CATEGORIES

Asukuviin kyllästynyt tummassa kukkakuosissa

25.4.2017

biker BALENCIAGA
floral top GINA TRICOT / saatu
floral pants GINA TRICOT / saatu
shoes AF KLINGBERG

baby’s outfit GUGGUU / saatu

Minä olen jo pitkään ollut tympääntynyt omien asukuvien ottamiseen. Rakastan edelleen pukeutua ja minusta on ihanaa pukea koko perhe huolitellusti, mutta asukuvissa itse yksin pönöttäminen on tuntunut jo hyvän tovin epämiellyttävältä. Miksi? Koska se ei vastaa realiteettiani millään tapaa. Minä en koskaan vain istuskele ja katsele hiljaa tulevaisuuteen. Minulla on aina vähintään yksi lapsi minussa kiinni, toinen juoksee karkuun ja kolmas huutaa välipalaa. Harvemmin koskaan edes liikun missään ilman lapsiani. Koko ajan on meteliä ja vilskettä. Sitä arkeni on. Paljon kaikkea muuta kuin hiljaisuutta ja seesteisiä blogikuvia. Asukuvat ovat olleet kuitenkin pitkään blogini pidetyintä sisältöä ja itsekin tykkään katsoa vastaavia kuvia eri somekanavista. Pukeutuminen on kivaa ja siihen on viihdyttävää hakea inspiraatiota. Mutta jotenkin en vain itse tykkää asukuvissa perinteisellä tavalla patsastella. Olen kuitenkin miettinyt, että tämä on tämänhetkinen työni ja asukuvat ovat hyvää ja omaan hektiseen arkeen mahtuvaa sisältöä. Niiden työstämiseen on kehittynyt oma tehokas työprosessi, jonka avulla pystyn ylläpitämään omaa vauhdikasta arkea ja tehdä töitä samanaikaisesti. Työ ja arki ovat kaksi eri asiaa ja lukijani varmasti ymmärtävät tämän eron. Mutta silti minusta on vaivaannuttavaa olla yksin asukuvissa. Paljon mielummin kuvaan muita. Viihdyn erinomaisesti kameran takana, mutta en ole mallityyppi yhtään. Ainut luontainen tyylini on katsoa kameraan ja hymyillä. Muu tuntuu minulle epäaidolta. Mutta kun lisään poikani mukaan asukuviin, saavat kuvat taas ihan toisenlaista sisältöä. Niihin tulee lämpöä ja todentuntua. Haluaisin kuvata paljon enemmän lasteni kanssa, mutta jokainen pienten kanssa koskaan kuvannut tietää, että näin kuvien ottamisessa menee moninkertaisesti pidempään. He kun ovat vielä pieniä ja aika menee pääsääntöisesti päättömänä ympäri juoksemiseen. Työn kannalta tämä tarkoittaa sitä, että saan samassa ajassa kolmet asukuvat enemmän ilman lapsia, kuin lasten kanssa. Joten täällä hetkellä täällä painitaan kovasti tämän tasapainon kanssa. Miten tuottaa tyylikästä mutta samalla myös mielekästä sisältöä blogiini. Lisähaasteen tuo sekin, etten näytä selkeitä edestäpäin otettuja kasvokuvia lapsistani, mikä karsii hurjan määrän mahtavia kuvia. Sekin on aihe, joka ansaitsisi ihan oman postauksensa. Kuinka jatkuvasti saa etsiä niitä omia yksityisyyden rajoja. Tasaisin väliajoin pitää pysähtyä pohtimaan, onko tämä nyt toimivin/paras tapa tässä hetkessä tai voisinko tehdä jotain toisin. Blogi kun on työ, mutta samalla sen pitäisi olla heijastus omasta arjesta. Tasapainoa joutuu joskus hakemaan pidemmänkin aikaa. Toivottavasti löytäisin omani pian.

Kuvat Kira Kosonen

51 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Laura

    Oikeesti? Apua, olen ällikällä lyöty. Ei sinun kyllä omaasi minulle tarvitse antaa, varmasti tulee kauppoihin. Ja tuo sopii sinulle niin hyvin, nauti sinä siitä kyllä minä varmasti omani saan :) <3 <3 Mutta kiitos ihanasta sydäntä lämmittävästä tarjouksesta. <3 tuli kyyneleet silmiin

    • Hei ihan oikeasti, jos ei nyt pian löydy niin mielelläni annan eteenpäin tuon ihanuuden sinulle. Tosi kiva asu, mutta on mulla muitakin kukkaisia. Pitäisi muutenkin ihan kovalla kädellä käydä läpi pursuavaa ja nykyään alati kaaoksessa olevaa vaatekaappia :/

