CATEGORIES

Mukavuusalueita ja epävarmuuksia

24.9.2019

Olen tänä vuonna pitänyt Strictly Style-blogia kymmenen vuotta. Ajan saatossa minulle on kehkeytynyt hyvin vahva oma tyyli blogia tehdä – se oma mukavuusalue. Millaisista asioista kirjoitan? Miten paljon jaan? Miten poseeraan kuvissa? Missä tykkään kuvata? Oma pukeutumistyyli? Miten hiukset yleensä ovat? Millaisen meikin koen omana? Tänään tuli kuin vahingossa mietittyä näitä ulkoisista asioista pohtivia kysymyksiä kun katselin näitä kuvia. Huomaatteko te jotain tavallisesta poikkeavaa?

Vaatteet

Olen aina kokenut klassisen ja suht naisellisen tyylin omakseni. Panostan vaatteisiin, joita uskon käyttäväni monia vuosia. Tällaisia ovat esim. villakangastakit, kashmirvillaneuleet ja nahkahousut. Tykkään maustaa klassista tyyliäni trendeillä, mutta harvemmin lähden mihinkään erityisen villeihin muotituuliin mukaan. Tämänkin postauksen kuvat ovat aika hyvä esimerkki tyylistäni. Klassista, käytännönläheistä, mutta silti pienellä trenditvistillä. Kevyet sliphameet ovat olleet jo tovin muodissa. Yhdistin sen tällä kertaa perus valkoiseen college-paitaan ja mukaviin valkoisiin addun lenkkareihin. Pidän pehmeistä ja maanläheisistä sävyistä. Erityisesti ruskean eri sävyt, harmaa, valkoinen ja oliivinvihreä ovat suosikeitani. 

Meikki

Olen aina ollut aika maltillinen meikin suhteen. En välitä meikkaa aamulla ikuisuuksia ja yleensä minulla meneekin arkimeikkiin sen 5-10 minuuttia. Hyvä perusta on minulle kaiken a ja o, joten tunnollisen ihonhoidon lisäksi myös hyvä meikkivoide. Sen lisäksi arkimeikkiin kuuluu myös kulmakarvojen viimeistely kulmakynällä, luomiväri pehmeän ruskean eri sävyissä, aurinkopuuteri, mascara ja nude-huulipuna. Olo on omimillaan hyvin luonnollisessa meikissä. Olen käyttänyt aikoinaan jopa ruskeita piilareita ja ripsienpidennyksiäkin, mutta vuosien saatossa olen kyllästynyt niihinkin ja huomaan suosivani hyvin luonnollista linjaa. 

Poseeraus

Minulle luonnollisinta on olla kuvissa hymyillen ja suoraan kameraan katsoen. En jotenkin osaa olla vakava. Jos yritän olla kuvissa vakava, koen näyttäväni vihaiselta, väsyneeltä ja siltä että yrittäin olla jotain mitä en ole. Perus pönötys ja iso hymy on minulle se luonnollisin tapa olla, vaikka hammasrivini ei mikään täydellinen olekaan.

Hiukset

Minulla on hyvin harvoin hiukset kuvissa kiinni. Näissä kuvissa hiukseni ovat nutturalla, enkä muista että minulla olisi ennen blogissani edes nutturaa nähty. Ja kymmeneen vuoteen mahtuu ihan samperisti kuvia. Kotona pidän usein hiukset poissa silmiltä korkealla puoliponnarilla, mutta ulos lähtiessä harvemmin pidän hiuksia kiinni. Jäin pohtimaan miksi näin on? Kai syy on omat epävarmuudet. En ole koskaan juuri pitänyt kasvojeni muodosta. Kun hiukset ovat kiinni korkeat poskipäät ja väärän purennan tuoma huono leukalinja korostuu. Koen usein tällöin näyttäväni hamsterilta. Näissä kuvissa hamsteri-Hanna ei kuitenkaan tule niin esiin kuin se usein tulee. :D

Vaikka olen kohta jo 35-vuotias, niin ulkonäköön kohdistuvia epävarmuuksia on edelleen. Pääseeköhän niistä koskaan kokonaan irti? Vaikka olen ajatellut, että kyseiset asiat eivät minua juurikaan haittaa huomaan silti valitsevani kuvia missä ne eivät ole esillä. Valtaosalla ihmisistä on asioita ulkonäössään, josta ei pidä. Oli se sitten hampaat, hymy, vartalonmuoto, otsankorkeus, korvat, nenä – melkein kaikilla on se joku juttu. Mutta miksi? Kauneushan on juuri sitä, että olemme erilaisia – oman näköisiä. 

