CATEGORIES

Odota 9 kuukautta

8.5.2013

Näiden asukuvien lomassa halusin muistuttaa hyvistä käytöstavoista.

Varoituksen sana: Teksti poikkeaa hieman blogini tavallisesta sisällöstä. Vaikka pohdinta käsitteleekin melkoisen raskasta aihetta joillekin, toivon, että monet voisivat kuitenkin näistä ajatuksista ottaa opikseen, ennenkuin seuraavan kerran kysyvät toiselta: Oletko raskaana? Toivottavasti tämän myötä joku säästyy mahdolliselta mielipahalta, kun osaamme ottaa toiset paremmin huomioon.

denim shirt and shortsIMG_0539
denim shirt and shortsIMG_0563

Bloggaajat saavat usein kyselyitä siitä, ovatko he mahdollisesti raskaana kun paidan helma repsottaa, vaatteet ovat väljiä tai kun asukuvia ei ole tullut tarpeeksi paljon viimeaikoina. Joskus taas kysymykset skipataan täysin ja vain todetaan, että selvästihän sinä olet pieniin päin kun painoa on tullut – Onnea! Ja itselläsi ei ole tietoa mistään muusta kuin lounaan pastaähkystä.

denim shirt and shortsIMG_0573 denim shirt and shortsIMG_0571

Tämä ilmiö ulottuu paljon kauemmas kuin vain blogimaailmaan. Usein vastanaineet joutuvat sukujuhlissa vastailemaan vuorotellen yli-innokkaille tädeille ja sedille, josko se haikara olisi piakkoin tulossa visiitille. On kuitenkin hyvin epäkohteliasta ja jopa vaarallista esittää tällainen kysymys ihmiselle, jonka elämästä et tarpeeksi tiedä. Kysymys saatta raapaista hyvinkin syvältä. Seuraavaksi muutamia ajatuksia siitä, miksi sinun tulisi aina odottaa 9 kuukautta, ennenkuin kysyt: Oletko raskaana?

denim shirt and shortsIMG_0568 denim shirt and shorts kollaasi

Päätin kirjoittaa asiasta siksi, koska moni ei varmastikaan ymmärrä, miten arka aihe tämä voi olla. Minullekin oli joskus. Lapsen saamisen kun oletetaan olevan niin helppoa ja luonnollista. Koko nuoruus sitä lähestulkoon tehdään kaikkensa, ettei sitä vaan tulisi raskaaksi. Mitä sitten, kun biologisen kellon iso viisari osoittaa vauvan kuvaa hievahtamatta, eikä pientä vain kuulu? Se on paikka, joka tekee naiselle hyvin kipeää. Naiseuden yhdeksi peruspiireteeksi kun usein mainitaan se maaginen kyky kasvattaa sisällään uusi elämä. Miltä tuntuu, kun jokin näin suuri ja “luonnollinen” asia käykin mahdottomaksi?

denim shirt and shortsIMG_0619
denim shirt and shortsIMG_0604

Valtaosa raskauskyselijöistä ei varmastikaan tahdo pahaa. He eivät välttämättä osaa edes aavistaa, kuinka sopimaton kysymys saattaakaan olla. Uteliaat ovat vain aidosti kiinnostuneita elämästäsi ja pitävät kysymystä luonnollisena small talkina tietyn ikäisille sekä tietyssä elämäntilanteessa oleville pariskunnille. Pahimmassa tapauksessa saatat kuitenkin esittää kysymyksen ihmiselle, joka on juuri saanut kuulla, ettei hän kykene koskaan saamaan omaa lasta. Tai naiselle, joka on yrittänyt tulla raskaaksi vuosia, mutta pettyy karvaasti joka kuukausi. Tai miltä tähän kysymykseen vastaaminen tuntuu naisesta, joka on juuri kokenut sydäntä raastavan keskenmenon? Kyllä. Tätä kysymystä on hyvin harvoin täysin turvallista esittää.

denim shirt and shortsIMG_0612

Tiestitkö, että keskenmenot ovat kovin yleisiä? Niistä ei juurikaan puhuta, sillä ne ovat poikkeuksellisen kipeä aihe. Sen tuska tuo pintaan vihan, pettymyksen sekä epäonnistumisen tunteita. Epäusko ottaa herkästi vallan, mikä vaikeuttaa tilannetta entisestään. Psyykkeen voima on hämmästyttävän suuri.

Tai tiesitkö, että myös joka kuudes pariskunta kärsii jonkinasteisesta hedelmällisyysongelmasta? Ja kun tuntematon esittää siihen päälle vielä kysymyksen, kuin raskaus olisi maailman helpoin ja itsestäänselvin asia, tekee mieli varmasti monen lataista halolla päähän.

denim shirt and shortsIMG_0608

Niin ja vielä selvennykseksi: Ei – Minä en ole raskaana. Sisarus on pojallemme tulevaisuudessa erittäin toivottu, mutta hetken haluan antaa kroppani levähtää ennen seuraava koitosta, jos niin onnekkaita vielä ollaan. Haluan vain tuoda tämän asian esille heidän puolesta, joilla ei nyt siihen voimia ole.

denim shirt and shortsIMG_0559

blazer: Filippa K
denim shirt: Zara
shorts: Zara (new)
pantyhose: Wolford
shoes: C.Louboutin
bag: Chanel
scarf: no brand

Täten pyydän teitä kaikkia aina pysähtymään ja ajattelemaan ennen tämän mahdollisesti kipeän kysymyksen esittämistä. Ilouutinen kerrotaan varmasti sitten, kun sen aika on. Yritetään ottaa toiset entistä paremmin huomioon ja kunnioittaa hyvin herkän aiheen tarvitsemaa hienotunteisuutta.  Vastauksen saat nimittäin aina hyvällä käytökselläkin  – viimeistään yhdeksän kuukauden päästä.

171 comments

Leave a Reply to Tina Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • WhiskeyWife

    Edit: “vuoden aikana”, tunnekuohuissa aikamääreetkin sekoaa näköjään.. :)

  • WhiskeyWife

    Olen lukenut tämän postauksen useaan kertaan viimeisen 2,5 vuoden aikana, viime tammikuussa toivon pilkahdus kuihtui mustaanaukkoon 7:llä viikolla. Suunnaton ilo ja suunnattomin suru n. viikon sisällä toisistaan. Kaikesta tästä selvittyään toivo jäi ja kaipaus, sekä salainen laskelmonti siittä milloin se enkeli olisi syntynyt jne. Lapsettomuus/heikko hedelmällisyys ovat asioita, jotka kalvavat parisuhteet elevältä ellei niitä ole elämän liemissä ja rakkaudessa keitetty sementin vahvuiseksi. Huomaan palaavani tähän postaukseen säännöllisen epäsäännöllisesti ja se tuo minulle joka kerta tiettyä kunnioittavaa lohdutusta! Sääliä en kaipaa vaan ymmärrystä ja kannustusta, jota tämä teksti alleviivaa. Kiitos ymmärryksestä ja helpotuksesta! Just remember children are blessed not given! <3

    • Mrs.V

      Ihan suunnaatoman vahva olet. Toivon koko sydämestäni, että pitkän ja tuskaisen tien jälkeen teille suunnattaisiin se oma ihme. Niitähän lapset ovat. Olen ihan äärimmäisen onnellinen, että tämä teksti on voinut tuoda sinulle voimaa ja hyvää mieltä varmasti monien mieltä kalvavien ajatusten seassa. Olen hyvin helpottunut, jos edes jollekulle teksti toiminut sellaisena, kuin sen toivoin. Ihan liian yleinen ongelma – joka helposti muodostuu maailman isoimmaksi asiaksi. Olet ajatuksissani ja toivon teille tähtiä ja kuuta taivaalta!

  • Inhiminen

    Raskaus on arka aihe monelle. Itse sain viime kesänä keskenmenon. Olin töissä kun se oli päällä ja työkaveri istui kahvipöytään ja kertoi että taas oli nukuttu huonosti kun lapset olivat tunkeneet samaan petiin nukkumaan ja pohdiskeli ääneen että on tääkin lapsiperhe-elämä ihan hullun hommaa. Kyllä suoraan sanottuna vähän harmitti siinä vatsa kipeänä kouristellessa kun oli juur menettämässä/menettänyt oman lapsensa.

  • Lilith

    Hieno kirjoitus!
    Löysin mieheni vasta “vanhemmalla iällä”, reilusti yli kolmekymppisenä. Minulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta eikä kumpikaan meistä ole perheenlisäyksestä aiemmin haaveillut. Jätimme asian kohtalon päätettäväksi ja nyt usean “saa tulla jos on tullakseen” -vuoden (ei siis yrittämällä yritetty) jälkeen on hiipinyt mieleen se, voinko lapsia edes saada. Ikää on nyt jo hieman yli 40 ja kävimme tutkimuksissa, joissa todettiin, että raskauteen on mahdollisuus, mutta ikä on jo tehnyt tehtävänsä, joten “kapasiteetti” alkaa olla vähissä. Hoitoja on ikäni vuoksi tarjolla vain yksityisellä puolella ja ovat kovin hintaviakin. Nyt pohdin kuumeisesti haluanko ryhtyä raskaisiin hoitoihin. Mielessä risteilee kysymyksiä siitä, tulenko katumaan, jos en edes yritä ja mitä jos yritetään ja rahaa menee, mutta tulosta ei tule. Tuntuu, että olen pattitilanteessa. Ihan vasta viime aikoina kyselyt raskaudesta ja muistutukset ajan rajallisuudesta sekä valitettavasti myös tuttavien raskausuutiset ovat aiheuttaneet pientä harmitusta siitä, ettei perheen perustaminen ole kaikille niin yksinkertaista.

  • Jenni

    Harvoin tulee blogimaailmassa vastaan kirjoitusta joka koskettaa, kiitos tästä. Asiat joista kerroit menevät juurikin noin.

  • Tsinnia

    Åsa tuossa ylempänä nostikin asiaa esiin, eli että lapsettomuudesta kärsii myös sinkkunainen. Olen itse halunnut lasta jo useamman vuoden, mutta en ole parin vuoden sinkkuilun aikana löytänyt vielä sitä uutta rakasta ja elämänkumppania (olen 30v). On todella epätoivoista sekin, että ei voi edes ajatella lapsen yrittämistä. En todellakaan mitenkään väheksy “oikeaa lapsettomuutta”, mutta tämä tilanne tuntuu jotenkin vielä kaukaisemmalta; ei voi edes yrittää ja saada tietää, onnistuuko se vai ei. Kaikki lapsipuheet töissä yms. satuttavat aina ja sosiaalisesti myös olet eräänlainen “hylkiö”, koska et sovi siihen muiden kolmekymppisten joukkoon, joka puhuu miehistään ja eri-ikäisistä lapsistaan. Rakastan elämääni ja tärkeitä harrastuksiani näinkin, mutta kyllähän tästä iso pala puuttuu ilman elämänkumppania.

    Tämä oli paasausta pienesti asian vierestä, mutta tämänkin voisi kenties joskus puheissaan huomioida. Lapsista saa puhua, mutta ihmettely, että onhan sinullakin tuota ikää jo vink-vink, voi sekin olla todella loukkaavaa. Minä kun en onnistu edes miehen löytämisessä, saati lasten saamisessa. Minullekin on gynekologi sanonut, että lapsia kannattaa alkaa pikapuolin tekemään. Noh, yksin on hankala eikä vielä huvita satunnaisen baariseuralaisenkaan kanssa siihen heittäytyä. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä sekin tuntuu jo vaihtoehdolta. ;)

    Kiitos kirjoituksesta.

    • Tee

      Erittäin hyvä kommentti. Minullekkin yksi työkaveri päivittäin päivittelee, että mihin saan edes palkan kulumaan, kun olen yksinäinen nainen jne.

  • Henna

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Ja näitä kommentteja täällä saanut kyyneleet silmissä lukea <3 Olisipa ihmisillä enemmän myötätuntoa tarjota kanssaihmistä kohtaan.

    Mua eniten harmittaa se jatkuva huutelu jos jätät vaikka lasin kuoharia juomatta OOTKO RASKAANA! Mä ainakin lähempänä kolmeakymppiä haluan itse tehdä päätökseni juodusta tai juomatta jättämistäni alkoholeista ilman huutelua, utelua ja juorujen levittelyä.
    Olen viime aikoina kokenut todella painostavana ja ahdistavana tämän (suomalaisen) ilmapiirin jossa jos et juo alkoholia niin olet raskaana. Jos joku onkin niin mitä ihmettä se sille utelijalle kuuluu? Jos joku on vielä ihan alkutekijöissään raskaana niin todennäköisesti hän ei sitä vielä halua kertoa eikä se huutelu paranna asiaa, tekee asioista vaan ahdistavampia. Tuskinpa näistä huutelijoista kauheana tukea keskenmenon kohdalla olisi.
    Hyvä vinkki tosiaan kaikille utelijoille että odota että sinulle kerrotaan, ja kun kerrotaan niin onnittele eläkä sano "mää arvasin". Kunnioitetaan ihmisten yksityisyyttä :)

  • Hyvä, että otit esiin näinkin aran asian.. Jotkut eivät halua jälkikasvua, toisen taas eivät saa, vaikka kuinka haluaisivatkin. Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan valintaan ja on surullista, että näin ei ole..
    Toivottavasti tekstisi myötä moni miettii hetkisen ennen, kuin avaa suunsa, vaikka eivät pahaa tarkoittaisikaan..

  • Päivä kerrallaan

    Olen nyt 18-vuotias tyttö, jolla on vielä koko elämä edessä ja vauvahaaveiden pitäisi kuulua hamaan tulevaisuuteen. Vasta 16-vuotiaana minulle kuitenkin selvisi fysiologinen muutos, jonka takia minun on mahdotonta koskaan kantaa omaa lasta.

    Tämä uutinen heitti huolettoman ja onnellisen teinitytön elämän päälaelleen; seurasi suru, jollaisen käsittely on koko elämän pituinen prosessi, ja jollaista en toivo kenellekään naiselle.

    On jokaisen oma päätös haluaako lapsen vai ei, biologisesti vai muilla keinoilla, mutta jokaiselle kuuluu se päätös. Silloin kun päätös evätään on se kipeää ilman muiden ajattelemattomia kysymyksiäkin.

    Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan asiasta mutta törmätessäni tekstiisi, en voinut muutakaan. Ihanaa että olet käyttänyt niiden naisten ääntä, jotka eivät siihen itse ehkä (VIELÄ) ole tarpeeksi vahvoja!

