CATEGORIES

5 parasta asiaa, mitä vuodet ulkomailla minulle opettivat

12.10.2017

Olen asunut melkein kolmasosan elämästäni poissa Suomesta. Rohkeasti 19-vuotiaana pakkasin matkalaukkuni ja muutin elämäni miehen perässä Hollantiin opiskelemaan. Hollannissa asuimme seitsemän vuotta, sen jälkeen vuoden Englannissa ja sitten vielä yhden vuoden Kalifornian auringon alla. Nyt 13 vuotta myöhemmin katson tuota aikaa hyvin kiitollisena. Ulkomailla asuminen on opettanut minulle niin paljon enemmän, kuin mitä olisin vain Suomessa asuessa voinut oppia. Nuo vuodet ovat muokanneet minua hurjasti. Aika maailmalla on hionut teräviä kulmiani ja antanut maailmalleni laajemman värien kirjon. Jos vain sinulle koskaan esittäytyy mahdollisuus asua jossain muualla kuin kotimaassasi, suosittelen sitä suuresti. Kuinka paljon se opettaakaan ja auttaa näkemään asioita monista eri näkökulmista. Tähän alle listasin viisi asiaa, mitkä koen olevan suurimpia asioita mitä ulkomailla asuminen on opettanut.

1.Kielet
Yksi suuri rikkaus on ollut kielien oppiminen. Ennen muuttoani ulkomaille puhuin äidinkieleni lisäksi ruotsia, englantia ja ranskaa, mutta Hollantiin muuton myötä halusin tietenkin oppia myös hollantia. Kansainvälisen kaupan opiskelut onneksi myös vaativat hollannin osaamiseni akateemiselle tasolle, jotta pystyin työharjoittelunikin siellä tehdä. Vaikka englantini oli vahva jo ennen muuttoa, toki se vahvistui kaikkien näiden vuosien aikana. Ilokseni sain myös käyttää ruotsia aktiivisesti, sillä monet parhaimmista ystävistäni Heerenveenissä olivat skandinaaveja.  Kielet ovat minusta rikkaus ja paikallista kieltä puhumalla pääsee aina tiukemmin sisään maan arkeen ja kulttuuriin. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpommin oppii myös uusia ja pääsee kommunikoimaan aina suuremman ihmisjoukon kanssa.

2.Lämmin uteliaisuus ja kunnioitus erilaisuutta kohtaan
Ulkomailla asuminen opetti vahvasti sen, että oma tapa ei ole se ainut oikea tapa. Olen ollut nuoruudessani melko mustavalkoinen, mutta muualla asuminen on antanut maailmalleni värit. Asiat voi hoitaa monella eri tapaa päästäkseen samaan toivottuun päämäärään. Asiat mitä pidämme Suomessa itsestäänselvyyksinä, voi olla erittäin kummallisia toisen maan kansalaisen silmin. Esimerkiksi lapsen ulkona nukuttaminen vaunuissa on monille pohjoismaalaisille täysin normaali asia, kun taas etelämpään Euroopassa mennessä tämä rinnastetaan lähinnä heitteille jätöksi. Myös opiskelu hyvin kansainvälisessä ympäristössä opetti paljon. Sitä tuli herkemmäksi ihmisten luontaisille vahvuuksille kun sai tehdä paljon projekteja hyvin erilaisten kulttuurien kanssa. Vuosien saatossa huomaamani kulttuurierot ovat herättäneet lämpimän kiinnostuksen erilaisuutta kohtaan. Aina voi oppia uutta toisten tekemisestä. Maailman moninaisuuden ja erilaisuuden hyväksyminen tuo suunnatonta rauhaa.

