CATEGORIES

Saako lentokoneen penkin laittaa makuuasentoon?

2.3.2018

Olen matkustaessani usein harmistunut siitä, miten huonosti välillä osaamme ottaa toisia huomioon. Lentokoneessa matkustaessa tämä oikein korostuu. On kiire, stressi ja paljon itsestään riippumattomia tekijöitä, jotka kaikki lisäävät kireyttä ympäristöön. Sitten joukko ihmisiä pakotetaan ahtaaseen tilaan tunneiksi ja siitä pitäisi kaikkien keskenään selvitä mahdollisimman mukavasti päämääräänsä.  Mutta aina on niitä, jotka tykkäävät että oma oikeus jyrää muiden viihtyvyyden yli. Kuten esimerkiksi tämä ainainen penkin laskemiskeskustelu. Vaikka sinulla on oikeus penkkisi laittaa makuuasentoon, onko niin oikein tehdä?

Olen lukuisat kerrat törmännyt siihen, että edessä istuva pamauttaa oman penkkinsä täyteen makuuasentoon takanaolevasta piittaamatta. Kerran matkustin yksin eskoiseni kanssa, joka oli tällöin vielä sylissä matkustava taapero. Reittilento oli viimeistä paikkaa myöteen täyteenbuukattu. Heti koneen noustua edessä oleva “herrasmies” otti tietokoneensa eteen, pamautti tuolinsa niin taakse kun sai ja ryhtyi tekemään tietokoneellaan töitänsä. Sylissä istunut esikoiseni sai lujaa nopeasti lasketusta penkistä päähänsä. Vaikka jo tämä toiminta oli mielestäni tökeröä, kohteliaasti kysyin “herrasmieheltä” että voisiko tämä millään nostaa penkkiään, sillä sylissäni matkusti sylilapsi ja tila oli todella ahdas. Olin itse viimeisellä penkkirivillä, eikä minulla ollut edes mahdollisuutta laittaa penkkiäni taaemmas. Vaikka olisi ollut, en olisi sitä tehnyt kysymättä takanaolijalta olisiko se ok. Ilman mitään sanoja katsoi tämä mies minua pitkään ja tuhahtaen nosti penkkinsä.

knit H&M
leather pants ANDIATA /saatu
shoes LIDL / saatu
bag PRADA

Kyllä, on tilanteita milloin on täysin ymmärrettävää laskea se penkki. Joillakin voi olla esimerkiksi selkävaivoja, jolloin penkin laskeminen auttaa asentoa hurjasti. Tai toisen on yritettävä nukkua, ja penkin laskeminen auttaisi hurjasti. Mutta näissäkin tilanteissa olisi minusta aina reilua kohdata se toinen ihminen siinä takana. Rohkeasti ottaa kontaktia ja kysyä, että hei, olisiko ok jos vähän laskisin penkkiäni? Jostain kumman syystä hyvin harva näin tekee. Miksi se on niin vaikeaa ottaa kontakti siihen toiseen? Hävettääkö jopa etukäteen se oma pienoinen itsekkyys? Tykätään, että siihen on oikeus kun se nappi kerta siinä penkissä on. Fakta on, että lentokonematkustus on ahdasta. Siinä on kaikkien yritettävä jotenkin puhaltaa yhteen hiileen, jotta matkustus sujuisi kaikilla mahdollisimman mukavasti, vaikka ollaankin kuin sillit purkissa. Jos penkkiä on pakko laskea niin ideaalitapauksessa se voisi mennä kuin domino-peli. Kukin kysyisi aina takanaolijaltaan, voisiko penkkiä laskea. Mutta kun joissakin konetyypeissä sitä viimeistä riviä ei saakaan enää säädettyä. Sen sijaan, että pakottaisi kaikki muutkin takanaan sinun tilaasi, suosittelisin kuitenkin ihan rohkeasti katsomaan sitä toista ihmisitä silmiin ja kysymään ensiksi “Hei – olisiko sinulle ok, jos laskisin hieman penkkiäni?“.

Matkustuksesta puheenollen uusin Metti & Hanna podcast-jakso on ulkona! Toissapäivänä julkaisimme jakson, jossa keskustelemme lasten kanssa matkustamisesta, sekä muiden huomioon ottamisen tärkeydestä näissä tilanteissa. Kiitos hurjasti kaikesta palautteestanne! Se ollut sydäntä lämmittävän ihanaa! Hyvin pahoillamme olemme, että toinen jakso viivästyi parhaista yrityksistä huolimatta parilla päivällä. Meidän piti tehdä muutamia viimehetken muutoksia viikonloppuna jaksojärjestykseen ja niiden pariin ei ikäväksemme editoija ihan heti ehtinyt. Tästäkin on opittu ja viisastuttu. Nyt osaamme varata paljon enemmän aikaa muutoksille. Onpa ihanaa, kun on taas uusi toimiala, missä itsekin saa taas puskea itseään eteenpäin ja oppia uusia asioita – sillä harjoiteltavaa on. Mahtavaa! Kiitos kun kannustatte aina niin ihanasti uuden äärellä.

Kuvat Kaisa Turunen

73 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • hedelmätarha

    Varmasti riippuu paljon lentoyhtiöstä ja konetyypistä kuinka paljon penkin laskeminen takana istujaa häiritsee. Itse käytän mieheni työn takia lähes pelkästään Finnairia. Ainakin Finnairin koneissa on sen verran hyvin tilaa ja kallistuskulma pieni, ettei edessä oleva penkki tule pahasti syliin. Lisäksi penkit on suunniteltu niin, että kallistaessa takanaolevan jalkatila ei pienene ja pöytä on omalla telineellä, jolloin pöytä ei liiku penkkiä kallistaessa. Tottakai takana istujan ilmatila pienenee, mutta en ole vielä koskaan kenenkään nähnyt lukevan kirjaa kädet suoraksi ojennettuna tai muuten hyöyntävän tuota ilmatilaa.
    Postausten perusteella käytätte ilmeisesti paljon Norwegianin lentoja. Heillä on Boeingin koneet toisin kuin Finnairilla.

  • Anna

    Asia ei nyt liity lentomatkustamiseen, mutta aihetta liipaten. Matkustan usein yöjunalla ja tarkoituksella valitsen istumapaikan kaukana muista, jotta voin laskea penkin “makuuasentoon”, jos joku sinne taakse kuitenkin tulee, tarkistan, ettei asia häntä häiritse (useimmat laskevat penkit, yöjuna kun on). Kerran on kaksinkerroin kaivamassa lattialla olevasta laukusta tavaraa ja ehdin miettiä, mitä tapahtuu jos edessä istuva mies laskeekin penkkissä. Niinhän se laski samalla sekunnilla. Siellä oltiin jumissa naama polvissa kiinni, miettien miten pääsen pois sieltä. Pois päästiin, mutta päänsärky jäi loppumatkalle, sen verta kovaa penkki tärähti.

    Kiitos sulle ja Metille podcasteista, mukavaa “vaihtelua” perinteisille blogeille ja vlogeille :) Aika on kortilla, joten niitä voi kuunnella melkeinpä missä vaan.

    PS. Tää taitaa olla eka kommentti, vaikka mukana ollaan oltu melkein 7v! Joskus tiiviimmin ja joskus harvemmin :)

  • Iina

    Moikka! Kuuntelin juuri edellisen podcastin ja tuli itselleni mieleen tarina, joka jaksaa edelleen tuoda hyvän mielen. Aikaisemmin kuuluin tähän joukkoon, joka huokaisi syvään koneessa kun näki edes vilauksen pienestä lapsesta. Paljon töiden takia matkustaneena ei vain jaksanut tuoda kiireiseen ja stressaavaan arkeen mitään ylimääräistä häiriötekijää.

    Tilanne kuitenkin muuttui lennolla Lontoosta Chicagoon, joka oli joululomien takia aivan täyteen buukattu. Kerkesin jo kirota koko universumin kun tajusin, että viereeni on tulossa isä sylivauvan ja noin 3-vuotiaan lapsen kanssa. Sekunnin jälkeen mietin, että nyt ollaan menossa lomalle eikä tarvitse turhia stressata ja ehkä voisin jopa tehdä tämän isän matkasta hieman helpomman.

    Loppupeleissä pitelin vauvaa sylissä isän käydessä vessassa ja katsoin lastenohjelmia tabletilta vanhemman kanssa, jotta isä sai hetken oman aikaa. Muistan edelleen sen kiitoksen tunteen, joka isästä välittyi, kun hän sai syödä rauhassa tai hetken vaan hengähtää. Ei ollut varmasti helppo rooli hänellekään. Nyt kuitenkin saatiin hyvä joulumieli kaikille ja tämä kokemus muutti myös oman suhtautumisen lapsiin lentokoneessa :)

    …vaikka edelleenkin välillä hiertää jos joku huutaa suoraa soittoa tunnin ajan, mutta baby steps :D

    • Miten ihana tarina <3 Kiitos niin kovin kun jaoit tämän. Oli niin sydäntä sykähdyttävä äitinä lukea, koska voin niin ymmärtää tuon isän kiitollisuuden. Kiitos <3

  • M

    Minulle jäi podcastistanne todella huolittelematon fiilis. Ensinnäkin jakson kuvaustekstissä on heti kirjoitusvirhe. Toisekseen puheviestinnällisesti jaksoa oli todella raskasta kuunnella. Todella nopea puheen tahti sekä paikoin epäselvä artikulaatio hankaloittaa jakson kuuntelua. Jakson seuraamista hankaloittaa myös selkeä rakenteen puute.

    Podcastit näyttävät olevan nyt joku trendi blogeissa ja mielestäni tämä oli todella huono kopio Unelmaduunarit -podcastista. Olette molemmat todella luovia naisia – keksikää siis jotain omaperäistä, mitä muu blogimassa ei ole vielä tehnyt!