Siloiteltujen ja huolella valittujen IG-kuvien nykymaailmassa on tärkeä muistaa, että meillä kaikilla on omat epävarmuutemme, joita mielellämme muilta peittelemme. Muiden täydellisiä Instagram-kuvia katsellessa tämä saattaa helposti unohtua. Siksi haluankin haastaa kaikkia tämän lukevia ystäviäni miettimään omia ulkoisia epävarmuuksiaan. Pääsisiköhän niistä irti, jos peittelyn sijaan niitä toisikin enemmän esille? Mikä on sinun epävarmuutesi? Onko asia sittenkin vain päänsisäinen asia? Pääsekö niistä vähän eroon jos sen sanoo ääneen? Tuntuuko oma ajatus silloin jopa hieman huvittavalta? Sillä usein huomaan, että asiat joihin ystäväni kiinnittävät kriittistä huomiota itsessään en itse ikinä maailmassa olisi huomannut tai miettinyt samaa. Olemme usein itsemme pahimpia kriitikoita.

14 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Henna

    hei Hanna!
    En ole tainnut koskaan nähdä sinulla college paitaa päällä.Tämä asu on oikein raikas,nuorekas,aikuinen,siisti mutta rento ja kaiken kaikkiaan nätti.Ja näytät erittäin ihastuttavalta hiukset kiinni:)!itselläni on lapsesta asti ollut etuhampaissani näkyvä väli jota olen aina inhonnut.Tavattuani nykyisen aviomieheni yli kymmenen vuotta sitten(!)kertoessani että inhoan hammasväliäni,hän sanoi että hänestä tuo on tosi kiva ja tekee sinusta persoonallisen näköisen.Ja siihen loppui lapsesta asti ollut inho,hammasväliä kohtaan.Vieläkun oppisi hymyilemään kuvissa..Mutta keep up the good blog work!olet kaikin puolin mainio..

    • Hanna Vayrynen

      Totta! Niitäkään ei varmaan ole paljoa näkynyt blogissa, vaikka ne päällä seison useimmiten futiskentänlaidalla arjessa :D
      Kiitos kovasti kauniista sanoistasi <3 Ja ihana miehesi! Voimaannuttavaa kuulla, miten tuollaisen asian pöydälle laittaminen ja toisen kaunis kommentointi voi saada epävarmuuden kutistumaan <3 Hymyä elämääsi - kiitos että toit sitä minun aamuuni! <3

  • Saaramaria

    Voi kunpa tämän jaksaisi aina muistaa! Tietyt epävarmuudet ovat onneksi jääneet nuoruuteen, vaikka en edes kauhean epävarma muista olleeni. Silloisia kuvia nyt katsoessa miettii, mitä ihmettä ajattelin?! Nyt lähinnä ihailen niitä piirteitä kuvissa, joita silloin pidin huonoina, kuten vaikka lihaksikkaita jalkoja ja käsiä.

    Silti vaikka elämänkokemusta on kertynyt ja kiitollisuus omaa kroppaa kohden kasvaa vuosi vuodelta, aina aika ajoin (erityisesti aamuisin vähän huonon yön jälkeen) peiliin katsoessa kriittisyys nostaa päätään. Kunpa osaisi katsoa itseään lempeän arvostavasti, kuten katsoo vaikka ystäviään tai lapsiaan. En kauheasti innostu mistään itsensäkehumisjutuista peilin edessä, mutta edes ajatuksiin voisi tietoisesti useammin päästää ajatuksen hyvistä puolista.

    Kuten sanoit, juuri ne persoonalliset erot tekevät meistä kauniita. Ihailen juuri persoonallista, upeaa ja leveää hymyäsi!

    • Hanna Vayrynen

      Miten ihana kuulla, että aikuistuminen ja elämän tuoma kypsyys on tehnyt tehtävänsä <3 Kyllä, minullakin on aikoja kun on kriittisempi itseään kohtaan, mutta onneksi pääsääntöisesti olen lempeä itselleni. Mulla ihan sama, että ihan tohon en osaa itsekään lähteä, mutta se pitäisi muistaa että ne ajatuksetkin on hyvä pitää positiivisen puolella <3 Kiitos niin kovin kauniista sanoistasi!