3.Muuntautumiskyky
Mieheni työn takia muutot toiseen maahan saattoivat tulla päivän varoitusajalla. Tasaisin väliajoin sitä sai istua tuolin reunalla odottaen mahdollista muuttoa – uutta kotikaupunkia tai maata tietämättä. Tämä opetti sietämään stressiä. Opin ottamaan asiat vastaan sellaisinaan kun ne kohdalle siinä hetkessä tulivat. Opin hyvin muuntautumiskykyiseksi kun joutui muuttamaan paikasta toiseen muualla kuin omassa kotimaassa. Hetkessä vaihtui kaikki tuttu, johon oli juuri opittu. Uudesta paikasta piti löytää nopeasti uusi koti, uusi koulu, kaikki tärkeät palvelut ja hoitaa niihin liittyvä paperityö. Tämän kautta olen huomannut olevani todella sopeutuvainen ja kykenevä muuntautumaan uusin tilanteisiin.

4.Asiat järjestyvät
Juurikin näiden nopeiden muuttojen takia oli usein hetkiä, että kaikki tuntui kasautuvan päälle kerralla. Mieheni joutui työnsä takia olemaan seuraavana päivänä jo muualla ja minulle jäi koti irtamistoineen mikä piti pakata, etsiä uusi koti seuraavasta paikkaa ja hoitaa oman koulun vaihdokset siinä samassa. Kun päälle tuli vielä kokonaan uusi maa, vieraat ympäristöt ja rakkaista ystävistä eroaminen niin ne hetket tuntuivat välillä raskaina sydämessä. Mutta siinäkin oppi että kyllä tällaiset asiat järjestyvät. Sitä oli pakostakin oltava reipas ja pärjättävä. Sitä oppi luottamaan omiin järjstelykykyihin ja sopeutuvuuteen. Tietynlainen luotto siihen, että elämä kantaa muotoutui vahvaksi tavaksi omaa ajattelua.

5.Läheisten tärkeys
Ennen muuttoani maailmalle voisin sanoa olleeni melkoisen työkeskeinen. Olen aina pitänyt koulusta ja opiskelusta. Ennen mieheni tapaamista luulin, etten edes haluaisi omia lapsia. Mietin usein mihin positioon haluaisin ja millaisen uran haluaisin tehdä. Mutta ulkomailla asuessa tajusin, että itselle ehdottomasti tärkein ja johtava voima on oma perhe. Muualla asuessa se ei olekaan itsestäänselvää että oma turvaverkosto on fyysisesti siinä vieressä. Ilman perhettä, olisi minulle moni muu asia suhteellisen merkityksetön. Minulle tärkeintä elämässä on läheiset ihmiset ja unelmani olisi tehdä jotain sellaista mikä mahdollistaa myös ajan perheen kanssa. Vuosien saatossa huomasi myös sen, että kaupungeista toiseen muuttaessa ei sitä niinkään tullut paikkoja ikävä – vaan niitä ihmisiä kenen kanssa sen ajan jakoi. Vaikka sydämestäni on ikäänkuin ripoteltu pieniä palasia sinne tänne ihmisten mukana, niin onnellinen olen, että näiden vuosien aikana olen saanut tutustua niin moniin upeisiin ihmisiin. Olen aina ollut sosiaalinen luonne mutta vuodet ulkomailla ja jatkuva muuttaminen opetti entistä ulospäinsuuntautuneeksi. Rakastan tavata uusia ihmisiä ja olen utelias heidän tarinoilleen. Tärkeintä uuteen paikkaan muuttaessa onkin ollut uusien ystäväsuhteiden luominen ja olen onnekseni huomannut ystävystyväni todella helposti. Kun on ihania ihmisiä ympärillä ne luovat sen arjen ihanuuden ja viihtyvyyden uudessa paikassa – varsinkin kun välillä koti-ikäväkin iskee. Kymmenen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen meillä on suuri ystävärinki ympäri maailmaa. Monista heistä on tullut meille äärimmäisen tärkeitä ja läheisiä. Todennäköisesti en koskaan olisi heihin tutustunut jos en olisi poissa Suomesta asunut.

Kaikkien näiden ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen on äärettömän ihanaa asua Suomessa. Sitä osaa arvostaa maatamme ja sen tarjoamia mahdollisuuksia ihan eri tavoin kun on kokemus aivan toisestakin. Ja päällimmäisenä tietty se, että on se oma perhe ja läheiset lähellä. Miten suuri asia se meillekin onkin, että lapsillamme on isovanhemmat, tädit ja muut turvalliset ja rakkaat aikuiset lähellä. Täytynee vielä lisäten todeta tähän loppuun, että ulkomailla asuminen opetti vielä suurta kiitollisuutta siitä, mitä omassa elämässä sillä hetkellä on. Ne tavallisimmat arjen asiat ovat niitä suurimpia rikkauksia. Joskus pitää mennä vähän kauemmas, jotta voi nähdä lähelle.

