CATEGORIES

Ole ylpeä rallienkusta

13.2.2017

biker BALENCIAGA
knit SAMSOE & SAMSOE
pants H&M
shoes AF KLINGBERG
sunnies RAYBAN

baby’s overall & mittens GUGGUU /saatu
baby’s boots UGG

Suomi on kaksikielinen maa. Sen lisäksi moni meistä puhuu muitakin kieliä. Englanti on valtaosalla hyvin vahva. Mutta vaikka osaamme näitä lukuisia eri kieliä oman äidinkielemme lisäksi, tuntuu silti moni häpeilevän osaamistamme. Pelkäämme tehdä virheitä. Kielioppi ei ole täysin hallussa tai arastellaan lausumista, sillä räiskyvälle rallienkulle jaksetaan vuosi toisensa jälkeen naureskella. Tämä on minusta aivan turha pelko ja häpeä. Koskaan ei opi, ellei aktiivisesti harjoittele. Siihen kuuluu ajoittaiset virheet, mutta niistä nimenomaan oppii. Mitä ääntämiseen tulee, niin se on vain hienoa, jos aksentistasi kuulee taustasi. Silti moni tahtoo Suomessa pyrkiä siihen, että suomalaista aksenttia ei muissa kielissä kuulisi. Joskus puhuin asiasta pienessä ranskalaisseurueessa – onhan heilläkin omanlaisensa tunnistettava tapa puhua englantia. Eräs pariisitar tuumasi siihen, että hän ei missään nimessä haluaisi lausua englantia kuin englantilaiset. Hänhän on ranskalainen! Olisi kamalaa, jos joku luulisi häntä englantilaiseksi!

Vaikka joku voi kokea kyseisen lausahduksen koppavana, niin minusta se oli taas hyvä esimerkki siitä, miten ylpeä pitäisi omista juuristaan olla – omasta maasta ja kansallisuudestaan. Miksi me suomalaiset niin usein häpeilemme “takapajuisuutta”, vaikka meillä on niin monia syitä olla erittäin ylpeitä maastamme? Meillä on niin paljon osaamista ja potentiaalia. Ainut mikä meiltä uupuu on uskallus markkinoida itseämme rohkeammin. Antaa sen myös kuulua, että hei, täällä osataan! Suomella on valtavan hyvä maine joka puolella maailmaa. Muut kansallisuudet ovat meistä hyvin kiinnostuneita ja Suomeen yhdistetäänkin usein loistava koulutussysteemi, älykkyys, puhdas luonto ja erinomainen it-osaaminen. Ja olemmehan monissa asioissa edelläkävijöitä ihan maailmanlaajuisellakin mittapuulla. Joten miksi emme antaisi alkuperämme olla heti tunnistettavissa? Jos rallienkku on luontevin tapa sinulle englantia puhua, ole ylpeä siitä! Joten näin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi aloitetaan vuosi uudella asenteella. Ollaan ylpeitä suomalaisuudestamme ja annetaan sen myös kuulua.

47 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Petra H.

    Mä oon huomannut, että nyt lapsiperheellisenä tulee rohkeammin puhuttua englantia reissuissa. Ennen kaksin reissaillessa mies hoiti pääosin puhumisen (hänellä ei ole minkäänlaista häpeäntunnetta, vaikka lausuminen on vähän hassua välillä) ja musta tuntui vaikealta avata suu, vaikka olisin ehkä osannutkin ihan hienosti.

    Nyt lasten kanssa reissatessa on välillä jakauduttava esim. toinen lapsi minun kanssa ja toinen isän kanssa ja sitten minä olenkin se ainoa, joka osaa englantia. Sit on vaan puhuttava :D Ja koitan antaa samalla tietty mallia lapsille, että suu vaan auki ja elekieli päälle jos ei muuten tule tolkkua :) Hyvä minä!

