CATEGORIES

Tähän aikaan viime vuosina: lokakuu

30.10.2019

Lokakuu 2019 ja jatketaan “Tähän aikaan viime vuosina”- päivän asu kimaraa. Tänä vuonna Strictly Style-blogi täytti kymmenen vuotta ja sen kunniaksi aloitin tämän sarjan. Heinäkuuta lukuunottamatta olen tehnyt näitä koottuja katsauksia kanssanne nyt joka kuukausi. Tässä teille päivän asujani lokakuulta yhdeksän vuoden takaa. 

2010 lokakuu

Suu loksahti auki kun näin tämän kuvan. Tuo ihana vihreä kauluspaita on kohta 10 vuotta vanha! Käytin sitä viimeksi viime viikolla hyvin samanlaisessa asukokonaisuudessa, mutta paita puoliksi housujen sisällä. Gina Tricot luokitellaan varmasti pikamuotiketjuksi, mutta niistäkin voi tehdä aikaa kestäviä valintoja kun on uskollinen tyylilleen. Saman paidan näitte päälläni blogissa viimeksi nyt elokuussa.

Tuosta alla olevastakin asukokonaisuudesta pidän – hame on vaan nykyiseen tyyliini aivan liian lyhyt. Ja mites taas noi poset? :D Varsinkin tuon kollaasin eka kuva? What is wrong with your face woman? :D

2011 lokakuu

Voi että miten tykkäsin tuosta DVF:n beigestä silkkikauluspaidasta. Muistan vieläkin sen surun ja pettymyksen määrän kun huomasin mieheni laittaneen sen pyykkiin ihan tavalliseen pesuohjelmaan farkkujen ynnä muiden kanssa. Bye bye paita!

Ja mites nää kaveriasukuvat Lindan kanssa Tukholmassa? Balleriinat, skinny-housut, bleiseri ja kaulaliina game strong! :D Mutta saman asun voisin pukea edelleen päälleni! Kaapista taitaa nuo kaikki kappaleet edelleen löytyä.

 

2012 lokakuu

Esikoinen oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen. Hän oli hyvin nukkuva vauva ja muutenkin kaikki lähti mukavasti meillä käyntiin, mikä näkyy onnellisena hymynä kasvoilla. Näistä vaatteista muistan erityisen hyvin tuon palavan rakkauteni noihin pitsisortseihin. Käytin niitä ihan hurjasti! Kyseiset sortsit löytyvät kaapista edelleen. Ehkä ne tekevät vielä joku kesä come backin! Täytyy tosin ihmetellä, että olen päättänyt mennä tuollaisessa asussa lokakuussa juhliin. Hello hypotermia!

 

2013 lokakuu

Ja sortseissa hengaillaan taas lokakuussa! Tosin tästä asusta tykkään edelleen. Voisin käyttää hyvin vastaavaa asua, mutta nuo kengät… Wedgelenkkareista kasvoin ulos aika nopeasti. Mietin pitkään ostaakko niitä vai ei. Kuolasin niitä Amsterdamin matkalla, ja päädyin ostamaan kun ne löytyivät Suomestakin Kaarina K:n liikkeestä. Hetken muotivillitys kuitenkin – ajattelin. Olisi pitänyt kuunnella sitä omaa gut-tunnetta ja jättää kauppaan. Ei löydy enää käyttöä. Jos jotakuta kiinnostaa ne ostaa niin laittakaahan viestiä!

 

2014 lokakuu

Tuohon aikaan olin tuore kahden pojan äiti. Tuo oli myös aikaa kun nukuin todella huonosti. Keskimmäisellä ei ollut parhaat unen lahjat vauvana. Onneksi se on muuttunut. Se näkyi tuona vuonna asukuvien vähäisyytenä. Montaa asukuvaa ei Helsingistä ollut. Kävimme siskon ja poikien kanssa Espanjassa äidin luona vierailemassa ja sieltä olikin kuvattu enemmän asukuvia – jotka ei tosin paljoa inspiraatiota pukeutumiseen lokakuussa Suomessa anna. 

Myös lokakuussa 2014 Elle palkitsi Strictly Style-blogin vuoden muotiblogina. Se oli suuri kunnia!

 

 

2015 lokakuu

Vuosi 2015 on aikaamme Kaliforniassa. Yksi parhaita vuosiamme, mutta asukuvat ovat täynnä sortseja ja hameita. Kuvissa näkyykin taas nuo mainitsemani suosikit: pitsisortsit. Sen lisäksi tuo beigemaniani alkaa olla jo aika vahva. Kuvissa näkyy beiget Steve Maddenin mokkaiset saappaat, jotka ovat myös näkyneet paljon viime aikojen asukuvissa. Olette kyselleet paljon niiden perään. Osaan vinkata, että suomalaiselta Ril’s merkiltä löytyy tällä hetkellä hyvin samantyyliset saappaat.

 

 

2016 lokakuu

Lokakuussa 2016 olin viimeisilläni raskaana kolmannesta pojastamme. Hän syntyi 6.10. joten ensimmäinen kuva on otettu kaksi päivää ennen synnytystä. Olen havaitsevinani melkoista väsymystä kasvoiltani :D Tokassa kuvassa mennäänkin jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Asukokonaisuudet ovat klassisia ja sellaisia, mitkä voisin pukea päälle sellaisinaan edelleen.

 

2017 lokakuu

Tässä alkaa näkyä jo vahvasti suosikkini beigen käyttäminen. Muistan ihastuneeni kamelin ja harmaan yhdistelyyn Kaliforniassa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kaikki nämä asut voisin pukea päälleni sellaisenaan nytkin. 

