CATEGORIES

Mammamuotti

2.8.2017

Ihmiset tuntuvat pitävän lokeroinnista. Se tuo turvaa ja järjestystä omaan maailmaan kun asiat ja ihmiset voi sijoittaa omiin bokseihinsa. Ne jotka eivät miellytä itseä saavat leiman otsaansa ja passitetaan mielessä Siperiaan. Mutta kuinka tärkeää olisi muistaa, että ne lokeroinnit pitäisi kerta kaikkiaan unohtaa. Se luo täysin turhaa vastakkainasettelua, kun oikeasti pitäisi yrittää ymmärtää paremmin sitä toista rinnalla seisomalla. Se sitä rauhaa tuo – kaikille.

Yksi klassikkoesimerkki on ikuinen työssäkäyvä äiti vs. kotiäiti asettelu. Mammamuotti. Kuinka ääripäähän vietynä töissä täyttä viikkoa tekevä äiti ihmettelee miten joku voi saada tyydytystä vain kotona olemisesta? Tai miten kotiäitinä oleva ihmettelee miksi niitä lapsia piti tehdä jos vanhemmilla tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä kuin omien lastensa kasvatus?

vest ZARA
shirt ANINE BING
leather pants SAMSOE & SAMSOE
shoes CHANEL
bag YSL

Omassa ystäväpiirissä on hurjasti lapsia. Tunnen monia lapsiperheitä ja totean, että yksikään heistä ei ole samanlainen. Ajatus siitä että äitiys / vanhemmuus olisi jaoteltavissa on absurdi. Vanhemmuus on uniikkia. Jokainen perhe on uniikki. Vanhemmuus yllättää rankkuudellaan muottiin katsomatta. Tuskin kukaan äiti / vanhempi säästyy turhautumisen tunteilta vaikka kuinka olisi esimerkiksi halunnut kotiäidiksi / -isäksi. Valitsit mitä tahansa, nostaa ajoittainen syyllisyyden tunne päätään. Joko sitä syyllisyyttä tunnetaan riittämättömästä ajasta kotona tai oman uran puutteesta. Vanhemmuus on ihmiselon herkimpiä hetkiä, jossa kukaan ei halua epäonnistua. Kaikki laittavat itsensä omalla tavallaan täysillä likoon ja haluavat tehdä absoluuttisen parhaansa. Mutta silti me kaikki koemme epäonnistumisen hetkiä. Pikkulapsiarki on rankkaa. On vaikeaa elää hetkessä kun sitä tuntuu että päivittäin on pinnisteltävä pitääkseen ajatukset kasassa ja ponnistella ottaakseen kelloa kiinni. Välillä palaa pinnakin. Arki tuntuu helposti suorittamiselta. Me kaikki räpiköimme aika ajoin.

Olemme kaikki erilaisia, mutta meitä yhdistää halu tehdä parhaamme. Olla onnellisia omassa arjessamme. Kukin pystyy parhaaseensa eri tavoin ja jokainen hakee oman tasapainonsa siihen, että pystyy elämään hetkessä ja tuntea läsnäolon voiman. Sydän auki, mutta jalat tukevasti maassa. Lapsiarki vaatii paljon, mutta se on myös samalla yksi palkitsevimpia asioita maailmassa. Oma arki tuntuu hetkessä ihanammalta kun lopetetaan vastakkainasettelu ja vertailu. Ei tuomita, vaan tuetaan. Tsempataan muita. Seistään vieressä, ei vastakkain. Unohdetaan mammamuotti ja muut lokerot. Me kaikki teemme varmasti parhaamme. Sen ymmärtäessä arki saa rauhan vaikka lujaa ruuhkavuosissa mentäisiinkin.

Kuvat Alexa Dagmar

33 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Anonymous

    ❤️

  • Sara

    On varmasti syy, miksi nostit asian esille. Jos sinun tai teidän perheenne valintoja on kyseenalaistettu jonkin nimimerkin suojista, on se pirun ikävää.

    Toki voihan sitä päin naamaakin ilkkua. Minulle on jäänyt mieleen erään kerhosta tutun naisen kommentti yli 10 vuoden takaa. Törmäsimme omani ja hänen lapsensa kanssa ja kerroin hänelle menevämme tutustumaan päiväkotiin (lapset olivat sillon tasan 1-vuotiaita). Tämä nainen katsoi oikeudekseen kommentoida, että hän ei ole kyllä niin materian perään, että laittaisi noin pienen päiväkotiin. Ai, mitä loistavaa empatiaa ja tilannetajua! ?

