CATEGORIES

Kun on napit vastakkain

10.1.2017

sininennorlongdress-1979 sininennorlongdress-2004 sininennorlongdress-2014 sininennorlongdress-1965 sininennorlongdress sininennorlongdress-1993

coat FILIPPA K
knit SAMSOE & SAMSOE
tights NORLYN
boots STUART WEITZMAN
bag YSL

Nuorin siskoni kävi meillä eilen visiitillä ja ajauduimme ajatuksia ja tunteita herättävään keskusteluun. Pohdimme lapsuuttamme ja omia luontaisia kykyjämme selvitä erilaisista konfliktitilanteista. Vaikka meillä on samat vanhemmat, sama kasvuympäristö ja samat geenit, niin silti olemme kaikki kolme sisarusta hyvin erilaisia.

Siskoni totesi, että hän toivoisi itselleen palasen sitä varmuutta, millä kohtaan eteen asetetun konfliktin välittömästi. En itse ole sitä aiemmin suuremmin miettinyt, mutta se on totta. En pelkää konfliktitilanteita vaan uskon niiden olevan ratkaistavissa asiallisen ja rakentavan keskustelun avulla. En jää hautomaan tai miettimään, mitäköhän tuo toinen tuolla tarkoitti tai miksi hän tekee minulle noin? Minä puhun melkoisen suoraan ja sanon samalta istumalta mikäli minusta jokin on epäreilua tai en ymmärrä miksi toinen toimii niinkuin toimii. Jos jokin mietityttää minua, niin kysyn heti mitä toinen sillä tarkoitti. Käsittelen tilanteen siinä hetkessä, enkä jää muutamaa päivää pidempään asiaa miettimään. Jos vielä myöhemmin mietityttää, niin kysyn uudestaan. Näin väärinkäsityksiä ei käy niin helposti. Olen melkoisen rationaalinen ja keskityn enemmän siihen mitä on tapahtunut. Kyselen kysymyksiä ja yritän ymmärtää järjen kautta. En ole silti tosin koskaan pelännyt näyttää tunteitani. Ilot, surut, onni ja suuttumus näkyvät minusta heti. Sillä on myös kääntöpuolensa. Sen voi toinen nähdä hyvin kovana ja pelottavanakin. Olen nuorempana ollut nimittäin melkoisen mustavalkoinen. Olen uskonut kovin vahvasti oikeaan ja väärään ja “väärän” äärellä olen ilmaissut itseni turhankin voimakkaasti. Mitä tämä blogin pitäminen, eri maissa asuminen ja äitinä oleminen on opettanut minulle, on pehmeyttä. Halua ymmärtää erilaisia näkökulmia ja sitä kautta asettua niihin toisiin saappaisiin. Vielä on matkaa, mutta onneksi eteenpäin on tultu.

Mitä minulta taas puuttuu, on tietynlainen luontainen herkkyys, mitä molemmilla siskoillani on. Tuo herkkyys poimia erilaisia signaaleja muilta ja muiden käytöksestä. Nähdä jo kaukaa, että toinen ei voi hyvin, vaikka toinen sen kovasti yrittäisi peittää. Luontaista kykyä asettua helposti toisen saappaisiin. Mutta silläkin on kääntöpuolensa. Välillä saattaa ylitulkita tilanteita, missä ei välttämättä ollutkaan mitään sen enempää. Väärinkäsityksiä saattaa syntyä helpommin, jos analysoi hiljaa, muttei ehkä uskallakaan kysyä, onko asia tosiaan näin. Herkempi ihminen myös mielellään useasti karttaa konfliktitilanteita silläkin uhalla, että oman ihon alle jää kytemään asia, mikä tuo itselleen pahaa oloa. Ei uskalleta tuoda sitä omaa tunnetta esille, ettei toinen loukkaannu.

Mutta juurikin se ymmärrys, että kaikki ovat erilaisia ja erilaisuus on hyvästä, on ehkä se avain, millä saa sen oman rauhan itsestäänkin ja omista toimintatavoista. Uskallusta ilmaista oma näkemyksensä ja yrittää ymmärtää mistä syystä toinen taas toimii niinkuin toimii. Kaikkien ei kuulu toimia samalla tavalla, mutta toista on kunnioitettava yrittämällä ymmärtää. Se sama pätee sinuun itseesi. Tekee ihan hyvää uskaltaa ilmaista itseään, ettei pinnan alle jäisi tarpeettomia mahdollisia väärinkäsityksiä. Sinäkin ansaitset sen, että se toinen yrittää ymmärtää sinua.

