CATEGORIES

Koska lomasta tuli arkea raastavampaa?

15.8.2019

Moni teistä saattoi huomata Instagramissa, että kävin tällä viikolla työmatkalla Tukholmassa. Kyseessä oli Nespresson pr-matka, joka oli hyvin inspiroiva. Minulla on tulosta aiheesta oma kaupallinen postaus myöhemmin, jossa pääsen arpomaan teille tuotteen, jonka valmistusfilosofia inspiroi minua suuresti. Siitä lisää hyvin pian. 

Sitä ennen tahdon vielä fiilistellä sitä, että arki on alkanut! Minusta tuntuu, että elokuun teema kaikilla perheellisillä ystävilläni on ollut “JEE!! PÄÄSEE TAKAISIN TÖIHIN JA LAPSET PALAA KOULUUN / TARHAAN! WOOP WOOP!” :D Loma tuntuu olleen monelle aika kuluttavaa aikaa :D Moni laski päiviä päiväkodin alkuun jo heinäkuun puolessa välissä. Mutta milloin lomista tuli kuluttavampaa kuin arjesta? Miten ihmeessä loma voi väsyttää vielä enemmän?

Minun on todettava, että oma palettini on esim. viime kesästä helpottunut suuresti. Enää ei ole kädet koko ajan kirjaimellisesti jossain kiinni. Ei ole enää syöttämistä, vaippojen vaihtoa ja jatkuvaa tarkkailua pysyykö juuri kävelemään oppinut Tasmanian tuholainen pystyssä. Mutta nyt meille on tullut ihan uusi vaihe, joka ei ole fyysisesti väsyttävä vaan henkisesti hermoja riekaleiksi repivä: Nimittäin sisarusten keskinäinen riitely/nahistelu, joka tuntui erityisesti kesälomalla olevan ihan tauotonta. Päiväni olivat yhtä tuomarointia. Koko ajan sai olla selvittämässä kuka teki ja mitä. Ja lähes kaikki nämä taistelut lähtevät täysin päättömistä asioista. “Älä hengitä noin lujaa!” , “Älä istu noin lähellä!” tai “Miks sä heräsit tänään?

Meillä selkeästi jatkuvaan nahisteluun vaikuttaa se, että pojat ovat melko pienellä ikäerolla syntyneet ja heillä on hyvin samanlaiset kiinnostuksen kohteet. He viettävät paljon aikaa keskenään tehden yhdessä juttuja, joka myös usein äityy riidaksi jossain vaiheessa, vaikka hetki hauskaa olisikin. Mutta meillä vanhin ja nuorin ei juuri koskaan nahistele keskenään. Heillä on neljä vuotta ikäeroa keskenään. Meidän keskimmäinen raukka joutuu taas taistelemaan molempiin suuntiin kun isoveli on kaksi vuotta vanhempi ja pikkuveli taas saman verran nuorempi. Hän on aina tulilinjalla. 

This is apparently the face I make when I get to travel for work and without kids :D
Felt good! :D
(Vaikka minejä tulikin ikävä hyvin pian)

shirt GINA TRICOT (ostettu melkein kymmenen vuotta sitten! Loistavia ostoksia voi siis tehdä ihan yhtä lailla perus ketjuliikkeistäkin)
jeans LIDL Esmara
shoes GIANVITO ROSSI
bag LV

Asia mitä mietin useimmiten heinäkuun aikana oli, “Miksi pitää koko ajan nahistella jostain?” Äitini on usein sanonut, että me kolme sisarusta (kaksi nuorempaa sisarustani ovat täsmälleen samalla ikäerolla kuin omat poikani) riitelimme lapsina ihan kaikesta. Meillä  olleet ulkomaiset au pairitkin oppivat ensimmäisinä lauseinaan usean kuullun äidin käskyn “Älkää tapelko!” 