  • Laura

    Hanna rakas auta minua!! Milloin tuon asun saa gina tricolta? Osaatko sanoa? :) Mä olen käynyt varmaan jo 4 kertaa tämän postauksen jälkeen :D <3

    • Mä en ikävä kyllä tiedä! Voin kyllä kysyä! Mutta hei en tiedä onko tää ihan hölmö idea, mutta jos tykkäät siitä niin haluatko mun? Mulla on ihan liikaa vaatteita ja voin mielelläni tämän sulle antaa jos sen haluat <3 Olen saanut niin paljon (ihan liikaakin) ihania vaatteita ja sinä taas jaksat aina ilahduttaa kommenttiboksissa niin jos haluat niin voin antaa omani sinulle? Olen saanut sen ja käyttänyt ehkä 3-4 kertaa? :)

  • Minttu

    Mielestäni on hienoa kuinka osaat kuvata lapsiasi niin kauniisti blogiin! niin että kuvista välittyy aito fiilis, mutta silti suojelet heidän yksityisyyttään etkä tuo heistä liikaa esille :) ja tuot asuillasi inspiraatiota ja toivon, ettei ne ainakaan kokonaan katoasi! :)

    • Voi kiitos kovin Minttu! Ja ehdottomasti tulee näkymään asukuvia! Yritän vain keksiä uusia ja mielekkäitä tapoja kuvata niitä. Jotain vähän ekstraa. Lisää lapsia mukana <3 Tasapainoa hakiessa :)

  • Annu

    Minä pidän valtavasti siitä, että blogissasi on asujasi. Ne ovat todella inspiroivia. Ja voi katumuoti ja lukijoiden asukuvat olivat tosi kivoja ideoita!

    Ja itse olen arvostanut tapaasi suojella lastesi yksityisyyttä somessa. Tai en tiedä onko kyse varsinaisesti suojelusta vai enemmänkin jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden säilyttämisestä. Minun ajatus on, että se on lapsia kohtaan reilua. Toki ajattelen, ettei kasvatus somea kohtaan saisi pelkistyä vain somelta suojeluun, vaan pidän tärkeänä, että se liittyy myös siihen, miten lapsi voi somea ym. ikätasoisesti tulevaisuudessa hyödyntää. Eli vaikka some on suuressa roolissa nykymaailmassa, ajattelen, että jokainen saisi itse päättää millälailla, miten usein ja missä yhteydessä somessa esiintyvät, ja että lasten ympärillä olevien aikuisten tehtävä on opettaa ja yhdessä tutkia lapsen kanssa, miten somea on turvallista ja hyödyllistä hyödyntää ja käyttää, sitten kun aika on. Toivottavasti tavoitit ajatukseni <3

    • Kiitos Annu kovasti kauniista ja pohtivasta kommentistasi! Ja juurikin tämä! Miten tätä somekasvatusta tulisi tehdä! Mitä ja milloin ja miten! Pitää vaan pysyä todella herkkänä missä lapset menvät ja kun alkaa ikätovereita tulla näitä ensimmäisiä someasioita niin tavallaan pelkään, että olenko jo silloin liian myöhässä kasvatukseni kanssa? Olen ajatellut aina kaikesta, että kun sille sillalle tullaan, niin sitten ylitetään se yhdessä käsikädessä – ei murehtien sitä siltaa joka edessä vain häämöttää. Pelkään että olen tässä asiassa myöhässä, jos alan asiaa avaamaan vasta kun sillalla ollaan jo? Huh. Liittyypä tähän paljon ajatuksia. Olisi tosiaan ihana näitä teidän kanssa pohtia. Mediakasvatusta. Koska omille lapsille se tulee varmasti olemaan todella läsnä hyvin nuoresta iästä lähtien. Kiitos tästä <3

      • Annu

        Hei, mukava, että ajatukseni välittyi “oikein”. Sepä se, kun nämä ei ole niin yksinkertaisia ja suoraviivaisia asioita varmasti meistä kellekään. Mutta itse ajattelen samoin, että yhdessä tutkien ja asioita ihmetellen lapsi saa turvallisen alustan löytää itselleen sopivan tavan. Minusta on tärkeä puhua niin hyödyistä kuin vaaroista ja somekäytöstavoista.. Kuten esimerkilläsi lapsillesi osoitat – some voi olla upea juttu, jota voi hyödyntää ja se voi olla myös tärkeä työkalu. Ja mielestäni esimerkilläsi osoitat myös niitä “käytöatapoja” – Someen ei saa laittaa ilman toisen lupaa toisesta tunnistettavia kuvia.

