CATEGORIES

Älä anna oikeutesi jyrätä inhimillisyyttä

24.10.2017

Viime viikolla kirjoitin pienien sanojen ja eleiden tärkeydestä. Ilokseni sain käydä aiheesta hyvää keskustelua kanssanne postauksen kommenttiboksissa. Siitä syntyikin kipinä tälle postaukselle. Vaikka sinulla on oikeus tehdä jotain, ei saisi unohtaa inhimillisyyttä sen yhteydessä.

Onko sinua koskaan harmittanut kun olet autolla ajaessasi antanut jalkankulkijalle tietä, mutta pienen käden heilautuksen sijaan sinulle suodaan vaan nopea katse varmistaaksesi että pysähdyt ja sitten ylitetään suojatie kasvot visusti katukivetystä tapittaen?

Tämä ajatus kirvoitti monessa ajatuksia. Miksi jalankulkijan pitäisi kiittää autoilijaa, jolla on väistämisvelvollisuus? Miksi kiittää asiasta, mikä sinulle kuuluu?

coat Zara
knit GINA TRICOT / saatu
pants SUPERTRASH
shoes TIMBERLAND / saatu
bag YSL

Jos miettisimme näin mustavalkoisesti omasta oikeudesta, niin miksi ihmeessä sitä kiittäisi esimerkiksi tarjoilijaa tai kassaneitiäkään? Se on heidän työtään ja heidän velvollisuus – voisi joku argumentoida. Onneksi kuitenkin valtaosa kiittää asiakaspalvelijaa asioinnin lopuksi. Se on itsestäänselvä asia, että heitä kiitetään. Tai ainakin pitäisi olla.

Mutta miksi sitä ei kiittäisi autoilijaakin, joka on juuri antanut sinulle tietä? Vaikka autoilijalla on siihen toki velvollisuus, ei se poista tapahtumasta inhimillistä tekijää. Siinä kahden ihmisen tiet kohtaavat ja molempien tulee huomioida toisensa. Miten paljon paremmin päivä molemmilla jatkuukaan kun tässä tilanteessa osapuolet soisivat toisilleen pienen käden heilautuksen ja ystävällisen hymyn. Vaikka johonkin on oikeus, olisi kuitenkin suotavaa huomata se toinen ihminen siinä tilanteessa. Ystävällinen kiitos ei vie keneltäkään mitään, vaan todennäköisesti vain antaisi ripauksen parempaa mieltä kaikille koko loppupäiväksi. Koska se tapitettu katukivteys nyt ei ainakaan hymyile takaisin.

Vaikka autolijalla on väistämisvelvollisuus, ei suojatielle yksinkertaisesti kannata pinkaista varmistamatta ensiksi, että autoilija näkee sinut. Älypuhelimien näplääminen ratissa tuntuu vain yleistyvän. On hyvä varmistaa, että autoilija varmasti näkee aikeesi ylittää tie. Oma elämäni merkitsee minulle niin suuresti, etten edes uskaltaisi pinkaista suojatielle sokeasti luottaen siihen, että kyllä minua väistetään. Kun näet autoilijan pysähtyvän ja antavan sinulle tilaa, on minusta korrektia heilauttaa kättä kiitoksen merkiksi ja suoda pieni hymy. Kiitos että näit minut. Kiitos, että sinäkin olet hereillä liikenteessä ja varmistat turvallisen ylikulkuni. Koska ikävä tosiasia on, että aika usein se auto ei suojatiellä edes pysähdy. Myös pienet poikani kiittävät jo automaattisesti suojatien eteen pysähtyneitä autoilijoita. Kuinka paljon he ilahtuvatkaan aina siitä, kun se autoilija vielä vilkuttaa heille iloisesti takaisin!

Massamme on paljon yksinäisyyttä. Tällaisilla pieneillä ja ystävällisillä eleillä voimme vaikuttaa suuresti yhteisöllisyyden tunteeseen. Kun näin pieni ele ei maksa mitään eikä vie sinulta lainkaan aikaasi, niin miksi emme sitä tekisi? Se voi vain ja ainoastaan antaa päivääsi lisää hyvää ja tehdä jopa enemmän toisen päivään kun voit ikinä tietääkään.

Kuvat Metti Forssell

72 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Suvi

    Hei!
    Todella ihana takki :-) minkäniminen Zaran mallistosta? Tykkään todella paljon tyylistäsi ja vaikutat todella sydämelliseltä ihmiseltä :-) Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3

    • Eikö olekin! Tämä oli viime vuoden mallistosta mutta olen pitänyt siitä kovasti. Toivottavasti löydät samanlaisen klassikon tänäkin vuonna! Ja kiitos kovin kauniista sanoistasi. Sitä samaa sinulle!

  • Pilvi

    Ihanaa esimerkkiä näytät lapsillesi kun käyttäydyt aina niin ystävällisesti :). Ja piikikkäisiin kommentteihinkin jaksat vastata aina kauniisti. Tulee hyvä mieli kun lukee blogiasi :). Yritän ottaa mallia sinusta!

  • LadyBlue

    Voi hyvänen aika, ei tarvitse mennä kuin Tallinnaan niin autot hidastavat jo kaukaa kun näkevät jalankulkijan suojatien reunalla. Että kyllä ne vaan oman kokemukseni mukaan enimmäkseen ovat suomalaiset autoilijat, joilla olisi korjaamisen varaa liikennekäyttäytymisessä ja asenteissa. Kun autoilija hyväksyy jalankulkijat osaksi liikennettä, niin kaikki käy sujuvasti liikennesääntöjen puitteissa. Olen samaa mieltä inhimillisistä kohtaamisista tai ehkä enemmänkin niiden puutteesta, mutta ehkä tämä suojatie-esimerkki ei nyt ollut paras mahdollinen :D Vaikkapa rappukäytävässä moikkaaminen tai toiselle oven auki pitäminen tulevat itsellä mieleen. Ai jestas miten ärsyttävää onkaan kun joku taakseen katsomatta puikahtaa Stockan ovesta edellisen ihmisen vanavedessä ja ovi lämähtää oman naaman eteen :( Tässäkin olisi varmasti aihetta kokonaiseen postaukseen :D :D :D

  • Only in Finland?