Kuvat / Metti Forssell

34 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Laura

    On varmasti merkitystä. Ensimmäisen lapsen kanssa vanhempi opettelee asioita , seuraavien kanssa tulee varmasti itsestään enemmän. Itse olen siskoni kanssa kuin yö ja päivä, meillä toki on 6 vuotta myös ikäeroa mutta siihen tietysti vaikuttaa tempperamentti ja varmasti monia muitakin asioita. :)

    • Juuri näin! Moni asia vaikuttaa! :)

  • Laura

    Upea kirjoitus! Ja mukavaa , että teet tälläisiä. Luin kommentit ja monta tunnetta ja ajatusta nousi pintaan. Tuntuu, että pitäisikö antaa muhia vähän aikaa, ajatuksia herättävä teksti!! :)

    Minä olen herkkä ihminen, ja monesti juuri tuntosarvet pystyssä sosiaalisissa tilanteissa siitä että missä minun paikkani ryhmässä on, ja tarkkailen ja tulkitsen ihmisiä. Mutta minussa on vaan se, että jos joku särähtää korvaan nostan kissan pöydälle. Olen ollut sellainen aina. Epäoikeudenmukaista toimintaa en hyväksy toisten kohdalle enkä omalleni. Kiusaamiseen olen mennyt väliin. En halua että kenellekään on ulkopuolinen olo, koska tiedän liiankin hyvin miltä se tuntuu, vaikka ei minua koulussa ole kiusattu.
    Jos jonkun kanssa olen törmäyskurssilla elämässäni se on isompi siskoni, (6-vuotta minua vanhempi). Joskus koen, että kun olen niin erilainen, että en saisi olla eri mieltä asioista ja siitä tulee vääntöä jota en jaksa. Monesti menetän hermoni :D siinä minulla opittavaa. Minä vaan tiedän mitkä ovat oikeuteni ovat ja niistä en jousta. :)
    Ihmiset on erilaisia ja ihmiset kokee asiat eri tavalla. Se voi johtua lapsuudesta, ympärillä olevista ihmisistä ja mitä on kukin joutunut tahollaan kokemaan, minkälainen ihminen on tempperamentiltaan.
    Olen ollut 11 -vuotta parisuhteessa ja me olemme erilaisia toisia täydentävällä tavalla. Minua jos ahdistaa, avopuoliso suojelee ja pitää sylissä. Ja on varma että selviydyn. Avopuolisollani on enemmän varmuutta siihen että elämä kantaa kun taas minulla (ahdistuneisuushäiriö ja masennus)taistelen vastaan. Riidan hoidan heti pois alta kun taas avopuolisoni on herkempi pyyhkimään “ongelman” maton alle joka taas ei mene läpi minulta :D Kumpikin siis saa oppia jotain uutta, valita sanojaan tarkemmin, ja miettiä mikä siellä lapsuudessa ja lapsuudenkodissa on opetettu että tilanteissa kuin tilanteissa toimii niinkuin toimii. Pohdiskelua pohdiskelua! :)
    Mutta eipä tässä muuta noussut, hyvää uutta vuotta teidän perheelle :) PS. ihana juttu, että otat pojassasi tämän piirteen huomioon.

    • Siis juuri näin. On hienoa tunnistaa omat heikkoudet sekä vahvuudet ja sitä kautta voi yrittää itseään kehittää. Minullakin mieheni on hyvin erilainen kuin minä ja se on erittäin opettavaista. Mutta koen saman kuin sinäkin: se vain täydentää. Ja sitä me myös pohdimme siskojeni kanssa. Meillä kun on periaatteessa ihan samat opit ja sama kasvuympäristö niin miten olemmekaan niin erilaisia? Onkohan myös sillä, onko esikoinen, keskimmäinen vai kuopus näissä suuri merkitys…?

  • Kateliini

    Kiitos hienosta tekstistä! Täytyi oikein haudutella sitä vuorokausi mielessä ja palata vielä kommentoimaan.
    Itse olen juuri tuollainen kuvailemasi herkkis, tuntosarvet pystyssä kuljen joka paikassa ja usein ylitulkitsen ihmisiä. “Miksi tuo näyttää niin äkäiseltä, mitä pahaa Minä olen tehnyt..” Ajattelen asioita tunteen kautta, ja sekös jos mikä saa tekemään vääriä päätelmiä. (Samoin meidänkin sisaruskatraassa on muuten edustettuna sekä tunne-, että järki-ihmisiä :)

