CATEGORIES

Uskalla sietää epävarmuutta

4.3.2019

“Ainut pysyvä asia elämässä on muutos”

Oma stressinsietokyky on ollut aikoinaan erittäin heikko. Muistan miten stressaantunut olin niinä ensimmäisinä vuosina, kun asuimme mieheni kanssa yhdessä Hollannissa ja jouduin totuttelemaan uuteen elämäntyyliin. Mieheni ammatin takia muutto uuteen maahan tai kaupunkiin saattoi tulla puolen vuoden välein. Muutot ammattiurheilussa harvoin tapahtuu niin, että mietitään “Minne sitä tahtoisi muuttaa seuraavaksi?” Muutto tapahtuu yleensä hyvin yllättäen ja vaihtoehtosi ovat hyvin rajatut. Ei siinä liiemmin pysytytä miettimään “Missä olisi kiva asua?”. On onnekkaassa tilanteessa jos on edes kaksi paikkaa, joiden väliltä valita. Koskaan ei tiennyt, kuinka pitkään tulisi yhdessä paikassa asumaan. Se luo epävarmuutta ja stressiä ei vaan tulevaan, vaan myös nykyhetkeen. Mitä sitä uskaltaa lähteä tekemään, kun uusi muutto voi lymytä jo nurkan takana? Voi tuntua siltä, että kaikki mitä juuri rakensi valuu hukkaan, kun kohta on taas aloitettava jossain uudessa paikkaa ihan alusta. Uusi työ, uudet ihmiset, uusi kieli, uusi ympäristö ja täysin uusi arki. Ihminen voi helposti kokea sen hyvin uuvuttavana ja tuhauttavana.

Ulkomailla asuminen ja maasta toiseen muuttaminen saattaa monesta kuulostaa kovin jännittävälle ja mahtavalle. Toki se on myös mieletön seikkailu ja kokemus, mutta siihen liittyy myös paljon epävarmuutta sekä yksinäisyyttä. Muistan käyttäneeni monta hetkeä sellaisten asioiden suunnitteluun ja murehtimiseen, mitä ei koskaan tapahtunut. Moneen kertaan kohdalle sattui tilanne, missä nopea muutto toiseen maahan oli todennäköinen. Niinä hetkinä käytin paljon aikaa tämän mahdollisen uuden kotikaupungin  / -maan tutkimiseen. Missä olisi minulle koulu? Missäpäin siellä kannatta asua?  Mitä mahdollisuuksia kyseisessä paikassa voisi muuten olla? Aina kun muutto ei tapahtunut, oli tämä kaikki hukkaan heitettyä energiaa. Onneksi opin muutaman vuoden jälkeen, etten stressaa liikaa tulevasta. Käyn kaikella energialla ja tarmolla vasta siinä vaiheessa kiinni, kun sille sillalle tullaan. Sitä ennen, otan kaiken irti siitä arjesta, mitä sillä hetkellä elän. Vaikka olen asiassa hurjasti parantunut, vieläkin saan itseni joskus kiinni murehtimasta tulevaa. Näinä hetkinä yritän taas maadottaa itseni tähän hetkeen.