    • Hyvä Petra! Todellakin hyvä sinä! Anna mennä vaan ja juurikin näyttää lapsille mallia. Ei tarvitse olla täydellinen! Harjoittelemalla oppii ja kukaan ole seppä syntyessään! :)

  • A-K

    Hei Hanna , hyvä kirjoitus ! Mulla on itsellä saamelaiset juuret ja kovasti yritän kieltä opiskella lapsiarkeen sopivalla tahdilla! En häpeile yhtään puhua saamea, puhun sen mitä osaan ja olen ylpeä oppimastani! Toivon oppivani kielen äidinkielitasoisesti , jotta voisin siirtää sen omille lapsilleni, oma äitini ei niin tehnyt, koska häpesi taustaansa eikä halunnut minun tai sisarusteni kokevan samaa häpeää kuin hän, eli olla saamelainen! Saamen kielet(Suomessa puhutaan 3 eri saamenkieltä), on katoamassa koska valtio ei tue tätä hienoa suomen alkuperäiskansaa tarpeeksi, mm kielen elvytys ym muut hankkeet! Tässähän voisi olla sulle muutenkin jutuntynkää blogiin, jos aihe yhtään kiinnostaa! Siis suomen alkuperäiskansa saamelaiset ! Mutta olkaamme kaikki ylpeitä kielestämme ja ääntäkää sitä juuri niin kuin se teiltä sujuu, kukaan ei ole täydellinen ja se jos mikä tekee kielistä rikkauden omalla tavallaan :)

    • Kiitos A-K kovasti oman tarinasi jakamisesta! Todella hienoa, että pidät kiinni siitä, että haluat opettaa lapsillesi saamea. Jos olet ainut joka heille puhuu saamea olen lähipiiristä huomannut, että tehtävä ei ole mitenkään kovin helppo! Ja saamelaiset kiinnostavat kyllä – joten kiitos ideasta. Minun serkkuni aviomies on pohjoisesta kotoisin ja hänkin puhuu saamea pojilleen (eli poikieni pikkuserkuille). Hienoa, että pidätte siitä kiinni, vaikka ajoittain voi lasten kanssa turhauttaakin! :)

  • Roosa

    Ihan mieletön postaus! Miten meihin suomalaisiin tuntuukin olevan iskostettu niin syvälle jonkinlainen alemmuudentunne. Itse käytän työssäni päivittäin englantia arkipäiväisissä tilanteissa. Työskentelen maahanmuuttajapalveluissa ja monesti keskustelumme on iloinen sekoitus englantia, suomea, arabiaa, ranskaa ja milloin mitäkin kieltä. On upeaa, kun pystymme kommunikoimaan kaikkia näitä kieliä käyttäen, eikä kukaan häpeile sitä, että osaa vain yhden näistä kielistä täydellisesti. Sitä on muuttunut itsekin armollisemmaksi omaa lausumistaan kohtaan ja saanut itsevarmuutta, kun tajuaa pärjäävänsä.

    Meidän suomalaisten ei tarvitse häpeillä ollenkaan suomalaisuuttamme. Vaikka olemmekin hieman takapajula, se on meidän etumme. Suomi on turvallinen maa, jossa asuu pääosin rehellistä ja ahkeraa kansaa ja jonka luonto on puhdas ja lähellä. Opin arvostamaan Suomea ihan erilailla asuttuani ulkomailla. Kaukaa näkee lähelle :)

    Kiitos kun kirjoitit näin tärkeästä aiheesta!

    • Voi miten ihanasti kirjoitit! Kiitos! Se on juurikin niin, että tärkeintä on että pystyy kommunikoimaan. Pisteen paikalla ei siinä ole merkitystä. Ja se on niin totta – usein vasta kaukaa näkee lähelle. Meidän pitäisi ehdottomasti olla ylpeämpiä omasta osaamisesta, koska meillä tosiaan riittä ylpeyden aiheita!

  • V

    Mä oon lapsuuden asunut kansainvälisessä ympäristössä, missä äiti puhuu oxfordilaisittain englantia ja isällä vuorostaan on lievä rallienglanti. Lapsena nolostutti, kun meidän maailman ihanin isä haki mua ja kaveria fudistreeneistä ja uimasta ja selitti mun kaverille, jotain meidän Suomen lomasta (kaveri siis kohteliaasti oli kysynyt jotain). Isä selitti sitten saunasta, ja toisti sanaa saunavihta suomeksi ja kaveri ei tietenkään tajunnut ollenkaan mistä oli kyse ja isä vaan jatkoi ja jatkoi tarinaa ja mun piti jälkeenpäin selittää tarina uudestaan, ettei kaveri vaan saanut väärää kuvaa tilanteesta (me suomalaiset ei mennä saunaan hakkaamaan toisiamme). Nyt aikuisiällä osaan nauraa tolle ja musta on ihanaa, että meidän isä ylpeästi puhuu englantia joka päivä aksentista ja välillä vähän puutteellisesta sanavarastosta huolimatta.