    Sellaisen näkökanta tuli mieleen joidenkin autoilioiden röyhkeään käytökseen liikenteessä, ettei ihmisillä ehkä ole tarpeeksi vastuuta siitä, jos ajaisivatkin päälle. Seuraamukset eivät ehkä ole riittävän pelottavat ja näin käyttävät tilannetta hyväkseen. Rohkeasti kyllä luottavat jalankulkijoihin :O Itse en kyllä uskalla luottaa.

    • Hei hyvä ajatus! Sekin saattaa olla iso vaikuttaja! Koska aivan liian moni autoilija suhtautuu välinpitämättömästi suojateihin… Ihan sama juttu. Itsekään en luota näissä tilanteissa jotka voivat olla hengenvaarallisia. Parempi katsoa kuin katua – molemmissa rooleissa!

      • Laur

        Mä jäin seuraamaan kommenttiketjua, että onko joku tarttunut tähän asiaan, että pitäisikö myös autoilijoiden keskenään kiitellä toisinaan kun väistämisvelvollisuutta tai etuajo-oikeutta noudatetaan. Itselleni tuli aivan sama ajatus mieleen tuosta argumentaatiosta, että vaikka on oikeuksia ja velvollisuuksia niin tulisi kiittää kun oikeuksiaan käyttää. Oikeuksien ja velvollisuuksien rinnastaminen aspan ystävällisyyskiitoksiin hieman kummastuttaa, mutta se toki on varmasti lähellä monen arkielämää.
        Itse koen kävelijänä, pyöräilijänä ja harvoin autoilevana sen että nämä erilaiset liikennekulttuurit ovat tänä päivänä niin kaukana toisistaan, että toisen huomioimista tarvitaan. Käden heilautus on minulta kävelijänä ja pyöräilijänä pieni ele autoilijan suuntaan. Olen 20v toivonut että tämä kiittäminen lisäisi autoilijan väistämishalukkuutta. Autoilijana olen taas huomannut että olen inhimillinen autoilija. Kuolleet kulmat, liukas keli, ruuhka – autoilijan arki vaikeuttaa kävelijän ja pyöräilijän kohtaamista. Joskus olen ollut tilanteessa että turvallisempaa on ollut jatkaa eteenpäin kuin väistää jalankulkijaa (jalankulkija selkeästi pysähdyksissä mutta perässäni ajetaan lujaa). Eli liikenne on jatkuvaa tarkkailua ja valintoja sekä ratkaisuja.
        Ja sitten se hymy. Heilautan kättäni mutta juuri koskaan en hymyile. Enpä juuri näe auton sisälle jotenka en osaa hymyillä avaruudelle vaikka tiedän autossa ihmisen tai useita olevankin. Käden heilautus riittää silloin kun en kanna painavia ostoskasseja. Ja tällä käden heilautuksella toki toivon että autoilija väistää seuraavassakin risteyksessä..

        Mutta edelleen pohdin että mikä on se toinen laissa määritelty velvollisuus, josta kiitän kun ei-ammattitehtävissä toimiva kanssaihminen sen toteuttaa..

        • Todella hyvä kommentti. Jäin itsekin miettimään ja pohtimaan ajatuksiani ja kyseenalaistamaan rinnastusta. Mutta tiedätkö osuit niin siihen ytimeen mitä hain takaa: “Olen 20v toivonut että tämä kiittäminen lisäisi autoilijan väistämishalukkuutta”. Samaa mietin myös. Ja juurikin tuo että liikenteessä asiat eivät ole mustavalkoisia vaan jatkuvaa tarkkailua. Tilanteet harvoin ovat identtisiä. Niihin vaikuttaa moni asia. Kiitos tästä!

  • Juuei

    Ihan ilman sarkasmia kysyn, vilkuttaako bloggaaja autoa ajaessaan toista autoilijaa, joka pysähtyy punaisiin valoihin, kun sinulla on vihreät? Jos et, niin mikä mielestäsi erottaa tämän siitä, että autoilija pysähtyy kävelytiellä? Kyllähän se punainenkin valo pitää huomata. Entäpä jos joku pysähtyy kolmion taakse, koska sinulla on etuajo-oikeus?

    Kyllä minusta tässä nyt vähän vihjataan, että autoilija tekee kävelijälle palveluksen, koska kävelijähän on aina tiellä muiden harmina, kehtaakin. Sietääkin kiittää, olisin myös voinu ajaa ohi.

    • Tässä ikävä kyllä mennään vähän nyt tämän postauksen idean ohi. Eli en tarkoita sitä että pitää velvollisuudesta kiittää, vaan kun on mahdollisuus kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa ja hyvissä mielin jatkaa matkaa niin miksi sitä ei tekisi? :) Ja esimerkistäsi sen verran että olisi pitänyt vielä postaukseen tähdentää, että tässä en tarkoittanut vilkkaampia risteyksiä missä liikennevalot ohjaavat liikennettä.

      Autosta toiseen on vaikeampi saada kontaktia toiseen ihmiseen. Mutta rauhallisemmassa risteyksessä olen hyvin saattanut heilauttaa kättä pysähtyneelle autolle. Mietin itseasiassa tätäkin asiaa postausta kirjoittaesas ja tulin ajatelleeksi, että onko kyse tässäkin siitä autosta? SIksi sosiaalisen kohtaamisen mahdollisuus on madaltunut kun toinen osapuoli on yksi ihminen. Ehkä siksi autoakin unohtaa moikata / sinne hymyillä – kun helposti nähdään vain auto. Ei ihmistä sen sisällä? Onko auto ikään kuin jonkinlainen sosiaalinen suojamuuri? Koska kun kaksi autoa kohtaa niin on näköesteitä jo enemmän. Ohituskin käy niin paljon nopeammin kuin kävelijän kanssa kohdatessa. Ehkä siksi painotan tässä sitä inhimillisen kohtaamisen mahdollisuutta. Koska minusta aina kun on siihen mahdollisuus, on minusta hyvä lämpimästi yrittää kohdata se toinen ihminen. Autossa tilanteet menevät nopeammin ja jopa ehkä voisi tuoda vaaratilanteita jos liiaksi nopeammissa nopeuksissa lähdetään vielä huikkaamaan kun käsillä pitää vielä rattia ohjata? Mutta tosiaan näissäkin tilanteissa risteys ja paikka merkitsee. Tämän pitää mahdollistaa ns. rauhallinen ylitys rauhallisessa paikassa. Olen minäkin usein rauhallisemmassa risteyksessä kiittänyt hymyllä ja pienellä käsi eleellä toista autoilijaa.

