CATEGORIES

Lapsen koti on vanhempien välinen suhde

8.10.2017

Vihkipappimme sanoi aikanaan: Lapsen koti on vanhempien välinen suhde.

Olen kantanut tuota lausetta visusti mukanani, koska minusta se on kauniisti ja viisaasti sanottu. Rakastan lapsiani valtavasti, mutta koen minun ja mieheni välisen suhteen silti olevan kaiken tukipilari. Meidän keskinäinen suhde on vahvassa keskiössä perheemme arjessa, sillä sen suhteen tunnelma sävyttää koko arjen. Miten toiselle puhutaan, miten toista kohdellaan ja miten toinen otetaan huomioon. Arki kolmen alle viisivuotiaan lapsen kanssa on melkoista suorittamista, mutta se kaikki sujuu kohdallamme yllättävän hyvin. Koen tämän luonnistuvan pitkälti siksi, että olemme mieheni kanssa hyvä tiimi. Kunnioitamme toisiamme, kannustamme toisiamme ja autamme toisiamme. Olemme mies ja nainen. Mies ja vaimo. Äiti ja isä. Kaikki nämä rooliparit ovat tärkeitä jokapäiväisessä arjessa. Mieheni kanssa vanhemmuus on jaettua, mikä tekee arjestamme hyvin toimivaa. Hän on minun kumppanini, aisaparini ja paras ystäväni, kenen kanssa kaiken jaan.

dress GINA TRICOT
vest ZARA
shoes STEVE MADDEN
bag CHLOÉ

10-vuotishääpäivämme alla kirjoitin poikkeuksellisesti parisuhteestamme ja niistä asioista mitkä tekee meistä meidät. Yksi kohdista oli arkiset hellyydenosoitukset. Vaikka koen että on tärkeää tehdä välillä asioita ihan vain kahdestaankin, koostuu ainakin tässä elämänvaiheessa arjen onni enemmänkin niistä arkisemmista hetkistä nopeatempoisten päivien keskellä. Kuinka olla mies ja nainen kaiken vaipparallinkin keskellä? Pienet paljon sanovat katseet. Hellät suudelmat ennen kotoa lähtöä. Pienet kiitokset sanat kun toinen on purkanut tiskikoneen. Kietoa toinen yllättäen syvään halaukseen. Toisen käden nappaaminen omaan käteen ulkona lasten kanssa kävellessä. Niistä meidän arki sävyttyy.

Mutta kun puhutaan vanhempien välisestä hyvästä suhteesta, ei se lapsen koti välttämättä murru mahdollisen eronkaan hetkellä. Tuohon mainitsemaani postaukseen yksi lukijani kirjoitti harmistuneensa tästä kyseisestä lauseesta. Hän koki, että hänellä oli loistava koti vanhempiensa erosta huolimatta. Ymmärrän hyvin – koska olen samaa mieltä. Itsekin olen kokenut omien vanhempien avioeron, mutta silti allekirjoitan tuon lauseen. Minun ja sisarusteni koti oli vanhempiemme välinen suhde avioliiton päätyttyäkin. Koskaan ei toista haukuttu. Meitä ei ikinä käytetty välikäsinä tai taistelukappaleina. Asiat hoidettiin kaikesta vaikeudesta huolimatta asiallisesti, hyvässä hengessä ja toista kunnioittaen – ainakin aina meidän lasten silmin. Siinä esimerkissä on minunkin kotini edelleen. Vaikka vanhempani eivät ole yhdessä, on minulla silti äiti ja isä, ketkä molemmat kannustavat, tukevat ja rakastavat. Rakkaus meitä lapsia kohtaan on aina ollut jaettua. Siksi olosuhteista huolimatta olisi niin kovin tärkeää muistaa aina kohdella toista kunnioittavasti ja lämmöllä – vaikka se ei aina helppoa olisikaan. Sillä vanhempien välinen suhde todella on lasten koti.