    • Hauska tarina! :D Ja se on juuri näin. Ihanaa, että näet isäsi tuolla lämmöllä. Nuorena sitä tosiaan on herkempi monelle asialle eikä osaa välttämättä miettiä asioita niin laajakatseisesti kun myöhemmin. Hienoa, että isälläsi on hyvä rohkeus ja asenne puhua omalla tyylillään! <3

  • Katariina

    Kiva, että otit tämän asian esille! Tiedän tosi paljon suomalaisia, jotka osaavat englantia hyvin, mutta eivät siltikään uskalla puhua sitä ääneen. Itse olen ottanut asiaan uuden suhtautumistavan ja kannustan kaikkia englannin kanssa arkailevia miettimään tätä asian positiivista puolta; nimenomaan rallienglannilla tulet ymmärretyksi ympäri maailmaa! Briteille ja jenkeille on aivan sama, miten puhut, mutta esim. indonesialainen todennäköisesti ymmärtää sinua jopa paremmin kuin vahvalla aksentilla vetävää brittiä. Suomiaksentilla pärjää yleensä hyvin maassa kuin maassa. Yritin ennen kovasti omaksua amerikkalaisen aksentin, kunnes lopulta päätin että ihan sama! Taannoin hakiessani työtä (kansainvälisten opiskelijoiden neuvontaa ulkomaisessa yliopistossa) laitoin hakemukseen vahvuudekseni, että osaan puhua eri maiden kansalaisille englantia ymmärrettävästi. Sain työn, ja kielitaitoani on arvostettu kovasti, vaikkei minulla edellenkään ole amerikkalaista aksenttia :)

    • Se on ihan totta! suomalaisittain lausuttua englantia on monen helppo ymmärtää! Sekin on loistava pointti, miksi pitäisi tällaisissa tilanteissa olla ylpeä meidän englannin osaamisesta! Mahtavaa! Kiitos tästä huomiosta. Pitää nimittäin ihan paikkansa! Hyvin myyty ;) Saisit antaa enemmän esimerkkejä itsensä markkinoinnista! Nappi oivallus.

  • Jenni

    Ihana tsemppiteksti! Tosi hyviä pointteja. Tuli ainakin minulle tarpeeseen – kiitos :)

    • Ihanaa jos se rohkaisi! :)

  • Haidi

    Tää oli mielenkiintoinen postaus, koska itse taas olen pyrkinyt oppimaan englantia ja sen ääntämistä, vaikka ääntäminenkin on aika sekasotku brittiä ja jenkkiä :D ja ihmettelen esim isäni “rallienglantia” jota hän puhuu viikottain töissä ja on niin ylpeä itsestään kun sitä on kehuttu, että hänellä on hyvä englanti ja minusta puhe on välillä niin myötähäpeä fiilis! Ja siis miksi? Isä kuitenkin puhuu englantia ja pärjää sen kanssa varsin hyvin, miksi minä siis siitä myötähäpeää koen :o olen monesti miettinyt mistä suomalaisten pakkomielteisyys täydellisyyteen kielten kanssa tulee. Tekemällä ja puhumalla oppii ja itselle ulkomailla asuminen ainakin antoi kielenkäyttöön kasan itseluottamusta :) mitä suomi aiheisiin postauksiin tulee, olisi vaikka kiva tietää mihin paikkoihin suomessa haluaisit vieä matkustaa ja mitkä ovat tähän astiset lempi kohteesi reissata suomessa? :)

    • ihan totta. suomessa tunnutaan arastelevan kovasti kielten puhumisessa. EI kielen pidä olla täydellistä, vaan se, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi :) Ja apua – enpä ole edes miettinyt missä haluaisin Suomessa vielä käydä! Suurimmat kaupungit olen kutakuinkin käynyt pariin kertaan läpi – mutta vinkkejä pienemmistä paikoista missä kannattaa käydä otetaan vastaan! :) Rovaniemellä en ole ollut kuin ajanut läpi vain. Siellä haluaisin turremaisesti käydä joulupukin pajalla poikieni kanssa :)

      • Haidi

        Kotimaan matkailu aina vähän jää ulkomaanmatkojen varjoon :D ollaankin muutaman kaverin kanssa nyt kahtena kesänä tehty viikonlopun roadtrip suomessa uusia paikkoja vieraillen. Toki tutumpiakin kaupunkeja on mahtunut mukaan :) sitä jotenkin heräsi ulkomailla ollessa, että kun siellä piti nähdä kaikki, että miten vähän suomessa on reissannut :D kerimäen puukirkko on omasta mielestä näkemisen arvoinen, mutta se on helppo yhdistää vaikka savonlinnan visiittiin!

