CATEGORIES

Californiacation

18.5.2015

Ennen muuttoamme Amerikkaan olen asunut seitsemän vuotta ulkomailla. Ensin reilu kuusi vuotta Hollannissa (jonka sisällä muutettiin myös muutama kerta) ja sitten niiden päälle vielä vuosi Englannissa. Olisi voinut kuvitella, että muutto toiselle puolelle maapalloa, ja tällä kertaa vielä kera kahden pienokaisen, olisi kaikista rankin. Nyt kaksi kuukautta maassa asuneena totean, että vaikka tämä on ns. ollut toistaiseksi “suurin” muuttomme, on tämä ollut kaikista helpoin.

kitingmb-2266title

Helppouden tunne johtuu varmasti paristakin syystä – sää on yksi suurimpia. Miten paljon se helpottaakin pienlapsiarkea, kun lähestulkoon aina paistaa aurinko. Lämpöasteita on sen verran, ettei tarvitse koko katrasta pukea Michelin-toppauksiin, jotta pääsee nopeasti kaupassa käymään. Ja miten ihanaa on, ettei tarvitse sen kummoisemmin miettiä millainen sää on huomenna. Aina voi suunnitella kivoja retkiä seuraavalle päivälle, mennä puistoon leikkimään ja tavata uusia ihmisiä. Aurinko todella tekee ihmeitä. Ihanaa, että siellä Suomessakin on nyt ruvennut kunnolla paistamaan!

kitingmb-2317 kitingmb-2219

Toiseksi on mainittava ihmisten sosiaalisuus, ystävällisyys ja ulospäinsuuntautuneisuus. Maan tervehdystapoihin kuuluu kysyä “How are you doing?” ja kysymykseen vastataan oikeastaan poikkeuksetta “Fine thank you, and you?” Monet moittivat amerikkalaisten tapoja hyvin teennäisiksi ja pinnallisiksi. Ymmärrän hyvin, miksi monet voivat näin paikallisen kulttuurin kokea. Voi olla, että kuherruskuukausilainen täällä vielä visertää ja kulttuurishokki odottaa ihan nurkan takana, mutta minusta ihmisten ylitsevuotava ystävällisyys on tehnyt maahan “sisääntulon” kovin helpoksi. Iloisuus tarttuu ja mielelläni vaihdan sanasen siellä ja täällä. Kauppamatkat yksin lasten kanssa kestää moninkertaisesti pidempään, kun joka toinen kanssaostaja käy ihastelemassa poikiani, kyselevät heidän ikäänsä ja ihmettelvät mikä on tuo kovin eksoottiselta kuulostava kieli, mitä puhumme. En ole koskaan kaihtanut small talkia ja senhän täkäläiset osaavat. Kyllä ne jyvät sieltä akanoista melkoisen nopeasti pystyy poimimaan ja solmimaan ystävyyssuhteita niiden kanssa, joiden kanssa yhteinen sävel löytyy.

kitingmb-2332 kitingmb-2366 kitingmb-2378

Mielelläni näkisin Suomessakin enemmän sitä, että moikattaisiin niitä tuntemattomiakin kadulla. Hollannissa totuin siihen, että lenkkipolulla moikattin aina kaikkia vastaantulijoita. Vaikka olisi kuinka tuntematon, niin aina huikattiin hyvät huomenet. Muiden huomioiminen ja ystävällisyys ovat asioita, missä minun niin kovin rakastamassa Suomessa olisi vielä parantamisen varaa. Täällä se suorastaan korostuu. Jos lähestyn esim. pientä portaikkoa kärryjen kanssa, en ole koskaan joutunut muutamaa sekuntia pidempään odottamaan, ennenkuin joku rientää hymyissä suin avuksi. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomessakin on menty viime vuosina harppauksia eteenpäin. Etenkin kärryjen kanssa saan Helsingissäkin hyvin paljon apuja. Monet kaupungilla ovat myös vastaneet ystävälliseen hymyyn, eivätkä painaneet päätään takaisin maahan miettien, että mistäköhän pöpilästä toikin on karannut. Tästä minulla tosin riittää ajatuksia sen verran, että säästetään ne suosiolla omaan postaukseensa. Muiden huomiominen ja ystävällisyys ovat asioita, mitä ei tulisi aliarvioida.