    Olen viimeisen puolen vuoden aikana tietoisesti opetellut toimivampaa tapaa. Juuri tuota mitä sinä teet, kysyä heti, “mitä tarkoitit”, eikä jäädä vatkaamaan asiaa moneksi viikoksi, tai jopa vuosiksi! Usein tämä toinen osapuoli on ollut omissa ajatuksissaan, tai hänellä on ollut omia haasteita mietittävänään, enkä minä ole suinkaan ollut syy. Huh, miten helpottavaa se on! :)

    Mukavaa vuotta teidän perheelle! <3

    • Todella mukavaa, jos teksti herätti ajatuksia! Koska meidän tavoissamme ei ole mitään väärää. Ne ovat vain meille luontaisia ominaisuuksiamme. Kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa, joten on hyvä tiedostaa ne omat tapansa toimia ja yrittää hioa niitä toimivammaksi. Herkempi juuri uskaltaisi ilmaista oman huonon olonsa ja suorempi persoonsa taas muotoilisi asiansa pehmeämmin ymmärtäen, että oma totuus ei ole koko totuus.

      Joten aivan mahtavaa, jos sinä olet tiedostanut oman tapasi, yrittänyt opetella siihen lisää työkaluja ja se on ollut sinulle toimiva ja tuonut helpotusta! :) Koska itse olen tosiaan huomannut usein, että väärinkäsityksiltä olen päässyt välttymään kun olen kysynyt heti. Myös itse olen vuosien saatossa opetellut ilmaisemaan itseni pehmeämmin, ettei toinen kokisi kysymystäni hyökkäävänä, vaan yrityksenä ymmärtää.

      Ihanaa vuotta sinulle! :)

  • Mielenkiintoista ja hyvää pohdintaa, jonka kanssa jokainen meistä joutuu tahollaan jumppaamaan.

    Uskon, että monella ikä ja elämänkokemukset ovat niitä pahimpia kulmia hioneet. Ainakin huomaan itselleni ja monille ystävilleni käyneen niin, varsinkin kun opiskelu-ja työelämässä on saanut toimia niin erilaisten ihmisten kanssa. Maailma ei olekaan enää niin mustavalkoinen, kuin se parikymppisenä oli ja elämään on ilmestynyt suorastaan värien kirjo. Ja hyvä niin, sillä huomaan miten paljon sitä on itsekin ihmisenä kasvanut ja tullut tietynlaista herkkyyttä mukaan tekemiseen, eikä suuna päänä totuudentorvena olemista. Paljonhan se on toki myös itsestä kiinni, haluaako yrittää ymmärtää erilaisuutta ja kuinka paljon sietää erilaista, epävarmuutta ja jopa pelkoakin ympärillään.

    Omassa tapauksessani täytyy kyllä nostaa myös hattua sille, että puoliso on aivan erilainen ja tapa kohdata ja käsitellä vastoinkäymisiä, haasteita ja ongelmia on suorastaan vastakohta omille tavoille. Melkoisen koulun olen joutunut itseni kanssa käymään oppiakseni että me ihmiset toimimme ja teemme asioita hyvin eri tavoin. Saman asian kun voi nähdä sadoin eri tavoin. Haastavinta kai se on tietää, että miten vastapuoli näkee asian?!

    Mutta minusta on myös hyvä että säilyttää itsessään “sitä jotain”. Minusta ei saa suuria tunteita mitenkään pois, enkä sitä enää kyllä haluaisikaan (vaikka nuorena koin sen suureksi rasitteeksi). Minun päivät ovat joko maailman parhaita, tai maailman paskimpia ja tunteet ovat hyvin voimakkaita. Kun tämän oppi tunnistamaan ja kääntämään vielä voimavaraksi, niin aika hemmetin kivaahan se on olla vuoristoradassa joka päivä ;)

    Ihanaa viikon jatkoa Hanna!

    • Juuri näin! Ihanaa, että tekstini tarkoitus ymmärrettiin, vaikka itse mietinkin sitä kirjoittaessa, että katoaakohan tässä punainen lanka :D Eli juurikin näin. Meillä kaikilla on jumppaamista. Meillä kaikilla on omat luontaiset heikkoudet ja vahvuudet ja niissä kaikissa on aina hiomisen varaa. Tänne on tultu oppimaan.

      Ja juurikin tuo, että nuorempana kaikki oli niin paljon mustavalkoisempaa. Miten sitä on vuosien saatossa saanut nähdä niin monia erilaisia tapoja ja näkökulmia, että sitä väistämättä huomaa tallustelevansa jatkuvasti harmaalla alueella. Itsekin nuorena kokenut, että parempi sanoa heti suoraan asiansa asianomaiselle, ettei jauheta selän takana jne. ja nähnyt ehkä vain sen oman totuuden. Nyt vanhempana sitä on onneksi oppinut että “totuuksia” on niin monta kuin meitä ihmisiä ja se todellisuus on jotain niiden väliltä. Jokaisen tunnetta tulee kunnioittaa ja lähestyä ihmistä ystävällisesti toisena ihmisenä.