coat MASSIMO DUTTI

knit MASSIMO DUTTI

bag YSL

skirt ZARA

shoes ZALANDO

Meillä kävi onnellisesti, sillä saimme asua samassa maassa yli kuusi vuotta. Sitä ei kuitenkaan alussa voinut tietää, mutta tuon tietäminen etukäteen olisi tuonut suurta helpotusta ja mielenrauhaa. Futispallon sijaan olisin monasti toivonut käteeni kristallipallon. Kerran muutimme tuonakin aikana maan sisällä, kun mieheni vaihtoi seuraa Etelä-Hollannissa sijaitsevasta seurasta Heerenveeniin, joka on taas pohjoisemmassa. Koulu vaihtui, uudet juuri luodut ystävät jäivät edelliseen kotikaupunkiin, ympäristö muuttui, mutta sentään kieli pysyi samana mikä helpotti asioita kun oli tämän uuden kielen juuri alkanut hallita. Myös koulun vaihtaminen ja kurssien hyväksilukeminen oli helpompaa kun pysyimme saman maan sisällä. Olen äärimmäinen kiitollinen noista ulkomailla asutuista vuosista, koska ne opettivat hurjasti resilienssiä. Päätin, etten stressaa asioista mitkä eivät ole edes tapahtuneet, vaan elän tätä hetkeä. Rakennan arjestani mieluisen ja otan siitä kaiken irti. Täten päätin toteuttaa omaa arkeani ilman huolta huomisesta. Päätin opiskella ilman pelkoa pois muutosta. Päätin tehdä aina uusia ystäviä, vaikka tiesin, että jossain vaiheessa joudun luopumaan arjesta heidän kanssaan – ystävyys toki säilyy. Päätin opiskella kielen, vaikka tuskin maassa tulisimme loputtomiin asumaan. Aikaa taaksepäin katsoessani koen näiden olevan itselle perustavanlaatuisia asioita. Ne rakensivat arjen onnellisuuden ja mielekkyyden päälle ja ne auttoivat jaksamaan kohdissa joissa suuri muutos sitten koitti. Mikään ei ollut hukkaan heitettyä. Kaikki siellä luotu rakensi oman henkisen pääoman päälle.

Elämä ja arki yllättää meidät jatkuvasti. Pienet ja suuret muutokset sekä yllättävät vastoinkäymiset haastavat meitä ja mieltämme. Mitä parempi on resilienssimme, sitä paremmin selviydymme ja palaudumme muutoksista. Resilienssi auttaa meitä joustamaan ja orientoitumaan muutoksissa uudelleen. Oma kasvuympäristö on omiaan kehittämään resilienssiä, mutta sitä voi myös kehittää kaikenikäisenä. Resilienssi on epävarmuuden sietokykyä sekä selviytymiskykyisyyttä haastavissa tilanteissa, mikä liittyy optimismiin: Kykyä nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja sen, että pystyy itse vaikuttamaan asioihin. Emme voi valita sitä mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme valita reaktiomme. Stressinsietokyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä resilienssissä on myös ongelmanratkaisukyky sekä avun hakemisen taito.

Olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni omasta onnellisesta ja tuetusta lapsuudestani. Että he ja muut läheiset aikuiset kuten isovanhempani aina valoivat minuun uskoa siihen, että minä pystyn ja olen osaava. Ongelmia ja haasteita tulee aika ajoin eteen, mutta niistä selvitään. Aina on jokin keino ja jos ei itse heti osaa, apua on lähellä. Tämän tärkeän tuen ja turvan toivon voivani antaa myös omille lapsilleni.

Vuodet ulkomailla opettivat, että elämässä ainut pysyvä asia on muutos. Tämän päivän alati ja nopeasti muuttuvassa maailmassa muuntautumiskyky on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia. Ei kannata hakailla menneeseen miettien, mikä oli paremmin. Ei myöskään auta murehtia tulevaa, sillä monesti se voi olla täysin hukkaan heitettyä energiaa. Parasta on elää tätä päivää täysillä, koska vain tämä hetki on totta.

“Live in the moment, because everything else is uncertain.”

23 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Eva

    Jälleen kerran kuin omia ajatuksia olisi lukenut, kiitos! <3 Itse tosin en ole vielä oppinut tästä tulevaisuuden stressaamisesta pois, edelleen usein ahdistaa asiat, mitä ehkä voi tapahtua ja sellaiset, joihin en voi itse vaikuttaa. Ja lapsen myötä huolet ovat sen kuin kasvaneet. Todella kuluttavaa! Kovasti yritän tietoisesti tästä oppia pois, mutta hirmu vaikeaa se on. Toivottavasti vielä jonain päivänä. Sinä olet hienosti oppinut muuttamaan itsessäsi tätä puolta, joten ehkä minullakin on vielä toivoa :) Hyvää loppuviikkoa koko teidän perheelle!

