää tuskasi.

  • Miuku

    Voimia suureen suruunne, kukaan ei voi korvata häntä. Tiedän tuon musertavan ja käsittämättömän ikävän, joka vielä vuoden jälkeen parhaan karvaystävän menettämisestä tuo kyyneleet. Oma koirani oli ahneuspäissään vetänyt päänsä löytämäänsä lähes tyhjään kuivanappulapussiin ja tukehtunut työpäiväni aikana. Ikävä jää sydämeen, ja opettaa elämään hetkessä, mikä on tärkeintä. Tässä ja nyt. Rakas koirani opetti minulle elämästä enemmän kuin kukaan, opetti minua olemaan parempi ihminen.

  • Olivia

    Osanottoni. Todella kauniisti ja koskettavasti kirjoitit. Voimia sinulle ja miehellesi.
    T. Olivia

  • M

    Osanottoni rakkaan perheenjäsenen poismenon johdosta. :'(

  • another sad one...

    Halusin vielä kirjoittaa sinulle, kun tässä itsekin elän tätä samanlaista tunnetta ja hetkeä juuri nyt…
    Lämmin kiitos myötätunnostasi ja todellakin, se pikkuinen nallekarhuni oli minulle jotain niin korvaamattoman tärkeää…
    Halusin vielä myös itsekin kiittää kirjoittajaa “Henna” kun sanoit että mielestäsi he tekivät hienoimman mahdollisen ratkaisun…viestisi lohdutti myös minua.
    Näin kun kuuntelee ja ajattelee tilannetta toisen ihmisen kertomana, olen myös sitä mieltä, että te teitte koiraystäväänne ajatellen rakastavan ja kultaisen päätöksen. Tällaisissa hetkissä rakkaus kai punnitaan lemmikkiemme kohdalla…

    Voin vain kuvitella Hanna, sen saman jossittelun, että mitä jos olisikin tehnyt toisin jne… Tuntuu että käyn joka päivä läpi samaa ajatusta, koska on niin vaikea käsittää ja hyväksyä, että se teiden erkaantuminen tulikin niin yhtäkkiä. Ja siinä lyhyessä hetkessä, sitä piti kyetä tekemään isoja ratkaisuja :(. Täysin shokin vallassa. Minullekin tuotiin ilmi toinenkin vaihtoehto jota voisi mahdollisesti kokeilla, mutta kaikesta päätellen lääkäri itse ei nähnyt siinä järkeä…lopputuloksesta ei ollut mitään takeita jo valmiiksi huono jalkaisen koiran kanssa. Kuulosti siltä, että hankkisin ystävälleni vain entistä enemmän kipuja sellaisella operaatiolla, ja pahimmassa tapauksessa siitä ei olisi ollut edes hyötyä… Siinä mielentilassa päätin myös laittaa luottamukseni eläinlääkärin kokemukseen.
    Mutta vaikka se järjen ääni välillä pilkahtaakin ja ajattelen, että tein koiraani ajattelen oikein, silti tämä ihmismieli on kumma kun sitä suruissaan vatvoo uudestaan ja uudestaan, olisiko jotain voinut tehdä toisin :(. Raastaa, että niin pikaiseti täytyi päättää jotain niin suurta. Ehkä ajan myötä ajatukset asettuu uomiinsa ja sitä hyväksyy tehneensä oikein… nyt se on hetkittäin niin vaikea ymmärtää..
    Lämmin halaus sinulle ja kaikkea hyvää.

    • Mrs.V

      Voi että. Ihan samoissa tunneskaaloissa eletään täällä. Päivät menee meillä niin pienen mieheni puuhissa, että on pakko työntää näitä kaikkia asioita taka-alalle, mutta illalla ne hiipivät taas koloistaan karhujen lailla… Mutta olen purkanut asiaa huimasti ystävieni kanssa, olen saanut ihan huiman määrän mitä koskettavimpia mailejakin ihmisiltä, jotka ovat saman päätöksen edessä olleet luusyövän kanssa ja kaiken kuulemani jälkeen tiedän, että teimme oikean ratkaisun, vaikka se viiltääkin syvältä meitä niin ällyttömästi :( Virtuaalihali sinne – samaa tunnet varmasti sinäkin. Mutta molemmat olemme toimineet juuri niin, kuin rakas ystävämme olisi toivonutkin <3

  • Anonymous

    Paljon voimia! ♥ Koiran poismeno, varsinkin yllättävä sellainen on erittäin raskas. Vaikka kotona vielä iloinen hännänheiluttaja asustaa, tätini erittäin rakas vanhaherra kuoli 14- vuoden iässä helmikuussa. Ikävä on vieläkin suuri, sillä vartuin herrasmiehen kanssa. Täälläkin kyynelia alkoi poskille valua, kun luin tekstisi. Osaan kuvitella itseni poikasi tilalle, sillä kun olin itse pieni, perheemme rakas kultainen noutaja sairastui vakavasti ja menehtyi. Paljon paljon voimia teille kaikille <3

  • Petra

    Suuret osanotot koko teidän perheelle!
    Tämä on ehdottomasti koskettavin ja surullisin postaus mitä olen koskaan lukenut. Loppua kohden oli posket jo aivan kyyneleistä märkänä. Omat koirani ovat vielä nuoria, mutta kyllähän silti sitä jokainen koiranomistaja tietää realiteetit siitä, ettei se paras ystävä olekaan loppuun saakka rinnalla. Lemmikeistä tulee niin tasavertainen osa perhettä, että on mielestäni suuri vääryys, että niiden elämä päättyy suurimmaksi osaksi ennen meitä.
    Kirjoitit myös todella kauniisti ajatuksistasi, juuri niin kuin jokaisen meistä pitäisi koirastaan ajatella ja myös kohdella niitä sen mukaisesti.
    Olen todella pahoillani tapahtuneesta ja paljon voimia teille. Ja kaikesta huolimatta aurinkoista kevään jatkoa :)

  • Susanna S.

    Lämmin osanottoni suruunne. Lemmikki on rakas perheenjäsen ja ystävä, jonka poismeno on todella raskasta ja ikävä ikuinen. Toivon paljon voimia koko perheellenne.

  • Pinja

    Voimia! <3 Sure ja itke rauhassa! Vaikka ikävä on kamala tunne, on se vain hyväksyttävä ja koko tunneskaala käytävä läpi, muuten ei pääse eteenpäin. Näin totesin itse kun menetin syksyllä läheisen ihmisen.. Mutta koiranomistajana tiedän miten rakkaita nelijalkaiset ystävätkin voivat olla <3

    Tulee paljon hetkiä jolloin olo on ikävän ja itkun edessä voimaton ja tyhjä. Mutta vielä joskus, pikkuhiljaa, muistellessa rakasta ei silmään nouse kyynel vaan hymy, onnelliset ihanat muistot <3 Sitä ennen itke niin kauan kun vaan itkua riittää!

  • linda

    syvimmät osanottoni menetyksestä.. rakkautesi beniin on aivan käsinkosketeltavaa tämän tekstin ja kuvien välittämänä <3 en osaa kuvitella miltä sinulta tuntuu, mutta aika parantaa.. voimia!!

  • Anne

    Tiedän miltä tuntuu. Tiedän myös mitä on kun koira ei ole vain koira vaan paljon enemmän. Jaksamista.

  • Osanottoni ja voimia koko perheelle <3

  • Emilia

    Voimia! Minulta tuli itku kun luin kirjoitustasi, itku Benin muistolle. Itselläni on kohta 5-vuotias rakas koira ja pelkään jo sitä päivää, kun joudun joskus hänestä luopumaan. Tuntuu, ettei vastaavaa puhdasta iloa ja rakkauta voi saada muualta. Ilon hetkillä hauva iloitsee mukana ja surun hetkillä se nuolee kyyneleet. Korvaamatonta ystävyyttä. Olen niin pahoillani, että Ben lähti nyt. Kaikelle on tarkoituksensa ja Benin muisto säilyy aina teidän kanssa ikuisesti. <3

  • shalala

    Otan osaa niin paljon.

    ” Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
    saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

    Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
    olen kasteisen aamun pisara hento.

    En ole poissa vaan luoksenne saavun
    mukana jokaisen nousevan aamun.

    Ja jokaisen tummuvan illan myötä
    toivotan teille hyvää yötä ”

    Hyvää matkaa Benille sateenkaarisillalle.

    <3

  • Sasha

    En tiedä mitä sanoisin, joten jätän turhat löpinät sikseen.
    Osaan ainoastaan ottaa osaa suureen suruunne. Kuulostaa aivan kamalalta kokemukselta. Paljon voimia ihan koko peheelle suureen suruunne <3

  • Sara

    Otan sydämeni pohjasta osaa suureen suruunne. Aika helpottaa surua jossain vaiheessa, mutta siitä ajatuksesta tuskin on vielä apua, kun menetys on niin tuore. Voimia!

  • Sanna L.

    “Se, mitä olimme, olemme nyt.
    Se, mitä meillä oli, on edelleen.
    Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
    Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
    ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
    kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
    ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
    etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
    ole hiljaa.
    Sulje silmät.
    Hengitä.
    Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
    En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.”

    Otan osaa suureen suruunne.

  • jenny

    Ihan itku tuli tekstiä lukiessa. Itsekin rakkaan koiran menettäneenä voin vain kuvitella surunne. Onneksi muistot ovat pysyviä ja rakas perheenjäsen säilyy aina sydämessä. Paljon voimia tulevaan ja mitä suurimmat osaanottoni teille!

  • Eveliina

    Kyyneleet nousivat silmiini tätä lukiessani. Osanottoni ja jaksamisia!

  • Mimi

    Eläimillä on uskomaton kyky vedota meidän ihmisten tunteisiin. Eläin ei ikinä teeskentele, ei esitä tai pelaa pelejä, vaan on oma itsensä nähden myös ihmistensä sisimpään. Eläimet saavat patoutuneen surun purkautumaan jo pelkällä läsnäolollaan: ennen vanhaan pappiloissa oli tätä varten aina kissa, joka tervehti vainajan omaisia, saaden heidät usein kyynelehtimään ja purkamaan peiteltyjä tunteita ja näin liikkumaan suruprosessissaan askeleen eteenpäin. Minulla ei ole koskaan ollut eläintä, mutta rakkaus heitä kohtaan on. Benin poislähtö sai kuitenkin valtavan liikutuksen ja olen itkenyt täällä nyt tunnin elämän kauneutta, haurautta ja haavoittuvaisuutta. Tasapainoinen, onnellinen ja rakastava koira on niin suuri inspiraatio kelle vain; kumpa joka päivä saisimme olla yhtä onnellisia ja hetkeen heittäytyviä, kuin karvaturrit, vailla murheita, iloiten pienistä asioista, rakkaittemme seurasta ja silkasta kunnioituksesta elämää kohtaan! Voimaa ja jaksamista perheellenne! Itkekää niin kauan kuin itkettää! Vasta, kun kaikki itkut on itketty, suruprosessi pääsee jatkumaan Benin muiston ja rakkauden säilyessä sydämissä.

  • Maarge

    Paljon voimia teille! Kyyneleet silmissä luin tekstiäsi, sillä rakas 10v koiramme sinnittelee tällä hetkellä selkärankarappeuman kanssa. Onneksi koiramme on vielä hyvävointinen ja oma iloinen itsensä, mutta tieto siitä, että muutos voi tulla nopeastikin ja tämä kesä on todennäköisesti rakkaan koiramme viimeinen, on sydäntäsärkevää. Jäähyväisten ajattelu tuo kyyneleet silmiini heti. Voin uskoa, että ikävänne on sanoinkuvaamaton. Onneksi Benillä on nyt hyvä olla ja hän vietti varmasti upean ja rakastetun koiranelämän. Tassunjäljet pysyvät sydämessä aina. :)

  • Tarja S

    Itku tuli :( Niin kauniisti kirjoitit Benistä. Hän on varmasti ollut suuri persoona Oman koiran menetyksestä hiukan yli vuosi ja vieläkin välillä sattuu.. Aika kultaa muistot ja kuvia/videoita pystyy jo katsomaan hymyillen ihanille muistoille.
    Otan osaa suureen suruunne.

  • Essi

    Osanotot. Itkuhan tässä itsellekkin tuli. Itselläni on ollut koira koko elämäni ajan, jo yli 20 vuotta ja voin itsekin todeta, että koira ei ole vain koira vaan perheenjäsen siinä missä muutkin :’)

  • Sippura

    Otan osaa suruunne :( <3
    Tuli kyllä niin iso itku lukiessa… En ole kovin pitkäaikainen lukijasi, mutta kyllä sinun kirjoittamasta/kuvista näkyy tuo suuri rakkaus noita karvakuonoja kohtaan! <3 Ja ymmärrän kanssa hyvin tuon, että koira ei tosiaan ole vain koira, eläin.
    Minulla tai perheellämme oli maailman ihanin cockerspanieli joka oli maailman ihanin koira! Tuosta sinun kuvauksesta Benistä tuli ihan meidän haukku mieleen.. Niin iloinen ja hyväluo teinen koira hän oli! Hän sai elää pitkän elämän eikä kuolema tullut niin äkillisesti, mutta kirpaisisi se silti ja pahasti :( koiria on ollut meillä sen jälkeenkin ja rakkaita tietysti mutta siinä koirassa oli vain jotain niin erityistä…
    Vielä kerran siis, osanottoni ja voimia surun keskelle <3

  • Heini

    Voi… :´( olen tosi pahoillani perheenjäsenen poismenon vuoksi. Voimia suruun!

  • mijo

    Lukiessani tekstiä olin hyvin liikuttunut ja surullinen, mutta kun näin, että postaus on saanut 270 kommenttia meinasi tulla itku. Että ihmiset myötäelää näin sinun surussasi on oikeasti aika ihanaa. Uskon, että Ben ei olisi pyytänyt mitään enempää – hän oli varmasti hyvin onnellinen kamu. Hienon iän hän saavutti ja opetti teille varmasti paljon. <3

    Paljon voimia sinne, ihan etenkin koirakamulle <3 Toivottavasti hän jaksaa vielä vuosia. Tsemppiä <3

  • Jenna

    Kyyneleiltä ei täälläkään vältytty, todella kaunis ja koskettava kirjoitus<3 Kun suru hiljalleen väistyy tilalle tulevat kauniit ja rakkaat muistot rakkaasta Benistä<3 Voimia<3

  • Ilona

    Itsekkin monia eläinystäviä viimeiselle matkalle saattaneena voin sanoa, että tiedän sen tuskan… se on jotakin ihan hirveää! Siinä kohtaa sitä vihaa koko elämää eikä näe ulospääsyä surusta. Aika tekee kuitenkin tehtävänsä, vaikka onkin klisee. Pikkuhiljaa se tuska helpottaa ja jäljelle jää vain muistot ja kaipaus. Mutta kauan siinä menee, ennenkuin olo helpottaa. Oman äitini rottispoika kuoli myös pari kuukautta sitten agressiiviseen luusyöpään ja juurikin 10 vuotiaana. Äitini kautta olen tutustunut rottiksiin ja oppinut huomaamaan kuinka luonteikas ja älykäs rotu se on. Samalla myös erittäin väärinymmärretty. Itselläni tulee tippa linssiin aina, kun kuulen Jenni Vartiaisen “Missä muruseni on”-kappaleen. Siitä tulee mieleen aina ne edesmenneet rakkaat tassuterapeutit. Sinulle ja perheellesi toivotan paljon voimia ja Zaran tassuterapiaa. <3

  • Lotta

    Osanottoni! <3
    Meidän 13-vuotias cavalier kuoli pari kuukautta sitten. Itku tuli, kun näin koiranruoka mainoksen tai mitätahansa koiriin liittyvää.. Tuskin suru koskaan häviää, muuttaa vain muotoaan. Edes pientä lohtua tuo se, että koira on elänyt hyvän ja onnellisen elämän :)
    Olen myös huomannut, että tällaista ei pysty ymmärtämään muut, kuin saman kokeneet. Välillä jopa tuli lisää pahaa mieltä, kun ihmisten elekielestä pystyi lukemaan 'sehän on vaan koira'. Mutta onneksi on perhe ja ystävät! :)

    Voimia sinne! <3

  • finnchen

    Huhhuh. En ole koskaan aiemmin kommentoinut sun blogia, mutta nyt haluan. En muista koska viimeksi mikään teksti olisi koskettanut näin paljon. Iski!! Puit kyllä niin hyvin sanoiksi mitä koira omistajilleen merkitsee. En voi kuin itkeä ja muistella meidän omaa Nelliä. Osanottoni, Hanna. <3<3<3

  • Aika käsittämätöntä, kuinka tuntemattoman ihmisen tuntemattoman koiran poismeno voi aiheuttaa tälläisen tunnemyrskyn minussa, mutta en vain voi lopettaa itkemistä. Olen niin eläin- ja varsinkin koirarakas, että rakastun jokaiseen näkemääni koiraan ja kun on vielä kyse niin upeasta, hienosta, lempeästä ja viisaasta yksilöstä kuin teidän Ben, tulee sellainen olo kuin kyseessä olisi ollut minulle todella rakas koira. Otan osaa ja toivotan teille kaikille sinne todella paljon voimia surun keskelle. Onneksi Ben on teidän muistoissa ja teillä on toisenne turvananne. <3 Lähetän Benille suurensuuren luutoimituksen sinne koirien taivaaseen, toivottavasti se tulee niistä onnelliseksi!

  • Nellis

    Olen todella pahoillani teitä kohdanneesta surusta. Itsellänikin koira ei ole vaan koira vaan rakas perheenjäsen. En tiädä mitä tekisin jos menettäisin hänet, joten voin vain kuvitella tuskanne. Koiranne on varmasti saanut parhaan mahdollisen elämän teidän rakastavassa perheessänne. Osanottoni vielä ja jaksamisia <3

  • Hei Hanna!

    Otan kaikesta sydämestäni osaa suureen suruunne. <3 Vain toinen lemmikin menettänyt voi varmaan ymmärtää täysin surun syvyyden, kun rakkaasta karvakuonosta täytyy luopua. Kaikesta, mitä olet blogiisi koiristanne kirjoittanut näkee ja kuulee, miten rakkaita he teille ovat. Ja myös, miten hyvää huolta heistä aina pidätte.

    Meillä oli muutama vuosi sitten tilanne, jossa nuorempi koiristamme hävisi lopulta taistelun ihosyöpää vastaan ja jouduimme päästämään hänet pois. Muutama kuukauden päästä vanhempi koirista menehtyi pihallemme iän ja kuuman kesän uuvuttamana. Nuo ajat oli niin karuja, että en vieläkään tiedä, miten niistä selvisimme.

    No, aikahan se on, joka tuo aluksi niin järkyttävän viiltäviin ja kipeisiin muistoihin pikku hiljaa hiukan lempeämpiä ja taas lempeämpiä sävyjä. SIltikin, kun esim. kuulen jonkun toisen koiran nukkuneen pois, rysähtävät nuo omien rakkaiden viimeiset ajat ja hetket pommin lailla mieleen ja sydämeen. SIlloin ei voi kun jälleen kerran käydä nuo asiat läpi ja itkeä niin kauan kuin kyyneleitä riittää.