Tänä päivänä omat siskot ovat kuitenkin valtava tuki ja turva. Heiltä tulee suorat ja kaartelemattomat mielipiteet, mutta samalla myös varma 100 prosenttinen apu jos sitä ikinä tarvitsee. Vaikka lapsena on nahisteltu paljon ja aikuisuudessakin silloin tällöin, niin silti se sisko on se maailman rakkain ja tärkein ihminen. Se turva mikä pojillamme on toisistaan on ihana tunne ja toivon, että pystyn kasvattamaan heidät lopulta joskus aikuisiksi jotka osaavat ratkaista riidat järkevästi ja rakentavasti keskustelemalla, itseään unohtamatta, mutta samalla muita kunnioittaen ja ymmärtäen. Vielä on matkaa :D Mutta toivoa on paljon <3

16 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • JOHKU

    Meillä on kolme lasta, ikäerolla 1v11kk, jolloin siis esikoisen (nyt 11v poika) kaveriksi syntyi kaksoset (nyt 9v poika ja tyttö). Voin kertoa, että mietin miten me kaikki olemme hengissä ylipäänsä. Ennen he nahistelivat, mutta nyt iän karttuessa nahistelu on muuttunut fyysisemmäksi ja sitä on lähes tauotta, etenkin, jos ovat toistensa seurassa pitkään. Jos on hyvä vaihe ja hetken rauha, niin eiköhän joku lähde haastamaan riitaa. Pelastus on, että nyt on niin paljon harrastuksia, että kotona samaan aikaan oloon minimoitu. Parhaimmillaan ovat toistensa tuki ja turva, ne hetket tuntuu välillä olevan vaan hyvin harvoin.

    • Hanna Vayrynen

      Apua. Kaikki sympatiat sinne! Meillä ei (vielä) ole fyysistä (paitsi joskus tönimistä ja läpsimistä) enemmän vielä ehdottomasti sanallista ja jatkuvaa kantelua. Saa nähdä miksi tämä kehittyy.

  • Pauliinal

    Juu, siinä vaiheessa lomasta tuli raskaampaa kun sai lapsia. :D varsinkin siis useampia.

    • Hanna Vayrynen

      Hear hear! :D

  • Hanna

    En voinut olla nauramatta noille riidan aiheille! Meillä lapset jo isoja teinejä ja nyt kun ajattelen niin harvoin tappelevat keskenään. Lukiolainen on ottanut sen sijaan upeasti roolin yläkoululaisen auttajana ja neuvoo jopa läksyjen teossa. Vaikuttaneeko tähän isosisko-pikkuveli-asetelma, tiedä sitten… Toki heillä pientä kinaa tulee ja toinen saattaa ärsyttää vieläkin. Mutta nyt kun muistelen niin pienempänä niitä riitoja tosiaan oli ja aivan mitättömistä aiheista :-)
    Tsemppiä, kyllä se aikanaan helpottaa!

    • Hanna Vayrynen

      Voi että, toivon todella, että tämä(kin) on vaihe ja tuo jatkuva nahistelu helpottaa :D Kiitos kovin! <3

  • Haidi

    tästä tuli niin elävästi mieleen riidat pikkuveljeni kanssa. Meillä on neljän vuoden ikäero ja jossain kohtaa se ärsyttäminen oli niin tahallista. Vietiin toisen tuoli kun se haki keittiöstä jtn koska se tuoli oli ”paras” tv-tuoli, vietiin kaukosäädin tai seistiin telkkarin edessä blokkaamassa kaukosäätimen signaalia 😂 kuitenkin veli oli se kenen kanssa mökillä pelattiin fudista, korttia ja leikittiin. Nyt näin lähempänä kolmeakymppiä (jaiks) ollaan kuitenkin hyvissä väleissä ja yhteyksissä. Ainainen turva joka on vaan puhelinsoitonpäässä :)

    • Hanna Vayrynen

      Kuulostaapa tutulta :D Meillä oli ihan samaa aikanaan siskojeni kanssa :D Mutta tänä päivänä (vaikka riidellään ajoittain) niin on se pääasiassa se ihminen jolle soittaa jos on mikään hätä <3

  • PiaMarika

    Meillä on neljä lasta jotka syntyneet n. 1,5 vuoden ikäerolla. Ensimmäinen on poika, seuraava lapsista tyttö, seuraava taas poika ja nuorimmainen on tyttö. Lapset ovat pienestä ikäerostaan johtuen tiivis ryhmä, ja ovat aina touhunneet paljon yhdessä. Meillä riidat ovat olleet pieniä, mutta ajattelen että siihen on vaikuttanut ennen kaikkea se että ovat kaikki luonteeltaan rauhallisia. Mieheni on temperamenttinen, samoin kun kolme sisarustaan , ja heillä on lapsuudessa ollut paljonkin kähinää keskenään. Nuoruus-ja aikuusiässä kuitenkin todella läheiset ja lämpimät välit. Hienoa että jaksat ohjata, sovitella ja selvitellä poikien keskinäisiä keinoja., kyllä se varmasti kasvun myötä helpottaa. Varmasti veljekset harjoittelevat tärkeitä taitoja, joista on hyötyä kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Tsemppiä!