  • strawberry

    Hei!
    Hieno kirjoitus aiheesta! Itsekkin vasta naimisiin menimme ja nyt Pientä Miestä kovasti odotetaan :) Samoja asioita olen miettinyt kun melkoisen suoria kysymyksiä aiheesta sain. Itse emme halunneet kailottaa koko maailmalle heti ilosanomaa, joten sain rauhallisin mielin vastata ympäripyöreitä kun vauva oli jo teidossa, mutta siinä väkisinkin tuli miettineeksi niitä joilla ei samalla tavalla tilanne olekkaan, eikä yrityksestä huolimatta pienokaista kuuluu. Ihmisten täytyisi todellakin miettiä sitä kolikon toista puolta ennen kuin edes hyväätahtoaan tuota asiaa utelevat.

  • Elisa

    Kiitos paljon, tämä oli todella koskettava kirjoitus! Me ollaan mieheni kanssa yrittäneet jo yli 4 vuotta lasta… Sukulaiset, tuttavat ja puolitutut kyselivät alkuvaiheessa todella paljon et olenko raskaana.. Aluksi se ei niin haitannut, mutta lopulta se tuntui hyvin pahalta kun tämä lapsettomuus jatkui jatkumistaan.. Onneksi kyselyitä ei oo enää tullut vähään aikaan ollenkaan. Mutta kyllä tää näin pitkä yrittäminen on psyykkisesti hyvin raskasta! Oma mahakin kasvaa ja välillä näyttää raskausmahalta mut läskiä se vaan on..

  • Kiitos.
    T:Lihonnut ja lapseton

  • Åsa

    Hyvä kirjoitus! Raskaudet yleensä selviää ympäristöllekin jossain vaiheessa, on maltettava vain odottaa eikä udella.

    Tämä liippaa aihetta… Myös miehettömät naiset voivat kärsiä lapsettomuudesta, yksinäisyyden lisäksi. Ivaaminen on julmaa ja huonoa käytöstä, kuitenkin vanhaksipiiaksi pilkkaaminen leikin varjolla on jotenkin hyväksyttävää.

  • Maikki

    Ihana teksti <3 itse sain keskenmenon joka satutti todella syvältä ja kyyneleet nousee edelleen silmiin kun mietin sitä.

  • Emmi

    Kiitos! Teksti ja kommentit koskettivat. En usko, että lapsettomuuden tuomaa tuskaa voi kukaan sitä kokematon ymmärtää. Mutta uskokaa, utelut lasten saamisesta satuttavat. Aina, joka kerta. Henkilökohtaisesti vaikeimmaksi asian tekee epävarmuus. Kukaan ei voi taata, että saan omaa lasta koskaan, kaikista apukeinoista huolimatta.

  • Silja

    Vaikka tämä minun asiani ei yhtä arka olekkaan niin kommentoin silti :) Minua nimittäin rasittaa, kun ihmiset kyselevät: onkos sinulla jo työpaikka? Ymmärrettäväähän se on kun olen ammattikoulusta valmistumassa, mutta ei kukaan menisi varmastikkaan kyselemään samaa 40-vuotiaalta työttömältä :/

  • Elice

    Kiitos upeasta kirjoituksesta! Minua ei haittaisi, jos joskus muulloinkin sohaisisit hieman syvempiä aiheita.
    Kyyneleet meinasivat kastella näppiksen tätä lukiessa..
    TIedän monta paria, ketkä lasta hartaasti toivovat ja ketkä käyvät läpi rankkoja hoitoja.

    Toivoisin , että esimerkiksi työkaverit jättäisivät lapsikeskustelut jonnekkin muualle, jossa tuntevat keskustelukumppaninsa parhaiten. Tosin, kuten todettiin, suora kysely lapsista ei sovi välttämättä edes läheisimpiin ihmissuhteisiin. Ihmiset kyllä kertovat, kun aika on.

    Ja on niitäkin, jotka eivät aidosti halua lapsia ollenkaan. On omituista, että kaikkien tietyssä iässä olevien naisten oletetaan automaattisesti toivovan lapsia. Joskus vaikuttaa siltä, ettei heidänkin oletetaan “jossakin sisismmässään” kuitenkin toivovan lasta. Kaikille suotakoon itsensä näköiset toiveet oman elämänsä suhteen.

    Sitten pinnallisempaan: puitko farkkupaidan siten, että vain etuosa oli shortsien alla? Nappi kokonaisuus!

  • Tyty

    Hieno kirjoitus, ja hienoja kommentteja lukijoilta :) aihe on itsellekkin tuttu, varsinkin sellaiset ihmiset kyselee, jotka ovat itse saaneet juuri lapsen /lapsenlapsen. Me emme halua lapsia vielä, eikä haittaa jos niitä ei ikinä tulisikaan. Surettaa totta kai niiden ihmisten puolesta, jotka eivät lapsia saa, toivotaan että lapsettomuden hoitoon tulisi joku ihmelääke/keksintö. Toki töissäni olen fkohdannut sitäkin, että vastasyntynyt kuolee, tai pienokainen sairastuu syöpään yms. Se on kamalaa, miksi niin tapahtuu.. Syytän vähän työtänikin että minulla on pelko tuollaista kohtaloa ja siksi olisi helpompaa olla vain kahden.

  • E

    Kiitos, kun otit tämän aiheen esille. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa tästä opikseen. Aihe on minullekin hyvin tuttu. Mieheni kanssa olemme kohta 1,5 vuotta yrittäneet saada lasta alulle. Yksi keskenmenokin on takana. Harva tuntuu oikeasti ymmärtävän, että me kyllä haluaisimme lapsia, jos vain saisimme. Että ei ole meidän oma valintamme olla kahden. Kiitos sinulle rohkeudestasi ja kaikkea hyvää perheellenne!

  • Tosi tärkeä postaus koskettavasta aiheesta. Itse en oikeastaan ikinä kysy tuttavilta tai kavereilta heidän lapseutumisaikeistaan juurikin ylläolevien syiden vuoksi, ne kun ovat yllättävän yleisiä. Minulta on kyllä joskus suoraan kysynytkin asiasta (sekä aikeista ja mahdollisesta raskausmasusta) suomalaiset sukulaiset ja kaverit, eikä minua ole haitannut sillä taustalla ei tosiaan ole ollut mitään ongelmia, mutta edes ajatus siitä että saisin toiselle pahan mielen oman uteliaisuuteni takia on saanut minut välttelemään muilta kyselyjä.

    Ehkä kyseessä on myös kulttuurierot, suorat suomalaiset jne. Itse asun Britanniassa ja täällä työkaverit alkoivat kyselemään mahani koosta vasta kuukautta ennen äitiyslomaa – ja siinäkin vaiheessa vasta kun pomoni lipsautti vahingossa tulevista äitiyslomasuunnitelmistani. Raskaus ei ollut mikään salaisuus ja osa työporukasta sen tiesikin, mutten monelle jaksanut vain mainita asiasta eikä kukaan kaveri ns. levittänyt uutisia eteenpäin.

    Ehkä auttaisi jos antaisi suoraan kysymykseen suoran vastauksen (vaikka siinä tilanteessa ei tekisi muuta mieli kuin itkeä). Siinäpä sitten saisi kyselijä mietittyä tahdikkuuttaan.

  • Mustaleski

    Kiitos myös puolestani kirjoituksestasi. Meille tuli keskenmeno tammikuussa, kyseessä olisi ollut erittäin toivottu lapsi. Samaan aikaan läheinen ystäväni teki abortin, maailmat osaavat olla ystäväpiirissäkin erilaisia.

    Keskenmenoja on ollut perhepiirisssämme jo todella paljon, ja kieltämättä hiukan pelottaa, niinköhän koskaan tulemme edes saamaan lasta käsillemme asti. Toivotaan :)

  • Tina

    Kiitos hienosta kirjoituksesta. Minua, kahden teinin äitiä, onniteltiin 46-vuotiaana raskauden johdosta. Hämillenihän siinä menin, kun en ollut raskaana. Vastapuoli nolostui myös. Kannattaa todella miettiä ennenkuin kysyy raskaudesta tai saati onnittelee raskaudesta.

  • Hattivatti

    Hyvä kirjoitus!

    Me ollaan yritetty ja toivottu omaa pientä ihmettä nyt 9 kk. Muutama viikko sitten meinasi lopullisesti loppua usko. Jokaiset, ei-toivotut, kuukautiset tuntuvat vievän meidät kauemmaksi unelmastamme. Se pettymys ja epätoivo on niin suurta! Ajattelin jo, etten enää jaksa tätä, vaan haluan pitää hiukan taukoa ja kerätä voimia “kamppailuun”. Kuitenkin, jostain löysin taas voimaa uskoa meidän mahdollisuuteemme olla vanhempia. Mutta elämä menee kahden viikon sykleissä.. jokainen raskautta yrittänyt varmasti tietää tämän tunteen!

  • Adelie

    Kiitos tästä kirjoituksesta!
    Näiistä asioista ei ole koskaan kirjoitettu ns. liikaa.
    Meillä 4 vuotta yritystä takana, 3 ICSI -hoitoa tehtynä, josta yhdestä alkanut raskaus, joka päätyi keskenmenoon..
    Olemma vielä nuoria, 25-vuotiaita, joten luultavasti tuo pahin sukulaisten raskaus/lapsikyselyvaihe on vielä edessäpäin. :'(

  • nimeä vailla

    Kiitos tästä tekstistä. Tällä viikolla juuri jouduin työkavereiden kysymystulvan alle..taas. Toivottu uutinenhan se olisi, mutta ei välttämättä koskaan mahdollinen. Siksi kyynelsilmin luin viestisi.

  • Hyvä että näitä asioita nostetaan esille. Lapsettomuutta on hirveästi nykyään ja itsekin ihmettelen että kuinka onnekas lopulta olinkaan, kun meille tuo, nyt 7 viikkoa vanha tuhisija suotiin.

  • Marjaana

    Kiitos tästä, toivon että edes joku herää miettimään että kannattaisiko ensi kerralla jättää typerät kysymykset kysymättä. Itse olen ilman tulosta yrittänyt lasta kuusi vuotta ja nyt näyttää siltä että oma lapsi jää vain haaveeksi. Olen nykyään melko ok tämän asian suhteen ja kyselyt ovat onneksi vähentyneet seitsemän avioliitto vuoden jälkeen, monet lienevät tehneen jonkun johtopäätöksen… Enää en tämän asian vuoksi usein itke, mutta aina välillä ihmiset pääsevät yllättämään typeryydellään. Liityin taannoin kuntosalille useamman vuoden jälkeen ja asiasta tuli mainittua myös töissä. Virhe. Poistuttuani paikalta oli eräs miespuoleinen työkaveri todennut suureen ääneen kaikkien kuullen että “Onkohan Marjaana raskaana?” Ensinnäkään en ymmärrä näiden asioiden yhteyttä… No kuulin tästä jälikäteen samana päivänä toiselta työkaverilta ja päädyin itkemään salaa työpaikan vessaan. Olo oli suoraan sanottuna nöyryytetty. Selän takana puhuminen vain pahensi tilannetta. Hieman myöhemmin sillä viikolla tein negatiivisen raskaustestin numero xxx. Varmasti tämäkään henkilö ei voinut ymmärtää kuinka paljon yksi typerä kommentti voi satuttaa.

  • Lapanen

    Hei

    Hyvä, että välillä on syvällisempiäkin tekstejä. Tuovat monipuolisuutta blogiisi. Ensimmäinen ja onneksi ainoa raskausutelu tuli 9 vuotta sitten kun olin 19-vuotias. Babydoll topit olivat juuri rantautuneet ja löysä helma sai vanhemman naismyyjän kysymään: “sinulla taitaa olla jotain tuloillaan”. Olin pöyristynyt ja annoin topin ystävälleni. Okei nainen oli jenkki ja hehän kysyvät ja sanovat ääneen kaiken mitä mielessä liikkuu. Tästä minulle jäi tavaksi olla ikinä kysymättä edes ihan selkeästä vauvamahasta. Vasta kun henkilö on asian itse tuonut julki olen uskaltanut onnitella.

    Toisen kerran pöyristyin puoli vuotta sitten gynegologin kommentista: “Ei kannata odottaa liian pitkään niiden lasten tekoa”. Meillä tilanne on se, että vielä tällä hetkellä lapset eivät suunnitelmiin kuulu. Mietin lähtiessäni, että entä jos olisimmekin yrittäneet pari vuotta tuloksetta? Miten tungetteleva kommmentti etenkin kun hänen ainoat edeltävät kysymykset olivat: “oletko vakituisessa parisuhteessa ja onko sinulla lapsia.” Ostimme juuri isomman asunnon ja minua ärsyttää puolituttujen vakiokommentit, että nyt vaan sitten perhettä perustamaan. On erittäin kiusallista selitellä miksi ei vielä. Totuus on, että olen vielä liian itsekäs. Rakastan kummilapsiani ja ystävien lapsien kanssa puuhastelua. Moni kysyykin, että miksi et ole jo äiti kun pärjäät niin loistavasti lasten kanssa. Olemme eläneet parisuhteen aikana monta vuotta kaukosuhteessa ja haluamme nauttia ajasta kaksin vielä jonkin aikaa.

    Nyt lähempänä kolmeakymppiä lähipiirissä on alkanut ilmetä sekä perheenlisäystä että lapsettomuutta. Vaikka aihe on superarka ja henkilökohtainen, olemme pystyneet ystävien kanssa puhumaan. Tiedostan, että mitä vanhempana lapsia hankkii, sitä riskialttiimpaa ja hankalampaa hedelmöittyminen on. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvää ja monesti tuntuu, että miksi niille, ketkä eivät lapsia halua tai pysty heistä huolehtimaan tuntuu kaikki tapahtuvan sormia napsauttamalla. Kolme vuotta lasta yrittänyt ystäväpariskunta ja me, vielä asiaa itsekkäästi lykänneet jaamme kuitenkin saman ajatusmallin; se tapahtuu mikä on tarkoitettu tapahtuvan. Ja ainahan on vaihtoehtoja.

  • Hanna

    Hyvä ja tärkeä kirjoitus – osuit naulan kantaan.

    Kiitos myös blogistasi, olet ehdottomasti lempibloggaajanI! :)

  • pikkuisesta haaveileva

    Hyvä juttu!

    Todella hyvin kirjoitettu oikeasta aiheesta. 5 vuotta raskaushaave, eikä yhtään raskautta edes hoitojen avulla, onneksi hoitokertoja vielä jäljelläkin. Pelottaa jo valmiiksi kesän häät, joissa aivan varmasti kysellään perheenlisäyksestä :(

  • Tytti

    Upea kirjoitus! Kiitos, että kirjoitit aiheesta, vaikka se poikkeaakin blogin aiemmasta luonteesta.