    Antakaa itsellenne aikaa. Suru on jokaisella omanlaisensa. Suuri suru kertoo myös suuresta rakkaudesta ja syvästä välittämisestä.

    Laitan tähän vielä runon, joka kuvastaa minulle 'elämäni koiraa'', jonkalainen koen, että Ben varmaankin oli SInulle. (Enkä tarkoita, että muut koiristamme olisivat vähemmän rakkaita. No, ymmärrät, kun luet runon.)

    I LOVED YOU BEST

    So this is where we part, my Friend,
    and you’ll run on, around the bend.
    Gone from sight, but not from mind,
    new pleasures there you’ll surely find.

    I will go on, I’ll find the strength,
    life measures quality, not length.
    One long embrace before you leave,
    share one last look, before I grieve.

    There are others, that much is true,
    but they be they, and they aren’t you.
    And I, fair, impartial, or so I thought,
    Will remember well all you’ve taught.

    Your place I’ll hold, you will be missed,
    the fur I stroked, the nose I kissed.
    And as you journey to your final rest,
    take this with you – I loved you best.

    – Jim Willis –

  • Heidi.H

    Vesiputous-itku tuli… Niin liikuttava tuo kuva pienestä pojastasi halaamassa Beniä. Voimia ja halauksia!

  • Reetta K

    Voimia tärkeän perheenjäsenen menetyksen johdosta surun ja hiljaisuuden aikaan. Ei varmaan ollut helppo päätös niin kuin ei sekään, että jakaako asiaa täällä blogissa. Kuitenkin nämä useat sadat surunvalittelut, kannustuksen sanat ja tsempit varmaan osoittavat sen, kuinka me lukijasi myötäelämme suruanne ja kunnioittamme kauniita sanojasi ja komean koirasi muistoa. Lämpimiä ajatuksia!

  • Katja

    Osanotto suruun!

    En osaa vielä edes kuvitella minkälainen tuska omasta lemmikistä luopuminen voi olla. Pelko oman hauvan menettämisestä on välillä läsnä, sillä rakkaat karvakuonot eivät aina elä niin pitkään kuin toivoisi ja ne ansaitsisivat. Ne tuovat niin paljon iloa elämään, ettei sitä voi mitata missään.

    Täytyy kaiken tuskan keskellä kuitenkin muistaa, että rakas lemmikki on hyvässä paikassa. Paljon voimia. <3

  • Voi apua. Vaikka en tunne teitä, ja olen suloista koiraanne ihaillut vain tämän blogin kautta, en voi olla liikuttumatta ja itkemättä itsekin. Tuo on se kamala kamala päivä, joka meitä kaikkia koiran omistajia jonain hetkenä odottaa. Meidän 8-vuotiaalla kääpiösnautserillamme on sydänvika, joka on kyllä hallinnassa, mutta tilanne voi muuttua koska vaan. Meidänkin kaksivuotias poika pitää koiraa ihan parhaana kaverinaan, joten tämä postaus riipaisi todella syvältä. Paljon paljon voimia koko perheellenne! <3<3

  • Maria

    Hei. Haluan itsekkin ilmaista osaanottoni vaikka emme tunnekkaan. Olin samassa tilanteessa reilu vuosi sitten, eläinlääkärillä selvisi ettei ole muuta tehtävissä kun se päätös milloin tyttöni lopetetaan. Kun saa tietää, että oma pikkainen on tuskaillut kipujen kanssa ei niitä halua päivälläkään jatkaa mutta tieto omasta menetyksestä ja ahdistuksesta jonka tietää tulevan on kamalaa. Nyt täällä jaloissa tepastelee taas kaksi rotikkaa karvoja tiputtelemassa mutta edellinen tyttöni jätti kyllä oman paikkansa sydämmeeni <3

    Paljon voimia teidän koko perheelle ja hurjasti jaksamisia!!!!! Löysin tämän seuraavan runon netistä itse surun aikana ja mielestäni se oli hyvin koskettava ja siksi haluan jaksaa sen kanssasi.

    "Tänään on se päivä,
    kun minun matkani on kuljettu loppuun.
    Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
    älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
    vaan pidä minua sylissäsi
    ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
    Silitä turkkiani niin kauan
    kunnes olen kulkenut rajan yli
    ja sydämeni on sammunut.
    Muistele minua mutta älä takerru minuun,
    vaan jatka eteenpäin.
    Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
    emmekä eroa enää koskaan."

    Terv. Maria, Turusta

  • Sanna

    Osanottoni suureen suruunne <3

    Meidän perheen koira jouduttiin lopettamaan ennen pääsiäistä. Hän oli ollut vähän heikommassa kunnossa jo pidemmän aikaa, tosin kausittain. Viime kesällä olivat ensimmäiset oireet ja helmikuussa alkoi se lopullinen alamäki. Kamalinta on se tuska, kun tietää, ettei yhteisiä hetkiä ole enää paljoa jäljellä… Perheessämme koettiin toinenkin suuri menetys alkukeväästä, ja heti perään parhaan ystäväni, koirani, kunto heikkeni radikaalisti. En tiedä oliko kamalampi hetki edellinen ilta ennen kuin mitään päätöstä eläinlääkärille menosta oli tehty, vai tuo kyseinen päivä. Edellisenä iltana vain tiesin sen – tunsihan parhaani ystäväni, ja se että tiesi tämän olevan viimeinen ilta, oli raastavaa. Aamulla hän ei pystynyt enää nousemaan itse makuulta ja iltapäivään mennessä kävely kävi jo erittäin vaikeaksi, hetkittäin mahdottomaksi. En ikinä unohda, kuinka jouduin kantamaan "pikkuistani", jotta hän pääsisi ulos. Jotenkin minua lohduttaa se, että hänestä näki, että hän tiesi mitä tuleman pitää ja hyväksyi sen. Kuulostaa hassulta, mutta siltä minusta tuntui.

    Koirani oli todella paras ystäväni, enkä usko, että uusi koira tulisi koskaan yhtä tärkeäksi minulle. Hän oli niiiiiiin paljon enemmän kuin "pelkkä koira" minulle. Niin ystävällinen ja kiltti. Ikävä on aivan suunnaton. Kauheinta on, kun kotioven avatessa avauksesta tuleva ääni saa heti minut ajattelemaan koirani olevan vastassa, mutta todellisuudessa minua odottaa vain tyhjä eteinen. Rennot kävelylenkit koirani kanssa olivat myös parhaita, ja nyt niille lähtö on tyhmän tuntuista – miksi menisin kävelemään ilman koiraa? Yksin?
    Lähdön jälkeisinä päivinä yritin vältellä hänestä puhumista. Se tuntui ja tuntuu edelleen hölmöltä, sillä aikaisemmin noin joka toinen lauseeni koski häntä :D

    Tänä keväänä minulla on hirveä kiire ja pitäisi keskittyä täysin muihiin asioihin kuin ystävänsä hyvästelemiseen, joten en (onneksi) ehdi koko ajan miettiä häntä. Se on ehkä ihan hyvä, että pääsee jatkamaan elämäänsä. Muistojen ajatteleminen ei tee kipeää, mutta ajatus hänen poislähdöstään ja siitä, ettemme tapaa enää koskaan, on kauhea. Muistan edelleen, miltä hänen turkkinsa tuntui ja miten pään karva oli erityisen pehmeää.

    Jaksamisia teille, tämä ei todellakaan ole helppoa. Ajan myötä kuitenkin tuska helpottaa, mutta tuskin koskaan lakkaa… :(

    • Riina

      En halua lisätä tuskaasi enää yhtään enempää, mutta olkoon tämä tekstisi jokaiselle muulle eläimen omistajalle herätys sekä varoitus. Ei ole oikein pitkittää parhaan ystävän kärsimystä. Hän, joka on antanut sinulle niin paljon ja enemmänkin, ei ansaitse viimeisten hetkiensä olevan tuskaisia. Ihmisen on opittava luopumaan ja jättämään itsekkyytensä. Tiedän kokemuksesta, että luopuminen on hankalaa, mutta ehkä päätös olisi pitänyt tehdä jo ennen sitä, että koira ei pystynyt enää kävelemään. Jälkikäteen viisastelu on hölmöä, varsinkin kun tiedän minkälaisen menetyksen olette kokeneet, mutta en ymmärrä miksi eläimen täytyy joutua kitumaan ennen loppua:( Otan kuitenkin osaa suruunne.

    • Mrs.V

      <3 Osanottoni tuskaasi. Niin tunnen tuon kaiken syvällä sisimmissäni. Koirasi sai selvästi erittäin rakastavan omistajan, joten hän varmasti todella kiitollinen ollut siitä <3 Kaikkea hyvää <3

  • Henna

    Hei,

    Luin kommenteista syyn, jonka vuoksi jouduitte rakkaan koiranne päästämään pois. Haluaisin kertoa yhden osteosarkoomakokemuksen ystäväni koirasta. Koira oli myös rottweiler, maailman kiltein sellainen. Tämä koira oli suurena apuna koirapelkoni selättämisessä.

    Koira alkoi ontua 8vuoden iässä ja ystäväni vei koiran eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki koiraa ja ontumista hoidettiin aluksi pelkkänä venähdyksenä. Hoito ei kuitenkaan tuonut koiralle apua, vaan koirasta tuli pikkuhiljaa arvaamattomampi ja äkäisempi, mitä se ei ikinä aikaisemmin ollut.

    Koira vietiin uudelleen eläinlääkärille, jossa todettiin aggressiivinen osteosarkooma. Ystäväni sai kaksi vaihtoehtoa, luopua koirasta heti tai kokeilla varpaan amputointia, jossa syöpä oli. Eläinlääkärin suosituksesta varvas amputoitiin, koska lääkäri oli sitä mieltä että syöpä ei ole kerennyt levitä. Lopulta amputoinnistakaan ei ollut enää apua, koira ei ollut enää ikinä oma itsensä vaan kipujen hallitsema. Hänet saatettiin viimeiselle matkalle noin kahden kuukauden kuluttua diagnoosista.

    Se, miksi kirjoitan tämän kokemuksen sinulle, on koska mielestäni te teitte heti hienoimman mahdollisen ratkaisun koiraanne ajatellen, vaikka toinenkin vaihtoehto varmasti olisi ollut. Te ette ajatelleet itsekkäästi vaan ajattelitte koiranne parasta. Toki ystävänikin teki, kuinka parhaaksi näki, eikä häntä käy syyttäminen siitä. Te saatte säilyttää muistot ihanasta koirastanne, joka sai varmasti elää koko elämänsä rakastettuna ja tiesi sen itsekin.

    Olen todella pahoillani teidän menetyksestä ja haluan kertoa syvimmät osanottoni koko teidän perheelle suuressa surussanne. Rapsutukset myös Zaralle <3

    • Mrs.V

      Suuri kiitos tämän jakamisesta. Kuten arvaat, niin olemme ihan hirveästi pallotelleet tätä päässäämme “mitä jos olisimmekin..” jne. Tämä toi kovasti voimaa. Kiitos. Päätös oli nimittäin lievästi sanottuna elämäni raastavin, mutta laitoin uskoni ammattilaisen (koirien ortopedin) sanaan. Benillä oli luusyövän keskusta ranteessa ja koko jalka oltaisiin jouduttu amputoimaan – mutta tietäen miten paljon Ben nautti juosta ja riehua metsälenkeillä niin olisimme vieneet siltä koiralta suuren ilon elämästä. Mutta vaikka sitäkin hetken mietimme, meille painotettiin, että mitä todennäköisimmin luusyöpä on luonut jo mikroetäpesäkkeitä, että tämän vaikean leikkauksen jälkeen Ben sitten saattaisi lähteä nopeasti siten, että seuraava pesäke löydettäisiin esim. lähellä sijaitsevista keuhkoista… Kivulias päätös oli edessä ja tosiaan en olisi voinut kuvitellakaan, että Ben olisi IKINÄ muuttanut lempeää luonnettaan (se koira ei osannut varmaan murista :D) mutta tosiaan kun tuollainen tauti ottaa vallann… :( Kiitos suuresti vielä, että jaoit tämän. Olemme kiitollisia myös Viikin pieneläinsairaalan osaavalle ja sydämelliselle henkilökunnalle, sillä veimme hänet sinne, koska uskoin sieltä löytyvän pojalleni parhaan avun, vaikka nyt lopputulos olikin sellainen, mitä en olisi osannut odottaa.
      Suuri kiitos <3

  • Pee

    Paljon voimia koko perheelle ♥ Toivottavasti muiden kyyneleet, minunkin, vievät osan teidän kyyneleistä pois.

  • Lilium

    Osanottoni koko perheelle suuren surunne keskelle. En ole koiranomistaja, mutta vanhempieni haukut ovat myös itselleni läheisiä ja näen heitä viikoittain. Ajatukseen luopumisesta on yrittänyt jo valmistautua, vaikka toiveissa onkin, että niitä viimeisiä raskaita hyvästejä ei joutuisi jättämään vielä moneen vuoteen.

    Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti Benistä, uskoisin että ennemmin tai myöhemmin näin iso asia olisi heijastunut myös blogiisi, joten kiitos että jaksoit tämän jakaa. Toivottavasti surun taakka helpottaa hivenen tunti tunnilta. Jäljelle jää lopulta ne loppuelämän kestävät haikeat ja kauniit muistot. Voimia vielä teille kaikille.

  • Heinis

    <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 VOIMAA <3 Oman perheenjäsenen menettäminen, oli se sitten karvainen tai ei-, on ihan yhtä raskasta. <3 Aika auttaa siihen, että pian kyynelten seassa pystyy jo hymyillen muistelemaan hyviä hetkiä <3

  • H

    Itku tuli. Jotkut eläimet ja ihmiset täällä pallolla koskettavat vain jotenkin niin kovin syvästi, että heidän menettämisensä sattuu aivan käsittämättömän paljon. Minä haaveilin monet vuodet omasta koirasta, ja kun viimein sain tämän haaveen toteuttaa olin ja olen edelleen seitsemän vuotta myöhemmin onneni kukkuloilla siitä. Koirani on niin oma persoonansa ja hän on valloittanut meidän sydämet täysin. Voin vain kauhulla kuvitella minkälaista on joku päivä luopua hänestä. Voimia teille ja osanottoni suureen suruunne.

  • S

    Muista että,
    kaikessa on kyse vuorottelevista vastavoimista:
    ei ole iloa ilman surua,
    ei ole valoa ilman pimeyttä,
    yötä seuraa aina aamu,

    En tiedä missä, mutta luulen, että kohtaat Benin vielä – ehkä seuraavassa elämässä tai jossain ihan muualla. Nyt oli Benin aika jatkaa oppimatkaa. <3

    Voimia ikävään!

  • Voi Ben<3:'( Vaikken koskaan edes ehtinyt nähdä Beniä niin jo kuvista sai kaiken tuon käsityksen miten tästä upeasta pojasta kirjoitit. Omaa Donna Dobberia tuli myös taas iso ikävä. Onneksi rakkaat muistot säilyy aina <3 Voimia teidän perheelle suruun ja paljon haleja.

  • anna

    Oih :( Lähetän myötätunnon ajatuksia sekä helliä silutuksia ja rapsutuksia – teille kaikille <3

  • :´(

    En tajua miksi edes lähdin tätä postausta lukemaan ja vielä töissä……nyt itken valtoimenaan!! :´´( Olemme menettäneet 3 koiraa vuosien varrella, eikä yhtäkään vanhuuteen vaan aina johonkin sairauteen..tuska on jotain käsittämöttömän syvää, viiltävää. Itse asiassa, vaikka minua kuinka outona pidettäisiin, viimeisin koiramme menetys osui muutaman viikon sisään vanhempani kuolemasta ja koska yhteydenpitomme ei ollut kovin tiivistä, surin ja suren koiraamme intensiivisemmin. Hän oli niin merkittävä, rakastava osa jokapäiväist arkeani, toisin kuin vanhempani jolloin myös menetys vaikutti enemmän vaikka toki eri tavalla. Mutta se
    rakkaus jota eläimeltä saa on pelkästään ilahduttavaa, siihen ei koskaan sisälly yhtäkään negatiivista puolta toisin kuin ihmissuhteissa…tietysti sairasteleva eläin repii sisintä, toisen kärsimysten katsominen on järkyttävää kun ei voi selittää mistä asiat johtuvat ja on tehtävä päätös rakkaimman olennon elämän päättämisestä!

    Sekavaa surevaa höpinää mutta järisyttävä postauksesi nosti taas menetyksen tunteen pintaan, ja sinä jos kuka tällä hetkellä valitettavasti ymmärrät tämän surun syvyyden.

    Se painon tunne rinnan päällä kyllä aikanaan helpottaa mutta sitä ikävää….sen jatkuminen toisaalta yllätti toisaalta lohduttaakin, mutta toisaalta, menetysten kautta sen tajuaminen kuinka inhottavan lyhytikäisiä koirat ihmisten vuosiin verrattuna ovat, on raskasta kestää…toisaalta, ilmankaan karvajalkoja ei voi elää vaikka nyt tietää millaista niistä luopumaan joutuminen on.

    Mutta se on pakko kestää, kuten puolisolleni sanoin, vaikka nämä eron hetket ovat mielipuolisen kamalia, otan nekin koska ilman niitä ei ole mahdollista saada niitä pyyteettömän rakkauden täyttämiä märkien pusujen vuosia! :´(

    • Mrs.V

      :´( Kiitos tästä, Täälläkin vollotetaan valtoimenaan. Voimia!

  • Isa

    “Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
    sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
    En ole kaukana,
    Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
    henkeni tulee sinua seuraamaan,
    minne maailmassa matkasi johtaakaan.
    Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
    Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
    siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
    ja päättää tämä elämä luonasi.
    Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
    ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
    koska välität minusta tuhannen verran,
    annat minun nukkua jo tänään pois.”

    Ben sai elää upean elämän kanssanne ja onneksi saitte viettää viimeiset hetket yhdessä, niin hän sai lähteä rauhassa rakkaiden keskellä, pelkäämättä. Se oli viimeinen ja suurin palvelus, jonka teitte hänelle. Voimia koko perheellenne suureen suruun. <3

  • nasu86

    kaunis kirjoitus rakkaasta perheen jäsenestä. voimia sinulle ja etenkin pienelle pojallesi! onneksi on kauniit muistot ja kuvat olemassa. <3

  • Taija

    Otan osaa suureen suruusi! Olen nähnyt vierestä hyvin samanlaisen tilanteen ja tiedän, miten musertavaa ja pysäyttävää koira-rakkaan poismeno on. Olen aivan varma, että vielä tulee päivä, kun voit muistella hymyssä suin Beniä. Aivan kuten ystävänikin. Anna itsellesi aikaa. Voimia sinulle ja perheellesi!

  • Ilpo

    Voin kuvitella teidän surunne, meiltä lähti 10kk pentu koira äkillisesti, menehtyi hihnan päähän, illalla oli tullut vielä syliin ja vaimo sanoi ‘voiko koira enempää rakkautta antaa, klo 00:10 oli poissa .Siinä pennussa oli ‘jotain’ vaikka oli pentu kun lähti sinne jonnekin. Aikasemmin ollut 6 koiraa elämässä,tekstisi oli koskettava ja kuvat loistavia, voimia teille kaikille.