      Ja minullakin sama kuin sinulla – puoliso ihan erilainen! :D Siinä saa jatkuvasti haastaa toinen toisiaan ja opetella uusia tapoja, miten ilmaista itseään paremmin erilaisissa tilanteissa. Ja ei tosiaan tarkoitus ole ketään muuttaa! Lähinnä vain oppia tuntemaan itsensä, tiedostaa ne omat heikot puolet ja yrittää niistä oppia ja teräviä kulmia hioa pois. Me kaikki olemme uniikkeja ja omanlaisia – hyvä niin! :)

      Ihanaa viikkoa sinulle Mari! :)

  • Iida

    Minulla itselläni on kuusi sisarusta ja asun tällä hetkellä viiden kämppiksen kanssa. Monesti sitä huomaa miten erilailla me otamme tilanteet, miten joku hautoo ja joku sanoo suoraan, joku tuntee vahvemmin ja toinen menee järkevästi eteenpäin. Siksi tämä postaus nosti kylmät väreet iholleni. On ihanaa, kun joku osaa kirjoittaa sitä, mitä itse monesti ajattelee. Jotain syvällistä, mutta sellaista johon voi samaistua. Kiitos Hanna ihanasta blogista joka piristää päivittäin!

    • Todella ihana kuulla, että tämä kirjoitus oli ajatuksia herättävä ja sait kiinni siitä mitä tarkoitin! :) Me kaikki olemme erilaisia ja meillä kaikilla on opettelemista tiettyjen asioiden kanssa. Ei ole väärää tai oikeaa tapaa, mutta on hyvä yrittää ymmärtää sitä toisenlaista. Suorempi sanoja opettelee pehemyttä, ettei toinen koe kysymyksiä hyökkäävänä, ja herkempi ilmaisi tunteensa myös tilanteessa, jotta hänen ei tarvistisi tuntea mahdollisesti huonoa oloa pidemmän aikaa ehkä asiasta missä ei ollutkaan mitään.

  • Anonymous

    Olen aika samanlainen tuossa konfilktiasiassa kuin sinä! Mutta uskon, että se johtuu ainakin minulla pitkästä parisuhteesta ja mietin olisiko sullakin sama? Kun on pitkään jonkun kanssa niin oppii käsittelemään riitatilanteita samantien koska elät saman ihmisen kanssa päivästä toiseen, jolloin konfilktitilanteiden selvittämättä jättäminen tuo vaan vaikeutta arkeen. Ja tämä tapa sitten siirtyy muihin ihmissuhteisiin. Itsekin asun ulkomailla niin se kyllä opettaa myös paljon ja helpommin ikäviin ja erikoisiin kommentteihin kohauttaa vain olkiaan että “no tuo nyt vain on tuollainen”-mentaliteetilla, eikä mieti sen kummemmin. Tai hyväksyy oudon käytöksen kulttuurieroilla tosi nopeasti.

    PS. Ihana kun olitte tuossa ottamassa kuvia, meillä on tuolla 5kk päästä häät <3

    • Sekin voi ehdottomasti olla tekijä! En ole miettinyt asiaa sen enempää, mutta varmasti tavallaan tuo oman varmuutensa. Mutta minun kohdallani taas oma mieheni on tuonut minuun hirmuisesti pehmeyttä, koska olemme niin erilaisia. Olen hänenkin kauttaan oppinut näkemään miten eri tavoin ihmiset käsittelevät samoja asioita ja se on auttanut ymmärtämään ihmisten erilaisuutta. Olen kyllä sitä mieltä, että oma luontainen tapani on aina ollut hoitaa konflikti saman tien. Olen kokenut, että parempi sanoa heti kasvotusten, kuin marista ns. selän takana. Tosin nuorempana ei omia sanomisiaan ole välttämättä aina osannut pukea tarpeeksi pehmeästi ja sen oman näkemyksen on saattanut tuoda esiin liian vahvasti, mikä saattaa herkemmän pelästyttää. Nyt osaa jo enemmän kysymysten kautta yrittää ymmärtää sitä toista osapuolta ja konfliktitilanteiden hoito onnistuu paremmin. Onhan se selvää, ettei nuorena osaa samalla tavalla käsitellä asioita yhtä järkevästi kuin aikuisempana. Onneksi on opittu! :)

      Ja hei varsinkin tuo muissa maissa asuminen kasvattaa hurjasti. Todella näkee, että asioita voi tehdä niin monella tapaa ja harvoin mikään on se “absoluuttinen totuus”.