Kuvat Metti Forssell

25 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Katariina

    Moikka ihana Hanna!??
    Tämä postaus oli aivan fantastinen ja hyvin ajankohtainen minulle, sillä asun 2 ja puoli kuukautta Etelä-Afrikassa vapaaehtoistöiden puitteissa.?
    Olen samaa mieltä kanssassi listaamistasi asioista, erityisesti listan toinen kohta on mielestäni todella arvokas, sillä myös minun maailmani on saanut hurjasti lisää eri sävyjä täällä asuessa. ??
    Lisäksi Haidin lisäämä pointti on niin totta- sillä ulkomailla ollessa todella oppii näkemään itsessään uusia puolia. Niin kai se on, että omalle epämukavuus alueelle liukuminen kehittää itseä ja ennen kaikkea lisää mielen joustavuutta- on ikään kuin enemmän “polkuja”, joita uskaltaa kulkea. ?❤
    Kaunis kiitos mielenkiintoisesta blogista-sinä inspiroit minua suuresti!??
    Iloista viikonloppua sinulle ja perheellesi!❤

    • Katariina

      Hupsis minulla tuli näköjään sama kommentti kaksi kertaa?

  • Anonymous

    Moikka ihana Hanna! ?
    Jälleen kerran aivan fantastinen postaus ja erittäin ajankohtainen minulle, sillä asun 2 ja puoli kuukautta Etelä-Afrikassa vapaaehtoistöiden puitteissa. :)
    Hienosti kiteytit ajatuksesi lauseiksi, olen kanssasi täysin samaa mieltä, lisäksi kommenteissa Haidin pointti ihmisenä kasvamisena oli upea ja niin totta!
    Niin kai se on, että meneminen omalle epämukavuus alueelle kehittää itseä sekä ennen kaikkea lisää joustavuutta mielen sopukoihin-tulee ikään kuin uusia polkuja, joita uskaltaa kulkea. ☺
    Kaunis kiitos sinulle monipuolisesta ja ihanasta blogista-inspiroit minua suuresti! ?❤
    Iloista viikonloppua sinulle ja perheellesi!?

  • Iitu

    Itse en ole asunut ulkomailla, mutta vietin nuorena kuukauden maailman toisella puolen yksin matkustaen. Myös siinä oppi paljon itsestä ja ymmärsi, että kaikesta voi selvitä. Olen onnellinen, että uskalsin lähteä matkalle. Jos ei ole mahdollisuutta muuttaa ulkomaille, niin suosittelen pidempää omatoimimatkaa, jossa ei mennä vain matkaoppaan ohjaamana. Siinä tutustuu paremmin muihin ihmisiin, eri kulttuureihin ja itseensä.

  • sanniiiiis

    Olen itse asunut ulkomailla 9-vuotiaasta asti eli jo vähän yli puolet elämästäni, Belgiassa, Ruotsissa ja nykyään jo kuudetta vuotta Skotlannissa joka onkin ihan koti-koti. Mulle ehkä tärkeintä on ulkomailla asuminen on opettanut siitä kuinka tärkeät ihmiset pysyy elämässä huolimatta siitä puhuuko heidän kanssa päivittäin vai kerran kuussa. En näe omia vanhempiani kovinkaan usein, mutta nykyään Skype-puhelut on ihan sama kun olisi toisen vieressä kotona, ja lomaviikot kotona ovat sitäkin tärkeämpiä. Samoin itsenäisyyttä olen oppinut ihan eri tavalla kun olen muuttanut ulkomailta toiseen maahan ulkomaalla yksin ilman vanhempia. Vaikka usein tuntuu että ei tiedä itsekään mitä tekee ja missä menee, niin välillä kun pysähtyy niin tajuaa miten hurjan rohkea on tarvinnut olla että on pystynyt siihen kaikkeen. Ja se että nykyään on paikallinen poikaystävä, jonka avulla on päässyt ihan eri tavalla kulttuuriin sisälle ja saanut toisen perheen toisesta kulttuurista.