kitingmb-2238 kitingmb-2258 kitingmb-2273

Kolmanneksi, yksi suurimpia tekijöitä viihtyvyyden ja sopeutumisen helppouden kannalta on ollut Los Angelesin mieletön suomalainen yhteisö. Meillä oli onneksi täällä entuudestaan tuttuja (ja jopa perhettä), jotka ovat auttaneet meitä kaiken kanssa, minkä kanssa on tarvinnut. Iso asia on ollut, että löysimme heti alkuun muita suomalaisia pienlapsiperheitä, joiden kanssa klikkasi heti. Lapset ovat silminnähden nauttineet toistensa seurasta. Suuri muutto ihan vieraaseen paikkaan, missä ihmiset puhuvat kielellä, mitä ei täysin ymmärrä. Onneksi löytyy ikätovereita, jotka puhuvat tuttua ja turvallista suomea, eikä näin loikkaus uuteen ei tunnu niin valtavalta. Ja onhan äitikin saanut uusia ihania ystäviä, keiden kanssa päivitellä täkäläisten siivoustarvikkeiden riittämättömyyttä ja luoda niitä enemmän kuin tuhat sanaa kertovia katseita, kun lapset käyttäytyvät niin, etttä haluaisit lähettää ne menolipulla Timbuktuun.

kitingmb-2377 kitingmb-2355 kitingmb-2343 kitingmb-2381sydan kitingmb-2213

Koska on ollut niin kiire aamusta iltaan ja täysi suoritusmoodi päällä, ei sitä ole edes ehinyt murehtia, kuin niitä olennaisimpia asioita. Kuten että nuorimmainen ei ehdi tunkea koko Manhattan Beachia suuhunsa, kun silmä sekunniksi välttää. Täten kuherruskuukausilaisen on helppo visertää ilosointujaan, kun ei väsymykseltään ehdi murehtia asioita, mitkä täällä nyt olisi huonosti. Ja onhan täällä toki niitäkin. Tiedostan ne, mutta ne eivät kuormita minua. Ainakaan vielä. Toistaiseksi tällä on siis sopeuduttu elämään Amerikassa hyvin ja iloisin mielin. Mikäs siinä, kun voi extempore lähteä perheineen rannalle lennättämään leijaa. Hymy tulee silloin hyvin syvältä.

46 comments

Leave a Reply to sofia Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Tintti

    Arvostan, ettet esittele lapsiasi blogissasi vaan pääpaino pysyy sinussa itsessäsi. Siitäkin huolimatta blogisi on hyvin monipuolinen ja kiinnostava vuodesta toiseen. Nauttikaa olostanne, ihana perhe! :)

  • Marpha

    Hienoa kuulla, että lätäkön takana teillä menee hyvin! Olen itse asunut ulkomailla nyt 12 vuotta, Englannissa, Hollannissa ja Belgiassa, ja kyllä täytyy myöntää, että kaipaan näiden paikkojen yhteisöllisyyttä Suomessa. Sitä, että kanssaihmiset otetaan huomioon ja heitä autetaan tarpeen tullen. Koska myös itse voisit tarvita apua tai positiivisia sanoja heti ensi viikolla. Mutta juuri niinkuin sinäkin, pidän Suomea itselleni ja lapselleni ehdottomasti parhaana maana. Näin monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen sen varsinkin huomaa! Poikani on syntynyt ulkomailla, mutta kun hän saavuttaa kouluiän, paluu Suomeen on viimeistään edessä. Vaikkakaan en ole pahoillani siitä, että taidan kokonaan välttää tuon mainitsemasi pikkulasten talvivaateruljanssin… ;) Kaikkea hyvää teille ja nauttikaa ajastanne auringossa!