    • Hei kiitos palautteesta!
      Ikävä kyllä en itse pääse laittamaan suoraan noita kuvauksia, mutta pyydän että virhe korjataan pikaisesti :) Ja kyllä, olemme uusia tällä alalla. Emme ole puheammattilaisia, mutta tässäkin pyrimme kehittymään! :) Täällä puhuu kuitenkin nainen joka aloitti bloggaamisenkin taskupokkarilla kodin pimeistä nurkista! :D Olemme nauhoittaneet viisi jaksoa ennen julkaisua. Olemme nyt kuunnelleet itse jaksoja ja pystymme itsekin huomaamaan paremmin kehityskohdat. Vaikeinta varmasti on säilyttää luontevuus, vaikka omaan puheeseen kiinnittääkin enemmän huomiota tästä eteenpäin. Olen aina ollut nopea puhuja ja tiedän ehdottomasti tämän. Haasteeni tulee olemaan sen selkeyttäminen, mutta silti niin, että minulle luonteenomainen kuplivuus ja energisyys säilyy :)
      Meillä on itseasiassa selkeä linja mitä vedämme, mutta kuten jutellessa niin sallimme, että sekaan sekoittuu myös ajatuksia, jotka sillä hetkellä tulevat mieleemme – me kun haluamme pitää podcastin rentona jutusteluna. Emme asiaohjelmana :) Ja siis ikävä kyllä en ole koskaan vielä kuullut Unelmaduunarien podcasteja. Pitääpä tutustua. Ja tämä on tosiaan nouseva trendi, mutta olin todella iloinen kun meitä pyydettiin tekemään tällaista uutta mediaa. On ihanaa kun on taas uusi alue mitä opetella ja itseään haastaa. Kukaan ei ole seppo syntyessään. Vain harjoittelemalla oppi! :)

  • Susse

    Viimeksi lentäessä minulla ei vielä ollut omaa lasta..mutta kyllä harmitti yhden lapsiperheen puolesta. Heillä oli kaksoset..varmaan noin vuoden ikäiset. Lento oli noin 3h ja vanhemmat yrittivät lapsien kanssa parhaansa. Välillä tuli pieni itku.. minua se ei ainakaan häirinnyt. Mutta kuulin aika monesta suusta,että miksi tuon ikäisten kanssa pitää reissuun lähteä jne. Eikö niitä nyt saada pysymään hiljaisena ja tämä sanottiin niin kovaan ääneen että varmasti nuo vanhemmat kuulivat. Ihmisillä on eri syitä lentää vielä pienempienkin kanssa.. miksi toisen syy on toista tärkeämpi ja ennen kaikkea; miksi olla tahallaan häijy. Miettisi ensin ja puhuisi sitten.
    Samaisella reissulla olin myös järjestetyllä kiertoajelulla.. jossa taas joku veti herneen nenään lapsen ääntelystä. ” miksi pitää lapsi ottaa tällaiseen” voin hyvin kuvitella olevani itse samassa tilanteessa..meillä on poika aina reissussa mukana..toinen vaihtoehto on että mihinkään ei koskaan lähdetä.
    Kiitos hyvästä blogista
    Ja sopuisia, hyviä reissuja kaikille!

  • Jenni

    Itse en laske penkkiäni, koska inhoa sitä jos edessä oleva laskee omansa. Teen siis kuten toivoisin itselleni tehtävän. Jos lentokoneessa täytyy nukkua niin lasken vähän, en koskaan aivan alimpaan asentoon. Silti takana olevan kohtaaminen asiasta kysyäkseen tuntuu ylivoimaiselta…mikähän siinäkin on. Mutta mielestäni on ajattelematonta ja itsekästä laskea penkki samantien alimpaan asentoon kun siihen istahtaa. Hyvä että avasit keskustelun tästä aiheesta! Toivottavasti istun aina sinun lailla ajattelevan ihmisen takana lentomatkoilla :D

  • Riikka

    Täällä yks, joka on saanu kahvit ja mehut syliin, kun edessä oleva rumautti selkänojan alas oman ruokailun päätyttyä. Kyllä suututti istua loppu lento märissä housuissa ja tahrasessa paidassa. Anteekspyyntöä tai ylipäätänsä mitään vastausta en tietenkään saanut, vaikka asiasta huomautin. Vasta vieressä istuneen puututtua tilanteeseen aukesi edessä istuneen suu: “ei oo mun vika, ei noin pitäs voida käydä” …no nyt kävi.

    Mielestäni toisten huomioiminen ylipäätänsä ois tärkeää. Matkustaminen yleensä on ärsyttävää, stressaavaa ja epämukavaa, joten toisten huomioimisella ja ystävällisyydellä siitäkin saataisiin siedettävämpi kokemus.

  • S

    Hei Hanna! Ei varsinaisesti liity aiheeseen mutta matkustamiseen kuitenkin, kysyisin sinulta ihan mielenkiinnosta yhtä asiaa. Perheenne on matkustellut lasten kanssa paljon. Oletteko ottaneet pojille suomalaisen rokotusohjelman suositusten mukaiset rokotteet alle vuoden iässä? Kiitos jos viitsit vastata! ❤️

  • Niina

    En minäkään ilkeä laskea penkkiä itseni takia. Joskus jos tilanne on vaatinut että nyt 4v lapseni saa nukuttua olen katsonut hänen taakse ja takana oli nukkuva lapsi joten oletin että hän ei siitä häiriinny ja laskin lapseni penkin taakse. Hänen huuto viimeistään olisi yölennolla herättänyt muut jos ei olisi saanut nukuttua joten ehkä näin parempi.

    Täytyy vielä mainita.. lensimme viimeksi Dubaista yölennolla, minä, mieheni, 4v ja 1v lapsemme. Koneessa oli 3 penkkiä käytävän molemmin puolin ja meillä siis vauva sylissä. Mieheni istui käytäväpaikalla ja hänen vieressä käytävän toisella puolella oli 2 paikkaa vapaana ja siinä istui vaan yksi mies. Toinen lapsistamme oli itkenyt jo tovin ja pyysin miestäni siirtymään käytävän toiselle puolelle vapaalle penkille. Mutta samalla hetkellä tämä mies siinä lähes tyhjällä rivillä päättää ruveta nukkumaan selälleen vieden kaikki 3 paikkaa itselleen eikä pyynnöstä huolimatta noussut. Mieheni sitten seisoi käytävällä varmaan puolituntia että sain lapsemme nukahtamaan vähän väljemmin kunnes sain nostettua hänet takaisin istuma-asentoon jatkamaan unia. Paljon matkustavansa törmää näihin henkilöihin jotka kokee olevansa oikeutettuja kaikkeen. Itse yritän ottaa kaikki ja kaikkien tarpeet huomioon joten en aina ymmärrä näitä jotka eivät voi joustaa, varsinkin kun kyseessä on pienet lapset.

    Toinen kerta oli kun lensin Kreetalta yksin lasten ollessa 3 v ja 1v. Lentoyhtiö oli laittanut 3v istumaan 20riviä minun taakse itsekseen. Siihen en suostunut. Lopulta saivat järjestettyä hänelle paikan minun vierestä mutta käytävän toiselta puolelta. Pojan vieressä ikkunapaikalla istui pariskunta jolta kysyin kohteliaasti voidaanko vaihtaa paikkoja niin että me tulemme ikkunapaikalla ja saan lapseni vierelleni ja he menevät käytävän molemmin puolin . Ei käynyt. Lapseni ei suostunut nukkumaan kun istui yksin. Lopulta alkoi väsyä ja ennen kun nukutin hänet kysyin lapsen vieressä olevalta pariskunnalta tarvitseeko heidän jaloitella tai käydä vessassa ennen kun lapseni nukahtaa käytäväpaikalle. He sanoi ei tarvitse. Kun poikani lopulta nukahti, meni valehtelematta 5minuuttia ja tämä pariskunta koki tarvetta lähteä jalottelemaan käytävälle. Minun täytyi herättää poikani jotta he pääsivät hänen ohitse käytävälle. Ehkä heillä oli siihen oikeus, ehkä ei. Itse olisin kyllä toiminut toisin.

  • Pirita

    Moi! Tosi mielenkiintoinen sekä ajatuksia herättävä teksti ja keskustelu! Tosi tökeröä käyttäytymistä mainitsemalta “herrasmieheltä”. Itse aina kurkkaan taakseni nähdäkseni istuuko takanani juuri esimerkiksi vanhempi lapsi sylissään tai kookkaampi henkilö, jonka tila voisi käydä selkänojan laskiessa ahtaaksi, jos hän ei omaa nojaansa laskisi. Olet oikeassa siinä, että miksi ei kysyisi “lupaa” ja on kiva ajatus vetää ns. yhtä hiiltä muiden koneessa olijoiden kanssa.

    Vaikka lentokonematkustaminen itsessään on meille kaikille etuoikeus, ei se aina ole hirvittävän mukavaa. Matkustan itse Australiassa asuvana paljon 10-17 tunnin lentoja yksin ja pyrin nukkumaan suuren osan lennoista eikä minulle ei tulisi näillä lennoilla mieleenikään olla laskematta selkänojaani, jos takana istuu “normaalikokoinen” matkustaja ilman sylilapsia tms. Mielestäni kaikilla on oikeus laskea selkänojansa ja näin ollen tehdä matkustamisesta itselleen hieman mukavampaa. Saman verran takana istuvalla on tilaa, jos hän myös laskee selkänojansa. Toki joukkoon mahtuu aina epäonnekkaampia, joilla ei sillä tietyllä lennolla ole mahdollisuutta laskea selkänojaansa. Ideaalitilannehan olisi jos pystyisi lennoilla maksamaan aina ylimäärästä ja valita oman paikkansa.