  • emma

    Kiitos aivan ihanasta ja lämminhenkisestä blogista! Olen ollut lukijana ihan “alkuajoista” asti.

    Voisin kompata montaa kohtaa tässä postauksessa. Itselläni lähti vuosi nro 4 ulkomailla käyntiin nyt kesällä, kokonaan uudessa maassa. Tämä toinen muutto ja uusien kuvioiden luominen on ollut selkeästi vaikeamapaa, vaikka nykyinen asuinmaa on Pohjoismaissa, toisin kuin edellinen. Huomasitko itse tällaista ilmiötä? Toisaalta joudun nyt jonkin aikaa asumaan eri maassa kuin mieheni, mikä ei ainakaan tee asioita helpommaksi. Mutta, kuten sanoit, herranjestas tässä oppii tuntemaan itseään aina vaan paremmin ja todella poistumaan mukavuusalueelta! Olen itse luonteeltani hieman “erakko” tai viihdyn toisinsanoen hyvin yksin. Siksi uuden ystäväpiirin luominen on minulle työläämpää kuin ehkä niille, ketkä luontaisesti ovat sosiaalisempia eivätkä kaipaa rientojen keskelle sitä omaa rauhoittumis-ja latautumisaikaa. Olen ollut ihan extra-iloinen yhdestäkin uudesta tuttavuudesta ja ystävyydestä. Nyt niitä onkin kertynyt vuosien varrella ja ei voi olla kun kiitollinen että on saanut elämäänsä ripauksia useasta eri kulttuurista!

    Olette kyllä ihan huipputiimi miehesi kanssa ja mikä historia teillä on yhdessä! Vaikutatte aivan ihanalle , rakastavalle ja lämminhekiselle perheelle.

    Se mitä sanoit elämänarvojen muuttumisesta pitää omallakin kohdallani paikkansa: olen hyvin urakeskeisellä alalla ja olin sitä itsekin aiemmin. Nykyään se on menettänyt vaan merkitystään. Toki haluan mielekkään työn, mutta perhe on ajanut ajat sitten vauhdilla ohi. Täällä kauempaa kotoa se todella lyö kasvoille että ilman perhettä ja rakkaita ympärillä mikään työkään ei itselleni voi tuoda onnea.

    Ja tosiaan on oppinut arvostamaan Suomea vielä enemmän näiden vuosien aikana. Niin harvassa maassa asiat toimivat samaan tapaan kuin Suomessa. Ennen muuttoa olin vähän arempi, mutta se arkuus on karissut aika päivää sitten, ja tilalle on tullut ihan luonnostaan asenne että “kaikki hoituu kyllä”. Ihan pienestä ei saa minua enää hetkautettua tai jäämään epäröimään.

    Olen siis itsekin sitä mieltä että olisin hyvin erilainen ihminen ilman tätä kokemusta ja vaikka aina ei ole kovin helppoa ollut, en vaihtaisi näitä vuosia mistään hinnasta. Pidän siitä millainen ihminen minusta on tullut ja voin olla ylpeä siitä että olen pärjännyt!

    Ihanaa syksyn jatkoa teidän perheelle!

    • Vastaan sinulle tästä kovan kiireen keskeltä mutta halusin vain nopeasti huikkasta että KYLLÄ! Toka oli vaikeampi! Eri asia lähteä Suomesta mikä on paikka minne tavallaan todennäköisimmin aina palaat ja se sinun historiasi ja ne lähimmät ihmiset ovat siellä – he eivät tosiaan katoa minnekään <3 Mutta vaikeaa uudesta paikasta toiseen teki sen, että ne ihmiset (ja ympäristön) siellä jotka joutui jättämään eivät todenääköisesti enää ikinä olisi osa päivittäistä arkea ja elämääsi. Toki ovat edelleen elämässäni, mutta eri tavoin. Joidenkin kanssa kun jaettiin hyvinkin intensiivisesti kaikki päivät ja nyt eletään toisten arkea vain somen ja facetime puheluiden kautta. Onneksi edes se <3 Allekirjoitan niin kaiken <3 Ihanaa syksyä! <3

  • Amanda

    Hei Hanna!
    Tähän postaukseen liittymätön, mutta en löytänyt vastausta muualta. Eli mistä ja mikä on tuo ihana ylisuuri neule Norlynin postauksessasi? Kiitos jo etukäteen!