    Minulle ja meidän perheelle ratkaisu sopi. En ole muutenkaan nähnyt tarpeelliseksi tuomita toisten ratkaisuja näissä tai muissakaan asioissa. Onneksi iän myötä ja lasten kasvamisen myötä ei näille kommentoijille jaksaa lotkauttaa korvaa enää lainkaan. Live and let live olisi hyvä periaate tässä(kin) asiassa, vai mitä?

    • Itseasiassa kimmokkeen tähän postaukseen sain eräästä tekstistä jonka hiljattain luin. Se oli pilke silmäkulmassa tehty vauvasta äidin pomo ja kerrattiin kotiäiti-tilannetta työpaikan näkökulmasta. Se oli mielestäni hauska, mutta siitä syntynyt keskustelu antoi minulle kimmokkeen tähän postaukseen. :)

      Mutta oho tuota kommenttia. :O Ikään kuin nämä menisivät automaattisesti yksiin? Mutta kuten miljoona kertaa todettu – kommentit aina kielivät eniten niiden sanojasta – ei kohteesta. Juurikin näin. Live and let live. Tässä, kuten kaikessa <3

  • meow

    Ihanasti kirjoitettu <3 ja kaunis asu, ihanat kengät :)

  • Voitaisko jo muuttua?

    En ole asunut Suomessa kuuteen vuoteen mutta silti ahdistaa nimenomaan tuo lokerointi ja tuomitseminen! Ja “neuvojen” tyrkyttäminen kun niitä mielipiteitä ei ole kysytty… Jokainen äiti tekee niinkuin parhaakseen kokee, miksi jotkut eivät halua ymmärtää tätä? Missään maassa ei varmaan mennä enemmän lasten tahdoilla kuin Suomessa ja se näkyy valitettavasti. Jos nämä nipo mammat olisit tyytyväisiä elämiinsä varmasti heidän asenteensakin olisi enemmän positiivinen ja tukeva eikä nimenomaan tuomitseva:(

    • Harvemmin sitä tosiaan kukaan neuvoja tarvitsee, vaan vain hyvän sydämen joka kuuntelee. Itsekin olen asunut Suomen lisäksi kolmessa muussa maassa ja kaikissa maissa on puolensa. Ja rauha ymmärykselle lähtee tosiaan siitä, että on hyvä olla itsensä kanssa.

  • Anonymous

    En ole asunut Suomessa kuuteen vuoteen silti ahdistaa nimenomaan tuo lokerointi ja tuomitseminen! Ja “neuv

  • Jenni

    Tosi kiva kirjoitus taas Hanna! Tämän lisäksi ajatuksen voisi laajentaa heihin, jotka eivät halua lapsia, vaikka se olisikin mahdollista:). Itse olen törmännyt siihen kovin usein ystäväpiirissäkin, että toiset miettivät miksei joku onnelliselta vaikuttava pariskunta halua lapsia ja saattavat tuoda esillekin miten ihanaa lapsiarki heille on ollut ja mikseivät he halua lapsia tai kohta on myöhäistä tai sitten vanhempana harmittaa. Jokaisen ihmisen/pariskunnan elämä on tosiaan uniikki ja niin ihanaa, et saadaan jokainen elää juuri sellaista elämää kuin halutaan:). Kunhan tosiaan muistetaan arvostaa toistemme tapoja elää, kun jokaisen päätökset on omia ja yhtä arvokkaita ihmisenä sekä päätöksinä, oli lapsia tai ei<3 Kiitos tästä muistutuksesta ja ihanaa päivää sinne!

    • Siis kaikki lokerointi ja vastakkainasettelu tosiaan olisi unohdettava, mutta tätä sinun nostamaasi aihetta miettien lukisin postaukseni “Yritä aina ymmärtää”. Siinä sivuan juurikin tätä aihetta ja kommenttiboksissa on enemmänkin puhetta.