  • IloAM

    Tänään on se päivä kun minun matkani
    on kuljettu loppuun.
    Olen sairas ja voimani ovat
    ehtyneet.
    Älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle
    vaan pidä minua sylissäsi ja kerro minulle
    kaikista yhteisistä vuosistamme.
    Silitä turkkiani niin kauan kunnes
    olen siirtynyt rajan yli ja sydämeni
    on sammunut.
    Muistele minua mutta älä takerru
    minuun
    vaan jatka eteenpäin.
    Kun aika koittaa kohtaamme jälleen
    emmekä eroa koskaan.

    Olette ajatuksissani. Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.

    • Mrs.V

      :´( kiitos. Osui ja upposi.

  • Nelli

    Kyllä kostui silmät tätä lukiessa :( Itse koin saman muutama vuosi sitten, ja ymmärrän täysin mitä tarkoitat sillä, että koira ei aina ole vain koira, vaan rakas perheenjäsen. Hurjasti tsemppejä, lupaan että ajan myötä suuren surun tilalle hiipii lämpimät muistot. <3

  • siiri

    suuren suuret osanotot. mulle tuli itku ihan vain tätä lukiessa, ja kuvia katsellessa. blogiasi vuosia lukeneena on ollut ilmeistä miten suuri osa elämääsi koirasi ovat sinulle – sekä tiestysti perheellesi. itsekkin olen 4 koiran omistajana, vielä kuitenkin niin onnekkaana, etten yhdestäkään ole joutunut luopumaan sillä perheemme ensimmäinen koira on yhä elossa. 16 vuotta tuli rakkaalla juuri viikko sitten täyteen, ja vaikka pirteä ja hyvin voiva tapaus onkin on huoli vanhuksen kohdalla jo suuri, kun sen tosiaan tietää että lähtö voi tulla ihan nuorellakin koiralla koska vain. voin vain kuvitella tuskasi määrän, ja todeta että aika parantaa mitä järki ei voi. aika myös rakentaa ihanille muistoille kultareunukset, ja kunhan pahin suru ja ikävä siirtyy taka-alalle voi vain hymyillen muistella kaikkia ihania yhdessä koettuja hetkiä. kaipaus varmasti pysyy mukana aina, mutta toinen on nyt varmasti paremmassa paikassa ja minä ainakin uskon että kyllä ne pois nukkuneet perheenjäsenet silti ovat kanssamme päivästä toiseen – töpö heiluen.

    vielä kerran paljon voimia koko teidän perheelle.

  • mmons

    <3

  • ärrä

    Olen pahoillani <3 kyynelhän tässä vierähti :/ Tämän luettua menin rutistamaan omaa karvavauvaani! Tuo päivä käy joskus itsekin äkkiseltään mielessä oman koiran kohdalla, mutten sitä suostu hetkeäkään pidempään miettimään.. Voimia <3

  • Lotta

    Olen niin kovin pahoillani <3 Olen jo monen monta vuotta ihastellut teidän koirienne kuvia täällä, mutta koskaan en ole mitään kommentoinut. Uskon, että meille kaikille on välittynyt se, kuinka viisaita, upeita ja lempeitä teidän koiranne ovat ja kuinka paljon heitä rakastetaan ja heistä välitetään.
    Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa tällä hetkellä on. Lämmin osanottoni <3

  • Lotta

    Meni varmaan puolisen tuntia, että sain kauniin kirjoituksesi luettua. Pillahdin itkuun aina vähän väliä ja se itkuhetki kestikin sitten jonkin aikaa. Aivan upeasti kirjoitit Benistä. Kiitos kun kirjoitit.

    Itselläni tuota tilannetta ei ole tullut vastaan vielä. Koirani oli 6-vuotias kun ensikertaa aloin miettimään, että meillä ei taida olla enää yhteistä aikaa paljoa jäljellä. Otin koiran kainalooni ja itkin ensimmäiset itkut aiheesta silloin koiran nuollessa kyyneleitä poskiltani. Nyt 10 vuotta myöhemmin itken samasta aiheesta edelleen, mutta nyt todella on enemmän takana kuin edessä. Ymmärrän olevani äärimmmäisen onneekkaassa asemassa, kun olen koirani saanut pitää näin pitkään luonani ja vielä terveenä. Silti joka kerta eläinlääkärille mennessä pelkään sen kerran olevan viimeinen. Hoen vain itselleni, että se aika tulee kyllä pakostakin, mutta ei ihan vielä..

    Ei se taida olla helppo sanoa niitä jäähyväisiä, tulee tilanne sitten yllättäen tai ei. Kaikki koiranomistajat varmasti tietävät, että tällaisen päivän joutuu joskus kokemaan, mutta aina sitä vaan haluaa ajatella, että ei ihan vielä. En halua edes kuvitella sitä tilannetta, kun olette joutuneet päätöksenne tekemään. Toivottavasti itselläni olisi myös voimaa tehdä oikea päätös silloin, kun sen aika tulee.

    Tärkeintä on, että Ben ei joutunut kärsimään ja hän sai elää parhaan mahdollisen elämän kanssanne.
    Paljon voimia koko perheellesi ja rapsutuksia Zaralle <3

  • Eweny

    Osui ja upposi. Niin suuret osannotot perheenjäsenen menettämisestä! Ja mikä teksti, kyyneleet valuen luin tekstin alusta loppuun. Siitä huokui niin iso rakkaus ja välittäminen. Teksti kosketti valtavasti, sillä tiedän myös miltä tuntuu menettää oma koira yllättäen.

    Menetimme perheemme koiran ollessani 12-vuotias, enkä vieläkään kymmenen vuoden jälkeen unohda sitä hirveää päivää, jolloin yllättäen koiramme lopetettiin takapihallamme ja jätin hyvästit niin rakkaalle lemmikille. Koiramme tuli taloon silloin kun itse synnyin, toisin sanoen kasvoin koko lapsuuteni ajan yhdessä koiramme kanssa. Muistan kerran pyörtyneeni keskellä yötä vessaan mennessäni, ensimmäinen joka vierelläni oli, oli tämä koira. Hän herätti vanhempani, jotka tulivat sitten nostamaan minut. En ikinä unohda sitä. En ikinä unohda tuota rakasta perheenjäsentä, jolle sain sanoa hyvästit vielä hänen viimeisten hengenvetojensa aikana. Se turva ja lämpö minkä hän toi tullessaan, on jotain sanoinkuvaamattoman rakasta.

    Harvoin kommentoin, saatika kerron jotain omaa, mutta nyt oli pakko. Ymmärrän niin hyvin, ja kyyneleet valuen kirjoitan tätä kommenttia. Se palautti niin paljon kauniita, rakkaita ja myös raskaita muistoja <3 Voimia ja halauksia sinne <3

  • Mrs.V

    Tällä hetkellä tuskin nään mitä kirjoitan… Kyyneleet ovat pisrkahdelleet tulvana silmiini teidän kauniitakin kauniimpia sanoja lukiessa.
    Olette jakaneet niin koskettavia tarinoita omista kokemuksistanne, jotka tuovat minulle suuresti voimaa ja uskoa siihen, että päivä kerralla tästä selvitään, vaikka suru onkin nyt hyvin syvä. Olette koskettaneet minua kommenteillanne niin syvästi, että haluan vastata ihan jokaiseen, mutta nyt minusta tuntuu, että voimani ovat liian vähäiset. Nyyhkytys ja kyynelien määrä on loputon näitä lukiessa <3 En tiedä miten kiittää teitä jokaista. Haluaisin kiitokseni edes osittain välittää vastaamalla jokaiseen niin upeaan kommenttiin suoralla vastauksella, mutta voimia ei nyt ole. Olen niin kovin pahoillani, sillä te olette kaikkien näiden kyyneleiden keskellä tuoneet todella paljon lohtua ja uskoa elämän ja ihmisten hyvyydestä vaikeista hetkistä huolimatta. Jokaisen kommentin olen lukenut ja voin sanoa, että ei täälläkään ole kuvilla silmillä menty. Kiitos, kiitos kiitos. Kiitos.

  • Jenna

    Koira hyväksyy kuoleman paremmin kuin ihminen, ja ajattele, että juuri te saitte olla Benin perhe <3 Pala nousi kurkkuun tätä lukiessa, voimia!

  • Linda

    Voi ei! Niin paljon voimia teille kaikille ja suuret voimahalit<3

  • S

    Saman kokeneena ymmärrän surusi ja otan siihen osaa. <3
    Minä katsoin sinua pitkään
    ja hellästi silittelin,
    ja mietin, lieköhän ketkään
    silmin niin viisahin
    minulle katsetta luoneet,
    hellyyttä hellempää,
    tai ystävyyttä suoneet
    mi aina ymmärtää?
    Sinä teit sen joka hetki,
    minunlaistani palvoit ain,
    ja nyt kun päättyy yhteinen retki
    sinä katsot, katsot vain –
    mutta sylissäni vielä
    sinä nuolet kädenselkää,
    ja minä tiedän, että et siellä
    metsänpeitossa peikkoja pelkää –
    sillä sinne sinut kannan
    alle turpeen nukkumaan,
    kunhan lääkärin pistää annan
    sinut uneen kuolettavaan,
    mutta vielä hetken verran
    sun sydämes sykintää
    tahdon kuunnella tämän kerran,
    niin hyvää ja elävää.
    Mä en usko tarua ollenkaan,
    etteikö eläinten taivasta oisi,
    nehän aina antavat parastaan
    eikä kelleen murhetta soisi,
    ja jos sieluista sitten puhutaan
    miten Luoja niin unohtaisi,
    ihan itseluomilta luoduiltaan?
    ei niin hän tehdä saisi.
    Ennen kuin silmät sammuivat
    minä kerroin oravista,
    joita eläinten taivaassa haukkua saa
    ihan kaikista puiston puista –
    ja sitten se vaipui, vaipui vain
    ja kuono kylmeni kokonaan,
    sitä pitelin vieläkin polvellain
    ja tietenkin myös, sitä sieluaan.

    Suosittelen lukemaan myös tämän:

    http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/koiranko-se-pitikin-ihmista-kouluttaa/657414/

  • another sad one...

    Tunnen todellakin surun ja tuskan jota kuvailit…sanasi olisivat olleet kuin omani… Jouduin myöskin luopumaan omasta rakkaasta koirastani alkuviikosta…ja myöskin eläinlääkärikäynnin yhteydessä joka tuli täysin yllättäen. Olin toki tiennyt, että pikkuisellani ei olisi todennäköisesti kauaa aikaa jäljellä, takajalat olivat alkaneet oireilla jo jonkin aikaa… Eläinlääkärissä sain kuitenkin musertavan tiedon… Ja jouduin myös pikaisten päätösten eteen… En voi sanoin kuvailla miten traumaattinen kokemus tuo oli.. Tämä pieni koirani oli todellakin enemmän kuin vain lemmikki. Se oli ystävä, joka kuului niin oleennaisesti jokapäiväiseen elämääni. Toi niin suunnatonta iloa minulle. Olimme kuin paita ja peppu. Tämä on ollut aivan kamala viikko… enkä tiedä miten ymmärrän ettei se pieni ystävä enää tule takaisin. Maailman hellyttävin ja sympaattisin halinalleni.
    En oikein tiedä mitä sinulle sanoisin, koska en tiedä miten lohduttaisin itseänikään. Tuska on välillä aivan järkyttävän ahdistava.
    Mutta kaikesta päätellen Ben oli erittäin onnekas päästessään niin hyvään kotiin kuin te sille tarjositte. Minusta se on jotain jolla voi itseään yrittää lohduttaa…. tieto sisimmässä siitä, että oma lemmikki eli hyvän ja rakastavan elämän.
    Voimia sinulle.

    • Mrs.V

      Olen niin järkyttävän pahoillani. Kuulostaa, että meillä molemmilla on ollut helvetillinen viikko :( Kuulostaa hyvin samankaltaiseltakin kuin meidän tapahtumien kulku. Kirjoituksestasi nään, että pienokaisesi oli erittäin rakastettu. Hänellä on varmasti ollut myös hyvä elämä. Yritetään molemmat hakea siitä lohtua tämän todella vaikea hetken käsillä. valtavasti voimia sinne ja valtava halaus. Ymmärrän jokaista sanaasi niin hyvin. Ole puolestasi myös hyvin hyvin pahoillani. Tuska tästä on niin syvä, ettei sitä toivo kenellekään :(

  • Jenita

    Suuret osaanotot! Itku pääsi tekstiä lukiessani.. Oma koirani on minulle kanssa enemmän kuin vain koira, ja voin todella kuvitella tuskaasi. Koiran poissaolon huomaa lähes koko ajan. Ovella ei olekkaan tuttu karvatassu vastassa, kukaan ei tule tuomaan palloa, pyytämään rapsutuksia, listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Paljon voimia teille ja Zaralle suuressa menetyksessä!

  • Jennifer

    Olen todella pahoillani Benin menetyksestä, voimia ja tsemppiä kovasti! <3
    Tekstiä lukiessa tuli kyyneleet, niin ihanasti olit kirjoittanut ja kuvat ovat todella hellyyttäviä, niinkuin Ben <3

  • Helmi

    Suuri osanotto ja paljon voimia teidän perheelle! Minulla on juuri kaksi vuotta, kun jouduin päästämään rakkaan koirani pilven reunalle meitä vahtimaan.

  • Maria

    Kyllä tämä postaus tuli kyyneleet silmissä luettua ja elävästi muistuin mieleen viime syksy ja vanhempien lähes yhdeksän vuotiaan saksanpaimenkoiran pois meno :'( Tuntui todella oudolta mennä käymään kylässä, kun ei oltu ottamassa märkien pusujen kera vastaan. Ben on nyt parmmassa paikassa, eikä sillä ole kipuja ja teille jää tuosta upesta koirasta kauniit muistot ikuisesti. Jaksamisia <3

  • -Sanna

    En voi edes lukea, tulee itku :´( Olen todella pahoillani ja otan osaa teidän suureen suruun. Meilläkin on koira ja pelkään todella sitä päivää kun joudun sanomaan hyvästit… Lähetän virtuaalihalauksen <3

  • Täällä tuli liikutuksen kyyneleet silmiin. En oo koskaan ollut mitenkään erityisemmin eläinten perään, mutta tää tarina Benistä ja sen hienoudesta ja varsinkin poikanne ja Benin ystävyydestä kosketti. Ihan hirmu paljon voimia sulle ja koko teidän perheelle. <3 Monesti ihailin sun ottamia kuvia Benistä ja Zarasta. <3

  • Jonna

    Itkuhan se täälläkin tuli tekstisi luettua. Paljon voimia teille!

    Rakkaistaan luopuminen on aina vaikeaa vaikka tietäisi tekevänsä oikean päätöksen. Itse tein tuon päätöksen 8v sitten kun jouduimme nukuttamaan koirani. Voin sanoa että se oli vaikea päätös tehdä 16v tytölle kun kyseessä oli ensimmäinen oma koira.

    Suru on hinta jonka maksamme rakkaudesta <3
    Tsemppiä!

  • Tsili

    Itkuhan tässä tuli. Lämmin osanotto suureen suruunne, koiraystävän poismeno on hirvittävää. Oma “elämäni koira” on juuri Benin ikäinen, ja alankin jo pelkäämään tuota päivää – jo nyt surun tuoma ahdistus kouraisee rintakehää ajatuksen käydessä siinä hetkessä, kun rakasta koiraani ei enää ole.

    Suuresti voimia teille. Suru hellittää, mutta ikävä jää – kuten myös ne ihanat, kauniit ja rakkaat muistot <3

  • Liisa

    Itken niin vuolaasti etten edes näe tätä kunnolla. Pystyn samaistumaan täysin. Muistetaan että nämä meidän eteenpäin siirtyneet hauvat eivät ole surullisia, vaan heiluttavat häntäänsä vierellämme. Emme vain pysty näkemään heitä. Välillä kyllä tuntemaan <3 Vaikka suru on suuri, ollaan niin niin kiitollsia siitä kaikesta ilosta, onnesta ja opetuksesta josta ole me etuoikeutetusti saanet nauttia.

  • Nonna

    Olen niin kovin pahoillani. Toivon koko teidän perheelle paljon voimia suuren surun keskellä <3 Onneksi muistot ja kuvat säilyvät ikuisesti.

    Oma papparaisemme sairastaa epilepsiaa ja tämä kevät on sen osalta ollut erityisen raskas, kun olemme joutuneet muokkaamaan lääkitystä ja uudet lääkkeet tekevät vanhasta herrasta ajoittain täysin poissaolevan. Kokoajan pyörii vain mielessä, että eihän oma itsekkyys mene koiran hyvinvoinnin edelle, mutta onneksi meidän läheiset ja eläinlääkäri ovat muistuttaneet, ettei pappa edes tajua omaa tilaansa, kun on aina kovin iloinen ja riehakas 9,5 vuoden iästä huolimatta. Toivomme, että nyt on löytynyt tasapaino lääkitykseen, joka pitää kohtaukset pois, mutta koiran myös "läsnä" ja saamme nauttia vielä ainakin tästä kesästä uiden ja vähän jäätelöäkin maistellen :)

    Toivon iloa ja kauniita hetkiä tuosta suuresta menetyksestä huolimatta teille tulevaan kesään <3

  • Lisbeth

    Voi ei. Otan osaa suureen suruunne, minä niin tiedän mistä puhut. Oma haukku lähti vajaa 1,5 v. sitten, kuukausi ennen tyttäreni syntymää. Ajattelin, että saan pian keskenmenon, niin pahasti se sattui.

    Ja valehtelematta, sattuu edelleen. Kurkkua kuristaa nytkin. Mutta, teidän ja meidän päätöksemme tehtiin puhtaasta rakkaudesta <3
    Voi meidän mussukoita.

  • Otan osaa suruunne <3 Niin ne sanovat, että koiran elämä on niin paljon ihmisen elämää lyhyempi, koska ihmisen täytyy elämänsä aikana oppia rakastamaan ja olemaan hyvä. Koira osaa tämän kaiken jo eikä sen tarvitse enää opetella, siksi sen elämäkin on lyhyempi. Ehkä tästä ajatuksesta saa jotain lohtua. Itsekin karvaisten perheenjäsenten "äitinä" voin vain kuvitella sitä tuskan ja ikävän määrää, mikä teidän perheessa nyt on. Ben sai teidän kanssa hyvän ja täyden elämän viimeiseen raskaaseen päätökseen saakka: parempaa ei ihminen voi karvaiselle ystävälleen tarjota. Voimia teille kaikille suuren surunne keskelle.