Kuvat Kira Kosonen

37 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Ella

    Aivan upea ja viisas teksti <3 Tällaisia saisi löytyä enemmänkin blogimaailmasta :)

    • Kiitos <3 Ihana kuulla, että osui ja upposi <3

  • Mari

    Kiitos Hanna uskomattoman kauniisti ja lämpimästi kirjoitetusta tekstistä! Kyynel tulee silmäkulmaan väkisinkin tätä lukiessa, sillä niin ihanasti kuvailet sinun ja miehesi välistä suhdetta ja sen vaalimista. Kaikista mieheesi viittaavista kirjoituksistasi paistaa läpi äärimmäinen kunnioitus toisianne kohtaan!

    Vaikka lapset ovatkin varmasti se maailman tärkein asia äideille ja isille, niin olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että oma puoliso on kuitenkin se elämän tärkein tukipilari – hänen kanssaanhan se kaikki on rakennettu! Hieman surullisena katson niitä pariskuntia, jotka omistavat koko elämänsä pelkästään lapsilleen ja unohtavat siinä samassa toisensa ja myös itsensä. Valitettavan usein tällaiset parisuhteet ajautuvat karikkoon ennemmin tai myöhemmin. Mielestäni on siis ensiarvoisen tärkeää muistaa vaalia parisuhdetta kaikkien arjen kiireiden keskellä- pienetkin sanat ja teot merkitsevät!

    Kaikkea hyvää teidän koko perheelle ja ihanaa syksyä!

    • Kiitos Mari! <3 Tosiaan tämä elämänvaihe on hyvin haastava ja tässä kaikessa kiireessä sitä saatta helposti hukkua arjen tohinoihin ja unohtaa muutkin roolit kun äidin kovalevy on vaan niin täysi. Oma kiitos menee omille vanhemmilleni, appivanhemmilleni ja siskoilleni, jotka ovat aina valmiita auttamaan jos apua tarvitaan tai kaivataan iltaa ihan vain aikuisten kesken. Kaikilla tämä ei edes ole mahdollista. On ensiarvoisen tärkeää muistaa vaalia sitä parisuhdetta, mutta joillekin voi tosiaan olla melkoisen haasteen takana. Kiitos sinulle kauniista sanoista ja siitä että luet! <3 Ihanaa syksyä teille! <3

  • Anonymous

    Absolutely❤️

  • Aana

    Ei minulla ole tuohon mitään lisättävää. Halusin tulla vain kertomaan kuinka kaunis ihminen olet sisältä ja ulkoa ja miten ihanasti otat kaikki kommentoijat huomioon <3

    • Voi Aana – kommenttisi kertoo enemmän sinusta kuin minusta <3 Te lukijat olette minulle ihan hurjan tärkeitä – olen iloinen jos se välittyy. <3

  • Nipsu

    Ihana teksti! <3 jos vanhemmat eivät voi hyvin, lapset eivät voi hyvin. Kaikki heijastuu tavalla tai toisella lapsiin. Ihana tuo mekko, onko tuon hankinnasta aikaa, en löytänyt verkkokaupasta?

    • Niin totta <3 Ja hei on! Löytyi kivijalkaliikkeestä ihan pari viikkoa sitten! :)

  • Reetta

    Moi Hanna. Eksyin Instan kautta pitkästä aikaa blogisi puolelle ja täytyy ihan erikseen kiittää tästä kommenttiosiosta. Sain maanantaiaamuun ihanan rauhaisan ja lämpimän aloituksen vastauksiesi kautta. Sanoistasi välittyy hyvin paljon rakkautta ja kunnioitusta ja niitä on aivan valtavan ihanaa lukea. Kiitos kun välität tätä ihanaa tunnelmaa tänne lukijoille asti. ❤