  • Mia

    Itse olen asunut perheeni kanssa Yhdysvalloissa nyt kaksi vuotta. Edelleen taitaa olla kuherruskuukausi menossa, silla edelleen pidan tanne sopeutumista helpompana kuin koskaan kuvittelin. Lapset oppivat kielen tuota pikaa ja saimme uusia kavereita. Asumme Northeastissa, jota ei yleisesti Yhdysvalloissa pideta niina ystavallisempina alueina verrattuna muun muassa Etelaan ja Lansirannikkoon, mutta olenkin sanonut, etta Suomeen verrattuna kylla taalla ollaan alyttoman ystavallisia kaikille ihmisille. Talla hetkella en edes osaa kuvitella asuvani muualla kuin taalla. Tsemppia uuteen tottumiseen!

  • sofia

    Olipa todella kiva lukea ajatuksiasi siellä asumisesta ja vertailuja suomalaiseen kulttuuriin! Näitä saa tulla sitten myöhemmin lisääkin :)
    Mua vähän hirvittää kuinka oikeasti ootte vuoden päästä haluamassa muuttaa takaisin Suomeen ;) Onhan täällä toki perhettä je elämä helppoa, mutta aika paljon painaa kyllä juuri tuo mieletön sosiaalisuus ja kansainvälisyys mitä lapsenne saavat tuollaisessa kulttuurissa imeä itseensä. Itse kun mietin pienen pojan äitinä kuinka välttää, ettei hänestä kasva sisäänpäinkääntynyt ja arka tällaisessa ympäristössä missä ihmiset eivät pääsääntöisesti huomaa toisiaan saatika hymyile, edes lapsille.. Kyllä se vaan häiritsee ja kovaa vaikka Suomi muuten niin hyvä maa onkin asua. Siksi oli todella kiva lukea kokemuksistasi ja huomioistasi :)

  • Elwiira

    On ollut kiva lukea California-postauksia, kun olen itsekin muuttamassa sinne kesällä miehen työn perässä. Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää mainitsemastasi Suomi-yhteisöstä, mitä kautta olet muihin suomalaisiin tutustunut? Kuten mainitsit, on kyllä varmasti mukavaa välillä puhua suomea ja viettää aikaa suomalaisessa seurassa. Sitä toivon itsellenikin :)

  • U

    Tuota ystävällisyyttä minäkin kovasti kaipaan Suomeen. En ollenkaan ymmärrä ihmisiä,jotka kritisoivat amerikkalaisten “teennäistä” ystävällisyyttä. So what, eihän nyt jokaisesta vastaantulijasta tarvitse tulla sydänystävää mutta on ihan mukavaa kun tuntemattomiakin moikataan. Olen kolme kertaa asunto missa, missä kaikkia tervehditään ja rupatellaan niitä nästa uja aikamoisen shokin on aina saanut kun on palannut Suomeen. Tällä hetkellä asun maassa missä ihmiset ovat jopa jurompia kuin Suomessa :D Mutta voimme itse yrittää vaikuttaa tähän ja tervehtiä ja hymyillä vastaantulijoille :) itselleni on sellainen fiilis että jäätte sinne pysyvästi asumaan , niin hyvin vaikutatte siellä viihtyvän!

  • Laura

    Luin kommentteja ja nyt on pakko sanoa , kun niin tuo yksi lause hyppäsi silmille. Ihmiset sopeutuvat erilailla, jotkut nopeammin ja toiset taas hitaammin. Minusta se ei ole asenne kysymys. Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Hyvää kevättä teille sinne! :)

  • S.L

    Voi vitsit, oon kyllä niin samaa mieltä! Olen tässä itsekin nyt puolisen vuotta viettänyt eripuolilla Yhdysvaltoja (Losissakin pistäydyin ihan vastikään) ja pian paluu Suomeen on edessä. Yhden asian jos täältä saisin tuoda mukanani, olisi se ehdottomasti ystävälliset ihmiset. Aina kiitellään kärsivällisyydestä (vaikka kiittelylle ei minusta olisi yhtään aihetta), sanotaan hei, kysytään kuulumiset ja muutenkin hymyillään ohikulkiessa. Monesti saan ihan vain kadulla kulkiessani kuulla kommentteja: “onpa sulla kivat silmät!” tai “tykkään sun paidasta.” Ja ihan vain se “Have a nice day!” tuo aina hymyn huulille. Paljon on toki teennäisyyttä, mutta monet ovat kuitenkin ihan aidosti hyväntuulisia ystävällisiä ihmisiä! Erityisesti palveluammatissa olevat ihmiset ovat monesti aivan ihania ja saisivat Suomessa kyllä ottaa mallia. Hitsi, jopa hieman harmittaa tämän takia mennä takaisin Suomeen… Tosin, joskus kun olen itse kamalan väsynyt, nälkäinen ja huonolla tuulella, niin small talkin voisin jättää väliin heh.

