Diana ring

Olen ollut niin onnekas, että minulla oli äärimmäisen rakkaat ja läheiset isovanhemmat, joiden ehdottoman rakkauden sain tuntea ihan kaikessa mitä tein. Aina minulle oli tukea, aina oli tarjolla rakkautta. He olivat aivan valtavan suuri osa elämääni ja heidän ajatteleminen vieläkin saa kyyneleet kipuamaan silmiini. Olenkin tässä blogissa joskus tehnyt isoäitini kunniaksi pienen muisteluvideon onnellisesta lapsuudestani, jonka arvoa en voi edes alkaa kuvailla. Saan kiittää omien vanhempieni lisäksi suuresti heitä kaikista niistä eväistä, mitä minulle annettiin tämän elämän varrelle.

Kun rakas isoäitini nukkui pois, jätti hän minulle yhden sormuksistaan, jota hän käytti päivittäin. Kun nään sormuksen, nään hänet. Se lämmittää. Vihkisormusteni lisäksi se on ainut koruni, jota käytän päivin öin – kaiken kanssa. Sormus huokuu historiaa, sillä se on kulkenut suvussamme n. sadan vuoden ajan.

Isoäitini sormus

Tämän sormuksen myötä, olen ihastunut juurikin vanhoihin antiikkisormuksiin. Omistan kaiken kaikkiaan kolme sormusta, enkä ole edes miettinyt, että siihen kokoelmaan lisäystä haluaisin. Kuitenkin hiljattaisella kaupunkivaelluksella päädyimme sisään tunnelmalliseen pieneen antikkikauppaan, missä silmiini osui jo kaukaa vitriinissä komeileva yksilö. Vaikka harakka olenkin, en ole ikinä ennen samalla tavalla ollut viehättynyt jostain myynnissä olevasta korusta. Jokin vain sormuksessa veti minua puoleensa – kuin rakkautta ensi silmäyksellä.

Uusi tulokas

Olin lumoutunut sormuksen kauneudesta ja sitä tovin huokausten saattelemana ihailtuani, kysyin myyjältä sen hintaa. Sain kuulla keskellä olevan mustan kiven olevan safiiri ja ympärillä olevien pienen pienen kivien olevan timantteja. Kuvauksesta päätellen ehdin jo harmistua ajatellessani sen olevan budjetilleni liian kallis, mutta ilokseni sain sen kuulla sen olevan myynnissä 180 eurolla! Seuraavaksi löysinkin itseni jo kassalta ojentamasta muovikorttiani. Ei toki mikään halvin ostos, mutta koin sen kuitenkin olevan edullinen kiviinsä nähden. Sormuksen koko on juuri ideaali nimettömääni, mutta ne paikat on jo varattu edellä mainitsemilleni tunnearvoa täynnä oleville sormuksilleni. Täten varmaan käyn ehkä vielä suurentamassa sormusta sen verran, että se mahtuisi vaikkapa etusormeeni.

Ihanan päivän päätteksi juttelin äitini kanssa Skypessä ja ihastelin hänelle uutta sormustani, jonka vaan koin niin omannäköisekseni. Äitini huomautti, että sormus oli hyvin samannäköinen kuin Prinsessa Dianan kihlasormus, joka periytyi viimeisten Englannin kuninkaallisten kihlajaisten myötä Kate Middletonille. En tiennytkään, että tätä tyyliä edustavia sormuksia nimitetään yleisesti Diana-sormuksisi. Jos siellä ruudun toisella puolella on enemmänkin tietämystä tämän tyylisistä sormuksista, niin otan infon kiinnostuneena vastaan kommenttiboksissa!

Onko sinulla joitakin erityisen rakkaita ja tunnearvoa huokuvia koruja?

Entäpä tällaisia Diana-sormuksia?