CATEGORIES

Poikien äiti(kö?)

7.4.2016

Miten ihanaa, kun aurinko esittäytyy jo moneen otteeseen viikon aikana! Joka kevät saa toistella samaa, mutta kyllä tämä valo vaan tekee ihmeitä. Kolmas raskaus on vetänyt minusta mehut niin totaalisesti, että kevätaurinko on ollut melkoinen pelastaja.

Näissä kuvissa mennään taas MOB (mother of boys) -takki päällä. Tässä viime viikkojen aikana olen huomannut, että moni olettaa minun toivovan kolmanneksi lapseksi tyttöä, mistä olen ehkä vähän hämilläni. Toki olisi ihanaa, että olisi molempia sukupuolia, mutta aivan yhtä iloinen ja onnellinen olisin kolmannesta pojasta. Molemmissa on omat aivan ihanat puolensa. Minulla on aina vain ollut tunne, että minulla tulee olemaan poikia. Siihen ei ole mitään syytä. Toki jokainen vanhemmaksi haluava voi omia toiveitaan ajatuksissaan pyöritellä, mutta minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään väliä sukupuolella. Lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä, joten olen vain onnellinen siitä, että meille kolmas suotiin. Kumpi ikinä sieltä tulee olen varmasti sitä mieltä, että näin kuuluikin mennä. <3

blue coat and sneakers-1461 blue coat and sneakers-1542 blue coat and sneakers-1507 blue coat and sneakers-1483 blue coat and sneakers-1570 blue coat and sneakers-1554blue coat and sneakers-1471pictures by Alexa Dagmar

coat GINA TRICOT
top ZARA
pants H&M
shoes ADIDAS
bag CHLOÉ
sunnies CÉLINE

90 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Mari

    Moi Hanna,

    onnea odotukseen. Olen myös kahden pienen pojan äiti ja odotan kolmatta lastamme. Olen lähes varma että meille tulee kolmas poika vaikka asia selviääkin meille vasta kesäkuun alussa rakenneultran yhteydessä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja luen mielelläni postauksia myös äitiyteen ja odotukseen liittyen, vaikka kyseessä onkin muotiblogi :)

    • Mrs.V

      Voi ihanaa! Paljon onnea! <3 Kun teille asia selviää, niin jos vaan jaksat infota minulle, niin kerrohan kumpi tuli! <3

  • Heidi

    Heippa Hanna! Ihana postaus ja kyllä todella vaikutat juurikin äidiltä, jolla on sydän paikallaan. Minulla on kaksi pientä tyttöä, joista olen valtavan onnellinen. Jos me kolmatta yritettäisiin ja meille se suotaisiin, minulla on vahva tunne, että tyttö se varmasti olisi. En tohdi edes ajatella, että pitäisi olla tietynlainen luku lapsia ja tiettyjä sukupuolia. Lapset ovat kyllä lahja! Varmasti olisin yllättynyt ja onnellinen pojasta, mutta meidän tapauksessa, itsellä on vahva tunne siitä, että minä olen MOG. Mother of girls. Onnellista odotusta!

  • satu

    Mulla oli täysin samoja mietteitä, tosin niin päin että oli kaksi tyttöä ensin. Kolmas sai mun ja miehen mielestä olla kumpi vaan, mutta ulkopuoliset oletti että “yritetään poikaa”…

    Poika sieltä sitten tuli. Ihana pieni poikavauveli tuossa vieressä tuhisee <3

    Ihanaa loppuodotusta ja tsemppiä arjen tohinoihin!

  • SatuJii

    Pakko vielä kertoa omaa tarinaani… Täällä blogissasi ihana, positiivinen tunnelma. Ensimmäisen raskauden kohdalla toivoin mielessäni kovasti tyttöä, vaikka muille kerroin aina toivovani tervettä lasta. Molemmat toiveeni toteutuivat eli saimme terveen tyttövauvan <3 Toisen raskauden kohdalla toivoin mielessäni edelleen tyttöä, jotta esikoinen saisi siskon, jota en koskaan itse saanut. Hmm, näitä omien toiveiden täyttämistä ;) Raskaus päättyi kuitenkin kesken, kuten kolmaskin raskaus. Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, etten olisi saanut edes mielessänikään toivoa tyttöä, koska koin keskenmenneiden olleen poikia. Ikään kuin minua olisi rankaistu tyttötoiveen vuoksi. Vaikka kuinka tiesin ja tiedän, ettei se pidä paikkaansa ja että keskenmenot johtuvat aivan muista syistä, tunnetasolla se silti kosketti kovasti. Neljännen raskauden kohdalla en siis uskaltanut toivoa muuta kuin sen, että raskaus päättyisi synnytykseen ja saisin oman nyytin kainaloon. Näin onneksemme kävikin ja toinen tyttäremme näki päivänvalon <3 Vaikka toiveeni kahdesta tyttärestä kävi toteen, tiedän, että olisin yhtä paljon rakastanut kahta poikaa tai tyttöä ja poikaa. Sukupuoli ei loppujen lopuksi merkitse mitään vaan se, että saa olla ÄITI omille ihanille tenaville <3

    Kaikkea hyvää Hanna sulle loppuraskauteen ja aurinkoisia päiviä perheellesi <3

  • Tiia

    Meillä on tyttö ja poika, ja toista lasta odottaessa joka oli siis poika niin ihmiset sanoi usein että on varmasti isä nyt onnellinen kun tulee poika. Ja se joka kerta jotenki kuulosti hassulle, miksi, eikö hän olisi ollut jos se olisi ollut toinen tyttö.. Meille sukupuolella ei ollut yhtään merkitystä. Oltiin ehditty yrittää toista lasta reilu 1,5 vuotta. Oli vain pääasia että sieltä oli vauva tulossa. Ja tiedän ettei kukaan ehkä täysin tarkoittanut juuri sitä mitä sanoi, mutta jännä olettamus ihmisillä silti on, että isät toivoo poikaa ja äidit tyttöä.
    Ekan raskauden kohdalla me jouduttiin lisä ultrissa käymään kun esikolla epäiltiin Downia. Me ei lapsivesitutkimuksia haluttu sen riskin takia, ja ajateltiin että tuleepa sieltä terve tai kehitysvammainen lapsi, on hän meidän rakas lapsi joka tapauksessa. Mahdollista Downia me tiedetty kuin vasta kun tyttö syntyi. Oltiin jo osastolla synnytyksen jälkeen kun sanoin miehelle että meidän tyttöhän taitaa muuten olla terve vauva. Olin vaan niin onnellinen että synnytys oli mennyt hyvin ja vauva oli siinä kun raskausajan eniten pelkäsin että menee kesken tai kuolee kohtuun. Muulla ei tosiaan ollut merkitystä, kuin että hän oli elävänä siinä.
    Mutta silloin raskausaikana ihmiset aina sanoi että pääasia että lapsi on terve, ja se särähti sillo minun korviin. Ei se ollut minulle pääasia, muutenhan olisin mennyt lapsivesitutkimuksiin ja selvittänyt asian. Minulle pääasia oli että vauva selviää raskausajasta ja synnytyksestä. Ja sit mietitään jatkoa. Mutta taas kyllähän mä tiesin mitä ihmiset sillä lauseella tarkotti mutta en voinut mitään että se särähti silloin korvaan. Luulen että olin vaan tosi herkillä sillon.

    Olen itse joskus sukupuoli veikkailuja sanonut tarkoittamatta ja olettamatta että vanhemmat toivovat jompaa kumpaa. Sukupuoli arvoittelu on mielenkiintoista siis raskausoireiden perusteella, lähinnä siis spekuloida että kumpikohan on tulossa. Ystävälläni on 4 poikaa ja viimeisimmästä oli hauska hänen kanssaan yhdessä spekuloida että kumpikohan tulee, mitkä oli sykkeet ja mieliteot yms. Vaikka sukupuolella ei ollutkaan väliä että kumpi tulee. :)

    Kaikkea hyvää sinun odotukseen!

    • Mrs.V

      Ihana kertomus! Kiitos! <3
      Ymmärrän sinua niin hyvin! Mietin ihan samalla tavalla – kaikesta mitä sanoit. Ihan samoja asioita mietin, mitä sinäkin sanoit, mutta samalla tiedän, että ei kukaan niillä pahaa tarkoita.

      Ihanaa kuulla, että teidän perheenne voi hyvin <3 Valtavat kiitokset kommentista, joka kiteytti omatkin ajatukseni.

      Kiitos paljon ja ihanaa kevättä teille! :)

      • Tiia

        Kiitos!<3 samoin teidän koko perheelle!

        Tykkään kovasti sinun blogista, vaikutat todella hyväsydämiseltä ja empaattiselta ihmiseltä. Olen seurannut blogiasi jo vuosia, ja on jotenkin upeaa huomata miten jostain ihmisestä voi pelkästään tekstin ja kuvien perusteella huokua niin lämmin kuva.