  • Olivia

    Kiitos tästä postauksesta! Itselläni on täysin samoja ajatuksia. Päiväkodissa olevan tytön ja omat sairastelut (vaikkakin vain kausitaudeista kyse) ovat vieneet viime syksyn ja nyt talven aikana kaikki voimat. Täällä olen illan tänään vain itkenyt väsymystä ja nuutunutta oloa, joka ei tunnu menevän ohi.. Ehkä tämä tästä, kevättä kohti.

    • Hanna Vayrynen

      Voi toivon kovasti, että teidänkin osalta on kohta sairastelut sairastettu! <3 Voimia ja kevättä kohti <3

  • Reetta

    Ulkomailla asuminen kasvattaa paljon ja kirjoitat niin hyvin kaikesta siihen liittyvästä. Mä olen myös mieheni töiden perässä muuttanut muutamaan otteeseen ja se on aikamoinen matka. Ollaan asuttu USAssa muutamassa eri osavaltiossa :) Me tehtiin iso päätös muuttaa Suomeen tässä vuoden sisään ja olisi kiinnostava kuulla sun fiiliksiä teidän paluumuutosta nyt kun siitä on aikaa, ulkosuomalaisuudella kun on pitkään ollut iso rooli omassa elämässä ja sen hävittäminen kauhistuttaa. :D Lapsiperheenä tietysti oon tosi onnellinen Suomen päivähoidosta, ystävistä ja läheisistä siellä jotka saadaan takaisin arkeemme. Käänteinen kulttuurishokki on vaan ollut aina pahempi omalla kohdalla kun lähteminen, johtuu juurikin tosta että aika näppärästi sitä pyöräyttää sen uuden arjen minne vain ja tietää mitä palikoita tarvii jotta voi itse hyvin. Avioliitto on myös erilainen ulkomailla kun ollaan tiiminä kaksin uuden edessä, kun kukaan muu ei tiedä täsmälleen mitä käydään läpi.

    Teidän podcast on ihana, aiheet on kiinnostavia ja te keskustelette aiheesta kuin aiheesta tosi rennosti ja kunnioittavasti.

    • Hanna Vayrynen

      Tuo on niin totta, kulttuurishokki on täälläkin vastassa kun pitkään on muualla asunut. Tosin juurikin nuo mainitsemasi asiat painaa niin paljon vaakakupissa, että se shokin suuruus on ollut suhteellisen vähäinen. Suomessa ollaan vielä epäystävällisempiä ja jyrömpiä kuin esimerkiksi Jenkkien länsirannikolla, mutta onneksi tähänkin pystyy paljon vaikuttamaan omalla asenteella. Ja se on totta, että tuollainen kokemus yhdistää ja vahvistaa parina hirveästi, kun on täysin sen toisen tuki ja turva ja meennään tiiminä. Ja hei podcastissa on jakso misäs puhutaan ulkosuomalaisuudesta, tosin voisin miettiä niitä asioita blogipostauksen verran missä tosiaan sitä koki suurimman eron palatessa kotimaahan. Millaisia asioita sinä kaipaat muualta? <3

  • M

    Ihana toi takki! Olen metsästämässä jotain pidempää takkia.

    Podcastista tuli mieleen, että jotenkin voisitte ehkä miettiä jaksojen pääpointit minkä ympärillä keskustelette. Jaksoissa, joissa ei pysty vaan menemään mutulla (lapset, synnytykset yms) suunnan puuttuminen ja sisällön haparoimisen huomaa ikävästi. Jos rahasta puhumisesta puhutaan tabuna, niin odotin että olisitte avanneet enemmän, koska jotta se ei olisi tabu, niin siitä pitäisi pystyä puhumaan ihan oikeasti ja vähän enemmän faktoilla. Mutta pienillä muutoksilla uskon, että teidän blogi saa ihan uutta syvyyttä.

