CATEGORIES

Puhu minulle lapseni

7.2.2019

Kun mietin suhdetta omiin lapsiini, on yksi asia minkä koen erityisen tärkeänä: Toivoisin voivani luoda sellaisen suhteen lapsiini, että he tietävät voivansa kääntyä puoleeni asiassa kuin asiassa. Ihana ajatus, mutta niin avoimen suhteen rakentaminen ei välttämättä olekaan se helpoin asia. Miten poika uskaltaa kääntyä äitinsä puoleen miettimättä: “Äiti saa varmasti kuitenkin slaagin.”  Tai toteamatta aiheen keskellä toiselle “Ei sit kerrota äidille“. Molemmat lauseita, jotka varmasti moni muistaa vähintään omilta teinivuosiltaan.

earrings GLITTER

scarf DIOR

knit SOFT GOAT

pencil skirt DANTE / DOTS Stores

bag CHLOE

bag charm BALMUIR

shoes STUART WEITZMANN

 

Oma haasteeni on asiassa oman suoran luonteeni pehmittäminen. Miten onnistun nielemään ensireaktioni ja puhumaan vasta kun olen käyttänyt asian oman pääni sisällä? Kun pystyisikin käsittelemään kaikki asiat niin tyynesti ja rauhallisesti, että pojat eivät pelkäisi kertoa suoraan töppäilyistäkään. Koska lets face it, me kaikki töppäillään joskus. Omasta nuoruudestani muistan elävästi sen kerran kun ensimmäisen kerran hieraisin tuntuvasti äidin auton kylkeä parkkihallin vahvempaa betonipylvästä vasten. Asiasta kertominen jännitti niin että itketti, mutta miten hyvältä se tuntuikaan kun äiti otti asian hyvin rauhallisesti ja totesi sen olevan vain peltiä ja onneksi minulle ei käynyt mitään. Pitänee muistaa itse tämä tunne ensikerran kun löydän jonkun pojistani toteuttamassa sisäistä artistiaan ruokahuoneen valkoisiin tuoleihin värikkään tussin kanssa… Jos joku muuten tietää hyvän verhoomon tästä keskustan alueelta niin vinkkejä otetaan vastaan!:D Haluan, että poikani eivät joutuisi pelkäämään mitään asiaa esittäessään, että mitenköhän äiti tähän reagoi? Toivon heidän aina tietävän, että äiti ja isä tukevat aina ja seisovat takana aina, kuten omatkin vanhempani ovat tehneet.

Ensimmäiset tiilenmurikat tähän luottamussuhteeseen luodaan jo nyt. Mitä asioita voin konkreettisesti tehdä, mikä rohkaisi lapsiani puhumaan minulle ajatuksistaan, huolistaan ja murheistaan? Tenttaaminenkaan ei oikein toimi. Päivittäin kun kysytään se kuuluisa kysymys “Miten meni päiväkodissa tänään?” ja vastaukseksi tulee lähes poikkeuksetta se yllätyksetön “Hyvin”. Kuinka sitä voisikaan olla niin herkkä tulkistemaan kaikkia lapsiaan, että huomaisi aina ne pienimmätkin asiat? Jokaisessa päivässä pitäisi olla kiireettömiä hetkiä missä olla todella läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan niitä arkoja ajatuksia, jotka tulevat pintaan vasta pienen lämmittelyn jälkeen.

Kolme tytärtä kasvattanut äitini antoi tähän hyvän neuvon:
“Monasti iltaisin kun menitte nukkumaan, niin silloin herkimmin puhuitte asioista mitkä mieltä painoi. Kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen.”

Iltapesun jälkeen meillä kaikki pojat menevät nukkumaan samaan aikaan. Yleensä luen heille iltasadun, tai vaihtoehtoisesti kerron tarinan kolmesta pienestä pojasta, jossa kertaan päivän tapahtumia tai sitten luon täysin kuvitteellisen seikkailun heidän ympärilleen. Tämän yhteydessä yritän vastedes kysellä pojilta heidän päivästään. Mikä siinä oli hyvää? Mikä tylsää? Ja mitä he toivoisivat seuraavalta päivältä? Niiden pohjalta voisi aina rakentaa iltasadun, joka kivasti toisi tukea ja turvaa päivän kutkuttavien ajatusten ympärille.

Kuuntelitko jo uusimman podcast-jaksomme äiti-tytär-suhteesta? Se löytyy alta. Ihanaa päivää kaikille!

