CATEGORIES

Ollaanko me sittenkin kaupunkilaisperhe?

22.2.2018

Olen miettinyt aina, että nyt on ihana asua kaupungissa, mutta kun perhe kasvaa ja lapset varttuvat muutetaan me sitten omakotitaloon. Taloon missä on enemmän neliöitä, kaikille omat huoneet, pihaa missä leikkiä ja paljon lapsiperheitä sekä luontoa ympärillä. Minä olen lähtöisin Kauniaisista ja mieheni Kirkkonummelta. Ehkä oman lapsuutemme takia ajatus omakotitalosta ja vehreästä takapihasta on tuntunut itsestäänselvältä kasvupaikalta lapsiperheelle. Mutta tiedättekö, jokin tässä ajatuksessa on pikkuhiljaa muuttunut…

coat ZARA
cashmere polo knit MY LATE GRANDMOTHER’S (!)
leather pants ANDIATA / saatu
shoes RAG & BONE
sunnies CÉLINE
bag CHANEL

Lasten myötä ollaan ehkä jopa juurruttu entistä syvemmälle kantakaupunkiin. Tässä tuntuu olevan erityisen hyvä olla nyt pienten lasten kanssa. Toki oma piha olisi myös kiva, mutta se ja isommat neliöt ei olekaan se merkittävin asia minun elämässäni nyt. Tuohan oma piha helpotusta arkeen, mutta itse olen luonteeltani myös hyvin aktiivinen. Minua ei yhtään haittaa laittaa itse vaatteita päälle ja mennä lähipuistoon yhdessä lasten kanssa leikkimään. Minusta kaupungissa onkin se ihana puoli, että me teemme ja menemme niin paljon yhdessä koko perheenä. Tykkään että tässä on niin paljon elämää ja ihmisiä ympärillä. Minulle tärkeintä tässä hektisessä elämäntilanteessa on kuitenkin aika. Minä ja mieheni molemmat teemme töitä tämän pikkulapsiarjen keskellä ja säästämme hurjasti aikaa kun kaikki menot ovat niin lähellä. Kuinka helppoa on laittaa lapset kärryyn ja käydä kävellen lähikaupassa? Tai miten ihanaa, että tarhaan kävelemme joka päivä muutamassa minuutissa? Asumalla lähellä kaikkea maksimoimme ajan mitä voimme yhdessä käyttää. Se on se merkittävin asia meille juuri nyt.

Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, mutta olen viimeisten vuosien aikana huomannut, että muutto kantakaupungin ulkopuolelle ei olekaan enää se itsestäänselvä tapahtuma. Arkemme on tällä hetkellä niin hurjan toimivaa keskustassa. On aivan ihana tarha kahdelle vanhemmalle pojalle, missä on mahtavat opettajat, rakkaat tarhakaverit ja heidän ihanat vanhemmat. On lasten omat harrastukset ja niissä muodostuneet mahtavat kaveripiirit. Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä vaikeampi tästä kaikesta on päästää irti. Joten se unelma omakotitalosta luonnonhelmassa alkaa enemmän ja enemmän muuttua ajatukseen siitä, että etsimme lähistöltä isompaa asuntoa. Helppoa ei ole löytää neljän makuuhuoneen asuntoa tältä alueelta mihin olemme syvästi jo juurtuneet, mutta tällä hetkellä unelmissamme näyttääkin todennäköisemmältä, että ehkä me sittenkin olemme kaupunkilaisperhe. Saa nähdä <3

Kuvat Metti Forssell

50 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Kipsu

    Mä itse vartuin Töölössä kisiksen kulmilla ja kyllä edelleenkin hehkutan Töölöä sijainnillisesti ja asuinpaikkana. Kaikki oli jotenkin niin lähellä ja manskulta huristi bussilla keskustaan ruuhka-aikojen ulkopuolella parhaimmillaan jopa viiteen minuuttiin. Sain jo ala- ja yläasteaikoina mennä julkisilla vapaasti omiin harrastuksiin ja tarjontaa oli laidasta laitaan. Leikkupuistoja löytyy ja luontoa kaipaavalle lähellä on kuitenkin keskuspuisto, Töölönlahti, Rajasaari, Hietsu jne.

    Asun nykyisin mieheni luona Espoossa kolmisen kilometriä Leppävaarasta Kehä 2:n suuntaan. Suunnitelmissa on ollut niin rivarinpätkää kuin keskusta-asuntoakin. Mutta kyllä sen täällä Espoossa ollessa huomaa, että autoja pitäisi ehdottomasti olla kaksin kappalein. Ja jos lähdet yhtään mihinkään muualle kuin keskustaan, niin matka-aika julkisilla on välittömästi ainakin tunnin suuntaansa. Täältä kun rymyät julkisilla ystävän luokse sunnuntaibrunssille Vantaalle, niin kynnys lähteä on heti huomattavasti suurempi. Silloin kun asuin keskustan kulmilla, niin matka-ajasta tippui aina kolmannes pois, sillä olin jo valmiiksi keskustassa. Olen ainakin omissa ystävissäni huomannut myös sen, että ei tänne Espooseen kukaan “vapaaehtoisesti” tule kyläilemään, ja jos brunssi järkätään täällä niin yhtäkkiä yks sun toinenkin peruu. Tähänkin tosin vaikuttaa se, että millaisista piireistä ne omat ystäväsi ovat kotoisin.