        • Mrs.V

          Olet ihana! <3 Kiitos, sillä uskon vahvasti että kauneus on lämpö on aina katsojassa. Olen niin otettu, että olet ollut kanssani niin pitkään. Kiitos <3

  • Miia

    Lämpimästi onnea odotuksen johdosta!
    Olen kolmen superrakkaan poikalapsen äiti, ja kun kuopuksemme viisi vuotta sitten ilmoitti tulostaan – oli sukupuoliaihe alkuviikkoina hetkittäin mielen päällä. Ylipäätäänhän raskauden alku on ihanaa arvuuttelua, mielikuvien ja ajatusten luomista elämästä kolmen pienen lapsen vanhempina; perhe kasvaa!
    Kun sitten lääkäri kertoi kolmannen lapsen olevan poika, olin hetkisen hitusen murheissani siitä etten voisi koskaan muodostaa yhtä upeaa ja läheistä äiti-tytär -suhdetta, jolla itseäni on siunattu. Mutta kun nämä – mielestäni täysin luonnolliset ja sallitut – tunteet olin jutellut läpi mm. oman äitini kanssa, olin haltioissani ja ylpeä siitä että minusta tulee KOLMEN POJAN ÄITI. Se tunne on kantanut näihin päiviin ja tänä päivänä en osaisi itseäni muunlaisen lapsukaisparven äitinä nähdäkään.
    Toivon teille kaikkea hyvää; onnen ja ilon hetkiä uutta perheenjäsentä odotellessanne! On upeaa saada kolmas lapsi <3

    • Mrs.V

      Kauniisti puettu sanoiksi! Ymmärrän hyvin. Ja tuohan on täysin luonnollista. Meillä kaikilla on syymme, miksi itse pyörittelemme näitä asioita päässämme ja pohdimme mahdollisia perhekokoonpanoja. Kyllähän minäkin päässäni pyörittelen molempia vaihtoehtoja ja oma fiilis jo tässä vaiheessa on sama kuin sinun: juuri niin kuin menee niin piti mennäkin <3
      Kiitos paljon kauniista sanoista ja ihanaa kesän odotusta teidän vilkkalle?! ;) perheelle! <3

  • i

    Minusta on ihan normaalia ja inhimillistäkin jos toivoo tiettyä sukupuolta, varsinkin ensimmäisen raskauden kohdalla. Itse olin esimerkiksi surullinen kun sain tietää odottavani poikaa vaikka koko ajan oli kyllä sellainen fiilis, että poika sieltä on tulossa. Kyllähän se pettymys meni nopeasti ohi ja loppuraskauden ajan pelkäsin kovasti menettäväni lapseni, että luonto rankaisisi minua kun en aluksi halunnut poikaa. Onneksi kaikki meni hyvin ja olen aivan hullaantunut pienestä 9 kk vanhasta pojastamme. Mutta kyllähän varmasti jokainen tajuaa, ettei sukupuolella ole mitään merkitystä heti kun saa ihanan käärönsä syliin. T

    En usko, että ihmiset tarkoittavat mitään pahaa kun kommentoivat vauvaa ja sukupuolitoiveita etc, uskon sen olevan sellaista chitchattailua enimmäkseen. Tietenkin se voi olla loukkaavaa mutta eivät ihmiset vain tule sitä ajatelleeksi.

  • Amanda

    Seuraavalle, joka ääneen otaksuu teidän olevan tyttöä “tekemässä”, sanot vaan, että itse asiassa sulla ja miehelläsi on tavoitteena on seitsemän veljestä, ja hymyilet herttaisesti päälle :D

    • Mrs.V

      LOL :D Mahtava. Huumorin kautta <3 :)

  • Saia

    Onnea ihan hurjasti! :) Täällä elellään oletettavasti melko samoja raskausviikkoja, ja voi luoja mikä alkuvuosi! Mikä väsymys ja pahaolo! Tämä on meidän ensimmäinen näin pitkälle edennyt raskaus, ja tosiaan, eipä tässä ole vauvan sukupuolella väliä, kunhan vain pysyisi kyydissä loppuun asti. Silti olen ihan 100% varma, että hän on tyttö.. :) Varmaan pyörtyisin, jos rakenneultrassa näkyisi jokin uloke, niin varma olen.. :)
    Totta kai kaikki varmasti toivovat tervettä lasta, mutta kun kaikkea voi vielä tapahtua kohdun ulkopuolellakin, veljeni vammautui teini-iässä, ja eihän sitä kukaan olisi toivonut, vaikkei se hänestä tosiaankaan vähempi rakasta tee, päin vastoin. Mutta, jos olisin saanut toivoa, niin olisin hänelle terveen elämän suonut. Koska kyllä se vammaisen ihmisen elämä, jopa tämän päivän Suomessa, on hankalampaa, mitä terveen. Ihan jo siksi toivon lapselleni tervettä elämää, en itseni, vaan hänen takiaan.

    En ymmärrä miten jaksat pyörittää arkea, kun itse olen tällä hetkellä ihan poissa pelistä.. Toki, ihminen tekee sen, mikä on pakko.. :) Toivotaan, että se ihanan virkeä odotusaikakin vielä löytää meidät.. :)

    • Mrs.V

      EIhän! ONneksi olkoon! Ihanaa! Ja otan osaa pahaanoloon. Täällä sama homma :/ Ihan hanurista. Kolmas raskaus ehdottomasti vaativin minulla. Mutta mutta, eteenpäin mennään! :D

      Ja allekirjoitan sinun ajatuksesi täysin. Toki sitä toivoo. Terveyttä LÄPI ELÄMÄN. Ei se tarkoita, että rakastaisi yhtään vähemmän. Sitä haluaa sille toiselle mahdollisen parhaan elämän, joka voi vaikeutua suuresti pahojen komplikaatioiden myötä. Joten kiitos panoksestasi <3

      Kiitos paljon tsempeistä. Kyllä mäkin noin mietin yhden kanssa, että miten hitossa tää tehdään kun niitä on enempi :D Kyllä sitä vaan aina selviää. ;) Ihanaa odotusaikaa ja kerrohan sitten kumpi ultrassa sitten näkyi! :D

  • aisling

    Ensinnäkin valtavasti onnea tulevasta pahnan pohjimmaisesta <3
    Itse sain alkuvuodesta kuulla, että minusta tulee alkukesän aikana täti. Intoa piukkana olevan tulevan tädin intuitiohan alkoi huutaa välittömästi "POIKAPOIKAPOIKAPOIKAPOIKAPOIKA", muttei mieleenikään tulisi julkituoda näitä omia mututuntumia tuleville vanhemmille. Tärkeintä kun on, että kaikki menee onnella loppuun asti. Tädin rakkaus ja höpsähdys tulee olemaan väistämätöntä ja ehdotonta joka tapauksessa.
    Mun mielestä tämä toisilleen tuntemattomien tai tuttujenkin naisten taipumus ennustaa ja "tietää" toisen raskauden "lopputulos" on ilmiönä käsittämätön. Tuntuu, että siinä perimmäinen tarkoitus on vain pönkittää sitä, kuka oli oikeassa ja kuka tiesi parhaiten…. Mailmaan syntyvän uuden ihmisen ajankohta, tapa, tyyli ja sukupuoli on aina ainutlaatuinen ja arvokas, eikä riippuvainen kenestäkään muusta kuin hänestä itsestään ja sattumien summasta. Miksi kenenkään ulkopuolisen tarvitsee tulla kertomaan etukäteen oma mielipiteensä asiaan, jolla ei ole mitään tekemistä hänen itsensä kanssa? Raskaana oleva nainen on sellainen koneisto, että mielen päällä on tuhat asiaa ja mahdollista murhetta. Tunteet riepottaa ympäriinsä, eikä kukaan muu voi tietää täysin mitä kaikkea pinnan alla on. Miksi siis tuoda oma taakkansa ja paineensa siihen lisäksi oman mielipiteensä muodossa?
    Toivon, ettei minua ymmärretä väärin. Myötäeläminen ja vertiaistuki on ihanaa ja tärkeää, välttämätöntäkin. On vain niin lukuisia tapoja tuoda se julki, paljon parempia kuin ennustajaeukkona toimiminen… :)
    Onnea jokaisen, niin tulevan kuin katrastaan täydentävän äipän kevääseen <3

    • Mrs.V

      Voi ihanaa! :) Ymmärrän mitä tarkoitat. Minäkin mietin, miksi niin moni odotti, että nyt mä haluan tytön. Mutta siihen taisin saada vastauksen, joka on itseasiassa ihana ymmärrys.

      Ja ah, se on totta. raskaus on kyllä melkoinen myllerrys. Tavallaan se on ihan hauskaa arvaillakin. Meilläkin oli ystävän kanssa kunnon ultrakuvien tutkintasessio päällä viime vkoloppuna kun yritettiin pähkäillä kummalta se nyt näyttää :D Se on myös leikkimielistä ja hauskaa.

      Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Aina meillä kaikilla on varaa miettiä sanomisiaan pariltakin kantilta. Se vaan rikastuttaa omaa ajatusmaailmaa.

      Kiitos paljon ja paljon onnea tulevalle tädille! <3

  • Jeni

    Hei ihan mahtavia ajatuksia!
    Meillä on kolmikko; poika 6v, poika 4v ja tyttö 1v. Arvaatkin varmaan että kaikki muut olettivat kolmatta lasta odottaessamme, että toivoisimme maailman eniten tulokkaaksi tyttöä..
    Voi kuinka väärässä kaikki olivatkaan. Oikeasti salaa toivoimme kolmatta poikaa (salaa nimenomaan siksi, koska lapsia ei niin vain tehdä, enkä ikimaailmassa halua pahoittaa omilla naiiveilla ajatusleikeilläni edes vahingossa kenenkään mieltä..)
    No kuten jo mainitsinkin, uusin tulokas olikin suureksi yllätykseksemme tyttö!
    Olimme aluksi ehkä jopa hieman järkyttyneitä kun totuus ei vastannutkaan ennakkokäsitystämme, mutta kun ajatukseen totuimme olikin tuleva tytär jo niiiiin rakas ja todella tervetullut täydellinen lisä perheeseemme <3

    Ihmismieli on vain niin ihmeellinen, että olimme ehtineet luoda omassa päässämme tietynlaisen mileikuvan, mikä paljastuikin erilaiseksi, mikä vaati hetken sulattelua ja hivenen ajatusleikkejen uudelleen muotoilua, sekä oman identiteetinkin tietynasteista hienosäätöä. Olinhan ollut aina vain poikien äiti, tulevaisuudessa en voi enää huutaa "Pojat, syömään!!" yms.. :D
    Väitänkin, että jokaikinen äiti/isä tahtomattaankin ehtii luoda jo edes jonkinmoisen kuvan syntymättömästä lapsestaan. Mietitään jo ennakkoon vähintään kasvonpiirteitä, tuleeko enemmän äidin,isän vai ihan itsensä näköinen sekä sitten se sukupuoli. Siksipä varmastikkin jo pelkkä sukupuolen varmistuminen, tai itse vauvan syntyminen ja hänen kasvojensa konkreettinen näkeminen, on aina tietynlainen ihanan yllätyksellinen hetki. "Hei täältä tuleekin tällainen tyyppi!" :D

    Ihanaa odotusta, teidän "tyyppinne" tulee olemaan varmasti aivan hurmaava ja juuri se puuttuva pala teidän perheeseenne <3

    • Mrs.V

      iiiiiihana kommentti! :) Ja kiteytty hyvin paljon myös omia ajatuksia! <3 Ja juuri näinhän se menee. On täysin inhimillistä näitä asioita päässään pyöritellä, mutta kuitenkin on hyvä muistaa pitää mukana tietynlainen leikkimielisyys asiasta :) Ja tätähän elämä on. Aina ei mene niinkuin ajatteli, mutta loppupeleissä se minityyppi on juuri se täydellinen lisä <3 Minä nimittäin ajattelin tätä asiaa hieman väärin, kun postauksen kirjoitin. Näiden kommenttien myötä ymmärsin jotain arvokasta.