    • Kiitos sinulle ja kaikille kommentoijille siitä Reetta, että teette kommenttiosiosta minullekin blogin parasta antia. Te jatkuvasti opetatte minulle uutta ja tarjoatte aivan uusia näkökulmia. Lämmöllä ja sydämellisyydellä. Teidän takia tätä on vielä kaikkien vuosien jälkeen ilo kirjoittaa. Olen todella otettu, jos tämä teille välittyy, koska juuri Te, olette tässä työssäni kaiken suola <3

  • Elli

    Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta, jälleen kerran. Kuvaamasi tilanne lienee yleinen unelma, myös minun suurin unelmani. Lapset sain, mutta toivoin pystyväni tarjoamaan heille myös kuvaamasi kaltaisen harmonisen kodin ja vanhempien välisen toimivan suhteen elämänsä perustaksi. Minä ja puolisoni emme ole siinä kuitenkaan onnistuneet ja juuri ajankohtaisesti painin miten jatkaa eteenpäin. Mikä on lasten kannalta parasta. Vastausta en tiedä, luovuttaakaan en haluaisi, mutta en ehkä väsymyksessäni näe ratkaisun avaimia parisuhteemme toimimattomuuteen. Miten sitä ajautuikaan tähän. Anteeksi kauhea paatos ja tällainen surkea kommentti, mutta on aika raskasta huomata, että itse on ehkä tullut myös liikaa yritettyä olla niin kaikin puolin täydellinen äitinä, että lopulta se kääntyykin kaikki itseään vastaan eikä mikään menekään “niin kuin piti”. Sitä yritän kai sanoa, että kiitos tärkeän asian esiin nostamisesta. Kuulostaa niin itsestään selvältä ja useiden tärkeä elämän periaate onkin, mutta lopulta kuitenkin niin todella vaikea muistaa ja noudattaa. Kaikkea hyvää teille, pitäkää toisianne jatkossakin arvossa! Kiitos blogistasi!

    • Voi Elli <3 Tiedätkö – et ole ongelmassasi yksin. Niiiiiin moni perhe ajautuu jossain vaiheessa samaan tilanteeseen. Ikävä kyllä itsekin olen näitä seurannut läheltä. Siihen ei tietysti haluaisi joutua, mutta kaikissa suhteissa on aivan varmasti omat vaikeat kautensa. Toivotan sinulle ihan valtaisasti voimia ja ennen kaikkia malttia valita viisaasti. Anna itsellesi aikaa. Älä tee mitään päätöksiä tunnekuohujen vallassa. Toivottavasti sen myötä löydät parhaan ratkaisun teidän perheellenne – mikä ikinä se onkin. Vanhemmuus on ihmiselon yksiä herkimpiä hetkiä ja siinä haluaa niin tehdä kaikkensa ja parhaansa. On niin äärimmäisen yleistä että arki pienten lasten perheessä vie niin kaikki paukut, ettei sitä vaan jaksa hoitaa sitten niitä toisiakin rooleja kun äidin kovalevy on totaalisen täynnä. Kaikki ymmärrys ja voimat sinulle. Et varmasti ole yksin ajatustesi kanssa. Ja kiitos tästä kommentista. Siinä hyvä aihen postaukselle "koska minusta tuli vain äiti?"koska aihe koskettaa todella monia. Kiitos sinulle Elli ja valtaisa halaus.

      • Elli

        <3

  • Sig

    allekirjoitan osittain tekstisi, mutta aina ei saa samanlaisia kortteja kaikki. Tällä tarkoitan esim. itseäni. Vaikka minulla on mies ja kauan kaivattu ja lähes 10 vuotta odotettu lapsi, sairastaa hän autismin kirjon sairautta. Vaikka miehellä on ihan hyvä duuni, ei ole varaa ostella Cloen laukkuja ja 600 euron kenkiä. Päivät täyttyvät täysin muista asioista kuin Krunikan tai Töölön kaduilla poseeramisesta. On puhe- ja fysioterapiaa pari kertaa viikossa, lastenlinnan käyntejä, labrakokeita, aivosähkökäyriä, sydänfilmiä ja verkostopalavereja ja soittoaikoja lähes joka päivälle. Jaksaa vain pitää ja välillä naurattaa kommentit “kenellekään ei anneta enemmän kannettavakseen mitä jaksaa”, että kuinka kauan sitä jaksaa. Tuntuu, että lapsi/lapset – terveet sellaiset on niin itsestään selvä asia varsinkin hieman varakkaille vanhemmille.