    Itse tosiaan asuin sen 20v Töölössä, jonka jälkeen muutin useammaksi vuodeksi Kamppiin ja nyt sitten hiljattain tänne Espooseen. Luonnollisesti oma ystäväpiirikin on melko “stadilaisia” ihan vain pohjatuen siihen, että ala- ja yläasteelle mennään usein lähikouluun ja sieltä on itselleni useita ystäviä jäänyt. Teillä tilanne luonnollisesti eri, sillä esimerkiksi omaan puolisoni (, joka on asunut Espoossa omakotitalossa) on täysin erilainen kuin omani. Kuulemma auto vie ja autolla pääsee ja kaveriakin voi kyysätä mielin määrin, kun taas itse “kauhistelen” turhia ajoja kun olen tottunut siihen että matkakortissa on aikaa ja julkisilla pääsee “ilmaiseksi”.

    Varmasti omakotitalossakin on puolensa ja ihmisiä on erilaisia. Mutta itse en ole koskaan ollut tämän “omakotitalo, kaksi lasta ja koira”-stereotypian fani. Mielestäni ihminen voi täysin onnellisena elää pienissä neliöissä vaikkapa juurikin siellä ihanassa Töölössä. Tai sitten siellä Vantaalla, tai Espoossa jos niikseen sopii.

    Mukavaa maanantaita! —

    • Kiitos Kipsu kun jaoit tämän. Tiedätkö ymmärrän sua niin hyvin. Ja allekirjoitan ajatuksesi. Se on näin – se kynnys lähteä on heti suurempi, mutta toki tuolla alueella ja tilalla on etunsakin. Meillä varmaan tulee pitälti määrittämään asumista se, että tuleeko se “oman kodintuntu” vastaan – talossa vai asunnossa… Ymmärrän niin hyvin molempien asumismuotojen edut, mutta juurikin tuo mainitsemasi ajansäästö on nyt todella merkittävässä roolissa elämissämme.

  • Mirkku

    Hei!
    Lapset eivät välttämättä tarvitse omia huoneita. On hyvä että katsovat toistensa perään, varsinkin pojat. Omassa nuoruudessani jäi liian monelle Rööperin pojalle kytkin päälle ja kolme heistä kuoli päihteisiin ennen 20 ikävuotta. On äärimmäisen tärkeää antaa heille paljon rakkautta, aikaa ja vaihtoehtoja elämään. Aitoja juuria pinnallisuuden sijaan.

    • Itse olen sitä mieltä, että toivon poikieni katsovan toisiensa perään aina – en näe omilla huoneilla olevan siihen merktiystä. Minä toivon omia huoneita siksi, että minusta jokaisen on hyvä saada välillä vetäytyä ihan omaankin rauhaan tai olla omassa huoneessa omien kavereiden kanssa. Muuten sitä omaa rauhaa kavereiden saattaa myös etsiä ostareilla hengatessa jne. En halua että sen puute ajaa muualle pyörimään teininä. Ja todella ikäviä kohtaloita – mutta ikävä kyllä se ei paikkakuntaa katso. Tärkeintä on yhteinen aika, rakkaus ja vanhemman läsnäolo <3 Joskus sekään ei riitä </3

  • Niina

    Asuimme pitkään Töölössä mutta kun esikoinen oli pari vuotta, muutimme Kauniaisiin (mies täältä kotoisin). Ajatus oli että lapset on täällä “parempi” kasvattaa mutta voih… Joka kerta kun käyn Töölössä niin meinaan pakahtua, tekisi mieli huutaa että “Mun sydän on täällä!!!” Kaipuu keskustaan on valtavan suuri!

    • Voi että! Mä ymmärrän! Minulla on ihan hurjasti ystäviä joilla on samanikäisiä lapsia kuin omamme ja he ovat muuttaneet keskustasta lähiöön ja valtaosa heistä on jo muuttanut takaisin! :O Pelkään, että käykö meillekin niin? Ei haluaisi lapsia repiä tarhasta ja koulusta toiseen. Vaikka lapset sopeutuvaisia ovatkin… Kiitos kun jaoit tuntemuksesi <3 (ps.minkä ikäinen miehesi on? Jos on samaa ikäluokkaa kanssani niin todennäköisesti tunnetaan:D #snadigrani)

  • M

    Me asumme pääkaupunkiseudulla, radan varrella omakotitalossa. On tässäkin omat asiansa, esim. lumityöt ja kesällä kukkapenkkien hoitaminen, jotka eivät aina jaksa miellyttää. Olemme onnellisia omassa kodissamme ja omalla alueellamme. Koulut, päiväkodit, harrastukset on lähellä, mutta silti aina välillä puolikateellisena mietin teidän asuinpaikkaanne. Kaikki on vieressä kuten olet kertonut. Meiltä sinne ison kylän “hulinoihin” pitää vartavasten lähteä, samalla tavalla kuin esim. jostakin Helsingin lähiöstä. Se ei todellakaan ole sama asia kuin kaikkien palveluiden vieressä asuminen.
    Teidän asuntoasiat varmasti ratkeavat aikanaan juuri niin kuin on tarkoitettu. Pitkää pinnaa asunnon/talon etsimiseen!