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos, itsekin pidän siitä kovin!
      Itseasiassa näin ollaan juurikin tehty podcastin kanssa. Emme liikaa halua keskustella aiheista etukäteen jotta reaktiomme olisivat aitoja, mutta juurikin tällaiset pääpointit käydään läpi mistä keskustellaan. Ja tämä oli ensimmäinen raha-jakso, joka oli hyvin laajasti asioita käisttelevä. Tarkoituksena olisi nyt vielä tehdä sijoittamiseen ja säästämiseen oma jakso, mihin pyydämme mukaan asiantuntijan! :) Ja myös idea on ollut tehdä kulupäiväkirja, missä voisi käydä tarkemmin läpi niitä asioita mihin rahaa menee. Otin hiljattain käyttöön Nordea Walletin ja tämä on erinomainen työkalu siihen! :) Ja kiitos kovin, itsekin kaipaan lisää syvyyttä ja uskon, että se saa sitä nyt kun meillä on apukäsi podcastin kanssa. Omat kanavat ovat työllistäneet niin täysin, että meillä ei ole ollut mahdollista laittaa tähän niin paljon aikaa kun haluaisimme. Avustajamme myötä kun saamme kaiken rullaamaan niin asia toivottavasti muuttuu! :)

  • Haidi

    Ihanan ajatuksia herättävä kirjoitus. Osaat kyllä pukea ajatukset hyvin sanoiksi, kuten muutkin totesivat :) itsekin olen alitajuntainen stressaaja, enkä välttämättä huomaa stressaavani, ennenkuin vaikka huomaa nukkuneensa viikon super huonosti. Jos jotain olen äidiltäni oppinut, niin hänen hokema ”elämä kantaa aina” tai ”asioilla on tapana järjestyä”. Asiat ei aina ehkä mene niinkuin itse toivoisi tai odotti, mutta aina ne asettuvat paikoilleen :) tästä on oppinut itsekin nauttimaan ja löytämään arjesta niitä pieniä iloja. Jotenkin koen, että elämä olisi kauhean tylsää jos välillä ei fiilistelisi ihanaa lounasta tai uutta kivaa teemakua :) kuten sanoit, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana. Ja nuo hokemat on hoettu täälläkin <3 Tärkeitä ajatuksia, jotka toivon istuttavani myös omien lasten selkärankaan. Ja Haidi, sinä toteutat tätä niin ihanasti. Kiitos ikuisesta optimististasi sekä siitä, miten aina olet valmis antamaan tukea ja apua, sekä tsemppaamassa eteenpäin <3

  • Sandra

    Hei! En ole tiennytkään, että opiskellut Hollannissa! Minkä tutkinnon siellä suoritit?

    • Hanna Vayrynen

      Opiskelin siellä kansainvälistä kauppaa, eli BBAksi. Hollanti on ihana maa <3

  • Johanna

    Todella hyvä kirjoitus! Olen aikaisemminkin kommentoinut samasta asiasta, mutta olet kyllä todella taitava kirjoittaja ja puet ajatuksesi hienosti tekstiksi. <3 Olin itsekin aikaisemmin todella kova stressamaan asioista etukäteen ja asioiden tapahduttua huomasin, että eipä tässäkään ollut mitään murehdittavaa ja stressasin ihan turhaan. Stressasin esimerkiksi melkein koko viimeisen opiskeluvuoden siitä, saanko valmistumisen jälkeen oman alani töitä ja kuitenkin heti työnhaun aloitettuani sain vajaan vuoden äitiyslomasijaisuuden, joka jatkui seuraavankin vuoden. Olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa kesään asti eikä sen jälkeisistä töistä ole vielä tietoa, mutta en aio stressata asiasta etukäteen, sillä ne ovat aina järjestyneet jotenkin. Viime vuonnakin olisin päässyt kolmeen oman alani työpaikkaan vuoden määräaikaiseksi ja sain siis valita niistä itselleni sopivimman. Ja ennen tuota stressasin, että saankohan taas ensi vuodeksi töitä… :D

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos kovasti. Olen todella otettu, sillä en ole koskaan kokenut olevani kummoinen kirjoittaja. Olen ihan äärimmäisen otettu tällaisesta kohtealiaisuudesta. Ja juuri näin <3 Kyllä se elämä kantaa ja tulevaisuus on sinun käsissäsi. Varmasti tulee takapakkeja välillä, mutta se kuuluu elämään. Miten niihin reagoi on se tärkeä asia. Onneksi olkoon mahtavasta duunista, olet selkeästi tehnyt hienoa työtä! <3