      Mietin, miksi ihmiset kuvittelivat, että minä halusin tyttöä? Miksi en olisi yhtä iloinen pojasta? Se sai minut hämilleen. Mutta näiden kommenttein myötä ja asiaa pohdiskeltua tajusin jotain kallisarvoista. Eihän ne toivotukset tytöstä minusta heijastuneet mitenkään. Vaan toivottajasta! <3 He olivat saaneet elämässään kokemuksen, että he toivoisivat tyttöä. Se olisi heidän mielestään perheen rikkauden täydentymä, että on molempia. Ja sitä he haluaisivat minullekin. Sitä samaa ihanuutta ha haluaisivat minullekin <3 Eli ei siis ollutkaan riippuvainen minusta! :D Minä kun olen iloinen ja onnellinen molemmista, mutta ihana kuulla, että monet toivovat meille sitä, mikä heidän mielestään on "maailman parhautta" <3

  • Hyöeli

    En tiedä miksi, mutta mullakin on vähän sellainen fiilis että tää teidän kolmas saattaisi olla tyttö!

    • Mrs.V

      Fiiliksiä saa aina olla! :) Saa nähdä! :)

  • Nss

    Mä taas tunnen ihmisiä, jotka ovat toivoneet vain poikaa. Paras ystäväni oli aina varma että saa pojan. Hän purskahti itkuun, kun kuuli odottavansa tyttöä. Kun lapsi syntyi, niin oli maailman onnellisin äiti.

    Monet asiat ovat ehkä peräisin vaan mielikuvista. Monella on mielikuva, että poikalapsia saavat enemmän rikkaat (se on totta. Luin tutkimuksen) ja menestyvät ihmiset saavat enemmän poikia. Olisi kiva kun olisi perheessä oma menestyvä jalkapalloilija ja onhan tämä yhteiskunta miehiä suosiva. Toisaalta se poika ei välttämättä tule koskaan kiinnostumaan urheilusta ja tytöstä ei tule prinsessaa. Sitten tytrölapsi koetaan jotenkin sosioekonomista asemaa alentavana.

    Toisaalta jokainen nainen on joskus ollut pieni tyttö. Oman tyttären kautta olisi ihana tehdä niitä samoja ihania tyttöjen juttuja vielä kerran elämässään.

    • Mrs.V

      No siis juurihan näin se on. Ne kaikki omat toiveet ja oletukset perustuu omaan elämään ja sen historiaan. Kun se pieni ihme saapuu maailmaan, se on se maailman paras pikkumurunen. KAIKESTA muusta viis.

      Minä en tiedä uskonko niin paljon näihin “tutkimuksiin”. AIna vähän kyseenalaistan metodit ja otokset. Tämän tutkimuksen ajatusmalli on minulle muutenkin vieras. En itse ainakaan ole ikinä kuullut vastaavasta mielikuvasta? oma vaistomainen reaktio väittämään on “hölynpölyä” :/

  • Rosa

    Se on kyllä hassua miten monesti tuntuu kuulevan, että naiset odottaa sitä tyttöä mille pukea prinsessavärmeet päälle ja miehet poikaa, jolle opettaa mitä lie. Musta tuntuu, että meillä enemmänkin tuo miekkonen salaa haaveilee tytöstä ja itse kahden veljen omaavana ehkä siitä pojasta haaveilen :D tokikaan asia ei ole just nyt ajankohtainen ja aivan sama kumpi joskus hamassa tulevaisuudessa saadaan, kunhan saadaan! Edes yksi, mielellään kaksi. Salaa haaveilen toisinaan jopa kolmesta :D aika näyttää.

    • Mrs.V

      Voi aina saa toivoa ja pyritellä omia haavekuvia päässään! <3 Se on ihanaa! Kunhan vain ei rakenna pilvilinnojaan sen varaan, että on saatava jompi kumpi sukupuoli, koska elämästä ei koskaan tiedä. Mutta onneksi kuitenkin siinä vaiheessa kun oma lapsi on viimein sylissä, miltein kaikki tuntevat sen voimakkaan tunteen, että juuri näin sen piti mennäkin <3 SInä olet minun aarteeni <3

  • Mirella

    For me it came as a shock. I’m a mom of 2 sons, and always dreamed of a baby girl. We got pregnant with our third, at the 20 week ultrasound, they told us, it’s a girl. I was on heaven! Boys were excited to have a little sister. Fixed all the nursery, bought all the clothes from newborn up to one year, flowers, dressed, everything ready. Went back to the hospital to an ultrasound check up and and I joked and ask the doc, hej, is it still still a girl or has it changed? :D doctor looked at me and said: have they told you its a girl? Because I see boy parts. Me and my husband got frozen, whaaatt? I said they told us here ( Tyks) it was a girl! And 2 doctors said it! The doctor at the ultrasound tried to say, well well, you never know, anything is 100%, you are ready now, put your pants on. Se didn’t want to check more or get involved. So shocked, came to the parking lot, shaking and crying, I asked my husband, we can not be like it can be ask boy or ask girl, we need to know it right away! I have everything ready for our baby girl. So we called a private clinic and got an ultrasound appointment just 20 minutes after. We explained what happened, and got an appointment very fast! And then, they confirmed it, it was a boy again. I can not describe the mixed feelings I had in that moment.
    We couldn’t believe it! 8 weeks of believing we were going to finally have a daughter, all the plans and dreams, everything dissappeared. I was devastated! Couldn’t believed how in hell this can happen here in Finland, at the hospital, with 2 specialised doctors telling me it was a girl when it wasn’t. If they would have said, we have a 90% chance is a girl,,well with that 10% I would have gone private to re check!

    After we came back home, I unpacked the whole nursery away, all the bed linnen, clothes from the closet, every single pink thing from my “daughter ” was put into a box. The dream of my daughter was gone. It was our last child, a daughter would have completed our family. I am not gonna deny feeling sad or disappointment, gender disappointed happens, and I guess I am not the only woman who has felt or experienced that. Maybe not in your case, but the “rule or dream” is to have the best of “both” worlds ( boy & girl)
    It’s just human nature to feel like that. And I might get a lot of crap for posting this, I got it already when I posted this to my fb account when it happened last year. But being open about this subject helped me to get through this. I got a lot of support from friends and moms.
    I still have a few dresses left in that box, and showed it to my soon 1 year old to be son, and tell him: imagine this was going to be yours!? Stupid doctor they called you a girl! :D
    I am a mom of three boys and please people stop asking: when are you going to make the girl? It annoys! God gave me three for a reason. I’m a moms boy so what!

    • Mrs.V

      Thank you so much for your wonderful and eye-opining comment Mirella!

      This was very touching for me to read. I can completely understand your shock. Because you, in a way, already had facts. You had been told, you are getting a girl. It became a reality and you got to buy all those beautiful dresses for that baby girl of yours, that you could picture in your arms so clearly already. I understand completely, that you have been disappointed, in everything.

      I am not saying, that you shouldn’t have hopes and dreams of your family composition. Like you said, it’s only human nature to juggle these things in your thoughts. We all have our reasons, why we hope for one or the other, or why you just simply don’t care which one it might be.

      My reason, for not caring which sex I am blessed with, is this. We tried for our firstborn for years. Many times I fell in despair, wondering, will this ever happen for us. In those times, I really understood the blessing kids are. I couldn’t care which it was, as long as it was mine, and I could hold on to him/her, for the rest of my life. That’s why I feel bad, when someone expects me to want a girl as our third. As if somehow I wouldn’t feel blessed and lucky, which ever it was? I have so many close friends, who are still battling as hard as they can, to get pregnant. That’s why I just know, that I really don’t care which it is. My life is more than content, no matter do I get both sexes or not. I will always make the best of what life has given to us. And boy, are we lucky <3

      And after all of this, I can still imagine, that you feel your third son is the most miraculous thing on the planet, and you wouldn't change him for the world <3

      Thank you for sharing your touching story. We truly all have are reasons, for why we feel the way we feel about these things <3 After all, kids are the biggest thing in our lives <3

  • Jasmin

    Kauniita ajatuksia <3

    Itse olen nähnyt kuinka vain poikalapsia omaavat äidit ovat jääneet jotenkin katkeriksi, kun aviomies sekä lapset ovat olleet miehiä ja on joutunut elämään luovien välissä ainoana naisena. Tämä johtuu varmaan hyvin paljon miehen esimerkistä… Mutta pelkäisin jopa itselle tätä kohtaloa (täytyy siis mies valita tarkkaan!!!)… Vaikka toisaalta elämä ainoana naisena voi myös olla mukavaa ja tyttölasten murrosiän välttäminen äitinä ei myöskään kuulosta hassummalta! :D

    Myöskin huomannut ilmiön, jossa monesti ollaan myöhemmässä elämän vaiheessa, kun lapset pariutuvat, niin naisen puolen suvun kanssa tekemisissä enemmän kuin miehen. Ja kuinka niin monet äidit eivät kykene pojan antaa rakastaa toista naista. Ajan kanssa vasta hyväksyvät sen, ja tällöin jo tapahtunut edellämainittu lähentyminen naisen perheen kanssa…

    Ei todellakaan aina, mutta kuitenki monesti näin olen nähnyt käyneen.