  • Tämä on varmasti aihe, joka tulee nostamaan päätään lähivuosina omassa arjessa. Tässä kuin monessa muussakin asiassa vastakkainasettelu ei ole hyväksi, siinä olet oikeassa. Täällä vielä odotellaan pienen tuloa, laskettu aika 19.8 :)

    • Niin ihanaa ja erityistä aikaa tuo esikoisen odotus kun kaikki on uutta ja jännittävää! <3 Pian hän on täällä! :) Näinkö nopeasti tämä aika on mennyt?!?!

  • Tuore äiti

    Ihanasti kirjoitettu, kiitos <3 tämä oli kiva lukea näin tuoreena äitinä :)

    • Ihana kuulla <3 Paljon onnea ja rakkautta arkeenne! <3

  • Veera

    <3 kylmät väreet meni tätä lukiessa. Mietin samoja asioita tänään. "Vanhemmuus on ihmiselon herkimpiä hetkiä, jossa kukaan ei halua epäonnistua" <3 Hienosti sanottu.

    • Voi ihana että tuo kosketti – koska se liikuttaa minuakin <3

  • Olen 32-vuotias 5vuoden ikäisen pojan äiti. Pidän muotiblogia harrastuksena ja olen huomannut, että minua pidetään huonona äitinä sen vuoksi. En laita instagramiini poikani kuvia ( muutama poikkeus löytyy) sen vuoksi että haluan jonkun harrastuksen mihin ei liity perheeni. Mystoryssä poikaani näkyy, koska sitä kautta haluan tuoda oikeaa elämääni esiin. Blogini vie hyvin vähän aikaa viikottain. About 2-3h. Piirrän, askartelen ja käyn joka viikko poikani kanssa luontopoluilla. Siitä huolimatta minua ei pidetä hyvänä äitinä täällä maalla pelkästään sen vuoksi, että haluan myös kauniita vaatteita. En kulje kylillä muodikkaissa vaatteissa vaan lapsi ystävällisissä sportti vaatteissa..Tiedän ettei minun pitäisi harmitella asiaa mitä muut ajattelevat, mutta se panostus mitä pistän poikaani on valtava. Olen puoliksi eläkkeellä joten en ole töissä kun 16h viikossa ja loput ajat menee pojan kanssa. En odota mitallia, mutta inhoa että blogi takia minua ei äitinä arvosteta.

    • Ikävä kyllä aina tulee olemaan muita, jotka hakevat järjestystä omaan elämäänsä arvostelemalla muita. Kannattaa muistaa, että tuo kaikki juontuu vain omista epävarmuuksista. Autetaan heitä ymmärtämään ymmärtämällä myös heitä. Yritä aina ymmärtää ja vastaa itse hyvällä. Itse tiedät parhaiten mitä olet, joten muiden väärille olettamille perustetuista mielipiteistä ei kannata niin välittää.

  • veramarika

    <3 kiitos

  • Marika

    Hyviä ajatuksia ja sanoja tärkeästä aiheesta. Kun seuraa keskustelua äitiydestä tuntuu väillä, että teki niin tai näin niin aina joku kritisoi. Itse en ole vielä äiti, mutta kasvava perhe olisi täälläkin toiveissa. Olen yrittäjä ja jo nyt tuntuu haastavalta miettiä miten sitä onnistuu sitten joskus tasapainottelemaan työn ja lasten kanssa, kun yrittäjänä töistä ei samalla tavalla voi eikä haluakaan olla pois, mutta toisaalta haluaisi antaa kaikkensa myös kotona. Pitää vain luottaa että löytyy joku sopiva välimalli, koska niin kuin sanoit, ihan turhaa laittaa itseään tai ketään muuta tiettyyn muottiin tai lokeroon. :)

    • NÄinhän se vähän on. Siksi haluaisin osaltani olla ajamassa sellaista kannustavaa ja ymmärtäväistä ilmapiiriä – koska se auttaa ihan kaikkia. Ja apua – voin liittyä niin hyvin ajatuksiisi ja minulla on hurjasti ystäviä joilla on omat yrityksensä ja lapsia. Kaikella on puolensa. Välimalli on todellakin mahdollinen. Se vaatii paljon hommia, mutta se myös antaakin paljon kun saa niitä parhaita puolia olemmista. <3 Samaa minäkin täällä teen <3

      • Marika

        Ihana kuulla että sinä ja moni muukin olette saaneet yrittäjyyden ja äitiyden yhdstettyä. <3 Antaa uskoa itsellekin, että kaikki kyllä järjestyy, jos vaan meille lapsia joskus suodaan. Pitää pyytää sitten käytännön vinkkejä sulta jos ja kun se päivä meille tulee. :)

