CATEGORIES

enter search term

Vuoden parhaat

18.1.2021

Ennen kuin lähden maalailemaan tämän vuoden tavoitteita ja suunnitelmia, otan ihan pienen hetken heijastellakseni viime vuotta. Mitä hyvää viime vuodessa oli? Tai mitä haasteita koronavuosi eteemme asetti?

1.Suosikkiruoka
Minun on hyvin vaikea miettiä yhtä suosikkiruokaa. Tykkään yleisesti tehdä hyvin tavallista kotiruokaa ja vielä mieheni kanssa yhdessä koko perheelle. Mutta jos miettii niitä muutamia hetkiä viime vuonna kun lapset olivat illan hoidossa ja saimme syödä mitä vain niin teimme mieheni kanssa melkein aina tapaksia. Härkätartar, manchegotoastit, pimientos de padron, patatas bravas sekä niiden kanssa nautittu pehmeän pyöreä punaviini olivat kyllä meidän suosikeita. Resepti täällä.

2.Suosikkisarja
Monia. Ehkä suosikkini oli viime vuonna Rahapaja, mitä katsoimme yhdessä mieheni kanssa Netflixistä.

3.Tärkein saavutukseni viime vuonna?
Kun ostimme unelmiemme kodin.

4. Mitä opin viime vuonna?
Työ ei tekemällä lopu. Olen tietoisesti oppinut ottamaan rauhallisemmin ja otin esim nyt jouluna kunnon loman. Minulle tämä ei ole helppo asia vaan omia jatkuvia kipukohtia ollessani äärimmäisen tunnollinen ja vaativa itseäni kohtaan. Aina pitäis pitäisi pitäisi. Opin, että ei muuten aina pidä!

Suosikkitapastemme reseptit

5. Millä kolmella adjektiivilla kuvailisin viime vuotta?
Ailahteleva, pysäyttävä, onnellinen

6. Haaste jonka selätin viime vuonna?
Monilla varmastikin koronavuosi ollut itsessään se suurin haaste. Ehkä haasteellisinta oli tasapainotella keväällä oman työn, esikoisen kotikoulun ja kahden kotona olevan päiväkotilaisen viihdyttämisen kanssa. Kiitos äidin skype-avun selvittiin siitä tosi hyvin.

7. Mikä oli vaikeinta tänä vuonna itselle?
Vaativuuden tunnelukko on minulla vahvana ja minun on kovin vaikea sallia itselleni täyttä tekemättömyyttä. Koko ajan PITÄISI tehdä jotain. Minulla on to do listoja joita suoritan vauhdilla päivittäin. Työ ei kuitenkaan tekemällä lopu. Vaikeinta on ollut sallia itselleen väsymys ja tekemättömyys.

8. Milloin nauroin eniten?
Hyvin todennäköisesti mieheni kanssa lastemme eri letkautuksille. Viimeisimpänä nauroin suureen ääneen kun 4-vuotiaamme yht’äkkiä huuteli takapenkillä Joey maiseen ääneen: “How u doin?”

9.Suosikkiasu
Tänä vuonna tullut eniten käytettyä erilaisia oloasuja. College-vaatteita, joogahousuja ja kashmiria on ollut useimmiten päällä. Varmaan suosikkini oli kokovalkoinen asu, jonka olen ostanut Hennesiltä. Kestänyt kovaa kulutusta sekä monia kymmeniä pesukertoja. Olen käyttänyt sitä kotona kuin myös kesällä kaupungilla. Toimi oikein kivasti esim mustan hiuspannan, mustan laukun ja mustien korkeakorkoisten sandaalienkin parina. Talvikuukausina Balmuirin kashmirvillaiset oloasut ovat olleet suosikkeja – ne vain tarvitsevat huomattavasti enemmän huoltoa kuin colleget.

10. Vuoden paras muisto?
Kesällä koronatilanteen ollessa parempi uskalsimme kutsua takapihalle pari ystäväperhettä juhlimaan meidän kahden vanhimman pojan syntymäpäiviä. Oli ihanaa kun sai elää hetken normaalimpaa arkea. Sää oli niin aurinkoinen ja lämmin. Oli ihana katsoa lasten iloisia polkuhetkiä poreammeessa sekä leikkejä takapihan nurmella. Oma piha on ollut niin valtavan tärkeä meille – erityisesti tänä vuonna. Ja olemme olleet niin äärimmäisen tyytyväisiä kun laitettiin se heti kuntoon – ollut niin toimiva lisä arjessamme!