        Ja kylmä totuus, jonka me kaikki tiedämme on, että kaikelta emme voi lapsia suojella ja meidän lisäksemme moni muukin asia vaikuttaa lasten valintoihin ja toimintaan.. Mutta kyllä kotoa saatu esimerkki ja se että asioista puhutaan ja asioita tehdään yhdessä, ovat mielestäni tosi merkityksellisiä asioita.. Tai niin uskottelen itselleni :D :D

        Ja asukuviin vielä, joskus aikaisemminkin kirjoitin sinulle, että olisit tyylisilmäsi ja lämpimän luonteesi ansiosta mahtava stylisti. Epäröit kuinka osaisit stailata muita, mutta itselleni tuli mieleen postaussarja “lukijat tyylibloggaajan stailattavana” vähän samaan tapaan mitä toteutit ystäväsi kanssa… En tiedän riittäisikö oma rohkeus, mutta minusta olisi mielenkiintoista ainakin nähdä/lukea vastaavia postauksia :D ja sulle kertyisi niitä vaihtoehtoisia asukuvia julkaistavaksi..

        Hyvää vappuviikonloppua kaikille!

        • Voi kiitos Annu ihan huimasti! Niin samoilla linjoilla olen kanssasi!Ihana kuulla näitä ajatuksia teiltäkin! Ja hei minulla oli joskus sellainen sarja kuin “tyylipäivä” missä stailasimme lukijoitani! Se oli ihanaa – toki kaupallinen yhteistyö ja siinä aina haasteena tietty se että kun on vain yksi vaatemerkki valikoimana niin aika suppea tyylivalikoima. Mutta kivaa se oli! :)

  • Laura

    Tarkoitin molemminpuolisesti sitä, että sinäkin silleen “tuntisit” minua niin ei tunnu että tuntemattomalle kirjoittaa. Minä kun voin antaa täällä vain osan itsestäni kirjoituksen muodossa.

    • Kiitos paljon tsempistä! Ja varmasti löytyy vielä! Joskus vain ottaa tasapainon löytäminen tovin pidempään. Ja olisi todella kiva järjestää tämmöinen lukijoille! :) Olisi tosi kiva nähdä teitäkin! :)

  • Laura

    Uskon, että löydät kyllä tasapainon tähän asiaan! Anna itsellesi aikaa, mieti vähä aikaa jotakin muuta kyllä se vastaus tulee :) <3 ihana postaus. tykkään oppia tuntemaan sinua enemmän. Voi kun se olisi molemminpuoleista.

  • Haidi

    Musta nämä kuvat oli jotenkin ihanat, sellaiset laadukkaat, mutta enemmän down to earth. Verrattain sitten ne muotilehden sivuilta kiskotut kuvat, jotka toki ovat todella upeita! :) kaikessa ehkä puolensa ja varmasti löydät pian itsellesi sen sopivan tasapainon. Ja hauskaa postausideaa heitetty aiemmissa kommenteissa !

    • Kiitos Haidi! Ja juuri näin. Kaikessa puolensa <3 Ja että mäkin tykkäsin tuosta ideasta! :)

  • Katariina

    Komppaan Niinan kommentia-kerrassaan loistava idea! :)
    Mielestäni olet kerta toisensa jälkeen asukuvissa säkenöivän kaunis, mitä inspiroivimpiin asuihin verhoutuneena.

    Näin parikymppisenä katson sinua ylöspäin ja toivon, että minusta uhkuu yhtä lämmin , avoin ja itsevarma olemus reilun kymmenen vuoden päästä-olet kyllä upea esikuva monelle. :) ❤Muistathan olla kuitenkin armollinen itseäsi kohtaan ja luulen, että tasapaino löytyy ajan kanssa niin asukuvien kuin lastesi kuvien julkaisun suhteen.?
    Aurinkoista ja iloista kevättä sinulle ja koko perheellesi!?❤

    • Voi kiitos Katariina suuresti <3 Kiitos että otit arjestasi aikaa ja kirjoitit minulle jotain näin kaunista ja kannustavaa <3 Olen niin kiitollinen, että blogissani saan olla niin monien upeiden naisten kanssa tekemisissä! Ja kyllä – tuo armollisuus pitää muistaa. Uskon myös, että ajan kanssa vastaus tulee. Sitä samaa! :)