    • On ehdottoman totta, että ihmiset eivät saa elämäänsä samanlaisia kortteja. Elämä ei todellakaan ole reilua. Ja tosiaan – tuo “kenellekään ei anneta enemmän kannettavalseen mitä jaksaa” sietäisi joutua romukoppaan. Kirjoitin hiljattain surusta, siinä sivusin tällaisia asoita. Ja voi kyllä – mietin usein ja olen kiitollinen siitä, että lapseni ja me olemme terveitä. Vaikkakin siitäkin on moni kritisoinut – että miksi ihmeessä sitä terveyttä korostetaan – ihan kuin lasta jotenkin rakastaisi vähemmän jos ei olisi terve. Sehän ei näin tietystikään ole. Lapset ovat se maailman tärkein ja rakkain asia. Siksi sitä terveyttä toivotaan, koska enemmänhän siinä pelätään sitä pelkoa että joutuisi lapsensa menettämään. Tällaiset asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä kenellekään. Siksi pitää olla onnellinen jokaisesta hetkestä, koska mitä vaan voi tapahtua silmänräpäyksessä. Tällaiset asiat eivät myöskään katso tulotasoa. Elämä on tosiaan välillä huutavan epäreilua. Meillä kaikilla on ristimme kannettavana – eikä koskaan tiedä millaisten asioiden kanssa toiset taistelevat. Siksi olkaamme ystävällisiä aina kaikille. Toivon kovasti voimaa ja rakkautta perheellenne.

  • E

    Ihanaa Hanna, kun kirjoitit tästä. Olin harmistunut lukiessani edeltävää postausta aiheesta (kenties samaa kun toinen lukijasi) kun kuvittelin kaikkialla sanottavan samaa vanhempien erosta ja sen vaikutuksista lapsiin. Että se on vain lopun alkua. Tämä toi lohtua, sillä toden totta vanhempana sitä tekee kaikkensa omien lastensa onnen eteen, mutta kaikki ei ole aina itsestä kiinni ja välillä ero on kaikkien kannalta paras vaihtoehto.. Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi! T. Pitkäaikainen lukijasi

    • Se on juuri näin kuten sanoit. Vanhempana sitä tosiaan haluaa tehdä kaikkensa lastensa puolesta. Ja elämä on tosiaan välillä niin huutavan epäreilua. KAikki ei todellakaan ole itsestä kiinni. Joskus tulee eteen tilanteita, että olet voimaton ja joudut taipumaan ratkaisuihin mihin ei ikimaailmassa olisi halunnut joutua. Toivoatan voimia ja rakkautta syksyysi. Kiitos niin kovasti kun olet pitkän aikaan seuranani ollut! <3

  • Sini

    Tämä teksti kosketti todella. Oma lapsuuteni on ollu todella rikkonainen eikä vanhempien välisestä rakkaudesta ollut tietoakaan kun yhdessä oltiin pelkän rahan takia (näin itse näen asian jälkikäteen vanhempien erottua 15 vuotta sitten) ja molemmat ovat olleet sen jälkeen äärimmäisen katkeroituneita. Kaikesta kokemasta olenkin oppinut niitä asioita joita ehdottomasti haluan vaalia itse parisuhteessa ja mahdollisten lasten ympärillä, juurikin se että parisuhteen tulee olla kaiken perusta. Luulinkin löytäneeni unelmieni miehen jonka kanssa haluan perheen perustaa mutta parisuhde ajautui muutamien vuosien jälkeen juuri siihen pisteeseen että rakkauden osoitukset puuttuivat eikä kumppanini pitänyt niitä enää tärkeinä vaan hänen oma perhe ja työ oli hänelle tärkeämpiä ja päädyin jatkamaan matkaa yksin. Toivon todella että vielä tuonkaltaisen onnellisen parisuhteen josta puhut, saan minäkin kokea vielä.