  • Eveliina

    Moikka! Luen tässä työpaikalla tauolla sun blogia ja huomasin miten kauniisti, lämpimästi ja rohkaisevasti vastasit tuon erään naisen kommenttiin lapsettomuudesta. Pakko sanoa, että vaikutat todella ihanalta ja mukavalta ihmiseltä! Kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle <3

  • LOVE THIS OOTD XX
    THELITTLEEBLONDIE.COM

  • Eeva

    Ihana postaus johon voin täysin samaistua! :) Itse opiskelin koko kandidaatintutkintoni ulkomailla (jonka aikana kävin vielä vaihdossa toisessa maassa, heh!), mutta palasin Suomeen maisteriopintoihin työpaikan perässä. Halu nähdä on kuitenkin suuri ja tie vie keski-Eurooppaan taas keväällä!

    Olisikin mielenkiintoista kuulla lisää suorittamistasi opinnoista, pystyitkö muutoista huolimatta kuitenkin tekemään tutkinnon valmiiksi?

  • Eda

    Anteeksi, jos on liian henkilökohtainen kysymys! Sanoit joskus, että sinulla oli vaikeuksia tulla raskaaksi ja sinulla on nyt 3 lasta. Haluaisitko avata asiaa joskus enemmän? Ymmärrän hyvin jos et halua. Kamppailen itse tällä hetkellä lapsettomuuden kanssa ja olisi ihana lukea blogistasi enemmän asiaan liittyen.

    • Moi Eda! Hei itseasiassa olen ajatellut, että voisin tehdä tästä oman postauksensakin. Asia on vielä työn alla, mutta sinunua helpottaakseni toiovn että tämä nopea kertomukseni voisi tuoda lohtua ja toivoa heti <3

      Kyllä, minulla meni reilu 2 vuotta, että tulin raskaaksi esikoisestamme. Siihen aikaan mahtui myös keskenmeno ja monia epätoivon hetkiä. Ihmiskeho on ihmeellinen. Psyykkeella on suuri voima. Aina ei löydetä, mikä on ongelma. Minullakaan ei koskaan selvää syytä löydetty (paitsi ehkä lievästi monirakkulainen munasarja / rajoilla). Mutta sitten sen jälkeen kun esikoinen tuli, toinen ja kolmas lapsemme tulivat ihan itsestään ja sen pidempään yrittämättä. Joku "jumi" vain avautui. On se ihmiskeho joskus omituinen. Mutta äidilläni on sama tarina. Minua yritettiin 4 vuotta ja äidille tuolloin sanottiin, että voi olla että hän ei koskaan saisi lapsia (lääketiede toki tuolloin ihan toista) mutta sitten tulin minä ja sitten kahden vuoden välein vielä pikkusiskoni – sen enempää yrittämättä ja omalla ajallaan kuten oli toivottukin. Meillä oli tosiaan esikoisen odotus se vaikein, mutta olemassa on tosiaan sekundääristäkin lapsettomuutta, eli se toinen ei koskaan tule. EN olisi ikinä uskonut esikoisen jälkeen että toinen ja kolmas lapsemme tulisivat niin "itsestään" ja samaan syssyyn – mutta kiitos Luojan tulivat <3 Nämä ovat niin monimutkaisia asioita joihin ei välttämttä koskaan saa vastausta.