  • aila

    Minusta on ihan hyvä, ettei lasten kasvoja näy…Itse ajattelen sen myös siltä kannalta, että koska he eivät voi itse päättää. Eikä voi etukäteen tietää mitä mieltä he ovat asiasta joskus kymmenen vuodden päästä…Kuvaisin itse kuitenkin niin, ettei niitä sydämiä tarvitsisi lätkätä naaman päälle, koska ne on v’hän hölmön näköisiä. Ja arkitilannekuvat ovat hyviä… jos haluaa niitä editoriaaleja, voi ostaa naistenlehden. Olen jossain muuallakin sanonut tästä, että on sääli jos blogit menevät sisällöntuottamisessaan liikaa naistenlehtien suuntaan yhteistyö-, mainos- ja liian stailattuine kuvineen.

    • Sitä minäkin mietin, mutta toisaalta se mihin tämä maailma on menossa somen käytön suhteen niin tuskin voin koskaan täysin heitä suojella. Toistaiseksi tämä linja on tuntunut hyvältä, mutta näitä on hyvä välillä pohtia. Itsekin pyrin aina niin kuvaamaan, mutta se on todella haastavaa saada kaikista lapsista kuvaa ilman että JOKU näkyy. siksi lapsia onkin näkynyt melko vähän näissä, koska se on todella haastavaa silloin saada kuvia. Minusta taas on hienoa, että bloggaajina halutaan kehittyä! Se että bloggaajat pystyvät tuottamaan erittäin tasokasta ja laadukasta sisältöä on minusta hienoa. Blogeja löytyy onneksi ihan laidasta laitaan. Mahtavaa, että valinnanvaraa löytyy! :)

  • M.N

    Itselleni asukuvat eivät ole tän blogin mielekkäintä sisältöä (koska olen itse niin tylsä pukeutuja, enkä juurikaan jaksa miettiä vaatteita), vaan ennemmin kaikki siinä ohessa on se, mikä saa palaamaan tänne! Mutta nyt halusin kommentoida tuota lasten yksityisyysasiaa: arvostan todella paljon sitä, että suojelet lastesi yksityisyyttä. Jokaisella lapsella tulisi mielestäni olla oikeus yksityisyyteen, enkä suoraan sanottuna pidä siitä, että lapset valjastetaan blogiskenessä oman elämän mainosmalleiksi. Asiahan ei siis minulle kuulu, ja ymmärrän huoltajien tekevän varmasti parhaaksi katsomansa ratkaisut. Sinua on helppo arvostaa näiden tekemiesi ratkaisujen vuoksi! Blogisi sisältö on ehkä juuri siksi niin laadukasta, ettet mene sieltä, mistä äkkiseltään ajatellen olisi helpointa mennä.

    (Vaihdoin hiljattain nimeni naimisiinmenon myötä, en tiedä seurailetko kommentointihistoriaa, mutta halusin vaan kertoa syyn nimimerkin muutokseen. :D <3 )

    • Voi kiitos paljon ja onnea vielä kovasti naimisiinmenon johdosta! :)
      KIva, että meillä menee yksiin tämä yksityisyysasia. Minulla on paljon ystäviän jotka näyttävät enemmän lapsiaan somessa ja he ovat mitä mahtavimpia vanhempia ja tehneet heidän päätöksensä ihan yhtälailla sillä perustein, miten parhaaksi kokevat. Juuri niinkuin sanot. Arvostan heitä ihan yhtä paljon. Tähän aiheeseen tosiaan liittyy niin paljon kysymyksiä, mihin itselläni ei ole edes vastauksia. Olen todella otettu, että näet minun toimintani noin kauniisti <3 Kiitos siitä. Sitten pitää muistaa, että moni taas ei voi ymmärtää tätä varovaisuuttani. Sellaisiakin kommentteja saan. Näin on toisaiseksi itselle tuntunut hyvältä. <3

  • rosa

    Tiedätkö mä oon välillä ajattelut että eikö se koskaan tympäise ottaa noita ainaisia asukuvia :D Se posettaminen ja hymyileminen kameraan (vaik iloinen olenkin:D) tuntuis varmasti jossain kohtaa tervanjuonnilta. Mutta sun blogi on niin paljo muutakin ja itsekin lukijana tykkään myös asupostauksista, vaikka uskon että motivaatio siihen ei ole huipussaan.. Etenkään kun ne eivät näytä sitä mitä arkesi oikeasti on.