  • Bisous

    Ihana asu, tuo värimaailma etenkin <3
    Mulle tämä kirjoitus toimi motivaattorina, sitä todella tarvitsin koska tämä kevät on hyvin täynnä ja seuraavat pari päivää vaatii aikamoista pusertamista. Tosin sen takia sun blogiin tulinkin taas, hetkeksi hengähtämään ennenkuin alan hommiin. Ihanaa viikkoa! :)

    • Hanna Vayrynen

      Miten ihana kuulla. Kiitos niin paljon ihana <3 Voimia ja tsemppiä - you can do it! <3

  • Julia

    Hei, rakentavaa kritiikkiä podcastista: teidän podcastjaksot vaikuttaa välillä siltä ettette ehkä ole valmistautuneet jaksoihin tarpeeksi, se on kuuntelijalle aika sisällötöntä kun jaksoissa ilmenee niitä “hmm hankala tästä yhtäkkiä sanoa” tai “hmm no just nyt ei tule mieleen”. Jopa mielenkiintoinen aihe jää näissä tilanteissa ihan ontoksi. Voi olla että haluatte olla spontaaneja ja haluatte rentoa höpöttelyä jaksoissanne, mutta se on mielestäni joskus johtanut siihen että jakson sisältö jää häilyväksi kuulijalle. Tätä mielipidettä olen siis kuullut ja lukenut muiltakin. Usein jaksot pitää kasassa onneksi se että sinä olet valmistellut kysymyksiä aiheeseen liittyen ja haasattelet Mettiä joka vaikuttaa siltä ettei ole ollut tietoinen sen kerran aiheesta ennen studioon astumista! :D Esimerkiksi tämän päivän rahajaksossa Hanna olit valmistautunut ja kun kyselit mihin Metillä menee rahaa, Metti vastasi jopa vähän ärtyneen oloisena että:”No mä en lähe tota avaamaan sen enempää että mitä kaikkii mul on… Mä en niinku tähän lähe mitään että kui paljon menee rahaa.” Sanoi hän lopulta että ruokaan ja laskuihin menee, ja muuta ei tietenkään tarvitse kertoakaan! Mutta tulee tosi epäammattimainen fiilis kun huomasi ettette olleet sopineet etukäteen mitä puhutaan, kun Metti alkoi puolustautumaan kysymystä vastaan :D Olisitte voineet nopeasti sopia etukäteen mistä puhutaan, ja vastataan sitten napakasti että ruokaan ja laskuihin menee, ilman ihmeellistä selittelyä. Mutta toki tässä tapauksessa voi myös miettiä onko jaksoa syytä mainostaa siten että tulette keskustelemaan “tabuaiheesta”. Ja siis jos teistä tuntuu ettei podcastin tekemiseen riitä aikaa niin ei se ole mikään häpeä alkaa tähtäämään että sisällöllinen jakso tulee joka toinen viikko :)

    • Hanna Vayrynen

      Moikka Julia! Kiitos erittäin rakentavasta palautteesta.
      Ja olet hyvin oikeassa. Me olemme halunneet pitää podcastit rentona jutusteluna emmekä ole halunneet keskustella aiheista liikaa etukäteen, koska olemme kokeneet, että haluamme aitoja reaktioita toisiltamme. Emme halua käsikirjoittaa jaksoja liiaksi etukäteen. Mutta ihan suoraan sanottuna me molemmat haluaisimme jaksoilta itsekin enemmän, kutsuisimme mielellämme esim haastaletavia ja rakentaisimme jaksoja enemmän. Koska meidän omat kanavat vievät niin paljon aikaa, että meillä ei ole ollut sitä tarvittavaa aikaa podcastille (koska muuten kärsii perhe koska aikaa ei jää ollenkaan illoille) niin halusimme palkata podcastiin apukäden. Toivottavasti kun saamme hänet perehdytettyä ja homman luistamaan saamme paremmin rakennettua sisältöä ja pystyisimme panostamaan podcastiin enemmän. Joten summa summarum: Olen samaa mieltä, itsekin haluaisin panostaa ja toivottavasti lähitulevaisuudessa se on myös mahdollista! :) Itsekin monesti mietin, että tätä voisi tehdä paljon harvemmin tai ainakin pitää joku hyvä tauko ja sitten valmistella esim kokonainen tuottari…? Tämä on nyt vielä niin uutta ja itsekin opetellaan vasta podcastien tekemistä. Kieltämättä on välillä ihan liikaa lautasella ja yritämme parhaamme mukaan jonglöörata kaiken kanssa. Mutta minusta tuo joka toinen viikko oli oikein hyvä idea! Pitää kysyä mitä mieltä Metti olisi tästä! :)