    En kuitenkaan vertaisi tätä lapsien kanssa matkustamiseen. Pitkillä lennoilla, joilla on paljon lapsiperheitä ja kirkuvia lapsia meinaa aina vähän mennä hermot, mutta sitäkin enemmän tekisi mieli mennä antamaan tsemppihalit vanhemmille.

  • Kaisa

    Ihmettelen tarvetta laskea penkkiä etenkin lyhyillä Euroopan lennoilla, sillä penkin laskeminen ei lisää omaa matkustusmukavuutta niin paljon verrattuna takana istuvan epämukavaan oloon. On suorastaan epäkohteliasta laskea penkki ihan kokonaan alas kysymättä siitä takana istuvalta ja on täysin oikein pyytää edessä istuvaa nostamaan penkki ylös. Erityisesti tarjoilun aikana. Eri asia on ehkä mannertenväliset lennot, kun on “uniaika”.

    Toimin itse lentoemäntänä ja pyydän usein kohteliaasti matkustajaa nostamaan penkin, mikäli takana matkustaa sylilapsi. Usein vanhemmat eivät kehtaa sitä tehdä itse.

    Joskus olen kohdannut sitäkin, että matkustaja kilkauttaa minut paikalle ja sanoo, että voinko pyytää edessä olevaa nostamaan penkin ylös. Se jaksaa hämmästyttää, sillä mielestäni jokaisen matkustajan pitäisi pystyä sanomaan itse asiasta, mikäli se heitä vaivaa ? Meidän tehtävähän ei ole niinkään vahtia penkkinojien kaltevuuksia lennoilla ?

  • Hyvä postaus aiheesta, jota olen paljon itsekin pohtinut. Itse lasken penkin ainoastaan yölennolla kun nukun ja mutkin yleensä nukkuvat ja laskevat penkit. Ruokailun ajaksi aina ylhäällä ja muutenkin silloin kun olen hereillä. Pelisilmää pitäisi kyllä käyttää tässä jokaisen. Tulin just muutama viikko sitten Atlantasta yölennolla keskipenkillä. Erityisesti ikkunan vieressä ollut nainen vei hirveästi tilaa ja jouduin olemaan tosi ahtaasti. Ihmiset ovat koneessa usein hyjin itsekkäitä ja olisi hyvä kaikkien oppia antamaan muille tulaa niin kaikilla olisi mukavampaa.

  • Omppu

    Itse matkustan paljon työn vuoksi ja kyllä pitkillä lennoilla minulla on oikeus laskea penkki alas. Tänä päivänä työ on hektistä ja usein mennään kentältä suoraan tapaamiseen ja ei sinne voi mennä väsyneenä.
    Olen hyvä nukkumaan ja käytän korvatulppia, silmälappuja ja omaa lentokonetyynyä.
    Yölennolla tarjotaan ruoka, tarjottimien hakemisen jälkeen saa laskea penkin alas ja sitten aamulla aamiaisen ajaksi nostetaan taas. Tämän jälkeen kertaan työt ja kohta laskeudutaankin.
    Kyllä jokaisella, sylilapsellakin, on oikeus olla koneessa, mutta kyllä minulle on ne yöunet todella tärkeät ja jos työt menevät huonosti, en voi käyttää syynä sitä, että vauva esti minun nukkumisen. On myös niin käynyt, että emo on sanonut äidille kyllä ihmiset saavat laskea penkin.
    Halpalentoyhtiöt velottavat kaikesta. Kun matkustamme perheemme kanssa, lentoyhtiö automaattisesti antaa paikat niin, että lapsi on aina aikuisen kanssa. Matkustimme kerran kummankin äidin kanssa ja 6 hengen seurue, yhdessä varauksessa, olimme 4.llä eri rivillä. Paikan muuttaminen olisi maksanut lähes yhtä paljon mitä lipun hinta oli.
    Finnair on myöntänyt ohjelmassa oli virhe ja se korjataan. Lentoyhtiöt eivät ole mitään kultasampoja tänä päivänä. Air Berlinin konkurssista ei ole kauaa aikaa.
    Miten istumapaikkojen ostaminen voi olla niin suuri asia ? Ne, jotka haluavat olla yhdessä, onko se 20 euroa sitten niin suuri kynnyskysymys, kun kuitenkin matkan kokonaisuudessa summa on pieni ?
    Olimme mieheni kanssa vuodenvaihteessa lyhyellä matkalla Lontoossa ja sain kyllä melkoista kyytiä mm yhdeltä brittiäidiltä. Meillä oli kyyti tilattu, passijonossa UK.ssa menee aina kauan aikaa. Olimme ostaneet istumapaikat heti ensimmäiseltä mahdolliselta riviltä ja meiltä kysyttiin monta krt voimmeko vaihtaa paikkoja. Milloin mieheni olisi mennyt muualle istumaan, milloin me kummatkin oltaisiin laitettu muualle. Vastasin aina olemme maksaneet istumapaikoista ja haluamme istua yhdessä, juuri tässä. Mutta kun ja kun jne.

  • Jennie

    Ei voi kuin ihmetellä ihmisten itsekkyyttä tässä penkinlaskemisasiassa. Lennän paljon Helsinki-Hongkong-väliä ja joka ikinen kerta edessä oleva laskee penkkinsä alimpaan mahdolliseen asentoon heti, kun mahdollista, eikä nosta sitä ruokailun ajaksi ilman kehotusta (minun tai henkilökunnan). Itse kehtaan laskea oman penkkini vain, jos takanani istuva on myös tehnyt niin ja esim. nukkuu. Silloinkin teen laskemisen varoen. Harmi, kun kaikki eivät ota toisia huomioon, vaikka kaikilla varmasti joku syy käytökseensä on.

    Vaikutat kyllä blogin ja nyt podcastin perusteella mielettömän hyväsydämiseltä ja ihanalta ihmiseltä ?Tuottamasi sisältö piristää ja saa ajattelemaan, kiitos!

  • RH

    Olipa kiva podcast, aika ihan hujahti kun sitä kuunteli! Mulle tuli symppis olo noista lapsi-jutuista: vaikkei minulla omia lapsia olekaan, niin työskentelen luokanopettajana lasten kanssa joka päivä, ja koen olevani vanhempien kanssa arjessa aika samassa veneessä (pääosin fiilis itselläkin arjessa on, kuin olisi 25 lapsen äiti). Ja aina arkisin koulun ulkopuolella kun näen tilanteita, joissa lasta kasvatetaan (juuri esim. tähän muiden huomioonottamiseen, josta puhuitte), peukutan mielessäni erittäin isosti. Ja myöskin toisaalta jos lapsi huutaa suoraa kurkkua jossain, multa saa myös todella sen “I feel you” katseen. :) Sellaisiahan ne lapset on, niin mahtavia, mutta kaikessa siinä ihanuudessaan myös aina välillä niin raskaita. Pahinta sen sijaan musta on, jos lapsi kasvatetaan kotona “maailmannapa” asenteella, eikä häneltä hennota kieltää mitään, koska tämä aiheuttaa ongelmia myöhemmin niin hänelle itselleen kuin ympäristölleenkin. Pääpointtina tässä kommentissa koitan siis sanoa, että oman työn kautta helppo samaistua näihin teidänkin tilanteisiin, ja nostan hattua aina arjessa vanhemmille, jotka jaksavat rohkeasti liikkua lasten kanssa ja avartaa näiden maailmankuvaa sekä opettaa lapsille perusarjen asioita tutun ympäristön ulkopuolellakin! :)

  • Nelli

    Kyllä joskus olen käyttänyt ja todennut hyväksi, nää olis ihana voittaa ☺️

  • Saaramaria

    Voi kyllä, se kysyminen ja toisen kohtaaminen ei ole iso juttu, miksi se on niin vaikeaa? Mieheni on pitkä ja harteikas ja usein koneessa tila loppuu häneltä kesken, polvet tiukasti kiinni edessä olevassa penkissä ja se tarjotin kirjaimellisesti kiinni sylissä jne. Parhaimmillaan siihen vielä lapsi syliin, on vähän ahdasta ? mutta toki lentomatkustaminen on oma valinta ja niillä olosuhteilla mennään, mitä tarjolla on. Aina ei etukäteisvarauksesta huolimatta saa exit-paikkaa tmv. Toisten huomioiminen vain usein tuo hyvän fiiliksen itsen lisäksi myös sille toiselle.
    Tuossa teidän podcastista tuli mieleen, että kun lasten kanssa matkustelua ihmetellään, kun ei se pieni lapsi muista jälkeenpäin niitä matkoja kuitenkaan jne. Miksi se muistaminen on niin tärkeää? Kyllähän siitä matkasta voi nauttia sillä hetkelläkin, lapsi saada elämyksiä, vaikka kaikkea ei jälkeenpäin muistakaan. Eihän se vähennä sitä hetken arvoa. Jälkeenpäin isompana meillä on katsottu kuvia, kuinka vauvana tai taaperona oltiin reissussa ja niiden kuvien kautta lapsi kuitenkin pääsee uudelleen ”näkemään” ne matkat. Aika kapeaksi elämänpiiri jää, jos lasten kanssa ei halutessaan voisi matkustaa ja kokea maailmaa. Ja hyvin puhuitte juuri siitä, että sitten isompana valitaan kohteet sen mukaan, että jaksetaan nauttia enemmän nähtävyyksistä ja muusta. Metti sanoi hyvin, että tekee reissut sen mukaan, että kaikki nauttivat, kukaan ei rentoudu aktiivisen taaperon kanssa ihmisvilinässä suurkaupungissa.
    Ja tuo laukku, ihan paras! Tuo paksumpi hihna toimii todella hyvin!