    • Mrs.V

      Ihanasti sanottu <3 Sillä kyllä – koirat opettavat paljon rakkaudesta, huolenpidosta ja elämän pienistä iloista ja niistä nauttimisesta <3 Kiitos paljon – tämä todellakin toi hymyn huulilleni <3 Sitä on kaivattukin <3 Me nimittäin jouduimme tekemään todella todella raskaan ja kamalan päätöksen, jonka kuitenkin uskon sydämessäni olleen oikea, vaikka se meitä sattuukin niin syvältä. <3

    • Tiia

      Olipa kauniisti sanottu. Kuulin ensimmäistä kertaa ja minua ainakin lohduttaa :)

  • Tiia

    Otan osaa ja tiedän tunteen. Olen haudannut 4 vuotiaan koirani josta kerkesi silloisessa elämässäni tulemaan tärkein asia jo niin lyhyessä ajassa. Sitä tuskaa ei vie mikään pois, aika auttaa unohtamaan juurikin nuo rutiinit, äänet, tuoksut, reaktiot. Sen jälkeen niistä jää kauniit ja ihanat suurpiirteisemmät muistot. Ihanaa että jaoit tämän meidän kanssa vaikka tässä itselläkin hanat aukesi heti ja kyynelten läpi luin kauniin tekstin. Suru täytyy kokea, kuunnella musiikkia joka muistuttaa hänestä, katsoa kuvia ja videoita ja itkeä, ja aina kun sille tuntuu, musta se tuntu puhdistavalta ja oli helpompi jatkaa. Silloin lupasin että ikinä en halua samaan tilanteeseen, ja nyt jaloissa tuhisee 2 koiraa. Vuosi meni toipumiseen.

    Paljon halauksia ja voimia koko perheelle ❤️. Onneksi teillä on siellä ihana poppoo kasassa lohduttamassa. Ja hänen on varmasti nyt hyvä olla!

  • teklis

    Itsellekin nousivat muistojen täyttämät kyyneleet silmiin, kirjoitit todella kauniisti monia koskettavasta aiheesta. Paljon, paljon voimia ja maksamista teille kaikille! Koira on todellakin niin iso osa elämää että se ei koskaan ole vain eläin. Suru on siitä hankalaa että se ei ikinä poistu, mutta aika onneksi helpottaa. Oikein paljon maksamista vielä <3 Juokse onnellisena myös koirien taivaassa, Ben! :,(

  • Voi Hanna..
    Oli niin kauniisti kirjoitettu, niin upeasta hauvasta.. Kovasti tsemppiä, ei kyllä blogia lukiessa ole ikinä jäänyt epäselväksi, etteivätkö koirat olisi teille äärettömän rakkaita xx

  • Koira ei perheelleen ole vain koira, koira on ystävä, elämänkumppani, perheenjäsen, täysivaltainen osa elämää. Tiedän monta kertaa tämän kokeneena miltä sinusta tuntuu, ja haluan sanoa syvän ja lämpimän osanottoni sinulle ja perheellesi. Mutta niin se vain on – koiranelämä – lyhyempi, ja se on hyväksyttävä, niinkuin ajan kanssa pystyttekin tekemään. Onnellisia olkaa siitä että noin hieno koiraystävänne kävi tekemässä elämästänne huikean paljon hienomman! <3

  • jenny

    Otan osaa suruunne. Haluaisin myös sanoa, miten ihanaa on, kun löytyy ihmisiä jotka oikeasti välittävät ja huolehtivat lemmikeistään. Voimia sinulle.

  • Berry

    Osanottoni. Rakkaista luopuminen on aina tuskallista. Voimia menetyksen keskelle.
    Berry

  • Kirsi

    Muistan kun itse jouduin hyvästelemään oman urosrotikkani 2004,3kk ennen tyttäreni syntymää.11 vuotias koiramme takapää alkoi pettää ja yöllä hän ei enää jaksanut pissoja pidätellä.Ennen niin upea turkki lähti nyt tuppoina kilpirauhasesta johtuen.Nyt hän lepää ikiunta meidän omenapuun alla, ja emme myöskään ikinä häntä unohda <3

  • K

    Olen tosi pahoillani ja otan osaa suureen suruun. :( Itkin tätä postausta lukiessani, voin vaan kuvitella teidän tuskan. Tosi kauniisti kirjoitit ja Ben oli varmasti maailman onnellisin koira <3 Kyllä ne koirat on perheenjäseniä siinä missä me ihmisetkin, ja monesti mietin itku kurkussa koska meidänkin koiraherrasta aika jättää..Koira on meidän tytöllekin niin rakas, että itkettää kun mietin kun koira ei enää ole täällä, ja pitää se tytölle kertoa. Voimia vielä koko perheelle <3

  • lotta

    Osanottoni :(( Lemmikki ei ole vain lemmikki, vaan perheenjäsen… Aloin itkeä kun luin tämän postauksen. Onneksi Ben sai elää hienon elämän hyvässä perheessä.

  • Kia

    Tippa tuli pahemman kerran linssiin. Kauniisti kirjoitettu teksti. Osanottoni, tiedän, miltä lemmikin/ perheenjäsenen menetys tuntuu.

  • Maarit

    Otan osaa ja ymmärrän hyvin surusi. Meillä oli ihana leonberginkoira 11 vuotta ja, kun koiramme kuoli niin iso ikävä jäi. Onneksi myös hyvät muistot, jotka ovat aina mukana elämässämme.

  • Rytsis

    Lämmin osanotto koiranne menetyksestä. Itsekin jouduin lopettamaan 10-vuotiaan koirani viime syksynä. Suru on vielä tuoreessa muistissa, vaikkakaan ei enää niin syvä. Jaksamisia!

  • virpi

    Niin kaunis ja valaiseva kirjoitus Benistä! Lämmin osanotto suruunne! <3

  • M

    Iso osanotto ja hirveästi voimia suureen suruun :-( Tuli kyllä itkettyä koko postauksen ajan, niin kauniisti puhuit koirastasi. En voi edes kuvitella tuota surua, mikä joskus väistämättä on itsellänikin edessä..

  • Linda

    Ihana teksti, joka sai minutkin itkemään sydämestä asti vaikka en Beniä tuntenutkaan. Olen myös itse joutunut hyvästelemään pienen otuksen, joka oli pienenä paras ystäväni ja maailman rakkain minulle. Toivon teille kaikille voimia ja tsemppiä! <3

  • r

    Netti pätkäisi juuri, kun yritin kommentin lähettää, joten en tiedä tuleeko tää tuplana, mutta: Toivon sydämmeni pohjasta, että ihmiset ymmärtävät pitää ilkeät mielipiteet lemmikeistä omana tienonaan. Sinun tunteisesi vähättely tuskin parantaa kenenkään oloa.

    Näistä kahdesta kaveruksesta on blogissa matkan varrella paljon kuvia -todella komea parivaljakko! Vaikka koirat ovatkin ihmisiin verrattuna varsin lyhytyikäisiä ja tämä tilanne väistämätön, on se suru varmasti musertavaa. Sydämmelliset osanotot sinulle ja kaikille benin tunteneille!

  • Ansku in ireland

    Luin tämän postauksen aamulla sängyssä ja tulin niin surulliseksi teidän puolesta. Otan osaa suuren suruunne!! Tiedän miltä tuntuu menettää lemmikki joka on osa perhettä ja se suru on riipivää. Onneksi teillä on paljon ihania muistoja yhdessä. <3

  • rosa

    Otan osaa suruunne. Pystyn ymmärtämään teitä. Jouduimme myös luopumaan erittäin rakkaasta perheenjäsenestämme, 12-vuotiaasta koirastamme noin kuukausi sitten. Itkin koko tekstin ajan kun sen luin ja muistelin omaa rakasta koiraamme. Erittäin paljon voimia teille <3

  • Hanna

    Kaunis kirjoitus varmasti upeasta koirasta. En osaa oikein muuta sanoa kuin että hirmuisesti tsemppiä ♥

  • Petra

    Todella kaunis kirjoitus. Paljon voimia teidän koko perheelle suuren surun keskellä! En osaa edes kuvitella sitä suurta tuskaa, mutta itse kymmenen vuotiaan uroskoiran omistajana kauhulla odotan sitä päivää kun yhteinen aika loppuu. Pitää vain nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä niin kauan kun niitä riittää.

  • Tiia

    Voi miten ihanasti kirjoitettu <3 Itkuhan tässä tuli, koska jouduin myös hyvästelemään rakkaan 10-vuotiaan koiramme vappuaattona. Hänen kanssaan sain kasvaa nuoresta 14-vuotiaasta tytöstä itsenäiseksi aikuiseksi ja edelleen on vaikea ymmärtää etten enää koskaan voi tuntea rakkaani turkin lämpöä. Suru on ollut sanoinkuvaamaton. Hän oli meidän perheemme ensimmäinen koira ja todella erityinen, voin jo nyt sanoa että elämäni koira. Vaikka en enää viime vuosina samassa talossa asunutkaan, niin onneksi näin häntä vanhempieni luona usein. Suurta surua on lisännyt toisen koiramme kaipaus isoveljeä kohtaan, hän on odottanut ja etsinyt – ei varmastikaan ymmärrä ettei näe toista enää ikinä. Kuten sinäkin kirjoitit, niin ikävää helpottaa se tieto, että rakas koiramme sai elää hyvän elämän rakastettuna perheenjäsenenä. Muistot onneksi jäävät ikuisesti meille <3 Jaksamista sinulle ja perheellesi.

  • Suski

    Osanottoni, ja rohkaisun toivotukseni koko perheelle. Itse koko elämäni koirien kanssa eläneenä en voi muuta kuin osoittaa myötätuntoni – mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan, miten tärkeä perheenjäsen koira on, eivätkä todellakaan sitä, miten sydäntäraastavaa on tästä perheenjäsenestä luopua.

    Tekstisi on erittäin kaunis, ja saa kyynelehtimään. Upeaa, että jaoit tämän kanssamme, kiitos siitä. Voimia tulevaan!

  • K

    Otaan osaa! <3

  • Mirka

    Tämä on varmasti yksi kaunein asia, jonka olen koskaan lukenut. Tästä huojuu rakkaus Beniä kohtaan sekä se, että hän on saanut elää ihanan ja onnellisen elämän juuri teidän kanssanne. Jo kuvista huomaa hänen luonteensa ja jo aiemmin mainitun onnellisuuden.
    En ole itse ikinä kokenut samanlaista menetystä enkä oikein tiedä mitä sanoa mutta tiedän kuitenkin joissain määrin sen, kuinka raskasta tämä on joten suurimmat osanottoni ja paljon voimia perheellenne ♥

  • Karolina

    Upeasti kirjoitettu teksti; siitä huokuu lämpöä! <3 Ilman kyyneleitä en voinut tätä tekstiäsi tosin lukea, mutta en ole varmasti ollut ainoa.
    Lemmikit pääsevät sydämmiimme ja niistä on aina kovin vaikea luopua. <3

    Paljon voimia koko perheellenne! <3

  • arja

    Kauniita sanoja. Huomaa,kuinka tärkeä perheenjäsen ben oli teille. Olen myös menettänyt parhaan ystäväni reilu 5 vuotta sitten ja huomaan vieläkin ikävöiväni karvaturriani,sillä kuten sanoin,hän oli paras ystäväni ja antoi minulle valtavasti iloa elämääni. Voimia suureen menetykseenne!

  • Aino

    Hei Hanna,
    Blogiasi olen lukenut jo muutamien vuosien ajan, vielä koskaan en ole mitään kommentoinut. Haluan esittää osanottoni teidän menetyksenne vuoksi! Tätä lukiessa itsellekin tuli itku. Perheelläni on kaksi koiraa ja tiedän miten korvaamaton perheenjäsen koira on. En voi edes kuvitella millainen surunne on, varsinkin jos Benin poismeno oli yllättävä, niinkuin kerroit. Toivon teille kaikkea hyvää, lämpimiä ajatuksia ja jaksamista! Onneksi Ben elää muistoissanne ikuisesti <3

  • Susanna

    Kamalaa. Aivan kamalaa. Kyyneleet silmissä myötäelän jokaista tuontoasi ja ikävääsi 100%. Olen vuosien varrella joutunut luopumaan kolmesta rakkaasta koirasta, joista jokainen lähti eritavalla. Toiset tavat oli helpompi hyväksyä kuin toiset. Joka kerta suru oli kuitenkin niin kokonaisvaltainen, ettei sille ollut sanoja. Tuntui kuin pala itseä olisi lähtenyt samalla. Sitä palaa ei saa takaisin, uusi pentu ei sitä täytä eikä tavritsekaan. Ei sitä edes kuulu millään korvata. Jokainen on niin ainutlaatuinen yksilö, ettei niitä korvaa mikään. Mutta muistot ja valokuvat tuovat tilalle aivan uskomattoman lämmön, kunhan aikaa vähän kuluu. Ja kaikesta päätellen Ben on antanut niitä teille aivan valtavasti! Te olitte Benille mailman paras koti.

  • NannaK

    Vedet silmissä luen täällä postaustasi. ;( osanotto sinne teille! Ymmärrän todellakin että koira on perheenjäsen. Niin meilläkin. Aina välillä olen miettinyt miten selviän kun omaa nappisilmää ei enää ole. Ilolla olen katsellut aina kuvia teidän hauveleista. Tarjositte varmasti Benille parhaimman mahdollisen elämän. Voimia teille sinne kovasti. <3

  • Mia

    Toivon koko teidän perheelle voimaa ja jaksamista suuressa surussanne. Onneksi teillä on niin paljon hyviä ja lämminsydämisiä ihmisiä ympärillä tukenanne.

  • Henrika

    Voimia teidän perheelle <3 Kirjoitit todella kauniisti Benistä. Nuo ystäväkuvat pojasta & koirasta ovat aivan mielettömiä. Uskon, että ystävyys koiran kanssa opetti teidän pienelle pojalle jo paljon tulevaisuuden varalle <3

  • Nepa

    Otan suuresti osaa suruunne!<3 tiedän niin hyvin mitä käytte läpi! :( oma koirani kuoli äkillisesti 7 vuotta sitten äitienpäivänä juopon sukulaisen ajaessa hänen yli…

    Usko pois aika auttaa ja muistot ne ei katoa sydämestä ikinä<3 nyt Ben pitää teistä ja pojistanne hyvää huolta pilven reunalta<3

  • Katharina

    Vedet silmissä tätä luin. Tuli niin vahvasti mieleen omat rakkaat kultsut, joista olen joutunut luopumaan. Se luopumisen tuska on se syy, miksen voi enää koskaan ottaa omaa koiraa. Voimia <3

  • Riikka

    Suurimmat mahdolliset osanotot <3 Postausta lukiessa olen nyyhkyttänyt ensimmäisistä sanoista viimeisiin. Itse olen lähtökohtaisesti pelännyt isoja koiria, mutta vuosien aikana kun blogiasi olen seurannut, olet esimerkilläsi osoittanut pelkojeni olevan täysin turhat. Niin ihania kuvia olet koirista ja pojasta yhdessä julkaissut! Oma koirani täytti juuri 5 vuotta, ja jo nyt saan kyynelet silmiini pienestäkin ajatuksesta siihen suuntaan, kuinka hänestä joskus joudun luopumaan. Meilläkin koira on perheenjäsen ja korvaamattoman tärkeä ystävä <3

    Lohdutuksen sanoja on vaikea löytää, itsekin täällä posket kyynelistä märkänä. Uskon, että ajan kanssa pahin olo helpottaa ja lopultahan mielessä ovat vain ne ihanat muistot, jotka tuovat kyynelten sijaan hymyn huulille. Tärkeä on nyt muistaa, että tarjositte Benille parhaan mahdollisen elämän ja loputtoman paljon rakkautta. Tsemppiä <3

  • Mai

    Osanottoni. Välillä tuntuu, että eläimiä saattaa surra paljonkin, ne kun ovat niin sydämellisiä otuksia. Mutta kuten sanoit, Benillä oli hyvä elämä. Nyt hän lepää rauhassa. Voimia.

  • Nanna

    Syvä osanottoni. Olen kaksi maailman rakkainta kissaa menettänyt ja tiedän tuon tunteen. Syvä suru.

  • jem

    <3

  • Osanottoni suruunne. Menetin itsekin vastikään tärkeän ihmisen ja pakko myöntää että kyynelhän tässä tulee vieläkin silmään kun sitä miettii. Tuli kuitenkin mieleeni äitini kanssani jakamat sanat, jotka meille kaikille rakas isoenoni oli hänen kanssaan jakanut sairastaessaan syöpää itseni ollessa vielä pieni: “Jokaisen joka tähän maailmaan syntyy on hyväksyttävä se, että joskus on myöskin aika lähteä.” Itse lisäisin tähän, että tämä on entistäkin suurempi syy nauttia jokaisesta hetkestä tärkeiden kanssa ja sen olette tehneet, enempää ette olisi voineet. Toivotan siis jaksamista koko perheen parissa ja että pikkuvesselinne saa vielä ainakin melkein samanveroisen leikkikaverin.

  • Tätä kirjoitusta ei voinut lukea ilman kyyneleitä! Ihan alkuun haluan ilmaista syvät osanottoni. <3 Koiran menettäminen on asia, jota ei-koiraihmiset eivät ehkä ymmärrä, mutta koiraihmiset sitäkin paremmin. Minulla nousi tämän kirjoituksen myötä tarkasti mieleen muutaman vuoden takainen rakkaan koiran menetys. Silloin oli pelkästään kyyneleitä ja surua, mutta nyt niiden tilalla on upeat muistot ja rakkaan koiran höperyyksiä muistellessa hymykin nousee kasvoille.

    Muista, että vaikka rakkaasi on poissa, niin rakkaus ei ole, se säilyy aina. <3
    Paljon halauksia ja voimia suruun! <3

  • ella

    Mitä suurimmat osanotot suuresta surustanne♥ Tätä lukiessa en kyennyt pidättämään kyyneliä, kaunein teksti minkä olen koskaan lukenut. Koin itse saman surun kymmenen vuotta sitten kun oma rakas rottweiler poikani lensi koirien taivaaseen.. Silloin suru tuntui ylitsepääsemättömän suurelta, mutta ajan kanssa olen pystynyt hyväksymään rakkaani pois lähtemisen, kun tiedän, että hän eli elämänsä onnellisena ja rakastettuna. Muistot säilyvät sydämissämme ikuisesti♥

  • saara

    Hyvä kun jaoit tämön vaikean kokemuksen. Koirasi vaikuttaa olleen tosi ainutlaatuinen ja ihana! Oma koirani menehtyi 2010 ja edelleen puhun hänestä joka ikinen päivä ja kaipaan kovin, häntä ei voi mikään korvata. Nyt ajatus koirastani ei enää kuitenkaan tuo kyyneliä silmiin vaan muistot yhteisestä tuovat hymyn huulille. Olen tosi onnellinen että sai kokea yhteisiä vuosia koirani kanssa, vaikka ikävältä tuntuu kun yhteinen matka päättyy. Voimia suruprosessiin, olen kuitenkin iloinen teidän perheenne puolesta kun teillä on ollut ilo tuntea ben, hän on varmasti antanut teille paljon.