  • Saaramaria

    Ihana Mrs V, paljon hyviä ajatuksia. Samoin edellisen kommentin a, niin totta joka sana!

    Usein yhden lapsen jälkeen on jotenkin “sallitumpaa” udella toisesta, vaikka sekundaarinen lapsettomuus on sekin hyvin yleistä. Uusimmassa Meidän Perhe -lehdessä oli muuten tässtä hyvä juttu. Meille esikoinen tuli heti, ekasta kierrosta ja kertalaakista. Oi sitä onnea! Toista odoteltiin sitten pari vuotta, haettiin apua lääkäristäkin jo ja pienellä avulla sitten onnistuimme saamaan vielä toisenkin lapsen. Itse sanoin muutaman kerran toisesta lapsesta utelijoille, kun sattui jotenkin osumaan ja uppoamaan vähän tökeröt kommentit, että “On kuule ollut toiveissa jo kauan, mutta ei ole saatu. Että kiitos kysymästä, haluttaisiin kyllä.” Ehkä epäkohteliasta, mutta aina ei voi pidätellä.. ja jos kysyy, pitää olla valmis saamaan myös niitä ei-niin-odotettuja vastauksia :)

    Mies oli työpaikallaan kuullut sivusta, kun eräs vanhempi kollega oli tokaissut nuoremmalle, pari vuotta naimisissa olleelle lapsettomalle miehelle, että “pitääkö tulla opettamaan, miten niitä pentuja tehdään?” Voiko enää paremmin omaa urpouttaan todistaa?

    Asu on ihana, shortsit alkavat houkutella kovasti, mulla on vain tylsiä yksivärisiä yksilöitä kaapissa…

  • a

    Itse haluan myös muistuttaa siitä, että kaikilla pareilla on omat haasteensa – ilman niitä ei selviä kukaan. Omassa elämässäni tämä lapsiasia on sujunut jopa vitsiksi asti hyvin, olen raskautunut neljästi heti ekasta kierrosta ja melkeinpä kerta laakista! Osaan kyllä silti arvostaa jokaista rakastani ja olen heitä ihan yhtäpaljon halunnut kuin hän joka vuosia kaipaa. Mutta itse asun kaukana läheisistäni, sukulaisistani, koska mies ei voi muuttaa ja tämä on minun elämäni kipu. Koen tällä tavalla eläväni puoliliekillä.
    Joillain on intohimoa vielä 10 vuoden jälkeen, mutta ei sitten oikeastaan muuta, kunnioitusta, kauniita sanoja, kumppanuutta. Joillain on syvä ihana ystävyys ja kaipaillaan sitä intohimoa, jos on vaikeaa hyväksyä että alkuaikojen intohimo on muuttunut. Joillain on taakkana toisen lapsuuden kokemukset jotka vaikuttaa aikuisenakin vielä paljon ahdistuksena, masennuksena, negatiivisena toimintana. Joillain on päihdeongelmainen tai peliongelmainen puoliso.

    Aihe on tärkeä ja kiitos siitä, tässä vaan minun lohdutukseni asiaan, kaikilla on murheensa ja harva saa valita sitä mitä haluaa mukanaan kantaa.

  • Jemi

    Mahtava teksti, kiitos!

  • Ande

    Kyllä se on niin että ellei ole valmis keskustelemaan lapsettomuudesta, niin tuollaiset kysymykset on syytä jättää kysymättä.

    Itse en halunnut kertoa olevani raskaana ennen kuin olisin turvallisilla vesillä ja pelkäsin sosiaalisia tilanteita juuri tästä syystä. Mitä jos joku olisi ihan vaan vitsillä heittänyt että “kun toi on nyt raskaana” tms.

    Hyvä aihe ja kirjoitus, monilta näyttää unohtuvan tällaiset asiat kysymysten takana.

  • Nina

    Luulen, että ne ihmiset, jotka utelevat toisten ihmisten raskauksista, eivät valitettavasti lue tätä postausta, mutta kiitos silti <3

    14 vuoden yrittämisen jälkeen 10 kk ICSI tytön äiti.

  • Mimi de Paris

    Kuten Cappy sanoi, kaunis kiitos että otit todella todella tärkeän asian puheeksi… Kirjoitit aiheesta koskettavasti ja kauniisti, meille monille niin kipeästä aiheesta. Olen omien kokemusteni perusteella ottanut linjan, etten KOSKAAN kysy aiheesta vaan odotan että asiasta aikanaan minulle kyllä kerrotaan, jos kerrottavaa on…. Se on oikeasti paras. Sillä lähipiiriissäni on ollut sekä lapsettomuutta, vauvan tai loppuvaiheessa olevien syntymättömien vauvojen traagisia menehtymisiä että hyvin kipeitä ja toistuvia keskenmenoja…

    Vaikeneminen on kultaa, mutta tämä ei tarkoita sitä etten olisi aina tukena ystävälle jota tällainen suru on kohdannut….

    Vielä kiitos halauksen kera tästä aiheesta…….

  • Tunatus

    Kiitos todella hyvästä kirjoituksesta! Minusta on hienoa, että haluat nostaa esille blogissasi muitakin kuin vain hyvänmielisiä aiheita – vaikka blogisi lukeminen on varmasti monelle meistä pieni pala luksusta arjen keskellä, mielelläni myös luen joskus myös raskaammista aihepiireistä mielipiteitäsi ja kannanottojasi. Teet senkin tavalla, joka ei tunnu hyökkäävältä, joten raskaastakin aiheesta on miellyttävää lukea.

    Lähipiirissä olemme viime aikoina pohtineet (raskaana olevien ystävien innoituksesta), kuinka raskaana olevasta naisesta helposti tulee raskauksineen jotenkin kuin yhteistä omaisuutta, jota ulkopuolisten on lupa kommentoida, taputella vatsalle ja tuijottaa, vaikka kyseessä on todellisuudessa hyvin yksityinen asia. Samalla lailla jo hiukan pömpöttävä vatsa tuntuu oikeuttavan moiseen kysymykseen, oli siellä sitten myllertämässä pieni ihminen tai pastaähky. Toivottavasti kirjoituksesi myötä maailmassa olisi jokunen tungetteleva kysymys vähemmän :)

  • meow

    Kiitos tästä upeasta postauksesta! Ei kosketa suoraan mua, mutta tärkeää tuoda tälläinen asia muiden tietoisuuteen.

  • Emilia V

    Hieno teksti, kiitos!
    Odotan toista lastamme. Asia “julkistettiin” hiljattain, onnittelujen sijaan saimme lähes poikkeuksetta kuulla “no vähän aavistelinkin”, “arvasinhan minä” -tyylisiä kommentteja. Aivan käsittämätöntä! Johtuneeko hormoneista, mutta olen todella pahoittanut mieleni tästä asiasta. Käytöstavoista viis, kyllä suomalaisille näköjään on tärkeää päästä pätemään sillä, kuinka juuri MINÄ tiesin kyllä asian jo.
    Muutenkin mielestäni on kohtuutonta, niin kuin kirjoititkin, kuinka lasta tai toista lasta pidetään tietyssä vaiheessa itsestäänselvyytenä. Lapsen/lapsien saaminen oli minun suurin unelmani ja olen sanoinkuvaamattoman onnellinen ollessani äiti. Mielestäni, lapsen saamista ei kenenkään ulkopuolisen tulisi “odottaa” tai “aavistella”. Se on törkeää.

  • Cappy

    Halusin vaan kiittää sinua tästä postauksesta. Kiitos.

    Puolitoista vuotta nyt takana näitän joka kuukautisia pettymyksiä.
    Vain se yksinäinen viiva testissä.
    Ensi kierrossa aloitetaan sitten (ensin?) kevyemmillä hoidoilla kohti toivottua tulosta.
    Kuvittelin joskus, että ennen kuin olen 30v. kolme lasta on hommattu.
    Nii-in “hommattu” nimenomaan. Nyt ikää 26 ja synttärit taas lähenee kovaa vauhtia ja syli on edelleen tyhjä. Mutta uskoa ja toivoa emme vielä menetä!

    Kaikkea hyvää teidän perheelle!

  • Elisa

    Hieno kirjoitus ja hienoa, että otit esiin tämän aran aiheen. Itse odotan tällä hetkellä esikoistamme ja matka tähän pisteeseen on ollut pitkä ja raskas. Viisi vuotta sitten jätimme ehkäisyn ja kolmen vuoden raskaiden hedelmöityshoitojen ja yhden keskenmenon jälkeen olen nyt raskauden puolivälissä.

    Itse olen säästynyt muutamaa poikkeutta lukuunottamatta lähes kokonan uteluilta ja vihjailuilta, vaikka olemme olleet naimisissakin jo useita vuosia. Eräs vanhempi kollegani laittoi kerran kätensä vatsalleni ja kysyi kovaan ääneen muiden työkavereiden läsnäollessa olenko raskaana. (Minulla oli päälläni löysä pusero, jota en sen jälkeen ole käyttänyt). Menin todella hämilleni, ja vastasin muistaakseni vain, että en ole. Hän ei edes pyytänyt anteeksi, vaan hymyili vain ikään kuin edelleen uskoen, että olen raskaana, mutta en vain halua sitä sanoa. Tämä tapaus jäi vaivaamaan todella pitkäksi aikaa, ja itku kurkussa peilasin itseäni aamuisin ja pohdin voinko laittaa nämä vaatteet tänään, vai näytänkö siltä, että olen raskaana.

    Mieheni on kertonut, että häneltä on usein udeltu tulevista lapsista, ja hän on vastannut omalla huumorityylillään, että “me tykätään siitä tekemisestä niin kovasti, että jatketaan sillä linjalla”. Monesti olen toivonut, että voisin itsekin suhtautua asiaan yhtä rennosti kuin mieheni :)

  • Emma

    Kaunis kirjoitus.
    Vaikka itse elän vasta lukioaikaa olen kyllä elämäni aikana oppinut, että jokainen lapsi on onnellinen siunaus, ei itsestäänselvyys.

    Äitini on joutunut tekemään raskaan päätöksen abortista vasta raskauden puolen välin jälkeen – me kolme aiempaa lasta onneksi oltiin kaikki terveitä varhaisteinejä , joten äitillä ja isillä oli paljon ylpeyden ja kiitoksen aihetta. Nyt meillä juoksentelee kaikkien vastainkäymisten jälkeen kuitenkin vielä neljäs tyttö täällä meidän kaikkien silmäteränä.
    Toinen kokemus lähipiirissäni on hyvinkin tuore; eräs sukulaiseni oli todettu lääketietteellisesti lapsettomaksi jo teini-iässä, mutta muutama viikko sitten hän synnytti ihanan tyttären, joka tuli kaikille yllätyksenä.

    Jos sinä halusit tekstilläsi muistuttaa käytöstavoista ja puhua niin monen naisen, ja pariskunnan, puolesta haluan minä puolestani sanoa kaikille maailman naisille, että aina on toivoa – lapsi on suurin siunaus ja ihme mitä maailmassa vain on <3

  • Paola

    Meillä ei miehemme kanssa ole lapsettomuusmurheita (ainakaan vielä) ja olen siitä tietenkin onnellinen. Meillä on useampi ystäväperhe, joissa asiat eivät ole samoin. Koen minkäänlaisen keskustelun asiasta hyvin vaikeaksi ja kuin vahingossa puhun omasta lapsestani neutraalisti enkä hehkuttaen. Yksi näistä ystävistäni on minulle erittäin rakas, mutta yhteydenpito on vaikeutunut minun raskauteni jälkeen. Haluaisin niin kovasti olla hänen tukenaan ja auttaa, mutta lähestyminen on niin vaikeaa. Pelkään vain satuttavani lisää, vaikka kuinka yrittäisin olla hienovarainen. Minusta tuntuu _niin_ pahalta läheisteni vuoksi.

    Työssäni olen oppinut kysymään saako onnitella, kun asiakas kertoo raskaudestaan. Enkä kysele näistä asioista ollenkaan ilman toisen osapuolen keskustelunavausta. Oikeastaan ei saa olla minkäänlaista ennakko-oletusta lainkaan.

  • Vapaaehtoisesti lapseton

    Tää oli NIIN hyvä kirjoitus, vaikkei minulle elämän ja kuoleman kysymys olekaan – monesti silti ketuttanut :)

    Lisää tällaisia kannanottoja :D

  • Mrs Yawn

    Hieno kirjoitus.

    Menin naimisiin melko myöhäisellä iällä (35 v) ja tulin raskaaksi noin vuoden yrityksen jälkeen. Menin typeränä toitottamaan asiasta koko ystäville ja sukulaisille. Mieleeni ei tullut miteenkään, että raskaus voisi keskeytyä. Se keskeytyi 11. viikolla. Se on ollut tähän mennessä elämäni ikävin ja surullisin päivä.
    Ja kauheinta siitä teki se, että ihmiset joille olin asiasta luottamuksellisesti kertonut, olivat kertoneet asiasta eteenpäin. Ja ne puolituttavan tuttavat ja hyvän päivän kollegat ja tutut tulivat pahoittelemaan asiaa minulle.

  • Henriikka

    Mun lähipiirissä ei koskaan kyselty koska lapsia on tulossa, mutta sitten kun ilmoitin että olen raskaana ihmeteltiin että miten semmonen vahinko on päässyt kaymään. Kukaan vaan ei tiennyt sitä että lasta oli yritetty jo 5 vuotta ja kuinka pahasti puheet vahinkolapsesta satutti.

    • pikkuisesta haaveileva

      Meillä on kanssa 5 vuotta ollut haave pienestä. Perheestä olen kertonut ainoastaan toiselle siskolle. Silti hän on ainut, joka kysyy joka kuukausi: “No, joko oot raskaana?” Todella loukkaavaa… Hänellä kolmas lapsi tulossa, eikä tajuu, miten lapsettomuus satuttaa :(

  • Hyvä postaus. Kiitos tästä!

  • Lasu

    Aivan. Kiitos tästä. En voinut estää kyyneleitä tulemasta.

  • Hanna

    Hyvä kirjoitus! Tykkäsin kovasti!