  • Eveliina

    Vastaus otsikkoon on KYLLÄ saa. Minua itseäni suorastaan ärsyttää tälläiset keskustelut, joten minun oli pakko tulla kirjoittamaan omakin mielipide asiaan. Toivon jokaisen ymmärtävän, että kolikolla on aina kaksi puolta. Se, että edessä oleva laskee istuimensa esimerkiksi nukkuakseen väsymystään matkasta tai tulevaa palaveria varten ja takana oleva lapsen kanssa matkustava pyytää edessä olevalta nostamaan istuimen takaisin ylös, on hieman ristiriitainen tilanne. Kumpi tässä tilanteessa oikeastaan ajattelee itsekkäämmin, jakaa varmasti mielipiteitä sen mukaan mikä tilanne itsellä olisi matkustaessa. Kun kerta istuimessa on se ominaisuus, että sen saa kääntää alas ja edessä oleva matkustaja on maksanut penkistään ja sen kääntöominaisuudesta täyden hinnan, saa mielestäni hän kääntää penkin. Mielestäni takana oleva ajattelee tässä tilanteessa itsekkäästi, kun kieltää edessä olevalta tämän mahdollisuuden ja ajattelee vain itseään, että hänellä olisi enemmän tilaa lapsen kanssa. Aina ei mene nallekarkit tasan lentäessä ja sen vuoksi itse ainakaan en koskaan kehtaisi valittaa sellaisista asioista, joita on koneessa lupa tehdä. Esimerkiksi: ikkunan vieressä istuva haluaa nukkua ja sulkee ikkunan, jotta aurinko ei paista silmään, kun taas keskellä istuva haluaisi katsoa ulos ikkunasta ja lukea kirjaa auringon valossa, onko itsekästä sulkea ikkuna, koska siihen on mahdollisuus vai onko itsekästä sanoa, että et voi nukkua koska luen kirjaa. Tai takana oleva lapsi pelaa selkänojassa olevalla viihdejärjestelmällä ja näpyttely häiritsee edessä nukkuvaa, onko lapsella oikeus pelata vai kumpi tässä tilanteessa olisi itsekästä, kieltää lasta pelaamasta vai häiritä nukkuvaa? Tai mitä jos ihmiset oikeasti haluaisivat nukkua 15 tunnin yölennolla, mutta lapsi, joka huutaa puolet lennosta ei halua nukkua. Onko itsekästä tuoda lapsi lennolle, jos tiedostaa, että lapsi ei voi antaa rauhaa muille matkustajille? Koska itse tiedostan jo etukäteen nämä kaikki mahdollisuudet ja vaihtoehdot, joita kanssamatkustaja voi tehdä lennolla, olen jo varautunut ja asennoitunut siihen, että jokainen toimii oman edun mukaisesti. Se mikä toiselle on etu on toiselle haitta ja toisin päin. Toki käytöstavat tulee olla jokaisella. Penkki nostetaan syödessä, jalkoja ei nosteta edessä olevan käsinojalle tai noustaan ystävällisesti, jos ikkunapenkki haluaa vessaan. Myös takana olevaa selkänojaan potkivaa lasta voi ystävällisesti pyytää lopettamaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki ominaisuudet, jotka lentokoneeseen on tehty, on tasavertaisesti kaikkien matkustajien käytettävissä. Kaikki tietävät, että kohta ollaan perillä ja eiköhän jokainen aikuinen ihminen osaa sen hetken sopeutua siihen, että edessä oleva on laskenut penkin tai takana oleva lapsi näpyttelee viihdejärjestelmää. :) Minusta on paljon itsekkäämpää kieltää kanssamatkustajilta nämä mahdollisuudet, jotka lentokooneeseen on tehty, tavoitellakseen vain omaa etua. Minusta lennolle lähtiessä kannattaa jo etukäteen asennoitua niihin vaihtoehtoihin, jotka ovat mahdollista tehdä meidän kaikkien, jotta ei tulisi sitten yllätyksenä, että edessä oleva laskee sen penkin. Minusta on ystävällisempää antaa sen toisen laskea se penkki, koska hän ei varmaan sitä kuitenkaan kiusallaan tee vaan siksi, että hänellä on mahdollisuus ja tarve sille. Minäkin annan ystävällisesti muiden lapsien huutaa, näpytellä viihdejärjestelmän pelejä ja juoksennella käytävällä, koska minusta olisi itsekästä ja oman edun tavoittelua, jos pyytäisin heitä sen lopettamaan. Annan myös ystävällisesti edessä olevan laskea penkkiä, ikkunapaikalla olevan sulkea ikkunan ja väistän myös, jos vieressä oleva haluaa vessaan. Mutta niin kuin sanoin, kolikolla on aina kaksi puolta. Annan myös toisten ajatella omalla tavallaan ja arvostan eri mielipiteitä asiaan. Toivon, että tämä myös auttoi näkemään asiasta sen kolikon toisen puolen :)

    • Tanja

      ??

  • k

    Pakko tulla kehumaan teidän podcastia <3 Olen vasta lukiolainen, joten esim. matkustelu lasten kanssa ei ole mulle vielä ajankohtaista, mutta silti teidän jutut on niin viihdyttäviä!! Ihanan rento meininki, joka tarttui ja piristi päivää! Innolla odotan seuraavia jaksoja <3 toivottavasti mun palaute välittyisi myös Metille tätä kautta :*

  • Reetta

    Tuohon saako penkin laskea, niin saa, mutta kysyisin kyllä takana istuvalta onko se ok. Itse harvoin laitan sitä kallelleen.

    Pari viikkoa sitten kävi juuri niin, että lensimme meille ennalta tuntemattomalla lentofirmalla. Varasin koneen takaosasta istumapaikat läheltä vessoja. No, koneessa oli ahtain jalkatila ever! Sylissäni matkusti 1 vuotias lapseni. Edessä oleva teini laski välittömästi kun se oli sallittua, penkin makuuasentoon. Takanani istui todella pitkä mies, ja tiesin että hänellä oli varmasti yhtä tukalaa kuin minulla, joten en viitsinyt kallistaa omaani. Tiesin, että lentomatkasta tulisi pitkä 6 tuntinen. Takaisin tullessa viisastuneena varasin meille aivan eturiviin paikat, jossa oli ruhtinaallisesti jalkatilaa!

  • Åsa-Maria

    Vastaus/mielipide otsikon kysymykseen; saa laittaa. Senhän takia ko toimito penkeissä on. Mutta täytyyhän tilanne ja muut ihmiset ottaa huomioon niin ettei kenenkää juomat lennä tai pää kolahda tms.

    Itse en harrasta makuuasentoa, mielestäni kaltevuus on niin vähäistä ettei siitä juuri hyötyä ole. Jotenkin vähän nolottaakin laskea selkänojaa toisen “syliin” . Mutta jos edessäoleva haluaa laskea, niin koitan olla joustava ja kestää muulloin kuin ruokailun aikana.

  • Noora

    Itse en koskaan kehtaa laskea selkänojaa koska tiedän että itseäni ärsyttää kun edessä istuva tekee niin. Yleensä jos huomaan takana istuvan nukahtaneen niin uskallan laskea selkänojan, silloin tietää ettei häiritse :D

  • Rosa

    Tosi hyvä pätkä teiltä! :) Olet ihana äiti, todella luot kolmelle lapselle ihanaa lapsuutta. Muuten samaa mieltä, paitsi se kun pohditte kaljoittelevan nuorison koneessa häiriöksi.. Voihan sekin toki häiritä vaikka nukkuvia mutta kyllä minusta nuoret(mielellään suomalaiset myös ilman sitä alkoholia veressä) saavat hauskaa pitää ja kyllä jos porukalla ovat niin ääntä lähtee:D Aivan ihanaa vkl teidän perheelle!<3

  • Elllla

    Olen kyllä täysin samaa mieltä teidän kanssanne lasten kanssa matkustamisesta. Noin itsekin tulen tekemään, kun minulla on lapsia. :)

    Yksi ajatus nousi siitä, mikä itseä saattaa joskus lapsissa ärsyttää lentokoneessa. Se ei ole ne lapset, vaan ne vanhemmat! Voi kun kaikki vanhemmat olisivat sellaisia, kuin te, jotka pitävät lapset kurissa, opettavat käyttäytymissääntöjä jne. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät tällaisia ole, ja siksi moni saattaa yleisesti vihata lapsia lentokoneessa. Jatkakaa hyvää meininkiänne! :)

  • Savon

    Olen täysin eri mieltä, jokainen maksaa omasta istuinpaikastaan ja saa vapaasti laskea selkänojansa jos niin haluaa. Ei sitä mielestäni todellakaan tarvitse kysyä, saako niin tehdä. Itse vilkaisen, ettei takana istujalla ole tarjottimella ruokaa tai juomaa ennen selkänojan laskemista. Nukkumista varten selkänoja on pakko laskea. Jos joku tarvitsee lisätilaa lapselleen, niin eikö silloin kannattaisi ostaa hänelle oma lentolippu paikkoineen?

  • Anonymous

    Mahtava postaus. Itse lennän lapseni kanssa pitkiä matkoja (siis yli 12h + 4h) vähintään kerran vuodessa. En yleensä kysy takanaolijalta onko OK laskea penkkiä, mutta teen sen rauhallisesti ja hitaasti enkä laske selkänojaa ihan alas asti rysäyksellä, vaan ihan muutaman asteen kerrallaan. Enkä todellakaan tee tätä heti nousun jälkeen tai ruokailun aikana, vaan vasta silloin kun valot laitetaan pois ja cabinissa on “yö”.