    • Sydän särkyi tätä lukiessa. Samalla tiedostaen, että et ole tarinasi kanssa yksin. Mutta kuten sanoit, ihanaa että olet voinut käntää vaikeat kokemukset asioiksi, joiden avulla pystyt auttaa tulevaasi. Olen todella pahoillani siitä, että lopputulema tärkeässä suhteessa oli tuo, mutta samalla myös onnellinen puolestasi, että tiedät mitä haluat ja ansaitset. Uskon, että se tulee sinulle vielä eteesi <3 Onni ja rakkaus kuuluvat kaikille. Kaikkea hyvää sinulle Sini!

  • Oona

    Viisaita sanoja Hanna. Ihailen taitoasi puhua asioista kauniisti.

    Itse olen saanut kotoa hyvän esimerkin hyvään parisuhteeseen. Juuri se että vanhemmilla on ollut hyvä suhde on tehnyt meille lapsillekin pelkkää hyvää. Meillä on aina keskusteltu asioista, äiti ja isä ovat keskustelleet paljon, jakaneet pusut mennessä ja tullessa, koskettaneet ohi kulkiessaan, ovat opettaneet meille lapsille anteeksiannon ja -pyytämisen merkityksen ja antaneet meille lapsille rakastavat avaimet elämään. Olen tästä ikuisesti kiitollinen.

    Oma mieheni on erilaisesta perheestä jossa isän ja äidin suhde on ollut etäinen ja arjessa rakkautta ei ole näkynyt mitenkään. Asiat on hoidettu riitelyllä ja huutamisella, anteeksi ei ole pyydetty tai annettu. Nyt omien vanhempien suhde on tehnyt vaikutuksen myös häneen. Mies sanoi kerran että minusta näki heti että minua on rakstettu ja opetettu rakastamaan ja toivoo että voimme yhdessä taata omille lapsillemme samanlaisen lapsuuden ja elämän kuin olen saanut elää.

    Osasit pukea asian hyvin sanoiksi. Lapset imevät kotona kaiken itseensä ja kantavat sitä mukanaan. Jos vanhempien suhde on kunnossa, niin on myös lapsen suhde itseensä ja muihin ihmisiin.

    • Kiitos Oona mitä kauneimmasta kommentista! Itsekin olen kuullut näistä suhteessa olijoiden “ääripäistä” ja sekin luo tiettyjä haasteita suhteeseen, mutta parhaassa tapauksessa juurikin tasapainottaa ja auttaa syvästi ymmärtämään elämän suuria ja tärkeimpiä asioita. Arjen onnellisuutta. Mitä sitä haluaa yrittää pitää keskiössä. Lapset tosiaan oppivat enemmän siitä mitä näkevät, kuin siitä mitä sanot. Kiitos kun jaoit tarinanne <3

  • Kepa

    Mä niin komppaan tätä, erolapsena! Laitoinkin lähiaikoina Magicpoksiin kommenttia ja kopsaan tähän pienen osan siitä mun omista ajatuksista, jotka liippaa juuri tätä postausta :) :
    “Erittäin tärkeää ollut se, että jos eron jälkeen äidillä tai isällä on ollut jotain riitaa, niin meidän lasten nähden tai kuullen ei niitä käyty läpi eikä toisesta ole puhuttu pahaa meille lapsille. Tai mulle henkilökohtaisesti ainakin iso arvo on ollut se, että vaikka vanhemmat on eronneet niin silti olleet meidän lasten silmissä hyvissä väleissä ja isä osallistunut kaikkiin juhliin uuden perheen kanssa ja välillä jotain korjannut äitin kotona ym :) Eikä kertaakaan ole tullut tunnetta, että meistä lapsista jotenkin kilpailtaisiin tai olisi painetta valita, kumman puolella on.”
    Olin seitsemän vanhempien erotessa + kaksi pikkusisarusta ja ihan järjellisiä meistä on tullut vanhempien puhaltaessa yhteen hiileen vaikka ovatkin eronneet :) Ja ainakin mitä vanhempi olen niin sitä parempana perhemuotona mä eron meille näen, voi kyllä olla että olen niin tiiviisti kasvanut näihin uusperhemuotoihin ja kiintynyt niihin :D