20 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Iduska

    :) Jos Töölö ei ole liian kaukana niin verhoomoista lämmin suositus: http://verhoomokaarlo.fi/ . Vastikään laittoivat yhden nojatuolin kuntoon ja olin laatuun (ja hintaan) tosi tyytyväinen. Tarjous oli myös paras, kysyin kolmesta eri paikasta.

    • Hanna Vayrynen

      Hei kiitos! Tutustumme tähän! :)

  • Minna

    Parasta aikaa oli juuri se, kun tultiin päiväkodista kotiin ja molemmat tyttäret halusivat tulla syliin istumaan ja kyllä siitä paikasta vähän piti kinastellakin, mutta sylitankkaus oli heille se juttu:) Illalla kun satuja luettiin, niin siinä sitten tuli esille kaikki mahdolliset päivän jutut ja usein minun ei tarvinnut muuta kysellä, kuin kenen kanssa leikit ja mitä leikit, niin juttua olis riittänyt vaikka ja kuinka:D Tytöt, kuten äitinsäkin, ovat kovia puhumaan. Tärkeintä on olla läsnä ja vielä nuoren aikuisenkin elämässä helposti saavutettavissa, jotta yhteys säilyisi. Toinen tytär muutti kotoa vuosi sitten ja äitillä ja isällähän tässä oli se vaikein paikka:) Nauti pikkulapsiajasta, sillä se ei kauaa kestä:)

    • Hanna Vayrynen

      Tuo on toinen asia, minkä äärelle pitää muistaa pysähtyä oli lapsi minkäikäinen tahansa: sylitankkaus <3Voi kiitos tärkeästä muistutuksesta <3Meillä alkaa nyt olla todella ihanat ajat käsillä... Koko ajan helpottaa nyt kun nuorin on täyttänyt 2 ja puhuu, jättänyt vaippoja pois ja on omatoimisempi <3

  • Henna

    Ihan samanlaiset ajatukset on pyörineet päässä. Ja varsinkin kun mulla on tosi huono sietokyky sotkulle. Mutta elämäähän se on, ja yrittämällä oppii. Paitsi ettei ehkä niitä piirustustaitoja tarvitse testata tuoliin :D
    Mutta koen, että minun itse pitää hieman löysätä mäiden 5- ja 2-vuotiaiden kanssa, ettei tule tilanne, että äitille ei uskalleta kertoa. Illalla minulla on tapana kysyä kolme kysymystä, mikä oli tänään parasta, mikä harmitti ja opitko jotain uutta. Näitä pohditaan tarkkaan ja ja varsinkin uuden oppimisen kohdalla tulee ihania oivalluksia.

    • Hanna Vayrynen

      Ihan samoja ajatuksia siis sielläkin <3 Ja kyllä, nuo tarkentavat kysymykset ovat tärkeitä. Kun sitä aina muistaisi arjen pyörteissä kaivaa syvemmältä <3

  • Jaana

    Mulla ihan samat ajatukset tyttärieni kanssa tuosta avoimen keskustelumallista. Eskari- ja koulupäivästä kysyn nykyisin aina jotain tarkempaa, kuin pelkästään “Miten meni päivä?”. Saatan kysyä eskarilaiselta “Mikä oli kaikkein hauskin leikki tänään?” tai “Kenen kanssa olit pihalla?” ja koululaiselta “Mikä oli koulussa tänään helppoa/vaikeaa?” “Tapahtuiko jotain, mikä nauratti ihan kippurassa?” Noihin tarkempiin kyssäreihin saa aina vastauksia ja sit yleensä kertovat myös jotain muutakin ensimmäisen tarinan ympäriltä ja biistä pääsee esittämään lisäkyssäreitä. Itse kerron myös lapsille vastaavat asiat omasta päivästäni sillä tasolla, miten heille voi asioita kertoa.