      Ja ihanaa häiden suunnittelua ja ikimuistoista hääpäivää teille jo etukäteen! <3

  • meow

    Hyvä teksti ja ihailen asukokonaisuuttasi. Haluaisin niin paljon juuri tuollaisen samantyylisen villamekon tai muhkean villapaidan mutta kovin tyyriitä meinavat olla jos haluaa laatua eikä akryylia :D Pitää varmaan säästää ;)

    • Tuo on kyllä ihanan kevyt ja lämmin päällä! Olen nyt kertaheitolla ihastunut palavasti Samsoe & Samsoen neuleisiin! Suosittelen säästämään, koska se on todennäköisesti se halvempi vaihtoehto, kun säilyy sitten vaate pidempään hyvänä! Vielä tosin ei minulla kovin pitkään nämä samsoen & samsoen neuleet pitkään ole olleet omistuksessa, mutta hyvää olen kuullut kestävyydestä! :)

  • Haidi

    Äää toi neule sinisenä on vaan ihana! Onneksi itellä on edes se beige :D ja mielenkiintoisia aatteita konflikteista. Itsekin tykkään mielummin keskustella asiat auki ja jos joku jää häiritsemään kyselen melkoisen äkkiä perään. Toisaalta näen taas asiat helposti kahdelta kantilta, mutta matkaa esimerkiksi äitini omaamaan kuudenteen aistiin ihmisten suhteen on vielä huimasti matkaa! Vitsi mikä intuitio :o

    • Mun on pakko sanoa, että se beige on noista kahdesta suosikkini. Se on jotenkin omempi. Vähän jopa mietin tuon sinisen eteenpäin myymistä, koska väri ei tunnu niin omalta käytössä?
      Sinulla Haidi tuntuu olevan todella hyvin hallussa konfliktitilanteiden hoito. Sillä uskon, että juurikin tuollaisella välittömällä selvityksellä saa parhaan tuloksen, kunhan osaa tosiaan ymmärtää sitä toistakin ja hoitaa tilanteen pehmeydellä, ettei toinen koe oloansa “hyökätyksi”.
      Ja tosiaan, nuo tuollaiset aistit tuntuvat olevan ihan luonnonlahja. Voi kun voisi tuollaista oppia!

  • b

    Teini-ikäisenä useat asiat näyttäytyvät niin isoina ja sitä huonoa omaatuntoa tai surua kotioloissa paikataan tai peitetään herkästi muiden kiusaamisella tai sillä tietyllä ärsyttävyydellä. Teilläkin oli varmasti vanhempienne eron takia rankkaa. Itse olin teini-ikäisenä monessa mukana mutta en mikään kovaäänisin. Eikä huolta, en todellakaan ole mikään koulukiusattu, minä kun olen sattunut syntymään hyvätuloiseen perheeseen, niin sillä on ainakin näille tietyille kiusaajille väliä. Kun on “Oikeista Piireistä” :DD

    • Hei b! Poistin osan kommentistasi, koska siinä minun mielestäni lausuttiin totuutena sellaisia asioita lähimmäistäni kohtaan, mikä minun mielestäni ei ole todellakaan absoluuttinen totuus. Näkemyksiä on niin monia kuin meitä ihmisiäkin. Viittaat aikaan, joka olisi mahdollisesti tapahtunut n.16 vuotta sitten? Suosittelisin lämpimästi, että puhuisit nyt aikuisena omalla nimelläsi lähimmäiseni kanssa, jotta väärinymmärrykset voitaisiin mahdollisesti aikuisina ratkaista? Koska minusta ei ole oikein, että netissä anonyymina lausutaan “totuuksia” mitkä eivät sitä ole. Olisi minusta reilua ja rehtiä puhua ihan omana itsenä konkreettisista tapahtumista, jos niitä on tapahtunut, jotta mahdollinen tunnelasti vuosien takaa voitaisiin purkaa! :)

      Jos et tahdo hänelle laittaa viestiä niin voit toki laittaa minullekin! :)

  • Jade

    Todella upea teksti ja muistutus meille kaikille!

    • Kiva, jos sanomani ymmärrettiin oikein! :) Meillä kaikilla tapamme ja meillä kaikilla jumppaamista ja oppimista elämässä! :)

  • m

    Jos aivan tarkkoja ollaan niin juurikin geenit teillä on erilaiset tai siis n. puolet on,mikä tekee teistä erilaisia.. mutta siis ymmärrän mitä tarkoitit! Halusin vain olla pilkun viilaaja! ???