  • Voi Ben, R.I.P <3 <3 <3

    Suuret osanotot täältäkin päin suureen suruun Hanna ja paljon jaksamista teidän perheellenne <3

  • Hanna

    Sain lapsena kunnian tuntea mitä hienoimman rottweileruroksen, jonka sydän oli niin valtava ettei toista vastaavaa ole sen koommin tullut vastaan. Hän oli suuressa roolissa myös oman, nyt jo 14-vuotiaan koirani kasvattamisessa. Mindi riemastuu yhä suunnattomasti tuntemattomankin rotikan nähdessään. Hienoa että uskallat surra, ikävöidä ja ottaa aikaa Benin poismenon käsittelemiseen, “kun kyseessä on vain koira”. Tuo ajatus on mielestäni aina ollut todella hölmö. Suuret osanotot koko perheelle ja auringonsäteitä surun keskelle. xx

  • J

    Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
    ja kivut häiritsevät untani
    niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
    sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
    Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän,
    älä anna surusi estää sinua,
    sillä sinä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
    rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

    • Mrs.V

      Minun kyynelilleni ei tässä vaiheessa ole loppua. Kiitos niin paljon tästä. Toivon, että tämän todella vaikean päätöksen kynnyksellä tällaiset asiat pyörivät meidän Benin ajatuksissa <3 Mä en edes nää mitä kirjoitan. Osui syvälle.

  • Lara

    Voi ei, olen niin pahoillani, saman kokeneena tiedän että tuska on valtava. Minulla taisi mennä ainakin vuosi että pystyin puhumaan koirastani ilman kyyneleitä. Suuri suru kertoo siitä että sinulla oli elämässäsi niin pitkään jotain täydellisen ihanaa; oma, rakas uskollinen ystävä, jota voi muistella suurella kiitollisuudella ja rakkaudella. <3

  • Anonymous

    Osanottoni suureen suruunne.<3

  • AIvan valtavasti voimia tältä suunnalta! Ystävälläni oli myös aivan mielettömän ihana rottweiler, ei mikään pelottava ja ilkeä koira kuten liian moni kuvittelee rottisten olevan vaan lämmin, kaikkia rakastava, leikkisä tyttö, joka joutui liian aikaisin lähtemään. Itse koin lemmikin menetyksen vuosi sitten ja yhä on ikävä. Eihän perheenjäsentä, joita lemmikit ovat, korvaa mikään. Perheen lemmikki on vanhuusiässä hänkin ja liian pian on aika jättää hyvästit, mutta aina toivoo vielä yhtä vuotta, vielä yhtä kesää. Eläimen omistajana sekä eläinten kanssa työskentelevänä tietää sen kaiken suunnattoman ilon ja ystävyyden mitä lemmikit tuovat elämään. Kiinnyn turhankin helposti eläimiin, joiden kanssa olen ollut töissä ja aina se eroaminen sattuu, oli kyse lähdöstä eläinten taivaaseen tai siitä, että itse vaihdan työpaikkaa tms. Paljon paljon voimia teille kaikille, ihmisille ja eläimille, jotka jäävät Beniä kaipaamaan <3

  • Melisa

    Lämmin osanottoni! Oman, rakkaan lemmikin poismeno on kova pala. Olen itse kokenut sen kerran ja silloin ajattelin, etten koskaan halua enää lemmikkiä, koska en halua kokea sitä surua uudestaan. Nyt meillä on taas koira monen koirattoman vuoden jälkeen enkä edes uskalla ajatella päivää, jolloin häntä ei enää ole. Lemmikki on yksi perheenjäsenistä ja niitä rakastaa kuten omaa perhettään pitääkin. Voimia sinulle ja perheellesi! Kyyneleet valuvat pitkin poskiani kun tätä kirjoitan, koska muistan sen syvän kaipauksen ja pahan olon, jonka koiran menettäminen aiheuttaa. Aika kuitenkin parantaa..

  • Mimosa

    Suuren suuret pahoittelut ja osanotot! ♥ Olen itsekin menettänyt viime vuonna molemmat koirani vain muutaman kuukauden välillä, joten tiedän sen surun ja tuskan. Kyse ei ole kuitenkaan vain koirasta vaan ystävästä ja elävästä olennosta joka on ollut niin kauan kulkenut mukana elämässä. Suuri halaus näin ruudun toiselta puolelta ♥

    • Mimosa

      Ääh välittömästi lähetettyäni tämän tajusin etten todellakaan halunnut viestittää tällä sitä että tulisi olla teidän Zarasta huolissaan. Toki olette se on ymmärrettävää. Meidän koirilla puhkesi molemmilla autoimmuunisairaudet perä jälkeen. Toki varmasti surulla oli merkitys jäljelle jääneelle, mutta kyse ei kuitenkaan varmasti ollut vain se. Toivon todella etten pahoittanut mieltä enempää koska se ei todellakaan tarkoitus ollut.

  • Malla

    Voi Hanna..! Itku tuli. Voimia teille kaikille suuren surun keskellä <3 Minä kuten kaikki lukijasi tiedän, kuinka äärettömän tärkeä Ben sinulle oli. Ben sai elää mielettömän hienon elämän, siitä kiitos kuuluu teille. Voimia arjen uudelleen rakentamiseen! T: koiranomistaja, joka kauhulla odottaa sitä hetkeä, kun joutuu luopumaan omasta elämänsä koirastaan

  • Mimmustiina

    Dogs are our link to paradise.
    They do not know evil, discontent or jealosy.
    To sit with a dog an a hillside on a glorious afternoon is to be back in Eden, where doing nothing was not boring-
    It was peace.
    -milan kundera

  • ev_

    Voi ei! :( Otan kovasti osaa suruunne ja kokemuksesta tiedän, että koiraa suree yhtälailla kuin muunkin perheenjäsenen menetystä. Onneksi suru ja ikävä helpottavat ajan kanssa. Voimia!

  • J-ess

    Koiran omistajana voin kuvitella miten suunnaton suru parhaan ystävän lähtemisestä jää. Oma koira lähentelee kymmentä ikävuotta ja välillä tulee itkettyä sitä, että meillä ei enää toista kymmentä vuotta tule olemaan. Pitää kuitenkin nauttia niistä kaikista päivistä, jotka voimme vielä jakaa yhdessä.
    Paljon voimia teille!

  • Hanna

    Mitä suurimmat osanottoni sanoinkuvailemattoman suureen suruunne! <3 Itselläni on 3-vuotias rotikka, ja semmoisen pakkauksen viisautta, järkeä, lempeyttä, rakkautta jne. omistavana voin vain hädin tuskin kuvitella surua jonka olette joutuneet kohtaamaan. He eivät todellakaan ole "vain koiria", kaikki ne ilmeet, eleet ja älyttömän viisas katse kertovat, että he ovat paljon muutakin kuin vain koiria. He ovat persoonia suurella peellä. Niinkuin epäilemättä myöskin erittäin komea ja suurisydäminen yksilö Ben oli. Valitettavasti koiramme eivät elä paljoakaan kymmentä vuotta pidemmälle, sillä heidän ei tarvitse. Heidän ei tarvitse opetella rakastamaan ja välittämään toisista koirista ja ihmisistä niin kauaa kuin meidän ihmisten täytyy. Heillä se tulee täysin luonnostaan. Siksi he ilahduttavat ja rikastuttavat elämäämme juuri sen aikaa kuin on tarkoitettu. Ben lähti täältä varmasti erittäin onnellisena ja rakkautta sekä huolenpitoa saaneena. Nyt Benillä on edelleen kaikki asiat hyvin, ja Hänen on hyvä olla. Kiitos teille, että annoitte Benille todellakin elämisen arvoisen ja rikkaan elämän! :) Voimia vielä suruunne, onneksi rakkaat muistot säilyvät aina. <3

  • Liibalaaba

    En ole tainnut aikaisemmin kommentoida blogiisi, vaikka alkuajoista lähtien olen innokkaasti seurannut mukana. Omaa rotikka-vanhusta kuitenkin syvästi rakastaen haluan toivottaa sinulle voimia suureen suruun, ikävä ei varmasti lopu mutta ajan kanssa muuttaa muotoaan siedettävämmäksi. Onneksi on kultaiset muistot ja tietää, että toveri sai ihanan elämän <3 Se on ihan uskomatonta, miten "yksi koira" voi valaista kurjimmankin päivän tullessaan häntä heiluen vastaan ja istahtaessaan jalkasi päälle istumaan. Tai kavutessaan auton takapenkiltä syliisi istumaan etupenkille jos ei ole nähnyt sinua päivään. Tai tuntiin. Noilla rakkauden määrä tuntuu olevan loputon <3

  • Miina

    Purskahdin itkuun tätä lukiessani. Otan osaa syvään suruunne. Voimia ja jaksamista perheellenne.

    Miina

  • Bea

    itku tuli lukiessa, olen kamalan pahoillani. Paljon voimia Hanna sinulle ja perheellesi teidän pieni poika on saanut ihanan rikkauden elämäänsä, kun sai Benin ystäväkseen syntyestään lähtien, vaikkakin liian varhain lähti pois, mutta se onni minkä hän on pojallesi ja sinulle ja miehellesi tuonut, ei häviä koskaan! ikävä on aina kova, mutta ajan kanssa kipu helpottaa ja kauniit muistot säilyät aina. Niinkuin kirjoititkin, on monille koira vain koira, mutta meillekkin koira on rakas perheenjäsen, ja koira vain koira ainoastaan siltä osin, että osataan ymmärtää koiran maailmaa, koska se on hyvin erilainen kun ihmisen. Meitä kohtasi sama suru viime syksynä, eikä sitä tunnetta voi sanoin kuvaille, eikä etukäteen kuvitella, miten se sattuu ja raastaa syvältä. Vaikka ei varmasti nyt tunnu lainkaan siltä, se suru mikä tuntuu avian lohduttomalta ja kipeältä, helpottaa ajan kanssa. Suru kun on ensin surtava. Meilläkin on ikävä omaa aarretta aina, mutta onneksi on ihanat muistot ja kuvat sekä videot <3 Voimia Hanna ja lämmin halaus <3

  • Laura

    Voi rakas Hanna <3 Olen syvästi pahoillani, itkuhan tässä itselläkin tuli :'(. Ymmärrän ahdistuksesi ja tuskan, koin itse saman vähän päälle vuosi sitten.. koira varmasti on monelle, joka eläimiä rakastaan perheenjäsen. Voimia sinulle ja perheellesi, olen täällä niin paljon tukena kuin vain pystyn tämän välityksellä olemaan! <3 Vielä kerran otan osaa suruusi! <3 *voimahali x 100000000000000000

  • Anni

    Kyyneleet valui poskia pitkin, kun luin tätä. Super paljon tsemppiä ja haleja teille kaikille <3 Ben vaikutti kyllä upealta koiralta!

  • Ipi

    Voi itku, kirjaimellisesti… Täällä kyyneleet valuen lukenut kaunista, liikuttavaa ja niin surullista postaustasi! Tiedän varsin hyvin, että koira on niin iso osa koko perhettä, joten syvimmät osanottoni sekä voimia ja jaksamista!!! Pelkkä ajatuskin oman nalleni menettämisestä sitten joskus on NIIIN riipaiseva, ettei sitä edes pysty sanoin kuvailemaan… Voimia Hanna!

  • miss

    Olen niin pahoillani. Teksti kosketti kovin, sillä olen itsekin joutunut hyvästelemään koiramme, joka oli meille kuin yksi perheenjäsen. Vaikka tästä on jo kulunut kolme vuotta, kaipaan silkkiturkkia edelleen. Tänne ruudun taakse teidän Benistä on välittynyt kuva hurmaavasta koiraherrasta, ja pitkään olen aina kuvia kaksikosta katsellut. Paljon voimia suruunne – ei tuommoista sylikoiraa pysty hevillä unohtamaan. Onnellista on kuitenkin ajatella sitä määrää iloa, mitä koiranne on ympärilleen tuonut, myös meille lukijoille saakka! Voimia<3

  • Soude

    Osanottoni koko perheelle suuressa surussa. Nuo samat tuskan tunteet tuli koettua vajaa 8 vuotta sitten, kun jouduin luopumaan ensimmäisestä omasta koirastani ennen aikojaan hänen sairastuttua syöpään =( Nykyiset koirani ovat elämäni keskipiste, koska lapsia ei meidän perheessä ole ja itku tulee kyllä silmään pelkästä ajatuksesta arjesta ilman noita ilopillereitä. Onneksi ympäriltänne löytyy vahva tukiverkko ihmisiä, jotka ymmärtävät menehtyneen perheenjäsenenne erinomaisuuden sekä ainutkertaisuuden ja pystytte käsittelemään tätä ikävää asiaa yhdessä. Voimia teille!

  • Ruusa

    Suuren suuren osanotot :( On aina raskasta menettää hyvä ystävä, joka ei koskaan sinua petä, ei sano pahaa sanaa ja antaa pyyteetöntä rakkautta. Voimia teille <3

  • Aba

    Jaksamista surun keskelle,oma koirani täyttää 15v tänävuonna ja tiedän tuon päivän olevan ainavain lähempänä,silti siihen eikai koskaan voi kuitenkaan valmistautua.
    Halauksia kaikille!

  • Ida-Lotta

    Haukut rakastaa meitä niin ehdoitta että niiden menetys satuttaa ihan eri tavalla ja hyvin perusteellisesti. Voimahalauksia näääääääin iso kasa! ❤️

  • E

    Voimia valtavassa surussanne. Käsittämättömän kauniisti olet Benistä kirjoittanut, siitä välittyy kaikki se rakkaus jota olet tuntenut häntä kohtaan. Koiranomistajana on helppo ymmärtää tuskaa ja ahdistusta jota joudutte kokemaan, koira ei ole pelkkä eläin. Kun syvin suru hälvenee voi vaan olla kiitollinen, että juuri te saitte niin upean koiran kuin Ben oli. <3

  • Jenny

    Otan osaa suureen suruunne <3

  • Tea

    Ben oli valtava aarre teille, sen aistii hyvin vahvasti <3 tiedän kokemuksesta miten tuskallista on luopua koirasta, paljon jaksamista toivon. Pahin suru hellittää sitten joskus kun sen aika on, ikävä kaveria säilyy ainiaan. Zara tuo teille lohdutusta siinäkin että koiramaiset rutiinit jatkuvat, rapsut hälle. Surut ovat välillä niin suuria kestettäväksi :/ ajatella, että teillä oli noin upea koira, kiitollisena saa varmasti muistella. :) Halit. <3

  • KatiS

    Itku tuli kun luin tekstiäsi. Koiran menettäminen riipaisee syvältä. Syvimmät osanottoni.

  • Virpi

    Voi ei ihan kamalaa! :( Meilläki on ollu lemmikkejä, kissoja ja koiria, mun syntymästä asti ja ny 24 vuotiaana ja omillaan asuessa mulla on 5 kissaa. Nuo vanhimmat lapsuudesta on tietysti jo kuollu ja se on aina ollu ihan uskomattoman rankkaa. Teidän Ben kuulostaa ihan mahtavalta koiralta. Osan otot ja hurjasti voimia. <3

  • Petra

    Otan osaa suruusi. Ymmärrän kuinka koira voi olla niin paljon muutakin kuin lemmikki, ystävä ja perheenjäsen. Toivon kaikkea parasta perheellesi, toivottavasti jaksatte nauttia lähestyvästä kesästä surustanne huolimatta. Blogisi on ollut jo kauan suosikkini, mielestäni on ihailtavaa miten panostat blogiisi. Koskaan ei tänne tullessaan joudu pettymään keskeneräiseen postaukseen. Iso kiitos inspiroivasta blogista ja halauksia menetyksenne johdosta.

  • IdaSofia

    Kyyneleet vain vieri poskia pitkin postaustasi lukiessa. Minullakin haukku kotona, ja tuntuu pahalta ajatuskin, että hänestä vielä joku kerta joudun luopumaan. Voimia sinne teille, päivä kerrallaan..

  • Tupsu

    Osantottoni, ja voimia suuren surun keskelle <3 kyyneleet silmissä tätä luin, oman karvakasani, ja parhaan ystäväni tuhistessa vieressä. Miten lemmikki voikaan olla niin sanoinkuvaamattoman tärkeä.

    Silti piti melkein naurahtaa ääneen tuon talvikuvan kohdalla, poikanne niin viimeisen päälle topattuna ja toinen vielä varmistelee vieressä että onhan nyt hyvä :'D ihanat ystävät <3

  • pinja

    <3
    Itse en ole koiranomistaja koskaan ollut enkä luultavasti allergian takia, mutta todella koskettavasti kirjoitit Benistä. Voimia surun keskelle. <3

  • Min_de

    Voi ei… :( Osanotto. Itseäni alkaa itkettää jo pelkkä ajatus siitä, että jonain päivänä rakas koirani ei enää olekaan kanssani… Voin siis vain kuvitella, miltä menetyksenne täytyy tuntua. Koira on kuitenkin niin erilailla läsnä omistajan elämässä kuin monet muut lemmikit (vaikka toki nekin ovat rakkaita), että se on perheenjäsen ja sen poismeno tuntuu sen mukaiselle. Monet, joilla ei ole koskaan ollut koiria, eivät pysty käsittämään tätä. Mutta voitte olla ylpeitä siitä, että teidän hyvän hoitonne ja rakkautenne ansiosta Ben sai elää niin hyvän ja pitkän elämän. Kunpa eläimet vaan voisivat elää yhtä kauan kuin ihmisetkin. Onneksi surun keskellä monet hyvät muistot tuovat lohtua. Paljon voimia teille kaikille!

  • Minni

    Lämmin osaanotto suruusisi. Koirasi eli blogisi perusteella rakkaudentäyteisen elämän ja hänen ja poikasi ystävyys välittyi kuvien perusteella tännekin asti. <3 Voimia näihin raskaisiin ensimmäisiin päiviin ja toivottavasti te kaikki Zara-koiraa myöten jaksatte näiden vaikeiden aikojen yli.

  • rosamaria

    Jaksamista surun keskellä. Itse olen joutunut myös kohtaamaan rakkaan hännänheiluttajan poismenon. Haluan vain sanoa, että silloinen koiraamme viimeiseen asti hoitanut eläinlääkäri sanoi, että koiran muisti on sellainen, että hän unohtaa hyvinkin äkkiä toisen koiran, eli koira ei pitkään osaa surra. Meille nimittäin jäi myös toinen koira ja olimme huolissamme hänen jaksamisesta. Hän selvisi hyvin taas normaaliin touhukkaaseen elämään – hänestä ei pystynyt aistimaan surua taikka ikävää.

    Nyt vain paljon rakkautta teidän toiselle haukulle. Vieläkin ikävän kyyneleet tulee silmiin meidän pikkuista hauvaa muistellessa, tiedän hyvin miltä surusi tuntuu.

  • heidi

    Äärimmäisen koskettava ja kaunis kirjoitus koiraystävästä toi kyyneleet silmiin. Olet aiemminkin kirjoittanut ihanista koiristanne niin herttaisesti, että ne tuntuivat tutuilta tänne ruudun toisellekin puolelle. Lämmin osanotto suruun.