    • Ah, voi kiitos niin paljon tsempistä ja rehellisestä omasta ajatuksesta! <3 Koska tunnistan niin noita samoja asioita. Tiedän niin molempien asumismuotojen hyvät ja haitat. Molemmissa todellakin puolensa. Ja vielä ei ole tästä kiire pois kun pojat ovat noin pieniä, mutta koko ajan katsellaan oikotietä sillä silmällä… Katsotaan minne elämä vie <3 Kiitos kun jaoit tämän <3

  • SL

    Ah, me muutettiin keskustasta Espooseen kolme vuotta sitten, koska ollaan molemmat kasvettu omakotitalossa ja ajateltiin, kun lapset syntyi, että se on se, mitä halutaan. Nyt vaan kaipaan niiiiiin takaisin keskustaan ja tässä kova pohdinta käynnissä, että luovutaanko neliöistä vai mitä. Miehelle käy molemmat vaihtoehdot, koska molemmissa hyvät puolet. Mukava olisi kuitenkin tehdä päätös (eli löytää se keskustakämppä ?) ennen kuin koulut alkaa. Juuri tänään ajelin keskustassa ja toisin kuin varmaan kaikilla muilla keväällä, mulla sykki taas sydän keskusta-asumiselle, kun muut alkaa keväällä haaveilla oman pihan laitosta ja multapenkeistä. ? onhan oma piha, terassi, kukkapenkit ja kaikki tämä asuintila yms ihania, mutta minkäs teet jos sydän halajaa kivijalkaliikkeisiin, kahviloihin ja puistoihin. Ja tokihan sinne keskustaan ajaa 20 minuutissa, mutta eipä juuri tule edes viikottain käytyä, koska arki, harrastukset, työmatkat jne..

    • Siis apua… Mä luulen että mulle käy vielä kuin sinulle :O Koska minä enkä mieheni olla kumpikaan oman pihan laittajia :O Olen kaukana viherpeukalosta. Tapan kaktuksetkin. Ja pidän juurikin tästä arjen sujuvuudesta ja sosiaalisuudesta. Joka päivä ollaan jossain koska on niin helppoa. Se on osa meidän arkea täällä. Pelkään jotenkin, että jäisin “yksin” lähiössä (mille mun ystävät nauraa räkäsesti. kuulema mun super sosiaalisella luonteella ei ole toivettakaan että mä kököttäisin sielläkään yksin jossain :D ) Mutta kiitos niin näiden ajatuksien jaosta <3 Ei ole helppoja juttuja, kun kyllä kaikella on myös puolensa.

  • sanniiiiis

    Mun mielestä Suomi on siinä mielessä upea paikka että vaikka asuisi Helsingissä niin ei sielläkään ole sellainen olo että olisi ihan kokonaan “kaupunkilainen”. Olen viettänyt lapsuuteni Suomessa maaseudulla, ja sitten sen jälkeen ulkomailla eri kaupungeissa. Mutta tuon varhaisen lapsuuteni takia on itsellä semmonen vahva tunne että haluan kasvattaa lapset “maalla”, tai ainakin pienemmässä kaupungissa tai kylässä. Täällä Skotlannissa en ikinä ikinä haluaisi kasvattaa lapsia kaupungissa, koska kaupunki on oikeasti kaupunki – on harmaata, puistoja on vähän ja ne on mielestäni hyviä pelkästään aikuisille, leikkikenttiä sitä vähemmän. Ei kallioita joilla kiipeillä tai merenrantaa. Mutta esimerkiksi Helsingissä olisi asia ihan eri koska puistot ovat valtavia, joka puolella on leikkipuistoja ja futiskenttiä ja meri on ympärillä. Keskustassakaan ei tunnu siltä että ahdistaisi toisin kuin välillä täällä. Eli onneksi teillä on tuo mahdollisuus, ja voitte oikeastaan valitavain hyvien vaihtoehtojen väliltä! :)

    • Tuo on muuten niin totta. Täällä on ihania puistoja lapsille. Merenrantabulevardeja, metsää, puita, nurmialueita… Ei todelakaan itsestäänselvyys pääkaupungissa… Juurikin siitä syystä myös hyvä lapsiperheelle asua <3 Ja olet niin oikeassa. Valtava etuoikeus saada punnita näin hyvien vaihtoehtojen välillä <3