      Ja voin käsi sydämellä todeta, etten missään nimessä vihjaa mitään. Kävelen itse kaupungissa valtaosin pienten lasten kanssa… Haluan vain heillekin opettaa että on kaunista ottaa muut huomioon – vaikka sinua ei siihen velvotettaisi. Haluaisin vain muistuttaa inhimillisyyden tärkedestä – siitä miten toinen otetaan huomioon pienillä eleillä. Koska tosiaan, monet autoilijat tunkevat suojateille ihan miten sattuu ja siinäkin on kehittämiselle vielä suurempi haaste, koska se on jo hengenvaarallista.

  • Iida

    Mä en kestä! Aina hyvillä mielin ja hymyssä suin luen näitä vähän syvällisempiä kirjoituksia. Vaikka kiittäminen jne ei olisikaan velvollisuuksia, mielestäni (ja varmasti sinunkin mielestä) ystävällisyys ja muiden kunnioittaminen ovat itsessään velvollisuuksia! olkaamme siis toisille sellaisia kun meille toivottaisiin olevan <3 Tässä yksi päivä iloisesti hymyilin vastaantulevalle vanhemmalle naiselle, joka pysäytti ja KIITTI hymystä. Silloin mietin, että pitää tästä lähtien hymyillä aina, jos vaikutus oikeasti on niin suuri!

    • Juuri näin! Vitsi miten ihanasti kirjoitit ja huomioit! Kiitos siitä! Miten ihana tarina. Nousi hymy siitä tänne ruudun toiselle puolelle asti <3 Kiitos – hymyillään me <3

  • Anonymous

    Olen samaa mieltä siitä, että kiitoksen esittämisestä ei ole paljoa vaivaa ja sitä voisi viljellä useamminkin, mutta…. Kuinka moni autoilija kiittää kolmion takana liikennesääntöjen mukaisesti vuoroaan odottavaa kanssa-autoilijaa? Kuulostaako absurdilta edes ehdottaa, että tuollainenkin tapa otettaisiin käyttöön? Jalankulkijan asema on yhä Suomessa varsin heikko eikä tien antaminen kävelijälle ole itsestäänselvyys. Siksi uskon, että suojatien ylittämisestä kiittäminen vahvistaisi edelleen käsitystä siitä, että kävelijä on vain haitta ja lain noudattaminen muuttuu vain autoilijan armeliaisuudeksi.

    • Hyvä ajatus tämäkin! Tosiaan jos on mahdollisuus ja sellainen hetki että on suora katsekontakti tai mahdollisuus sille, niin minusta aina on mukavaa luoda toiselle ainakin hymy. Mutta tätäkin postausta tehdessäni tulin miettineeksi, että sehkä se kun toinen ihminen on siinä autossa niin siksi ihmiset eivät myöskään niin helposti kiitä kun eivät aina heti näe sitä toista ihmistä – vaan auton. Ja sitten kun tilanteessa on autosta autoon on näköesteitä jo taas enemmän? Onko auto jonkinlainen sosiaalinen suojamuuri? Tuleeko siksi joistakin ihmisistä ihan toivottomia road rage tyyppejä? :D

      Mutta sisi ihan totta – että autoilijan pitäisi paljon paremmin huomioida kävelijät – se on ihan oma postauksen aiheensa. Mutta minusta edelleen asioihin pitää mennä inhimillisyys edellä. Ei oikeus. :)

      • Annika

        Samaa mieltä tässä kuin nimetönkin! Siinä on inhimillisyys kaukana kun autolija melkein ajaa tai jopa ajaa kävelijän päälle….

        • Ehkä nyt mennään ääripäihin. Jos näin räikeästi rikkoo liikennelakia onhan se järkyttävän törkeää. Aina on kaksi osapuolta ja autoilijan tuollainen toiminta on tietysti täysin hyväksymätöntä.

  • Anonymous

    Usein tuntuu ettei ongelmamme ole niinkään rakkauden puute vaan se, ettemme kykene ymmärtämään toisten tunteita eli olisiko se sitten empatiakyvyn puute..aina vaan se minä minä minä? Tuo empatiakyky on tietysti hiukan hankala

    • Se se taitaakin olla… Rakkautta on ja sen kaipuuta, mutta kykyä osoittaa aitoa empatiaa – sitä ei niin paljon kuin toivisi.

  • Tuuliviiri

    Itse suhtaudun tilanteseen hieman kaksijakoisesti. Jos kyse on tilanteesta, jossa autoilijan väistämisvelvollisuus on selkeä ja hänellä on hyvin aikaa reagoida tilanteeseen, kiitän korkeintaan pienellä hymyllä, sillä mielestäni autoilijan runsas kiittely ikään kuin hän olisi tehnyt jotakin poikkeuksellista noudattamalla tavanomaisia liikennesääntöjä, tuntuu vähän hölmöltä. Kuitenkin esim. parin työmatkalleni osuvan suojatien kohdalla törmään useita kertoja viikossa tilanteeseen, jossa joku ystävällinen autoilija pysäyttää ruuhkaliikenteen virran tien ylittäjiä varten. Tämän tyyppisissä tilanteissa, joissa autoilija oikeasti näkee vaivaa ja osoittaa jalankulkijalle huomaavaisuutta päästääkseen tämän yli, kiitän aina hymyillen.

    • Ymmärrän tämänkin. Tosiaan se itse ylityspaikka vaikuttaa tähän jo suuresti. Mutta jotenkin minusta on silti aina ihanaa huomioida toinen ihminen. Vaikka kuinka johonkin olisi oikeus. Jos syntyy mahdollisuus suoralle sosiaaliselle kohtaamiselle ja siinä ollaan hetken pysähdyksissä, niin on minusta ihanaa jos voi toisen huomioida ilolla. :)

  • Veera

    Kiitos ihanista postauksista, siitä edellisestä ja tästä. Ne herättivät paljon ajateltavaa ja sitä huomaa itse välillä, että kun on väsynyt tai huono päivä niin harvemmin sitä kiittelee. Nyt tavallaan hoksasin mikä merkitys sillä on ja kuinka jos tekisin toisin, voisi se varmasti nostaa omaa mielentilaakin. Sitä vaan helposti jää niihin omiin ajatuksiinsa. Kiitos siis tästä! Niinä “hyvinä päivinä” (onneksi niitä on enemmän :) ) sitä aina kiittää mm.suojatiellä autoilijaa ja kyllä sen itsekin autolijana huomaa, että kismittää jos ei kiitetä kun annetaan tietä.