        • Hei SAVONLINNA!!! Siellä en olekaan käynyt. Siellä pitää käydä! Joten kiitos kovasti näistä vinkeistä! Pitää muistaa!

  • Heidi

    Mahtava kannustus postaus, iso kiitos xx

    • ihanaa, että tämä rohkaisi! :)

  • Jemmi

    Juurikin näin :) mikä siinäkin on kun latinot puhuvat englantia aksentilla niin kuulostaa ihanan eksoottiselta ;) meidän aksentti on yhtä ihana <3

    • No kyllä! itsehän sitä ihailee tällaisia vahvoja aksentteja, miksi emme nää omaa aksenttiamme eksiittisena? Koska sitähän se on? :)

  • Anonymous

    Tämä on niin totta! En ole koskaan ymmärtänyt mitä väliä minkälaisella aksentilla joku puhuu. Pääasia että tulee ymmärretyksi ja saa asiansa perille. Ja kun tätä asiaa katsoo maailmanlaajuisesti (suomalaiset maailmassa viidenneksi parhaita englannissa ei englanninkielisistä kansoista) tuntuu se vieläkin pöllömmältä miten Suomessa henkilön aksenttiin voidaan kiinnittää niin paljon huomiota :O Mutta kai se niin on, jos maailmaa katsoo vain turvallisesta, hyvinvoivasta Suomesta ei välttämättä tule ajatelluksi miten ainutlaatuisessa maassa sitä saakaan elää.

    • se on ihan totta. Aksentilla, virheillä ja muulla ei ole niin väliä – kunhan kykenee kertomaan haluamansa ja ymmärtää muita. Mielummin puhun viittä kieltä toimivasti kuin yhtä täydellisesti. Suomi on jotenkin niin sääntöjen luvattu maa, että jotenkin kielioppiakin noudatetaan niin orjallisesti, että unohtuu se oleellisin: uskallus puhua!

  • Hanna

    Minä kuulun siihen porukkaan joka arastelee englannin puhumista, koska pelkään epäonnistumista. Mutta mielestäni eräs australialainen vaihto-oppilas ystäväni sanoi hyvin minulle stressatessani englanninkokeesta; “tärkeintä ei ole kielioppi, vaan että minä ymmärrän”. Tämän lauseen pyrinkin muistamaan aina, kun joudun englantia puhumaan. :)

    • No se on juuri näin! jotenkin koen, että jos muistelen itse omia englannin tunteja, niin panostettiin kovasti siihen kielioppiin ja sanavarstoon. Se, että puhuttiin ja tuotettiin vierasta kieltä lennosta oli täysin toissijaista. En tiedä onko asia muuttunut, mutta olisin kaivannut enemmän keskustelua! Minä olin onnekas, sillä englanti tuli itselleni täytenä lahjana. En varmasti olisi ollut yhtä itsevarmana muuttamassa 19-vuotiaana hollantiin ja opiskelemaan täysin englanninkieliseen kouluun, jos en olisi kasvanut kotona englannin kielisten aupairien kanssa. Kiitos siitä vanhemmillemme – että saimme tämän toisen kielen jo kotoa. Haluaisin kovasti antaa saman omille lapsilleni.

  • Anonymous

    “Never make fun of someone who speaks broken english. It means they know another language.”
    – H. Jackson Brown, Jr.

    Tosi pysäyttävä ajatus kieltämättä! Ja sama koskee tietysti heitä, jotka eivät puhu suomea “puhtaasti”. Tulisi aina muistaa että he osaavat jonkun muun kielen ja kuinka paljon rohkeutta itseltä vieraan kielen käyttäminen vaatisi. Hyvä postaus!

    • Se on juuri näin! Minusta on aina NIIN ihanaa, kun kuulen jonkun ulkomaalaisen puhuvan Suomea. Olen niin otettu ja innoissani, että joku opettelee kieltämme!

  • Mä oon aina ollut tosi arka puhumaan enkkua. Pelasin aikoinaan nettipelejä ja siinä ympäristössä öisin päissään joskus saattoi ajautua ulkomaisten seuraan ja sitten sitä yritti jotain jutella, kun ei ollut kukaan tuttu kuulemassa.