    • Hanna Vayrynen

      Oi ihana Jaana <3 Kiitos tästä <3 Sain ilokseni huomata että minähän teen tätä myös <3 Juuri eilen illalla viimeksi kyselin pojalta tapahtuiko tänään jotain mikä harmitti? Tai nauratti? Tai kenen kanssa leikit tänään? <3 Niihin tosiaan saan paljon paremmin vastauksen. Kiitos tästä erittäin hyvästä huomiosta <3 Ja myös tuo, että kertoo itsekin heille oman päivän kulkua. Esimerkkihän parhaiten opettaa, kuinka jakaminen on tärkeää <3

      • Tiina

        Luin tekstin ja ajattelin tulla sitä kommentoimaan mutta JAANA ehtikin jo hienosti avata tuota kysymysten asettelua. Jotta saa vuorovaikutusta aikaan, kannattaa kysyä ns. avoimia kysymyksiä: Kuka, mitä, milloin, missä, miksi, miten, millä tavalla? Puhutaankin avoimista ja suljetuista kysymyksistä. Kannattaa lukea aiheesta lisää, jos on innostunut kehittämään keskustelutaitojaan. Itse olen kokenut kysymysasettelun tiedostamisen tosi tärkeäksi juuri teini-ikäisten lasten kanssa. Siinä iässä kun yleisin vastaus on “ihan sama” tai olan kohautus.
        Kiitos blogistasi. Tulen tänne ihastelemaan kauniita kuviasi ja haistelemaan muodin uusia tuulia. Iloisena luen myös lasten kasvuun ja kasvattamiseen liittyvät tekstisi, sillä opettajana ne ovat lähellä sydäntäni.

        • Hanna Vayrynen

          Voi kiitos <3 Ihania, hyviä ja tärkeitä pointteja, kiitos niistä. Ja kiitos tärkeästä työstä mitä teet <3

  • M

    Mun toinen poika on ekaa vuotta opiskelemassa maailmalla, toinen lukiolainen vielä kotona. Ihan samoja mietin silloin vuosia sitten, miten saan pidettyä nämä rakkaat lähelläni aina ja ikuisesti. Poikien kanssa on aina juteltu tosi paljon, vanhemmat sukulaiset jopa ihmettelivät, miten paljon poikien mielipiteitä ja ajatuksia kuunneltiin ja kyseltiin. Meidän jokailtaiset sänkynlaitajuttelut jatkuu edelleen kotona olevan kanssa ja maailmalla olevan kanssa viestitellään joka päivä ja soitellaan vähintään joka toinen päivä. Näin jälkikäteen katsoen, sanoisin, että siitä yhteisestä juttelusta tuli meille kaikille tärkeä tapa. Juttujen aiheet on siirtyneet sulavasti kavereihin, tyttöystäviin, kouluasioihin, urheiluun, maailmapolitiikkaan ja tulevaisuuteen. On jotenkin maailman ihaninta, kun itseä reilusti pidempi oma poika kyselee vakavana mun mielipidettä hänen tulevaisuudenpohdintoihinsa. Ja maailman hirvein päivä oli, kun vanhempi muutti pois. On ollut kuitenkin ihana huomata, että hän on sielläkin täysin oma itsensä, sama nauravainen kaveri, joka aikoinaan huusi vanhemmilleen miljoona kertaa illassa sängystään, että “arvaa mitä, mulla on…”. Hanna, oot vaan just oma itsesi ja kaikki menee oikein hyvin :)

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos M <3 Miten ihana tätä oli lukea! Kiitos niin paljon oman kokemuksen ja toiminnan jaosta. Voi miten toivon, että kykenen luomaan tuollaisen samanlaisen lämpimän, avoimen ja keskustelevan suhteen kaikkien poikieni knassa. Kiitos niin paljon, ja tuli taas muistutus siitä kuinka häilyvän nopeasti tämä aika menee kun pojat ovat pieniä. Koittaa tosiaan aika kun ne ovat päätä pidempiä ja muuttavat pois. Voi itku... Kiiiitos <3

  • Saaramaria

    Samoja ajatuksia täällä, ja kunpa sen aina muistaisi, että se ensireaktion saisi hillittyä itsekin.
    Olen huomannut, että meillä pojat puhuvat useimmin mieltä askarruttavista jutuista autossa tai illalla nukkumaan mennessä. Varsinkin isompi alkaa olla siinä iässä, että kaikkea ei todellakaan kerrota enää ja usein vastaus kaikkeen on “ok”. Sitten kun hän selvästi on sillä tuulella, että kertoo itse asioitaan ja haluaa puhua, yritän aina pitää huolen, että pysähdyn hänen asioidensa äärelle, vaikka mikä olisi kesken tai olisi kiire. Sen verran harvoin esiteini vapaaehtoisesti kertoo asioitaan ja ajatuksiaan. Ne hetket ovatkin sitäkin kalliimpia ja niiden voimalla sitten jaksaa ne muut ei-niin-kivat-esiteineilyt.
    Äitisi sanat ovat kyllä viisaat – kuuntelu on tärkeintä. Lisäisin siihen oman kotini opin aina hyväksyvästä asenteesta.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos taas vertaistuesta. Ja tajusin tässä tätä lukiessa, että meillä on ihan sama juttu. Autossa usein ne meidänkin pojat avautuvat juttuineen paremmin. Kiitos niin kovasti tästä <3 Hyväksyvä asenne on hyvin tärkeä <3