  • eve

    Kaunis Kiitos hienosta, ajatuksia ja keskustelua herättävästä postauksesta!! Ei ole koskaan liikaa muistuttaa kanssaihmisiä käytöstavoista liittyi ne sitten raskauteen tai johonkin muuhun, henkilökohtaiseen asiaan. Itse olen 4,5-vuotiaan tyttären äiti, jota iloksemme huomasimme odottavamme heti kun se oli mahdollista. Mutta hänen jälkeensä en ole raskautunut yhtä kipeää ja tuskallista keskenmenoa lukuunottamatta enää ollenkaan vaikka toiveissa ja rukouksissa pikkuinen sisarus tyttärellemme onkin. Olen avoimesti puhunut viime syksyisestä keskenmenostani, mutta aina siitäkään ei jaksa kaikille kertoa, etenkään puolitutuille ym. Sen olen huomannut omalla kohdallani, että uteliaat kyselyt ja katseet vyötärölle ovat enemmän sääntö kuin poikkeus monen ihmisen kohdalla, mutta toistaiseksi en ole kamalasti hajoillut sen asian suhteen vaan olen omalta osaltani käsitellyt asiaa aika hyvin. Uskon, että joskus koittaa vielä se päivä, että pienokainen ilmoittaa tulostaan <3. Voimia ja jaksamisia kanssa-sisarille, jotka näiden kipeiden asioiden kanssa painiskelette!

  • Emmu

    Kiitos hienosta kirjoituksesta! Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en ole aiemmin kommentoinut. Itselleni raskaus on aiheena hyvinkin ajankohtainen, odotan tällä hetkellä esikoistani. Raskaus oli pitkään toiveena, eikä sen alkaminen 0llut mikään itsestäänselvyys. Kokemuksesta tiedänkin, miten inhottavilta sukulaisten ja tuttavien utelut tuntuvat, kun itse toivoo kovasti raskautta ja sitä ei tunnu kuuluvan. Meillä onneksi raskaus lopulta onnistui, mutta osaksi omien kokemusten takia olen ottanut sen linjan, etten kysele edes läheisiltä tuttavilta lapsiuutisia, luotan siihen että kertovat jos/kun kerrottavaa on.

  • karo

    Hyvä teksti. Onneksi nykyään moni myös alkaa ymmärtää hienotunteisuuden merkityksen, sillä nämä asiat ovat valitettavan yleisiä nykyään. Mutta niitä “kyllä niitä lapsia tulee, kun osaa tehdä” riittää edelleen… Inhoankin sanontaa lapsen “teko”. Kolme keskenmenoa kokenut ja rakkaan pienen pojan äiti.

  • Sallis

    Upea postaus! Kiitos!
    Vaikka asia ei iseäni nykyisessä elämäntilanteessani millään tavalla hetkauta, silti!

    Tässäpä jokaisella pohtimisen aihetta, kun seuraavan kerran meinaa esittää sen kuuluisan: “oot sä raskaana” -kysymyksen.

    Ihanaa kesää Sinulle, ja teille! :)

  • Emilia

    Kiitos koskettavasta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Minun entinen miesystäväni sai diagnoosin azoorspermia, ei yhtään siittiötä spermassa johtuen harvinaisesta geenimutaatiota. Tuntui kamalalta ajatus, etten koskaan saisi yhteistä biologista lasta miehen kanssa jota rakastan. Mies teki lopulta ratkaisun, että aikoo elää elämänsä ilman lapsia eikä siis suotunut lahjasiittiööihin. Jouduimme eroamaan koska en hyväksynyt, että minulla ei ole mahdollisuutta kokea äitiyttä vaikka keinoja olisi yhteisen lapsen saamiseksi ollut juuri lahjasiittiöt.
    Olen nyt uudessa parisuhteessa ja toivottavasti tulevaisuudessa häidemme jälkeen saamme oman perheen. Mutta olen käynyt lapsettomuuden tunteet läpi edellisessä suhteessani ja tiedän sen tuskan kun kaikille muille raskaaksi tulo näyttää olevan niin helppoa ja itse tiedät ettei itselle tule lasta. Edelleen huomaan lapsettomuuta koskevat artikkelit lehdissäkin vaikka asia ei minua enää toivottavasti koskekkaan.
    Minäkin toivon ihmisiltä hienotunteisuutta asiassa ja muistamista, ettei kaikille se raskaaksi tule ole helppoa tai onnistu ollenkaan.
    Ihanaa kesän odotusta sinulle ja perheellesi!

  • Henni

    Todella hyvä aihe mistä kirjoitit, olen kanssasi asiasta aivan samaa mieltä! Minulta kysellään joka kerta kyseisestä asiasta kun sukulaisia näen. Se on todella ärsyttävää! Olen kuullut jopa seläntakana spekulointia olenko raskaana kun en eräissä juhlissa juonut alkoholia. Haluan joskus lapsia, ja vaikka puitteet asiaan olisi jo nyt kunnossa ei asia ole minulle ajankohtainen tällä hetkellä. Enkä edes tiedä saisinko lapsia vaikka haluaisin. En pidä lapsia itsestäänselvyytenä. Mitäs jos en saisi mutta kovasti haluaisin, ja minulle jatkuvasti esitetään “noh, onkos tulossa perheenlisäystä?” kysymys. Nyt se tuntuu ärsyttävältä, mutta tuolloin se tuntuisi varmasti todella kipeältä ja aralta aiheelta. Joskus jo nyt tekisi mieli vastata sukulaisille kyseisiin uteluihin etten voi saada lapsia. Ihan vain koska tekisi mieli laittaa “jauhot suuhun” utelioille. En kuitenkaan halua “leikkiä” asialla koska lähipiirissäni on pariskuntia joilla on oikeasti vaikeuksia saada lapsi.

  • Suuri kiitos tästä postauksesta!<3 Tämä tuli kuin tilauksesta. Olen täydellisen samaa mieltä kanssasi jokaisesta tässä kirjoituksessa mainitusta asiasta.

    Halauksia<3

  • Annu

    Kiitos!

  • sini

    Kiitos hienosta blogista. Jo pitkään olen blogiasi lukenut, mutta vasta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa. Kirjoitat hyvin tärkeästä asiasta. Itse olen kahden lapsen äiti ja muistan miten jo ennen ensimmäistä raskautta koin ahdistavaksi kysymykset mahdollisesta raskaudesta. Jo ennen ensimmäisen äitiysloman loppumista alkoi taas kyselyt milloin lapselle syntyy sisarus.
    Vaikka minulla ei ole ollut vaikeutta tulla raskaaksi kummallakaan kerralla koin utelut todella kiusallisiksi, niin henkilökohtaisesta asiasta on kuitenkin kyse. Voin kuvitella miten pahalta kyselyt tuntuvat niistä, jotka todella painivat lapsettomuuden kanssa ja pettyvät kuukausi toisensa jälkeen.
    Kiitos, että kirjoitit aiheesta!

  • Hmm...

    Tällä logiikalla kaikenlainen small talk puolitutuille kannattaa jättää väliin. Nuo raskauskyselyt ovat samanlaista small talkia, kuin nuorilta koulupaikkojen kysely, eskarilaiselta kouluunmenosta kysely, ymym. Ja näilläkin voi loukata jotain ihmistä. Entäs, jos joku on hakenut kouluihin jo kauan, eikä vain pääse? Tai joku on oppimisvaikeuksellinen? Joku kyselee, että mites töissä, ja kyselyjen kohde onkin saamassa potkut tai on työpaikkakiusattu? Niinpä niin. Aina voi vahingossa loukata jotakuta, aika turhaa jeesustelua tämmöinen… Eli jos tälle linjalle lähdetään, kannattaa olla puhumatta mitään kellekkään. Tai vain vastailla kysymyksiin. Mutta miettiä tarkkaan, mitä vastaa, ettei vain loukkaa…. Totta kai peruskäytöstavat pitää tietää ja osata ajoissa vaieta vauvakyselyistä, jos pariskunta ei niille tunnu lämpiävän millään tapaa. Tilanteen mukaan…

    • Hessu

      Raskaudesta kysyminen puolitutuilta ei todellakaan ole small talkia. Minkään yksityisasian kysyminen puolitutuilta ei ole small talkia.
      Small talkia on säästä puhuminen, uutisista puhuminen, vaikka edellisillan tv-ohjelmasta tai jääkiekkopelistä puhuminen.
      Jos haluat viedä keskustelun esim. raskaus- ja vauva-aiheisiin tai mainitsemiisi työ ja kouluasioihin, voit tehdä sen kertomalla omasta tilanteestasi. Tämä antaa myös vastapuolelle mahdollisuuden kertoa omasta tilanteestaan jos hän niin haluaa, ilman suoraa kysymistä.
      Mrs V:ltä hyvä kannanotto.

    • mamsku

      small talkiksi mielletään yleensä kevyt keskustelu/jutustelu tyyliin miten menee etc. Small talkia ei ole kysely lapsen tekemisestä. Eräs tuttavani kertoi olevansa raskaana ja samaan hengenvetoon ihmetteli kuinka emme ole vielä hommanneet lasta ja opasti ettei kannata jättää liian myöhään, ei pian saakaan lasta ollenkaan. No,siinä vaiheessa olimme jo vuoden yrittäneet saada lasta ja joka kuukausi oli pahempi ja pahempi olo kun kuukautiset alkoivat. Vastasin tälle ystävälliselle huolehtijalla jotain epämääräistä ja itkin itseni uneen. Ei , en koe että tämä aihe olisi turhaa vouhotusta, vaan olen todella iloinen että mrs V.otti asian esille. Ehkä muutama ihminen säästyy samalta mielipahalta mitä itsekin koin. (mutta , työpaikkakyselyt työttömältä, opiskelukyselyt nuorelta, en niitäkään kyllä tekisi. Nuoreltahan voi esim.kysyä millaisia suunnitelmia hänellä on , siihen pystyy vastaamaan yksityiskohtaisesti tai hyvin ympäripyöreästi)

    • Nana

      Itse ainakin koen, että kysymyksen asettelu on juuri se, mikä voi satuttaa. Ainakin minun mielestäni on eri asia kysyä: ”Haluaisitteko joskus lapsia?” kuin ”No, eikös se olisi jo aika hankkia lapsia?”. Ensimmäiseen voi vastata vaikka, että ”kyllä joskus tulevaisuudessa”, mutta toiseen ikään kuin vaaditaan perusteellisempi vastaus. Sama juttu esim. kouluun hakemisen kanssa: ”Mihin kouluun haluaisit opiskelemaan?”/”Eikös sinun pitäisi jo olla koulussa?”. Toinen kysymys on syyllistävä ja vaativa, ensimmäinen ei.

  • Kimmo Laasonen

    Rohkea kirjoitus kipeästä aiheesta. Erityinen kiitos hyvästä ajoituksesta. 10 pistettä rohkeudesta.

  • Taija

    Todella aiheellinen kirjoitus! Itseltäni joku vanhahko mieshenkilö (täysin tuntematon) kysyi viime juhannuksena baarisssa et olenko raskaana. Tästähän seurasi vain oon läski -kriisi, vaikken todellakaan ole siinä kuosissa että minua raskaana olevaksi pitäisi luulla. Inhottava kysymys kaikenkaikkiaan!

  • Tee

    On muuten yllättänyt, kuinka lisääntyminen ja lisääntymättömyys ovat nousseet kahvipöytäkeskusteluihin, ikään kuin se kuuluisi kaikille. Meiltä tivataan koko ajan “leikin varjolla” toisen lapsen tekemisestä. Tilannehan on se, että olen tehnyt hiljattain abortin. Emme halua toista lasta, eikä ehkäisy kertakaikkiaan riittänyt. Vastaan aina siihen tyyliin, että emme halua toista lasta. Ikävä kyllä se harvoin riittää, vaan aletaan vinoilemaan, että “sattuuhan niitä vahinkoja” jne. Niin…sattuuhan niitä.

  • Nana

    Itseäni häiritsee, kun esim. juhlissa sukulaiset usein kysyvät, että “eikös teidänkin olisi jo aika hankkia lapsia?” tai “milloinkas teille tulee lapsia?”. Kun kerron, että en halua lapsia, minua katsotaan yleensä ihmetellen ja surullisesti ja sitten vaihdetaan aihetta. Toiset taas alkavat päivitellä asiaa. Minusta ei ole mikään velvollisuus tehdä lapsia, “koska on sen aika”, eikä tällaista valintaa tarvitse perustella sen enempää kuin sellaisten, ketkä puolestaan haluavat lapsia.

    Mielestäni tulisi ottaa huomioon se, että kaikki eivät välttämättä halua lapsia tai eivät pysty niitä saamaan, vaikka haluaisivatkin. Itse en loukkaannu, jos minulta kysytään haluanko lapsia, kunhan kysymystä ei esitetä niin, että niitä kuuluisi haluta. Aihe on tosiaan aika vaarallinen.

  • Eevis_

    Kiitos tästä tekstistä. Se pitäisi laittaa kaikille pakolliseksi luettavaksi. Moni ei varmasti ymmärrä kuinka syvälle satuttaa kysymällä lapsista.

  • Jonna

    Aivan ihana että kirjoitat “syvällisemmän” postauksen kuin mitä blogissasi on totuttu näkemään! Ja upeasti kirjoitatkin! Näitä lisää!

    Itse menin hyvin nuorena naimisiin. Kaikki sukulaiset ja tuttavat tuntuivat ajatteleen sen johtuvan A) siitä että mieheni on ulkomaalainen B) siitä että olen raskaana. Kun sitten huomasivat että raskaana en ole ja että mieskään ei ole karkaamassa takaisin kotimaahansa alkoikin ne iänikuiset kysymykset siitä milloin haikara on tulossa. Tuntuu että joka ikistä liikettäni seurataa, jos sukujuhlissa en juo ja syyksi sanon sen että olen autolla liikkeellä on se automaattisesti vale. Jos on väljemmät vaatteet olen raskaana, jos sosiaalisessa mediassa tykkään serkun vauvan kuvasta olen pieniin päin. Nuorelle naiselle joka on epävarma kehostaan, väistämättä hiipii mieleen “näkyykö se eilen syömäni pizza nyt noin pahasti”, eikä se ole ollenkaan kivaa! Voin vain kuvitella kuinka rankkaa se on heille jotka eivät lasta voi saada.
    Jos joku tuttava on raskaana ja JOS se asia kysyjälle kuuluu, kyllä varmasti onnelliset uutiset kerrotaan kun siihen on aika! Lähikaupan kassan raskaus ei esimerkiksi monellekkaan meistä edes kuulu, vaikka näkyisi..

