Koska lomasta tuli arkea raastavampaa?
15.8.2019Moni teistä saattoi huomata Instagramissa, että kävin tällä viikolla työmatkalla Tukholmassa. Kyseessä oli Nespresson pr-matka, joka oli hyvin inspiroiva. Minulla on tulosta aiheesta oma kaupallinen postaus myöhemmin, jossa pääsen arpomaan teille tuotteen, jonka valmistusfilosofia inspiroi minua suuresti. Siitä lisää hyvin pian.
Sitä ennen tahdon vielä fiilistellä sitä, että arki on alkanut! Minusta tuntuu, että elokuun teema kaikilla perheellisillä ystävilläni on ollut “JEE!! PÄÄSEE TAKAISIN TÖIHIN JA LAPSET PALAA KOULUUN / TARHAAN! WOOP WOOP!” :D Loma tuntuu olleen monelle aika kuluttavaa aikaa :D Moni laski päiviä päiväkodin alkuun jo heinäkuun puolessa välissä. Mutta milloin lomista tuli kuluttavampaa kuin arjesta? Miten ihmeessä loma voi väsyttää vielä enemmän?
Minun on todettava, että oma palettini on esim. viime kesästä helpottunut suuresti. Enää ei ole kädet koko ajan kirjaimellisesti jossain kiinni. Ei ole enää syöttämistä, vaippojen vaihtoa ja jatkuvaa tarkkailua pysyykö juuri kävelemään oppinut Tasmanian tuholainen pystyssä. Mutta nyt meille on tullut ihan uusi vaihe, joka ei ole fyysisesti väsyttävä vaan henkisesti hermoja riekaleiksi repivä: Nimittäin sisarusten keskinäinen riitely/nahistelu, joka tuntui erityisesti kesälomalla olevan ihan tauotonta. Päiväni olivat yhtä tuomarointia. Koko ajan sai olla selvittämässä kuka teki ja mitä. Ja lähes kaikki nämä taistelut lähtevät täysin päättömistä asioista. “Älä hengitä noin lujaa!” , “Älä istu noin lähellä!” tai “Miks sä heräsit tänään?“
Meillä selkeästi jatkuvaan nahisteluun vaikuttaa se, että pojat ovat melko pienellä ikäerolla syntyneet ja heillä on hyvin samanlaiset kiinnostuksen kohteet. He viettävät paljon aikaa keskenään tehden yhdessä juttuja, joka myös usein äityy riidaksi jossain vaiheessa, vaikka hetki hauskaa olisikin. Mutta meillä vanhin ja nuorin ei juuri koskaan nahistele keskenään. Heillä on neljä vuotta ikäeroa keskenään. Meidän keskimmäinen raukka joutuu taas taistelemaan molempiin suuntiin kun isoveli on kaksi vuotta vanhempi ja pikkuveli taas saman verran nuorempi. Hän on aina tulilinjalla.
This is apparently the face I make when I get to travel for work and without kids :D
Felt good! :D
(Vaikka minejä tulikin ikävä hyvin pian)
shirt GINA TRICOT (ostettu melkein kymmenen vuotta sitten! Loistavia ostoksia voi siis tehdä ihan yhtä lailla perus ketjuliikkeistäkin)
jeans LIDL Esmara
shoes GIANVITO ROSSI
bag LV
Asia mitä mietin useimmiten heinäkuun aikana oli, “Miksi pitää koko ajan nahistella jostain?” Äitini on usein sanonut, että me kolme sisarusta (kaksi nuorempaa sisarustani ovat täsmälleen samalla ikäerolla kuin omat poikani) riitelimme lapsina ihan kaikesta. Meillä olleet ulkomaiset au pairitkin oppivat ensimmäisinä lauseinaan usean kuullun äidin käskyn “Älkää tapelko!”
Tänä päivänä omat siskot ovat kuitenkin valtava tuki ja turva. Heiltä tulee suorat ja kaartelemattomat mielipiteet, mutta samalla myös varma 100 prosenttinen apu jos sitä ikinä tarvitsee. Vaikka lapsena on nahisteltu paljon ja aikuisuudessakin silloin tällöin, niin silti se sisko on se maailman rakkain ja tärkein ihminen. Se turva mikä pojillamme on toisistaan on ihana tunne ja toivon, että pystyn kasvattamaan heidät lopulta joskus aikuisiksi jotka osaavat ratkaista riidat järkevästi ja rakentavasti keskustelemalla, itseään unohtamatta, mutta samalla muita kunnioittaen ja ymmärtäen. Vielä on matkaa :D Mutta toivoa on paljon <3
Kuvat Metti Forssell