  • Haidi

    Vaikka itselle ei ole lapsia on tätä tullut mietittyä ystävien kanssa joilla on lapsia, töissä kolmeegojen kanssa joiden lapset ovat minun ikäisiä ja omien ystävien kanssa pohtiessa omia välejä vanhempiin. Välillä mietin miten äitini onnistuikin luomaan minun kanssani niin hyvät välit. Äiti tietää kaiken ja äidille voi aina soittaa. Kun ensimmäiset kaverit alkoivat juomaan seiskalla, juttelin äidin kanssa ja hän kertoi tarinoita nuoruudestaan. Kun ensimmäisen kerran join 16-vuotiaana salasin asian äidiltä kaksi viikkoa ja tämän jälkeen omatunto kolkutti ja piti kertoa äidille. Muistan vieläkin, kun kerrottuani äiti kysyi vain oliko kivaa ja muistanhan, että aina saa soittaa jos tulee jtn. Tästä hyvästä äitini on päässyt keskustelemaan jopa ambulanssikuskien kanssa kun jollain kaverilla on mennyt yli ja äiti on toiminut tulkkina kuskin ja paniikissa (sekä hieman humalassa) olevien teinien välillä. Äidillä on vastaus kaikkeen ja aina rauhassa. Kerran äitini on pettynyt pahemmin kun kirjoitukset ei mennytkään ekalla läpi, mutta tähänkin totesi hetken rauhoituttuaan ”elämä kantaa aina” ja niimpä ne asiat taas järjestyivät. Veljelläni taas on kunnon äitifiltteri. Vauhdikas tapaus kertoilee aina välillä vuosien takaisia juttuja, joille nyt uskaltaa nauraa, mutta jos itse tilanteessa olisi selvinnyt olisi äidin tyyneys ollut koetuksella :D jos ikinä saan lapsia haluasin osata olla yhtä rento, jämäkkä ja luotettava kuin äitini. Kotiintuloajat piti, apua sai aina ja ikinä ei tarvinnut pelätä. Kolleegaltani opin myös mantran ”mokata saa, mutta ikinä ei valehdella” tätä voisin todeta, että meilläkin tehtiin. Metsään on välillä menty, mutta siitä kerrottiin, opittiin ja jatkettiin eteenpäin :)

    • Hanna Vayrynen

      Miten kauniilta ja ihanalta suhteenne kuulostaa! <3 Voi kun sitä osaisi luoda itse samanlaisen suhteen poikiini. Mutta itseasissa kun sanoit tuon lauseen niin tuli omatkin teinivuodet elävästi mieleen. Meidän vanhemmat ovat toistelleet tuota samaa! Pitää itsekin ottaa käyttöön! Mokata saa, valehdella ei. <3

  • Linda

    Oi, tämä 😭 itse olen miettinyt tätä ihan siitä asti kun esikoinen syntyi.

    • Hanna Vayrynen

      <3 Elämänmittainen projekti <3

  • H

    Mulla on pieni poika ja olen miettinyt samoja asioita. On tärkeää että aina vaan jaksaa kysellä niitä kuulumisia – vaikka vastaus toistuvasti onkin ”Hyvin”. Kysymisen lisäksi keskittyy myös kuuntelemaan, on läsnä ja antaa kiireetöntä aikaa olla yhdessä. Me jutellaan saunassa (saunotaan usein!) ja ennen nukkumaanmenoa kerrataan päivän kulku ja tapahtumat. Olet varmasti hyvä ja helposti lähestyttävä äiti :)

    • Hanna Vayrynen

      Juuri näin. Niin että ei tenttaa, mutta että lapsi tietää että hänestä ollaan kiinnostuneita, hänen ajatuksillaan on merkitystä ja häntä kuunnellaan ja arvostetaan.Voi kiitos, kovasti toivon niin, vaikka jokainen meistä vanhemmista ajoittain kokee olevansa epäonnistunut :/ Kiitos <3