  • rosa

    Hyvä kirjoitus jälleen. Vaikka tuon vanhemmuudessa epäonnistumisen pelon voisin myös sanoa koskevan työelämää. Kukaan ei halua olla huono hoitaja/opettaja tms.
    Minusta ois ihana jos voisit (vaikka sulla ei itselläsi henkilökohtaista kokemusta olekaan) kirjoittaa uusperheydestä… Mut on varmaan absurdi ajatus?:D Sitä miten siinä tuntemillasi perheillä on se mennyt ja mitäitse ajattelet näistä perheistä :)

    • Siis epäponnistumisen pelko liittyy varmasti kaikkeen minkä kokee itselleen tärkeäksi. Työssä kuitenkin on tavallaan se, että epämiellyttävää työtä voi aina vaihtaa tai firmaa. Vanhemmuus on asia, jossa sinulla on tavallaan vain yksi mahdollisuus. Siksi se on jotenkin erityisherkkä aihe? Onhan minulla tavallaan kokemusta uusiperheydestä kun vanhemmillani on uudet puolisot ja heillä ihania (aikuisia) lapsia eli meidän “leikkisiskoja ja -veljiä”. Tosin minulla ei ole siihen oikein mitään suurempaa sanottavaa, koska meillä on mennyt kaikki hurjan kivasti :)

  • Hienoja huomioita. <3 Meillähän tilanne oli se, että taloudellinen tilanne pakotti minut heti äitiysloman jälkeen töihin. Ja todennäköisesti se tekee sen myös toisella kertaa. Alun ahdistuksen jälkeen olen voinut kuitenkin olla ylpeä siitä, että olen omalta osaltani voinut tuoda rahaa perheeseen, enkä ole ollut riippuvainen toisesta. Ja lapsi on viihtynyt päivähoidossa paremmin, kuin hyvin.

    • Kuvailemaasi tilanne on hyvin tuttu monissa ystäväpreheissänikin. Eri asiat ja tekijät pakottavat myös tiettyihin tapoihin. Ja kaikista tärkein on juurikin se että oma arki rullaa ja siinä ollaan onnellisia. Loppujen lopuksi se on se suurin tekijä. <3

  • Anonymous

    Kiitos tästä!

  • Jenni

    Hyvä kirjoitus! Olet itse inspiroiva esimerkki – miten seesteiseltä ja rauhalliselta teidän elämänne vaikuttaakaan vaikka vauhtia riittää ja lapsia on kolme! Itse kahden pienen pojan äitinä välillä haaveilen vielä kolmannesta lapsesta, mutta samalla mietin että miten ihmeessä siihen riittää rahkeet? ?

    • Voi kiitos kovin. Vauhtia riittää ja jokaiseen päivään riittää paljon hommaa, mutta itse olen juurikin siitä niin älyttömän onnellinen ja kiitollinen, että voin yhdistää perheen ja työn. Ja hei mietin mäkin kahden kohdalla että ihan hullujen hommaa – mutta samalla tiesin että meidän perhe ei ole vielä kokonainen ja meille kolmas olisi kaikesta härdellistään huolimatta enemmän kuin toivottu <3 Ja tiedätkö kaikki on mennyt loistavasti! meillä yhdestä kahteen lapseen oli paljon isompi muutos kuin kahdesta kolmeen <3 Rakkauden määrä taas vain suureni <3

  • Haidi

    Nämä syvällisemmät postaukset on niin parhaita, ihana teksti jälleen kerran :) vaikka itselle aihe on kaukainen niin lähipiirissä kuitenkin on näitä mammoja. Ja ne jutut mitä kuulee miten kovaa arvostelu välillä on tuntuu aivan absurdilta. Jokainen meistä on oma luonne, joten eikö ole ihan luonnollista, että jokainen on oman tyylinen vanhempi ??‍♀️

    • Kiitos ihana Haidi!<3 Pitäisi aina näissä keskusteluissa varovasti auttaa niitä arvostelijoita ymmärtämään sitä toista josta puhutaan – niin hekin toivottavasti saavat rauhan kun yrittävät ymmärtää eri kanteilta. Ja aamen! <3