  • HeidiS

    Ihana kirjoitus ja niin kipeästä aiheesta! Nämä kyselyt ovat minulle ja miehelleni myös tuttuja, koska häistämme on jo 3 vuotta, mutta lasta ei näy eikä kuulu… Olemmekin reilun puoli vuotta käyneet lapsettomuushoidoissa ja jokainen kuukausi on raskas, koska aina odottaa hyviä uutisia, mutta tähän mennessä ei ole kahta viivaa tikussa näkynyt. Välillä tekisi mieli kertoa kyselijöille asian oikea tola, mutta sitten joutuisi kertomaan enemmän. Itse en kehtaisi koskaan kysyä asiasta keneltäkään, mutta tietysti tähän saattaa vaikuttaa oma tilanne.

  • Emmi

    Mahtava kirjoitus! Aihe on hyvin henkilökohtainen itselleni, sillä olemme pian vuoden verran yrittäneet lasta. Mutta ei näy eikä kuulu. Joka kuukausi joutuu pettymään uudelleen ja uudelleen. Eikä tosiaan helpota muiden utelut, “jokos pian jäät mammalomalle?”. Usko meinaa loppua, ja tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Ehkä sillä keinoin lapsi tulisi, jos on tullakseen. Mutta kun tuo psyykkinen mieli vaikeuttaa asiaa. Raskaaksituloa toivoo niin paljon, että sitä miettii koko ajan. Se myös vaikuttaa tulevaisuuden suunnitteluun, “jos on olen silloin raskaana..” Olemme miettineet häitä ensi kesälle ja “tarkoitus” alunperin oli, että olisimme hankkineet lapsen ennen sitä. Noh, eihän se niin helppoa ollutkaan, mitä oli luullut. Nyt mietinnässä, voidaanko häitä suunnitella ja paikkoja varata, jos tulen yhtäkkiä raskaaksi. Tämän paineen lisäksi ärsytystä aiheuttaa e-pillereiden lopettamisen jälkeiset iho-ongelmat. Kasvot kukkivat ja rasvoittuvat aivan eri tavalla kuin ennen. Välillä miettii, alottaisiko pillerit uudelleen, koska lasta ei kuulu. Mutta ehkäpä on oltava vain kärsivällinen. Onneksi avopuolisoni on optimistinen asian suhteen ja rauhoittelee.

  • Hoo

    Aivan ihana teksti ja täyttä asiaa ihana Mrs V.<3 Itse olen töissä asiakaspalvelussa ja sain vähän väliä kuulla ,että onneksi olkoon,koska laskettu aika on-kommentteja yms.Alussa se vaan nauratti,mutta kun siitä alkoi tulla jokapäiväinen ilmiö,niin kommentit alkoivat satuttamaan,sillä vatsani turvotus johtui sairaudesta eikä siitä että olisin raskaana,mutta onneksi nyt on kaikki hyvin ja olen selättänyt sairauden ja näin ollen voin toivoa,että joskus saan vastata uteluihin myöntävästi.
    Kiitos sinulle ihanasta tekstistä ja kevään jatkoja!

  • SaR

    KIITOS tästä aiheesta!!
    Meillä vei pitkään (ja vaati hieman apua) ennen kuin toivottu raskaus saatiin alkamaan. Siihen asti juuri nämä utelut ja kyselyt raastoivat sydäntä aivan juuria myöten. Eikä tilannetta helpottanut se, että ympärillä tuli ilmi ”vahinko”raskauksia ja ”tulin heti raskaaksi ehkäisyn lopettamisen jälkeen”-raskauksia.. Huoh.. Vasta aiheesta läheisen ystäväni kanssa puhuttua huomasin, että eihän se ole kovinkaan tavatonta, että raskaaksi tuleminen kestää. Hän osasi sanoa tutuistaan useampia asian kanssa painineita.
    Joten malttia ihmiset, parempi katsoa kuin katua.

  • Suski

    Ylipäänsä asenteelliset kysymykset ovat ärsyttäviä. “Milloin teille tulee lapsi?”, “Milloin menet yliopistoon?” ja “Milloin vaihdat työpaikkaa?” sisältävät kehotuksen: “Näin sinun elämäsi pitäisi mennä.”

    Itse olen sitä mieltä, että periaatteessa on ok kysyä ikään kuin yleisellä tasolla, onko joku ihminen sentyyppinen, että hän voisi kuvitella olevansa tulevaisuudessa äiti tai isä. Ja jos vastauksen – oli se millainen tahansa – jälkeen ei kauhistuta, aleta syyttävään sävyyn tivata motiiveita tai vaatia aikatauluja, niin minusta kysymys on ok. En itse loukkaannu tällaisista kysymyksistä, mutta korostan vielä, että en kyllä keneltäkään puolitutulta lähtisi edes tähän sävyyn kyselemään – hyvät ystävät ovat toki vähän eri juttu, koska heidän kanssaan puhutaan muutenkin eri asioista kuin satunnaisten tuttujen.

    Lapsista utelijat tulevat myös implisiittisesti kysyneeksi toisen seksielämästä ja ehkäisynkäytöstä, mikä on sekin minusta aika vastenmielistä.

    Surullista kyllä, monet rakastavat muiden ongelmissa rypemistä ja niillä mässäilyä ja selän takana puhumista. Ihmisten pitäisi pohjattoman uteliaisuudennälkänsä sijaan keskittyä omiin asioihinsa. Kyllä sen vauvan sitten viimeistään huomaa, kun se syntyy. :)

  • Riika

    Todella hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!

  • Mm

    Hienon asian otit esille! Hyvä ja kiitos!

  • Niin osuvasti kirjoitettu, tuli pienet itkut tirautettua postausta ja kommentteja lukiessa! Vaikka meillä yritys kesti “vain” kaksi vuotta, kyllä siinä monesti sai kyyneleitä nieleskellä tuttavien haikarauutisia kuullessaan tai tökeröihin tiedusteluihin ympäripyöreitä vastatessaan :( Vielä vinkki niille, joille ystävä uskoutuu lapsettomuudesta, ei kannata välttämättä yrittää tarjota liikaa mielipiteitä ja ratkaisuita asiaan, usein riittää jos kuuntelet ja halaat!

  • Karkki

    Kiitos tästä!! <3 En ole paljon kommentoinut, vaikka jo puolisen vuotta blogiasi aktiivisesti lukenut…T: 2,5 vuotta lasta yrittänyt lapsettomuushoitojen asiakas…

  • Nipsu

    Kiitos todella tärkeän aiheen postauksesta ja se oli koeskettava! Monesti tuntuu, ettei ihmiset aina osaa ajatella…toinen mikä raskaana ollessani oli omalla kohdallani ärsyttävää, kun vieraat ihmiset alkoivat kosketella mahaani! Huuuuuh!

    Aurinkoa päivääsi!

  • hanneli

    Juuri naimisiin menneenä olen kokenut häiritsevänä tunkeutumisena yksityis alueelleni nämä utelut mahdollisesta raskaudesta. Meille kun ei ihan vielä toivota vauvaa, naimisiin menosta huolimatta. Toisaalta toivon myös, että kun joskus toivottavasti odotamme jälkikasvua ihmiset kunnioittaisivat yksityisyyttäni sen verran, että saisin jakaa asian sitten kun olen siihen itse valmis, esim ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, kun suurin keskenmeno riski on mennyt ohi.

  • sofian sohva

    Ihailen rohkeuttasi kirjoitta tällaisesta aiheesta, koskettavaa tekstiä :)
    Itselläni lapsettomuus oli kipeä asia koko 4 vuotisen avioliittoni ajan ja se osittain liiton tuhosikin. Nyt eron jälkeen olen pienen pojan äiti ja hänet koen suurena lahjana. Elämässä mikään ei ole itsestäänselvyys eikä kukaan tosiaan tiedä toisten tilanteita ja kipuja.
    Entinen mieheni on jälkeenpäin todettu hedelmättömäksi ja hän ei näillä näkymin koskaan tule saamaan lasta, se on varmasti hänen elämänsä suurin kipu.

  • Noona

    Kolme vuotta yritystä takana eikä mitään näy. Ehdotettu hoitoja mutta ne maksavat niin paljon että meillä ei yksin kertaisesti varaa ryhtyä niihin.

    Ihana kirjoitus ja tunnistin omia tutemuksia tekstissäsi!

    • Johanna

      Hei Noona!

      Tiedäthän että myös julkisella puolella annetaan hoitoja, jolloin kustannukset ovat olemattomia verrattuna yksityiseen. Joskus tosin esim ikäkriteerit tulevat vastaan ja tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksityinen puoli. Lähetteen sairaalan lapsettomuuspoliklinikalle voi tehdä kuka tahansa lääkäri. Voimia teille!

  • Saria

    Heippa!

    En tiedä muistatko minut, aktiivinen lukijasi olen kyllä ja joka päivä käyn silmäilemässä, olisiko uusia mielenkiintoisia postauksia tullut. Ainut kommenttini, jonka olen kuitenkaan jättänyt, jätin silloin, kun sait oman pienen päivänpaisteesi maailmaan ja kerroin, kuinka muiden raskaudet oman piiitkän lapsettomuuden aikana olivat “vaikeasti purtavaa”, mutta sinun ilmoittaessasi itkin onnesta, niin onnellinen olin puolestasi, vaikken silloin tiennytkään, ettei tämä pieni ihme ollut teille itsestäänselvyys. Silloin kirjoitin kantavani myös omaa lastani vihdoin vuosien jälkeen. Ikävä kyllä pieni lapsemme syntyi kuolleena vain viikko kommentin jätön jälkeen ja silloin tuntui, että maailma kirjaimellisesti kaatui päälle. Voi kuulostaa naiivilta, mutta hieman kuoleman jälkeen, luin kommenteistasi viittausta siihen, ettei raskaus tosiaan ollut teillekkään helppo nakki ja samalla kaikista postauksista paistoi se suunnaton rakkaus ja onni, jonka poikanne toi elämäänne, syttyi minussakin halu vielä yrittää, yrittää vielä kerran. Ja kuinka ollakkaan, tuo yksi kerta (!) toi jälleen kaksi viivaa tullessaan. Raskaus on nyt jo edennyt yli viikkojen, jotka viimeksi toivat mukanaan surun ja usko tulevaan palannut.

    Ehkä meitäkin vielä siunataan kauan kaivatulla ihmeellä <3

    • Voi Saria, minäkin haluan toivottaa sinulle todella paljon onnea raskauden johdosta, joka tällä kertaa varmasti tuo teille pienen ihmisen rakastettavaksi <3 Ja joka mullistaa teidän maailmanne <3 Voimia odotteluun!

    • Olen itse nuori naisen alku, joka on jo pitkään haaveillut omasta pienestä. Kuitenkin opintojeni takia maltan yritän malttaa vuoden. Minä myöskään harvoin kommentoin blogeihin, vaikka tämä Striglyn blogi on iPadillani päivittäin auki. Tämä aihe kuitenkin kosketti ja erityisesti Saria sinun kommentti sai kyyneliin. ensin surusta, mutta sen jälkeen valtavasta ilosta! Paljon onnea pienen ihmeen alusta! <3

      • * maltan odottaa
        * Strictlyn

    • Mrs.V

      Ihan mielettömän suuri halaus. Itkuhan tässä tuli.

      • Mamma

        Voi kuinka koskettavan kertomuksen jaoit kanssamme.Kaikki lämpimät ajatukset <3 ja hyvän voiman toivotukset Sinulle. Mrs V:n mamma

        • Kira

          Minäkin itken täällä ihan valtoimenaan. Todella kipeitä asioita ja monille vaikea jakaa avoimesti. Kiitos, että jaoit. Lämpimiä ajatuksia ja voimia sinne myös täältä!! <3 T:Mrs V:n pikkusisko

  • PojanÄiti

    Kiitos tästä postauksesta. Ajattelemattomat kommentit todella osaavat satuttaa. Me itse olemme siitä onnellisia että lähes kolmen vuoden odotuksen jälkeen meitä on ilahduttamassa touhukas taapero ja lähes kahden vuoden jälkeen matkassa kuopus.

  • Elisabete

    Vaikkakin aihe on arka, niin kyllä niistä aroistakin aiheista on pystyttävä keskustelemaan. Tapoja kun on monia ja sinun tapasi oli juurikin yksi niistä oikeista tuoda asia esille. Kyynelkanavat ovat tältä päiviltä jälleen avattu! :´) Juuri eilen keskustelin ystäväni kanssa samaisesta aiheesta ja kuinka olemme perheenä varsinkin tänä kevänä saaneet kohdata tätä aihetta. Ei sillä että kukaan olisi pahaa tarkoittanut mutta joka kerta se nipistää kuitenkin sydämestä. Esikoinen aloittaa esikoulun ja kyllä nyt olisi viimeistään olisi aika! Aika siis mille!? Kaikki kun ei ole itsestäänselvyyttä, haikaratkaan kun eivät vieraili juuri silloin kun itse sitä toivoo. Musta on hyvä että näitä aiheita käsitellään, kiitos siis sinulle Mrs V <3 <3

  • Bisous

    Tähän ei voi muuta sanoa, kuin että wau. Täyttä asiaa ja aina ajankohtainen aihe! Kiitos tästä.

  • Marie

    Erittäin hyvä postaus.. Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 9 vuotta ja naimisissakin jo muutaman vuoden mutta emme ole vielä halunneet suurempaa perhettä. Toisinaan niitä kyselyitä todellakin tulee ja koen ne myös häiritsevinä. En itse tiedä tulenko koskaan saamaan lapsia kun en ole edes kokeillut. Ihmiset eivät tunnu myöskään ymmärtävän että kaikki parit eivät edes halua lapsia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan perusajatuksena että vuoden päästä seurustelusta yhteen, kahden vuoden päästä kihloihin, muutaman vuoden päästä naimisiin ja siitä vuoden päästä ensimmäinen lapsi, omakotitalo, Volvo ja kultainennoutaja. Ei siinä mitään, naimisissa ollaan ja talossa asutaan mutta kaikki eivät edes halua samoja asioita eikä monet edes pysty siihen.

    • Maisie

      Hyvin kirjoitettu. Olemme myös olleet yhdessä jo kauan ja naimisissakin pitkään. Ja silti näitä uteluita tulee. Ja mikä pahinta ei enää niinkään sukulaisilta vaan ystäviltä joilla on useampi lapsi. Kun meiltä kysellään syitä ja hymy huulilla kysellään ” koskas teille tulee” ,se tuntuu pahalta. Lähinnä siksi että seuraavassa lauseessa joko todetaan että kyllä se mieli siitä muuttuu tai eihän elämästä tiedä mitään ilman jälkikasvua. Ja sitten katsellaan meitä säälivästi tai hieman alentuvalla ilmeellä. Kuten sanottua kaikki omalla tavallaan ja lasten saaminen on kuitenkin niin intiimi asia ettei siihen oikein kenelläkään ole oikeutta udella.