    Nykytyössä olisi helpompaa, jos osaisi puhua paremmin. Oon huomannut, että vaikka joudun sanoa yhden lauseen viikottain jollekin enkuks ja vaikka yritän suoriutua siitä mahdollisimman vähillä sanoilla, oon silti kehittynyt. Tänään nimittäin suoritin mun ekan puhelun kokonaan enkuks!! Tuli ihan mieletön fiilis!! Pystyin siihen! Sen puhelun jälkeen mun piti soittaa jollekin mattimeikäläiselle ja se tuntui sitten jo tosi tylsältä, kun piti puhua vaan suomea.

    Haaveilen siitä, että tulisin toimeen enkulla ja että voisin joskus kirjoittaa blogiin lyhyitä pätkiä enkuksi. Ja ehkä jopa päivittää instaa enkuks. Haluan nimittäin vielä joku päivä kuvata futista ulkomailla ;D

    • Ihan mahtavaa Mari! Anna kuule palaa! Vain puhumalla se kehittyy ja juurikin nuo ihanat onnistumisen tunteet kannustavat eteenpäin ja ilosi varmasti tarttuu seuraasi! Ja aivan varmasti toiveesi vielä tapahtuu. Ensimmäin etappi onkin sen sanominen ääneen… :) Nyt vaan alat päivittämään instaa enkuksi ja aktiivisesti käännät blogiin lyhyet pätkät englanniksi. Hiljalleen se nopeutuu ja siitä tulee luontevampaa. Toivon myös, että pääset Suomen rajojen ulkopuolelle kuvaamaan futista. Olet sen verran hyvä työssäsi, että olisi kiva saada taas tuota Suomi osaamista ja leimaa levitettyä sinnekin! :)

  • Heili Karjalasta

    Tämä sama pätee muuten myös murteisiin! Monet Pohjois-Karjalasta Helsinkiin muuttaneet ystäväni ovat piilottaneet murteensa juuri tuon takapajuisuuden häpeämisen vuoksi. Minun mielestäni taas murre on tapa pitää kiinni omista juurista, miksi sitä pitäisi hävetä? Mie ainakin piän kiinni omasta murtteesta, vaikka asunkin nykysin kaukana kottoo ;)

    • Ihanaa! Erilaiset murteet tekevät minusta vaan ihmisestä heti ensi tapaamisella mielenkiintoisen! Helppo kysellä lisää ja tutustua! Mutta on toki ymmärrettävää, että murteet ja aksenit tarttuvat vuosien saatossa ja jos helsinkiin muuttaa niin pitkällä aikavälillä varmasti puhekin muuttuu. On upeaa, jos omasta siitä huolimatta pystyy pitämään kiinni :)

  • Tia

    Kiitos tästä <3 aloitin juuri opiskelut korkeakoulussa missä iso osa opinnoista on englanniksi. Olen pelännyt paljon sitä etten lausu tms riittävän hyvin tai teen pieniä kirjoitusvirheitä vaikka muuten hyvin kielellä tulenkin toimeen. Sain valtavasti tsemppiä tästä ja vastaisuudessa painelen rallienglannilla menemään!

    • Ihana kuulla! Ja kuule, tuosta se lähtee. Pärjäät varmasti loistavasti ja se kieli vana kehittyy! Älä missään nimessä pelkää tehdä virheitä! Siellähän vasta opit. Rennon reteesti pistät vaan menemään! :)

  • Juurikin näin! Kiitos supertärkeästä postauksesta! :)

    • Ihana kuulla, että pidit!:)

  • Iina

    “Tis poust vas kuud änd ai laik it!” ; )
    Välillä sitä arkailee ihan “suomen sisäisesti” omaa murrettaan. Olen asunut hgissä 10vuotta mutta silti syntymäpaikkakunnan murre on joidenkin sanojen osalta hyvinkin tiukassa. “Mie,sie,jonnee..” pääsee suustani päivittäin, varsinkin nyt hoitovapaalla ollessani :)
    Vaikka eihän siinäkään mitään väärää ole-minusta eri murteet ovat rikkaus! Ja hienosti todettu ranskattarelta-mielummin rallienkkua kuin ei ollenkaan kommunikointia!
    Itsekin kyllä huomaan arkailevani puhua ruotsia tai englantia, mutta hetken kun sitä “sulattelee” ja pääsee puheen “makuun” niin kyllä se alkaa sujumaan.
    Mukavaa viikkoa!