    Kiitos siis vielä näistä postauksista :)

    • Se on ihan totta. On enemmän kuin luonnollista että mieli vaeltelee ja aina ei vaan ole niin läsnä tilanteissa kuin haluaisi. Mutta juurikin tällaisilla pienillä asioilla on suuri vaikutus. Kun asioihin suhtautuu inhimillisyyden kautta eikä “minulla on oikeus” antaakin se yllättävän paljon rauhaa ja hyvää mieltä – kaikille. :)

  • Tiina

    Olipa herättelevä postaus, kiitos!
    Suomalaiset ja itseni tuntien autolle heilauttamatta jättäminen voi johtua myös ujoudesta ja sosiaalisesta jäykkyydestä. Joskus mielelläni odotan tien vieressä auton ohiajoa, enkä haluaisi tehdä ylityksestäni “numeroa”. Jos auto sitten pysähtyykin ja antaa tietä, tuntuu niin nolostuttavalta, että helposti vain painaa katseen alas. Hölmöä, tiedän. Lasten kanssa kulkiessa autoille vilkuttaminen on jotenkin paljon luontevampaa. :D

    • Hei tässäkin voi tosiaan olla jokin sosiaalinen paine siitä autosta, joka voi toimia ns. suojamuurina sosiaalisuudelle ja kahden ihmisen kohtaamiseen. Ja ymmärrän myös tuon häpeilyn. Itsekin jos auto selkästi pysäyttää liikenteen niin hymyn ja kiitoksen lisäksi oikein ripeästi pyrin liikkumaan yli. Koska minä jaloin liikun ja pysähdyn paljon ketterämmin kuin autot. Ja tosiaan lapset laskevat ihanasti aina sitä sosiaalisen kanssakäymisen kynnystä <3

  • Jade

    Juuri näin Hanna, täyden kympin postaus!

    • Ihanaa, että näit tarkoitukseni ja pyrkimyksen inhimillisempään arkeen.

  • Tiina

    Sattuipa sopivasti! Ajelin äsken töistä kotiinpäin ja pimenevässä illassa huomasin ihmisiä lähestyvän suojatietä. Tie oli hiljainen ja olisinkin ehtinyt ohittaa suojatien turvállisesti ennen heitä mutta aloin jo hyvissä ajoin hiljentää. Itse asiassa jäin ihailemaan kuinka paljon heidän vaatteistaan löytyi heijastimia, jotka välkkyivät autoni valoissa. Etenkin kahden lapsen haalarit näyttivät olevan täynnä heijastusnauhaa. Ensimmäisenä kulki isä(näin mielessäni päättelin) sitten kaksi pientä lasta ja viimeisenä tien ylitti isoisä. Kun olin lähdössä liikkeelle, isoisä kääntyi minuun päin ja nosti kättään kiittääkseen. Heti nousi molempien pikkulasten kädet myös kiitokseen. Voi miten hyvä mieli minulle tuli. Pieni kohtaaminen tuntemattomien kanssa ja minulle niin merkityksellinen. Ollaan huomaavaisia puolin ja toisin ja mikä hieno esimerkki tuo isoisä on lapsenlapsilleen.
    Pedagogina arvostan sinua, kun tuot näitä asioita esille.
    Kaunista syksyä sinulle toivottaa Tiina Helsingistä.

    • Voi miten ihana kohtaaminen <3 Juuri tätä tarkoitan. Tavallaan niin arkinen hetki, josta noinkin pieni ele antoi kaikille pientä valoa pimeään iltaan <3 Inhimillisyyden kautta – ei oman oikeuden <3 Kiitos Tiina kauniista kommentista! <3

  • Jasmin

    Ihan loistava teksti, hyvä että nostit tämän esille! Minun mielestä kiittäminen on joka tilanteessa kohteliasta, ymmärrän täysin pointtisi.
    Ikinä ei saisi unohtaa kiittämisen valovoimaista merkitystä!

    • Juuri näin. Jos siihen syntyy luontainen mahdollisuus huomioida toinen ihminen, olisi se minusta aina hyvä ottaa.

  • asiakaspalvelija

    Ihana Hanna – aivan täyttä asiaa! :) Tuntuu, että tälläiset pienet toisia ilahduttavat ja sosiaalista kontaktia luovat eleet on aivan unohdettu. Olisi ihanaa jos kaikki pystyisivät/haluaisivat kohdata ihmisen ihmisenä, toisen huomioon ottaen. Oli se sitten kiitos, hymy tai jotain muuta. Asiakaspalvelijana välillä tuntuu hieman ikävältä, kun asiakas puhuu koko asiakaspalvelutilanteen puhelimessa, tervehtimättä tai kiittämättä minua. Toinen on negatiivisen palautteen antaminen ja asian selvittäminen. Senkin voi hoitaa huutamatta, loukkaamatta ja lauseita keskeyttämättä. Onneksi usea asiakas ymmärtää tämän mutta välillä löytyy niitäkin tilanteita, joiden jälkeen pitää käydä muutama kyynel tirauttamassa. Vaikka olen asiakaspalvelija ja työni onkin palvella asiakasta parhaan mahdollisen kykyni mukaan, olen asiakaspalvelijan lisäksi ihminen joka kohtaa asiakaspalvelutilanteessa toisen ihmisen. Se, että asiakas sanoo kiitos, kertoo minulle asiakkaan arvostavan sitä työtä, jonka hänen eteensä teen. Ne on niitä pieniä asioita, jotka saavat päivittäin hymyilemään :)

    • Voi mä olen niin samaa mieltä. Meidän kaikkien pitäisi niin paljon enemmän harjoitella kohtaamaan ihmiset ihmisenä. Inhimillisyyden kautta. Ei “minulle kuuluu tämä” periaatteella. Se lisää vaan sitä huonoa, kun taas kaunis kiitollisuus taas lisää sitä hyvää oloa – kaikille. Sen kun ihmiset ymmärtäisivät. Joku tuossa kauniisti totesikin että ei suomalaisilta rakkautta puuttu – empatiakyky on vain ehkä enemmän hakusessa.