12. Mitä kirjoja luin viime vuonna?
Maaret Kallion Voimana Toivo, Suon Villi Laulu, Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt, Pirjo Suhosen Onnellisten lasten salaisuudet sekä Jari Sinkkosen Onnellinen lapsi. En ole niinkään ehtinyt lukea – vaan olen enemmänkin kuunnellut Book Beatista samalla kun esim. käsittelen kuvia tai olen ollut kävelylenkillä.

13. Suosikkibiisi
Jokaiseen tunnelmaan on omansa. Tykkään kuunnella arjessa paljon erilaisia akustisia versioita eri hittibiiseistä sekä pelkällä pianolla soitettuja kappaleita. Hyvälle tuulelle tulen Beyoncen Mi Gente biisistä. Täysin uusi laulaja jonka löysin viime vuonna ja jonka hellän herkkään ääneen ihastuin oli norjalainen Ingebjor Bratland.

14. Paras ostos?
Uuden keitiön lisäksi takapihamme tekonurmi. Lisäävät molemmat hurjasti arkemme toimivuutta kolmen lapsen kanssa.

15.Suosikki sisustusostos?
Rakastan eteisemme aulan näyttävää kattolamppua jonka ostin Zarrosta. Sopii siihen paremmin kuin hyvin.

16. Vuoden vallitsevin tunne?
Ehdottomasti kiitollisuus. Se on koko ajan ollut läsnä vaikka muuten koronavuonna tunteet ovat heitelleetkin luottavaisesta huoleen.

17. Vuoden ihanin saamani lahja?
Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi toivomani lattiapesurin :D Näin ne omat toiveet ja kiinnostuksenkohtete muuttuu :D Myös isäni ja äitipuoleni ostama kultainen kynttilälyhty oli upea löytö ja ajatuksella tehty lahjahankinta.

18. Mitä muuttaisin viime vuodessa?
Korona on ehkä liian selkeä vastaus. On se tuonut elämäämme hyvääkin. Olisi ollut ihana kutsua enemmän ystäviä kylään. Toivottavasti tänä vuonna.

19. Milloin olen ollut mukavuusalueeni ulkopuolella?
Rakennushommat eivät ole alue josta tietäisin paljoa. Siksi mieleen tulee hetki kun yritin isoilla rautasaksilla leikkaa k-raudan takapihalla sopivan kokoista 2mx4m kokoista rautakehikkopalaa takapihamme terdelle. Ei ehkä muuten vaativa tehtävä mutta kun leikkaus piti tehdä reilu 2 metrin korkuisen rautakehikkokasan päällä jäätävässä kaatosateessa niin olo ei ollut luottavaisin :D

20. Suosikkiharrastus?
Tykkään tenniksestä, ratsastuksesta ja laskettelusta… en osaa valita suosikkia. Tällä hetkellä laskettelu kun poikammekin ovat siitä niin innostuneet. Ihana koko perheen harrastus.

21. Miten huolehdin omasta hyvinvoinnista?
Olen huomannut että aivan liian vähän pidän huolta fyysisestä hyvinvoinnista. Henkinen hyvinvointi itsellä perustuu pitkälti ystävien kanssa keskusteluihin ja perheen kanssa yhteiseen ajan viettoon, mutta tänä vuonna yksi tärkeimpiä tavoitteitani on fyysisen hyvinvoinnin parantaminen.

22. Mistä olen ollut viime vuonna kiitollinen?
Ensinnäkin perheestä ja siitä, että me olemme aina viettäneet paljon aikaa yhdessä ja viihdymme keskenämme enemmän kuin hyvin. Toiseksi viihtyisästä kodista. Kolmanneksi siitä että on töitä ja että niitä voi tehdä kotoa käsin. Neljänneksi mutta ei suinkaan viimeiseksi, olen kiitollinen terveydestä.

Pian hahmottelen kanssanne alkanutta vuotta. Mitä suunnitelmia minulla on sisällön suhteen? Mitä te toivoisitte enemmän? Millaisia sisustusprojekteja minulla on suunnitteilla? Niistä pian lisää.