    Toivon, että jos minulle suodaan vain poikalapsia, pystyn omalla toiminnallani ja opettamillani arvoilla välttämään tuon kaltaisia tilanteita. Ja hyväksymään itse poikieni tulevat vaimot ja ottamaan heidät kuin omiksi tyttäriksi. Lapset ovat todellakin lahja! Voi kumpa niitä itselle saisi muutaman rakkaan verran! :)

    • Mrs.V

      EN kestä! Sä kävit monologin aiheesta, josta minä olen pari kertaa puhunut minun hyvän ystäväni kanssa, jolla on myös kaksi poikaa! :D Me juurikin puhuttu tuosta, kuinka yllättävän usein sitten lastenlapsien tullessa kuvaan saattaa helposti olal lähempi äidin vanhempien kanssa, (johtunee varmaan osaksi myös siitä, että naiset vielä ainakin meidän yhteiskunnassamme pitää pääsääntöisesti sen 9kk mamma”loman” ja luontaisesti kysyvät enemmän apua naiselta, joka heidät on kasvattanut). Ja me haluamme myös tästä syystä ottamaan poikieni tulevat kumppanit kuin omiksi lapsiksini, joiden valintoja ja elämää kunnioitan kuin omiani. Kuin saisin sen kautta omat tyttäret <3 SIihen minäkin haluan pyrkiä! Veit suoraan sanat meidän suustamme :D

      Apua, tuosta näkemistäsi kohtaloista :O En minä ainakaan pelkää tuota yhtään! :/ Eikä ne ystävänikään, joilla on vain poikia. Minusta on jotenkin niin vallan ihana ajatus sekin, että on vain minä ja mun pojat <3 :D Tosin kasvoin kahden siskon kanssa, joten ehkä mun estrogeenitasot on täytetty to the max loppuiäksi :D :D Murrosikä ei ollut kovin helppoa aikaa :/ :D

      • Miau

        Tähän on pakko kommentoida, että se on niin paljon myös itsestä isovanhempana kiinni! Meidän pojan isovanhemmista jopa minulle läheisimmiksi ja tärkeimmiksi on muodostuneet mieheni vanhemmat! Välit omiin vanhempiini on ihan hyvät, mutta heillä on tiettyjä terveydellisiä syitä, joiden vuoksi ihan kaikki ei pienen taaperon kanssa onnistu. Osallistuvat toki paljon, mutta se todellinen luottamus on miehen vanhempien puolella, myös minulla. Ja mieheni vanhemmat ovat kyllä myös aivan mahtavasti itse auttamassa ja aidosti mukana pyytämättä. Niin korvaamatonta.

        • Mrs.V

          Tiedätkö, ihan totta. Meillä on kaikki isovanhemmat ihan yhtäläheisiä pojille kaikki. Se myös siksi, että kaikki ovat aina olleet valmiina apuun jos joskus tarvitsee. Koskaan ei ole kukaan mitään tuputtanut, mutta aina oltu valmiina jos apua tarvitaan <3

  • Jenni

    Mahtavaa keskustelua täällä! Wau! Itsellänikin on aina särähtänyt korvaan tuo “terve lapsi”, jopa siis ennen kuin Itselläni oli lapsia. Ja nyt kun itselläni on neljä lasta, joista kaksi on erityisen ihanaa erityislasta, niin särähtäähän se vielä hitusen enemmän. Mutta terve tosiaan tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Ja tuohon sukupuoliasiaan; minun isäni oli niin onnessaan kun meille tuli kahden tytön jälkeen poika. Se oli kyllä niin kornia :D Itselläni on myös isosisko ja pikkuveli. Äitini on sanonutkin, että jos minä olisin ollut poika, niin pikkuveljeäni ei todennäköisesti olisi ollenkaan :D Että näin meillä ;) Hyviä vointeja sinulle Hanna <3

    • Mrs.V

      Olipa ihana kommentti! Kiitos! Voin uskoa, että sinulla särähtää myös korvaan. Koska minulla sama, siksi pitääkin muistaa välillä avaa sitä mitä terve itselleen tarkoittaa. Koska varmaan jokaisen vanhemman suurin ja kauhistuttavin pelko on se, että joutuisi oman lapsensa menettämään. Itse en ainakaan keksi mitään hirveämpää. Siihen minä viittaan, kun toivon terveyttä.

      Hahahah. Kyllä näitä vain on! :) Minusta on hyvin inhimillistä toivoa lapsia ja haaveilla eri sukupuolista ja omasta tulevasta perheestä ja sen koostumuksesta. Mutta samalla on minusta tärkeää, että muistaa, että tämä kaikki on “herran hallussa”. Elämä ei välttämättä menekään niinkuin “suunniteltiin” ja se toinenkin sukupuoli on aivan yhtä ihana asia. ja niinhän se onneksi onkin. Varmaan lähestulkoon kaikki tuoreet äidit, joille sukupuoli onkin alkuun ollut yllätys, ovat lapsen syliinsä saadessaan todenneet, että juuri näinhän tän kuului mennä. Hän on täydellinen.
      Mutta itseasiassa tämä sinunkin kommenttisi vahvisti sitä ahaa-elämystä, mitä vähän hain. Mietin, miksi ihmiset luulevat minun haluavat tyttöä. Näiden kommenttien myötä valkeni, että eiväthän he mieti kovinkaan paljoa mitä minä haluan, vaan he kauniisti heijastavat oman elämänsä kokemukset ja niistä muodostuneet toiveet minulle. He haluavat minullekin sen rikkauden, mistä itse haaveilevat tai ovat kokeneet elämässään <3 SE on kaunis asia.

      Kiitos paljon, ja ihanaa kevättä teidän suurperheelle! <3

  • Kata

    Pakko kommentoida tähän toiveesta saada terve lapsi. Se on aivan sallittua toivoa, että lapsi olisi terve. Oman lapsen sairaus tai kehityshäiriö on varmasti jokaiselle vanhemmalle pahin tilanne. Tyttärelläni huomattiin raskauden alkuvaiheessa “joku häiriö”. Asia paljastui gastrokiisiksi eli vatsanpeitteiden sulkeutumishäiriöksi, meidän vauvalla oli suolisto mahan ulkopuolella. Vaiva on kirurgisesti korjattavissa, mutta se ei korjaa sitä miten huolissaan sydän syrjällä vanhempi voi olla, kuukausien tehohoitojaksot, leikkauksia, toimenpiteitä. Sanat ei edes kuvaile sitä tuntemusta kun koko ajan pelkää pahinta ja toivoo parasta.

    Nyt voin itse sanoa, että ihan sama onko tyttö tai poika, kunhan on terve.

    Hannalle tsemppiä raskauteen. Näytät todella kauniilta!

    • Avelina

      Katalle ja perheelle paljon lämpimiä ajatuksia! Toivottavasti tyttärenne tilanne on menossa parempaan suuntaan ja saatte kaiken tarvittavan avun.

      Halusin vielä kommentoida tähän terveysasiaan kun otin asian tuolla yllä esille, vaikka tämä nyt vähän hiustenhalkomista onkin. Tietysti on aivan luontevaa ja oikein toivoa lapsen olevan terve (vaikka on myös toki perheitä, joissa vanhemmilla on joku periytyvä vamma ja he näkevät asian vähän toisin) – tai ennemminkin niin, ettei lapsi olisi sillä tavalla sairas / vammainen, että se aiheuttaisi vanhemmille suurta huolta ja lapselle kärsimystä. Niin teen itsekin. Mutta kuten Hannakin on vastauksissaan todennut, erilaisia “ei-terveitä” tiloja on kovin monenlaisia, ja niiden kaikkien niputtaminen yhteen on vähän kummallista, sillä missä lopulta menee “terveen” raja? Minusta on myös eri asia toivoa, että lapsi olisi terve kuin olla sitä mieltä että “tyttö tai poika on tervetullut, kunhan on terve”. Jos asiasta ei puhuta ja sitä ei avata, niin tällaiset jatkuvasti toistetut ilmaisut helposti vahvistavat sitä mielikuvaa, että “ei-terveet” lapset ja ihmiset yleensäkin ovat ei-toivottuja tai jonkinlaisia yhteiskunnan riippakiviä.

      • Mrs.V

        <3

    • Mrs.V

      Tällaiset kertomukset todella kouristavat sisältä ja muistuttaa taas siitä, miten onnellinen siitä saa olla, että kaikki on perushyvin. SUUREKSI onneksi vaiva oli teillä korjattavissa, mutta kuten sanoit, ei se vie pois sitä huolta miten oma pieni pieni viaton suloinen tulee pärjäämään siitä kaikesta. Elämä on kuitenkin niin arvaamatonta. Kuten sanoit. Sydän syrjällään. Toivon todella, että nuo kaikki pitkältä tuntuneet kuukaudet ovat saaneet hyvin onnellisen lopun? <3

      Kyllä. Kaikki kokemamme muokkaavat meitä, ja siitä syystä toimimme, toivomme ja puhumme on vain kaikua siitä kaikesta historiasta.

      Kiitos todella pysäyttävästä viestistä <3 Kaikkea hyvää teille!

  • Voi että, näytät kyllä niin sädehtivän kauniilta ja tyylikkäältä odottajalta! <3

    Ymmärrän todella hyvin mitä tarkoitat. Meillä on kaksi lasta ja kun odotin kuopustani, niin minulla myös särähti korvaan ne onnittelujen jälkeiset "voi toivotte nyt tällä kertaa varmaan tyttöä"-kommentit. Vaikka kuinka tiesin, että kukaan ei mitään pahaa todellakaan tuolla tarkoittanut, niin silti tuntui jotenkin pahalta sen pikkuisen puolesta. Että olisiko hän muka joidenkin silmissä vähemmän toivottu poikana. Sillä sukupuolella kun nyt ei tosiaan ole pienintäkään merkitystä kun on kyseessä oma lapsi!

    Minullakin oli hyvin poikamainen olo hyvin pitkälle raskauteen (ja poikaoloa lisäsi myös se, että mieheni on kolmen veljen katraasta ja pojallamme on vain poikaserkkuja), mutta niin vain meille syntyikin yllätykseksemme pikkuinen tytöntyllerö. <3

    Hyvää vointia odotukseen! <3

    • Mrs.V

      Siis kiteytit ajatukseni loistavasti! Juuri näin minäkin mietin. Mietin miksi minun oletetaan haluavan tyttöä ja pelkään, että jos kolmantemme on poika, hän luulisi olevan jotenkin sukupuolensa puolesta epätoivottu? Sehän kun ei missään nimessä pidä paikkaansa. Mutta nämä kaikki kommentit ovat hirveästi auttaneet minua ymmärtämään tätä aihetta… Sain niin paljon lisäkulmia asiaan, että teen varmasti asiasta ihan oman postauksensa. Niin silmiä avartavaa ja hyvää keskustelua, vaikka täällä ollaan käsiteltyä hyvin rankkojakin kokemuksia.