  • Ihana näkemys asiaan, juuri noin! <3 Ja valitettavasti muiden käytökseen ei voi vaikuttaa, ainoastaan omaan.

    • Siis se on juuri näin. Hyvän kautta. Sillä tavoin toivottavasti saadaan muutostakin kun itse muistetaan aina huomioida muut <3

  • Ansku

    Oon aivan samaa mieltä, itse kiitän aina autoilijaa, joka pysähtyy suojatien eteen. Itsekin tapaan autoa ajaessani(teen sitä paljon) antaa tietä suojatielle menijöille. Nykyisin on vaan iskenyt huoli siitä, onko se enää lainkaan turvallista. Siis juuri suojatietä ylittävän kannalta. Liian usein saa uutisista lukea, kuinka autoilija on antanut tietä suojatielle aikovalle, mutta viereisen kaistan kuljettaja ajanutkin ohi pysähtymättä. Etenkin pienten lasten kohdalla huolestuttaa tämä kasvava ilmiö, sillä he kun luottavat, että yhden autoilijan pysähtyessä, pysähtyy toisetkin. Toivottavasti jokainen autoilija muistaa ja toteuttaa velvollisuutta pysähtyä suojatielle. Vakava aihe, mutta siitä huolimatta aurinkoista syksyä.☺️

    • Tämä on niin totta. Ja aihe, mikä pitäisi nostaa uudestaan tapetille. Meidänkin ympäristössä on pari suojatietä, jonka autoilijat huomioivat todella huonosti. Pitäisi tehdä jokin sosiaalinen koe… Koska asia on tosiaan vakava. Ja miten paljon se harmittaa myös näin jalankulkijana kun kiittää autoilijaa turvallisesta ylikulusta ja takaisin tuojottaa selvästi näreinen ilme, että piti nyt sun takia pysähtyä! :D Tämä tosiaan menee molempiin suuntiin.

  • Minka

    Hei Hanna, kiitos vielä uudestaan kun nostit tämän aiheen pinnalle. Jotenkin tuntuu, että jo se määrä kommentteja, minkä tämä postaus nostaa kertoo jotain aiheesta! Ja kyseessä on kuitenkin vielä jollain tapaa valikoitu otos Suomen kansasta (karkeasti täällä ajattelen, että blogisi vetää puoleen tietyn tyyppistä lukijakuntaa, toki voin olla väärässäkin ja jakauma ihmisten kesken voi olla suuri!). Joku kommentoikin edellä, että se mitä me pienten lasten äidit voidaan tehdä, on nimen omaan kasvattaa omistamme vähän enemmän huomaavaisempia kanssaihmisiä. Se pätee tietysti niin tähän asiaan kuin moneen muuhunkin.

    • Voi kiitos Minka! <3 Kiitos kommentistasi ja kauniista palautteesta. Ja kyllä – vaikka rakastan kotimaatamme ja täällä on kaikkien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen ihana asua – on tämä inhimillisyys ja toisten huomioiminen asia mitä ehdottomasti haluaisin auttaa kehittämään. Auttaa toisia ymmärtämään. Antaa aihetta ajatella, miten toisen voisi huomioida paremmin. Mutta äitinä juurikin yritetään viedä ainakin sitä hyvää eteenpäin <3

  • k

    Kommentoin ihan liian harvoin, mutta kiitos ihanasta blogista! Sun tällaisia pohdiskelevia tekstejä on tosi kiva lukea ja saa miettimään myös omaa käyttäytymistä ja valintoja. Ihanaa et sun pienet pojatkin vilkuttaa autoilijoille, varmasti piristää sen päivää joka on ratin takana :)

    • Voi kiitos k! <3 Ihana kuulla, jos tekstini herättävät ajatuksia. Rakastan kotimaatani suuresti ja täällä on ihana asua, mutta toivoisin vain suomalaisilta hiukan lisää inhimillisyyttä arjen tilanteissa. Kuinka huomioida lämpimästi toinen ihminen. Tämäkin aihe, mistä pitäisi tehdä ihan oma postauksensa. Meidän sääolosuhteemme tuki varmasti ovat yksi syy, miksi me olemme huonompia tässä kulttuurissa kuin eteläisempien valtioiden kansat.

  • i

    Olisi kiva saada sinulta postaus myös meetoo-kampanjaan liityen :)

    • Tiedätkö, olen palloitellut aihetta hurjasti mielessäni. Olen lukenut muiden naisten kertomuksia aiheeseen liittyen ja joistain olen järkyttynyt syvästi. Aihe, mikä on todela hyvä nostaa tapetille. Itse olen ollut sen verran onnekas, että en ole joutunut kokemaan sellaisia asioita, jotka olisivat jättäneet jäljet. Toki ajoittaisia huuteluita ja baarissa peffan kouraisuja, mutta sekin on tärkeä nostaa tapetille, miten tavallaan pienesti niihin itsekin suhtautuu – vaikka tilanteessa onkin sanonut voimakkaasti takaisin. Täten jotenkin ihmeellisesti minusta tuntuu siltä, että minulla ei ole mitään sanottavaa. Olen selvinnyt niin vähällä. Mutta eihän näitä asioita olekaan tarkoitus vertailla – vaan nimenomaan nostaa esiin miten yleistä se on ja miten liiankin “tavanomaista” tällainen käytös saattaa olla.

  • Katariina

    Aivan upea postaus jälleen kerran!?❤Itsekin pidän itsestäänselvyytenä käden heilautusta kiitoksena siitä, että saan ylittää tien turvallisesti. Omasta kokemuksesta voin sanoa kuinka päivää piristää, kun itse olen auton ratissa ja jalankulkija osoittaa kiitoksen kättä heilauttamalla, kera kauniin hymyn.?
    Toisaalta, jos ei saa kiitosta takaisin, usein yritän ymmärtää toista osapuolta, onhan minullakin joskus huonoja päiviä, miksi ei muillakin? Tai ehkä toisella on elämässä niin vaikeaa, että ympäristöä on hankala huomioda tai ehkä hän ajatuksissaan miettii jotain tärkeää ja kiitos inhimillisesti unohtuu. Tai voi olla, että toinen ei ole saanut samanlaista kasvatusta. Toki nämä seikat eivät pois sulje sitä, että kiittäminen on aina kohteliasta, tuli vain mieleen tälläinen pointti. ?
    Hanna sinun lämpö ja sydämellisyys välittyy tänne ruutujen toiselle puolelle, se on todella kaunista sinussa!❤?
    Ihanaa päivää sinulle ja perheellesi!??

