CATEGORIES

Hiljainen sunnuntaiaamu

23.1.2017

Hiljainen sunnuntaiaamu. Niitä meillä ei ole enää kovinkaan usein. Tai no hiljaistakaan ylipäätään. Lauantaina mummi ja ukki kysyivät täysin extempore, että voisivatko isommat pojat tulla heille yökylään. Kun molemmat pojat innoissaan tahtoivat mummolaan leikkimään, eipä vanhempien tarvinnut pitkään miettiä otetaanko tämä ihanasti tarjottu pieni hengähdystauko vastaan. Saimme nukkua seuraavana aamuna pitkään. Ei tarvinnut heti kuudelta olla rakentamassa vanhimpien kanssa junarataa ja syöttämässä aamupalaa aamuvirkuille. Unta riitti kolmekuisemme kanssa ruhtinaallisesti yhdeksään asti aamulla. Päivä valkeni upean aurinkoisena, joten päätimme lähteä rantaan kävelylle. Iloksemme ystäväni Metti perheineen pääsi liittymään seuraamme ja kävimme pullakahvilla Löylyssä nauttimassa kauniista aamusta. Miten hyvää tekee välillä tällaiset täysin kiireettömät hetket. Kun saa juoda kahvin kuumana, puhua ystävän kanssa ilman keskeytyksiä ja syödä pullansa rauhassa ilman, että sitä nakertaa pieni piraija parvi ympärillä. Niistä nautittua olikin taas melkoinen ikävä energisiä poikiamme ja suuntasimme mummolaan heitä hakemaan. Akut on ladattu ja tällä kestää taas pitkään.

beanie J.CREW
coat ANDIATA / saatu
scarf ZARA
bag CHLOÉ
shoes UGG AUSTRALIA
knit SAMSOE & SAMSOE
leggins KATRI/N

Isovanhemmuus ja heidän osallistuminen lastenlasten arkeen jaksaa puhuttaa tasaisin väliajoin. Kuulee siitä kuinka jo iäkkäämmät isovanhemmat ovat aivan rikki puhki väsyneitä lastenlasten kaitsemisesta, kun heitä käytetään kuin päivähoitoa konsanaan. Sitten toiselta kädeltä kuulee taas niistä isovanhemmista, jotka eivät tahdo katsoa lapsenlapsiaan ollenkaan, sillä he ovat jo osansa lastenkasvatuksessa tehneet ja nyt on heidän aikansa olla lapsivapaita.

Itse en koe, että isovanhemmilla olisi mitään velvollisuutta toimia lapsenvahteina. Minä olen lapseni “tehnyt” ja kolme lasta suuresti toivonut, joten minä myös arkeni pyöritän. Mutta lasteni takia olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen osallistuvista ja rakastavista isovanhemmista. Minun puolestani jokainen isovanhempi saa olla juuri niin paljon lapsenlapsensa elämässä kuin tahtoo. On minusta tietenkin todella sääli jos isovanhempi ei tahdo yhteistä aikaa lapsenlapsensa kanssa viettää, mutta yhtä sääli on minusta jos isovanhempia käytetään surutta itsestäänselvänä viikonloppuleirinä (toki elämäntilanteita on erilaisia ja niiden tuomia poikkeustiloja, milloin isovanhempien apu on korvaamatonta). Itselläni oli erittäin läheiset ja rakkaat välit omiin isovanhempiini. Koen saaneeni heidän tuesta ja turvasta hyvin paljon lisää elämääni. Ne kaikki omat yhteiset jutut ja ihanat muistot loivat roihuavan lämpimän tunnejäljen, joka kestää varmasti läpi elämän. Se, että oli muitakin läheisiä ja turvallisia aikuisia kuin äiti ja isä, oli valtava rikkaus. Sitä samaa toivon omillekin lapsilleni. Hyvin kiitollisia olemme vanhemmillemme, jotka aina ovat valmiita auttamaan, mikäli me sitä tarvitsemme. Se on meille vanhempina valtava voimavara ja apu. Mutta erityisen iloinen ja onnellinen olen siitä, että lapsillamme on sellaiset isovanhemmat, jotka haluavat olla läsnä poikiemme elämässä. He eivät odota, että tarvitsisimme apua vaan sitä jatkuvasti tarjotaan, koska he haluavat nauttia ajastaan lastenlastensa kanssa. Arvostamme sitä suuresti. Kiitos upeat isovanhemmat! Olette meille ja pojillemme niin valtavan rakkaita!