  • Annu

    Heh, miten osuvaa että luin postauksesi 8 h kestävällä junamatkalla, jolla vinossa edessäni istuva nainen pamautti penkkinsä alas heti lähtiessä. :D Onneksi junassa on sen verran tilaa, että vieruskaverini (jota en tuntenut) pystyi siirtymään parin tunnin jälkeen toiselle paikalle. Kävi sääliksi tätä tuntematonta vierustoveria kyllä, ja mielestäni penkkiä ei pitäisi laskea alas kysymättä ensin toiselta. Jos olisin istunut tuolla paikalla, ei esimerkiksi töiden teosta läppärillä olisi tullut mitään…

    Ps. Kuuntelin podcastinne tämän junamatkan iloksi, jatkakaa ihmeessä niitä! :)

  • Jonna

    En ole ikinä kysynyt, voiko penkkiä laskea, ei ole tullut edes mieleeni. Se penkin laskeminen kuuluu niin “pelin henkeen”. Se oikeus ja mahdollisuus on jokaisella (paitsi viimeisellä penkkirivillä). En näe siinä penkin laskemisessa mitään ihmeellistä. Taikka että se olisi epäkohteliasta. Toki on kohteliasta nostaa penkki ruokailun ajaksi ja huomioida, jos takana istuva esim. matkustaa sylilapsen kanssa.
    Lasketaan jokainen penkkejä ihan vapaasti, sitähän se lentokonematkustaminen on, ahdasta.

  • Hanna

    Nyt on sellainen aihe, että pakko itsekin heittää lusikka soppaan! :D

    Ymmärrän kummankin kannan penkkiasiaan, mutta olen silti hieman enemmän nimimerkki dd:n puolella. Ajattelen asian itse niin, että esimerkiksi yölennoilla (tai ylipäätään mannertenvälisillä) matkustajalla on oikeus laskea penkkinsä, ei rysäyttäen kerralla toisen syliin, mutta esim. ruokailun jälkeen hitaasti, että takana oleva sen kerkeää huomaamaan. Lisäksi monessa nykykoneessa pöytä ei ole kiinni penkissä, vaan sillä on omat ”tuet” penkin reunoilla, jotta mahdollinen selkänojan kaato ei automaattisesti kaada kaikkea pöydällä olevaa.

    Ajattelen tilannetajun olevan näissä tilanteissa enemmänkin sitä, että jos takana istuva matkustaja huomauttaa tilanteen häntä häiritsevän, nostan penkin ja kunnioitan hänen pyyntöään.

    Koen itse kommunikoinnin koneessa todella vaikeaksi, vaikka kyse olisi vain edellisestä penkkirivistä. Meteli on kovaa ja jos kyseessä on kansainvälisempi lento, ei välttämättä (ralli)englannillakaan herätä oikean henkilön huomiota. Pahoittelut epäsosiaalisuudestani lentomatkoilla :D voit kuitenkin huomauttaa minulle, jos jollain lennolla satun kaatamaan penkkini syliisi :D

    Ps. Kiitos kivoista podcasteista!

  • Saara

    Me lennetään mummolaan usein Euroopan sisäisillä lennoilla ja 3-v osaa jo aika hienosti lentokone-etiketin. Silti lasten kanssa matkustaessa varaan mukaan aina korvatulppia, joita voin tarjota lähellä istuville, jos esim. vauva ei meinaa rauhoittua. Joku aina välillä on niitä kiitollisena ottanut vastaan ja kaikilla on vähän rennompi fiilis matkustaa. Itse olen niin lyhyt, että minua penkin siirtäminen takakenoon ei häiritse, mutta miehelläni polvet ottavat jo valmiiksi kiinni edessä olevan penkkiin, joten hän ei tosiaan meinaa sopia paikalleen, jos edessä oleva kallistaa penkkiään. ?

  • meow

    Arrrgh! Veit sanat suustani. Viimeksi kun olin lentokoneessa niin noin 11 tunnin lennolla edessä oleva herra piti penkkiä makuuasennossa koko ajan. Onneksi ruokailujen aikana lentoemäntä aina huomautti tätä herraa laittamaan penkin pystyyn mutta välittömästi sen jälkeen penkki takaisin makuuasentoon >:( Ja vieressä oleva vaimo oli samanlainen….

  • Jade

    Jälleen Hanna täyttä asiaa. Kerran lentäessämme mieheni kanssa Nykistä Helsinkiin edessäni istui eräs TV:stä tuttu henkilö joka heti nousun jälkeen laski selkänojansa aivan alas. Hän oli tässä makuuasennossa aivan koko matkan lukuunottamatta lounasta ja aamupalaa , silloinkin lentoemännän oli huomautettava, että selkänoja on nostettava ylös ruokailun ajaksi. Itse en halunnut laskea oman penkkini selkänojaa jottei takanaolijan tarvinnut kokea samaa joten tämän julkkiksen takaraivo oli n. 9 tuntia ihan kasvojeni edessä, kaiken lisäksi mies haisi voimakkaasti hien ja parfyymin sekoitukselta..Minulla oli jopa vaikeuksia päästä penkistäni ylös vessaan ja kävelylle ja mieheni oli aivan jumissa kun yritti könytä ikkunapaikalta tämän makaavan ”herran” ohi. Voin sanoa että viimeiset tunnit olivat aivan täyttä tuskaa, kamalin lento ikinä. Tietysti myös oma vikani kun en avannut suutani, mutta tämä herra ei vilkaissut taakseen kertaakaan ja oli kuin olisi ollut ainoa matkustaja koneessa. Siitä lähtien olemme joka kerta matkustaneet Comfort paikoilla ja exit paikoilla.

  • Kipsu

    Voi että, tää lentokoneen penkki-gate aiheuttaa ihan yhtä massiivisia tunteita kuin se, että pitääkö kaupan kassalla kapula laittaa omien ostoksien eteen vai jälkeen :D.

    Itse pyrin pitämään penkkini ylhäällä. Olen juurikin samoilla linjoilla kanssasi, että suljettu tila on niin pieni, että olisi “oikein”, jos kaikki matkustajat istuisivat nätisti pystyssä. Mitä tulee tuohon kysymiseen “saanko laskea penkkini?”, niin kuinka moni meistä suomalaisista vastaa totuudenmukaisesti, eli että “älä laske, on ahdasta”? Yleensä kysyminen on näennäistä ja takana istuva silti kiroilee mielessään. Ehkäpä sopivampi lausemuoto olisikin tiedottavampi “Hei, laskisin penkkini muutamaksi tunniksi alas, sillä yritän ottaa nokoset”? Eli ikäänkuin tiedoksi, että nyt tämä penkki laskeutuu, mutta no worries, en aio pitää tätä makuuasennossa koko kymmenen tunnin lentoa?

    Asiasta toiseen – haluaisin kehua blogisi alustaa. Pidän siitä, että etusivua skrollaamalla näkee postauksia pitkälle menneisyyteen, eli että ei tarvitse erikseen painaa “vanhemmat postaukset”-nappulaa aina kahden postauksen välein. Pidän myös siitä, että postaukset näkyvät etusivulla kokonaan, eli ei tarvitse eriseen painaa “lue koko postaus tästä”-nappulasta. Selkeästikkään nämä lisäpainallukset eivät ole mieleeni, mutta tosi kiva juttu, että sun blogissa niille ei ole tarvetta.

    Mukavaa viikonloppua!

  • Julia

    Kiitos Hanna upeasta blogistasi! Ihanaa, kun jaksat pohtia arkisiakin asioita syvällisemmin! Blogistasi huokuu se, että sinulla on elämässäsi tärkeitä arvoja, kuten muiden huomioiminen ja kunnioittaminen (silloinkin kun se on yleisen mielipiteen mukaan ns. ylimääräistä). Kiitos, kun jaat näitä arvoja meillekin mietittäväksi! Esim. vanhempi postauksesi autoilijan kiittämisestä muistuu mieleen lähes päivittäin!

    Lisäksi kiitos teidän podcastista, se on aivan loistava! Joku muukin lukija sanoi, että keskustelunne oli niin luonnollista, että meinasi itse kommentoida väliin – minulle kävi sama :D

    Aurinkoista viikonloppua! :)

    • Hei voi ihana kuulla että nämä asiat mitä itse usein päässä pyörittelen ovat olleet kaikille niin mileuista ja ajatuksia herättävää luettavaa! <3 Kiitos <3 Ja todella kauniisti näet minut ja blogini – se kertoo enemmän sinusta. Kiitos sinulle, että otit hetken päivästäsi, luit ja sen lisäksi vielä halusit ilahduttaa minua tällaisella kauniilla ja kannustavalla kommentilla! Ja ekstrakiitos vielä podin kuuntelusta! <3 Siinä vielä on paljon kehityttyvää, mutta haaste tuleekin omalla kohdalla siinä, että saan hallintaan omat vaikeat puhemaneerit ja samalla pidettyä energian iloisena ja sopivan pirskahtelevana. Ettei liiaksi mene pohtimaan omaa tapaa puhua… Luonnollisuuden säilyttäminen kun on se tärkein asia mistä haluaisin tässä podcastissakin pitää kiinni. Mutta ihana kuulla, että sinulle se kaikki välittyi juurikin ruona. Rentona keskusteluhetkenä jossa oli ilo olla mukana <3 Kiitos ja sitä samaa ihana sinulle! <3

  • dd

    Itse olen hieman eri mieltä penkin laskemisesta. Nukun lähes poikkeuksetta kaikki lennot ja herään vain syömään. En kuitenkaan pysty nukkumaan, jos penkki on pystyasennossa, sillä silloin pää tippuu eteenpäin. Koska kaikilla on mahdollisuus laskea se penkki (pl. joissain koneissa tietenkin se viimeinen rivi), saa takana oleva henkilö halutessaan menetetyn tilan takaisin laskemalla oman penkkinsä. Olettaen nyt, että puhutaan lyhyistä lennoista (vaikka Euroopan sisäisistä), niin ei näissä pikkukoneissa saa sitä penkkiä edes laskettua kuin muutaman asteen. Ei luulisi silloin hirveästi haittaavan toimimista, jos takana oleva itsekin laskee hieman penkkiänsä saadakseen lisää tilaa. Isoissa koneissa penkkiä saa tietysti laskettua paljon enemmän. Silloinkin on minusta ok laskea se kokonaan alas, kunhan ei tee sitä heti ensimmäisellä minuutilla ja nostaa ylös mm. ruokailujen ajaksi. Tietysti tilannetajua pitää hieman olla, mutta yleisesti ottaen en koe tekeväni väärin jos lasken penkkini kysymättä takanaistuvalta lupaa. Ja kyllä silloin tietysti tilanteen mukaan kysyisin, jos takanani istuisi henkilö vauva sylissään, mutta jos joku esimerkiksi pitää läppäriä pöydällä, niin sen ei luulisi olevan niin tärkeä juttu ettenkö voisi penkkiäni laskea. Ajattelen että tämä on myös hieman vastavuoroista – minä en valita siitä jos vauva itkee koneessa, sillä tiedän että sille ei voi mitään, ja mielummin matkustaisin ilman huutavaa vauvaa vieressäni. Mutta sen sijaan otan oikeudekseni laskea penkkiäni, jos haluan nukkua.