    Mä en tiedä olenko naivi tai jotain? Mutta minusta blogeja jossa näkyy lapset on pilvin pimein enkä tiedä kuinka paljon ihmisiä on ketä on niin häiriintyneitä että jotain sillä tiedolla tekee, että näkee jonkun lapsukaisen kasvot. Varmasti sun saappaissa pohtisin sitäkin riskiä mutta näyttäisin ihan luonnollisesti kuvissa myös heidät.

    Kiitos taas mahtavasta ja sisältö rikkaasta blogista!<3

    • Jep. Kyllä se taitaa ihan kaikkia bloggaajia tasaisin väliajoin ottaa päähän :D Kiitos ihan hurjasti siitä, että olet ollut niin pitkään seuranani ja saat täältä paljon enemmänkin kuin asukuvia <3

      Nämä ovat tosiaan sellaisia asioita, mitä pohdin itse todella paljon. Mietin, että jos joku lapsistani joskus päätyisi julkiseen työhön, niin haluaisivatko heidän lapsuudenkuvien olevan kaikkien esillä? Ja sitten näistä "häiriintyneistä". Ikävä totuus on, että 99,9% lukijoista on juurikin aivan mahtavia, mutta et tarvitse kuin sen YHDEN häiriintyneen tekemään mahdollisesti hallaa. Tosin uskon siihenkin, että jos joku todella haluaa halla tehdä pystyy hän tänäpäivänä tietonsa ja kuvansa onkimaan ilmankin sitä, julkaisenko kuvia vai en. Toisaalta haluan julkaisisin vain sellaisia kuvia, jotka ovat hyvällä maualla otettu. Niin, että ne voisivat olla vaikka Forumin kulmassa esillä, eikä ne aiheuttaisi muuta kuin hyvää mieltä.

      Mutta juu. Aihe, jota itse olen pyöritellyt jo melkein kuuden vuoden ajan (siitä saakka kun tulin esikoisesta raskaaksi). Ei ole mitenkään ykiselitteinen minulle :/

  • Cute little guy! <3 Hugs Sofia, (…my blog http://sofiacm.com for wellness och interior)

    • Thank you! <3

  • Kuvauspäivä kuulostaa mahtavalta! Mukana!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi

  • Ella b

    Olen lukenut blogiasi ihan Hollantivuosista lahtien ja tajusin etten ole koskaan kiinnittanyt huomiota siihen etta ainoa poseerausasentosi olisi suoraan kameralle hymyily :). Nama asukuvat on myos mieleen ja itselle tulikin heti ekana mieleen, etta hei tamahan onkin sellainen asu jolla voi oikeasti tehda muutakin kuin ponottaa! Ehka lukijanakin on alkanut suhtautua blogeihin sillai, etta niita asukuvia ei edes enaa oikein katso siina mielessa, etta etsisi itselle pukeutumisinspiraatiota vaan niita katselee kuin lehden sivuja. Mielestani tama kuitenkin on juurikin asukuvien idea, nakee miten joku vaate nayttaa oikean, “tavallisen” ihmisen paalla.

    • Voi että! Kiitos vuosien seurasta ja ihanasta kommentista! Ja ihana kuulla, että sinäkin osaat katsoa blogeja tietyllä medialukutaidolla. Koska tosiaan arki ja työ ovat usein kaksi eri asiaa. Ja kyllä – minä ainakin olen niin tavallinen kuin olla ja voi, joten siitä haluaisin pitää kiinni, vaikka onkin kiva inspiroitua ja hakea vaihtelua kauniista lokaatioista jne :)

  • Joo, lapsia mukaan asukuviin aina, kun mahdollista! Mielellään sitä seuraa ruudun takaa, kun pikkumiehet kasvavat. :)

    • Kyllä <3 Niin minäkin haluaisin. Ehkä pitää vain tyytyä siihen, että ottaa yhden kerrallaan… Koska kolme samaan aikaan siinä tilassa on ihan älytön sirkus :D

  • Katja

    No nyt kyllä veit sanat suustani (ja asunikin oli uusimissa kuvissa muuten aika samanhenkinen kuin tämä sinun! :)).

    Itse menen suurimman osan viikosta jumppakuteissa ja juoksen lenkillä pipo päässä. Asukuvia otetaan sitten lähinnä viikonloppuisin. Sen balanssin löytäminen on vaikeaa, sillä kuvien ulkopuolella juoksee monesti pari lasta, mutta en kyllä heidänkään kanssa halua kuvata juuri mm. tuon kasvohomman takia. Minulla homma on ihan eri tasolla kuin sinulla, ei vielä työstä puhuta, mutta erittäin isosta osasta elämää.