      Kiitos todella paljon panoksestasi tähän asiaan! Ymmärsit pointtini täysin. En siis halua tuomita ketään siitä, että toivoo itse jompaa kumpaa ja näitä asioita pyörittelee, mutta kiteytit MINUN ajatukseni siitä, että minun odotetaan haluvan seuraavaksi tyttö. mutta nyt luulen ymmärtäväni, mistä sekin kumpuaa. Se ei ole heijastus minusta, vaan viestin lähettäjältä. Ja kaunis sellainen <3

      Kiitos vielä ja kaikkea ihanaa teidän perheellenne! <3

  • saara

    Minä toivoin tyttöä, lähinnä kai siksi, että tunsin paljon tyttölapsia ja siksi minulle muodostui mielikuva tyttövauvastani. Kun kuulin odottavani poikaa, se tuntui ensin pahalta, koska jouduin “luopumaan” kuvittelemastani tyttövauvasta. Vähän ajan kuluttua olinkin jo niin innoissani pienestä pojastani. Joten ei sillä sukupuolella minusta ole väliä – edes silloin jos sen suhteen on jokin toive. Sitä nimittäin lopulta haluaa tasan sen oman lapsensa, olkoon sukupuoleltaan mikä tahansa! Ja nyt pojan äitinä minulla on kysymys lasten pukeutumiseen liittyen, mutta esitän sen joskus toiste kun kännykällä on niin tylsä näpytellä. :D

    • Mrs.V

      Todella ihanasti puettu sanoiksi! <3 Noinhan sen pitää mennä! <3 Aina voi pyöritellä mielessä omia "toiveita", mutta kumminkin samalla tiedostaa, että eihän sillä ole väliä – kyllä juuri sen oman lapsen tasan haluaa, oli kumpi tahansa! <3 Muutenkin tänään teidän kanssanne olen kokenut aiheesta pienoisen ahaa-elämyksen, jota sinunkin kommenttisi vahvisti! Kiitos siis paljon mahtavasta panoksestasi! :)

  • Saana

    Joo sitä on ihmisillä erikoisia mielipiteitä pienistä ihanista pojista (ja miksei isommistakin). Olen kuullut vaikka kuinka monta kertaa kuinka tytöt ovat helpompia lapsia?!? Eikös se ole lapsen luonne joka ratkaisee ja mitä tarkoittaa helppo lapsi? Musta on maailman ihaninta olla pojan äiti, mutta niin olis varmaan myös tytön ja se meille selviääkin sitten elokuussa. Tarkoitukseni oli vain sanoa, että ei sukupuolella todella ole väliä. Itsellekin pojan äitinä ole tuntuu tosi luontevalta ja tuleva tyttö hieman jännittää. Facebookissahan on sellainen poikienäidit tukiryhmä. Joku sanoikin hauskasti, että ei se ole poikien äideille mikään ongelma vaan vertaistukea tarvitaan muiden suhtautumisen vuoksi. Siinä missä äidin ja tyttären suhde voi olla ainutlaatuinen, koen että ihan yhtälailla se on äidin ja pojan välillä, mikään ei ole ihanampi asia. Pakahdun ihan rakkaudesta, kun olen tuosta omasta pojasta niin onnellinen! onnellista odotusta ?

    • Mrs.V

      Ah, mä olen niin samaa mieltä sinun kanssasi! Tää keskustelu täällä kommenttiboksissa on ollut tänään niin älyttömän ihanaa ja taas ajatuksia avartavaa! Olen saanut niin paljon uusia ihania näkökulmia, että koin jopa pienen ahaa-elämyksen kaiken tämän ihanan keskustelun kautta. Joten kiitos kiitos kiitos kun jaoit ajatuksesi! Näitä on niin antoisa lukea! <3

  • Katinka

    Mielestäni on aivan normaalia toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, minäkin toivoin esikoiseni jälkeen tyttöä, koska esikoiseni oli poika. Tämähän on aivan inhimillistä, odottavat vanhemmat tulevat aina toivomaan ja varmaan aina on toivottu. Syyt ihmisillä ovat niin moninaiset. Kauheaa hymistelyä, ettei asioista saisi puhua. Totta myös sekin, että kaikki toivovat tervettä lasta!

    Sehän on sitten elämää, mitä todella tapahtuu: kumpi lapsi syntyy ja kuka on terve. Joku pettyy, joku sopeutuu, joku yrittää sitä kuudetta, että tulisi poika. Miksei näistä asioista voisi puhua ja kirjoittaa? Tottakai voi. Minusta on hienoa, että asioista puhutaan, vaikka aina kaikki eivät tykkääkään.

    • Mrs.V

      Siis ymmärrän OMAT toiveet enemmän kuin hyvin (en tosin taas vielä täysin sitä, että joku sukupuoli olisi sitten taas maailmaa suurempi pettymys kylläkään. Mutta kaikkea pitää yrittää ymmärtää, joten teen sen kanssa vielä töitä :)), enemmän minulla oli tässä pointtina se, että miksi oletetaan, että miksi MINÄ haluan nyt ehdottomasti tytön? :) Minusta asioista nimenomaan saa puhua! Hyvää se tekee! :) Ja jos luet kommentteja tuosta “terveen lapsen” toivomisesta, niin siitäkin syntyi minusta todella antoisia ajatuksia! :)

      Ja itseasiassa tämä koko keskustelu on ollut ihan älyttömän antoisaa! Kiitos ihan hirveösti, että annoit vielä oman panoksesi! Näitä kommentteja lukiessa koin itse ahaa-elämyksen tuosta ensimmäiseksi esittämästäni kysymyksestä: Miksi ihmiset olettavat että minä haluat tytön. Taisin saada tähän vastauksen näistä kommenteista, ja minusta se on vallan ihana oivallus, joka kertoo kauniisti vain kommentin antajasta, ei siitä, kenelle kommentti tehdään! <3

      Joten siis samalla linjalla. Ihanaa pohtia tätä asiaa! :) Näistä kommenteista innostuneena meinaan tehdä aiheesta vielä paljon kattavemman postauksen! Kiiiiiitos! <3

  • Jenni

    Kiitos tästä postauksesta! Hehee…mein lapsiluku taitaa olla kaksi ja oon niin umpirakastunut esikoispoikaani, että pasmat menivät sekaisin, kun kuulin odottavani tyttöä. Olen innoissani toisesta lapsesta huolimatta sukupuolesta. Järkytyin, kuinka netti on pullollaan ohjeita, miten tyttö tehdään. Hölmöä, kun itse lapsensaantikin oli esikoisen kohdalla haasteellista. Ihanaa odotusta!

    • Mrs.V

      Voi ihanaa! Onneksi olkoon! <3 Ja noinhan se menee! Oma lapsi on (sukupuolesta kaikesta viis) se maailman ihanin pakkaus ikinä! Eikä sitä mikään muuta! Oman lapsen kohdalla sitä miettii aina, että juurihan näin sen kuului mennä. Aina saa minun mielestä toivoa jotain, mutta näissä asioissa minusta pitää samalla ymmärtää, että se on vain varovainen toive. Koska jos jo rakentaa pilvilinnansa sen toiveen mukaan, voi olla vaikeampaa sopeutua realiteetteihin, jos niin ei menekään? Mutta me kaikki olemme niin erilaisia ja omat kokemukset muokkaavat meitä, elämäämme ja toiveita <3 Siksi me kaikki toimimme näissä eri tavoin. Se se tässä on mielenkiintoista, ja antosaa. Ymmärtää mahdollisimman monia tapoja. Minulla sama kuin sinulla. Lapsen saanti ei ole minun kokemukseni mukaan mikään itsestäänselvyys, joten siksi sukupuoli on ollut itselle todella merkityksetön asia kaiken sen muun ihanuuden keskellä <3 Kiitos paljon kommentistasi ja kaikkea ihanaa sinun perheellesi! <3

  • Annaliisa

    Pitää myöntää, että itsekin syyllistyn usein ajattelemaan, että toista tai kolmatta odottava jo poikalapsen äiti toivoo varmasti tytärtä. Totta kai kaikille on tärkeintä lapsen terveys ja se, että ylipäätään voi saada lapsia. Sitten kolmantena ehkä vieno toive sukupuolesta. Olen itse sekä tytön että pojan äiti, ja valtavan onnellinen siitä. Tuntuisi, että olisin menettänyt paljon, jos en olisi saanut tyttöä. He ovat niin erilaisia, ja oman sukupuolen lapseen saa omanlaisensa, syvän siteen. On aivan ihana seurata tytön kasvua ja tehdä yhdessä tyttöjen juttuja. Toivon siis, että saatte tyttären, koska se vaan on niin todella jotain ihmeellistä :) (Vaikka toki, en millään muotoa sanoa, etteikö poikien kanssa olisi. Mutta sen tietää sitten :)

    • Mrs.V

      Ymmärrän hyvin! Ei ihmiset kyselyllään mitenkään tarkoita pahaa. Se on vain joillakin oma olettama, joka summautuu oman elämän kokemuksista. Minä itse kasvoin kahden siskon kanssa, joten en näe mitään ongelmaa siinä, että on kaikki sisaret samaa sukupuolta :) Ei sitä tavallaan osaa kaivata sitä, mitä ei koskaan ollut, koska minusta on vain ihanaa, että on siskoja. Ja sitten taas minulla on paljon ystäviä, jotka ovat ainoita lapsia, eikä heitä mitenkään haittaa se, että ei ollut siskoja. Meitä on niin moneksi :) Sen kyllä ymmärrän enemmän kuin hyvin, että lapsettomuus taas on todella kova paikka. Ja se on juuri niinkuin tavallaan sanoit. Mitä ikinä teille tulee, niin se tuntuu maailman ihanimmalta mallilta, ja niin kuuluikin mennä <3 Minusta ajatus, että on vain minä ja mun pojat, on myös ihan äärimmäisen ihana ajatus. Ihan yhtä ihana, kuin se, että saisin ehkä joskus tytön, joka kanssa tehdä äiti-tytär-juttuja <3 Minä siis aivan suoraan sanottuna toivon molempia, mutta ymmärrän mistä sinun toiveesi kumpuaa <3

  • mya

    Mun ystävät sai kahden tytön jälkeen kolmanneksi pojan. Isä totesi kuitenkin myöhemmin, että olisi varmaan “mielummin” ottanut kolmannen tytön, koska nyt kaikki olettavat että lapsiluku jäi kolmeen kun “vihdoin” tuli se poika, että nyt on isäkin tyytyväinen. Ja siis myös kertoivat ääneen tuon olettamuksensa…

    Itse en osaa edes toivoa kumpi tulisi, yhtä rakkaalta se tuntuu joka tapauksessa. (Niinkuin varmaan kaikilla) En varmaan edes selvittäisi sukupuolta jos se olisi vain minusta kiinni, mutta koska mies sitä kovasti toivoo niin tietysti se minullekin sopii. ?