    Näin yleisesti ottaen kulttuurishokki tänne tullessa ei ollut suuri, sillä monet asiat ovat niin samalla tavalla täällä kuin Suomessa. Voi olla, että kulttuurishokki yllättääkin vasta kotiin palatessani, kun kassatädit/-sedät hämmentyvät minun toivottaessa hyvät päivänjatkot.

    Naaaaaautiskele ajastasi Losissa ja kaikkea hyvää! :)

  • Kaisa

    Rafael on ihan sun näkönen kun taas Daniel isänsä. :)

  • Elina

    Kiitos ihanasta postauksesta. Ehhä vähän alakuloisen maanantain jälkeen oli hyvä lukea ajatuksiasi ja inspiroitua sekä ilahtua niistä. Hymy tulee aidosti ja helposti omille kasvoille oikeastaan luonnostaan, kun vain haluaa. Sen muistin taas tämän postauksen jälkeen!

  • Sara

    Olenkin vähän odotellut, koska kerrot kuulumiasianne nyt, kun aikaa on ehtinyt jo kulua hieman muutostanne. On hienoa kuulla, että arki on lähtenyt rullaamaan hyvin! Kiva kuulla, että sieltä löytyy suomalaisyhteisö ja että sosiaalisia kontakteja riittää. :-)

    Säällä on totisesti merkitystä mielialaan. Senhän huomaa meistä suomalaisista täällä koto-Suomessa. Tuntuu, että ihmiset ovat ihan erilaisia, kun valoa ja lämpöä riittää.

    Tämä päivä on varmasti ollut raskas, kun rakkaan lemmikin poismenosta on tullut kuluneeksi tasan vuosi. Voimia sinulle!

  • Itse kävin jenkeissä 2009 vuonna ja kuulin paljon ennen matkaa näitä stereotypioita jenkeistä, että siellä kukaan ei ole kohtelias yms. Huomasin Bostonin lentokentälle saapuessani, ettei asiat pitänyt paikkansa, koska sain kaikilta hirmuisesti apua, kun olin yksin liikenteessä ja kaikki, jotka tulivat minua vastaan olivat ystävällisiä :). Viikon reissu sisälsi paljon kohtaamisia ihmisten kanssa ja yhtäkään negatiivista kokemusta en saanut :). Ihana maa ja ihanat ihmiset mielestäni :).

  • Maria

    Olen täysin samaa mieltä tuon moikkaamis-kulttuurin kanssa! Tuntuu naurettavalta tulla metsälenkkipolulla vastaan, ja katse maassa juosta ohi. Varsinkin, kun asuinpaikkani ei hirveän suuri ole. Olenkin alkanut reippaasti moikkailemaan vastaantulevia, ja alkuhämmästyksen jälkeen kyllä sieltä aina jonkinlainen vastaus tulee. Nyt ensimmäistä kertaa vastaantulija moikkasi ennen kuin itse kerkesin, mahtava tunne! Ihana kuulla, että kaikki on sujunut hyvin.

  • Melisa

    Auringolla on iso vaikutus mielialaan ja niinhän meistä suomalaisista sanotaan, että sen vuoksi ollaan tällaisia jurottajia kun puolet vuodesta mennään pimeässä :) Kuulostaa kyllä ihanalta, että voi ex tempore lähteä leijan lennätys puuhiin rannalle eikä tarvitse pienille pukea niin paljoa päälle. Amerikkalaisista ollaan montaa mieltä, mutta kyllä minua viehättää heidän sosiaalisuus ja aurinkoisuus – on se sitten teennäistä tai ei. Hyvä kuulla, että teillä sopeutuminen on sujunut hyvin.