    • Siis juuri näin! Aina kaikkea kannattaa miettiä toisen kautta. Yrittää ymmärtää! Se nimenomaan tuo rauhaa ja hyvää oloa – kaikille. Koska ihminen tosiaan ei ole olosuhteidensa vanki. Toki ne vaikeuttavat valintoja, mutta aina se valinta on kuitenkin olemassa. Yrittämällä aidosti ymmärtää toista, pääsee jo niin paljon pidemmälle. Kiitos ihanasta kommentista ja sitä samaa sinulle <3

  • Ihan totta! Meillä on yleensä tilanne, että suojatietä ylittäessä minulla on toinen käsi vauvan vaunuja lykkimässä ja toinen käsi esikoisen kädessä (meillä ei 5-vuotiaskaan saa vielä ylittää tietä ilman, että pitää aikuista kädestä kiinni), joten esikoisen tehtäväksi on muodostunut autoilijoita käden heilautuksella kiittäminen – ja iloinen hymyhän tulee pieneltä lapselta automaattisesti. Ihana mikä riemu tuleekaan aina, kun autoilija vilkuttaa takaisin ja jopa hymyilee lapselle! Ja totta kai itsekin aina katseella ja hymyllä kiitän, vaikka en käsiä voikaan tilanteessa irrottaa.

    Ihana, miten sinä nostat näitä tällaisia juttuja aiheiksi blogiisi, sillä tosiaankin enemmän hymyjä, kohteliaita käytöstapoja ja toisten huomioimista täällä tarvitaan. ❤

    • Voi että – se on juuri näin! Niin samaa mieltä. Tällaisia pieniä asioita on niin helppo tehdä, mutta aivan liian valitettavan vähän sitä täällä tapahtuu – nyt vielä kun olen viime päivien aikana kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Ihanaa kuulla, että täällä on kutienkin niin paljon ihmisiä ja äitejä, ketkä tahtovat näitä tapoja lapsiinsakin istuttaa ja toivoa toisia huomioivampaa huomista <3

  • Ancelmi

    Ihana Hanna. Olet viisas nainen ja niin lämminsydäminen ❤️
    Blogisi herättelee mahtavia ajatuksen aiheita ja keskustelua.

    • Voi kiitos Ancelmi todella kauniista sanoista. Olen niin äärimmäisen iloinen, jos blogini kaiken pintansa alta pystyy välillä myös herättelemään pehmeämpien arvojen tärkeyttä ja niin liittyviä ajatuksia <3

  • Jonnz

    Kiitos kun vielä tartuit tähän aiheeseen! :) Luin joitain kommentteja ja tavallaan “järkytyin” tästä aiheesta. Mitenniin ei tarvitse kiittää, jos se on velvollisuus??? Kiitän bussikuskia, kaupan kassaa, lääkäriä jne. vaikka se onkin vain heidän velvollisuus ja työ. Ja pieni huomio asiaan: autoilijan ei tarvise väistää hidastamalla ja pysähtymällä rauhassa ennen suojatietä. Väistämisvelvollisuus alkaa vasta sitten, kun kävelijä “hyppää” sinne suojatielle eteen eli on aloittanut suojatien ylittämisen astumalla suojatielle (joka alkaa siinä autotiellä). Eli jos auto väistää nähdessään sinut useamman metrin päässä suojatiestä tai kun henkilö on seisomassa reunassa odottaen vuoroaan, se ei ole velvoite vaan kohteliaisuutta. ?

    • Linda

      Tarkalleen ottaen Tieliikennelaki määrää “ajoneuvon kuljettajan antamaan esteettömän kulun jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.” Itse tulkitsen tätä niin, että jos jalankulkijana selkeästi indikoin olevani aikeissa ylittää suojatie (seisominen tarpeeksi lähellä tien reunaa, katsekontakti lähestyviin autoihin, ehkä vielä pieni etunoja tai jos arvioin auton ehtivän turvallisesti hidastaa, myös jo askel suojatielle), olen tässä kohti oikeutettu tien ylittämään.

      Kiitos Hanna tärkeän aiheen nostamisesta esiin!

      • Kiitos kovasti kun otit tuon vielä tapetille! Nämä ovat tärkeitä asioita ja tarkat määreet ovat saattaneet monille vuosien saatossa jäädä unholaan… Olisi hyvä tehdä postaus siitä, mitkä kaikki liikennesäännöt kaipaisivat muistin virkistystä… Koska jotkut asiat tuntuvat menevät niin usien pieleen… Erityisesti tämä suojatien ylitys.

    • Hei totta. Juuri itseasiassa asiasta muualla juttelin ja oli puhetta siitä, että liikennesääntö on tosiaan tavallaan auki mikä velvollisuus todella on ja milloin? Mutta hyvä pointti ja kiitos kun nostit sen esiin! :)

      • Aura

        Pakko vastata tähän, kun omasta autokoulusta ei ole niin kovin pitkä aika kulunut ja jotain on vielä mielessä. Autoilijalla on velvollisuus pysähtyä silloin kun näkee, että jalankulkija on aikeissa ylittää tien. Ylityspaikkoja on monenlaisia, mutta pääsääntöisesti autoilija pystyy valmistautumaan aika hyvissä ajoin, jos huomioi ympäristön kunnolla ennen risteystä :)

        • Kiitos ihana <3 Näitä perusasoita olisi hyvä itseasissa nostaa. Koska muutama sääntö ja miten ne on määritelty on helposti monella jo vähän hakusessa. Varsinkin pyöräteiden ylitykset / risteyksen jne…..

  • Haidi

    Tartuin itse ihan samaan ajatukseen. Jos vedotaan auton velvollisuuteen niin samaa periaatetta noudattaen ei kiitettäisi lääkäreitä, kassaneitejä, tarjoilijoita tai muita virkailijoita, koska se on heidän työtänsä ja heidän kuuluu palvella sinua ja olla sinulle ystävällisiä. Välillä myös tuntuu, että monet jalankulkijat eivät ymmärrä, että auto ei pysähdy sekunnissa jos siihen suojatielle hyppää vain ajatellen minulla on oikeus. Jos autoilija ei ole huomannut vaikka sokeankulman takia niin tilanteessa voi oikeasti käydä huonosti. Tästäpä syystä itsekkin aina varmistan, että minut on nähty ennenkuin menen tien yli ja kiitän aina olin sitten suojatiellä tai ratin takana. Usein myös heilautan ratin takaa kättäni merkiksi, että hei näen sinut mene vain yli :)

    • Siis tämä on juuri näin. Koska välillä voi juuri käydä näitä “sokeita kulmia” joten jalankulkijana on tarvittavaa aina varmistaa että auto näkee. Koska vaikka kyseessä on suojatie, niin ei sillä ole maagista suojakilpeä jos autoilija ei jostain syystä näekään. :/ Joten kiitetään ja ollaan kohteliaita. Se ei maksa mitään – antaa vain.