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos tästä! <3 Ja ihana kuulla! Meilläkin onneksi vielä toistaiseksi tuo kähinä on pientä, mutta nekin varmasti kasvavt poikein myötä... Mutta kyllä, toive ja usko siihen että tulevaisuudessa tämä kaikki on ollut vain opettavaista <3 Kiitos!

  • Kati

    Voi tiedän tuon tunteen! Meillä on neljä poikaa, ikähaarukalla 7-11v. Ja viidennen pojan LA kahden viikon päästä 😱
    Loppujen lopuksi kun taaksepäin miettii niin se tappeluaika oli juuri tuossa ennen koululaisikää. Nyt helpottanut ihan älyttömästi, vanhimmasta päästä alkaen porukka alkanut järkevöitymään ja riidat käytännössä loppuneet. Olen ystäväpiirissä huomannut että etenkin poikien kohdalla kilpailuhenkisyys lisää riitoja huomattavasti, meilläkin isoimmat matsit otettiin kaikkein kilpailuhenkisimpien kesken. Ja hirvittavan usein ne liittyivät liikuntaan, urheiluun tai johonkin skabaan joka oli käynnissä ja itse tiesin jo ennen aloitusta että mihin tulee päätymään..
    Eli lohdutuksen sanana; tuo asia helpottaa yllättävän nopeasti! Vaikka muistan kyllä itsekin elävästi sen tunteen kun teki mieli repiä oma tukka päästä kun ei paljoa muuta kerennyt tekemään kuin ratkomaan erimielisyyksiä tai pahimmillaan irrottelemaan raivokkaita poikia toisistaan. Onneksi ei enää 😇 Tsemppiä tuohon vaiheeseen! Ei siinä auta kuin kerta toisensa jälkeen yrittää takoa päähän että riitely ei auta mitään ja ei tarvitse kokoajan mittailla ja testailla kuka on paras missäkin kun aina menee tappeluksi..

    • Hanna Vayrynen

      AH miten helpottava kuulla! Toivon että tämä on meilläkin vain suht nopeasti ohi menevä vaihe ja osaisin kasvattajana auttaa heitä ratkaisemaan näitä naurettavia vääntöjä järkevämmin :D Tää jatkuva kantelu ja toisen töniminen.. Kiitos valtavasti – uskoa siis on! <3

  • Grey noise

    Ai että, kun tuli mieleen yläasteen tappelut isosiskon kanssa. Toisen vaatteita ei koskaan saanut lainata, mutta lainasin silti luvatta. Ja kun käytin eri hajuvettä, jäin heti kiinni. Oli tiukkaa vääntöä.
    Vanhin sisko oli niin iso, etten koskaan tapellut sen kanssa.
    Nykyään yli 4-/5-kymppisinä ollaan hyviä ystäviä keskenään.
    Mutta tiukkaa vääntöä käytiin joskus aikoinaan. Ha ha!

    • Hanna Vayrynen

      Jep – samat väännöt meidän siskosten kesken :D Ja se on juuri näin, sisko on myös se paras kaveri – sitä yritän pojillekin toitottaa :D

  • Maija M.

    Meillä oli mun siskon kanssa aikoinaan ihan sama juttu. Riitoja riitti, mutta toki riitti myös sitä yhteistä ihanaa aikaa erilaisten leikkien parissa sulassa sovussa. Meillä on 4,5 vuoden ikäero, mutta se ei estänyt tappeluita. Olin myös loistava yllyttämään siskoani tekemään kaikkea hullua, mitä en itse uskaltanut :D Äiti oli myös välillä todella hiilenä meidän riidoista. Yleensä minä sain syyt niskoilleni, koska olin vanhempi ja mun olisi myös pitänyt olla fiksumpi :D Onneksi riidat väheni minimiin, mitä vanhemmiksi kasvettiin. Ehkä se on kaikilla sama, että tiettyinä ikävuosina nahistellaan ja sitten se loppuu, kun tulee järkeä lisää päähän.

    • Hanna Vayrynen

      Näin mä toivon myös! :D VAiheita vaiheiden perään. :D Mutta ihana kuulla, että teilläkin vahva sisarsuhde, joka on kasvattanut ja opettanut <3