    • Voi tuo sinun kommenttisi olisi voinut olla kuin minun suustani. Kaikella tuolla on ollut elämääni valtava arvo! Kiitos että jaoit tämän! Yhdyn niin ajatuksiin tuosta vanhempien kypsästä ja viisaasta tavasta toimia niinkin vaikean äärellä!

  • Laura

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Myös omat vanhempani ovat eronneet, ja niin hölmöltä kun se jostakin saattaa kuulostaa, tämä ero oli paras ratkaisu jonka vanhempani meille lapsille voivat siinä tilanteessa tehdä. Silloin kun he vielä yrittivät pysyä yhdessä, oli lapselle inhottavaa ja todella raastavaa kuunnella kokoaikaista riitelyä. Itse olin tällöin 10v ja siskoni 8v. Mutta heidän erottuaan tilanne muuttui täysin. He eivät koskaan haukkuneet toisiaan meille lapsille, ja aina pystyivät erinomaisesti hoitamaan kaikki meihin liittyvät asiat ilman riitelyä. Meidän lasten synttärit, ylioppilasjuhlat ja muut tällaiset vietettiin aina yhdessä, molempien suvut paikalla, eikä tarvinnut ajatella, että tuleeko riitaa yms. Tästä olen hyvin kiitollinen, sillä itse tunsi olevansa tärkeä ja rakastettu, koska kaikki halusivat tulla toimeen keskenään, koska se oli ensiarvoisen tärkeää meille lapsille. Emme missään vaiheessa kokeneet olevamme välikädessä, jossa olisi pitänyt valita puolia. Tottakai toivon, että pystyn itse joskus tarjoamaan tuleville lapsilleni ehjän kodin, jossa vanhemmat ovat yhdessä. Mutta samalla koen kuitenkin, että lapsella voi myös olla kaksi ehjää kotia, kunhan kaikki muistavat kunnioittaa toisiaan ja erossakin osaavat ajatella lasta, vaikka muuten välit eivät olisi parhaimmat.

    • Tämä on juuri näin. Jokainen suhde ja tilanne on uniikki ja joskus tosiaan ero on se parempi ratkaisu kaikkien kannalta. On ihanaa kuulla, että se toi toivotun levollisuuden ja tunnetilan teidän perheessänne! Vaikeita asioita, jotka on selvästi osattu hoitaa arvokkaasti ja lämmöllä. Ymmärrän niin toiveesi – allekirjoitan sen täysin. <3 Kiitos kun jaoit tarinasi! <3

  • Minni

    Ihana teksti tärkeästä aiheesta. <3 Omat vanhempani erosivat kun olin jo aikuinen ja muuttanut pois kotoa. Ainoa tilaisuus missä he ovat eron jälkeen olleet saman katon alla, olivat minun hääjuhlani. Silloinkin kauaksi toisistaan plaseerattuna ja ohjelma tarkoin mietittynä, ettei heidän tarvitse edes tervehtiä toisiaan. Voin siis allekirjoittaa ajatuksesi siitä, että kyllä vanhempien edes asialliset välit helpottaisivat elämää näin aikuisenakin.

    On ihana seurata pieniä palasia perheenne arjesta täällä blogissa ja instassa, koska niistä paistaa juuri kuvailemasi kaltainen lämpö ja turvallisuus. <3

    • Se on juuri näin. Olen todella pahoillani, että joudut olemaan välikädessä ja “rauhansovittelijana”. Vaikka kuinka oletkin aikuinen, niin silti se horjuttaa sitä omaa perustaa. Toivon, että vanhempasi voisivat vielä löytää rauhan ja yhteinen elämänne voisi löytää myös niitä levollisia yhteisiäkin hetkiä erosta huolimatta.