    En tahdo olla hyökkäävä mielipiteeni kanssa, mutta toivottavasti ymmärrät, että vaadin hieman matkustusmukavuutta, jos olen satoja euroja lentolipusta pulittanut :)

    • Anonymous

      Olen samaa mieltä kannassasi. Itse lasken penkkiä kaikilla paria tuntia pidemmällä lennoilla, koska tulen helposti pitkillä lennoilla huonovointiseksi. Penkin lasku auttaa ja parhaimmassa tapauksessani saan nukuttua näin. En ole ajattelut, että tekemällä näin ”tunkisin” näin toisen alueelle, koska liikkumavara on penkkiini suunniteltu ja tehty. Toki, jos olisi lapsi tms. niin varmasti ottaisi sen eri tavalla huomioon, mutta vielä ei ole omalle kohdalle tätä tilannetta tapahtunut.

      Vähän tuli postauksesta syyllistetty olo. Yleensä pidän lempeästä sävystäsi kirjoittaa asioista ja kritisoinnin sijaan kirjoitat kannustavasti ja niin, että pistää lukijan ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Tässä harmillisesti ainakin itselle tuli huono ja syyllistetty fiilis. Koskaan en ole tahallani aiheuttanut toiselle lentäessä tukalaa oloa, mutta silti olen ilmeisesti ”tykännyt, että oma oikeus on jyrännyt muiden viihtyyyden yli”, ”pamauttanut oman penkkini täyteen makuuasuntoon takaaolevasta piittaamatta” ja ”hävennyt omaa itsekkyyttä, kun en ole tästä kysynyt”.

      Olen lukenut blogiasi vuosia ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuli paha mieli lukiessa. Tai ehkä tämä vain kolahti, kun tuli syyllistetty olo asiasta, josta en koe, että tarvitsisi tulla. Joka tapauksesa Hanna olet mahtava ja jatkossa toivon samaa lempeää ja rakentavaa sävyä, sekä lämpöä, mitä blogiasi yleensä huokuu. <3

      • Lotta

        Itse harvemmin lasken penkkiä, mutta pakko kommentoida tätä “miksi ei kysyisi” -asiaa.

        Jos itse haluaisin penkkiä laskea en varmaan kysyisi takanaolijalta, koska silloin toisella on mahdollisuus vastata, että “ei, minä toivon, että pitäisit penkin pystyasennossa”. Tällöin olisin itse pattitilanteessa, jossa joudun valitsemaan oman epämukavan asentoni ja toisen ihmisen mielipiteen sivuuttamisen välillä.

        Saattaisin tosin kääntyä ja todeta, että “hei, mulla on nyt sellainen tilanne, että pitää laskea penkki. Toivottavasti tästä ei koidu liikaa haittaa”, jolloin huomioisin toisen ihmisen, mutta en antaisi tälle mahdollisuutta tehdä minusta paholaista sen takia, että hyödynnän lentolipun hintaan kuuluvan mahdollisuuden :)

        Saikohan tästä ajatuksestani kiinni?

    • Maria

      Olinpa kirjoittamassa ihan samanlaisen kommenttin… Olen myös sitä mieltä että kun olen maksanut lipusta silloin minulla olisi myös oikeus laskea penkkiäni. Etenkin pitkillä lennoilla/yölennolla. Mulla myös selkä kipeytyy todella helposti istuessa koneessa ja sitä helpottaa laskea selkänojaa ja laittaa tyyny alaselän ja penkin väliin. Tottakai poikkeuksena jos takana oleva matkustaa sylilapsen kanssa yms. Itse kyllä aina tsekkaan että takana olevalla ei olisi mitään pöydällä ja lasken selkänojaa aina varovasti. Mutta toisaalta mua ei ikinä haittaa jos edessä oleva laskee oman selkänojansa niin alas kun saa. En jaksa myöskään välittää ruokailun ajaksi pyytää nostamaan ylös jos toinen nukkuu.. muuten pitäis ihan ite tajuta :D

    • Moikka!

      Kiitos ensinnäkin erittäin asiallisesti ja hyvin muotoillusta eriävästä mielipiteestä. Näiden kautta sitä todella pystyy ymmärtämään toisia paremmin. kiitos!

      Olet ihan oikeassa, että tilanteita on monia ja tilannetajua pitää olla. Joissakin konetyypeissa tosiaan sitä penkkiä ei saa juurikaan laskettua ja muutos ei ole niin suuri – mutta jos koet että se muutos on suuri sinulle kun sen lasket, niin miksi se ei olisi sille takanaolijallekin? Koska tosiaan voi olla että jos kaikki dominonlailla laskevat penkkiä niin se viimeinen ei saa sitä lisätilaa laskemalla omaansa? Minusta siitä syystä on aina kohteliasta edes kysyä, koska MIKSI EI kysyisi? Minusta on hyvä lisätä ihmisten kohtaamista arjessa ja toisille rohkeasti puhumista? Koska ihan yhtälailla se toinenkin on makasanut monia satoja euroja siitä lentolipusta.
      Ja mielestäni asia ei ehkä suoraan ole verrattavissa itkevästä lapsesta valittamiseen. Koska niinkuin sanoit, sille ei voi oikein tehdä mitään. Lapsi on pieni ja minä lupaan äitinä että se äiti varmasti yrittää hädissään aivan kaiken, että se lapsi olisi hiljaa. Tämä penkin laskeminen on aikuisen ihmisen ihan tietoinen valinta, josta voi käydä keskustelua. Pienen lapsen itkemisestä ei. AInut mitä voi kanssamatkustaja pienen itkevän lapsen kanssa tehdä on yrittää auttaa, minä saatan yrittää näyttää esim. omien lapsieni leluja tai viedä huomiota ihan muualle ystävällisesti ilmeillen.
      Mutta kiitän vielä että niin asiallisesti, ystävällisesti ja perusteellisesti avasit ihan toistakin näkökantaa aiheeseen! :)

  • i

    Siis tuo nainen,joka sanoi Metille ”että kannattaisi matkustaa lasten kanssa minne pääse laivalla” oli niin törkeä. Miten ihminen edes jaksaa olla noin töykeä? Tietenkin ymmärrän heitäkin jos ovat ajoissa varanneet paikkansa,mutta hieman inhimillisyyttä edes pientä lasta kohtaan.
    Tuossa vika oli kuitenkin lentoyhtiön, miten heidän järjestelmänsä edes voi laittaa noin pientä lasta yksin? Jokainen ihminen varmasti ymmärtää, ettei ainakaan alle 5-vuotiasta voi laittaa yksin istumaan. Eihän 3-vuotiaalle voi sanoa, että istut nyt siinä,jos pelottaa niin pelottaa.
    Lennän paljon kahdestaan 2,5-vuotiaan poikani kanssa ja hänetkin on joskus laitettu toiselle riville kuin minut (tämä on kyllä sitten viimeistään check-in vaiheessa sitten korjattu). Kenen vastuulla lentonyhtiö kuvittelee pienen lapsen olevan jos hän nousun aikana rupeaa avaamaan turvavyötään? Tästähän taisi olla juttua lehdissäkin vähän aikaa sitten kun Finnair oli laittanut pienen lapsen yksin istumaan.Minusta on todella törkeää jos täytyy etukäteen varata paikka,jotta lapsi pääsisi varmuudella vanhempansa viereen.
    Itse en myöskään ymmärrä ihmisiä,jotka lentokoneessa esim. pitävät äänen päällä vaikkapa peltatessaan jotain peliä padilla. Miksi joku luulee sen olevan ok pienessä tilassa missä kaikki muutkin saavat kuunella sitä pimpotusta? Lentokoneessa jos jossain niin voi todella suosiolla laittaa ne kuulokkeet korville (myös lapsille). Haha kunnon vuodatus tuli tässä,mutta ihmisten välinpitämättömyys on välillä niin turhauttavaa.

    • Kyllä. Senkin asian olisi voinut esittää aivan toisin. Jos se olisi ollut niin tärkeää olla niillä valitsemilla paikoilla, niin senkin hän olisi voinut selittää, etä “voi anteeksi – varasimme nämä tietyt paikat jo kuukausia sitten. Jännitän vähän lentämistä ja se että mieheni on vieressäni auttaa siihen suuresti. Voisikohan kukaan muu vaihtaa?”. Mutta tässä tapauksessa nainen vain selvästi oli ärsyyntynyt lapsista ja oli harmillisen töykeä. Ja ihan samaa mieltä. Ihan naurettavaa rahastusta jos pienten lasten kanssa matkustavien on maksettava molempiin suuntiin se 20e + 2oe kaikkien perheiden jäseniltä, että varmasti pääsee vierekkäin?! Onhan se tosiaan lentoturvallisuuttakin että perheet ja lasten huoltajat vieressä! Onneksi kyllä pääsääntöisesti lentoyhtiöt tekevät kaikkensa että perheet ovat vierekkäin. Olen siis samaa mieltä. Ja kuulokkeet on minustakin todella hyvä olla mukana. Joskus meillä on unohtunut, mutta silloin olen vahdannut poikein kuuntelua niin, että ääni on niin pienellä ettei se häiritse muita. Mutta kyllä. Tarvitsisi sellaisen lentoetiketin kaikille!