  • Maria

    Asumme merenrannalla Helsingissä ja täytyy kyllä sanoa, että lapsemme nauttivat siitä että voivat kavereineen leikkiä pihalla koko kesän. Syömme ulkona kaikki ateriat säiden salliessa ja ystävämme löytävät kotiimme kesäiltoina grilliherkkuineen. Meillä on monta (3) pyöreää kupallista aurinkosänkyä ja niitten herruudesta käydään kovaa kauppaa. Tuntuu oikeasti kivalta lukea kirjaa ulkona, käydä uimassa ja nähdä lapset kavereineen nauttimassa lämpimästä kesäsäästä. Meillä on myös oma laituri jossa on veneemme. Ei tarvitse lähteä koskaan mökille, mutta ulkomailla toki käymme.
    Talvella järjestämme ystäville laskiaisriehan jolloin paistamme makkaraa ulkoa ja juomme kuumaa glögiä. En vaihtaisi tätä idylliä keskustan rientoihin, mutta kukin tavallaan. Täällä idässä on vielä toistaiseksi oikeita suuria pihoja ja paljon rantaviivaa. ?

    • Kuulostaa ihanalta, ja hyvin pitkälti siltä samalta mitä meillä oli lapsuudessa <3 Kaikessa on tosiaan puolensa ja molemmat kokeneena ymmärrän loistavasti molempien asumismuotojen edut <3

      • Amaia

        Itse olen Helsingistä kotoisin ja ulkomaanvuosia lukuunottamatta täällä aina asunut. Monta vuotta meni keskustassa, mutta lasten ja koirien myötä veri veti hieman kauemmaksi keskustasta, ihanaan itä-helsinkiläiseen lähiöön. Asumme kivenheiton päässä merestä, uimarannasta, päiväkodista, koulusta, urheilukentästä, lähikaupasta, ja muutkin tarvittavat palvelut löytyvät kulman takaa. Lisäksi meillä on ihana oma piha, joka etenkin kesällä tuo oman lisäarvonsa. Työpaikka on ainoa jonka vuoksi postinumeroalueelta poistuminen on pakollista. Sama tilanne tosin olisi keskustassa asuessa, sillä työpaikkani ei sijaitsee Helsingin keskustan ulkopuolella.

        • Hei kiitos ja ihana kuulla teidän asuinratkaisusta! Kuulostaa kerrassaan ihanalta asuinalueelta. Kesällä oma piha onkin aivan mahtava <3 Kiitos kun jaoit kokemuksesi! :)

  • Inks

    Hei!
    Ainakin keskustan vanhojen talojen useamman makuuhuoneen huoneistoissa on makuuhuoneet pieni koppeja vieri vieressä.
    Musta Itä-Helsinki on ehdottomasti kauneinta vanhaa omakotitalo aluetta ihanine merenrantoineen : Kulosaari, Laajasalo, Tammisalo, Marjaniemi ja Vuosaaren niemet.
    Itse olen asunut niin Korkkarilla, Etu-Töölössä, Larussa, Haukilahdessa niin ei oo Itä-Helsingin voittanutta jos kaunista toimivaa ympäristöä haetaan. Mutta tänne juuttuu, eikä kaupunkielämä enää maistu, niin jos kaverit, kahvilat, ravintolat ja baarit on tärkeintä niin keskusta lienee paras. Itse en keskustaan enää halua. Paitsi jos muutan takaisin Tukholmaan niin silloin keskusta asuminen on unelmaa! ❤️

    • Näitä pohjaratkaisuja on tosiaan tullut katsottua ja hyvää on ollut vaikea löytää. Tosin löysin myös hyvän sisustusarkkitehdin jonka kanssa mahdollisesti voi pyöritellä pohjia. Työssään taitava saa ihmeitä aikaan. Ja hei tosiaan itä ei olekaan minulle niin tuttu. Isäni asuu nykyään siellä päin että toki sen verran, mutta itse olen asunut SUomessa vain lännessä ja tässä keskustassa. Ehdottomasti pidetään silmät auki josko sieltä päin löytyisi. Nyt vaan keskusta siitä syystä meille niin toimiva kun meillä KAIKKI on tässä parin minuutin matkan päässä. työt, harrastukset, tarhat, palvelut ja se niin säästävät aikaa tässä hektisessä elämäntilanteessa<3

  • Aino

    Olen itse asunut koko lapsuuteeni ja nuoruuteni Espoossa, mutta nyt omien lasteni kanssa olen todella vahvasti sitä mieltä, että meidän paikkamme on kantakaupungissa, jotenkin se tuntuu vaan paljon enemmän omalta meille kaikille. On niin ihanaa, kun kaikki on lähellä (meillä vielä miehen kanssa molemmilla työtkin keskustassa). Lasten kanssa kyllä huomaa, että näistä asioista on tullut kovin herkkiä, heidän kauttaan olemme vielä enemmän sitoutuneet&asettuneet näihin omiin lähikortteleihimme ja puistoihin. Nyt 4v esikoinen tuntuisi väärältä irroittaa omista ympyröistään, kun on leikkinyt samojen kavereiden kanssa päiväkodissa nyt 3 vuotta, hän nyt jo odottaa innolla kouluunmenoa parhaiden kavereidensa kanssa. Tilaahan meillä on sitten toki selvästi vähemmän kuin varmaan olisi jossain kauempana, sen tästä yhtälöstä joutuu maksamaan. Ja jo sen 3 makuuhuoneen löytäminen tuntuu haastavalta, kun se jossain vaiheessa on edessä, että molemmilla lapsille halutaan omat huoneet.