  • IK

    Olen seurannut blogiasi jo vuosia ja käyn katsomassa päivittäin, josko olisit kirjoittanut jotain uutta. Blogissasi on aivan ihania kuvia ja muutenkin teidän elämää on ihana seurata täältä Suomesta käsin. En ole aikaisemmin kommentoinut blogiasi, mutta nyt kun näin uuden bannerisi, niin oli pakko kommentoida. Fontti on ihana ja sinun tyylisesi, mutta kuva… Se ei valitettavasti ole hyvä. Näytät siinä oudolta ja ihan kuin pinnistelisit. Kuvasta ei saa sitä oikeaa kuvaa sinusta, joka muissa kuvissa välittyy :(

    Pahoittelen, että ensimmäinen kommenttini blogiisi on näin negatiivinen.

    • Mrs.V

      Moikka Inka! Kiitos vuosien lojaalista seurannasta! :) Eipä kuule mitään! :) KAikki näkevät eri tavoin :) Kiitos siitäkin, että muotoilit asiasi kauniisti, vaikka sen “negatiiviena” näitkin! :) Ihanaa kevättä!

  • Mikaela

    Kiva kuulla, että siellä on sopeuduttu hyvin! Musta on myös tosi mielenkiintosta kuulla näitä maiden välisiä eroja :) Oon samaa mieltä small talkista, ettei aina tartte olla ihan nenä kiinni maassa, mutta toisaalta liika on liikaa :D

    • Mrs.V

      Kiva että oli mieluisa :) Asiaa paljon kysyttu niin ajattelin pikkaisen sopeutumista raottaa. Ja mä en ole toistaiseksi saanut vielä yhtään liikaa! :) Musta ihanaa rupatella niitä näitä siellä täällä! :D

  • Nanna

    Kiva kuulla et noin hyvin sopeuduttu sinne! :) siis onhan säällä ihan huikea vaikutus! Nyt sen oikein huomaa kun täälläkin jo aurinko vähän lämmittää ja luonto vihertää et energiatasot on ihan jotain muuta kuin marraskuussa! Toivottavasti saatte viettää upean ajan siellä! :)

    • Mrs.V

      Ehdottomasti on. VAikea suomalaisia on syyttää ajoittaisesta melankolisuudesta kun yli puolet vuodesta juostaan sisätiloista sisätiloihin kun ei ulkona halua hirveän sään vuoksi viettää aikaa. Säällä on väliä. Kevät/kesä on ihanaa aikaa Suomessa <3 Nauttikaa!

  • Voi miten ihania kuvia teidän leijan lennätys reissulta ja ihanasti kirjoitettu teksti :) tuota ihmisten ystävällisyyttä ja small talkia jäi itsekin kyllä kaipaamaan kun Irlannista tuli takaisin suomeen, se oli jotenkin ihanaa. Ehkä vielä joskus suomessakin ;) ihanaa kuulla muten hyvin olette sopeutuneet ja löytäneet uusia ystäviä :)

    • Mrs.V

      Kiitos <3 Mutta kyllä sillä säällä on vaan suuri vaikutus. Melkein poikkeuksetta aurinkoisemman maan asukkaat ovat sosiaalisempia. Helppohan se on, kun ollaan pienestä saakka enemmän ulkona, tavataan enemmän muita ihmisiä ja opitaan elämään suuremmassa yhteisössä.