      • Mm

        Minuakin ärsyttää ihmiset, jotka kaatavat penkkinsä toisen syliin välittämättä kysyä tai edes katsoa, mahtuuko sen tekemään. Viimeksi luin pitkällä lentomatkalla paksua kirjaa, jota pidin pöydällä hiukan pystyasennossa. Edessä istuva nainen kaatoi tuolinsa niin, että kirja jäi siihen väliin enkä meinannut saada sitä siitä edes pois. Kun katsoin, mitä nainen
        edessäni teki, hän ei edes nojannut penkin selkään, vaan istui
        selkä suorana ja tutki jotain karttaa. Ei ollut mitään tarvetta läväyttää penkin selkää alas! Toinen asia, mikä myös todella ärsyttää, on Finnairin rahastus paikoista! Finnair toimii kuten halpalentoyhtiöt, mutta kun vaan ei ole halpa ollenkaan. Ihmettelen suuresti, ettei samalla varausnumerolla matkustavia perheenjäseniä laiteta vierekkäisille paikoille, pikemminkin jokainen ripotellaan eri riveille kauas toisistaan. Minusta tuo ei ole hyvän eikä palvelevan lentoyhtiön merkki!

        Ihanasti sinulle sopii tuo neuleen punainen väri ja laukku on kaunis!

  • Satunnainen matkustajatar

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi tässä asiassa. Saako kysyä, oliko tuo töykeä mies kuvaamassasi tilanteessa suomalainen? Ikävä sanoa mutta minusta suomalaiset tekevät tätä eniten.

    Sehän tosiaan on vähän kuin domino efekti. Jos edessä istuva laskee selkänojan syliisi, siinä on vähän pakko laskea omaansa myös. Sitä ei kuitenkaan tarvitse laskea ihan järjettömästi vaan ottaa se takana istuva huomioon. Itse yleensä kyllä sanon edessäistuvalle, että voisitko mitenkään kiitos nostaa sitä istuintasi vähän, sillä minulla on todella vähän tilaa täällä takana. Jotkut tosiaan vaan mulkaisevat eivätkä välitä tippaakaan, toiset taas pyytävät anteeksi ja nostavat selkänojaa. Jos eivät nosta, niin sitten käännyn takana istuvan puoleen ja sanon, että olen pahoillani mutta minun on pakko vähän laskea selkänojaani kun muuten muserrun tänne.

    Puhut niin täyttä asiaa. Ärsyttää ihmisten itsekkyys ja välinpitämättömyys. Itsekin tykkään istua vikalla rivillä (silloin ei kukaan potki selkänojaa takana) mutta siinä on tosiaan tuo vaara, että jää litistyksiin.

    Yksi asia myös, mikä ärsyttää on se, kun vieressä istuva laittaa kyynärpäänsä molemmille käsinojille. Niitä käsinojia on kolme eli yksi per matkustaja!

    Ja tämä juttu, josta en tiedä, uskaltaako sitä edes sanoa. Kun viereen istahtaa niin isokokoinen tyyppi, että hän vie vähintään puolet sinunkin istumapaikastasi. Istu siinä sitten. Kerran minulle kävi niin mutta kone ei onneksi ollut täynnä eli pystyin siirtymään toiselle paikalle. Aina ei käy niin hyvä tuuri.

    • Riina

      Meille kävi kerran mieheni kanssa ennen lapsia (onneksi ennen lapsia) niin että oltiin ostettu kalliit eturivin paikat missä enemmän jalka tilaa ja ikkunapaikalta missä oli vain kaksi vierekkäin, keskirivillä jossa kolme vierekkäin oli pariskunta ja heillä oli sylilalapsi, he kysyivät meiltä voimmeko vaihtaa paikkoja koska heillä on lapsi vähän kipeä ja aiheuttaisi vähemmän haittaa siinä reunassa no mehän tietysti suostuimme, siinä vaiheessa se kolmas paikka oli tyhjä ja istuin itse siihen keskelle, aika järkytys oli kun siihen minun viereen istui niin isokokoinen mies että hän vei vähintään puolet minut penkistäni, jouduin koko matkan nojaamaan mieheeni ja selkä oli kyllä niin kipeä 10h lennon jälkeen.
      Silloin sitä mielessään kirosi että miks ikinä suostuttiin tähän koska en ikinä maksaisi 100e siitä että saan joo enemmän jalkatilaa mutta istua vain toisella kankulla koko matkan ja kaiken lisäksi lapsi nukkui koko lennon vauvan kopassa lattialla. Nykyään kun on itsellä lapsia ja matkustettu niiden kanssa aika paljon niin ymmärrän kuinka hirveää heillä olisi sen lapsen kanssa siinä keskirivillä ollut jos lapsi ei olisi nukkunutkaan vaan ollut kiukkuinen.
      Ja tietenkin kaikilla on oikeus matkustaa mutta tämän kyseinen herra otti kyllä kaiken ilon irti siitä ja oikein levitti haarat levälleen siinä jolloin minulla pieneni vieläkin se istumatila, eli toivoisin myös heiltä vähän ymmärrystä vaikka itse olen pienikokoinen.

    • Joo toki! Oli suomalainen ja ymmärsi tasan mitä sanoin. Häntä vain ärsytti että pyysin häntä nostamaan penkkinsä. En ole itse niin kiinnittänyt huomoita siihen että onko minkämaalainen ihminen kyseessä, mutta näemmehän me varmasti suomesta matkaavanina eniten suomalaisia ympärillä.

      Ja siis juuri näin. Itsekään en koskaan laske nojaa jos on muita takana ja jos lasken niin en koskaan kysymättä ja en täyteen lepoasentoon. Lentokone on tosiaan pieni tila ja siinä tulisi kaikkien tulla toimeen. SInne mahtuu monia hankaloittavia tekijöitä…

  • Emma

    Hei Hanna!
    Olen blogisi melko uusi lukija, ja heti täytyy todeta, että pidän blogistasi ja vaikutat todella mukavalta tyypiltä! Aion siis jatkossakin seurailla blogiasi!
    Sinun ja Metin podcast on ollut myös hurjan mielenkiintoinen. Vaikka itselläni ei ole lapsia, niin kuuntelin 2. jakson todella innoissani. Te osaatte puhua niin rennosti ja kivalla tyylillä! Kiitos paljon kaikesta inspiraatiosta :)
    Ihanaa kevään alkua sinulle!

    Terveisin,
    Emma

    • Moi Emma ja voi kiitos niin että olet eksynyt blogini pariin! Ihana kun tänne vielä eksyy ihan uusiakin lukijoita! <3 Kiitos kovasti todella kauniista palautteesta ja ihanasta tsempistä <3 Todella ystävällistä. Ihanaa että olet löytänyt tänne. Aivan ihanaa kevättä ja toivottavasti kuulen sinusta vielä! :)

  • Voi, nämähän olivat kuin omia ajatuksiani! Juuri taas takana edestakaiset lennot lasten kanssa Jenkkeihin ja voi sitä hampaiden kiristelyä… Edessämme istunut pariskunta ei suostunut matkustamohenkilökunnan pyynnöistäkään huolimatta nostamaan selkänojiaan ruokailujen ajaksi. Aina ei pysty ymmärtämään vaikka kuinka yrittäisi.?

    • Ai kauhistus. Ruokailujen ajaksi vielä kun se on nostettava! :/ Onpa itsekästä ja tympeää. Ja se on totta. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää niin joskus on vain todella vaikea.

  • Evelyn

    Tämä sama ilmiö on toistunut monen monta kertaa junassa :/ Usein edessä istuva pamauttaa penkkinsä taka-asentoon mitään kysymättä. Kerran minulla oli se tarjotin auki ja siinä juoma, kun joku laittoi penkin taka-asentoon ja hyvä, ettei juomat lentäneet päälleni. Varaan yleensä pidemmille matkoille lehden mukaan ja sitä onkin kiva lukea, kun saa pitää lehden naamassa kiinni :D En vain oikeasti ymmärrä miten ihmiset voi olla niin pöhköjä! Ei yhtään viitsitä kattoa taakse, että olisikohan tää takana istuvalle ok… Tästä syystä en koskaan itse laita penkkiäni taaksepäin, sillä tiedän, ettei se ole todellakaan kivaa sille takana istuvalle istua kuin sillit purkissa!

    • No siis juurikin näin! Olen kuullut hurjan monia kertomuksia siitä miten ihmisillä on menneet ipadit ja läppärit rikki kun ihmiset edessä ovat vain rysäyttäneet penkin alas ja näyttä on esim rusahtanut… Ihan sama juttu. En todellakaan laita penkkiäni taaksepäin kysymättä ensiksi.

  • pauliina

    Molemmat podcastit kuunnelleena, olen ihan myyty! Voisiko sanoa että, odotan jo maanantaita ja uutta jaksoa.

    Asussa oleva laukku on upea! En ihmettele miten olit heti aivan myyty :)

    • Voi miten ihanasti tsemppaat! <3 Kiitos niin paljon. Itse on vielä niin hutera uuden kanssa ja paljon opeteltavaa niin kannustaa ja piristää niin hurjasti tällainen tsemppi <3 Kiitos. Ja eikö olekin ihana! Päivän pari sitä mietin ja totesin, että todella sen haluan vaikka en sitä ollut etsinyt. Uskon sen saavan käyttöä sen edestä <3

  • Janeem

    Teidän uusin podcast oli todella mielenkiintoinen! Itselläni ei ole vielä lapset ajankohtaisia, mutta silti olisin saanut toisenkin puoli tuntia kulumaan ihan kepeästi. Teidän keskustelu on niin luontevaa, että kerran meinasin itsekin avata suuni sanoakseni jotain!:’DD ja kerrotte muutenkin tosi mielenkiintoisesti asioista, ainoa vaan että hyvä kun ei yöunet menny miettiessäni tätä kamalaa naista jonka Metti oli kohdannut lentokoneessa. Jokatapauksessa, uusia podcasteja odotellessa!