  • haidi

    Hienon tekstin olet kirjoittanut näinkin arasta asiasta. Ihana kun joku jaksaa tuoda esille tälläisiä syvempiäkin asioita. Todella kuanis ja ajatuksia herättävä teksti :)
    Itselleni nuorena sinkkuna ei ajankohtainen, mutta lapsirakkaana ihmisenä voin vain kuvitella mikä surku siitä tulsii jos itselle ei moista onnea joskus suotaisi :<
    Tuttujen ja kavereiden kohdalla on tullut vastaan näitä uteluita ja kyselyitä ja on nähnyt kuinka se heihin on sattunut, tästä oppinut itse hienotunteisemmaksi raskautta kohtaan :)
    ps. Ihana asu sinulla, tuo paita on upea!

  • Laura

    Hyvä kirjoitus <3 olen aina sanonut, että lapsia saadaan. Minulle ei ole vielä suotu, mutta toivottavasti joskus meillekin Jannen kanssa tulisi. Onhan meillä noita karvaisia vauvoja, mutta siihen se on nyt jäänyt. Kyllähän tässä tietysti kerkeää, ellei satu mitään. (Kop kop kop puuta) :)
    En ole kyllä ikinä aikuisiällä ainakaan kysynyt keneltäkään oletko raskaana- kysymystä. En viitsi, eipä se minulle kuulukaan.:)

    Kiitos, kun kirjoitit ihanuus tästä, mukava tutustua sinuun paremmin. <3

  • Ida

    Tämä on niin tärkeä aihe, toivon että moni ottaisi opikseen. Minulla on kaksi keskenmenoa takana, toinen oli vielä erittäin erittäin epämiellyttävä ja raskas, kun olin jo 4kk alussa, kun meni kesken, kaikki supistukset, kipua ja kyyneleet. Sen jälkeen vielä jouduin naistenklinikalla käydä viikottain kontrollissa, kun veri arvot eivät tasaantuneet millään sekä alavatsa oli edelleen pyöreä. Tämän jälkeen en saanut nukuttua ja olin allapäin, syystäkin kun oli jo toinen kerta. Sain lääkäristä nukahtamislääkkeittä jotta saisin itseni taas kuntoon ja kuntosalilla käynnit sekä lenkkeilyt alkamaan, niin kun n0rmaali elämässäni. Siinä vaiheessa keskenmenon jälkeen kun alavatsa edelleen oli pyöreä, kysyttiin/todettiin “Ihanaa teille tulee vauva” EI EI EI tule, kuhan en ole jaksanut käydä vaan treenaamassa, oli selitykseni ja valhe ei niin läheisille, työkavereille ja muille olettajille, joille en muutenkaan kerro kaikkia elämän muutoksia. Toki olisin voinut sanoa päin naamaan miten asiat on, että olisi oppinut, mutta se on itselle niin raskas aihe. Oman mielenterveyteni kannalta kävin kalliit tutkimukset yksityisellä ja olen terve. Tulen saamaan vauvoja kuhan on vain oikea aika. Oli vain ollut huonoa tuuria kaksi ensimmäistä kertaa. Huh olipas helpottavaa kertoa nimettömänä tarina, jonka tietää vain rakkaat ja läheiset ihmiset. Ihana kevättä Mrs.V, tämä on aina niin piristä ja kaunis blogi luettavaksi.

  • Lukija

    Kiitokset kirjoituksestasi. Itsellenikin kysymykset lapsista tai avioliitosta ovat kovin raskaita, vaikka en ainoatakaan keskenmenoa tai negatiivista raskaustestiä ole joutunut kokemaan.

    Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähes 9 vuotta, ja tässä vaiheessa biologinen kelloni ilmoittelee itsestään vahvasti. Ongelmaksi on muodostunut se, ettei mieheni tiedä haluaako hän koskaan naimisiin tai lapsia. Asia on varjostanut suhdettamme enemmän tai vähemmän koko ajan, mutta erityisesti viimeisen 1,5 vuoden ajan. En tiedä jaksanko odottaa mieheni muuttavan mielensä, tai pystynkö itse luopumaan toiveista. Sen tiedän ettei minulla ole kovin paljon aikaa miettiä näin yli 30-vuotiaana.

    • F.

      Kuulostaa niin tutulta; tässäkin on yksi syy, miksei lapsista kannattaisi kauheasti udella. Yksi syy, miksi päädyimme eroon ex-mieheni kanssa, oli juurikin se, että hän sai lopulta päätettyä ettei koskaan halua lasta. Jo tätä ennen tilanne oli se, että minä olin enemmän sillä kannalla että halusin, ja hän että ei. Ei paljoa huvittanut selitellä omaa parisuhdetta ja sen tilannetta puolitutuille.

      Nyt ei ole sellaista suhdettakaan, johon kukaan kuvittelisi lasta tehtävän ja ikääkin yli 30. No, ainakin toisaiseksi säästyy uteluilta.

  • Lapseton_mies_46

    Tärkeä asia ja hieno kirjoitus! Lapsettomuudesta kärsivät myös miehet.

  • Hieno kirjoitus! Itselle nyt ei ole ajankohtainen aihe moneen vuoteen, mutta pisti silti miettimään. Juuri tuon mielipahaa vuoksi en ikinä kysy keneltäkään onko tämä raskaana, ennen kuin masu on ihan valtava tai kys. Ihminen tulee itse kertomaan, että hei asia on nyt näin. Näin vältytään kaikki nololta väläykseltä :)

  • Kaneliina

    Kiitos hienosta postauksesta. Minä täällä purskahdin itkuun. Itsehän mieheni kanssa emme ole onnistuneet lapsen saannissa ja erinäisten syiden takia olisi riskialtista enää yrittääkään. Olisi mahdollisen pienokaisen ja ihan itsenikin henki vaarassa. Jatkuvat kyselyt vauvoista, usein ihan hyvän tahtoisena toki, satuttaa kyllä. Ihanaa että joku muistuttaa aiheen tästäkin puolesta kun kaikki eivät tule sitä edes ajatelleeksi!

  • NimetönNyt

    Upea postaus kertakaikkiaqn. Sain itse keskenmenon jouluna, aihe on edelleen kipeä eikä arpi ole umpeutunut. Hyvä että nostat näin vaikean aiheen pinnalle. Ihmiset ovat ajattelemattomia, minunkin ystäväni (raskaana, tietää minun keskenmnostani) päivitteli minulle eräänä päivänä “kaikki ovat nyt raskaana!”, just, kaikki muut ilmeisesti paitsi minä. Noh, uusi kierto ja uutta yritystä putkeen, vuosi yrttämistä takana. Jospa meillekkin tuo ihana onni suotaisiin ja lastenhuone saisi asukkaansa. Kiitos hyvästä postauksesta sinulle!

  • Paula

    Kauan toivottua ei kuulu eikä näy ja kyselyt yritetään ottaa tekohymy naamalla vastaten, että “no katotaan nyt…”

  • antsuli

    Huikean hieno postaus! Todella hienoa, että joku herättelee toisia ajattelemaan asiaa. Lapsen saanti ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

    Kiitos muuten vastauksesta kyselyyni, kiireessä on päässyt unohtumaan kiitos (nolotus)

    antsuli

  • HIenosti kirjoitettu!
    Eiköhän tuo lapsettomuuden pelko käy jokaisen naisen mielessä jossain vaiheessa…
    Itse aloitin asiasta stressaamisen ennenkuin edes lasta olin hankkimassa, nyt ihana 9,5 kk poika viipeltää täällä ja tekee kaikki pahat heti kun silmä välttää… :)

  • Riina

    Suurkiitos tästä kirjoituksesta! Tässä aiheessa piilee viesti, jonka mielellään näkisi kirjoitettuna kissankokoisilla kirjaimilla iltapäivälehtien kannessa, tai muualla missä tavoittaisi suuren yleisön. On uskomatonta, miten jotkut eivät ymmärrä, miten suuria ja kipeitä asioita nämä voivat olla. Lapsettomuus kun helposti hallitsee pahimmillaan koko elämää. Pahimmillaan raskausutelut, ja jopa painostaminen(!), jatkuvat vuosikaupalla ilman minkäänlaisten kellojen soimista siitä, että jotain ehkä saattaisi olla pielessä. Ja toinen tärkeä pointti on minusta myös se, ettei kaikki edes halua lapsia koskaan. Näillä utelijoilla kun oletuksena on se, että KAIKKI haluavat lapsen/lapsia. Mutta se on taas toinen aihe. Kuuma peruna niinikään.

  • Eevis

    Hienoa, että kirjoitat aiheesta. Mikään muu ei niin paljon raivostuta kuin ne nopeat, “salaa” tehdyt katseet vatsanseudulle ja/tai kyselyt epäsuorasti tai suoraan perheenlisäyksestä.

    Olen täysin samaa mieltä, että keskenmenoja tapahtuu paljon, mutta niistä puhutaan vähän..liiankin vähän mielestäni. Toki asia on niin arka ja henkilökohtainen, että ymmärrän jos asianomaiset eivät tahdo siitä puhua. Itse olen joutunut kokemaan kaksi keskenmenoa tässä viimeisen reilun kahden kuukauden aikana ja puhunut molemmista aika avoimesti. Koen, että on vain parempi sanoa asia suoraan, sillä muuten saa selitellä huonoa vointia koko ajan tekosyitä keksimällä. Tosiasia nimittäin on,että raskausoireet jatkuvat (ainakin itselläni) vielä viikon jos toisenkin keskenmenon jälkeen. Tällöin ei kyllä tunnu reilulta potea aamupahoinvointia enää ..:( Henkisesti keskenmeno on tietysti raskas, mutta myös fyysisesti; hormonit heittävät häränpyllyä luonnollisesti monta viikkoa, mutta myös itse keskenmeno voi olla erittäin kivulias. Itse koin ensimmäisen keskenmenoni juurikin erittäin kivuliaana, jota sairaalassa lääkäri vertasi jo varsinaiseen synnytykseen. Ei kiva!! Ja jäihän tuosta pieni pelko, että tätäkö joutuu ehkä kokemaan useamminkin. No “onneksi” viimeisin keskenmeno olikin lähes kivuton ..vaikkakin se pahoivointi vielä jyllääkin.

    Kuitenkin, koen, että mitä enemmän keskenmenoista puhutaan sitä enemmän ihmiset alkavat ehkä miettimään suoria uteluita raskaudesta. Tosin näin keskenmenojen jälkeenkin saanee tottua katseisiin vatsanseudulle, mutta jospa niihin sitten itse vastaisi vaikka sanomalla juuri ” eiköhän se sitten 9 kk kuluttua nähdä onko siellä joku kasvamassa”..
    Kiitos vielä tästä postauksesta :)
    Ps.Niin ihanat sortsit!!

  • piipu

    Erittäin aiheellinen postaus. Itseltäni kysellään tuota kysymystä usein työssäni, olen hoitaja. Varsinkin nyt kun olen laihtunut ja vaatteet käyneet väljiksi.. Lasta olemme yrittäneet miehen kanssa, ei näy eikä kuulu. Lääkäri myös sanoi, että tällä hetkellä ei ole mahdollista tulla raskaaksi. Aina kun tämä kysymys on esitetty, saan itkeä itseni uneen samana iltana.. Joten ihmiset miettikää ennen ku kysytte.

  • Hanna

    Aivan ihanasti kirjoitit <3 ihmisille hieman ajateltavaa:) ihana asu ja on ehkä pakko hakea toi huulipuna, niin hyvälle näyttää :) ps. Onko uusia mamafreffejä tulossa?

  • Gretel

    Kiitos sinulle tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Itse en ole lapsettomuudesta kärsinyt, mutta lähipiirissäni on näitä kipeitä kohtaloita useampia. Välillä olen miettinyt, pitäisikö kysyä huvikseen utelijoilta joku yhtä intiimi vastakysymys, jotta kysymyksen henkilökohtaisuus menisi perille.

    Itsekin olen näitä raskausuteluita saanut, ja vaikka en lapsettomuudesta kärsikään, en ollut ensimmäisen kohdalla edes valmis kertomaan raskaudesta vielä pitkään aikaan (pelkäsin jostain syystä kovasti keskenmenoa). Ulospäin raskaus ei silloin edes näkynyt.

    Muutamia kertoja olen saanut kyselyitä silloinkin, kun pömppöä on entisestä raskaudesta hieman vielä jäljellä ja uuteenkaan ei ole henkisesti ollut vielä valmis. Vaikka jonkun mielestä voi olla pinnallista loukkaantua tästä, niin kyllä minuun sattuu se, että koen painetta laihduttaa vain sen takia, etten saattaisi ulkopuolisia ihmisiä noloon tilanteeseen heidän luullessaan minun olevan raskaana.

    Näitä asioita on kaikkien hyvä miettiä!

  • Hellu

    Totta turiset! Itselläni oli aikoinaan vaikeuksia tulla raskaaksi ja olenkin sen jälkeen toitottanut kaikille, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Lapsi on lahja.

  • Ai niin, asu on IHANA!!!! :) Oot upee taas <3 Meinas unhottua mainita;)

  • Todella hieno postaus ihana ihana Mrs.V. Tää varmasti avasi monen silmät ja sai pohtimaan. Mullekin just hiljattain tuli kommenttiboksiin kyselyä olenko raskaana. Taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että bloggaajilta saa kysyä tätä ihan niin paljon kuin huvittaa.

  • Hanna-Mari

    Hieno kirjoitus! Ja aivan paikallaan, sillä kuten kerroitkin, lasten saaminen ei ole kaikille se maailman helpoin tapahtuma.

  • Iida

    Loistava kirjoitus, haluaisin itse vielä tuoda yhden “näkökulman” esille, entä ne jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet tekemään abortin. Kaikki niitä eivät hyväksy mutta monella varmasti on aivan pätevät syyt ja vahinkoja sattuu, kaikesta huolimatta.

    Itse jouduin tekemään alkutalvesta abortin ja vauva-uutisia kun meiltä on kysytty jälkeen päin niin kyllä sekin kirpaisee. En kadu mitä tein, koska tässä elämänvaiheessa ei oikein muuta vaihtoehtoa ollut itseni kohdalla. Mutta kyllä ne tätien ja setien tiukat vauva-uutis -kysymykset saa tuon toimenpiteen aina mieleen, eikä sekään kovinkaan mukavaa ole.