    Toivottavasti jaksat vielä asukuviakin, kyllä niistä on monesti paljon inspiraatiota saanut!

    Aurinkoista tiistaita sinne lämpöön Hanna ja pojat! Hih, luin juuri kaimasi blogia, tarttui sieltä Hanna ja pojat. :)

    Katja
    http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/

    • Ihana kuulla, että muutkin miettivät näin! Kyllä ehdottomasti “jaksan” asukuvia ottaa! Kaipaan vaan siihen uutta inspiraatiota ja sisältöä. Pukeutuminen on kivaa. Yksin oman naaman katsominen on vaan jo raskasta :D Mielelläni siksi myös toisin kuviin lapsiani. Ja kiitos plajon tsempistä! Voimia sinnekin tasapainon löytöön. Kyllä me vielä löydämme ne parhaat tavat! :) VArmaan nyt vaan niin haastava kohta kun pienet poikani ovat kaikki niin pieniä ja haastavassa iässä. Ja hah. Kaimat niin monella tapaa :D Hanna ja pojat :D

  • Terhi

    Erittäin hyviä ajatuksia :) peukutan rennoille asukuville joissa näkyy tämän hetkinen elämä ja joissa saa olla mukana myös lapsiasi. Itsekin kolmen pojan äitinä tiedän että hektisyyttä, menoa ja meteliä riittää :D Parhaita ovat blogit jotka ovat samalla tyylikkäitä ja joissa näkyy myös se oikea elämä. Liian siirappiset blogit jäävät ainakin minulta lukematta.

    • Kiiitos kovasti kommentistasi! Juuri tämän kanssa painin. Miten tuottaa laadukasta, mutta samalla tyylikästä ja mielekästä sisältöä. Miten tosiaan tämän teen? :/ Koska menoa ja meteliä riittää… Mutta kun näitä kuvia pitäisi monet viikossa räpsiä niin no…. SInä kolmen pojan äitinä voit vaan kuvitella mitä se on :D :D :D Ihanaa viikko teidän perheelle <3

  • sanniiiiis

    Täytyy sanoa että itse en tykkää niin hirveästi ihan liian vakavista kuvista. Ammattimainen muoti-fiilis ei mun mielestä edes vaadi sitä vähän tympeää ilmettä ja (suoraansanottuna) välillä hieman omituisia asentoja. Luin eilen artikkelin jostain instagramin uusimmasta poseerauksesta, ja tuli mieleen että harva meistä miettii miten täysin epäluonnollisia moni asennoista ja ilmeistä on. Ei kukaan pysty istumaan selkä hurjalla kaarella ja pää kenossa, huulet juuri sopivasti auki varmaan minuuttia enempää :D Mutta siis, mun mielestä on vaan hyvä jos pystyy kuvissa näyttämään luonnolliselta ja hymyilemään, eikä se todellakaan vie ammattimaista fiilistä pois. Sulla on aina ollut ihan mahtavan ammattimaisia kuvia; aloitin lukemaan tätä blogia ihkaekana bloginani about 6 vuotta sitten (hui kamala :D) kun olin vasta joku teini, ja silloinkin tää oli ihan huikealla tasolla.

    • Kieltämättä tähän suuntaan blogimaailmakin on ollut menossa, mutta minusta on hienoa, että tätä variaatiotakin tulee, koska tosiaan niin moni muotilehti on mediakentän myllerryksessä joutunut kuopatuksi. Itselleni tosiaan tälläinen vääntely ei sovi. En ole sen tyylinen ja jätän sen muille. Olen kuitenkin todella otettu, jos ammattimainen fiilis välittyy siitä huolimatta <3 Kiitos kovasti kauniista sanoistasi ja että olet seuranani <3

  • Paula

    WORD, AMEN JA HALLELUJA! Mä oon lukijana (siis yleisesti monien blogien lukijana) ihan tupaten täynnä niitä pönötyskuvia! Joo ymmärrän tottakai, että sen kuvan tarkotus on esitellä ASUA, eikä sitä, mitä kuvattava sillä hetkellä tekee, mutta silti! En jaksa mitään vogue-editorial-tyyppisiä erikoisuuksia, mitä nyt on jostain syystä blogit pullollaan. Poseerataan jossain tyhjässä jumalattoman isossa autiotalossa vimpan päälle laitettuna. Niinku wtf?! V***u missä arki? Missä arjen ilot? Missä arjen ispiraatio? Mä oon joskus johonkin blogiin ehdottanutkin, että ois kiva saada asukuvia OIKEISTA tilanteista. Vaikkapa ruokaa laittaessa, kaupassa ostoksia tehdessä hevi-osastolla, meikatessa, you name it… Ne inspiroi. Ei ne autiotalokuvat inspiroi! Mitä mä laittasin päälle autiotaloon? Pilkkihaalarin, kumpparit ja taskulampun! En kymmenen sentin korkoja ja kalleinta Chanelia. OIKEAA ELÄMÄÄ BLOGEIHIN, KIITOS (ja anteeksi XD) !