  • Nelli

    Tuli mieleen, että olisiko hyvä harjoitus pyytää valokuvaavia ystäviä ottamaan susta kuvia, joissa heidän mielestään näytät upealta itseltäsi? Eli heidän ohjaamiaan kuvia. Saattaisi tulla täysin erilaista materiaalia sekä ehkä uudenlainen näkökulma itseensä. Itse kun olemme niin sokeita ja kauhean kriittisiä itseämme kohtaan.
    Toinen juttu mitä halusin kysyä, on miten pidät kielitaitoasi yllä? Sullahan myös kielirepertuaarissa useampi kieli, miten säilytät ne muistissa? :)

    • Hanna Vayrynen

      Hei tosi hyvä idea! pitääkin tätä kokeilla! Se on kyllä niin totta!
      Apua, voin sanoa että mulla hollanti ja ranska ovat tosi retuperällä, kun niitä käytän äärimmäisen harvoin. Tosin aina jos saan tilaisuuden puhua hollantia otan sen. Viimeksi Nespresson-matkalla oli myös hollantilaisia vieraita ja mä ihan intopiukeena juttelin heidän kanssaan hollantia. Paljon se takertelee, mutta aika nopeasti sitten kaikki vaan kuitenkin muistuu sitten mieleen kun vaan tekee. Vähän kuin pyörällä ajo :D Englantia ja ruotsia saa onneksi käyttää Suomessakin asuessa melkein päivittäin. :)

  • Mimmu

    Mun mielestä näytät upealta myös hiukset kiinni :) Korkeat poskipäät on sellainen kasvojenpiirre, mitä olen aina ihaillut kun itselläni ei sellaisia ole. Eikä mitään hamsteri-viboja saa susta lainkaan :D Mäkään en tosin tykkää pitää hiuksia kiinni muuten kun kotona ja urheillessa. Mulla on aika pienet kasvot, mitkä mun mielestä korostuu jos hiukset on vedetty taakse kiinni. Kaikenlaisia epävarmuuksia sitä on vielä tässäkin iässä (saman ikäisiä ollaan), vaikka voisin kuvitella että muut eivät niitä todennäköisesti huomaa. Mutta kai se kuuluu ihmisyyteen :)

    • Hanna Vayrynen

      Kiitos ihana <3 Minunkin jenkeissä asuva ystävättäreni joskus totesi aivan yllättäen että ihmiset maksavat suuria summia saadakseen tuollaiset korkeat poskipäät. Olin ymmälläni - itse kun en ole omieni suuri fani :D Ja kyllä - jospa sitä joskus pääsisi vapaaksi kaikista <3 Tosin ihmisyyteen myös kuuluu jatkuva kehitys ja kasvu <3

  • Alina

    Eikös juuri edellisessä postauksessasi ole parikin kuvaa missä hiukset on korkealla nutturalla pään päällä?

    • Hanna Vayrynen

      On! Juurikin tuo on se mun “kotilookki” :D Puoliponnari (eli siis tuollainen vähän nutturan näköinen), joka ei kovin usein blogin puolella näy! :)

  • Saara

    Moikka! En tarkoita tunkea asioihin, jotka eivät minulle kuulu, mutta haluan kuitenkin kertoa omasta oikomishoidostani, joka minulle tehtiin siis nyt aikuisiällä liki näkymättömällä invisaling menetelmällä. Hammasrivi saatiin vuodessa suoraksi ja purenta korjattua (alahampaat oli selvästi taaempana, kuin ylähampaat). Menin oiskomishoitoon esteettisistä syistä, mutta paras tulos tuli oikeasti elämän laadun kohenemisessa sillä purennan korjaamisen myötä kovat pääkipuni ja niskavaivat (joihin olin jo niin tottunut, että en tavallaan edes huomannut) hävisivät lähes kokonaan. Muistelisin sinun joskus kertoneen kärsiväsi myös pääkivuista, ja tuli vaan mieleen, että tämä saattaisi olla sinua kiinnostava juttu.

    • Hanna Vayrynen

      Voi kiitos Saara hurjasti! <3 Tiedätkö, minullakin oli vuoden verran Invisalign muotit kun asuimme Englannissa ja odotin esikoistani / kun hän syntyi. Minulla kävi kuitenkin niin, että huonon retentaation takia hampaat menivät uudella tavalla sotkuun, mutta purenta on hieman parantunut. Minulla on ollut pienenä perinteiset raudatkin tämän takia, mutta silloinkin oli retentaation kanssa ongelmia, ne eivät vaan pitäneet paikoillaan... Nyt kun väsyttävät vauvavuodet ovat takanapäin haluaisin vielä kerran kokeilla oikomishoitoa jos saataisiin lopullisia tuloksia - niin purentaan kuin hampaiden asentoon. Jospa kolmas kerta toden sanoo? Niin ihana kuulla, että sinulla on todella onnistunut lopputulos! <3 :D Kiitos <3

      • Saara

        Ok,on varmaan turhauttanut todella paljon, kun retentiossa on menty mönkään! Itse olen käynyt stockaa vastapäät e-smilessä, jossa ovat olleet todella tarkkoja retention seurannassa ja toteutuksessa. 😊

        • Hanna Vayrynen

          Hei mäpä otan yhteyttä heihin! <3 Kiitos <3