    • Olet ihan oikeassa! :D Tiedätkö mietin tuota kohtaa kirjoittaessani ja mietin sille korvaavaa mutta en löytänyt järkevää vastinetta heti niin menin sitten tuolla :/ Mutta hyvä että ymmärsit kuitenkin, vaikka ihan oikeassa olet.

  • Katja

    Voi, kuvasit niin minun mietteeni kun kuvasit siskojasi! Vatvon aina tiettyjä ihmisiä nähdessäni viikon jälkikäteen mitä se sillä tarkoitti ja miksi se niin sanoi. Huoh. Ja sitten ei tosiaan välttämättä mitään. Toivoisin siis samaa kuin siskosi!

    Ihanan mukavan näköinen neule, hyvää viikon jatkoa sinulle ja perheellesi!

    Katja
    optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi

    • Ihanaa, että kirjoitus herätti ajatuksia! Mutta juurikin näin – meillä kaikilla on luontaiset tapamme, mutta ei niissä ole mitään väärää. Tärkeää on tiedostaa oma tapansa ja yrittää hioa sitä niin, että konfliktitilanteet saadaan oikeasti ratkaistua. Suorempi opettelee pehmeyttä, jottei toinen koe olevansa “hyökätty” ja herkempi taas uskaltautuu sanomaan heti, että toinenkin voi kertoa näkemyksensä tapahtumasta, jotta mahdollisilrta väärinymmärryksiltä ja pitkältä mielipahalta vältyttäisiin.

  • Maria

    Ihana postaus sinulta taas Hanna! <3 Minusta on hienoa, että tuot kaikkien muotijuttujen (joita kylläkin rakastan suunnattomasti!) lisäksi blogiin tällaista syvällisempäänkin katsausta elämään. Ja mikä parasta, minusta tuntuu, että teksteistäsi huokuu sellainen ihana aitous ja lämpö, minkä vuoksi niitä tykkään lukeakin. Pidä se! <3 Blogisi on muutenkin ihana ja tykkään lukea sitä valtavasti, aina innolla luen uusia postauksiasi! Ihanaa talven jatkoa sinulle ja perheellesi <3

    • Todella kiva, jos teksti herätti ajatuksia! :) Me kaikki olemme yksilöitä ja meillä kaikilla tapamme, jokaisella on omat “jumppauksensa”. Kiitos kovasti, että pidät tyylistäni kirjoittaa! <3 Sitä samaa sinulle Maria! :)

  • Ems

    Kauniisti kirjoitat erilaisita ihmisistä ja tavoista! Itse koen, että juuri oman itsen hyvien ja huonojen puolien näkeminen ja arvostaminen ja toisaalta muiden ihmisten toimintatapojen positiivisten ja negatiivisten piirteiden ymmärtäminen on aikuisuutta. Toivoisin, että kaikki ihmiset oppisivat olemaan yhtä myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä ihmisten erilaisuudelle, kuin mitä sinä vaikutat olevan.

    Itse pohdiskelin vastaavaa aihetta joulun aikaan kun luin erityisherkkyydestä kertovan kirjan. Myös minulla on kaksi siskoa, joiden kanssa olemme luonteeltamme hyvinkin erilaisia yhteisestä perheestä ja pienistä ikäeroista huolimatta. Kukaan meistä ei ole lukemani kirjan mukaisesti erityisherkkä, mutta jonkinlainen herkkyys meissä kaikissa asuu. Olikin hyvin mielenkiintoista jutella siskojeni kanssa ja huomata, miten eri tavalla herkkyytemme ilmenee kun kyseisen kirjan avulla saimme sanoitettua omia tuntemuksiamme.

    Ihmisten ymmärtämisessä ja erilaisuuden arvostamisen oppimisessa lienee oleellisinta erilaisten ihmisten kanssa keskustelu. Sinä olet ollut onnekas päästessäsi vaihtamaan näkemyksiä myös muunmaalaisten kanssa, mutta myös omien läheisten kanssa henkilökohtaisemmista asioista keskustelu avartaa maailmaa huomattavasti. :)

    • Olen sinun kanssasi aivan samaa mieltä. ELämä on oppimista. Kukaan meistä ei ole syntyessään valmis. Aikuistumista on juurikin sen oman itsensä tuntemaan oppiminen, heikkouksien ja vahvuuksiensa ymmärtämistä, niiden hiomista. Sitten sen kautta kun alkaa olla sujut oman itsensä kanssa, on helpompi myös ymmärtää muita ympärillä kun on varmuus omasta itsestään ja siitä, että meidän kaikkien ei kuulu olla samanlaisia. Ja tämä kaikki kestää kokonaisen elinajan! Tärkeintä on minun mielestäni kuitenkin se, miten sitä kohtelee itseään ja muita. Pehmeys on minusta äärimmäisen tärkeää. Vaikka olisikin “suora” niin tietty pehmeys on siihen lisättävä. Pitää muistaa, että kaikkeen jättää tietyn tunnejäljen. Sen pitää olla hyvä, ja siitä saada positiivinen ulos. Mitään ei saavuteta musertamalla tai “voittamalla”.