Pictures by me, Metti and my husband

18 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Anette

    Pakko minunkin kommentoida kun luin näitä sydäntä koskettavia tarinoita suhteesta isovanhempiiin. Minulle, kuten näköjään monelle muullekin, isovanhemmat ovat olleet se ehjä perhe vanhempieni erotessani ollessani teini-ikäinen. He ovat olleet tukeni ja antaneet minulle niin suunnatonta, puhdasta rakkautta, josta tulen ikuisesti olemaan kiitollinen. Ilman heidän rakkauttaan minusta ei olisi tullut tätä mikä olen, ja saanut näitä siipiä elämääni. Heiltä olen oppinut arvot niin elämään kuin parisuhteeseen, ja heidän pitkä avioliittonsa on minullekin se esimerkki ja toivo, niinkuin sinäkin Hanna niin kauniisti kirjoitit. <3 Olenkin vuosien myötä kirjoituksistasi huomannut, miten tärkeät isovanhempasi sinulle olivat. Niin ihana rikkaus. <3 Rakkaimmista rakkain paappani täyttääkin lauantaina 86-vuotta, ja en voi sanoin kuvata miten onnekas tiedostan olevani päästessäni häntä onnittelemaan ja antamaan syntymäpäivähalauksen juhlapäivänä.

    Hanna uskon, että isovanhempasi näkevät kyllä pienokaisesi vaikka eivät heidän syntymäänsä nähneetkään. He elävät mukana ja seuraavat sinua ja perhettäsi tuolta ylhäältä. <3 Halaukset <3

    • Noniin. Aamuitkut <3 Aika runsaat sellaiset <3 Kiitos äärimmäisen kauniista sanoista. Näin uskon itsekin ja haudalla käydään usein poikien kanssa juttelemassa <3

      Kiitos Anette niin kauniista kommentista ja siitä, että jaoit kokemuksesi ja tuntemuksesi kanssamme <3 Siunlla ollut upeat isovanhemmat ja niin ihanaa, että rakas paappasi on vielä kanssasi <3

      • Anette

        Aamukyyneleet tuli nyt täälläkin.. tuo haudalla käynti poikiesi kanssa, niin kaunista ja liikuttavaa.. <3 Minun suuri toiveeni olisi saada lapsia, jotta isovanhempani heidät näkisi. Ja että minulla olisi pienet rakkaat elämässäni, jotka toisivat rakkautta ja sisältöä elämään täyttämään sen isovanhempien jättämän tilan. Minua rehellisesti sanottuna hirvittää koko ajatus, sitä on jopa vaikea kirjoittaa. Toivotan sinulle sydämestäni voimia niille hetkille kun ikävä on suuri. <3

        Täytyy vielä sanoa, että sinulla on Hanna kyllä uskomaton kyky tulla sanoillasi tänne ruudun toiselle puolelle, nämä kommentit ovat kyllä tämän blogin sydän. Täällä kanssasi voi käydä niin syvällistä ajatusten vaihtoa. Olet niin ihanan syvällinen ja välittävä ihminen. <3 Toivottavasti en saa sinua enempää kyynelehtimään. Tämä on vain niin uskomatonta miten tunteesi isovanhempiasi kohtaan välittyy, ja on ilo jakaa kokemukset ja tunteet tässä mielettömän tunteikkaassa asiassa. <3

        • Voi kiitos ihana Anette, että otit aikaa arjestasi kirjoittaaksesi nämä kauniit kommentit. <3 Itkuhan tässä uudestaan tuli, mutta se tekee ihan hyvää välillä itkeskelläkin ja ikävöidä <3 Ja helppo on vaihtaa ajatuksia toisen kanssa, kun meillä tuntuu olevan aika samanlainen hyvin vahva side isovanhempiin ja yhteiset ihailun aiheet <3 Helppo ymmärtää, kun tuntee itse samalla tavalla. Kiitos, että olet seuranani <3

  • Tiina

    Ihana postaus! Itselläni toiset isovanhemmat asuivat valitettavasti niin kaukana että jäivät hieman etäisiksi kun nähtiin vaan kerran vuodessa. Toisten isovanhempien kanssa sen sijaan olin paljonkin tekemisissä. Vielä kun asuivat maalla, niin mulla on aivan mahtavat muistot porkkanan istutuksesta ja siitä kun heräsin vaarin kanssa aamuviideltä navettaan ruokkimaan lehmät ja vasikat. Muistan vieläkin sen kaakaon näköisen juoman “tuoksun” jota vasikoille annettiin. Oi mitä muistoja! Ketään heistä ei valitettavasti ole enää elossa, mutta olen äärimmäisen kiitollinen noista vuosista.