    • Ihanaa kuulla, että pidit ja kirjoitus kosketti. On hienoa kuulla erilaisia murteita ja aksentteja. Se tekee meistä mielenkiintoisia! JA juuri näin. AIna kestää hetki päästä toisen kielen virtaan, mutta nopeasti se sitten lähtee juoksemaan :) Samaa sinne!

  • Sx

    Juuri näin! Todella hyviä pointteja ja täysin samaa mieltä kanssasi :)

    • Kiva, että olemme samaa mieltä! :)

  • Sss

    Jes! Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Tärkeintä on mennä ja uskaltaa omana itsenään, eikä yrittää olla jotain muuta kuin on. Jos se rallienkku on se, mikä suusta luontevasti tulee ja viesti sillä menee perille, niin sillä mennään turhaan häpeilemättä!

    • Juuri näin! Miten ikinä kieli itseltään luonnostaan tulee, niin sillä myös mennään. Itselläni on vain hieman outo tapa lähteä papukaijan lailla puhumaan sitä murretta / aksenttia, mitä juttukaverini puhuu. :/ Mistä lie se johtuu. Mutta kunhan minua ymmärretään niin ehkä sekin ok? :D

      • Sss

        Kielenoppija usein omaksuu piirteitä ympäristössä vallitsevasta puhetavasta, ja tiedostamattaankin saattaa muuttaa puhetapaansa kuulemansa suuntaan, erityisesti jos haluaa sulautua joukkoon (konvergenssi). Minulle itselleni on myös monesti käynyt samalla tavalla ja vaihdossa ollessani olen huomioinut samaa muillakin. :D kielitietoisuuden ja kielitaidon kehittyessä näitä pystyy myös harjoittelemalla kontrolloimaan. Esim. suomenruotsalaisittain normaalisti ruotsia puhuva ystäväni alkoi Ruotsissa vaihdossa ollessaan lähes huomaamattaan poimia riikinruotsille tyypillisiä piirteitä ääntämykseensä. Samaa voi tapahtua ihan vaan muuttaessa murrealueelta toiselle Suomessakin vaikka olisi äidinkieleltään suomenkielinen. En siis toki tarkoittanut että kaikkien suomalaisten tulisi puhua sitä rallienkkua, vaan että puhua tulisi miten ikinä se luontevasti tuleekin. Minua itse asiassa kiinnostaisi kovasti tietää, kuinka teidän vanhempien poikienne englanti lähtee kehittymään, kun he sitä alkavat enemmän opiskella. Vuosi losissa jätti heihin paljon vaikutteita paikallisesta puhetavasta, kun verrataan heidän kuulemaansa esim. brittiaksenttiin. Sanotaan, että edellytykset ääntämykselle kehittyvät parhaiten lapsuuden aikana, ja luultavasti ainakin vanhin poikanne tulee lausumaan englantia todella luontevasti.

        • Näin olen huomannut erityisesti itseni tekevän. Se on miehelleni suoranainen vitsi, koska englanninaksenttini muuttuu radikaalisti puhuin sitten britin tai jenkin kanssa. Ne kaksi on minulla vuosien saatossa kehkeytyneet sen verran vahvoiksi, että pystyn niitä kontrolloida. Ja siis ymmärsin varsin hyvin pointtisi – samaa yritin minäkin sanoa. Toivottavasti muutkin sen niin ymmärsivät. Kenenkään ei tule puhua tietyllä aksentilla, vaan sillä, mikä on itselleen luontevin. Ne vain kertovat meistä jotain. Ja voi että, minuakin kiehtoo tuo lastemme kieliasia valtavasti. Koska nyt hiljattain olen saanut huomata, että vuosi jenkeissä ei paitsi vaikuttanut meidän esikoisemme (joka kieltä alkoi puhua vasta parin kuukauden siellä asumisen jälkeen) mutta myös keskimmäiseen, joka oli vasta reilu puolivuotias kun sinne muutimme! Häneltä tulee esimerkiksi värit selkästi englanniksi, vaikka niitä emme ole koskaan opetelleet tai englanniksi pyytäneet. Ja tosiaan – meidän esikoinen on täysi jenkki aksentiltaan <3 Se on niin liikuttavan kuuloista. Kovasti haluaisin tätä opittua kielitaitoa täällä rohkaista ja yllpitää. Kiitos todella perusteellisesta ja mielenkiintoisesta kommentista. Mahdatko olla töiksesi kielten kanssa tekemisissä? :)

          • Ssss

            Hupsista edellinen kommentti lähtikin kahdesti :D töissä en ihan vielä, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa, sillä kieliä opiskelen yliopistossa :) kiitos itsellesi monipuolisesta ja ajatuksia herättävästä sisällöstä blogissasi!