    • :D Minusta on toisaalta ihana etsiä erilaisia kuvauslokaatiota, ne voivat suuresti inspiroida tätä työkseen tekevänä, jotta saisi erilaista sisältöä. Mutta ymmärrän äärimmäisen hyvin turhautumisesi lukijana. Koska tavallana se kosketuspintaa kokoajan lipuaa kauemmaksi, kun yritetään tehdä blogeissakin “ammattimaisempaa” sisältöä. Toisaalta kaksiteräinen miekka: “Kotikutoinen on tylsää ja kun tätä tehdään työkseen niin pitäisi yrittää edes panostaa” ja sitten toisaalta kuulee tätä juuri, että ihan liian yli vietyä kun arki ja realiteetti katoaa. Ja tätä minä itse haluaisin. Löytää sen tasapainon kauniisiin ja tyylikkäisin kuviin arjen realiteetteja unohtamatta. Se on yllättävän haastavaa, vaikka ei sitä heti uskoisi. Mutta kiitos tästä kommentistasi. Ymmärrän hyvin ja tavallaan saman kanssa minä painin, vaikkakin ymmärrän enemmän kuin hyvin siihen miksi niin moni on Chaneleineen autiotalossa :D

  • Niina

    Hei Hanna!
    Kiitos ihanan rehellisestä kirjoituksestasi, ymmärrän tuskasi! Mieleen tuli heti pari ratkaisuehdotusta:

    1) Teillä oli Kiran kanssa joskus sellainen juttusarja, jossa kuvasitte katumuotia. Tätä voisi varmaan jatkaa kun säät lämpenevät ja tulee muutakin kuvattavaa kuin toppatakkeja ;)

    2) Itse tuskailen sellaisen ongelman kanssa, ettei minusta oteta koskaan yhtään kuvaa. En harrasta selfie-kuvia ja juhlissa ym. olen aina itse kameran takana. Esim. minusta ja lapsista on harmillisen vähän kuvia. Voisiko järjestää sellaisen lukijoiden kuvauspäivän, jossa sinä saisit kuvata ja lukijat olla kuvattavina? Sinä saisit runsaasti matskua blogiisi ja lukijat saisivat kerrankin ammattilaisen ottamia kuvia itsestään :)

    Käsi ylös ne lukijat, jotka haluavat tulla mukaan kuvauspäivään!

    • Mahtava idea, mukana :)

      • Ihanaa! Tää toteutetaan! :)

    • Voi NIINA!!!! <3 Tämä oli ihan mahtava!!! <3 Ehdottomasti säiden salliessa palaan taas kadulle metsästämään ohikulkijoita, mutta tämä sinun ehdotuksesi lukijoiden kuvaamisesta: IHANA!!! RAKASTAN SITÄ! Se palvelisi niin monella tapaa! Minä pääsisin tapaamaan teitä, te saisistte kuvia, te näkisitte blogissa toisianne (koska henki kommenttiboksissa täällä on MIELETÖN) ja sitten mä vielä saisin ihan älyttömän ihanaa sisältöä! <3 TODELLAKIN KAIKKI YLÖS KETKÄ OLISIVAT MUKANA!!! <3

      • Laura

        Oi tuo olisi kivaa! Nähdä kasvotusten.. asuisinpa lähempänä ja olisin rohkeampi :) <3 (heti rupesi jännittämään) :/

      • meow

        Ihana ajatus! <3

      • Juuls

        Peukku lukijoiden kuvauspäivälle! :D voisin jopa kuvitella olevani mukanakin jos kelpaa ja tämä toteutuu! :)

        • Jee! Kiitos!! :) Hienoa!

  • Maija

    Hei Hanna! Olisi mielenkiintoista lukea juuri tuosta yksityisyys-asiasta. Kantasi siihen on tainnut löystyä matkan varrella? Haluaisin kuulla ajatuksia nimenomaan lasten kannalta, he kun eivät vielä itse osaa asiaan ottaa kantaa. Omalla kohdallani olen tehnyt selvän rajan siinä, etten laita lasteni kuvia edes facebookiin. Ei voi tietää, mistä kuvat vaikka 10 vuoden päästä putkahtavat esiin. En kuitenkaan tuomitse ketään, kuka toisin toimii, kaikki tekevät nämä päätökset itse.
    Ihanaa kevään jatkoa, toivottavasti jonkinlainen balanssi löytyy, blogisi on mukavaa luettavaa!