  • meow

    Ihanaa kuulla, että siellä on mennyt kaikki niin hyvin! :) En ole koskaan harkinnutkaan ulkomaille muuttoa, koska kielitaitoni on niin huono. Jotenkin kuitenin tässä viimeisen puolenvuoden aikana olen pohtinut, ettei se muuttaminen ihan mahdoton idea ole ja siinähän sitä oppisi. Hyvä olla avoimin mielin :)

    Kaipaan myös enemmän ystävällisyyttä Suomeen. Jään innolla odottaamaan postausta ajatuksistasi tästä :)

    • Mrs.V

      Kielitaito kuule tulee nopeasti! Sitä turhaa jännittää. En minäkään hollantia puhunut kun sinne muutin, nyt puhun :) Ja kyllä se vaan niin paljon rikastuttaa tuo ulkomailla asuminen. Joten jos haluja on, ällä anna kielitaidon olla este! :)

  • rosa

    Just näin. Auringon vaikutusta ei voi vähätellä ihmismielelle!! <3 Olen itse asunut Espanjassa ja siellä poikkeuksetta KAIKKI suomiperheet olivat enemmän kun tyytyväisiä ratkaisuunsa muuttaa lämpimään. Se jäi mieleen. Oma unelmani on, että kun koulut on poikaystävän kanssa käyty, että muuttaisimme joko Espanjan aurinkorannikolle tai Australiaan. :)

    Espanjassa oli myös todella tiivis suomalaisyhteisö, mikä teki kaikesta vieläkin turvallisempaa ja ihanampaa<3 Kiva tietää, että Jenkeissä on myös!

    Ei voi kun todeta, että nauttikaa!!!

    • Mrs.V

      Kuulostaa ihanalta. Toivottavasti pääsette toteuttamaan haaveenne. Ja kaikella on puolensa. Minusta on ihanaa, että olen saanut asua niin pitkään ulkomailla. Sitä on oppinut niin paljon ja rikastuttanut omaa ajattelumaailmaa. Mutta kaikista ihanita on se, että voidaan Suomeen vielä palata. Suomi on paras paikka – säästä huolimatta :D

  • Voi kyllä, kaunis sää vaikuttaa niin paljon viihtyvyyteen! Ja rannan läheisyys on vielä bonus siihen. Meiltä kävelee muutamassa minuutissa Välimeren hiekkarannoille, ja vaikka siellä ei tule käytyä edes viikoittain, jo tieto siitä, että sinne pääsee koska vaan haluaa, on suuri ilo :).

    • Mrs.V

      Ymmärrän oikein hyvin. Ja niin samaa mieltä säästä. Täällä päivät kuluvat hujauksessa kun on niin paljon tehtävää ja nähtävää – ja hyvä sää mahdollistaa kaiken!

  • Julia

    Ihana postaus! :) mutta missä zara koiranne oikein on? Oon varmaan missannut jotain mutta olen jo ihmetellyt kun zaraa ei nöy kuvissa:/

    • Mrs.V

      kiitos! Meidän iso rotikka rouva on niin vanha, että pitkän harkinnan jälkeen totesimme, että hänelle olisi liian raskas rasti lentää tänne. Koska isäni, kenen kanssa Zara on hyvin läheinen, halusi hänet luokseen ottaa ja lento olisi ollut hänelle liian riskialtis, niin tulimme päätökseen, että hän olisi tämän vuoden isäni luona. Ikävä on kyllä kova ja kyllä huomaan jatuvasti täällä katsovani muiden koiria ja toivovani, että hän olisi täällä. Tänään kulunut vuosi Benin kuolemasta niin riipaisee aika lailla…

    • Anonymous

      Yhdessä kommentissa Hanna mainitsi, että koira jäi suomeen. Korkean ikänsä takia muutto olisi voinut olla raskas.

      • Mrs.V

        Moikka! Kiitos kun vastasit puolestani! Vielä en ehtinyt tähän vastata, mutta tosiaan olen kommenteissa jo moneen kertaan vastannut, että juurikin ison haukumme korkean iän takia tulimme päätökseen, että hänen on parempi jäädä Suomeen isäni hoiviin. Tosin täällä on kyllä ihan jäätävä ikävä ja huomaan jatkuvasti katsovan muita koiria haikeasti, että voikun olisimme hänet tänne voineet tuoda. Koirakulttuuri on täällä niin ihana! Ja erityisesti tänään taas kun tuli kuluneeksi vuosi meidän Benin kuolemasta :'(

  • Voi kuinka iloiseksi tulin tästä postauksesta! Niin ihana kuulla että te voitte siellä super hyvin. Voin niin kuvitella sut small talkaamassa siellä, oot varmasti ihan elementissäsi siellä ihana! <3