      Ja minäkin olen kiinnostunut tuosta erityisherkkyydestä kertovasta kirjasta! Tunnistan yhdessä pojistani erityisherkän piirteitä ja haluaisin lukea kirjan, jotta saisin entistä enemmän mahdollisia työkaluja hänen kanssaan toimimiseen, koska itse en koe itseäni erityisherkäksi. Kaikissa tosiaan asuu jonkinlainen herkkyys, mutta niitäkin on niin erilaisia muotoja. Me kaikki olemme tosiaan hyvin erilaisia. Siskoni kanssa pohdittiin mistä se toisiaan voisi johtua. Kai soluillakin on joku muisti, mikä saattaa tulla jo ihan isovanhemmilta saakka, siitä, mitä he ovat joskus kokeneet vahvana ja se on periytynyt joistakin meistä? Todella mielenkiintoista ajateltavaa, mutta varmaa vastausta niihin tuskin koskaan saadaan.

      Ja sehän siinä on. On tärkeää juurikin olla kiinnostunut erilaisista ihmisitä ja heidän tavoistaan. Olen huomannut, että se auttaa omaa ymmärrystä suuresti. Olen oppinut muilta niin paljon. Muissa maissa tosiaan saanut olla niin monien eri kulttuurien kanssa tekemisissä, mutta kyllä tämä blogin pitäminen on opettanut ihan suuresti myös. Saanut oikeasti vaihtaa mielipiteitä niin erilaisten ihmisten kanssa, että sitä väistämättä joutuu haastamaan itsensä ja miettimään, voisiko asian sittenkin hoitaa toisin.

      Mukavaa, että mietimme asiasta niin samoin tavoin!

      • Ems

        Hei Hanna! Kiitos kivasta kommetistasi, ihana että jaksat vastailla lukijoille aina näin pitkästi ja ajatuksella. Siitä tulee arvostettu olo.
        Tulin vain vielä suosittelemaan Elaine Aronin Erityisherkkä lapsi -kirjaa. Ystäväni, jonka lapsi on myös herkkä, sanoi saaneensa tuosta kirjasta paljon vinkkejä. Itse luin Aronin Erityisherkkä ihminen ja parisuhde -kirjaa, ja pidin myös hänen tyylistään. :)

        • Hei kiitos huimasti näistä suosituksista! Koska juurikin lapseni takia haluaisin päästä entistä enemmän sisälle mahdollisesti erityisherkän sielun maailmaan. Ihan jotta ymmärtäisin, miten toinen voikaan nähdä maailmaaja sitä kautta auttaa lastani antamalla hänellekin työkaluja tulevaan. Kiitos paljon Ems, ja ihanaa, jos teidän tärkeytenne minulle tulee läpi. Koska vuosien saatossa teidän roolinne tuntuu vaan kasvavan ja kasvavan. Teidän takianne saan tästä blogista vielä irti – juurikin näiden pintaa vähän syvemmältä kirjoituksien kanssa.

  • M.M

    Tämä oli mielenkiintoista luettavaa, ja tiedätkö olen samanlainen konfliktinratkaisija kuin sinäkin. En tiedä vaikuttaako koulutustaustani ja alavalintani siihen, mutta pyrin aina heti ilmaisemaan jos jokin tapahtunut kaivaa mieltäni. Viimeksi kesällä ajauduin melko tuoreen ystävyyteni kanssa keskustelemaan varsin tunnepitoisesta asiasta, josta olimme eri mieltä. Mielestäni keskustelimme hyvässä hengessä asiasta, molemmat koitimme tuoda ilmi näkemyksemme ja mielestäni dialogimme oli varsin asiallista ja selkeää. Itselleni kuitenkin kävi ilmi tämän keskustelun päätteeksi, että keskustelukumppanini ei ollut kokenut dialogia rakentavana vaan sellaisena, että minä yritin “ylipuhua” hänet kannalleni. Minun mielestäni minä vain yritin saada hänet ymmärtämään oman näkökulmani (enkä olettanut, että hän sitä edes hyväksyisi, vaan ymmärtäisi), ja toisaalta halusin myös ymmärtää hänen kantansa asiasta. Tämä oli siis itselleni varsin opettavainen tapahtuma, sillä opin että oma tyylini saattaa toisenlaiselle henkilölle olla liikaa. Kaikilla ei ole kiinnostusta eikä ehkä edellytyksiäkään pureskella asioita läpi, vaan joko asioista ollaan samaa tai eri mieltä – ja se siitä. Olen kyllä hyvin herkkä ihminen myös, ja tuosta keskustelusta jäi itselleni paha mieli. Minua loukkasi se, että pyrkimys ymmärtää jäi vain yksipuoliseksi. En tiedä mitä tällä höpinällä halusin sanoa, ehkä tämä vain tuli mieleen tuosta ihmisten erilaisuudesta. Hyvätkin pyrkimykset voivat tulla väärin ymmärretyiksi!

    • Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kommentti! Koska tämä on juurikin sellainen tilanne, mihin itsekin on joskus nuoruudessa törmännyt. Koska tässä on juurikin käynyt selvästi väärinymmärrys. Ymmärrän hyvin, että jäi paha mieli. Ei se sinusta herkkyyttä ihmisenä poista, vaikka olisitkin luonteeltasi “suora”. Kyllä minäkin olisin surullinen, jos ystäväni olisi ymmärtänyt aikeeni ihan päinvastaisella tavalla, kuin olisin tarkoittanut. Toivottavasti ystäväsi sanoi sen tuossa hetkessä, eikä asia jäänyt hautomaan ja sinäkin sait mahdollisuuden kertoa, että tämä ei ollut aikomukseksi lainkaan? Kertoiko hän esimerkkejä, millaisista sanamuodoista tai asioista hän koki asian “ylipuhumisena”? Jotta sinä suorempana saisit mahdollisuuden harjoitella “pehmeyttä” jos siitä kyse, tai ystäväsi mahdollisesti herkempänä(?) mahdollisuuden ymmärtää sinun tarkoitusperääsi paremmin?

      Toivottvasti saitte kuitenkin asian ratkaistua, koska selvästi väärinymmäryshän oli vain kyseessä! :)

      • M.M

        Kyllä, hän ilmaisi asian keskustelun päätteeksi. Sain toki kerrottua, ettei “ylipuhuminen” ollut pyrkimyksenäni, mutta emme valitettavasti ikinä päässyt asiassa sellaiseen, miten sen sanoisi, todelliseen yhteisymmärrykseen. Minulle jäi päällimmäiseksi tunteeksi se, ettei hän hyväksynyt rehellistä, eriävää mielipidettäni ja sen takanaseisomista. Itse en pelkää siis tällaisia konfliktitilanteita, joskin haluaisin ne aina selvittää. Luulen, että tämä oli vain sellainen opetus siitä, mitä olin jo aiemmin kyseisen henkilön kohdalla miettinyt: olemme todella erilaisia persoonia (missä ei ole mitään negatiivista kaikua siis.)

        Olen sitä mieltä, että herkkyyden harjoittelu ja toisen erilaisuuden kunnioittaminen on tärkeää. Yhtä tärkeää on kuitenkin olla myös rehellinen itselleen ja pystyä seisomaan perusteltujen mielipiteidensä takana. Jos asioista ollaan eri mieltä, senkin pitäisi olla ok. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Toivottavasti sinäkin olet ylpeä siitä rohkeudesta, jolla uskallat tuoda näkemyksesi esiin toisia kunnioittavalla tavalla. Rakentavaa, lämmintä ja asiallista kommunikaatiota ei ole koskaan liikaa!

        • Voi olen kanssasi tuosta aivan samaa mieltä, että molemmilla “tyypeillä” on tärkeää harjoitella sitä toista puolta, koska juurikin sen toisen erilaisuuden kunnioittaminen on tärkeää ja sen tekee sillä, että yrittää hioa sitää omaa terävää kulmaa. Ja juurikin näin – minusta on todella tärkeää myös se, että on rehellinen itselleen. Se tarkoittaa juurikin sitä, että voi hyväksyä sen, että ihmisllä on tosiaankin olla eriävät mielipiteet. Ei sitä tarvitse olla samaa mieltä kaikesta.
          Olen iloinen siitä varmuudesta, mikä minulla on itsestäni tänä päivänä. Tietynlainen luotto ja turva siihen, että tunnen itseni paremmin. Näin osaan myös käsitellä ja huomioida muitakin ihmisiä paremmin. :)