    • Mulla on tiedätkö pitkään ollut ajatuksissa yrittää tätä avata hetken ajatuksiani postauksessa. Ongelma on, että ne eivät okein ole itsellenikään selvät niin vähän tässä niitä vielä jäsentelen. Koska kyllä – blogi on elänyt mukanani. Oli aika, etten näyttänyt blogissa edes kasvojani. Nimelläni aloin blogata vasta kun tästä tuli työ. Lapsiani olen aina halunnut vähän näkyvän postauksissani, koska haluan että elämäni edes jotenkin heijastuu blogista ja suoraan sanottuna koko elämäni ja arkeni pyrii täysin heidän ympärillään. Olen maailman ylpein lapsistani ja haluaisin näyttää ja jakaa kaikki ihanat hetket koko maailmalle, mutta hitsi kun sisälläni kuitenkin asuu se pelko. Ja halu suojella. Ja halu kunnioittaa sitä, että on he päättävät mitä saa näkyä ja mitä ei. Mutta sitten taas katson tämän hetken maailmaa ja pohdin mihin se on menossa. Tänä päivänä on jo etu olla aktiivinen somessa. Työhaastatteluissa jo on ruvettu korostamaan henkilöbrändin tärkeyttä. Millaiseen maailmaan tosiaan joudumme lapsemme kasvattamaan? miten voin auttaa häntä käsittelemään niin monia sellaisia asioita, mitä meidän aikuisienkin on vaikea jo handlata? He tulevat elämään epävarmat nuoruusvuodet somen vahvassa läsnäolossa. Miten kasvatan heidät olemaan tarpeeksi itsevarmoja ja empaattisia nuoria, jotta he kestävät sen? Tähän liittyy niin paljon kysymyksiä joihin en tiedä vastausta. Mietin tätä todella paljon. Toistaiseksi olen tullut siihen päätökseen, että julkaisen blogissa vain sellaisia kuvia, missä he eivät näy kasvot selkeästi kameraan päin. Niin, että jos he tulisivat kadulla vastaan niin heitä ei heti tunnistaiksi heiksi. Toki tuntevat tunnistaa, mutta kuvat kuitenkin sellaisia, mitkä eivät ole selkeitä “kasvokuvia”. Ja kuvat aina sellaisia, että ne ovat hyvällä maulla otettuja. Niin, että kuva voisi olla citymarketin seinälläkin ja se on ihan ok. Ja juurikin näin. Kukin tekee tyylillään enkä mitenkään tuomitse ketään. Meillä kaikilla on oma historiamme ja syymme miksi toimimme niin kuin toimimme. Kaikki varmasti ajallaan löytävät sen oman toimivimman tavan.

      Huh. Tulipa vastaus! :D Kiitos pohdinnasta. Tosiaan minullakin nämä kaikki ajatukset vielä ilmassa enkä oikein tiedä niihin vastauksia. Joten vielä työstön alla, mutta olisi tosiaan kiva postauksen muodossa näitä teidänkin kanssanne pallotella.

      • Maija

        Kiitos vastauksestasi! On ihanaa, miten ajatuksella ja huolella vastaat lukijoillesi. Tärkeintä mielestäni on, että kukin tekee niin, minkä sydämessään tuntee oikeaksi lasten etu edellä. Näin selvästi itsekin haluat tehdä <3 Hölmöintä olisi se, ettei näitä juttuja pohtisi lainkaan, vaan tekisi muiden perässä tai sokeasti. Vaikeita asioita, maailma muuttuu niin nopeasti, siksi on hyvä kuulla muiden näkökulmia ja ajatuksia. Kaikkea hyvää <3
        ps. Myös minusta blogeissa on parasta aitous, ei pönöttäminen :)

        • Voi kiitos Maija kovasti! JA juuri näin. Niin paljon on vaihtelevia tapoja näitä hoitaa ystäväpiirissäni, mutta kaikkia yhdistää se, että rakkaus omiin lapsiin menee edellä <3 Juuri niinkuin sanoit: Maailma muuttuu ja vaikea asia. Tekee todella hyvä välillä miettiä näitä ja kuulla muiden ajatuksia!