      • Haidi

        Pakko vielä erikseen tulla komemntoimaan miten mielenkiintoista keskustelua täällä kommenteissa on saanut lukea. Vaikkapa tuntuu, että jotkut menevöt suhteellisen ääripäähän herättää sekin ajatuksia. Ja asiakaspalvelija kommentissaan hyvin totesikin, että kun se inhimillisyys on kadonnut jo ihan asiakaspalvelutyössäkin. Ihmiset laukovat uskomattoman törkeitä kommentteja aina huorittelusta muuten vaik raivoamiseen ihan vain koska nyt satuit olemaan siinä. Monesti on mietitty onko netissä nimettömänä toimiminen antanut niin paljon vapautta sanoa mitä sattuu, että ei enään ymmärretä mikä on hyvien käytöstapojen mukaista ”livenä”. Meni nyt asteen ohi aiheen, mutta inhimillisyyttähän sekin on miten asiakaspalvelijat kohtaa :)

        • Ihan totta <3 Paljon mielenkiintoisia pointteja tuotu esille ja saanut taas miettiä aihetta uusiltakin kanteilta. Mutta siis ylipäänsä tuollainen raivoaminen nyt toiselle tai "somekohut" ovat nekin ihan liian yleisiä. Miten nopeasti ihmisiltä katoaa se inhimillisyys ja toisen ihmisen huomiointi siinä omassa "tältä minusta tuntuu ja minulla on siihen oikeus" -ajattelussa. Mutta kyllä – kiitos taas kaikkien lukijoiden – tästäkin sai taas niin paljon irti <3

  • Sanna

    Hei, eikö tän aiheen nyt vaan vois jo antaa olla.. :D Postauksen teksti oli jo lähes kokonaan aiheeseen liittyvän postauksen kommenttiboksissa, ja eiköhän ne joita tämä kadunylitysasia jäi häiritsemään saaneet pointtisi jo sieltä. Jatketaan elämää!

    • Toki aihetta käsiteltiin paljon kommenttiboksissa, mutta sen puolella käy pieni prosentti kaikista blogin lukijoista. Minusta aihe oli niin puhutteleva ja siihen moni tarttui, niin halusin nostaa sen omaksi asiakseen. :) Koska nyt viimepäivinä olen kiinnittänyt kadun ylityksiin erityishuomiota ja se on niin mahottoman pieni prosentti ketkä autoilijan jollain tapaa huomiovat tällaisen “hitaan ylityksen” kohdalla. Niin pitkään kun asia on näin – minusta on hyvä herättää keskustelua aiheesta. Kuinka rakentaa lisää hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä maassamme. Pienistä jutuista se lähtee ja elämää voidaan jatkaa kaikki hieman huomaavaisemmin mielin! :)

  • Reetta

    Juuri näin! Tällaiset huomionosoitukset tekevät jokaisen arjesta mukavampaa ja piristävät molempien osapuolten päivää – jopa pelastavat sen huonoina päivinä. “Hymy, jonka annat, palaa aina luoksesi”.

    Valitettavaa, kuinka harvalle tämä on kuitenkaan itsestäänselvyys.

    • Tuo on ihanasti sanottu – ja niin totta myös! “Hymy, jonka annat, palaa aina luoksesi.” Kiitos tästä! Koska ikävä kyllä jotenkin maassamme tunnutaan panttaavan hymyjä :/

  • Annika

    Monessa tilanteessa samaa mieltä, mutta tää autoilijat ja suojatiet on vaan niin hirveetä menoa Suomessa että ei paljoa tee mieli kiitellä ja hymyillä. Autoilijat selkeästi kokevat muutenkin että he tekevät palveluksen/uhrauksen päästämällä kävelijän turvallisesti suojatien yli, pysähtyminen usein tapahtuu vasta kun on ihan pakko äkkiä jarruttaen, jos silloinkaan. Niin törkeitä tilanteita jatkuvasti ettei mielestäni tässä asiassa ole mitään syytä muistuttaa kävelijöitä kohteliaisuudesta vaan aivan toisin päin!

    • Minun mielestäni taas kaikki elämässä lähtee siitä, että mietitään molempia osapuolia. Ei vain mustavalkoisesti, että he tekevät väärin ja minä tässä vaan toteutan oikeuttani. Koska miten siinä kehitytään jos tavallaan vaan todetaan, että näin asia on ja se ei muutu? Esimerkiksi itse teen paljon sitä, että vaikka jalankulkija ei vielä ole suojatiellä vaan vasta ylittämässä niin hidsastan ja ystävällisellä hymyllä ja käsieleellä osoitan, että tie on turvallista ylittää ja näen hänet. Tästä huolimatta saatetaan vaan antaa mulkaiseva katse ja katse taas kohti suojatietä. Minusta oli asia mikä tahansa, pitäisi kaikkien yrittää ottaa toinen paremmin huomioon. Nähdä se toinen ihminen. Eikä suhtautua olettavan kyynisesti – että kaikki jalkankulkijat ovat tällaisia tai kaikkia autoilijat ovat tällaisia. Olet ihan oikeassa siitä, että näitä törkeitä tilanteitakin tapahtuu, mutta vaikeaa elämässä onkin olla antamatta elämän kovettaa, vaan löytää se pehmeys ja ymmärrys epäkohdista huolimatta.