      Tämän lisäksi minun lähipiirissäni on ollut hurjasti haasteita raskaaksi tulemisessa. Minulla on paljon hyvin läheisiä ystäviä, ketkä ovat yrittäneet lasta jopa yli 5 vuoden ajan. Tämä asia on ollut hyvin läsnä ystäväpiirissämme ja näitä käsittelemme paljon, joten tämä monen toive ja vaikeudet ovat minulle lähellä sydäntä. Siksi haluaisin blogissanikin herättää tietynlaista ymmärrystä ja hienotunteisuutta aihetta kohtaan. Koska koskaan ei tiedä, mitä toinen käy oikeasti parhaillaan läpi. Tiedän todella hyvin nuo karvaat pettymyksen tunteet. Epätoivon. Surun ja epäuskon. Mutta olen myös nyt viimeisten vuosien aikana todistanut aivan mielettömiä tapahtumia. Kuinka pariskunnat joilla oli todella suuri todennäköisyys ettei lapsia tulisi ollenkaan, ovatkin nyt omien pienten vanhempia <3

      Tätä kaikkea nähneenä haluan sanoa sinulle, että toivoni elää kanssasi. Ymmärrän niin hyvin nuo epätoivon ja surun hetket ja toivon niin suuresti – että teille suodaan kaikki se mitä toivotte! <3 Pidähän minut ajan tasalla ja laita vaikka mailia jos haluat kertoa miten edetään. Lääketiede on mennyt onneksi ihan hurjasti eteenpäin ja joskus lääkäriäkin vaihtamalla ystäväni ovat saaneet tämän elämän mullistavan suurimman lahjan <3

      Lämmin halaus.

      • Jonna

        Upeasti ja kauniisti kirjoitettu Hanna! Itse olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että olemme saneet lapset aina heti ensi yrittällä. Mutta lähipiirissäni on kärsitty lapsettomuutta ja olen myötäelänyt sitä. Edelleenkin on kuitenkin todella paljon ihmisiä, varsinkin vanhemmassa polvessa, jotka eivät ymmärrä sitä, että kaikille lapsen saaminen ei ole helppoa. Sen takia on hienoa, jos sinä osaltasi koitat levittää tätä hienotunteisuutta ja ymmärrystä aihetta kohtaan. Kiitos!

      • Eda

        Voi Ihana Hanna sydämesi on puhdasta kultaa <3 et arvaakaan miten paljon kommenttisi piristi päivääni! Kiitos, että jaoit tarinasi. Tämä antoi minulle voimaa yrittää vastoinkäymisistä huolimatta. Meilläkin syynä selittämätön lapsettomuus ja se tässä satuttaa eniten, että miksi minulle ei suoda onnea vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Olen ollut suruni kanssa yksin, koska ystävilläni ei vielä ole lapsia ja suvussani kaikki ovat jääneet nopeasti raskaaksi eikä kukaan ole ymmärtänyt mitä käyn läpi paitsi mieheni. Kiitos tuhannesti tästä <3

        • Itkuhan tässä tuli <3 Olen niin iloinen jos tämä kertomukseni toi sinulle toivoa. Vaikka välillä suru oli itselläkin suuri niin aina päällä oli päälimmäisenä toiveikas usko, sillä minulla oli äitini kokemus tukena. Toivon, että tämä toi sitä sinulle <3 Olet ajatuksissa! <3

      • Jenni

        Täällä kyyneleet silmissä luin tätä sinun vastausta Hanna, ihanasti kirjoitat <3
        Kovasti täältä tsemppiä Edalle teille<3

  • Erppa

    Olen itse asunut neljä vuotta ulkomailla, ja huomannut ihan samat asiat. Varsinkin tuon, että asiat voi tehdä niin monella tavalla, suomalainen tapa ei ole se ainut oikea (eikä se oma). Ulkomailla asuminen on tehnyt minusta itsenäisemmän siinä mielessä, että uskon pärjääväni missä tilanteessa tahansa, mutta myös avoimemman ja uteliaamman uusille ihmisille. Onneksi on kohta kandin paperit taskussa, niin pääsen tekemään maisterintutkinnon ulkomaille :) Mielestäni kaikille tekisi hyvää käydä edes kokeilemassa ulkomailla asumista vaikka vaihdon merkeissä. Takaisin pääsee aina, vaikka kahden viikon kuluttua, jos tajuaakin että se ei ole yhtään oma juttu.