Uusi vuosi – vielä samat huolet

12.1.2021

Hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä on arkeen paluu alkanut hieman tahmeasti. Käsi sydämellä en voi sanoa, että täydellä energialla aloitan uutta vuotta. Olen iloinen uudesta vuodesta, mutta vielä tumma koronapilvi selvästi painaa minunkin hartioilla. Ja itsehän olen vielä niiden superonnekkaiden joukossa, jotka voivat tehdä töitä kotoa! Hatun nosto jälleen kerran esimerkiksi maamme hoitohenkilökunnalle ja työlle, jota päivittäin tehdään meidän kaikkien eteen. Meidän kaikkien pitää vain vielä jaksaa pitää kontaktit mahdollisimman järkevinä ja vähäisinä, pysytellä kotiympyröissä eikä matkustella sekä noudatettava huolellisesti vallitsevia rajoitustoimenpiteitä maskeineen ja etäisyyksineen. Helppoa, vaikka varmasti kaikilla turnausväsymystä onkin. Kyllä tämä vielä helpottuu, mutta vielä on jaksettava, jotta ei jouduttaisi ihan viime kevään kaltaisiin eristyksiin ja hoitokapasiteettimme ei ylittyisi. Itse iloitsen suuresti siitä, että lapsilla on edelleen koulut käynnissä ja tällä viikolla saatiin futisharrastus koronatauolta käyntiin pienryhmissä.

Poikien joululahjatoiveet olivat taas aika jalkapallopainotteisia…
Kaikki saivat lahjaksi toivomansa Suomen maajoukkueen pelipaidat, joita on käytetty ahkerasti.

Meillä vuosi alkoi hieman harmillisesti myös muutaman pienen vastoinkäymisen takia. Meidän 4-vuotias kaatui joulun jälkeen pihapeleissä kätensä päälle niin, että siihen tuli pieni murtuma. Käytiin heti röntgenissä ja selvittiin onneksi hyvin pienellä: kantoside 3-4 viikkoa. Ollaan kuitenkin näinä liukkaina ja lumisina päivinä oltu hyvin varovaisia ettei hän vaan uudestaan kaatuisi aikana kun hän ei voi molempia käsiään käyttää. Täten en vienyt häntä heti päiväkotiinkaan vaan hän on ollut kotona kanssani. Siitäkin syystä omat työt jouduin starttaamaan puoliteholla ja olen hoitanut vain välttämättömät. Kuopuksemme on kuitenkin hurjan reipas ja tunnollinen potilas. Kävimme jo kontrollissakin ja luutuminen on edennyt mallikkaasti. Ensi viikolla saadaan jo kantoside pois.

Poikiemme ja meidän kaikkien suureksi iloksi tuttu joulupukki pääsi tekemään visiitin jouluaattona. Meidän nuorin on joulupukin valtava fani ja oli askarrellut hänelle monia kiitoskirjeitä ja -piirrustuksia mukaan vielä paluumatkalle.

Toinen pieni vastoinkäyminen oli kun tämän viikon alkuun ilmoitettiin meidän päiväkodissa olleesta koronatartunnasta ja useista altistumisista. Meidän poikamme eivät ole olleet päivähoidossa kolmeen viikkoon, joten altistuminen ei koskenut meitä. Silti huoli on muiden altistuneiden perheiden ja hoitajien terveydestä. Päätimme pitää myös eskarilaisemme kotona pidempään tästä johtuen ja hänkin vasta aloitti nyt päivähoidon myöhemmin kuin oli tarkoitus. Korona on pyyhkäissyt meidän perheen varpaita jo niin monesti, että alkaa tuntua siltä, että oma sairastuminen on vain ajan kysymys. Meidät on toistaiseksi pelastanut se, että ollaan oltu niin omissa oloissamme ja olemme hyvin varovaisesti ja harkitusti nähneet muita läheisiä. Aloitimme mm. lasten joululomankin reilusti ajoissa, jotta ehdimme pitää viikon kestäneen oman karanteenin ennen joulua, jotta uskaltaisimme viettää joulua siskojen ja vanhempiemme kanssa. Kuitenkin juuri ennen joulua appiukkoni vanha kollega menehtyi koronaan. Osanotot kaikille perheille, keiltä korona on vienyt läheisen </3 Täten päädyimme viettämään joulua niin, että appivanhempamme tulivat toivottamaan hyvät joulut ikkunan takaa.