    Moni tuntuu olettavan, että lasten kanssa ”pitää” muuttaa lähiöön, meiltäkin on sitä monesti kyselty, että missä vaiheessa muutetaan pois, mutta toisaalta tämä malli on kuulemma murtumassa kovasti, enemmän ja enemmän lapsiperheitä haluaa asua kantakaupungissa.

    • Hei niin tuttuja ajatuksia! Painimme selvästi samojen asioiden kanssa. Kaikessa puolensa, mutta niin samoja asioita puntaroin nyt. Ja hei olen huomannut ihan saman. Ainakin omassa ystäväpiirissä melkein valtaosa asuu kaupungissa. Lähiössä on käyty, mutta moni muuttanut takaisin! :O

  • Anna

    Olen itse aivan eri elämäntilanteessa, haaveilen puolison kanssa vasta siitä ensimmäisestä omistusasunnosta. Oma fiilis on nyt jo se, että se ei todennäköisesti tule olemaan se “tässä kasvatetaan lapset” -asunto, vaan meidän kahden ensimmäinen yhteinen oma koti. Ehkä sitä seuraava sitten olisi se, mihin lapsiakin mahtuisi, eihän sitä tietenkään ikinä tiedä! Näitä pohdintoja on kuitenkin mielenkiintoista lukea. Olen itse muuttanut lapsesta asti paljon vanhempien työn perässä, ja kuten itse totesitkin, kyllä ne lapset sopeutuu vaikka minne! :) Itsekin olen aina sopeutunut, enkä missään nimessä “traumatisoitunut” jatkuvasta muuttamisesta huolimatta. Tästä ollaan näin aikuisiällä juteltu vanhempienkin kanssa. Olen kuitenkin itse lapsena aina asunut enemmän tai vähemmän landella (vrt. nyt vähän aikuisempana Helsingin keskusta), jossa on ollut lähellä metsiä ja ylipäätään tilaa, jossa pelmuta ja leikkiä ja vaalin noita muistoja lämpimästi. Jotenkin sitä tahtoisi tarjota samaa niille omille lapsille, jos niitä joskus meille suodaan. Mutta samalla viihdyn itse keskustan läheisyydessä ja tuntuu oudolta edes ajatella lähtevänsä täältä. Kun täällä on meillä molemmilla kaikki. Mä kuitenkin uskon myös, että asiat menee niin kuin niiden kuuluukin mennä ja se koti löytyy teillekin aikanaan ja just sieltä teille oikeasta paikasta :) Ihanaa viikonloppua Hanna!

    • Kiitos hurjasti tästä kokemuksesi jaosta! Ihana kuulla, että omista monista muutoista huolimatta koet, että enemmän on saatu kuin otettu. Ja tosiaan, monissa asoissa on puolensa ja aina ennen lapsia mietin sitä itsestäänselvyytenä että muutetaan omakotitaloalueelle, mutt anyt lasten kanssa kun on huomannut tämän arjen sujuvuuden ja toimivuuden kaupungissa, pitääkin puntaroida niitä omia ajatuksia uudestaan… Kiitos, näin minäkin uskon. Aivan ihanaa viikonloppus sinne! <3 (ja ihania ensimmäisen omistusasunnon etsinnän hetkiä! <3 )

  • Me ei haaveilla omakotitalosta ja omasta pihasta, vaan halutaan jatkossakin asua kaupungin sykkeessä. Kahden lapsen kanssa se tuntuu olevan harvinainen tilanne, sillä säännöllisesti törmään kyselyihin meidän muuttamisesta ja löydän itseni puolustelemasta valintaamme. Tiivistit hyvin, että isommat neliöt ei välttämättä olekaan aina se merkittävin asia. Ennemmin panostan tulevaisuudessa vaikka kesämökkiin kaupunkikodin lisäksi. Terveisiä Turusta!

    • Kiva kuulla teidän perheen tilanteesta! Ja tosiaan, mekin saamme jatkuvasti kyselyitä koska muutamme pois keskustasta. Minäkin olen huomannut monet kerrat “puolustelevani” täällä asumisen etuja. Se on monen tosiaan vaikea ymmärtää. Itse ymmärrän molempien puolien edut. Mutta nyt ensi kertaa huomaan että se omakotitaloratkaisu ei ehkä olekaan se meidän ykkösvalinta… Terkut takaisin Turkuun! :)

  • IMS

    Mä tykkään asua täällä 8 km päässä keskustassa lähiössä. Meilläkin on lähikauppa, päiväkoti, eskari ja koulu vieressä ja harrastukset suoritetaan saman postinumeron sisällä. Tämä lähiö on kuin oma pieni kylä, kaupungin sisällä, niin kuin luultavasti monet lähiöt Helsingissä. Mä tykkään siitä että meillä on tilaa jokaiselle, oma pieni piha ja etenkin ihanaa on terassi, jossa voi grillaa ja chillaa. Autolla on katos asunnon yhteydessä, joten kauppakassien kanssa on helppo tulla kotiin jne. Ja keskustaan pääsee 15-20 minuutissa, työpaikalle myös ja onneksi yhdellä bussilla.

    Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ja ne joilla on elämiseen tarvittavat rahat, punnitsevat em ja päättävät missä ja miten asutaan. Ei nämä asunnot loppuelämän ratkaisuja ole, aina voi myydä ja muuttaa eteen päin :)

    • Voi ymmärrän hyvin tuon edut. Itsekin olen tosiaan Kauniaisissa varttunut. Ei missään nimessä olla tuotakaan vaihtoehtoa poissuljettu, mutta huomaamme nyt että se ei olekaan meille mikään ehdoton valinta. Toki meilläkin yksi asia on ehdoton: kodissamme pitää olla kaikille omat huoneet. Pojat kun tuosta varttuvat haluan heille sen mahdollisuuden, että he voivat vetäytyä rauhassa omiin tiloihinsa tekemään läksyjä, rentoutumaan tai olemaan kavereidensa kanssa. Tosiaan, tilanne elää ja onneksi sitä voi toimia jokaisen tilanteen edellyttämällä tavalla :) Kiitos kovasti kun jaoit kokemuksesi ja tsemppaavat ajatuksesi! :)

      • IMS

        Mun miehellä oli aikanaan yhteinen huone siihen saakka, kunnes muuttivat omilleen. Anoppilassa oli kyllä huoneita kaikille, mutta pojat päättivät jäädä “kämppäkavereiksi” aikuisuuden kynnykselle asti.

        Mulla itselläni on 2 vanhempaa siskoa. En ois ikinä voinut kuvitella asuvani niiden kanssa samassa huoneessa. Ja kun olin teini-ikäinen, halusin asua ihan omassa kerroksessa :)

        • Joo kyllä meilläkin on yksi ehdoton asia, että kaikki saavat omat huoneet. Jos meille sopivaa ei tästä lähialueelta löydy niin mitä todennäköisimmin on se sitten se espoo / grani akseli missä on lääniä…. Veri vie :D

  • Jeni

    Hei!
    Hienoja mietteitä.
    Muuttoasiat ei ole mitään helppoja päätöksiä, varsinkin jos lasten tutuille kouluille ja harrastusporukoille pitäisi jättää hyvästit.
    Me rakensimme ihanan ison unelmiemme omakotitalon järven rannalle maalle.
    Kolme pientä lasta kasvoi, elämä tuntui ihan kivalle, mutta jokin oli pielessä.
    Pitkän pohdinnan jälkeen, hieno koti sai jäädä kesämökiksi ja me muutimme ihan kaupungin ytimeen, juuri ennen kuin esikoinen aloitti koulutiensä.
    Voi luoja sitä muiden ihmisten kauhistelua, kuinka ihanasta maalaisidyllistä kiskaistaan kolme lasta juuriltaan ja viedään keskustaan ihmisvilinään. Olimme muiden silmissä hirviöitä. Ihan kuin olisimme olleet ensimmäinen lapsiperhe keskustassa! :D
    Meille tämä oli kuitenkin juuri oikea ratkaisu. Täällä kaikki on tosiaan niin ihanan lähellä, että tuntuu kuin vuorokaudet olisivat saaneet muutaman lisätunninkin näihin ruuhkavuosipäiviin.
    Neliöt ehkä puolittuivat, mutta hyvä olo vähintään triplaantui. <3

    • Ah voi että! Kiitos kun kirjoitit tämän. Tiedätkö kun meillä on lähipiirissä monia hyvin samanlaisia tarinoita. On samanikäiset lapset kuin meillä ja muutettu pois kaupungista. Meni vuosi kaksi, ja muutettu takaisin. Se jokin puuttui. Mä ymmärrän niin hyvin tuon ja itsellekin se että kaikki (alleviivaan KAIKKI) (koulut, tarhat, työ, puisto kaupat, palvelut, harrastukset jne) ovat muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Toki nämä tilanteet elää, mutta tällä hetkellä ideaalimme olisi jos löytyisi neljän makuuhuoneen asunto tästä jostain läheltä. Se ollaan huomattu että se ei olekaan ihan helppoa. Mutta toivo elää! Kiitos kun jaoit tarinasi <3

  • H

    Kyllä niitä lähikauppoja ja lähellä olevia tarhoja löytyy lähiöistäkin ;) keskusta on kyllä mahtava ja vaivaton, mutta toisaalta, siinä vaiheessa kun lapset on alakouluikäisiä, tuntuu jotenkin kivalta (ja turvalliseltakin) kun ne hengailee rauhallisen omakotitaloalueen kaduilla.. molemmissa on puolensa, eiköhän teillekin se oma paras vaihtoehto löydy :)