    • Ihanaa, että olemme huomanneet samoja asioita ulkomailla asuessa! Ja kyllä! Se opettaa juuri itsenäisyyttää, uskoa omaan pärjäämiseen ja uteliaammaksi ja avoimemmaksi kuten sanoit. Ihan samaa mieltä – kaikki joille se on mahdollista – suosittelisin sen mahdollisuuden käyttämään. Se opettaa niin paljon enemmän kuin voisi etukäteen ymmärtää! <3 Ja kyllä – takaisin pääsee aina. Ja hitsi että sitten tuntuukin hyvältä olla takaisin <3

  • Samaistun joka kohtaan! Mä oon oppinut rohkeutta ulkomaille muuton jälkeen, ja tuntuu että täällä vasta oon kasvanut “aikuiseksi” kun on ihan oikeasti pitänyt hoitaa kaikki itse. Kopsaan postausidean, heheh. :) Kivaa päivää!

    xx Jenna
    http://www.nouw.com/jennaclaudia

    • Ihana kuulla, että löydät samat kohdat omalta listaltasi! <3 Ulkomailla asuminen auttaa tosiaan ymmärtämään monia asioita mitä ei välttämättä aina kotimaassa pysyessään oppisi. Ja ihanaa, jos teet oman! <3 Kiitos Jenna!

  • Ems

    Kiva postaus! Itsekin pari vuotta ulkomailla asuneena suosittelen sitä kaikille jos vain on mahdollisuus lähteä. Ja jossain toivoisin vielä lähteväni pariksi vuodeksi esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Mutta Suomi tulee aina olemaan koti <3

    Pakko lisäksi kommentoida että vau mikä asu!! Todellinen katseenkääntäjä ja sopii sinulle loistavasti!

    • Kiitos Ems kauniista sanoista – itsekin pidän asusta suuresti. Ja hei ihan samaa mieltä. Tekee todella hyvää asua vähän aikaa muualla jos mahdollisuus siihen suodaan. Se opettaa niin paljon ja sen jälkeen on entistä ihanempaa asua Suomessa <3

  • Haidi

    Olipas aivan ihana postaus lukea! Tietynlainen hyvä fiilis ja onnellisuus tulee läpi. Ja jotenkin on aina herättelevää lukea ihmisten ajatuksia ulkomailla asumisesta. Vaikka oma ulkomaan eläminen rajautui lyhyeen vaihtojaksoon, on se silti jäänyt mieleen ja koen sen muuttaneen minua ihmisenä voimakkaastikkin :) jotenkin itsensä vain oppii tuntemaan paremmin kun on ulkomailla yksin vailla sitä suuntaa. Itsekin listaisin ne ihmiset parhaimmaksi asiaksi, vaikka pala sydäntä jäi Irlantiin. Onnekseni olemme saaneet pidettyä yhteyttä muutaman tytön kanssa ja nyt kolme vuotta myöhemmin pääsemme vihdoin kaikki näkemään ensi viikolla yhdessä köpiksessä. Aivan mahtava fiilis <3

    • Itseasiassa tuo sinun mainitsemasi asia onkin ehkä tärkeimmistä asioista ulkomaille muutossa mutta en tajunnut laittaa sitä tuohon listaan: Nimittäin sitä OPPII TUNTEMAAN ITSENSÄ PAREMMIN. Jotenkin kun sitä joutuu epämukavuus alueille helpommin ja joutuu navigoimaan niin erilaisissa kuin tutuissa vesissä niin sitä joutuu konkreettisesti enemmän vastakkain omien heikkouksien ja vahvuuksien kanssa. Mutta se on opettanut hurjasti. Sitä on pystynyt tunnistamaan omat kehityskohdat ja luottamaan omiin vahvuuksiin. Sekin tuo rauhaa ja helpotusta arkeen. Kiitos Haidi silmiä avaavasta kommentista! <3 Ja hei ihanaa Köpiksen matkaa ystäviesi kanssa!! Varmasti ihana reissu edessä! <3