CATEGORIES

Seitsemän lempikorua

27.2.2016

Vuosien saatossa, minusta on tullut kullan ystävä. Nuoruudessa käytin oikeastaan vain hopeaa, mutta tällä hetkellä tuo kylmempi jalometalli valikoituu päivän koruksi harvemmin. Koen kullan lämmön sopivan itselleni paremmin. Hopea tuntuu varastavan väriä ihosta ja hiuksistani, kun taas kulta tuntuu tuovan lisää syvyyttä. Tästä syystä valtaosa lempikoruistani ovat kullanhohtoisia. Tässä seitsemän korua, jotka ovat ehdottomat suosikkini.

myfavouritejewellery-1761titles

Ensimmäiseksi on mainittava kihla– ja vihkisormukseni. Ne ovat rakkaimmat omistamani korut. En ole päivääkään ilman niitä. Ainakaan jos ei ole ihan pakko. Vihkisormukseni on sen verran paksu, että tasaisin väliajoin (kerää likaa alleen, rodinointi heikkenee ja metallihippuset pääsevät kosketuksiin ihoni kanssa) minulle kehittyy sen alle sormusihottumaa. Täten ne hetket kun sormus on rodinoitavana tai ärsyyntynyt sormi kaipaa ilmakylpyä, on minulla melkoisen alaston olo. Onhan ne nimettömässä yli 1/3 elämästäni olleet. Toiseksi rakkain koru on rakkaalta isoäidiltäni peritty Diana-sormus, joka tällä hetkellä on kultasepällä korjauksessa taittuneen kiinnikkeen takia.

Minulla on oikeastaan aina päällä timanttikorvakoruni. Erittäin harvoin vaihdan niitä pois. Joskus juhlavemmissa iltamenoissa saatan vaihtaa tilalle jonkun näyttävemmän roikkuvan parin.

En kovin usein käytä kaulakoruja, mutta viime vuoden ehdoton suosikki oli Thomas Sabon aurinkoriipus. Miten täydellinen se olikan Kalifornian aurinkokylvyssä. Nyt Suomeen palattuani en ole käyttänyt sitä yhtä paljon, mutta kesää kohti varmasti enemmän. Pitkään kestäneen statement necklace-vaiheen jälkeen huomaan nyt ihailevani enemmän siroja ja pieniä kaulakoruja.

Jos kaulakoruissa olen siirtymässä siroihin yksilöihin, niin ranteessa on melkein päinvastainen tilanne. Olen jo muutaman vuoden suosinut massiivisempia rannekoruja. Ehdottomat suosikkini ovat Hermèsin clic-clac h-rannekorut (mustana ja valkoisena) sekä Hermèsin valkokultainen kuvioitu rannerengas. Ne paritan melkein poikkeuksetta tuon paksun kultaketjun kanssa, jonka olen äidiltäni saanut. Äitini osti sen nuoruusvuosinaan ensimmäiseltä Amerikan-matkaltaan, minkä vuoksi se lukeutuu tunnearvonsakin takia tärkeimpiin koruihini.

Korulaatikosta löytyy siis tarpeeton määrä rihkamaa, sillä sanoisin käyttäväni näitä seitsemää melkein 99% prosenttia ajasta.

16 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • noora

    Heippa.
    Olisiko mahdollista saada enemmän tietoa Tiffanyn sormuksestasi? :)

    • Mrs.V

      En tiedä oikein mitä muuta tietoa siitä pitäisi antaa? En ehkä koe mukavaksi luetella tarkkaa karaattimäärää, saati hintaa. Mutta jos Tiffanyn sormukset kiinnostavat niin heidän nettisivuiltaan löytyy helposti kaikki tieto siitä omasta suosikista! :) Minun sormus on leikkaukseltaan “princess cut” – eli neliön muotoinen. Sormus varmasti vilahtelee aina postauksissa! :)

      • Noora

        Kiitos viestistäsi :)
        se on niin kaunis :)
        Haaveilen itsekin tiffanyn sormuksesta, mutta harmittaa kun heidän nettisivuiltaan tuntuu olevan vaikea löytää hintoja :(

        • Mrs.V

          Ei mitään! :) Ja pahoitteluni että musta ei ollut enemmän apua… :/ Mutta luulisin, että malleja googlettamalla voi löytää hinnankin? en ikävä kyllä varmaksi osaa sanoa :/

  • Kauniit korut ja muistot tekevät niistä vielä arvokkaammat. Itse ostin Hermèksen rannekorut ennen joulua ja ovat kyllä siitä lähtien olleet ranteessa päivittäin. Tykkään niistä, kun niitä ei juuri edes tunne käytössä.

    • Mrs.V

      Ihan sama juttu! Hyvät kädessä ja olleet mullakin melkein päivittäin käytössä! :)

  • Maija M.

    Myös minä pidin joskus enemmän hopeakoruista, mutta nykyisin kultaisista. Koska myös itse tulee käytettyä lähes aina samoja koruja, vein surutta kaikki turhat rihkamakorut kirppikselle – ja ne löysivät onneksi uudet omistajat. Olen samaa mieltä siitä, että koruilla joilla on tunnearvoa tai spesiaali tarina, ovat kaikkein rakkaimpia. Tiffanyn kihlasormuksesi on mielettömän kaunis!

    • Mrs.V

      Joo, minunkin pitäisi tehdä samoin… Rankalla kädellä vain käydä läpi ne kaikki korut, joille ei löydy tarpeeksi käyttöä. Kiitos vielä kovasti – minustakin se on upea! :)

  • riikka

    Korusi ovat kauniita! Tuli jostain kumman syystä mieleeni, että onko perheellänne vielä koira? Joskus koira-aiheisia postauksia tuli useinkin, mutta viime aikoina en ole sellaista nähnyt. Muistan, että toinen menehtyi, mutta toisen kohtalo ei tule mieleeni.

    • Mrs.V

      On vielä toinen meillä! :) Amerikan ajan asui isälläni (matka Losiin olisi ollut liian pitkä ja riskialtis niin vanhalle ja isolle koiralle). Mutta täällä rauta rouva on vielä voimissaan! :)

      • riikka

        Ihana kuulla! :) Toivottavasti joskus saamme nähdä vielä kuvia hänestä :)

  • Tätä postausta lueskelin junassa ja vaistomaisesti sipaisin sormeani jossa on koko elämäni ollut joku sormus, tällä hetkellä hopeinen aikanaan äidin äidin vanha kultainen, ja tajusin, että unohdin kaikki koruni kotiin.. Nyt on alaston olo :D itselläkin rakkaimpia koruja ovat tunne arvoa sisältävät yksilöt. Äidin äidin vanha kultainen paksu rannekoru ja itse ostetut/saadut Tiffany&co korut!

    • Mrs.V

      Voi ei! Know the feeling! :/ Mutta niinhän se on… Meilläkin tässä lähialueella on ollut viimeaikoina huomattava määrä kotimurtoja. Joutunut hiljattain miettimään myös sitä, kuinka monet asiat voi kyllä ostaa/hankkia uudestaan, mutta eniten harmittaisi juuri nämä perintökalleudet, joiden tunnearvoa ei voi mitata. Jos ne menettäisi, niin se kirpaisisi syvästi…:/

      • Apua voi ei! Toivotaan, ettei murrot osu kohdalle ja vähenisi siellä nyt muutenkin :/ tunnearvolliset asiat kun ovat niin korvaamattomia ja se menetys olisi kamala.

  • Ana

    Sormuksesi ovat upeat!
    http://style-by-ana.blogspot.fi/

    • Mrs.V

      Kiitos Ana! <3