    Mutta aiheellinen postaus, tämän takia itse en ikinä urki vauva-tietoja. Kyllä ne kertoo, jos on jotain kerrottavaa. :)

    • nitahannele

      Halusin kirjoittaa kommentin samasta aiheesta, sillä päädyin yhdessä poikaystäväni kanssa aborttiin vuoden alussa. Vaikka päätös oli selvä meille molemmille, ei se tarkoita etteikö siitä olisi puhuttu ja harkittu jokaista vaihtoehtoa.

      Minua satutti eniten kun soitin lääkäriasemalle varatakseni ajan omalääkärille. Kerrottuani olevani raskaana, vastaanottovirkailija esitti vilpittömät onnittelunsa asiaa enemmän miettimättä. Raskaus on ihana asia ja sen haluan joskus uudelleen kokea, mutta ammattilaisina heidän tulisi osata varoa sanojaan. Hän oli selvästi pahoillaan kommentistaan kun kerroin ettei tämä ole onnellinen uutinen, ja pyysi vielä kerran anteeksi puhelun lopussa. Tuo pieni ele helpotti kummasti pahaa oloani.

      Kärsin myös pahasta aamupahoinninvoinnista vuorokauden ympäri, mikä teki elämästäni hankalaa reilun kuukauden ajaksi. Ystäväni tulivat eräs ilta piristämään minua, ja yksi heistä kommentoi että voisi melkein luulla että olet raskaana. Kyllä siinä oli pokassa pitämistä enkä voinut muuta kuin lähteä leikinlaskuun mukaan. Olisivatpa tienneet kuinka oikeassa olivatkaan! Minulle teki pahaa valehdella mutta en olisi kestänyt yhtään sääliä ja hämmentynyttä kommenttia siinä vaiheessa.

      Kaunis postaus joka tapauksessa. Hollantilaiset eivät todellakaan ole hienotunteisinta kansaa, ja mielestäni heillä olisi enemmän opeteltavaa tässä asiassa kuin suomalaisilla. Raskaus on kaunis asia, mutta (harmittomat) onnittelut ja utelut voivat satuttaa syvästi.

      • Tee

        Kirjoitinkin tuonne jo oman kommenttini, mutta jatkan vielä hieman tähän. Aborttipäätökseni vaikutti myös vahvasti alkoholinkäyttöni; tiesin että olin nauttinut tavallista taajempaan alkoholia raskauteni ajan, alkuvuoteen sattui paljon juhlia ja menoja. Aborttilääkärini töräytti huonolla suomellaan, että “terve sikiö” ja paheksui selvästi päätöstäni. Henkilökunta osaa myös olla törppöä näissä tilanteissa.

        • inkkudaa

          tuo alkoholi kysymys alkuraskaudessa on vähän hämärä juttu.. alkiohan ei ole aluksi veriyhteydessä äitiin, joten tuon alkoholin siirtyminen tulevaan lapseen ei ole sama asia kun sitten kun näiden kahden välillä on istukkayhteys.

          mutta totta kai se on suositeltavaa, ettei alkoholia nauttisi, jos on raskaana. mutta luultavasti aika moni raskaus tulee myös hieman yllätyksenä, jolloin alkoholin käyttöön ei ehdi puuttua ajoissa.

          • Raskauden keskeyksen päätös ei ole koskaan helppo, olen siihen myös kerran päätynyt. Ne 6 viikkoa kun tiesin asiasta ja odoteltiin lääkäriä yms, oli kamalaa aikaa. Uudenvuodenaattona nukahdin jo ennen puolta yötä, koko joulun voin pahoin yms.
            Mutta ei ole katumuksen tunteita tullut kertaakaan, oli meille varmasti oikea päätös.

  • Myy

    Kiitos, että otit asian esille.
    Takana 5 keskenmenoa ja diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Olemme adoptioneuvonnassa. Ehkä meillekin joskus pikkuinen tulee, näin vielä toivomme.

  • Tosi hyvä kirjoitus. Tätä tulisi jokaisen uteliaan miettiä hetki ennen sen kysymyksen esittämistä. :)

  • Hannah

    Upeasti kirjoitettu ja mielestäni erittäin hienoa, että tartuit aiheeseen, koska blogillasi saavutat monia ihmisiä. Toivottavasti kaikki lukevat tämän ajatuksen kanssa ja miettivät omaa käytöstään.

    Itse pidättäydyn esittämästä tätä kysymystä tai utelemasta lapsista keneltäkään ketä en tunne paremmin. Minulla on yksi lapseton ystävä, ja vaikka hän onkin sinut asian kanssa, ei hänkään arvosta jatkuvia uteluita jälkikasvusta. Hän ei toisaalta myöskään halua asettaa kysyjää kiusalliseen tilanteeseen kertomalla tätä yksityiskohtaa itsestään, huomaavainen kun on. Toinen ystäväni taas koki keskenmenon ja kun palasi töihin sai heti ensimmäisenä uteluita raskaudesta. Tuntui käsittämättömän pahalta hänen puolestaan, vaikka eihän kysyjä tietenkään pahaa tarkoittanut. Näiden kahden tapauksen jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt kuinka sopimaton tuo kysymys voi olla, vaikka kysymys olisikin ihan vilpittömän hyvätahtoinen. Toivon että muutkin tämän ymmärtävät.

    Ja tämä raskauskysymys bloggaajille voi herätä näköjään milloin vain. Uskomattomin oli varmasti yksi päivä Mona’s Daily Style, jossa oli hänen kasvokuvansa ja kysymys “mitä uutta näette”, ja joku lukija näki asiakseen kysyä onko hän raskaana. Siis kasvokuvastakin saa nykyisin kipinän tähän kysymykseen?? Uskomatonta..

  • Lisa

    Tuli kyllä kyyneleet silmiin, ihana kirjoitus! Itse sain juuri tietää olevani raskaana ja vaikka tämä on yllätys, niin oli ensimmäinen kerta kun siihen olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta. Miehen kanssa välit ovat vain kovin etäiset tällä hetkellä ja ollaan koitettu toisistamme luopua jo jonkin aikaa. En tiedä olisinko valmis yh-äidiksi, mutta kyllä tämäkin teksti taas sai miettimään sitä, että jos tämä raskaus onkin siunaus. Suurin mielipaha tulee, kun mietin että jos en tätä pysty pitämään ja en saisikaan sitten enää myöhemmin lapsia.

  • Hieno kirjoitus. Olen sama mieltä etteivät kysyvät välttämättä tarkoita pahaa muttei se silti tarkoita sitä, että kysymyksestä ei voisi loukkaantua.

    Olen huomannut asian suhteen kulttuurieroja. Suomessa en kuullut ikinä vihjailuja tai kysymyksiä mahdollisista lapsista, mutta täällä Australiassa niitä kuulee käytännössä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Jo heti esittelyjen jälkeen voi tulla kysymys onko lapsia, ja kun vastaan että ei, niin heti perään “eikö olisi jo aika?! tai jopa “miksi teillä ei ole?”. Tämä voi liittyä myös siihenkin, että olen jo rouva enkä enää neiti. Täällä kun tunnutaan siviilisäätyynkin kiinnitettävän enemmän huomiota kuin mitä Suomessa.

    En ole onneksi loukkaantunut ikinä noista kysymyksistä, joskus vain suoruus ja niin henkilökohtaiselle alueelle tunkeutuminen hämmästyttää. Varmasti sait kuitenkin monia ihmisia pohtimaan tätä asiaa kirjotuksellasi ja se on hyvä asia.

  • Kiitos <3

    Monet itkut tuli itkettyä raskauskyselyjen johdosta… Neljän vuoden odotus palkittiin lopulta monen vaiheen jälkeen ihanalla tyttärellä.

  • Linda

    Kiitos kauniista kirjoituksesta; olen aiheesta täsmälleen samaa mieltä! Myös toisten juomisista, majoneesin tai graavikalan syömisistä vedetyt johtopäätökset kannattaa pitää omana tietonaan. Kaikki eivät välttämättä halua toitottaa vauvauutisia koko maailmalle heti positiivisen raskaustestin jälkeen mm. yllä mainitsemiesi asioiden vuoksi. Ihmiset tiedottavat mahdollisista raskauksistaan sitten kun itse ovat siihen valmiita ja halukkaita.

    PS: Kuvien asu on oikein kaunis!

  • Heidi

    Kiitos hienosta kirjoituksesta!

    Todella toivon, että tämä saa ihmiset ainakin harkitsemaan ennen kuin kysyvät.

    Lapsi on niin iloinen asia, että usein unohtuu, ettei lapsia tehdä vaan ne saadaan.

    Ihanaa, kun otit asian esille :)

  • -Sanna

    Hienoa kun olet rohkea ja jaoit tämän ajatuksia herättävän kirjoituksen. Ihana oot :)

    Aurinkoista päivää!

    • Mrs.V

      Ihana kuulla, jos kosketti hyvällä tavalla! Samaa sinne!

  • Jaana

    Kiitos, kun kirjoitit tästä aiheesta. “Ilmiö” tuntuu olevan todella yleinen. Kun asian ottaa puheeksi (raskaaksi tulemisen vaikeuden), niin tuntuu, että kaikki tuntevat useamman tällaisessa tilanteessa olevan pariskunnan.

    Meillä kumpaakin tyttöä ns. “tehtiin” pitkään. Niin pitkään, että lukemattomat itkut olen itkenyt aina vain negatiivista näyttävä raskaustesti kädessäni. Ei ole missään tapauksessa itsestäänselvää sekään, että vaikka perheessä olisi yksi lapsi, että toinen lapsi onnistutaan saamaan. Minä jo luovutin ja ehdin myydä pois turvakaukalon, sitterin ja osan vauvanvaatteista ajatellen, että meille annettiin yksi ihana tyttö, ei enempää, mutta olen hänestä valtavan kiitollinen ja onnellinen. Ostin monta pakkausta Prediktorin ovulaatiotestejä, jotka eivät näyttäneet ensimmäistäkään ovulaatiota minulla. Silti lopulta, kun olin jo ikäänkuin luovuttanut, olinkin raskaana ja saimme toisen ihanan ja terveen tytön :-).

    Lapsen saaminen ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys. On valtavan iso siunaus ja onni, jos haluaa lapsia ja heitä saa. Omiani halailen ja kerron joka päivä, kuinka paljon rakastan…jonkun mielestä varmaan imelyyteen saakka ja liikaakin. Hyvin on kuitenkin muistissa aika, kun heitä ei kumpaakaan vielä ollut kuin omissani ja mieheni suurimmissa haaveissa ja toiveissa, jotka tuntuivat niin kipeän mahdottomilta.

    • Mrs.V

      Ihanaa, että teillekin suotiin tuplaonni pitkän odotuksen jälkeen. On se muuten kumma, miten voimakas tekijä psyyke on. Todella paljon kuullut näitä tarinoita kuinka onnistaa “luovuttamisen” jälkeen.

      Sama homma. Imelän onnekkaalla mennään!

  • satunnainen lukija ja vierailija

    Kuuluu peruskäytöstapoihin olla utelematta varsinkaan puolituntemattomien ihmisten yksityisiä asioita, itsellä ehkä on ollut vain hyvä tuuri, koska en ole koskaan kokenut tällaisia tahattomia ja yksittäisiä kysymyksiä loukkauksina tai henkilökohtaisuuksina. Nykyisin kahden lapsen äitinä, sitä ennen pitkään lapsettomana elänyt, sanoisin tähän kirjoitukseen että myös lapsettomana osapuolena voi yrittää ottaa asiat “rennosti” ja ajatella, että harvemmin ihmiset tarkoittavat mitään pahaa. Kyseessä on monille varsin luonnollinen ja iloinen asia.

    Lapsettomuus on toki kipeä asia, kun se sattuu kohdalle, eikä sitä tarvitse kylillä kuuluttaa, mutta en myöskään täysin ymmärrä jos lapsettomuudesta tulee elämän keskipiste ja lapsensaamisesta tehdään suurin tavoite, jota ilman elämä ei ole “täydellistä”. Sekä lapsettomassa että lapsellisessa elämässä on omat puolensa ja valitettavasti tässäkin asiassa yleensä halutaan sitä mitä ei juuri sillä hetkellä voi saada. ;) Pienten lasten äitinä itse antaisin aika paljon, jos saisin välillä kunnolla omaa lomaa. Se aika vain ei ole nyt.

    Tarkoitukseni ei ole olla tyly mutta, kummankin puolen asiasta nähneenä, uskon vakaasti siihen että etsimällä onnen elämässä jo olemassa olevista asioista ja kösittelemällä ongelmia ja surua niistä lähtökohdista, auttaa itseään parhaiten kipeidenkin paikkojen yli. Asiat tapahtuvat kuitenkin omalla painollaan. Itsestäni olisi kuitenkin kaikkina vuosina ollut kurjinta, jos ihmiset olisivat alkaneet varoa avointa keskustelua tai esimerkiksi ystäväni tai tuttavani pelänneet kertoa omia haikarauutisia. Lapsettomuus ei ole tänä päivänä enää onneksi ole asia, jota pitäisi hävetä tai siitä pitäisi syyllistyä.

    • Mrs.V

      Ymmärrän tuon pointin. Mitä enemmän asiasta stressaa, niin sitä vaikeammaksi se myös käy. Psyyke on älyttömän voimakas. Muttakun piruvie se rennosti ottaminen tuntuu olevan täysin mahdotonta. Tämän asian kanssa kun on monilla ylä- ja alamäkiä. Välillä ollaan hyvin toiveikkaita, mutta kun sitten ne kahdennettoista kuukautiset saapuvat, tuo se taas epätoivon tunteet voimakkaammin mukanaan. Ihminen on outo eläin. Ainahan me keksitään jotain, mitä meiltä puuttuu just nyt. Se onkin ihan loistava taito jos pystyy elämään niin, että nauttii juuri tästä hetkestä. Joskus se on vain mahdotonta. Ei voi kuin toivottaa paljon voimia ja ajatuksiaan toisen puolesta.
      Me olemme kaikki niin erilaisia. Itsekin olen ollut hyvin avoin näistä asioista kasvotusten. Minua kun helpottaa puhua näistä asioista. Mutta ymmärrän enemmän kuin loistavasti, että joillekin se on niin paha ja vaikea paikka, että sitä ei voi lausettakaan aloittaa ilman kyyneliä. Omassa lähipiirissäni kyse ei ole häpeästä – enemmänkin vain raskaan väsyttävästä epätoivosta, joka musertaa.

      • Telle

        Loistava kirjoitus Mrs V ja myös hyvä vastaus!