    • Mrs.V

      Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen. Koska minun isäni, kolmen tyttären isä, on aina sanonut, että hän on enemmän kuin onnellinen kolmesta ihanasta tyttärestään. Hän ei koskaan kaivannut sitä “ainakin yhtä pakollista poikaa”, jota kaikki tuntuivat luulevan, että miehet ehdottomasti haluaa. Jotenkin se on monen syvälla oleva olettama. Tavallaan ymmärrän kyllä mistä se kumpuaa, mutta minusta olisi kamalaa, että oma lapseni joskus luulisi, että hän olisi epätoivottu sukupuolensa takia. Jo lapsia toivoessa pitää tietää, että sitä yritetään tehdä mahdollisimman hyvä elämä sille pienelle – ei vain itselle… Ei näitä asioita vaan päätetä ja tehdä. Niitä suodaan ja siitä oltava kiitollinen.

      Mutta toivon suuresti, että kaikki toiveenne toteutuu ja teillä tulee ihana pieni perhe, jonka kanssa arki on ihanaa – koska ollaan yhdessä <3

      • Emma

        Mä oon kyl sitä mieltä, ettö miehiin on varmastikin kasvatettu sisälle se toive että sais oman pojan, suvun jatkajan jne. :-D Mikä ei tietenkään tarkota sitä että ne tyttölapset olis yhtään sen vähempää arvokkaampia, ei missään nimessä tai että tarvis voivotella loppuelämä sitä kun ei sitä poikaa tullukaan! Mutta kuitenkin kun ihmisiä tassa vaan ollaan ja kaikilla tietenkin toive tai joku ajatus, niinkun sinä sanoit että tunnet olevasi poikien äiti, kumpaa sukupuolta lapset voiskaan olla.

        Mulla itellä on kolme siskoa ja meillä on lähisuku täynnä tyttöjä, mutta silti mulla on semmonen tunne että jos mulle lapsia suodaan, niin niitä tulee kolme ja kaikki poikia. Nää on vaan naita hassuja tunteita…

        • Mrs.V

          AHhahah :D Mä niin ymmärrän. Mä luulen, että me ollaan omassa lapsuudessa saatu niin jäätävä määrä estrogeenia himassa, että we are set for life! :D :D :D

  • Tuo takki on niin ihana! Jotain vastaavaa voisi harkita omaankin kaapliin mallin puolesta :) ja ehkä ihmiset jotenkin olettavat, että jokainen äiti haluaa tytön jolle opettaa naiseuden salaisuuksia, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Varmasti kaikille kuitenkin päällimmäisenä tärkeintä onnse tervelapsi! Täältä ei kyllä löydy mitään ennustajanlahjoja, joten jään jännittämään tänne kumpi pieni sinne teille ilmestyy kolmanneksi aarteeksi! :)

    • Mrs.V

      Minusta se on ihana! Tosi kevyt ja kiva malli! :)

      Ja voi että, ymmärrän hyvin, mistä se toive monella muulla kumpuaa. Mutta ihmiset ehkä ajattelemattaan toivottavat niitä omia toiveitaan muillekin… Ymmärrän hyvin, miksi esimerkiksi tyttöjen äiti, voisi toivoa kaikille naisille omia tyttäriä. Koska se on heille ollut ihana kokemus! :) Koska minusta pojat ovat taas niin ihania, että voisin toivoa kaikille äidiksi haluaville poikia! :D Mutta tiedän samalla, että molemmissa on ne aivan yhtä ihanat omat puolensa! Sukupuolella ei minulla ole merkitystä. Olen saanut kasvaa kahden siskon kanssa, eikä koskaan ollut semmoinen tunne, että kaipaisin veljiä. Koska minä nyt vaan uskon niin vahvasti, että kumpi sukupuoli tahansa, niin se tuntuu sitten siltä, että niin oli tarkoituskin :)

  • Hanna minäkin

    Ymmärrän oikein hyvin ajatuksesi! Saimme toisen pikkuherran 2 kuukautta sitten, ja jo jotkut sukulaiset totesivat, että kyllä te vielä sen tytön teette. Olin aivan kysymysmerkkinä. Kyllä, haluaisin saada kolmannen lapsen, mutta hänen sukupuolellaan ei ole mitään väliä! Eikä sitä itse pääse päättämään, tuleeko kolmatta tai ensimmäistäkään, niin kuin totesit. Voimia Sinulle raskauteen, sisulla läpi raskausviikkojen, kohti ihanaa palkintoa! :)

    • Mrs.V

      Jeps :D Melkein joka päivä saan kuulla, että kai nyt teette vielä tytön? Teette?! Sori – ei meillä lapsia vain tehdä. Toiveita lapsien määrästä on ja jos vaan ovat lähekkäin niin kiva (seuraa toisilleen), mutta kaikki on ns. herran hallussa :D Mutta eihän ihmiset pahaa tarkoita. Taitaa olla tämäkin siis melkoisen yleinen ilmiö? :D

      Ja voi kiitos paljon! Sen palkinno voimalla tämä 3. raskaus vedetään läpi! :D PUUSKUTTAEN NYT JO :D

  • meilu

    Olen samaa mieltä, että sukupuolella ei sinänsä ole merkitystä. Ihan hyvin poika saattaa leikkiä nukella ja tyttö autolla :) Jokainen lapsi on oma persoonansa, ja onhan monenlaisia tapoja olla tyttö tai poika, nainen tai mies, joten ei se niin mustavalkoista ole.

    • Mrs.V

      Se on vielä tää ihan kolmaskin muistutus. Lapsi on yksilö. Joten edelleen, sukupuolella ei mitään väliä täällä. Jos meidän pojista joku ilmoittaa haluavansa prinsessamekon päälle ja leikkiä mun kanssa Frozenia ni ei mulla ole muuta sanottavaa ku LET IT GO! :D Sekin käy loistavasti <3

  • sonja

    Heh mä en tiedä miksi mutta musta on tuntunut jotenkin teidän perheen kohdalla että käy “Beckhamit” (tai Selänteet?!) eli kolme poikaa ja tyttö :D (vaikka sanoitkin että lapsiluku olisi tämän uusimman tulokkaan jälkeen täynnä).

    Ehkä ajattelen niin siksi kun teidän perheessä on jonkin verran samaa Beckhamien kanssa muutenkin… Mutta tämä nyt on vain tämmönen hassu ajatus ja kuten sanoit, lapsia saadaan eikä tehdä ja sukupuolella ei ole väliä, miten meneekään niin se on tarkoitettu. :) <3

    Ymmärtääkseni noissa mainitsemissani perheissä kyllä nimenomaan tehtiin "kaikki mahdollinen" että katras täydentyisi tytöllä, jotain tällaisia haastatteluja olen lukenut. Anyway, ihanaa että toiveet toteutuu, sekä heillä toive tytöstä että teillä kolmannesta lapsesta. :D

    • Mrs.V

      Et ole muuten ensimmäinen joka tästä on sanonut! :D Mutta kyllä meillä on aina ollut kovin vahva tunne siitä, että kolme on meidän luku. <3 Eihän sitä koskaan voi sanoa varmaksi (vaikka kyllä me miehen kanssa nyt ollaan aika 99,99% että me ollaan tän jälkeen tässä! :D ) että jos vaikka molemmilla herää yllättävä vauvakuume vielä parin vuoden päästä ja sitä ryhdytään ihan kahjoiksi… :D Mutta epäilen kyllä :D

      Mutta kyllä – olen kuullut. Joku ystävistäni kertoi lehtijutusta, jossa kävi ilmi että Selänteet olivat lukeneet kirjoja siitä, miten "tyttö tehdään" :D Tosin luomutavalla – esim ruokavaliolla yms. vaikutuksilla, ovulaatiohetkestä jne. Ymmärrän kyllä tavallaan senkin. Niinkuin sanottu, meillä kaikilla on historiamme mikä on muokannut omaa ajatusmaailmaa ja toivomuksia elämälle. Ei meillä kaikilla ole samat odotukset ja toiveet. Hyvä niin! :) Beckahmit kävivät kuulemani mukaan hoidossa Losissa, jossa nimenomaan seulottiin tytöt ja istutettiin sitten? Jos nyt ymmärsin toimenpiteen oikein. Mutta kyllä siellä tyttö tekemällä tehtiin. Ai sitäkö ihmiset tarkoittavat, kun kysyvät meiltä, että kai tekin nyt tytön TEETTE? :D Että niitä TEHDÄÄN? :D On tää maailma jo ihan hullu :D Mutta ihanaa, että on esim hedelmöityshoitoja ym., joista saada vielä toivoa, jos ei vanhat konstit vaan toimi…

      Joten juuri näin. Niinkuin sinä sanoit. Ihanaa, että ihmiset OMAT toiveet toteutuu. Niitä ei vain tarvitse puskea muille! :)

      Minä koen olevani onnellinen lapsen sukupuolesta huolimatta. Sain varmaan niin paljon estrogeeniä jo omassa nuoruudessa (kaksi siskoa :D), että I am set for life :D

      • sonja

        Arvelin että ihan varmaan olette joltain muultakin kuulleet, että olisi hauska ajatus jos teilläkin olisi kolme poikaa ja tyttö. :D

        Juu tuosta Selänteiden luomuyrittämisestä kuulin minäkin ja jotenkin oletinkin että Becksit ovat saattaneet nimenomaan ostaa kaiken asiantuntemuksen ja hedelmöityspalvelut mitä onkaan jotta saisivat tytön. Hurjalta kuulostaa – ei varmaan tosiaan ole teille se seuraava askel tehdä lääkärien avustuksella tyttöä! ;)