          • Eipä tuo haittaa yhtään mitään! :) Paljon tsemppiä opiskeluiden viimeisille metreille! :) Ja kiitos kun olet seuranani!

      • Sss

        Kielenoppija usein omaksuu piirteitä ympäristössä vallitsevasta puhetavasta, ja tiedostamattaankin saattaa muuttaa puhetapaansa kuulemansa suuntaan, erityisesti jos haluaa sulautua joukkoon (konvergenssi). Minulle itselleni on myös monesti käynyt samalla tavalla ja vaihdossa ollessani olen huomioinut samaa muillakin. :D kielitietoisuuden ja kielitaidon kehittyessä näitä pystyy myös harjoittelemalla kontrolloimaan. Esim. suomenruotsalaisittain normaalisti ruotsia puhuva ystäväni alkoi Ruotsissa vaihdossa ollessaan lähes huomaamattaan poimia riikinruotsille tyypillisiä piirteitä ääntämykseensä. Samaa voi tapahtua ihan vaan muuttaessa murrealueelta toiselle Suomessakin vaikka olisi äidinkieleltään suomenkielinen. En siis toki tarkoittanut että kaikkien suomalaisten tulisi puhua sitä rallienkkua, vaan että puhua tulisi miten ikinä se luontevasti tuleekin. Minua itse asiassa kiinnostaisi kovasti tietää, kuinka teidän vanhempien poikienne englanti lähtee kehittymään, kun he sitä alkavat enemmän opiskella. Vuosi losissa jätti heihin paljon vaikutteita paikallisesta puhetavasta, kun verrataan heidän kuulemaansa esim. brittiaksenttiin. Sanotaan, että edellytykset ääntämykselle kehittyvät parhaiten lapsuuden aikana, ja luultavasti ainakin vanhin poikanne tulee lausumaan englantia todella luontevasti.

  • Laura

    Niinpä! Minusta se aksentti millä ranskalaiset puhuu enkkua on upeaa kuultavaa. :) Minä vähän häpeän sitä että puhun rallienkkua, koen että minun pitäisi osata paremmin. Mutta pitää olla armollisempi itseä kohtaan. Ei minua kuitenkaan häiritse jos joku muu puhuu niin. Sitä odottaa itseltään liikaa. Mutta jotkut ihmiset huomauttelevat jos puhuu rallienkkua Annetaan ymmärtää että ei sitä enkkua pitäisi puhua ollenkaan jos ei kunnolla osata lausua.. minusta se on pöyristyttävää. :(
    Hyvä kirjoitus jälleen! :) <3 Suomi tosiaan täyttää 100 vuotta ja tottahan toki sitä pitää juhlia :) Minä olen jo yhden mukin kerennyt ostamaan ja tarkoitus oli ostaa niitä kauniita kastehelmi kynttilälyhtyjä sillä kauniilla sinisellä värillä <3<3
    Hyvässä kunnossa on muuten pysynyt tuo takki :) Btw muistatko minkä kokoiset nuo rayt on? Olen halajannut niitä siitä lähtien kun näin ne ensimmäistä kertaa. :)

    • No kyllä! Minusta vieras aksentti on niin kaunista kuultavaa! Sehän vain kertoo siitä, että tiedät toisenkin kielen kuin omasi, ja olet halukas kommunikoimaan ja ymmärrtämäänn enemmän ihmisiä! :) Ja hei tämän juhlavuoden kunniaksi ajatuksena olisi tehdä enemmänkin Suomi-aiheisia postauksia. Ideoita niistäkin otetaan vastaan! :) Ja tosiaan – on kyllä aivan mahtava takki ollut. Pidän hurjasti. Raybanit taitavat olla se keskimmäinen koko? Oliko niitä vaan kolme? Joskus tein ihan postauksen raybanin aviatoreista, joten sieltä ainakin löytää jos googlettelee – toivon mukaan :D