  • Branilla

    Voi Ben :( Kovasti voimia! Ne, jotka vähättelevät lemmikin menetystä, eivät selkeästikään tiedä, miten rakkaaksi lemmikki tulee. Mun ensimmäinen koira kuoli aivan yllättäen syliini kesällä 2011, vasta 10-vuoden ikäisenä. Sain hänet 13-vuotiaana, kasvoimme yhdessä aikuisiksi ja muuttaessani omaan kotiini hän seurasi mukana. Edelleen hän on joka päivä mielessä.
    Meillä oli kuolleen koiramme lisäksi kaksi muuta koiraa, jotka menivät aika sekaisin kun yksi koiristamme kuoli. Saimmekin sitten tehdä kovasti töitä heidän kanssaan, mm. eroahdistus tuli takaisin, kun kotiin jäätiinkin kaksin eikä kolmin. Nyt on onneksi jo helpompaa.
    Mitkään sanat eivät paranna sitä tyhjyyttä, joka rakkaan menetyksestä jää. Toivotan kovasti kuitenkin jaksamista! Beniä lämmöllä muistaen <3

  • Pisti kyllä puhtaasti surun ja liikutuksen kyynelet omiinkin silmiin tämä yllättävä tieto. Meillä oli myös tuollainen rotikka, kuin ihmisen mieli ja sylikoira, josta jouduimme luopumaan vanhempien erottua. Koira (Maro) on vielä tietääkseni elossa mutten ole nähnyt vuosiin. Meidän vanhimmat koirat, Enna ja Mila, ovat jo 10vuotiaita ja vanhuus on alkanut jo näkymään erilaisina oireina. Muutaman kerran olen jo etukäteen itkenyt sitä, että koska jommalta kummalta loppuu elämän tie. Ja varsinkin jos toinen lähtee paljon ennen toista, että kuinka toinen pärjää yksin. Ymmärrän surusi eikä se ole yhtään liioiteltua. On kuitenkin ihana nähdä ja tietää, että Ben sai hyvän elämän ja ihania muistoja ja jää monen muistoihin kauniina luttukuonona, joka toi elämään iloa ja onnea. Mitkään kauniit tai lohduttavat sanat eivät varmastikaan ikävääsi ja suruasi poista. Suru hiipuu aikanaan mutta Ben ei unohdu ja kultaiset muistot säilyvät sydämen kalleimmassa arkussa hyvin vartioituna. Ja Ben siellä varmasti vartioikin, kaikkia muita hyviä muistoja <3

  • Dansku

    Voimia <3

  • noora

    Paljon voimia ja jaksamisia! <3 Itku tuli tätä lukiessa :( Ihanaa, että Benillä oli kuitenkin rakkaudentäyteinen elämä. Se on tärkeintä. <3

  • Kirsikka

    Suuresti syvään suruunne osaaottaen! :'(
    Itsekin tuota päivää peläten… Mutta luotan siihen, että jonain päivänä suru muuttuu suloiseksi kaipaukseksi ja muistaa kaikki ne ihanat koetut hetket :) Voimia <3

  • Kyyneleet valuen lähetän täältä suurimmat osanottoni perheenjäsenen menetyksestä. En voi edes kuvitella miltä teistä tuntuu ja pelolla odottelee sitä päivää jolloin tuo pitää itsekin kokea. Paljon jaksamista koko perheelle<3

  • Mrs.V

    Valtava kiitos kaikille postaukseen kommentoineille <3 Täällä on nyyhkytetty kauniille sanoillenne koko aamu. Pyrin vastaamaan jokaiselle, sillä sananne ja ajatuksenne ovat niin kauniita, etten pysty niitä "vain julkaisemaan nopeasti". Joten pieni tovi menee niiden ilmestymisessä, sillä julkaisen niitä sitä mukaan kun saan kauniisiin osanottoihinne vastattua.

  • Niina

    Paljon voimia suureen suuruunne<3 Kyyneleet virtasivat, kun tätä luki. Onneksi saitte kuitenkin viettää näinkin pitkään hänen kanssaan <3

  • Jenna

    Tuli pala kurkkuun, kun yritin pidätellä itkua. Tuntuu pahalta. :( Ben sai todella hyvän elämän. Otan osaa suruunne.

  • u

    Todella suuret pahoittelut, olen kyllä niin surullinen puolestanne. Tuli itku kun luin tätä tekstiä. Ymmärrän tuskanne, minulle eläimet ovat aina olleet myös rakkaita perheenjäseniä ja ottaa aina välillä sydämestä kun mietin, ettei koirani tule elämään ikuisesti. Mutta kuten kirjoitit, voit todella lohduttautua sillä, että Ben eli ihanan elämän. Voimia teille!

  • magic-

    Voimia ja lämmin halaus <3

  • Ooo

    Osanottoni suuren surunne keskellä <3 Tämä postaus oli niin käsinkosketeltavan surullinen, että päästin itsekkin kyyneleet tätä lukiessani..

  • Taru

    Moi,
    Osanottoni. Ymmärrän sua niin, oma koirani kävi kuukausi sitten niin lähellä koirientaivasta, että viimeistään silloin alkoi miettimään miten kauheaa se lopullinen luopuminen on. No nyt koirani elämä jatkuu monen lääkepurkin turvin, mutta kuitenkin pääasia on se, että koirani on virkeä ja hyvinvoiva lääkkeistä huolimatta, ei siis kärsi!
    Mutta voimia teidän perheelle!

  • Voi itku, miten kauniisti kirjoitettu! Aavistelinkin jotain tällaista, kun näin sinut sattumalta eilen kävelyllä vain yhden koiran kanssa. Tästä jutusta paistaa läpi, kuinka paljon olet koiraasi rakastanut ja hän on varmasti saanut elää kauniin elämän noin välittävässä perheessä <3

    Meille on viikon päästä tulossa pieni koiranpentu ja pystyn kyllä samaistumaan tunneskaalaan, jonka lemmikkien kanssa saa kokea. Perheenjäseniä he ovat siinä, missä muutkin. Tsemppiä ja voimahaleja teille surun keskelle!

  • Sanna

    <3

  • Linda

    Lemmikin menettäminen satuttaa aina aivan liikaa. Ei siihen vain pysty valmistautumaan, vaikka yrittäisikin. Oma rakas karvakamuni poistui eläinten taivaaeen vuoden alussa. Ikävä on vieläkin kova ja surutyö kesken. Vaikka hänen poistumisensa ei aivan äkillinen ollutkaan tuli se silti kaikesta valmistautumisesta huolimatta järkytyksenä. Onneksi hyvästit sain hänelle sanoa ja olla läsnä <3

    Jossain haastattelussa menetyksestä oli sanottu, ettei se suru ole se pahinta – vaan se ikävä joka jää. Mielestäni osuva kuvaus. Ikävä kumpuaa kaikesta, tutuista esineistä, tutuista tilanteista yms missä on rakkaan kanssa ollut tai mitä on tehty. Vahvimpana juurikin itselläni tuo kotiin tulo kun sekunninsadasosan ajan miettii tuleeko karvanaama vastaan eteiseen ja sitten tajuntaan iskee että ei tule, ei enää ikinä.

    Voimia kuitenkin koko perheellenne! Yrittäkää jaksaa, vaikka raskaalta tuntuisikin. Hienoa, että teillä on mahtava tukiverkosto joka ymmärtää ja tukee asiassa. Itse sain vähätteleviä ja nihkeitäkin osannottoja. Nyt pystyn jo ajattelemaan, että ei tätä menetystä osaa täysin kuvitella ne jotka eivät sitä ole kokeneet. Itse en ainakaan ennen alkuvuotta vielä osannut ajatellakaan lemmikin menetyksen tuntuvan näin raskaalle.

  • So sorry to hear of your loss :( He was such a beautiful dog and it must be awful that now he’s gone :( Pets are so much more than just animals, they can become your best friend and it’s so hard when you have to let them go…but he will be perfectly happy in heaven and will look down on you!

  • Ella

    Koiran menetys tuntuu pahalta, koska ne niin vilpittömästi välittävät, ovat aina vierellä ja opettavat niin paljon. Ben näyttää kuvissa vallattomalta ja mahtavaluonteiselta perheenjäseneltä. Voimia suureen suruun <3

  • Otan osaa suureen suruunne. Itse olen käynyt läpi saman hiljattain. Jouduin tekemään elämäni suurimman ja raskaimman päätöksen tammikuun lopulla, ja vieläkin kyyneleet nousevat silmiin ajatellessani pientä Emmaa, joten ymmärrän tilanteesi enemmän kuin hyvin.

    Voimia sinulle ja perheellesi suuren surun keskelle. Vaikka en Beniin päässyt tutustumaan kuin blogisi ja Instagramin kautta, niin tuntui hän olevan erittäin mahtava persoona. Muistoissanne hän elää aina ja ikuisesti <3

  • Anonymous

    Meillä koirilla on oma taivaanpelto hyvin lähellä entistä maailmaa. Yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinne päin, aivan lähellä. Niin lähellä, että minä joskus käyn luonasi, pelmahduksena hiekkakuopan reunalla, kosteana kosketuksena poskellasi, lämpimänä välähdyksenä toisen koiran silmissä, hännän heilahduksena näkökentän laitamilla, juoksevan koiran vapautuneessa riemussa. Enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni, sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä, ei mikään maallinen kipu minua tavoita. Minä katselen sinua ja elämäsi taivalta, suojelen sinua täältä käsin, joten älä huoli, ihmiseni, me tapaamme vielä jonain päivänä, maailman häviävissä hetkissä – koirien taivaanpellolla.

    Itkin kun luin tämän sinun kirjoituksen. Olen kokenut saman muutama vuosi sitten ja tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Pystyn puhumaan omasta koirastani nyt purskahtamatta itkuun, mutta silloin tällöin ikävä on suuri ja tirautan muutaman kyyneleen jos toisenkin häntä ajatellessani. Mutta myös muistot hänestä tuo hymyn huulille ja lämpimän tunteen, että sain kokea yhteiset vuodet hänen kanssaan. Vasta koiranomistaja menettäessään karvaisen ystävänsä voi tuntea sen, miten karvakuonon poismeno voi tuntua avuttoman tyhjältä. Muistoissa voimme palata hännänheiluttajimme luokse. Ben eli varmasti kanssanne hyvän elämän viimeiseen asti ja katsoo pilven reunalta kiitollisena siitä elämästä minkä hänelle annoitte <3

  • Voi ei, alkoi itseänikin itkettämään tätä kirjoitusta lukiessani. Minulla on myös ollut rotikka ja tiedän tasan tarkkaan miltä parhaan ystävän menetys tuntuu. Se on raastavaa.

    Paljon haleja, tsemppejä ja jaksamista sinne! Ben leikkii ja juoksentelee varmasti onnellisena koirien taivaassa, onneksi hyvät muistot elävät ikuisuuden <3

  • anna

    Voi Hanna, kiitos että jaoit näin kunnioittavalla ja koskettavalla tavalla koiranne poismenon. Hän sai elää kanssanne hyvän elämän ja on päässyt nyt sinne koirien taivaaseen<3 Kaikki on siellä hyvin. Voimia ja haleja<3

  • Johanna

    Hei Hanna! <3 Suuren suuri osanotto suruunne. Tiedän miltä tuo tuntuu. Sydän särkyi tuota lukiessa ja kyyneleet virtasivat. Miten järkyttävän suuri menetys ja miten se puristaa rinnassa. :(

    Haluaisin jakaa kanssasi yhden videon. Itselleni se tuo lohtua ollakseenkin niin surullinen. http://www.youtube.com/watch?v=ZcQvYh_3Atw . Toivon teidän perheellenne ja kaikille, jotka jäivät kaipaamaan Beniä, vahvuutta surun keskelle <3

  • Miira

    Voi miten surullista. Olen niin monta kertaa katsonut kuvista, että teillä on niin onnellisen näköiset koirat. Niillä on varmasti ollut hyvä elämä. Kymmenvuotiaan koiran omistajana kirjoitus herätti monenlaisia ajatuksia. Täytyy tänäänkin iloita ihan erityisesti siitä, että rakas pieni koirani on saanut olla terveenä. Voimia surun keskelle!

  • meow

    Voi ei, mikähän mahtoi olla syynä :( Tätä postausta lukiessa oli vaikea olla antamatta kyyneleiden valua. Ymmärrän kokemaasi tuskaa itsekin sen kokeneena. Oma lemmikkieläin on perheenjäsen ja sen menettäminen on todella raskasta. Se aiheuttaa suurta järkytystä jos se tapahtuu yhtäkkisesti. Oma rakkaani jäi auton alle noin kaksi vuotta sitten. Muistan vieläkin sen tuskan.

    Hyvin paljon voimia koko perheelle <3 Otan syvästi osaa suruunne.

  • e

    Voimia! Itken täällä lohduttomasti tätä lukiessani. Tiedän niin hyvin miltä tuntuu menettää oma rakas koira monen yhteisen vuoden jälkeen. Viime lokakuussa oma rakas 14v:ni tuli tiensä päähän ja vieläkin hanat aukeavat kun tilanne tulee…

    Onneksi aika parantaa haavat, vaikka se kestääkin. Voit varautua ainakin vuoden kestävään suruaikaan, mutta kyllä se päivä päivältä helpottaa. Muista itkeä aina kun siltä tuntuu, älä pidättele. Se helpottaa!

  • Tämän lukemisesta ei selviä mitenkään kuivin silmin. Eikä tähän löydy oikeita sanoja… Eläinystävän menettäminen on todella rankkaa. Joku joskus sanoikin, että ihmisiä kohtaan sitä tuntee monenlaisia tunteita, mutta usein lemmikkieläimiä vain yksinkertaisesti rakastaa. Voimia sinne ♥

  • M

    Voimia suruunne. Kyyneleet silmissä täällä luen surullista uutista.

  • juppeli

    <3 ihana kirjoitus, ihana koira! jaksamisia ihanalle perheelle.

  • Karoliina

    Voi miten surullisia uutisia. :( Koirien omistajana voin kuvitella teidän surunne! Paljon jaksamisia teille. <3

  • susann

    Voimia ja jaksamista! <3 Rakkaasta lemmikistä luopuminen on niin sydäntä raastavaa.. Tosiaankin, blogisi ja instagrammisi perusteella, Ben oli todella rakastettu perheenjäsen, ja videot joissa poikasi leikkii hänen kanssaan… Saavat sydämen todella pakahtumaan. Aika parantaa, mutta ikävä ei koskaan katoa, mutta toisaalta se kertoo myös siitä, kuinka ainutlaatuinen toinen on ollut ja mitä kaikkea hyvää hän on tuonut elämäänne. Muistot säilyy.. <3

  • chrisu

    Ei ole ehdottomampaa rakkautta kuin side koiran kanssa. Voimia ikävään.
    Tiedän onneksi sen, että Benillä oli aika vekkulit kaverit odottamassa siellä vihreämmillä nurmilla;)

  • Kylmät väreet hiipii pitkin selkäpiitä, kun kuvailit niin sydäntälämmittävästi suhdettasi perheenne karvaiseen jäseneen. Kahden koiran omistajana voin kuvitella näiden hetkien olevan musertavimpia ikinä. Tahdon toivottaa koko perheelle suuresti jaksamisia Benin menehtymisen myötä. <3 Onneksi teillä on lämpimiä muistoja ja kauniita kuvia teidän omasta nallekarhusta. Jaksamisia sinne tuhannesti!

  • Maria

    Voi ei…. Itsellekin tulee kyyneleet silmiin tuosta tekstistäsi josta niin välittyy se suuri ikävä. Itsellänikin on koira, joten voin vain kuvitella kuinka raskaalta tuntuu luopua yhdestä perheenjäsenestä! Voimia teille kaikille suuren surunne keskellä.

  • S

    Voimia tähän suureen suruun <3 Rottikset ovat kyllä suloisimpia koiria! Meidänkin rottis on ikuinen sylikoira :'D

  • Elisa

    Liikutuksen kyyneliltä en voinut välttyä luettuani mitä koskettavimman ja rakkautta huokuvan kirjoituksen rakkaastanne.
    Otan osaa suureen suuruunne! Voimia jakaksamista! ❤️

  • nepsu

    Voi miten kauniisti kirjoitettu teksti! Kyynel kohosi molempiin silmäkulmiin. Suuri osanotto koko teidän perheellenne<3

  • Sofia

    Otan osaa suuressa surussa. Itse menetin myös koirani neljä vuotta sitten, ja se oli kyllä elämän kamalimpia hetkiä. :( Ben eli hyvän elämän ja oli selkeästi rakastettu.

    “Nousin selkään pyrstötähden,
    älä sure vaikka lähden,
    täältä takaa tähtitaivaan,
    häntääni mä heilutan,
    elämän mä vietin parhaan,
    teitä aina rakastan.”

    <3

  • Rii

    Sait tällä teksillä minut ihan kyyneliin, tiedän miten vaikeaa nyt on omasta kokemuksesta ; ( voimia!

  • Annina

    Meidänkin oli luovuttava rakkaasta beaglestamme viime marraskuussa ihan yht’äkkiä. Koko perheelle tuli ihan shokkina, sillä koiramme oli myös erittäin rakas perheenjäsen ja tärkeä osa perhettämme.

    Lohdutin myös itseäni sillä, että koiramme sai elää todella hyvän elämän rakastavien ihmisten keskellä <3 otan osaa teidän suruunne, tiedän tunteen. Elämä jatkuu ihanien muistojen kera <3

  • Voi ei – hurjasti voimia sinne! En ole (onneksi) koskaan joutunut vielä kokemaan tuota. Koira on kuitenkin niin tiiviisti mukana jokaisena päivää, että se tyhjyys on todella tuntuva. Onneksi on näitä ihania kuvia ja muistoja, mutta… Halaus.

  • Kyyneleet vain valuivat lukiessani kirjoitustasi. Ben oli kuvista päätellen aivan valloittava persoona. Itselläni on myös pieni koira, joka on äärettömän rakas. Jaksamista teidän koko perheelle <3

  • Voi ei, otan osaa suruunne :(. Itsekin koiranomistajana tiedän että koira on ehdottomasti perheenjäsen, ei pelkkä koira.

    Rutistus sinne suuntaan ja voimia.

    <3 Hannele

  • henrica

    Otan osaa. <3

  • Voi kamalaa! Mäkin rupesin täällä vaan itkemään vuolaasti. Meidän perheessä on myöskin todella rakas koira, joka on enemmän kuin koira, se on meidän lapsi ja terapeutti ja enkeli. En voi kuvitella sitä tuskaa, minkä tulee rakkaasta perheenjäsenestä luopumisesta. Voimia sinne suuren surun keskelle <3

  • siru

    Itku tuli tätä lukiessa. Osanottoni suruunne.

  • Lila

    Tähän suruun on niin vaikea löytää sanoja. Elämä on niin kaunis ja karu yhtäaikaa. Koirien viaton ja ehdoton kumppanuus koskettaa syvältä ja Ben on ollut spesiaalitapaus monella tavalla. Paljon myötätuntoa ja lohdullisia ajatuksia täältä!

  • Marjo

    Kauneutta ilman turhamaisuutta,
    voimaa ilman röyhkeyttä,
    rohkeutta ilman julmuutta,
    ja kaikki ihmisen hyveet
    ilman paheita.

    Otan osaa suruunne

  • Voi itku, kirjaimellisesti. Voimia sinne suureen suruun.