    Omalla lapsella on ihanasti kolmet isovanhemmat, kuten kai teilläkin. Kaikki ovat erilaisia ja puuhailevat lapsen kanssa niitä omia juttuja. Niin kiitollinen heistä ja avusta jota olemme heiltä saaneet. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin että haluavat viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.

    • Mitä muistoja <3 Nuo ovat niitä tärkeitä asiota ja hetkiä. Siellä on juuret <3 Minullakin on mitä ihanimpia muistoja joistain tietyistä tuoksuista. Esim earl grey-teen tuoksu tuo heti mieleen isoäitini, sillä heillä sitä aina aamuisin join <3

      Ja juuri niinkuin sanoit. Kukin rakentaa oman suhteensa lapsen kanssa, mutta kaikista tärkeimpänä ja ihanimpana asiana koen sen, että halu se rakentaa ja viettää aikaa lapsen kanssa on suuri <3

  • Haidi

    Heh oottepas ollut Metin kanssa hauskasti twinning ;> ihanan tunnelmallisia kuvia muutenkin. Mitä isovanhempiin tulee itselläni on aina ollut vain kaksi, joista toinen kuoli ollessani ala-asteikäinen. Viimeinen on vielä sitkeästi elossa ja näitä postauksia lukiessa iskee aina huono omatunto kun tulee nähtyä ehkä kerran vuodessa. aina mökillä käydessä on tehtävä visiitti Papan kautta. Minä lukeudun siis niihin lapsiin joka kävi papan ja vaarin luona yökylissä, lähti mökille ilman vanhempia papan ja vaarin iloksi ja sai nauttia heidän antamasta rakkaudesta. Koen sen olevan rikkaus, se mitä olen saanut on antanut kasan lämpiä muistoja joita nyt aikuisena voi ihmetellä <3

    • Joo meille käy noita twinningejä ihan naurettavan usein :D Pitää melkein soitella ennen lähtöä, että mitä toinen laittaa päälle ettei mee samoissa :D Niin sama maku :D Tosin sekin kätevää kun meidän kuopus on hänen kummipoika ja Metin kuopus minun, niin on ainakin lahjojen osto helppoa! :D Ja ai että – ihanaa, että sinulla on vielä isovanhempi elossa <3 Minä menetin viimeisen viisi vuotta sitten, noin vuoden ennen esikoiseni syntymää. Voi kun iiopapani olisi hänet ehtinyt nähdä <3 Nauti isoisästäsi niin paljon kuin voit <3 He ovat rikkaus <3

  • Pia

    Oi kuullostaa ihanalta ja virkistävältä!
    On kyllä äärimmäisen ihanaa että isovanhemmat ovat mukana arjessa ja nauttivat lastenlasten seurasta sekä tarjoavat apuaan pyytämättäkin.
    Meillä yhtä mahtava tilanne, isovanhemmat ovat aktiivisia ja ottavat mielellään pienet lapsenlapsensa kylään/yökylään koska vain.
    Ei voi olla muuta kun äärimmäisen kiitollinen! :) Mukavaa alkanutta viikkoa!

    • Juuri näin! :) Se on valtava rikkaus. Se että lapsi saa pienestä pitäen kasvaa rakkauden ympäröimänä ja suuremman joukon tukemana antaa varmasti paljon eväitä myös hyvän itsetunnon rakentamiseen. Ja juurihan oli tutkimus tehty, että aktiivinen isovanhemmuus pidentää elinikää :D Näin vanhempana heidän apu on todella korvaamatonta. Iso voimavara kun tietää, että jos on todela tarve niin aina kaikki haluava auttaa kykynsä mukaan <3 Samaa sinne Pia!