      Kiitos Minni koskettavasta kommentista ja kauniista sanoistasi – olen todella otettu <3 kiitos kun olet mukana.

  • Emmi

    Kyynel silmässä luin tekstiäsi täällä, aivan ihanasti kirjoitettu. Itse hetki sitten pitkästä parisuhteesta eronneena ja eroperheen lapsena voin vain toivoa, että saisin joskus tarjota tuleville lapsilleni saman, mitä sinä ja miehesi lapsillenne tarjoatte <3 Kiitos Hanna tästä kirjoituksesta, kosketti kovasti ja sai ajattelemaan elämää ja unelmia taas monista näkökulmista.

    • Voi Emmi <3 Toivon suuresti sitä sinulle. On hyvä pysähtyä välillä miettimään niitä omia unelmia ja askelia sitä kohti. Itselle kaiken ohjaava voima on perheeni, joka kulkee kaiken keskiössä. Toivon koko sydämestäni että saat elämän kaiken sen rakkauden ja onnen mitä halajat <3

  • Sandra

    Ihana kirjoitus. Muistakaa vaalia toisianne, jos parisuhde voi hyvin, niin voivat lapsetkin. Ja näinkin lyhyestä postauksesta, aistin onnen! <3 ihana mitä teillä on tarjota lapsillenne, olette varmasti hyviä roolimalleja, jokainen yrittää parhaansa. Koen itse saaneeni nyt vasta uuden parisuhteen myötä sen että pääsen näyttämään lapselleni hyvän perheen mallin. Mutta edelleenkään taloudessamme ei puhuta lapsien toisista vanhemmista pahaa, meidän kaikkien ollessa kooossa, meillä on "meidän perhe"

    • Kiitos kovasti Sandra! Tähän samaan pakko kiittää vanhempiamme (minun ja mieheni) jotka kaikki ovat aina valmiita auttamaan lasten kanssa, että jos tahdomme käydä välillä ihan keskenämmekin ulkona, niin meillä on siihen mahdollisuus. Jokainen tosiaan yrittää parhaansa, mutta me kaikki toki räpiköimmekin välillä. Elämä saa rauhan kun myös hyväksyy oman itsensä keskeneräisyyden. Olen todella iloinen ja onnellinen puolestasi ja teidän arkenne sujuvuudesta. <3

  • Laura

    Ihana teksti! :)<3 Ja olen samaa mieltä kanssasi. Ja ihana tuo gina tricotin mekko, verkkokaupassa iski heti silmään. :)

    • Kiitos Laura – ihanaa jos osui <3 Ja ai että miten tykkään tuosta – aivan ihana syksyyn.

  • Rosa

    Juuri näin. Se vanhempien välinen suhde sävyttää ja luo ilmapiirin, joko turvalliseksi tai ei todellakaan turvalliseksi. Luin jostain, että lapsen kuulleessa vanhempien naurua se tuo hyvin turvallisen tunteen.

    Itse olen myös eroperheen lapsi. Siksi juuri haluaisin enemmän kuin muuta pystyä tarjoamaan ehjän onnellisen perheen joskus lapsille. Mutta ei tietenkään jos olisi riitaista jne., on selvää että silloin ero on lapsille parempi.

    • Juuri näin – se vanhempien välinen suhde tuo juuri sen turvan ja lämmön. Erossakin. Minulla ihan sama kuin sinulla. Tuntuu, että sitä haluaa tehdä aivan kaikkensa, jotta perhe pysyy ehjänä – mutta elämä tosiaan on niin raadollista joskus, että se ei välttämättä olekaan sinusta kiinni. Ja tosiaan joissakin tilanteissa ero on lapsillekin parempi.