      • Sanna

        Olen täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Samoin ehkäisyjakso oli yhtä tyhjän kanssa ja perustui omiin mutuihin. Eikö olisi kannattanut ottaa naistenlääkäri tai terveydenhotaja keskustelemaan eri ehkäisyvaihtoehdoista faktapohjaisesti, kuin että valmistautumatta ja puolivillaisesti käydään keskustelua että “musta tuntuu että ehkäisyvaahto toimii näin”. Se oli kanssa tosi höhlä ja turha jakso johon olisi voinut satsata niin paljon paremmin ja enemmän.
        Eli rakentavana kritiikkinä: valmistautukaa jaksoihin paremmin ja ottakaa asiantuntijavieraita jos ette jostain asiasta tiedä tarpeeksi.

        • Hanna Vayrynen

          Moikka! Ikävää, että koit näin. Ehkäisyjakso perehtyi meidän omiin käyttökokemuksiin, mutta aihe on niin laaja, että ehdottomasti voisi tehdä jakson missä käydään asiapohjaisesti läpi. Meillä kun on alunperin ollut tarkoitus pitää podcast rentona jutusteluna kavereiden kesken, ei asiaohjelmana. Mutta tätä tehdessä meillä molemmilla on noussut halu viedä podcastia eteenpäin ja juurikin kutsua enemmän asiantuntijoita podcastiin. Nyt kun meillä on apukädet podcastin kanssa ja saamme homman rullaamaan niin toivottavasti saamme kehitettyä tätä myös haluamaamme suuntaan! :)

  • Jemmi

    Kiitos näistä sanoista <3 itselläni on juuri vaikeahko ajanjakso menossa mikä vaikuttaa omaan mielialaan ja jaksamiseen… oman pään kanssa ei aina ole helppo olla :) jännä vaikka yrittää itselleen järkeä ja uskoa sinne takoa niin silti ajatukset heittelevät kuperkeikkaa aina välillä vaikka kuinka yrittää estää. Asioilla kuitenkin on tapana järjestyä <3 Btw ihana asu :)

    • Hanna Vayrynen

      Ah, se on juurikin näin! Se ei todellakaan ole helppoa olla oman pään sisässä, toivottavasti sinulla on läheisiä ympärillä, kenen kanssa purkaa asiaa ja järkeistää tapahtumia. Asioiden ääneen sanomisessa on jo iso voima. Mutta juuri kuten sanoit, asioilla on tapana järjestyä, vaikka kuperkeikat kuuluvat asiaan <3 Kiitos ja kaikkea hyvään vaikeaan ajanjaksoon <3 Jos haluat jakaa anonyymimpänä niin mielelläni myös kuuntelen huoliasi / ajatuksiasi <3

      • Jemmi

        On lähellä rakkaita kenelle saa avautua ja se on niin totta, että puhuminen auttaa :) joskus vaan kovalevy kuormittuu normaalia enemmän ja sitä täytyy hieman purkaa. Kiitos sinulle <3 kyllä tällä alkavalla keväällä on oma positiivinen voimansa :)

        • Hanna Vayrynen

          Ah siis niin tämä <3 Juuri tästä kirjoitan taas tänään <3 Kiitos, kovalevy tosiaan vaan kuormittuu <3