      • Annika

        Tässä tilanteessa kun jalankulkija on liikenteessä aina huonoimmassa asemassa turvallisuuden puolesta niin tää asetelma tuntuu ihan hullulta. Miksei tää teksti ollut niinpäin että autoilijoiden pitäisi enemmän huomioida jalankulkijat? Ihan vaan ystävällisyyden, turvallisuuden ja sen lain vuoksi myös. Jalankulkija pistetään taas sinne arvoasteikon alimmaiseksi että kiitelköön kun saa mennä tien yli, kiittääkö autoilijat toisiaan kun joku pysähtyy punaisiin valoihin, kolmioon, stop-merkkiin, päästä oikealta tulevan ensin? Niinpä. Koska niin nyt vaan aika tehdään kun on kyse autoilijoista, kävelijöihin kohdistuvat säännöt ja kohteliaisuus on jostain syystä huomattavasti enemmän hukassa.

        Ja tämän sanoen totean vielä että itsehän aina heilautan kättä kun autoilija selkeästi on huomioinut minut tietä ylittäessä, hidastanut ajoissa että uskallan tielle mennä. Samoin lapseni vilkuttaa kun tien yli mennään. Tosin autoilijat välillä mulkoilevat hyvin ärsyyntyneen oloisina kun ovat joutuneet pysähtymään jalankulkijan vuoksi ?

        Mielestäni asenteen korjaus kuuluisi kyllä enemmänkin autoilijoille kuin kävelijöille.

        Onko sinulla tapahtunut jotain ajaessasi autoa liittyen kävelijöihin kun koet kävelijöiden asenteessa olevan korjattavaa? Tuskin pelkkä käden heilautuksen puute tässä voi olla kyseessä

        • Olen kanssasi aivan samaa mieltä siinä, että tässä on kaksi puolta. AIvan ehdottomasti autoilijoiden pitäisi paljon paremmin huomioida jalankulkijatkin. Mutta se on näin aina kahden ihmisen kohtaamisessa. On aina kaksi puolta.

          Ja tosiaan tuo esimerkkisi. Mietin itseasiassa tätäkin asiaa postausta kirjoittaesas ja tulin ajatelleeksi, että onko kyse tässäkin siitä autosta? SIksi sosiaalisen kohtaamisen mahdollisuus on madaltunut kun toinen osapuoli on yksi ihminen. Ehkä siksi autoakin unohtaa moikata / sinne hymyillä – kun helposti nähdään vain auto. Ei ihmistä sen sisällä? Onko auto ikään kuin jonkinlainen sosiaalinen suojamuuri? Koska kun kaksi autoa kohtaa niin on näköesteitä jo enemmän. Ohituskin käy niin paljon nopeammin kuin kävelijän kanssa kohdatessa. Ehkä siksi painotan tässä sitä inhimillisen kohtaamisen mahdollisuutta. Koska minusta aina kun on siihen mahdollisuus, on minusta hyvä lämpimästi yrittää kohdata se toinen ihminen. Autossa tilanteet menevät nopeammin ja jopa ehkä voisi tuoda vaaratilanteita jos liiaksi nopeammissa nopeuksissa lähdetään vielä huikkaamaan kun käsillä pitää vielä rattia ohjata? Mutta tosiaan näissäkin tilanteissa risteys ja paikka merkitsee. Olen minäkin usein rauhallisemmassa risteyksessä kiittänyt hymyllä ja pienellä käsi eleellä toista autoilijaa.

          Mutta siis aivan yhtä hyvä postausidea on tuo, että autoilijoiden tulisi kiinnittä suojateihin enemmän huomiota. Minusta kaikki asiat, missä painotetaan toisten huomioimisen tärkeyttä – ovat hyviä. Suuntaan ja toiseen. Eli siis en mitenkään koe että vain kävelijöiden asenteessa on korjattavaa. Itse kuitenkin keskustassa liikun enemmän kävellen ja olen monesti myös pöyristynyt siitä miten jotkut autoilijat tulevat suojatielle… Mutta kuten kaikessa elämässä, uskon, että hyvän kautta. Suu mutrulla en muutosta saa aikseksi. Mutta jos molemmissa tilanteissa yritän ainakin itse huomioida sen toisen ihmisen paremmin, niin ehkä siten ainakin pienesti jotain muutosta saada aikaiseksi :)

          • Annika

            Ymmärrän sun pointin asiassa mutta se mitä itse haen on se että jos kävelijä ei huomio/kiitä autoilijaa se ei vaikuta kenenkään turvallisuuteen mutta kun autoilija jättää kävelijän huomiotta on pahimmassa tapauksesa kyseessä kävelijän henki. Ja autoilijoiden asenteissa on todella korjaamista tämän suhteen, se että ruvetaan puhumaan kävelijöiden käytöstavoista tässä asiassa on mun mielestä ihan suhteetonta ja jopa surullista

          • Tässä taitaa olla ehkä haasteena se, että näet asian vain kävelijän kannalta ja ehkä oikeus edellä? Toki ääripäät on ääripäitä, mutta näissä ajattelimissani kohtaamisissa puhutaan autoilijasta, joka ei mitenkään rynni suojatielle, vaan mielellään velvollisuttaan noudattaen pysähtyy siihen suojatielle varmistamaan turvallisen ylikulun. Koska olen ehdottoman samaa mieltä, että autoilijoillakin on ehdottomasti tekemistä – ja vakavasti puhuttaessa enemmänkin! Mutta minusta koskaan ei ole suhteetonta tai surullista yrittää aina muistuttaa ihmistä siitä, että toinen ihminen on hyvä hyvällä huomioida <3

      • Susanna

        Ylipäätään hymyily on hyväksi ja jos haluu niin saa tuijottaa maahan. Tupakoitsijat saisivat ajatella muita jos jotkut!

        • Se on :) Ja toki saa tuijottaa – joillekin ujous on paljon hallitsevampaa. Mutta varovaista hymyä kannattaa kokeilla – sen hyvä tunne saattaakn yllättä! :)

  • Jenni

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Ihmettelin aiemmin jo sitä keskustelua mediassa, että ei pitäisi kiittää autoilijoita tien yli päästämisestä, koska se on heidän velvollisuutensa. Pieni kiitoksen ele ei maksa mitään mutta piristää varmasti kaikkien päivää :) Hyvä kirjoitus!

    • Juuri näin. Tämä sama asia pätee minusta myös esim penkin nojan laskeminen lentokoneessa. Vaikka sinulla on ns. “oikeus” niin tehdä, on silti kohteliasta ottaa se toinen siinä takana huomioon. Lento voi olla pitkä ja kaikilla on ahdasta. Turhan itsekästä ajattelua tykätä, että minulla kun on oikeus niin minähän teen muita kiittelemättä.