    • Siis aivan varmasti löytyy, mutta alleviivaan siis sitä että meidän nykyisessä asuinpaikassa parin minuutin kävelymatkan päässä on ihan KAIKKI. Koulu, tarhat, työpaikat, harrastukset, palvelut jne. Mutta siis itse Kauniaisissa kasvaneena ymmärrän enemmän kuin hyvin tuon puolen. Se ei missään nimessä ole poissuljettu vaihtoehto. Sanotaan näin että jos se “kuin meille tehty koti” tupsahtaisikin Kauniaisiin esi myyntiin niin kyllä me sitä todella vakavasti punnitsisimme. Ymmärrän monien puolien edut hyvin ja se tässä onkin hankalaa – puntarointi. Mutta kuten sanoit – eiköhän se meille paras ratkaisu vielä löydy <3

  • EmmiU

    Helsingin keskusta ❤️
    Olen helsingistä kotoisin. Nuoruuteni asuttiin Kallahdessa merenrannalla, vain 30metriä meidän omakotitalosta oli mereen ?
    Nyt asun mieheni kanssa Lahdessa, aivan Lahden satamassa Ankkurissa. Rakastan asua veden lähellä. Ankkuristakin kävelee noin 15-20 minuuttia ihan Lahden keskustaan, torille. Joten sanoisin että asumme ihan keskustan liepeillä.
    Ihanaa kun pääsee suoraan ulko-ovesta järven jäälle kävelemään ja kesällä voi kävellä rantabulevardia pitkin. Omaa pihaa välillä kaipaan koiran takia. Miten olisikaan helppoa päästää koira aamupissalle omaan pihaan ? mutta kumminkin enemmän sitä omaa pihaa arvostan meidän asunnon ikkunoista avautuvaa niin upeaa näkymää suoraan järvelle ja hyppyritorneille ?
    Jos joskus Helsinkiin muuttaisimme niin ehdottomasti asuinalue olisi keskusta. Ja meren lähellä!

    • Voi ymmärrän hyvin. Mekin olemme niin rakastuneet tähän alueeseen missä asumme. Meri vieressä, rantabulevardit, puistot, palvelut ja kaikki tarpeellinen <3 Tosiaan, saa nähdä mitä aika tuo tullesssaan. Puntarointi on ollut haastavaa :D

  • Saara

    Samat ajatukset olen läpikäynyt ja neliö löytyi kalasatamasta. Voi kyllä olla, että lasten ollessa sillälailla isoja, että haluavat kutsua kavereita kylään niin tuleekin tärkeäksi saada lisää tilaa. En halua, että yksityisyyttä kaipaava esiteini ajautuu kauemmaksi kotoa vain neliöiden puutteen takia.

    • Siis tätä minäkin mietin. Meillä olisi todela tärkeä löytää 4mh asunto, jotta kaikki saisivat omat huoneet missä tehdä rauhassa läksyjä, levätä ja olla omien kavereiden kanssa. Juuri samaa siis minäkin miettinyt… Mutta nämä tilanteet nyt elävät ja aina voi muuttaa uudestaan jos tilanne niin vaatii. :)

      • Saara

        Me etsittiin asuntoa tosi pitkään, pari vuotta varmaan, asennoiduttiin tosi avoimesti. Tuntui, ettei haluta muuttaa pois keskustasta, mutta toisaalta se vaikutti väistämättömältä, että stadista ei vaan löydy budjettiin sopivaa isoa asuntoa. Katseltiin siis Helsingin laitoja myöten kaikenlaisia asuntoja, kaikissa oli jotakin kivaa, mutta silti ajatus niihin muuttamisesta ei tuntunut innostavalta. Tuntui siltä, että kai me nyt tarvittaessa oltaisiin sitten tuollakin onnellisia, mutta varsinaisesti ei kyllä tehnyt mieli muuttaa. Sitten, kun oikea asunto osui eteen, niin päätös oli selvä muutamassa minuutissa. Eli kannustan etsimään, kunnes löytyy se vaihtoehto, joka tuntuu selvältä. Kaikki asuminen on toki jonkinlaista kompromissia, kaikessa on aina puolensa. Mutta kun se oikea koti osuu kohdalle, niin sen todellakin tietää.

        • Ah miten ihana kuulla! Koska meillä on just nyt tuo tilane. Että näen hyvät molemmissa ja nyt ehkä enemmän odotamme että eteen tulee SE asunto tai talo…Eli jää nähtäväksi. Mieli on avoin nyt kaikelle. Kiitos niin paljon kannustuksesta! <3

        • Saara

          Ja siis keskusta-asumisessa on paljon eroa lähiöasumiseen. Usein lähiöstä pääsee vaivattomasti ja nopeasti vaikka lähijunalla keskustaan ja kaiken pariin, mutta sieltä ei oman kokemukseni mukaan kuitenkaan tule samanlailla lähdettyä. Jotenkin se tunne, että kaikki on lähellä helpottaa touhuamista, vaikka teknisesti kauempaa tuleminen voisi käytännössä olla aivan yhtä helppoa. Ja vaikka keskusta-asujanakin vietän suurimman osan ajasta kotona samanlailla kuin lähiössä asuessani, jotenkin minua virkistää se, että TIEDÄN kaiken olevan kivenheiton päässä.