Ennen joulua pohdin kanssanne joulukattausta. Päädyin lopulta tällaiseen ratkaisuun. Asettelin Balmuirin pallokynttilät sittenkin suoraan kaitaliinalle korkeiden lasisten kynttiläjalkojen sijaan ja niiden rinnalle lisäsin kultaiset kynttilälyhtdyt.

Yksiä suuria ilon aiheita alkaneena vuonna on tämä lumen määrä! Miten valtavan kaunista! Täällä Kauniaisissa on ollut kuin Arendalessa konsanaan. Olen ollut niin innoissani tästä Etelä-Suomen lumen määrästä (vaikka tänään siihen hukutaankin), että kävin ostamassa laskukamat koko perheelle mitä olin jo viime vuonna miettinyt tekeväni. Meidän kaikki pojat kävivät kaksi vuotta sitten yksityistunneilla Talmassa ja innostuivat lajista nopeasti. Viime vuosi oli kuitenkin hyvin lumeton täällä etelässä, joten taukoa lajiin tuli odotettua pidempään. Lumen tultua päätin heti lähteä Peuramaalle iltamäkeen kahden vanhimman kanssa isän jäädessä vielä käsipuolen kuopuksen kanssa kotiin. Pojat muistivat vanhan taidon (suht) nopeasti ja että miten ihanaa on ollut käydä heidän kanssaan kolmistaan laskemassa! Jotta en ihan liian ruusuista kuvaa anna niin totean ensimmäisen 30minuutin olleen A-I-V-A-N kamalaa :D Kahdessa vuodessa oli paljon unohtunutkin ja pakka meinasi hajota jo lasten mäen hisseille johtavaan pieneen ylämäkeen. Sukset, sauvat, ja lapset olivat siellä täällä heidän valittaessa miten vaikeaa on päästä eteenpäin. Kuinka on typerät sukset ja kuinka eivät enää ikinä tule mäkeen. Minä hölmö lähdin vielä samanaikaisesti molempien kanssa ylös… Virhe. Alastulo oli vähintäänkin haasteellinen ja olin jo laskemassa suoraan autolle. Muutaman ärräpään jälkeen päätin kuitenkin vetää henkeä ja yrittää vielä. Päätin laskea yhden pojan kanssa kerrallaan vuorotellen toisen jäädessä pienen mäen alapäähän odottamaan. Se oli onneksi oikea ratkaisu. Kun pääsin keskittymään yhteen poikaan kerrallaan ja he pääsivät pari laskua jalkojeni välissä, muistui vanhat opit nopeasti mieleen. Kahden laskun jälkeen halusivat mennä jo itse ja sitten seuraava haaste olikin saada heidät pois mäestä. Laskminen on ollut erityisen kiva koko perheen harrastus kun futis on ollut joulun aikaan koronan takia tauolla. Ulkoilmassa tulee suksien kanssa pakostakin pidettyä muihin etäisyyksiä ja etäältä luettavan rinnelipun ansiosta mihinkään ei tarvitse juuri edes koskea.

Viime viikkojen suosikkipuuhaa on ollut laskettelu. Ensimmäisen kaaosmaisen puolituntisen jälkeen laskuilo on ollut ylimmillään ja vaikeinta minulla on saada pojat pois mäestä.

Tänään lunta on tullut ihan älytön määrä, mutta eilen oli aivan valtavan kaunis talvipäivä. Kävin ystäväni Hannen kanssa reippailemassa Kauniaisten pienen Gallträsk-järven ympäri. Yritän tänä vuonna muistaa myös liikkua enemmän – jospa ne vatsavaivatkin sen myötä hieman helpottaisivat.

Täällä siis voidaan hyvin ja odotan toiveikkaana tätä vuotta. Pieniä käynnistymisvaikeuksia on havaittavissa, mutta se on varmasti melkoisen yleistä tänä vuonna. Olemme kaikki väsyneitä ajan epävarmuudesta, uuden opettelusta sekä jatkuvasta huolesta ja varovaisuudesta. Uskon kuitenkin, että tilanne vielä tänä vuonna paranee (vaikka se hetkeksi saattaa vielä pahentuakin). Eniten toivon tältä vuodelta terveyttä kaikille sekä sitä, että voisi taas halata ystäviä ja perhettä ilman alati läsnäolevaa huolta. Kyllä tämä tästä <3 Miten teidän arki on lähtenyt liikkeelle?