    <3 Elena

  • Haidi

    Mikään ei ole niin kamalaa kun se kun oma rakas koira nukkuu pois. Sitä on todella vaikea käsittää ja selittää. Itsekin sen jo kerran kokeneena ja kohta luultavasti toisenkin. Ei sitä surua vaan voi ymmärtää muuten ja se suru on niin suuri :( onneksi sinulla on benistä paljon ihania kuvia ja muistoja, ja toivotaan, että Zarakin selviää tästä surusta teidän ohella<3 paljon paljon voimia koko perheellenne<3 :)

  • Rva Paalu

    Ei sanat riitä! Mutta paljon paljon halauksia ja voimia!! <3 onneksi on ne muistot joilla jaksaa jatkaa!

  • Tsemppiä! Tiedän tunteen, jouduin kuukausi sitten luopumaan rakkaasta koirastani jonka sain kun olin kymmenen. :( Tiesin että koirasta on pakko luopua kun se kärsi mutta oli niin kamalaa viedä se eläinlääkärille kun tiesi että yksin täytyy kotiin tulla. Saako kysyä mikä Benille tuli? :(

  • Itkuhan tätä lukiessa tuli. ;( Paljon voimia teille! <3

  • Paula

    Paljon voimia ja osanotot <3
    Entisenä koiran sekä hevosen omistajana tiedän millainen luopumisen tuska on, kun paras ystävä – tuki ja turva – lähtee pois. Tsemppiä sinne, aika parantaa ja tuo helpotusta :')

  • Veera

    Kaunis kirjoitus. Osaanottoni teidän suruun. Kyllä kyyneleet vierähti kun luin tämän.

    Itselläni on ensimmäinen oma koira ja tämä kosketti. Tiedän että joku päivä se hetki koittaa, ja pitääkin muistaa nauttia jokaisesta hetkestä jonka saa viettää tuon pienen kanssa.

    Kiitos, että jaoit tämän surun lukijoidesi kanssa. Olen kerran nähnyt sinut kävelylenkillä koirienne kanssa ja muistan ajatelleeni että ovat kyllä upeita koiria.

    Kiitos vielä ja toivottavasti pian se lohduton suru väistyy ja Beniä ajatellessasi olet pelkkää hymyä.

  • Eevis

    Halusin ehdottomasti kirjoittaa sinulle ja ottaa osaa suunnattomaan suruusi. Tiedän miltä tuntuu menettää paras kaveri ja perheenjäsen. Oman rakkaan koirani kuolemasta tulee kesän lopulla kuluneeksi jo kolme vuotta ja edelleen tämä kaikki on voimakkaasti mielessä.
    Suru ei ole loppunut, eikä se ehkä koskaan lopu. Mutta onneksi suru muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään paremmin. Minua tässä surussa on auttanut suuresti toinen koirani, joten toivottavasti sinä saat myös Zaralta tätä korvaamatonta apua surutyössä.
    Minulle koirani ovat aina olleet myös perheenjäseniä, jotka kulkevat mukana arjen ja juhlan keskellä ja se tyhjyys kun tajuaa, että toinen ei olekaan enää vastassa on suunnaton. Tuntuu varmasti kliseiseltä sanoa, mutta suru helpottaa kyllä. Se vain tarvitsee aikaa. Mutta sure rauhassa ja muistele parhaita hetkia ja katsele ihania valokuvia. Teidän Ben vaikutti olevan mitä mahtavin ja rakastetuin koira.
    Voimahali ja suuresti rakkautta!

  • M

    Niin kaunis teksti… En voi edes sanoin kuvata kuinka kauniisti puhut tästä sinulle tärkeästä olennosta. Koira voi olla monelle koira, mutta blogiasi alusta alkaen seuranneena voin todeta, että teille koiranne olivat paljon enemmän. Koskettavaa olI lukea tuosta poikanne ja Benin ystävyydestä, jota ei voi korvata. Se on jotain sellaista, minkä poikanne varmasti muistaa aina. Itkin koko tekstin lukiessani, sillä minulle tärkeä eläin pääsi ikivihreille laitumille 2008. Muille hevonen, minulle paljon enemmän. Tsemppihaleja teille, osanottoni ja rapsutuksia sekä taivaaseen, että Zaralle :)

  • Sonja

    Syvimmät osanottoni :( Kyyneleet tuli silmiin. Omakin koirani on jo 14.5 -vuotias, joten kauhulla odotan tuota hetkeä, kun häntä ei enää ole. Voimia tuleviin hetkiin! :(

  • Milja

    Niin paljon voimia ja jaksamista sinne! <3 Teidän koirat ovat todella suloisia :)

  • Voi kamalaa, kyynelsilmin luin tätä postausta. Suurimmat osanottoni! <3 Minullakin on itse asiassa 4-vuotias Zara-koira, joka on minulle niin uskomattoman rakas, etten koskaan ennen poikani syntymää osannut kuvitella, että voisin mitään rakastaa yhtä paljon. Koirat eivät tosiaan ole vain koiria, vaan myös tärkeitä perheenjäseniä. Voimia suruusi <3

  • Katri

    Itku tuli :'( Kauniisti kirjoitettu, hieno tarina upeasta koirasta. Kauniit kuvat teillä muistona ja muisto sydämessä <3 Osanottoni suruunne ♡

  • Saman sanomattoman suuren erotuskan ja surun läpikäyneenä toivotan sinulle ja perheellesi jaksamista.

  • nea

  • Ivy

    Suuri osanottoni! Kuvissa näkyi kaunis ja hellyyttävä koira.

  • Saaramaria

    Voi sinua, osanottoni! Tiedän luopumisen tuskan, vaikka perheemme koura sairastikin jonkin aikaa ja ajatukseen luopumisesta ehti vähän valmistautua. Voimia teille, lohduttava ajatus, että Benillä oli hyvä ja rakastettu elämä, hän tuskin olisi voinut toivoa parempaa <3

  • Niisk, aamun itkutuokio suoritettu. Lepää rauhassa komea ja rakastettu Ben! Jaksamista teille kaikille Hanna! <3

  • *etätsemppihali*

    <3

  • Itku tuli tätä lukiessa. Kaksi koiraa hyvästelleenä voin samaistua tuntemuksiisi, tosin tuo äkillinen poistuminen tekee asiasta varmasti kymmenen kertaa pahemman. Itkeminen ja sureminen on ok, olihan kyse teille rakkaasta perheenjäsenestä. Paljon voimia suruunne. <3

  • -S-

    Luen tosi paljon blogeja mutten koskaan ole kommentoinut mihinkään, nyt oli pakko! Osanottoni perheenjäsenen poismenosta! Koiranomistajana voin vaan kuvitella suuren tuskanne! Kirjoituksestasi huokuu suuri rakkaus Beniä kohtaan, ja vaikken blogiasi ole seurannut kuin ehkä 6kk, sai tämä teksti kyynelkanavani tulvimaan! Niin kauniisti osasit pukea sanoiksi rakkauden ja ikävän mitä tunnet! Kuvista ja tekstistä todella aistii kuinka täydellisen elämän Ben sai elää rakastavan perheen ympäröimänä, se on tärkeintä, muistakaa se! myös itse pienen pojan äitinä tiedän kuinka erottamattomat ystävät koirasta ja lapsesta voikaan tulla! Voimia siis myös pienelle pojallenne joka on juuri menettänyt parhaan ystävän <3

  • Pia

    Tuli kyynel silmään. Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti rakkaasta koirastanne! Tsemppiä ja voimia surun keskelle, vaikka hän onkin poissa muistot elävät ikuisesti!

  • H

    Otan osaa. Ei tähän oikein lohdutuksen sanoja löydy. Edelleen mietin 4 vuoden takaista koirani kuolemaa, joka oli hyvin traumaattinen. Vaikka uusi koira tuli lähes heti ja on aivan suloinen tapaus, niin jäljet ja suru on edelleen läsnä. Voimia teille!

  • Osanottoni rakkaan perheenjäsenen menetyksen vuoksi <3

  • EmmiMaria

    Voi Hanna.. Itkuhan minulta tuli kun tämän tekstin luin. Jos olisit vierelläni halaisin sinua ja kertoisin kuinka pahoillani olet menetyksestäsi, tiedän miltä se tuntuu, mutta aika auttaa tässäkin asiassa. Voimia sinulle Hanna <3

  • Tietenkin itkeäpillitän täällä… 12 vuotta oman maailman parhaan haukkuni omistajana tiedän itsekin liian hyvin, että sama tilanne on täälläkin joka päivä hieman lähempänä. En silti pysty mitenkään ajattelemaan tuota päivää vielä. Enkä halua. Nautin, kun vielä voin…

    Otan osaa suruusi, vaikka ei se varmasti paljon autakaan. Upea koira, tuo Ben. <3

  • Katja

    Osanotto syvään suruunne !

    • Mrs.V

      Tällä hetkellä tuskin nään mitä kirjoitan… Kyyneleet ovat pisrkahdelleet tulvana silmiini teidän kauniitakin kauniimpia sanoja lukiessa.
      Olette jakaneet niin koskettavia tarinoita omista kokemuksistanne, jotka tuovat minulle suuresti voimaa ja uskoa siihen, että päivä kerralla tästä selvitään, vaikka suru onkin nyt hyvin syvä. Olette koskettaneet minua kommenteillanne niin syvästi, että haluan vastata ihan jokaiseen, mutta nyt minusta tuntuu, että voimani ovat liian vähäiset. Nyyhkytys ja kyynelien määrä on loputon. En tiedä miten kiittää teitä jokaista. Haluaisin kiitokseni edes osittain välittää vastaamalla jokaiseen niin upeaan kommenttiin suoralla vastauksella, mutta voimia ei nyt ole. Olen niin kovin pahoillani, sillä te olette kaikkien näiden kyyneleiden keskellä tuoneet todella paljon lohtua ja uskoa elämän ja ihmisten hyvyydestä vaikeista hetkistä huolimatta. Jokaisen kommentin olen lukenut ja voin sanoa, että ei täälläkään ole kuvilla silmillä menty. Kiitos, kiitos kiitos. Kiitos.

  • Tiina

    Voi ei :( Kirjoituksesi saa kyyneleet silmiin. Meillä oli sama tilanne reilu vuosi sitten, kun vanhempi koiramme jouduttiin lopettamaan. Olin yrittänyt valmistautua tulevaan, mutta kuten sinäkin kirjoitit, ei sitä tuskaa voi vaan etukäteen ymmärtää. Minulla kyseessä oli ensimmäinen oma koirani jonka vihdoin sain hankkia kun muutin omaan kotiin. Koko lapsuus- ja nuoruusajan hoidin muiden koiria, joten oli ihan mieletön tunne kun sitten sen ihan oman koiran ostin. Kaikki varoittelivat rodusta (saksanpaimenkoira), mutta minä tiesin mitä halusin. Ja osasin koiran kouluttaa. Olin hyvin ylpeä sen käytöksestä monta kertaa. Voi mitä muistoja kirjoituksesi toi mieleeni, samoja ajatuksia monessa kohtaa!

    Voin todella sanoa tietäväni miltä sinusta tuntuu. Minulla vielä kävi niin, että lopetuksen jälkeen olin ärsyyntynyt meidän toisesta koirasta joka on siis vielä kanssamme. Tuntui että vertasin sitä koko ajan tähän toiseen koiraan, ja ajattelin mitä kaikkea se ei tajua samalla tavalla kuin se toinen. Nyt olen onneksi päässyt niistä ajatuksista yli, ja nautin meidän yhteisestä ajasta, jota toivottavasti on vielä paljon jäljellä tämän toisen koiran kanssa, vaikka ikää onkin.

    Voimia Hanna sinulle ja koko teidän perheelle todella paljon! Ja muista aina ne hyvät hetket joita teillä oli <3<3<3

    • Mrs.V

      Voih – otan suuresti osaa suruusi. Ja yhdyn niin tuohon ylpeyden tunteeseen! Olin niin äärettömän ylpeä Benistä. JOkainen päivä. Uskoin ja luotin siihen koiraan 110%!
      Mei olemme tällä hetkellä niin kiitollisia, että Zara on vielä tääällä. Rutiinit eivät katoa kokonaan ja toivottavasti voimme autta toisemme tämän kamalan vaiheen läpi – mutta ymmärrän tuon koirien vertailun, koska ne vaan ovat niin yksilöitä. Omia persoonia… Suuri kiitos myötäelämisestä ja osanottoni menetyksestäsi :(

  • Hj

    Itku tuli tekstiä lukiessa otan osaa ihan kamalaa.. :( Tiedän tunteen jouduin itsekkin vasta kokemaan saman äkillisesti ja itken sitä vieläkin harvase päivä! Saanko kysyä mikä Benille tuli? :'(

    • Mrs.V

      Suuri kiitos myötäelämisestä ja tuesta <3

      Olimme varanneet ajan koirien ortopedille, koska Ben alkoi ontua ja pelkäsimme, että hän oli nyrjäyttänyt ranteensa. Ortopedin diagnoosi olikin musertava röntgenin jälkeen: rakkaalta löytyi jalasta agressiivinen luusyöpä. Lääkärin suosituksesta jouduimme tekemään mieheni kanssa nopeasti todella vaikean ja meille kivuliaan päätöksen: Meidän kultamme ei koskaan enää tullut Viikin pieneläinsairaalasta kotiin, vaan saatoimme hyvästit hänen vierellään sairaalan lattialla maaten ja silittäen. Sain vielä kertoa monesti kuinka ylpeä hänestä olin ja kuinka häntä rakastin samalla, kun hän veti viimeisen hengenvetonsa. Todella todella vaikea päätös, mutta nyt enemmän luusyövästä isoilla koirilla lukeneena tiedämme tehneemme oikean päätöksen, vaikka olikin järjettömän kivulias, musertava ja elämämme muuttava.

      Teillä samoja kokemuksia? :(

      • Hj

        Voi ei..meillä perhepiirissä ja myös ystäväni rottweilerilla sama juttu:'( Omallanikin koiralla oli syöpä ja mitään ei ollut tehtävissä leikkaus pöydälle nukutettiin ikiuneen :( Todella vaikea päätös luopua! Jaksamisia ja halaus.

  • Jenni

    Suurin osanottoni. Ben varmasti tiesi olevansa hyvin rakastettu. Onneksi teillä on ihanat muistot herrasta, ne ei katoa koskaan <3

    • Mrs.V

      Kyllä <3 Onnellisia muistoja on onneksi yhtä paljon kuin rakkautta tätä kultaa kohtaan <3

  • always in my heart

    Tämä kirjoitus sai minutkin itkemään vuolaasti, otan osaa suruunne <3 Rakkaan perheenjäsenen menettäminen on hirveää, oli kyseessä sitten lemmikki tai ihminen. Jouduin itse miltein kaksi vuotta sitten luopumaan 17 vuotta (eli lähes koko elämäni) rinnallani kulkeneesta kissastani, joka oli yksi maailman viisaimmista otuksista. Se eli kanssani lapsuuden ja nuoruuden ilot ja surut, lähti kävelylenkeille seuraten perässä, veti rallia narun perässä juosten ja osoitti rakkauttaan vilpittömästi. Viimeiset jäähyväiset olivat itkuiset ja raskaat, mutta oli vain pakko hyväksyä se totuus, että rakkaan on parempi poistua leikkimään pallojen kanssa pilvien päälle. Vähitellen suru helpottaa ja muistot elävät mielessä ikuisesti, mutta helppoa se ei ole. NIin rakkaita ja tärkeitä nuo suloisuudet ovat. Voimia sinne <3

    • Mrs.V

      Voi ei! Otan osaa suureen suruusi. Lemmikit ovat vain niin rakkaita – ja jokainen eläinystävä sen ymmärtää. Ne ovat niin paljon enemmän kuin vain eläimiä. Ne ovat suuri osa päivittäistä elämää ja arkea, jotka tuovat elämään niin paljon iloa, onnea ja rakkautta, että ei stä voi edes sanoin kuvailla. Toivon kovasti, että tämä suru hellittää ja kiitos läheisteni ja sen, että olen saanut käydä läpi tätä asiaa niin perusteeellisesti silmät turvonneena pitkään itkien, että se tuo päivä päivältä vähän paremman olon ja hyväksynnän, että Ben ei täällä enää ole. Kiitos myötäelostasi ja osanottoni sinun menetyksellesi.

  • Tiina

    Sait kyyneleet valumaan kirjoituksellasi. Paljon voimia teille suureen suruun ❤️ Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, mutta Ben sai varmasti elää kanssanne parhaan mahdollisen elämän. Minä voin vielä nauttia omasta koiravanhuksestani, mutta pystyn myötäelämään tunteesi. Minunkin koirani on “once in a lifetime dog” ja tiedän jo nyt miten paljon hänen menettämisensä tulee sattumaan. Paljon rapsutuksia ja haleja Zaralle!

    • Mrs.V

      Kiitos paljon <3 Aina sitä toivoo, että aikaa olisi ollut vielä vähän enemmän ja menetys tulee liian aikaisin, mutta toivottavasti ajan kanssa pystyn hyväksymään tämän, että rakas Ben ei ole enää täällä. Toivotan monia upeita ja rakkauden täyteisiä hetkiä oman elämän koirasi kanssa <3 Nuo karvaiset kumppanit ovat yksinkertaisesti korvaamattomia! Ja Zara kiittää myös <3 Sai rapsutukset jo tässä vieressä samalla kirjoittaessani, kun hän nukkuu vieressäni.

  • Venni

    Paljon voimia koko perheelle !<3

    • Mrs.V

      <3

  • katja majlund

    Tiedän erittäin hyvin suuren surun lemmikin kuolemasta johtuen. Me valitettavasti tiesimme päivän jolloin jouduimme luopumaa maailman kilteimmästä ja ihanimmasta koirasta. Pienen poikamme roikkuessa hänessä ei koira koskaan murissut eikä haukkunut, oli vain paikallaan ja suojeli pikkuista.
    vielä vuosienkin jälkeen (5v) tekee todella vaikeaa puhua tytistä ilman itkua joten suru oli suunnaton viimeisinä päivinä.
    muistan lopettamusta seuraavan päivän kun poikamme istui tyhjien kippojen äärellä pehmokoira sylissään tiukasti rutistaen ja tuijottaen hiljaa.
    joten osanottoni teidän perheen suruun! Onneksi on ihania muistoja ja kuvia…

    • Mrs.V

      Ihanaa, että teilläkin oli noin upea haukku, joka otti luonnostaan pienen ihmisen heti laumakseen – ihmisekseen, jota rakastettiin koko sydämellä <3 Niin vaikea kombo, kun pitää näille pienille ihmisillekin vielä yrittää itse kasassa selittää, että rakas koira on poissa. Kiitos tukea ja voimaa tuovista sanoistasi <3

  • Nyyh, harvoin on yksikään blogikirjoitus saanut kyyneleet poskille niin kuin tämä. Iso halaus ja osaanotto suruunne.

    • Mrs.V

      Kiitos suuresti myötätunnosta ja tuesta <3

  • Voimia koko teidän perheelle <3 Koiranomistajana ymmärrän surusi!

