Jatkuva sairastelu
14.6.2017Täällä maataan sängynpohjalla! Nimittäin nyt kolmatta päivää kunnon kuumeessa ja piikillinen vesimeloni on tehnyt kodin kurkkuuni. En tiedä tekikö lauantain juhlat tepposensa, vai sainko taudin pojaltani, joka oli viime viikon kipeänä samaisessa taudissa. Mutta samapa tuo mistä tuli. Täällä sitä taas ollaan sängyn omina – tai niin potilaana kun äidin arjessa nyt voi. Tosin parasta viihdettä tälle petipotilaalle on tarjonneet pienet poikani. Instatarinoitteni puolella olenkin jakanut hetkiä kun keskimmäinen poikani on bondaillut nuorimman kanssa rymimällä pitkin kämppää ja nukkumaan mennessä nukahtaneet käsi kädessä. Kaiken tämän kuumehikoilun keskellä suli sitä äidin sydänkin.
En tiedä onko se vain tämän viisihenkisen perheen arki vai poikkeuksellisen kylmä ja sateinen syksy ja kevät, mutta meillä ollaan sairasteltu viime syksystä tähän hetkeen poikkeuksellisen paljon. Mutta onneksemme ihan näitä tavallisia tarttuvia ja ohimeneviä tauteja. Kaipa se käy järkeen kun perheessä on jo niin monta, että kun yksi tervehtyy niin seuraava saa jo pöpön ja onhan siinä viisi henkeä ketkä kiertää ennenkuin kierros voi alkaa uudestaan. Vaikka pienlapsiarkeen kuuluu sairastelua, niin kyllä nyt viisihenkisenä perheenä tuntuu, että sairastelu on lisääntynyt. Tosin ystäväni, joka on kuuden (!! supermom !!) lapsen äiti, sanoi, että heillä oli ihan sama ongelma lasten ollessa pieniä, mutta kouluikään päästyään he ovat harvemmin sairastelleet kun vastustuskyky on kehittynyt niin hyväksi. Joten toivoa siis on! :D Kyllä täältä vielä noustaan!