        Lapset on yksilöitä joten ihan hömppää että tytöstä sitten kuoriutuisi kaveri äidin prinsessaleikkeihin tai pojasta aina pelikaveri isälle. Voi käydä just toistepäin ja sillonkos se vasta tyhmää onkin jos on ladannut odotuksia lapsen sukupuolelle tai hänen käyttäytymiselleen…

        • Mrs.V

          Ymmärrän kyllä ihmisten toiveet haluta itselleen tiettyä sukupuolta, varsinkin jos lapsia on jo siunautunut paljon samaa sukupuolta ja vielä haluttaisiin lisää. Se ei ole sitä mitä itse haluan, mutta voin ymmärtää, että joku muu haluaa :)

          Ja juurikin näin. Me kaikki olemme yksilöitä. Aika näyttää. Jos meidän pojat haluavat vetää prinsessamekon päälle niin tää äiti tuo tiarat! :D

  • krisse

    Hei Hanna ja Onnea vielä <3
    Oon niin onnellinen teidän puolesta, sinä olet niin ihana ja positiivinen äiti, että tämä maailma olisi miljoona kertaa parempi paikka, jos useampi ihminen ajattelisi niinkuin sinä. Jotenkin kun lukee päivittäin järkyttäviä ja masentavia uutisia, niin sinunlaiset empaattiset naiset luovat toivoa paremmista ajoista, sillä lapsethan omaksuvat vanhempien ajatusmaailman huomaamattaan.
    Sitten asiasta kukkaruukkuun: (mikä sanonta tämäkin on? :D) pidätkö vielä hiuksiasi öisin rullalla ja ponnari-rulla yhdistelmällä? Minulle jää ponnarista taitekohta hiuksiin, mutta auki olevat hiukset ahdistavat. Onpahan suuret ongelmat! :D

    Ihanaa odotusta teille, täällä neljäkuisen tytön äiti inspiroituu kaikista postauksistasi!

    • Mrs.V

      Voi ihana ihana Krisse! Kiitos todella kauniista kommentista! Sillä kaikkien meidän vanhempien suurin toive on, että teemme (edes jotain :D ) oikein lastemme kanssa :D Meidän yksi tärkeimpiä kasvatuksen kulmakiviä on se, että saamme auttaa rakennettia lapsillemme terveen itsetunnon, minkä kautta he osaavat pitää itseään ja muita arvossa. Siitä kaikki lähtee. Yhteiskunnassa kun eletään.

      Hahahha! JOOOOOO! :D Pidän! :D Mulla on siihen pari vinkkiä! Mä käytän aina kahta rullaa, etuhiukset rullalle eteen (hiuksia tässä vähemmän, eikä näin tarvitse ponnaria). Sitten perään toinen rulla, jossa hiuksia taas niin paljon, että ponnarin tarvitsee. Minä olen jättänyt ponnarin hyvin löysälle, kerran vain kiepsauttanut ympäri, että hiukset pysyy koossa. Sitten vain rullalle ja voila! Ei painaumaa! :) Tai sitähän voisi myös kokeilla niitä kumilankaponnareita mitä lie, ne vanhan puhelinjohdon näköiset? :D en muista nimeä, mutta kovin paljon niitä näkyy! :D Ne ei kuulema jätä sitä painaumaa? :) Itse en ole kokeillut, mutta sitähän voisi myös testaa? :)

      Kiitos paljon kommentistasi ja siitä, että annat blogilleni aikaasi, vaikka sinulla se on myös varmasti kortilla! :)

  • Tea

    Paljon onnea Hanna, uusi ihme teille saapumassa, ihanaa! :)

    Kun aloin odottamaan kuopustamme melkein kaksi vuotta sitten(herran jestas joko siitä on niin kauan?) niin kuulin paljon tuota samaa “toivot varmasti tyttöä” ja myös “toivottavasti teille tulee vihdoin tyttö”.. Välillä se jopa loukkasi, sillä sukupuolella ei ole koskaan ollut meille väliä. Ja kuten sinäkin olen aina nähnyt meidät enemmän poikien vanhempina! :D Toki on tietynlainen rikkaus jos on molempia sukupuolia, mutta on ylipään rikkaus saada lapsia, tyttöjä tai poikia!

    Ja nyt meillä on kolme maailman mahtavinta kundia 1,3 ja 5 v ja ovat kaikki ihan parhaita kavereita keskenään, pieninkin otetaan jo suurimmaksi osaksi hienosti leikkiin mukaan ;) En voisi olla pojistani kiitollisempi ja kuinka ihanaa on nähdä veljesten välisen siteen vain vahvistuvan ja kasvavan joka päivä<3 Rankkaa on tietysti aina ajoittain ja viikkoon mahtuu päiviä kun isiä odotetaan (ainakin äiti) sekuntikellon kanssa kotiin, mutta on tämä niin vaan kaikkien harmaiden hiusten arvoista!

    Onnea vielä ja toivottavasti loppuodotus on sulle armollinen! :) <3

    • Mrs.V

      Valtavat kiitokset! Meillähän on mennyt yksiin odotukset ja sukupuolijaot! :D Katsotaan nyt sitten kumpi meille kolmanneksi tulee perhettä täydentämään <3 Molemmissa on kieltämättä omat rikkautensa! Ymmärrän hyvin, että jotkut saattavat kokea, että heiltä jäi jotain hyvin arvokasta kokematta, kun "ei tullut sitä toistakin sukupuolta". Mutta minä en jotenkin ajattele sitä niin. Ajattelen, että näin meillä kuului mennä. Minä vartuin kolmen siskon kanssa. En minä koskaan tykännyt, että minulta puttuui jotain (paitsi varastettuja vaatteita kaapista:D ) ja kyllä minä olen siis kiitos estrogeenia sen verran paljon nuoruudessani saanut, että minun maailmani ei muutu, onko minulla lapsina tyttöjä vaiko poikia :D
      Ja juuri näinhän se on. Ne omat on maailman rakkaimpia – ei sitä tarvitse jossitella <3 NÄin sen kuuluikin mennä <3 Vaikenakin päivinä, kun hiukset lähtee ja them kids are driving you bat sh*t crazy! :D
      Kiitos paljon vielä ihanista sanoista ja sitä samaa minäkin toivon! :D

      • Kaisa

        Onko sinulla siis kolmaskin sisko? ?

        • Mrs.V

          OHo, kirjoitinko jonnekin, että minulla kolme siskoa? Siis minulla on kaksi siskoa, eli kolme sisarusta :) Siskoni Kira ja nuorin sikoni Nelli :)

  • liisa

    itse vuosien lapsettomuuden ja piiitkän adoptioprosessin läpikäyneenä mulla taas kalskahtaa tuo “toivomme tervettä lasta”. Tuohan tosiaan pitää totta, mutta itselle, jolla lapsi sairastui kolme vuotiaana ja hän ei siitä valitettavasti parane, tuntuu tuo sanonta jotenkin ööö kornilta, koska JOS lapsi sairastuu, ihan mihin tahansa, niin ihan yhtä rakas ellei rakkaampi hän on, oli sitten mitä tahansa. Niikuin eräs vanha ihminen totesi mulle (mitään pahaa tarkoittamatta), että voi voi kun niin monta vuotta lasta odotitti, ja saitte sairaan… jotenkin vaan tuntuu, että välillä oikeasti jotkut “tekee” lapsia, suunnittelee pienen ikäeron, sukupuolikin menee kuten toivotaan. Samoin lausuma ” ihmiselle ei anneta enempää, kuin se jaksaa kantaa”, tuntuu niin uhhhh..

    • Anneli

      Mun on hyvin vaikea ymmärtää, mikä tossa terveen lapsen toivomisessa kalskahtaa..? Eihän se tarkoita sitä, että lastaan rakastaa yhtään vähempää vaikka sairaana syntyisikin/sairastuisi myöhemmin. Ei mikään sairaus tee ihmisestä yhtään vähemmän arvokasta ja rakasta.
      Itse ainakin toivon terveitä lapsia ja terveyttä ylipäätään kaikille.

      • Mrs.V

        No siis se saattaa sen takia kalskahtaa esim. vammaisen lapsen äidin kohdalla, joka saattaa luulla, että hänen lapsensa olisi jotenkin vähemmän toivottu? Koska mitä sanoit, sehän on täysin totta. Sen vain voi ymmärtää väärin. Eli juuri noin kun sinä ajattelet, niin sitä terveyttä tosiaankin tarkoitetaankin! :)

    • Mrs.V

      Ymmärrän hyvin miksi särähtää. Särähätää itseasiassa mullakin, siksi en kirjoittanut lausetta postaukseen, koska ajatukseni voi hyvin helposti ymmärtää väärin. Kirjoitin aiempaan kommenttiin, mitä itselle “terveys” tarkoittaa:
      Meillä on lähipiirissä esim paljon huuli- ja kitalaki halkiota. Ymmärrän hyvin, että se voi olla vanhemmille suuri shokki aluksi. EN halua siis mitenkään vähätellä. Ne tunteet on käytävä läpi ja liittyhän siihen paljon leikkauksia ja muita, missä sitä toivoisi voivansa vaihtaa paikkaa lapsensa kanssa. Mutta kyseessä on kuitenkin pieni terveydellinen vaiva, jonka saa korjattua ja se on tulevaisuudessa muisto vain. Myös down-syndroomaa lapset ovat ihan omanlaisia siunauksia, joiden perheet eivät ikinä olisi voineet kuvitella, miten paljon heidän elämänasenteensa ja tapa elää rikastuttaa koko perhettä. Kun minä viittaan ”terveeseen”, tarkoitan , että lapsi säilyy hengissä ilman terveydellisiä komlikaatioita. Meidän amerikkalaiset ystävämme joutuivat viime vuonna hautaamaan viikon ikäisen poikansa, jolla oli vakava sydänvika. Vaiva löydettiin ennen raskautta, mutta oli toivoa, että se saataisiin korjattua. En vain voi sanoin kuvailla sitä järkytystä jo vain vierestä seurattuna, miten kamala tapahtuma oli. Tässä mä pillitän taas. EN vain keksi mitään kamalempaa maailmassa. He hiljattain saivat terveen tyttövauvan ja nyt tekevät tärkeää tiedotus- ja tukityötä tähän vauvojen sydänvaivaan liittyen. Joten tähän minä viittaan, kun sanon, että toivon lapseni olevan terve <3 Muusta selvitään kyllä <3

      Ja mitä suurimmat osanottoni. Toivon kuitenkin koko sydämestäni, että sairaus ei ole hengenvaarallinen? Koska kyllähän sinä lastasi rakastat yli kaiken maailmassa – ihan sama mikä hänellä on. Mutta kaikki toki toivovat terveyttä – läpi elämän – koska kukaan ei varmasti keksi mitään kamalempaa, kuin oman lapsen menettäminen.