          • No hei tätä samaa olen kuullut TODELLA monelta. Ja faktahan se on, tuleehan herkemmin tässä keskustassa liikuttua kun kaikki on kävelymatkan päässä. Me nautimme jotenkin arjestamme tällä hetkellä niin suuresti, että jotenkin vaihtoehto tänne jäämisestä on nostanut päätään. <3

  • A

    Esikoinen 3v tarhassa ja nuorempi vielä kotona. Esikoisen tarha on myös niin ihana että ei siitäkään haluaisi luopua mutta katsotaan ?
    Ihanaa kevään odotusta! Tulen vetämään hihasta jos törmätään, olet jo monivuotinen blogisuosikki ?

    • Ah, mä niin ymmärrän tuon. Meidän tarha on myös niin helmi etten halua siitä luopua! :D Kiitos niin kovin ja toivottavasti törmätään! <3

  • Lisbeth

    Itse asiassa jostain syystä mietin teidän asumisasiaa eilen, kun pönötin omalla pihalla lapsen kanssa :) Muistin nämä asumismietintäsi jo muutaman vuoden takaa ja mietin aiottekohan muuttaa lähitulevaisuudessa omakotitaloon.. olisihan se iso muutos. Itse asumme omakotitalossa (iso remonttiprojekti!) 10 km Kampista ja vaikka palvelut ovatkin näennäisesti lähellä, on elämä ihan erilaista kuin teillä siellä ytimessä. Molemmissa omat puolensa, tärkeintä on tietysti löytää omalle perheelle sopivin vaihtoehto. Ehkä me muutamme teidän seuduille eläkeiässä :)

    • Ah. Mä niin ymmärrän tuon puolen hyvät puolet. Itsekin tosiaan kauniaisissa kasvanut niin toki asiat sielläkin viehättävät. Ja sehän siinä onkin – kyllä se on erilaista. Tässä kun kirjaimellisesti KAIKKI on parin minuutin kävleymatkan päässä. Ja ah, voi kun olisikin niin helppoa että tietäisi just mikä meille se oikea vaihtoehto. Mutta se varmasti vielä löytyy. Puntarointia :) JA ehkä sitten kun kohdalle osuu “se meidän kodilta tuntuva talo/asunto” niin se onkin sitten sillä selvä <3

  • EM

    Ihan samoja pohdintoja täällä! Meillä nyt kaksi lasta joista isompi päiväkodissa ja onkin alkanut tosi vaikealta edes ajatella lähtevänsä keskustasta, kun täällä on kuitenkin muodostunut lapselle jo ne omat jutut ja kaverit. Pelkään kovasti että lapsi ei sit kunnolla sopeutuisi uuteen paikkaan ja tarhaan (vaikkei ole mitään syytä miksi ei!) ja sit aina katuisin sitä muuttoa kun nyt kaikki toimii niin hyvin.

    • ah, ymmärrän. Mutta sen verran totean että siitä Jenkkeihin ja takaisin lasten kanssa muutosta huomasin sen, että aivan turhaan yhtään epäilen lasten sopeutuvuutta. Ne kyllä osaa <3 Mutta jotenkin kun kaikki on tässä niin toimivaa niin jotenkin pelottaa rikkoa toimivaa palettia? Noh – tämä ratkeaa vielä varmasti kun se meille oikea koti tulee vastaan <3 Taidetaan painia nyt siis aivan samojen ajatuksien kanssa <3

  • Tiina

    Mun ajatuksissani (jotka perustuu vain ja ainoastaan blogiin :D) te olette kyllä kaupunkilaisperhe <3 Eikä se omakotitalo pihoineen tarvitse kaikkien unelma ollakaan :)

    • <3 Voi ihana. Ja näinhän se on. Kaikille toimii eri asiat. Mä näen edut molemmissa asuinmuodoissa. Nähtäväksi jää kumpaan päädymme. Ja hei, senkin jälkeen voi aina muuttaa <3

  • A

    Vitsi kun ajankohtaista pohdintaa juurikin meidänkin elämäntilanteseen ? Meidänkin perhe asuu tässä Helsingin keskustassa. Nyt kaksi lasta ja haaveissa vielä kolmas. Nyt alettua pohtia että mitä halutaan ja missä ?
    Itseä kyllä houkuttaa ajatus omasta pihasta ja tilasta mutta toisaalta en tiedä olenko henkisesti vielä valmis luopumaan tästä cityn sykkeestä ?

    • Kuulostaa tutulta. Onko teillä vanhemmat vielä tarhassa tai koulussa? Ja ihan sama – nautitaan koko perhe jotenkin tästä sykkeestä ja siitä että tekemistä on perheenä yhdessä niin paljon, että tällä hetkellä ajatus omakotitalosta kauempaa karkaa… Mutta nämähän asiat elävät. Tässä tunnustellaan ja mietitään. Paljon sanelee myös se jos se omalta kodilta tuntuva koti vaan “tupsahtaa” jonnekin myyntiin :D Koska kyllä mulla veri ja muistot vetää hieman Graniinkin :D