    • Mrs.V

      Kiitos muru <3 Lindan kanssa tuossa viestiteltiin, jos hän tulisi tänne syksyllä…? Join her won't you? :D

  • Hanna

    Onpa kiva kuulla, että olette sopeutuneet ja viihtyneet noin hyvin :)

    • Mrs.V

      Kiitos :) Ja onhan tämä melkoisen kiva paikka muuttaa. Asenteesta kiinni. Make the most of everything :)

  • Tämä sun blogi on ollut suosikkini jo vuosia ja tuntuu, että aina vaan mukavammaksi käy lukeminen ja kauniiden kuvien katselu. Esimerkiksi tänä maanantaiaamuna aurinkoa tuli roppakaupalla tänne toimistoon Kaliforniasta kauttasi ja nyt on mukava ryhtyä töihin. Kiitos, Hanna!

    Olen huomannut ihan saman amerikkalaisten ystävällisyyden kanssa. Se niin tekee vaikutuksen! Kova ikävä sinne rapakon taakse. Nauti minunkin puolestani! =)

    • Mrs.V

      Todella kiva kuulla! Ihanaa, että blogini ajaa perimmäisen ajatuksensa ainakin sinun kohdallasi <3 Ihanaaa työpäivää!

  • Henrika

    Ihana kuulla, että teillä on arki lähtenyt siellä mukavasti rullaamaan :) Täytyy nostaa hattua todella teidän perheelle, että sopeudutte noin hyvin uuteen maahan ja kulttuuriin. Oma hommansa kun on jo muuttamisessa saman kaupungin sisälläkin ja kaupunginosan vaihtamisessa :D heh! Tuli muuten mieleen, että miten poikien neuvolaseurannat jne järjestyvät siellä?

    • Mrs.V

      Olet ihan oikeassa. Suuri kiitos ymmärryksestä. Mutta kaikki on omasta asenteesta kiinni. Make the most of everything <3 Suomessa hoidettiin oman ihanan neuvolatädin kanssa kaikki niin kuntoon viimekäynnillä, että ilman kommervenkkejä meille riittää seuraava käynti SUomessa joulukuussa, kun matkaamme Suomeen seuraavan kerran. Täällä ei ymmärtääkseni ole yhtä kattavaa neuvolajärjestelmää, kuin Suomessa.

  • mk

    Moikka!
    Tosi kiva ollut seurata blogiasi nyt uudessa ympäristössä:)
    Otitteko te rottweilerin mukaan jenkkeihin?

    • Mrs.V

      Kiitos Mk! :) Kommenteissa olen monasti vastannut, että juurikin ison haukumme korkean iän takia tulimme päätökseen, että hänen on parempi jäädä Suomeen isäni hoiviin. Tosin täällä on kyllä ihan jäätävä ikävä ja huomaan jatkuvasti katsovan muita koiria haikeasti, että voikun olisimme hänet tänne voineet tuoda. Koirakulttuuri on täällä niin ihana! Ja erityisesti tänään taas kun tuli kuluneeksi vuosi meidän Benin kuolemasta :'(

      • mk

        Kiitti vastauksestasi:) Me jäädään odotteleen millainen neiti sieltä tulee, vanhempien luonnetestit ovat ainakin loistavat:)

      • mk

        Harmi, mutta lentokihan oisi voinu olla rankka kokemus vanhemmalle koiralle:( Koittakaa kestää<3
        Meille on tulossa tyttövauva rotikka kesällä ja uteliaisuudesta kyselen et oliko eroa kouluttaa narttu ja uros?:)

        • Mrs.V

          Juurikin näin :( Ja voi paljon onnea teille! <3 Oli suuri ero… Ihan erilaiset yksilöt. Uros oli maailman helpoin koulutettava – oppi kaiken. Naaras oli paljon vaativempi. Ihan erilailla tuli molempia kouluttaa / kannustaa eri asioissa. Mutta pari asiaa olivat samoja molemmilla ja avainroolissa: Rakkaus, hellyys, yhteinen aika ja paljon liikuntaa <3