      Ymmärrän hyvin tunteesi. Samat asiat särähätää minunkin korvaani. Sitten aina yritän miettiä niitä syitä, miksi ihmiset ne sanovat. Suurin osa yrittää auttaa, mutta heillä ei ikäbä kyllä ole sitä kokemusta mitä sinulla, ja sanomiset voivat mennä kovinkin metsään. Valtaosalla onneksi kuitenkin pohjimmainen ajatus on aina hyvä. <3

      Kaikkea hyvää teidän perheellenne! <3

  • Onpa upea tuo takki!! Mahtaisikohan tuollainen näyttää hyvältä meikäläisen päällä :)

    • Mrs.V

      Varmasti näyttäisi! :) Tuo takki on jo reilun vuoden vanha, mutta ehkä Ginassa olisi jotain vastaavia tänä keväänä? :)

  • Heli

    Itsekin olen näissä sukupuoli asioissa samanlainen. Se on ihan sama kumpi sieltä tulee, kun molemmat tulevat olemaan yhtä tärkeitä :)

    Olen seurannut blogiasi jo pitkään, harvemmin kommentoiden, mutta mulla on sellainen tunne, että teille tulee tyttö :) Jotenkin raskautesi on ollut erilainen kuin aiemmilla kerroilla. Katsotaan olenko oikeassa vai saanko vielä harjoitella näitä ennustajataitoja :D

    • Mrs.V

      Juuri näin. Se kuka tulee on juuri tarkoitettu meidän perheeseen.
      Ja kyllä, on kieltämättä ollut vähän uusia vaivoja ja 3. raskaus tuntunut melkoisen raskaalta, mutta se saattaa myös johtua siitä, että tämä on 3. raskaus… 4 vuoden sisään! :D EI ihme että kroppa väsyy aiemmin, kun ei tässä myöskään nuorennuta :/ Mulla vielä poika tunne, mutta mahdollisuus tosiaan se 50 – 50 :D

  • Anonyymi

    Minäkin kahden pojan äitinä kuullut kommentteja siitä, teemmekö lapsia nii nä kauan että tulee tyttö. -No ei! Meillä lapsiluku jää tähän, enkä koe että jotain jäi puuttumaan tai mitään.

    Minä toivoin tyttöä (leikkimielisesti) toisen kohdalla, että olisin molemman sukupuolen äiti. Poika oli kuitenkin yhtä iloinen ja onnellinen asia, ja tuntui että sen piti mennä juuri näin, nyt tuntuu että en olisi edes halunnut tyttöä – todellisuudessa sillä ei siis ole minkään valtakunnan merkitystä. En edes osaa enää kuvitella itseäni tytön äitinä.

    • Mrs.V

      Joo sitä samaa minäkin olen kuullut. Paljon :D Ja eihän näitä kyselyjä esittäneet tarkoita mitään pahaa! :) Päinvastoin. Itse vaan kun tietää enemmän kuin hyvin, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Niin en ikinä haluaisi, että jos mahdollisesti kolmas poika nyt meille siunataan, hän joskus luulisi, että olisimme toivoneet enemmän tyttöä! Me vain toivomme tervettä lasta! <3 Kun sillä, niinkuin sanoit, sukupuolella ei ole minkään valtakunnan merkitystä! :)

      • Avelina

        Minusta on ihana lukea tällaisia kommentteja sukupuoleen liittyen – aika monta sellaistakin äitiä kun on tullut vastaan, joille lapsen sukupuoli (yleensä se, että on poika) on ollut valtava pettymys. Ei ole kovin reilua lasta kohtaan, vaikka toki kaikilla tunteilla on sinänsä oikeutuksensa.

        Itselläni kyllä silti vähän särähtää korvaan se, että sukupuolella ei ole yhtään mitään väliä, mutta sillä on, että lapsi on terve. Kun eihän sekään ole omissa käsissä ja kai vanhemmat ovat onnellisia lapsestaan ja tätä rakastavat, vaikka jotain “vikaa” olisikin? Tietysti kaikki haluavat lapselleen parasta, sitä en tarkoita, mutta “kunhan on terve” -lauseen voi lukea myös niin, ettei sairas/vammainen lapsi ole tervetullut.

        • Mrs.V

          Siihen törmää aina vähän väliä! ja ehkä saattaisi itsekin miettiä niin, jos ei tietäisi miten suuri siunaus on ylipäänsä saada lapsia… Itseasiassa joskus sain mailin minulle tuntemattomalta henkilöltä, joka toivoi minulta kannustin sanoja siihen, että oli nyt ensimmäistä kertaa raskaana ja saanut kamalaksi pettymyksekseen odottavansa poikaa. Ja koska minun elämäni näyttää niin onnelliselta, niin voisinko kertoa hänelle, mikä niissä pojissa on niin ihanaa. Viestin luettuna, kahden pojan äitinä, en voinut jotenkin uskoa silmiäni. Näinkö joku ajattelee? Minulla meni todella pitkään pureskella koko viestiä, ja miettiä miten ikinä voisin vastata. Itselläkin on lähellä ihan liian paljon lapsettomuutta ja sitten jonkun maailma romahtaa hetkeksi siitä ajatuksesta, ettei saa ostettua lapselleen prinsessamekkoa? Ja kuitenkin esikoinen kyseessä? En voinut muuta kuin todeta, että kun saat lapsesi syliisi niin hänestä tulee sinulle maailman rakkain ja upein asia – sukupuolesta viis. Taas hyvä opetus minulle, miten erilailla ihmiset voivat asioita miettiä. Tuli sitä jonkin verran mietittyä.

          Ja ymmärrän mitä tarkoitat. Sillä tavallaan särähtää minullakin, mutta minä miellän terveen ehkä erilailla kun monet muut. Meillä oli lähipiirissä esim paljon huuli- ja kitalaki halkiota. Ymmärrän hyvin, että se on vanhemmille suuri shokki. Mutta kyseessä on kuitenkin pieni terveydellinen vaiva, jonka saa korjattua ja se on tulevaisuudessa muisto vain. Myös down-syndroomaa lapset ovat ihan omanlaisia siunauksia, joiden perheet eivät ikinä olisivat voineet kuvitella, miten paljon heidän elämänasenteensa ja tapa elää on rikastuttanut koko perhettä. Kun minä viittaan “terveeseen”, tarkoitan , että lapsi säilyy hengissä ilman terveydellisiä komlikaatioita. Meidän amerikkalaiset ystävämme joutuivat viime vuonna hautaamaan viikon ikäisen poikansa, jolla oli vakava sydänvika. Vaiva löydettiin ennen raskautta, mutta oli toivoa, että se saataisiin korjattua En vain voi sanoin kuvailla sitä järkytystä jo vain vierestä seurattuna, miten kamala tapahtuma oli. Tässä mä pillitän taas. EN vain keksi mitään kamalempaa maailmassa. He hiljattain saivat terveen tyttövauvan ja nyt tekevät tärkeää tiedotus- ja tukityötä tähän vauvojen sydänvaivaan liittyen. Joten tähän minä viittaan, kun sanon, että toivon lapseni olevan terve <3 Muusta selvitään kyllä <3

          • Avelina

            Niin ja unohdin vielä toivottaa onnea loppuraskauteen – tulee niin harvoin kommentoitua vaikka säännöllisesti luenkin. Ja kiitos myös siitä, että täällä blogisi kommenttiosastossa on aina niin hieno tunnelma! Vaikeista ja monimutkaisistakin asioista keskustellaan hyvässä hengessä. Olet onnistunut luomaan hienon ilmapiirin omalla lämmölläsi!

          • Mrs.V

            Kiitos todella paljon! Sillä kiitos kuuluu sinne suuntaan! Niin otettu olen, että blogia seuraa niin moni järkevä ja fiksu ihminen, joiden kanssa on ihana näitä keskusteluja käydä! <3

          • Avelina

            Kiitos Hanna pitkästä ja pohdiskelevasta vastauksesta. :) Noin vähän ajattelinkin sinun ajattelevan (sen perusteella mitä olen aiemmin täällä lukenut) mutta mielestäni tämä on asia, joka on hyvä aina joskus kirjoittaa auki. Kun asenteet yhtään poikkeavia ihmisiä kohtaan ovat meidän yhteiskunnassa edelleen joskus todella erikoiset tai jopa ikävät, niin sanoillakin voi olla ihmeen suuri merkitys. Ja kun tosiaan niitä sairauksia/vammoja on kovin erilaisia ja osa ei välttämättä vaikuta lapsen elämään millään tavalla kielteisesti (mikäli yhteiskunta ei sitä aiheuta). Mutta siis totta kai jokainen toivoo lapselleen parasta, ja niinhän sen pitää ollakin.

          • Mrs.V

            Juuri näin! Ihan samaa mieltä. Ja tästä postauksta syntyi yllättäen aivan ihana! Tämä kommenttiboksi sen teki. Miten hyvässä hengessä tänne on saatu niin paljon hyviä eri näkökulmia asiaan. Todella avartavaa. Kiitos siitä teille <3

          • M.H

            Voi että sä Hanna vaikutat niin lämpimältä ja älykkäältä naiselta. Oot viisas sielu! Tunneäly ja empatia kaunistaa sua entisestään.

          • Mrs.V

            Ihminen myös näkee omalla sydämellään <3 Kiitos paljon, että näet minut noin kauniisti! <3

  • Sofia

    Nämä uutiset ovat aina yhtä ihania! Sydämelliset onnittelut vielä❤️ ☺️ Saako udella, että milloin sukupuoli paljastuu teille?

    • Mrs.V

      Kiitos kovasti! :) Sukupuoli selviää meille lähiviikkoina :)