        Itse kun olen raskautumisen vaikeudesta muutamille uskoutunut, on tullut juurikin noita kommentteja “Lopeta asian miettiminen, niin kyllä se sieltä tulee”.. Kysynpä vaan että miten ihmeessä asian miettimisen voi tosta vaan lopettaa?? Kaikki varmasti tietää, että ylimääräinen stressaaminen asiasta ei todellakaan auta, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä enemmän asia mielessä pyörii. EIkä tilanneta helpota, että taustalla on etenevä sairaus jonka takia raskaaksi tuleminen on joka kuukausi epätodennäköisempää.

        Joten niin kuin joku jo kommentoikin, usein ystävän kuunteleva korva ja lämmin halaus on parempi tuki kuin hyvää arkoittavat vinkit.

  • Mjai

    Jos jonkun raskaus mulle kuuluu, oletan että mä kuulen sen häneltä itseltään.

    Ihanat sortsit!

    • Mrs.V

      Juuri näin. Kiitos Mjai hienotunteisuudestasi!

  • SaltPepper

    Hienosti kirjoitettu, hyvä kun otit asian esille. 10 % raskauksista päättyy keskenmenoon, kuten kaikki alkuraskauden ultrassa käyneet ovat saaneet asiaa kysyessään kuulla… Lisäksi joka vuosi moni joutuu keskeyttämään raskauden esim. ultrassa havaittujen epämuodostumien takia raskauden puolivälissä (jolloin raskaus ei vielä välttämättä näy).

    • Mrs.V

      Juuri näin. Kiitos vielä lisäinfosta!

      • Vera

        10% on aika pieni luku eli puhutaan varmaan todella nuorista odottajista. Yli 30-vuotiaalla tuo luku on huomattavasti suurempi, saati 40:tä lähestyvällä.

        Mutta keskenmenosta pitää puhua. Me naiset jäämme sitä häpeämään, vaikka mitään syytä ei ole. Ja meitä keskenmenon kokeneita (itsellä 6 kertaa) on enemmän, kuin voimme kuvitellakaan. Uskon itse, että se on luonnon tapa hoitaa asia, jos pienellä ei asiat ole kunnossa.

        Toinen juttu on se, kun kaiken piti olla ok ja sydänäänet loppuvat juuri ennen synnytystä.

        Paljon voimia kaikille pienokaisen menettäneille ja onnea teille, jotka lapsenne olette syliinne saaneet!

        Ja iso kiitos Mrs. V, että nostit aran aiheen esiin.

  • Emmi L.

    Itse muistan kun menin naimisiin niin ainoa syy miksi menimme naimisiin (kuulemma) oli se, että lapsi oli tulossa. Siitä on nyt neljä vuotta eikä sitä ole koskaan tullut. Itse olen tiennyt jo pidemmän aikaa, että minä en halua lapsia ja se on ihmisille ehkä vielä vaikeampaa ymmärtää kun tämä asia mistä kirjoitit. On kamalaa alkaa puolustelemaan, että minkä takia et halua lapsia vaikka ne jotka haluavat, heidän ei tarvitse puolustella valintaansa. Sain myös usein kuulla kuinka inhoan varmasti lapsia ja edelleen saan kuulla että kyllä se mieli muuttuu.

    Itse postauksen asiaan piti sanoa, että itse ainakin pyrin välttämään tämän asian esiin tuomista. Kyllä ystävät kertovat jos on jotain kerrottavaa ja ei niin läheisistä tutuista, jossain vaiheessa alkaa näkymään jos ovat raskaana. Tuttavapiirissä on monia joilla on vaikeuksia asian suhteen, enkä halua sitä tehdä enemmän hankalaksi asiaksi kun se jo varmasti on. Olen myös varma, että näistä vaikeuksista ystävät puhuvat kun ovat valmiita puhumaan. Kiitos tästä ihanasta tekstistä!

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    • Mrs.V

      Loistava pointti. Jokaisen tulisi ehdottomasti kunnioittaa tätä päätöstä! Me olemme kaikki hyvin erilaisia ja kuka on toiselle sanomaan, että sinun valintasi on väärä? Kiitos omasta hienotunteisuudestasi ystäviäsi kohtaan (ja aina myös blogissani <3).

  • Ulla

    Niin hyvä kirjoitus! Monet ovat yllättävän röyhkeitä ja loukkaavia kysymyksineen. Monet mielipahat saanut aiheesta aikoinaan.

    • Mrs.V

      Ihan totta. Vaikka valtaosa ovat vain puhtaasti ajattelemattomia ja ovat vain aidosti kiinnostuneita, niin mahtuu sinne sekaan niit puhtaasti röyhkeitäkin.

  • Tiia

    Kiitos tästä postauksesta! Aihe on tärkeä vaikkakin monelle niin arka. Itse olen melko avoin ja puhun paljon vaikeistakin asioista puolitutuillekkin jos aiheet puheeksi tulevat. Silti yllättäen tulevat utelut raskaudesta saavat melkein kyyneleet silmiin vaikkakin omasta keskenmenostani jo vuosi aikaa.
    Uusi raskaus olisi odotettu, mutta kaikilla se ei vain ole niin helppoa kuin kyselijät olettavat.

    • Mrs.V

      Allekirjoitan sanasi täysin. Minäkin olen ollut näistä asioista ihmisten kanssa kasvotusten hyvin avoin. Koska minulle ainakin toi suurta helpotusta se, että tämä tosiaan on näin yleistä ja helpotti käydä tuntemuksia läpi ihmisten kanssa, joilla oli hyvin samanlaisia kokemuksia. Mutta me olemme kaikki niin erilaisia. Ymmärrän myös hyvin heitä, jotka taas kokevat asian aivan liian araksi. Niin syvältä se raapaisee, että sitä ei kykene edes aloittamaan lausetta ilman kyyneliä.

  • niin tuttua

    Niin hieno kirjoitus <3 Totta joka sana, valitettavasti itsekin olen näitä uteluita aikanani saanut ja muutamat itkut siihen perään itkenyt. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, tuhiseva pallero sohvalla vieressä nyt nukkuu <3 Voi kun ihmiset tajuaisivat tämän asian!

    • Mrs.V

      Ihana kuulla, että sinullakin päättyi kivulias ajanjakso noinkin onnekkaasti. Paljon terveisiä teidän tuhisevalle, hyvin rakkalle pallerolle <3

  • Anonymous

    Kiitos. Suuresti kiitos. Toivottavasti moni muistaisi tämän nyt ja ajattelisi asiaa, koska nuo kysymykset tekevät kipeää ja saavat jopa välttelemään ihmisten kohtaamista.

    • Mrs.V

      *Halaus* Toivotan sinulle kasapäin voimia.

  • Milla

    Vaikka tämä ei minua henkilökohtaisesti kosketa (nuori ja hoikka sinkku välttyy onneksi näiltä kysymyksiltä) olen saanut monet turhautumisen kyyneleet todistaa niin töissä kuin lähipiirissänikin. Työskentelen asiakaspalvelijana, ja eräs kollegani saa päivä toisensa jälkeen kyselyjä lasketun ajan ajankohdasta. Ja ei, hän ei ole raskaana. Ja kyllä, vaikka hän on ammattilainen, loukkaavat ja turhauttavat nämä utelut häntä niin että välillä tirautetaan takahuoneessa pari tuskastumisen kyyneltä. Tässä vain yksi esimerkki. Taas kirjoitit tärkeästä aiheesta, kiitos sinulle siitä :)

    • Mrs.V

      Voi apua kun tämä tuntui pahalta. Itse myös hyvin samanlaisia tapauksia todistanut. Toivottavasti tämä ajatus voi tulevaisuudessa säästää myös sinun ystäväsi mielipahalta.

  • Todella kauniisti ja viisaasti kirjoitettu jälleen Mrs.V. Itselle aihe ei ole ajankohtainen, mutta voin vain kuvitella sitä mielipahan määrää sellaisessa tilanteessa kun ihmiset utelevat ja totuus tekee kipeää. Hyvä, että muistutit tästä asiasta! Voisimme muutenkin sosiaalisessa kanssakäymisessä olla hieman hienotunteisempia, mutta harva aihe varmastikaan raapaisee näin syvältä.

    • Mrs.V

      Kiitos Ulla. Ja ihan totta. Tämä ei missään nimessä ole ainut aihe, missä voisimme ottaa toiset paremmin huomioon ja olla hienotunteisempia.

  • Erika

    Hienosti kirjoitettu! Olen samaa mieltä, että jälkikasvuasioista tivaaminen on erittäin sopimatonta monestakin syystä. Monilta pariskunnilta myös odotetaan perheenlisäystä automaattisesti, vaikka he olisivat päättäneet elää elämänsä ilman jälkikasvua. Monet, etenkään vanhemmat ihmiset eivät tätä ymmärrä ja pitävät päätöstä todella absurdina. Kuitenkin jokaisen päätöstä tulisi kunnioittaa, eikä jäädä tivaamaan päätöksen syitä tai kertoa, että perhe kuuluu perustaa.
    Myöskin sukulaisten ja vanhempien painostava utelu tuntuu monista ahdistavalta, jos pari ei ole henkisesti vielä valmis perheenlisäykseen. Aihe on niin henkilökohtainen, ettei siihen tulisi joutua vastailemaan, ellei itse ota aihetta puheeksi.
    Tämä pätee kyllä elämän muillekin osa-alueille. Monesti tehdään oletuksia, että koska pintapuolisesti ihmisellä on kaikki hyvin, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että hänellä on täydellinen elämä ja siitä voi tökerösti huomauttaa niin tutut kuin puolitutukin, vaikka tosiasiassa perhesuhteet, terveys tai muu vaikea asia vaivaa mieltä ja tökeröt huomautukset satuttavat pahasti. En tiedä onko tämä kulttuurisidonnaista Suomeen vai esiintyykö tällaista ihan kulttuuriin ja maahan katsomatta, mutta maailma tuntuisi kyllä paljon mukavammalta, jos ihmisiä ei ahdisteltaisi asiattomilla kysymyksillä lapsien hankkimisesta, raha-asioista tai muista henkilökohtaisista asioista.

    • Taina

      Kiitos Mrs. V koskettavasta tekstistä! Ja kiitos Erika kun puit sanoiksi omat tuntemukseni.

      Olen kolmeaviittä lähestyvä naimisissa oleva nainen ja asun tällä hetkellä Etelä-Koreassa. Täällä ihmiset, joita näemme ensimmäistä kertaa kysyvät heti milloin meille tulee lapsia. Sen jälkeen kun on esittäydytty ja kerrottu kuinka vanhoja olemme. Olemme vastanneet (vähän kysyjän iästä riippuen) joko suoraan ettemme halua lapsia tai vähän vältellen, ettei meillä ole suunnitelmaa. Sama kysymys esitetään joka kerta kun näemme ihmisiä, siis samat ihmiset kysyvät yhä uudelleen lapsen tulosta. Koen itse tämän aika ahdistavana, mutta paikallisen kulttuurin mukaisesti on kuitenkin loukkaavaa tokaista kysyjille, ettei asia heille kuulu. Suomessa olen kokenut tämän suhteen paljon hienovaraisempaa suhtautumista.

      Täällä myös naiseus on pitkälti lapsen äitinä olemista, vaikkakin kulttuuri on pikkuhiljaa muuttumassa. Itse joudun välillä muistuttamaan itseäni, ettei äitiys ole ainoa tapa naisen kasvaa ihmisenä, vaikkakin se kaikista tavoista onkin varmasti palkitsevin ja rakkaudentäyteisin. Pidän lapsista kovasti, äidiksi tuleminen ei vain ole tuntunut oman tien kulkemiselta.

    • Mrs.V

      Loistava pointti. Kiitos. Pitää ehdottomasti kunnioittaa toisten valintoja! Kaikilla on omat syynsä _omiin_ valintoihinsa. Todella itsekeskeistä tuputtaa niitä omia valintojaan toiselle.

      Minä olen kyllä törmännyt tähän muuallakin kuin vain Suomessa. Blogeissa se on vaan niin räiskyvän häpeilemätöntä, että se lähinnä joskus huvittaa. Onneksi näin päin minun kohdallani….Kaikki eivät varmasti voi sanoa samaa.

  • Ankan

    Kiitos! :) Hienosti kirjoitettu. Olen itse paljon miettinyt sitä että lapsen saaminen ei ole mikään itsestään selvyys ja että iän myötä riskit lisääntyvät. Voin rehellisesti sanoa että kun kello tikittää ja joku kysyy asiasta niin tuntuu joskus pahalta. Mitä jos en sittenkään pysty saamaan lapsia?

    • Mrs.V

      Minäkin mietin noita asioita joskus. Vaikka loppupeleissä oma odotukseni oli hyvin “normaalia” verrattuna oikeasti pitkään yrittäneiden rinnalla. Välillä oli niitä vaikeampia hetkiä. Toivotan sinulle paljon toivekkaita ajatuksia, sillä psyyke on uskomattoman voimakas asia.

  • Hieno kirjoitus!

    • Mrs.V

      Kiitos!

  • IloAM

    Tämä oli kaikkienaikojen sydämellisin teksti mitä olen ikinä lukenut. Kyynel tuli oman onnen johdosta, mutta myös niiden puolesta joille unelma on todellakin vielä unelma, harras toive.

    • Mrs.V

      Onneksi olkoon omasta ihmeestästi. Kyllä niistä saakin olla kiitollinen, vaikka välillä vähäunisina öinä sitä onkin repimässä omia hiuksiaan irti.

  • Jenny

    Kiitos!

    Kuusi vuotta toivotun, 6 kk ICSI-pojan äiti

    • Mrs.V

      <3 Onneksi olkoon! <3 *Herkkis mikä herkkis. Tänään on kyyneleet valuneet kun on teidän kommentteja lukenut*

  • Hieno postaus herkästä aiheesta, todella mahtavaa, että kirjoitit asiasta, vaikka se ei varsinaisesti blogisi tyypillisiin baihepiireihin liitykään.

    Edes lapsen saaminen ei tosiaan pelasta näiltä kysymyksiltä, kuten olet itsekin huomannut, viimeiset neljä vuotta minulta on kysytty, koska pikku kakkonen tulee. Italiassa tällaista kyselevät miltei enemmän tuntemattomat kuin tutut, koska oma tuttavapiirimme on onneksi varsin hienotunteista, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys.

    • Mrs.V

      Kiitos paljon kauniista palautteesta (ja muutenkin viimeaikaisesta aktiivisuudestasi blogissani). Kertomuksiasi on ollut kovin mielenkiintoista lukea!

      Tämä aihe on hyvin ajankohtainen omassa lähipiirissä. Toivottavasti tämän myötä jotkut pysähtyy ajattelemaan ennen sammakoita.