    • Mrs.V

      Iso kiitos Kata <3 Koirat ovat korvaamattomia kumppaneita <3

  • ÷÷÷÷÷

    Ei tässä muuta osaa kuin voimia toivottaa teille, erityisesti pienelle miehellenne ja tyttökoirallenne, joiden on hankalinta ymmärtää rakkaan läheisen poistumista keskuudestanne : /
    Muutaman koiran elämäni aikana omistaneena tiedän, kuinka joku yksilö vain on rakastettavampi kuin moni muu nelijalkainen (tai kaksijalkainen jopa).
    Lohtuna surussa varmasti auttaa tuo, että Ben sai elää parhaan mahdollisen elämän kanssanne.

    • Mrs.V

      Olet ihan oikeassa. Lohtua kyllä tuo se, että tiedämme hänen nauttineen elämästään ja rakastaneen meitä siitä hyvästä koko sydämestään <3 Meillä oli aina kaikilla todella hyvä olla yhdessä <3 Ja kyllä – he eivät vielä tätä ymmärrä, joten kaikin mahdollisin keinoin yritämme saattaa heidätkin mahdollisimman kivuttomasti tämän vaikean kohdan yli.

  • Nea

    Voimia ihan hirveesti! <3

    • Mrs.V

      Kiitos suuresti <3

  • Hanna

    Paljon voimia <3

    • Mrs.V

      Kiitos – sitä tarvitaan <3

  • Anonymous

    Voi ei <3 otan osaa suruunne!! Koiran eli perheenjäsenen menettäminen on aivan kamalaa! Paljon jaksamisia sinne!

    • Mrs.V

      Suuri kiitos <3 Koskettaa suuresti, kun täällä niin moni ymmärtää surumme <3

  • Niina.k

    Ei sanoja <3

    • Mrs.V

      Kiitos <3

  • Heidi

    <3

    • Mrs.V

      <3

  • Krista

    Ben on matkalla sinne missä parhaat ovat <3 lämmin osanotto. Itse saattelimme molemmat musta-ruskeat koirien taivaaseen neljä vuotta sitten toukokuussa kolmen viikon välein… Se oli elämämme raskain kevät ja itku tulee vieläkin muistellessa.

    • Mrs.V

      Voi apua. Osanottoni teillekin. Toivottavasti Ben saa nyt heistä iloista leikkiseuraa pilven reunalla <3 Toivon suuresti, että meidän Zara pääsee tästä yli, ja saamme hänen kanssaan vielä monta onnellista vuotta yhdessä <3

  • Nella

    Osanottoni kyynelteni keskeltä. En ole itse koiranomistaja, mutta voin vain yrittää ymmärtää miten pahalta karvaisen ystävän menettäminen tuntuu.

    • Mrs.V

      Iso kiitos, että vaikka et ole koiranomistaja, ymmärrät silti suruni ja myötätunnollasi otat siihen kauniisti osaa <3

  • Jenniheini

    Voimia teille<3 Niin kauniisti kirjoitettu postaus, että itku tuli täälläkin..

    • Mrs.V

      Iso kiitos sinulle myötäelostasi vaikean asiamme kanssa <3

  • Meri

    Voi Ben, vaikkei ole koskaan koiraa tavannut niin täälläkin kyyneleet valuivat vuolaasti <3
    voimia Teille kaikille sinne, niitä tarvitaan nyt.

    • Mrs.V

      Kiitos suuresti siitä, että otat osaa suureen suruumme <3 Voimia tarvitaan. Kiitos <3

  • Snif! Kauniit muistot säilyvät aina.
    Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja tiedän, miten surullista se voi olla.
    Iso halaus sinulle! ♥

    • Mrs.V

      Kiitos suuresti myötätunnosta, ymmärryksestä ja tuesta <3

  • Sari

    Voimia teille surun keskellä. Blogistasi on todella huokunut rakkaus koiriinne ja tuohon ihanaan rotuun. Olen aina miettinyt, että olette varmasti nähnyt ison vaivan kouluttaaksenne koirista niin hyvin käyttäytyvät mutta varmasti myös niiden luonne pohjimmiltaan on ollut mitä mainioin.
    Osaan hiukan samaistua tunteeseesi, oma yhdeksän vuoden ikäinen koirani sairastua yllättäen alkuvuonna kun siltä löydettiin viisi kasvainta. Mutta hänet sain onneksi vielä pitää elämässäni kun saatiin kaveri täysin kuntoon.
    Kuitenkin parin viikon ajan ennen leikkausta ja tulosten kuulemista, pelkäsin pahinta ja suru määrä yllätti minutkin! Itkin kaupassa, bussissa, lenkillä, töissä ja vähän kaikkialla. Ymmärsin vasta silloin, mitä se tarkoittaa kun niin monen vuoden ajan on sellainen elämänkumppani joka kulkee kanssasi paikasta toiseen, aina vaan rakastaen ehdoitta :)
    En valitettavasti osaa lohduttaa, mutta toivon jaksamista sinulle ja että pahin suru alkaisi pian helpottaa!

    • Mrs.V

      Kiitos paljon <3 Kyllä – ulkomailla asuessa ja uusiin paikkoihin muuttaessa ketään tuntematta, olivat koirat minullekin suuri tukiverkko ja voima <3 heidän kanssaan vietin hirmuisesti aikaa lenkkeillen, päivittäin kouluttaen, hellien ja rakastaen. Ja kyllä – luonteellakin on merkitystä – sillä pohjimmillaan esim. meidän pojan ja tytön luonteetkin ovat ihan yö ja päivä.

      Olen todella iloinen, että teillä on noin ihana tarina, missä saitte vielä monta upeaa lisävuotta yhdessä <3

      Meillä taas vähän samanlainen tarina, mutta hyvin erilianen loppu…. Oliumme varanneet ajan koirien ortopedille, koska Ben alkoi ontua ja pelkäsimme, että hän oli nyrjäyttänyt ranteensa. Diagnoosi olikin musertava: rakkaalta löytyi jalasta agressiivinen luusyöpä. Lääkärin suosituksesta jouduimme tekemään mieheni kanssa nopeasti todella vaikean ja meille kivuliaan päätöksen: Meidän kultamme ei koskaan enää tullut Viikin pieneläinsairaalasta kotiin, vaan saatoimme hyvästit hänen vieressään sairaalan lattialla maaten ja häntä silittäen. Sain vielä kertoa monesti kuinka ylpeä hänestä olin ja kuinka häntä rakastin samalla, kun hän veti viimeisen hengenvetonsa. Järkyttävän vaikea päätös meille, mutta lääkärinkin suosituksesta emme halunneet sille enää yhtäkään kivuliasta päivää. Nyt on jäljellä pohjaton suru ja ikävä, mutta nyt enemmän luusyövästä lukeneena tiedän itsekin, että valitsimme nopeasta päätöksestä huolimatta oikean.

      • Anonymous

        Kyllä kyyneleet nousee silmiin kun osaan kuvitella ja myötäelää tuon lääkärikäynnin niin elävästi. Nuo päätökset on kamalan raskaita mutta varmasti helpottaa, kun tietää että tämä oli paras vaihtoehto koiran hyvinvointia ajatellen, niin nurinkurista kuin se onkin.

        Onneksi teillä on paljon ihania asioita elämässä, mihin keskittyä ja vähitellen siirtyä surusta ajattelemaan lämmöllä menneitä vuosia karvakaverin kanssa :)

  • muru

    Nyt tuli itku. Olen niin pahoillani puolestanne.
    Rakkaan perheenjäsenen poismenoa en vielä itse uskalla kuvitellakaan – tämä riipaisi niin syvältä ja läheltä.
    Upea,kiltti Ben, hänen on nyt hyvä olla koirien taivaassa. <3

    • Mrs.V

      Iso kiitos muru <3 Se järisyttää omaa maailmaa hetkellisesti todella lujasti, mutta kiitos läheisteni, saan asiaa käsitellä perusteellisesti niin, että pystyn olemaan sinut asian kanssa vaikka valtava suru ja ikävä jäikin. Hän juoksee nyt onnellisena pilven reunalla meidän perään katsoen, kivuitta <3

  • Eevi

    Kyyneleet valuu poskia pitkin,teksti on kuin omasta suustani. Tammikuussa jouduin samaan pysäyttävään tilanteeseen, kun 13 vuotias koirani yllättäen lähti. Otan osaa ja toivotan paljon ylimääräisiä voimia lähi päiville, viikoille ja kuukausille. Muistan kuinka aluksi itkin päivittäin, ja muistan kuinka ystävänpäivä oli ensimmäinen päivä kun en itkenyt. Luulin etten selviäisi, mutta päivä kerrallaan ja nyt pystyn jo puhumaan ja sanomaan että siitä selviää ! Vaikka alussa en ollut siitä todellakaan varma. Voimia<3

    • Mrs.V

      Voi ei. Olen todella pahoillani. Tämä tunne on ihan kamala, eikä sitä toivo kenellekään, vaikka hyvin hyvin moni joutuukin tämän lohduttoman surun joskus kohtaamaan. Hyvin itkuisissa tunnelmissa vielä mennään. Vielä on hyvin vaikea puhua asiasta sanoa sanaakaan ilman, että kyyneleet puskevat välittömästi läpi silmistä. Tosin kiitos upeiden ystävieni, peerheeni ja samassa surussa elävän mieheni, olen saanut tätä asiaa heidän kanssaan niin perusteellisesti käsitellä, että mitä enemmän sen nyt ääneen sanon, niin saan siitä voimaa ja toivoa, että toivottavasti joskus voin sanoa ilman romahdusta, että rakas Ben nukkui pos. Kiitos <3 Päivä kerrallaan <3

  • Marika

    Osanottoni koko perheelle. Itku tuli tätä lukiessa.

    • Mrs.V

      Kiitos paljon Marika myötätunnosta <3

  • Reetta

    Otan osaa…
    Ei tuota surua pysty sanoiksi pukemaankaan, eikä tarvitse.
    Voi miten olen aina tykännyt lukea, kun kirjoitat koiristanne, minut on vallannut aina niin hyvä olo, sydämen täyttävä olo.
    Nyt piti välillä pitää taukoa, kun silmät täyttyivät kyynelistä, eikä pystynyt lukemaa.
    Voimia.

    • Mrs.V

      Kiitos ihan hirveästi ymmärryksestä. Olen todella iloinen, jos olen kyennyt kirjoituksissani välittämään edes palasen siitä, miten rakkaita nuo haukut meille ovat <3 Kiitos <3

  • Voi ei! Tuli ihan valtava itku puolestanne. Tiedän, miten kamalaa lemmikin ja perheenjäsenen menettäminen on, se todella riipaisee. Ei se auta, vaikka kuinka tietäisi sen olevan joskus edessä. Perheenjäsen on perheenjäsen ja sen poismeno tuntuu pahalta pitkän aikaa. Lämmin osanotto ja paljon halauksia teille. <3

    • Mrs.V

      Kiitos paljon Norppa <3 Niinhän se on. Kaikki tänne syntyvät joutuvat hyväksymään, että jonain päivänä poislähtö on edessä, mutta tänne jääville se ei silti ole yhtään sen helpompaa. Kiitos paljon <3

  • Tiina

    Kaunis postaus parhaasta ystävästä. Itkuhan tässä tuli. Ei tuota tunnetta voi käsittää, ellei omista koiraa. Harva ihminen on elämässäsi läsnä yhtä paljon kuin koira. Voimia <3

    • Mrs.V

      Kiitos – Ben oli niin mieletön ystävä ja rakas hauvavauva, että en sanoiksi edes pysty pukemaan, miten häntä rakastetaan ja tullaan kaipaamaan. Ja juuri näin. Ne ovat nin läsnä jokaikisessä päivässä. Päivän rutiinitkin pyörivät heidän ympärillään. Onneksi meillä on vielä Zara. Toivottavasti pystymme kaikki tuomaan toisillemme lohtua <3

  • Minna

    Syvät osanottoni teille <3 Saman kokeneena tiedän miten vaikeaa rakkaasta perheenjäsenestä on luopua . Luin kirjoitustasi kyyneleet silmissä, ja omat muistot rakkaasta lemmikistä palasivat mieleen. Voimia.

    • Mrs.V

      Iso kiitos mukana elämisestä ja vielä pahoittelut ja osanottoni teidän edesmenneen rakkaan johdosta <3 Voimia tarvitaan – kiitos <3

  • JenniHL

    Voih, olen niin pahoillani :'(
    Otan osaa suureen suruunne :(

    • Mrs.V

      Suuri kiitos myötätunnosta <3

  • Minulle tuli saman tien kyynelet silmiin, ymmärrän tasan tarkkaan mistä puhut. Rakkaan, karvaisen perheenjäsenen menetys on todellakin yksi elämän raastavimpia kokemuksia. Sitä pelkää koko koiran elämän ajan, ja sitten kun hetki koittaa niin mikään ei silti suojaa siltä järkytykseltä. Toivon kovasti voimia suruunne <3 Oli ihana nähdä Beniä blogissa, ihan kuvienkin perusteella hänestä huokui niin valloittava hyväntuulisuus ja lempeys!<3

    • Mrs.V

      Suuri kiitos Victoria ymmärryksestä ja myötätunnosta <3 Mikään ei suojaa tai valmista. Kiitos kauniista sanoista Beniä kohtaan <3 Hän oli kaikkea sitä, mitä kuvista välittyikin <3

  • tiija

    Otan osaa! Itsekkin koiran onnellisena omistajana pelkään tuota päivää yli kaiken, ja väistämättä se on joskus edessä :( toivottavasti Ben sai kuitenkin lähteä ilman suurempia kärsimyksiä ja kipuja, se tieto toimii usein pienenä lohtuna. Jaksamista ja voimia sinne, onnea on että pieni poikanne tulee kantamaan aina uskomattoman hyviä muistoja Benistä eikä varmasti unohda jakaa niitä myöskään pikkusisaruksen kanssa!

    • Mrs.V

      Kiitos suuresti. Itsekin sitä olen välillä oikein puistattaen nopeasti ajatellut, mutta nyt se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta niin, että koko maailmani tärähti. Olimme varanneet ajan koirien ortopedille, koska Ben alkoi ontua ja pelkäsimme, että hän oli nyrjäyttänyt ranteensa. Diagnoosi olikin musertava: rakkaalta löytyi jalasta agressiivinen luusyöpä. Lääkärin suosituksesta jouduimme tekemään mieheni kanssa nopeasti todella vaikean ja meille kivuliaan päätöksen: Meidän kultamme ei koskaan enää tullut Viikin pieneläinsairaalasta kotiin, vaan saatoimme hyvästit hänen vieressään sairaalan lattialla maaten ja häntä silittäen. EN halunnut hänelle enää ainuttakaan kivuliasta päivää, vaikka meillä niitä onkin nyt lukemattomia edessä. Sain kuitenkin vielä kertoa monesti kuinka ylpeä hänestä olin ja kuinka häntä rakastin samalla, kun hän veti viimeisen hengenvetonsa. Ja toivon todella, että meidän karvakuonot pystyvät jättämään tassun jälkensä poikani sydämeen ikuisiksi ajoiksi. Eläimet ovat mielettömiä ja opettavat myös paljon rakkaudesta ja huolenpidosta<3

      • Silkkis

        EN voi edes kuvitella pahan olon määrää, jonka tuollainen aiheuttaa. Itselläni kaksi koiraa myös ja toinen jo kymmenen vuotias. Kauhea pelko hänen menettämisestään nousi tämän postauksen myötä. Tajusin että vaikka kuinka olen ikään kuin varautunut, tulee se hetki olemaan kaikkia kuvitelmiani kauheampi. Osanottoni ja tsemppiä vaikeassa tilanteessa koko porukalle toista karvakuonoa myöten. Toivottavasti hän pääsee yli Benin puuttumisesta.

      • Johhhu

        Nyt kerrankin voin sanoa aidosti tietäväni tunteen, vaikka en ikimaailmassa tahtoisi että kukaan joutuu tätä tunnetta kokemaan! :( minä jouduin luopumaan minun äärettömän rauhallisesta ja lempeästä 2w saksanpaimenkoirasta aivan samalla tavalla kaksi ja puolivuotta sitten :'( Ihan salama kirkkaalta taivaalta hän alkoi ontumaan takajalkaansa ja eläinlääkäriin vietyämme saimme tuloksen että kyseessä on agressiivinen luusyöpä :/ Koira ei koskaan aiemmin ollut valittanut jalkaansa ja viimeiseen asti hän antoi jalkaa tutkia ja hieroa! Onneksi voin todeta että kummankin koirat ovat eläneet hienon elämän, vaikka sitä kuinka olisi toivonut jatkuvan vielä pitkään!

        Osanotan suuresti osaa suruunne ja toivotan jaksamisia ja voimia halien kera<3

        • Mrs.V

          Otan suuresti osaa:( Ja teidän rakas vielä niin nuori :( Olen niin kovin pahoillani. S**t*n*n luusyöpä. Se tosiaan tulee kuin puskista ja vie niin nopeasti. Sitä samaa teille. EI näitä rakkaita korvaa vaan mikään. Iso rutistus sinne takaisin.

          • Lottta

            Otan osaa! Koirat ovat perheenjäseniä, sitä miten rakkaita ne ovat, ei voi muut kuin koiranomistajat ymmärtää. Jouduimme luopumaan rakkaasta lemmikistämme vajaa vuosi sitten. Meidän rakas piti myös lopettaa luusyövän takia. Ikävä on edelleen kova, vaikka kauniita muistoja riittää. Nyt kotona viipottaa 10-viikkoinen pentu, joka ilahduttaa tempauksillaan meitä. Vuosi ilman koiraa oli kyllä vaikea, varsinkin aina kotiin tullessa, kun ei ollut kukaan iloisena vastassa ovella..

  • emmuli

    Suurimmat osan ottoni. Meiltä lähti myös taivaankotiin heti Joulun jälkeen 8-vuotias labradori Fanni. Häneltä löytyi ensin märkäkohtu jonka poiston seurauksena hänen toinen takajalkansa halvaantui ja kunto romahti muutenkin. Elämän ilo oli poissa meidän Fannilta. Toinen labradorimme Hugo poika jäi yksin ja ensimmäisten viikkojen ajan oli poika aivan hukassa ja tuoksutteli kirsullaan Fannin hajua, mutta ei tyttöä löytynyt mistään. Nykyään Hugo kuitenkin porhaltaa mennä kuin ennenkin, kaikesta toipuu. Ikävä on suuri, koirat kun ovat kuin perheenjäseniä. <3 "Tassut jättävät jäljet sydämeen", niin se vain on! Voimia sinne :)

    • Mrs.V

      Otan osaa suruunne. Oma koira on niin läsnä jokapäiväisessä elämässä sen ehdottomalla rakkaudellaan, että niiden poismeno on kertakaikkisen järkyttävää. Kiitos lohtua tuovista sanoista. Toivon suuresti, että voimme löytää lohdun Zaran kanssa ja kannustaa sitä niin, että sekin voi olla oma itsensä tulevaisuudessakin <3 Ja kyllä – sydämeni taitaa olla ihan tassunmuotoinen <3

  • Anna S.

    Osanottoni. Niinhän se menee, että toisten koirat ovat “vain koiria”. Oma on ystävä ja perheenjäsen.

    • Mrs.V

      Kiitos <3 Ne ovat vaan korvaamattoman rakkaita <3