    • Voi kiitos hurjasti ihanasta palautteesta! :) <3 Vielä on paljon skarpattavaa omissa puhemaneereissa mutta ihana kuulla että se hymy tarttui ja aiheet puhuttelivat silti! <3 Ja kyllä, joskus tällaisia tapahtumia itsekin jää pyörittelemään päässään. Miksi toinen toimi niinkuin toimi? Mitä olisi pitänyt itse sanoa? jne. Mutta kiitos niin paljon tuesta ja kannustavista sanoista! <3 Oot kovin ystävällinen!

  • Henrika

    Uusin podcast oli mukavaa kuunneltavaa! Minäkin kannatan lasten kanssa matkustelua, ja nyt kolmevuotiaan tyttömme kanssa olemme joka vuosi ulkomaan matkan tehneetkin :) Tällä hetkellä vastasyntynyt vauva rajoittaa matkailua hetken aikaa, ja tietenkin käytettävissä olevat lomapäivät ja rahatilannekin vaikuttavat siihen, ettei koko ajan voi olla reissussa :D Minulla tuli mieleen viimekesäisestä reissustamme se, että tyttömme alkoi itkeä vuolaasti kun Helsinki-Vantaalla hänen rattaansa piti laittaa ruumaan :’D Kävimme sitten keskustelua, että ne kyllä tulevat matkakohteessa takaisin ja onneksi tulivatkin. Olimme etukäteen lukeneet lastenkirjaa lentokoneessa matkustamisesta, ja se oli kyllä hyvä juttu! Lapsi jo tiesi etukäteen mitä lentokentällä ja -matkalla tapahtuu :)

    • Voi miten ihana oli kuulla teidän kokemiuksianne matkustustesta lasten kanssa! Ja kiitos niin paljon että kävit kuuntelemassa ja vielä niin ihanasti tulit meitäkin piristämään tällä kauniilla kommentilla! Kiitos! Ja tosiaan, kaikelle aikansa, reissussa ei tosiaan voi koko aikaa olla, mutta onneksi se arki onkin kuitenkin ihaninta! <3

  • S

    ISO Aamen tälle! :D Olen miettinyt ihan samaa aina lentokoneessa, junassa ja bussissa matkustettaessa.. Ei tulisi itsellä mieleenkään laittaa selkänojaa alemmas, ellei ole oikeasti huono olo ja silloinkin vain muutaman sentin ja kysyn takana olijalta. Minulla on ahtaanpaikan kammo ja voin helposti huonosti, jos oma tila “pienentyy” entisestään. Kiva, kun kirjoitit aiheesta! Muutenkin tämä ihan lemppariblogini, vaikka harvoin kommentoin :)

    • Voi ihana kuulla sillä mietin ihan samoin. Se ei ole paitsi epäkohteliasta, mutta myös vaarallista. Takana voi olla kuumia juomia, läppäreitä joista näytöt murskaantuu jne. Pitäisi olla tällaisissa tilanteissa ja paikoissa erityisen tietoinen omasta ympäristöstään. Ja kiitos niin kovasti kun käyt ja kauniista kohteliaisuudesta! <3

  • Miia

    Luojan kiitos en ole moista tilannetta kohdannut lentokoneessa, terveisin 184-senttinen, jolla on jo tarpeeksi tukalat oltavat koneessa! Ihanaa, että kirjoitat tällaisia postauksia, jotka toivottavasti saavat monet kyseenalaistamaan toimimistaan arkipäiväisissä tilanteissa. Vaikutat itse todella lämminsydämiseltä, mukavalta kanssaihmiseltä siis! :)

    • Voi kiitos niin paljon, että pidit postausta aiheellisena! Koska tähän törmää matkustaessa jatkuvasti ja minusta se on käsittämätöntä, että pelätään puhua sille toiselle ihmiselle. Yhteisöllisyyttä ja ihmisten kanssakäyntiä pitäisi niin vaalia tällä somenaikakaudella. Ja kiitos kovasti kauniista sanoista <3 Ihminen olen minäkin kaikkine heikkousineni, mutta yritän kovasti itseäni kehittää mahdollisimman moninaisesti. Kiitos <3

  • Ansku in Ireland

    Mielenkiintoinen postaus. Kerran san franin lennolla takanaolija annatti minulle kun laskin penkkiä vaikka selitin hänelle että olin työreissulla ja minun tarvitsee mennä seuraavana aamuna töihin hence tarvitsen unta ? mutta yhdyn sanoihisi, on tärkeää tiedostaa kaikkien tilanpuute ja ottaa kanssamatkustajat huomioon. Jonakin päivänä ne keksii sellaisen teleporttelin ja voosh! Oot Australiassa ? sitä odotellessa…

    • Voi härregyyd kun mäkin odottelen tuota teleporttia! :D Mutta kyllä, tuo on sellainen tilanne että ei siihen suoranaista oikeaa tai väärää ole – olisi vain jotenkin oltava kohtelias tai sitten jopa neuvottelija :D Jos nyt kahdeksi tunniksi laskisin niin ostan sulle vaikka viinipullon siitä hyvästä? :D LOL. Koska jos sen penkin laskee vastustuksesta huolimatta niin silloin hyvin todennäköisesti sen saa tuntea potkimisena selässään. Minkä ymmärrän senkin, koska sitä tilaa ei tosiaan ole eikä siellä pysty liikkua niin ei toinenkaan sitten tee sitä ekstraeforttia. Mutta – teleportti olisi ihan jees :D

  • Haidi

    Siis vitsi tämä penkkikeskustelu :D en kestä! Minulta on kerran kysytty haittaako jos edessä oleva laskee penkkiä, onneksi kysäisi koska tarjottimella oli tavaraa, joka muuten olisi lentänyt syliini. Ehkä siinä on se, ettei kehdata kysyä kun tietää itsekin, ettei ole kiva jos selkänoja on naamassa kiinni? Itse monesti torkun tai luen koneessa, joten penkinlaskeminen harvemmin häiritsee huomattavasti, mutta olisi se kiva jos kysäisi. Itse en koskaan laske nojaa ihan vaan siitäkin syystä, että tämä tekniikan ihmelpasi ei sitä edes osaa tehdä :’D

    • No sehän siinä on kun takana voi helpostikin lentää juomat ja ruoat syliin sekä jos koneella tekee töitä voi näyttökin mennä rikki jos kunnolla sen penkin oikein rysäyttää päälle. Näitä on tosiaan hyvä määrä koneissa käynyt. Ja ihan samaa mieltä – olisi aina kohteliasta kysyä. Ei ole ok mennä itsekkyys edellä. Muuten sen tuntee aika nopeasti selkään potkimisena… Jos toinen ei kunnioita sinun tilaasi, miksi toinenkaan olisi erityisen varovainen?

  • EmmiU

    Mä rakastan matkustelua, mutta mua ahdistaa vähäsen lentokoneet ahtauden ja juurikin tämän selkänojien laskujen takia. Muutenkin istuu vierustoverissa kiinni, on kuuma ja sitten joku laskee selkänojansa alas. Huoh.. kysyäkin voisi, että käykö se. Itse en ikinä lennoilla laske selkänojaa, kun en koe sille tarvetta.
    Kaikilla lennoilla maksan hiukan ylimäärästä ja valitsen itse oman paikan. Otamme yleensä paikat exit riviltä, mieluiten toiselta exit riviltä, koska exit rivien paikkojen selkänojaa ei pysty kääntämään+ joillakin exit paikoilla on huomattavasti enemmän jalkatilaa ja edessä olevan penkki ei ole suoraan naamassa kiinni ?

    • Mulla sama. En mäkään sitä laske jos ihmisiä on takana. Jos tuntuu että on joku ihan pakottava tarve niin sitten vähintään kysyisin takanaolijalta, ja silloinkaan en kehtaisi kokonaan pistää. Meillä KAIKILLA on siellä ahdasta. Miksi olla niin itsekäs ja tykätä, että mulla on tähän oikeus ja piste? Ja hei tosiaan – tuo on hyvä tapa myös. Syliklapsen kanssa ei noilla paikoilla saa istua, mutta muillekin lisää tilaa tarvitseville tuo on hyvä muistaa jos haluaa maksaa vähän ekstaa lisätilasta :)

  • Leeni

    Miks kirjotatte molempien instoissa noista podcast-jutuista englanniksi kun käsittääkseni ne podcastit on kuitenkin suomeksi eli enkunkielisiä seuraajia ne ei kosketa? :) en oo vielä ehtiny kuuntelemaan kumpaakaan mutta aiheet vaikuttaa mielenkiintosilta, pitää kuunnella jossain välissä! :)

    • Kyllä podcast on suomeksi, mutta tosiaan meidän instakuvien tekstit on aina englanniksi. Itse asunut yli 10vuotta ulkomailla ja paljon ulkomaisia ystäviäkin ketkä seuraavat niin olen vain pitänyt kivana että hekin ymmärtävät kuvatekstit. Ilmoitan myös uusista postauksista englanniksi, vaikka onhan nekin suomeksi :/ Poikkeus on yhteistyöt, jos niissä toivotaan nimenomaan suomenkielistä tekstiä. :)

      Ja hei kiitos! Toivottavasti ehdit vielä kuunnella! Kerrohan mitä mieltä sitten olit! :)