  • HH

    Ihanasti kirjoitettu! Toivon, että jokainen nuori osaa myös arvostaa isovanhempiaan. Surukseni minulta vietiin viimeinen jo 15-vuotiaana, yhtä mummia en koskaan päässyt tapaamaan. Tunnen niin pahan piston sydämessäni, kun kaverini pitävät soittoa mummille “vaivana” tai eivät mene katsomaan, kun omat isovanhempani eivät edes päässet näkemään esim. minun tai siskon yo-juhlia. Poikanne ovat hyvin onnekkaita :)

    • Voi miten harmillista, että viimeinen sinulta vietiin jo 15-vuotiaana. Mutta onneksi ehdit kuitenkin luoda oman rakkaan suhteesi <3 Mutta isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on monella hyvin erilainen. Jos isovanhempi ei ole halunnut olla niin läsnä lapsenlapsensa elämässä, niin eihän se suhde rakennu. Jos isovanhempi kokee että on lapsensa jo hoitanut eikä halua nyt lapsenlapsiaan niin hoidella, niin helposti suhde jää etäisemmäksi kuin se, että rakentaisi niitä rakkaita muistoja ja lämpimiä tunnejälkiä yhdessä. Silloin ymmärrän myös, että nuorilla ei välttämättä ole samanaista tarvetta myöskään olla isovanhemman kanssa myöhemmässä iässä, kun suhdetta ei olla pienestä pitäen luotu sitä syvempää tunnetta ei välttämättä ole. Ja tosiaan – meidän pojat ovat hyvin onnekkaita. Paljon rakastavia vanhempia ympärillä. <3

  • Iina

    Kiva postaus! Mukavaa kun blogiisi on nyt tullut enemmän tämmöisiä “maanläheisiä” postauksia. Itse olen kotona vielä vuoden päivät, kohta kaksivuotta täyttävän kuopuksen kanssa ja “mamma arjesta” kertovat jutut on todella tervetulleita!
    Muutenkin tosi kiva kun jaksat aina vastailla lukijoittesi kommentteihin ja tuntuu että paneudut niihin ihan kunnolla.
    Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi!

    • Todella kiva kuulla, että pidät! On niin ihanaa kun blogillani on pitkäaikaisia lukijoita, joiden elämä on kulkenut suhteellisen samassa tahdissa. Tekee minullekin tästä blogin kirjoittamisesta paljon antoisampaa. Ja sama pätee teidän kommentteihin vastailuun. Itse koen blogini suolan olevan juurikin te! Olen niin paljon oppinut ihan vain teidän kanssa täällä kirjoittelemalla! Joten kiitos kuuluu teille, kun otatte aikaa kiireisestä arjestanne ja kommentoitte! Kommenttinne ilahduttaa joka päivä! <3 Sitä samaa teidän perheelle! <3

  • Hienosti kirjoitettu, olen täysin samaa mieltä! Isovanhemmat on meidänkin perheessä iso apu, mutta ennen kaikkea tärkeä osa poikien elämää ja on ihanaa, kun isompi(eskarilainen) osaa jo itse toivoa extempore yökyläreissuja ja he ovat aina myös valmiina futispeleihin, leffailtoihin tai eväsretkille.

    • Miten ihana kuulla, että teillä on yhtä lämmin ja läheinen suhde isovanhempiinne! Se on tosiaan rikkaus ja tekee hyvää kaikille perheissä. Ja voi että, mahtavaa, että teilläkin on tuo vaihe meneillään! Meilläkin alkaa juuri meidän 4,5v kysellä näiden isovanhempien yökyläreissujen perään! <3 Muistan omasta lapsuudestani miten rakkaita nuo omat viikonlopun yökyläilyt isovanhempieni luona olivat. Niin valtava määrä lämpimiä muistoja <3

  • Jonnz

    Minulle isovanhemmat ovat olleet ehkä enemmän perhe kun omani. Vanhemmat ovat eronneet ollessanj teini ja isovanhemmat oli aina se ehjä perhe. Vietin siellä joka toisen viikonlopun ja arkipäiviä jatkuvasti vanhempien töiden vuoksi. Kyllä toivon semmoista rakkautta ihan kaikille, kun mitä sain. Täysin irtautuminen lapsista tai “hyvänpäiväntuttu” suhde isovanhempiin on harmittava. Mutta jokaisen oma valinta. Lasten kannalta paras, jos on suuri joukko turvallisia aikuisia. <3

    • Olen kanssasi niin samaa mieltä! Ihan jokaisestasta kohdasta. Ja onnellinen olen puolestasi, että sinulla on noinkin ihana suhde isovanhempiesi kansa. Minulla oli itseasiassa sama kuin sinulla. Vanhempani erosivat minun ollessani 16-vuotias, jonka jälkeen isovanhempieni suhde on ollut esimerkkini ja toiveeni pitkästä avioliitosta. <3