Lokakuussa 2017 teimme myös työmatkan Lidlin kanssa New Yorkiin, kun Heidi Klum lanseerasi heidän kanssaan vaatemalliston. Edelleen käytän kyseisen malliston tummanharmaita sknny-farkkuja sekä mustia nilkkureita. Myös näissä kuvissa näkyy Lidlin beige kashmerevillaneule, joka on ollut suosikkejani jo monen vuoden ajan. Se on kestänyt käyttöä todella hyvin, joten iso suositus heidän kashmirpaidoilleen – niissä on erinomainen hinta-laatusuhde!

 

2018 lokakuu

 

Jo viime vuonna oma suosikkini oli ruskean eri sävyt. Nyt tyylini on hyvin beigenpuhuva, mutta viihdyn tässä lämpimässä ja elegantissa klassikkovärissä erityisen hyvin. Ja miten kaunis olikaan tuo Töölönlahtea ympäröivä ruska! 

Kuvissa alhaalla näkyy myös beige Andiatan oloasu, joka on tehty kashmiristä ja merinovillasta. Jos jotain kannattaa joululahjaksi toivoa, niin tätä! Maailman mukavin setti, joka on samalla tyylikäs ja kaupunkikelpoinen. Matkustin samassa asussa viimeksi Hankoon Vitamin Wellin staycationille. Moni kollegoistanikin kyseli tämän oloasun perään. En ole varma onko tismalleen samanlaista settiä myynnissä tänä vuonna, mutta varmasti vastaavia. 

Siinä oli asut taas vuosien varrelta. Ilo huomata, että näitä katsoessa itsekin inspiroituu ja haluaa pistää päälleen monia vanhoja kokonaisuuksia! Merkki siitä, että oma tyyli on löytynyt.

Taaperoraivarit

28.10.2019

Taaperoikä – tuo aika jolloin lapsi alkaa huomata voivansa vaikuttaa asioihin ja tapahtumiin. Hiljalleen hän alkaa ilmaisemaan itseään ja tutustumaan itseensä, läheisiinsä ja ympäristöönsä innokkaasti. Lapsi oppii koko ajan uusia asioita, mutta niiden oppimiseen liittyy myös paljon itkua, kiukkua ja turhautumista. Vanhemman tulee asettaa lapselle rajoja ja kestää lapsen kiukkua. Kuitenkin suuri osa taaperoraivareista on täysin päättömiä, milloin ei aina tiedä pitäisikö itkea vai nauraa. Kyselin teiltä IG-tarinoiden puolella esimerkkejä tällaisista tilanteista ja teillähän niitä riitti! :D Vertaistuki on paras tuki – sillä esimerkiksi meillä taas viime yönä kolmen aikaan kuopus otti herneen nenään kun tarjosin hänelle vettä omasta lasistani eikä isän… Tässä muutama esimerkki siitä, mikä sai oman taaperonne raivon partaalle.

Hän laittaa oven kiinni ja sitten raivoaa kun on oven “väärällä” puolella.

En olisi saanut vetää vessaa, sillä hän halusi kakat takaisin pönttöön.

“Toi hengittää mua päin.”

Kävelimme “väärällä” puolella tietä.

Isi soitti äidille, eikä mummo.

Katsoin häntä taustapeilistä ja hymyilin, kun ajoin autoa.

“En ole kolmivuotias, olen iso poika!”

Harmitti, kun Vaahteramäen Eemelin äidillä oli sama nimi kuin hänellä.

Puuron voisilmä oli liian syvällä.

Ei saanut vetää vessaa – kun istuin vielä pöntöllä.

Käsiä pestessä vesi oli liian märkää.

Makaronilaatikkoa ei voinut syödä, koska niissä makaroneissa oli “reikiä”.

Puuro oli väärän väristä (saman väristä kuin jokaisena aamuna tähän asti)

Ei menny näkymättömät leikkirahat tasan siskon kanssa.

Pyyhin hellästi kyyneleen. “Mammaa, äläääää! Et saa viedä mun silmätippoja!”

Laitoin “väärään” jalkaan sukan – olisi pitänyt aloittaa siitä toisesta.

Taaperosta ei otettu neuvolassa samanlaista mustavalkoista kuvaa kuin vatsassa olevasta pikkusiskosta.

Suuttui kun hänen kakkansa ei kellunut.

2-vuotias suuttui kun mulla oli varjo ja hänellä ei. Oli pimeä talvi-ilta ja seisottiin katuvalon alla.

Pyyhin lapseni nenän. Hän kirkui tunnin: “Räkä takaisin nenään! Et vie mun räkäääää!”

3-vuotias sai raivarin kun kuu taivaalla seurasi meitä matkalla päivähoitoon.

Kotona ollut pehmolelu olisi pitänyt ottaa tarhasta mukaan.

2-vuotias sai kohtauksen kun sanoin, että on kaksi eikä kuusi vuotta. Ei käynyt.

Hän ei saanut siirrettyä vessanpönttöä pois paikailtaan.

Koira katsoi hänen maisemaansa.

Isi ajoi lumen päältä töihin.

Piirsin zombielle molemmat jalat kun en tajunnut, että toinen jalka on mädäntynyt pois. Virhe!

Raivosi, koska aurinko paistoi. 

Tuossa muutaman vuoden iässä lapsen on vielä vaikea hallita ja kuvailla omia tunteitaan. Siksi hän helposti turhautuu ja purkaa kiukkunsa vastaavanlaisina raivokohtauksina. Erittäin tuttua varmasti monille uhmäikäisen vanhemmille :D Mutta päättömienkin raivokohtausten hetkellä lapsi tarvitsee rinnalleen aikuisen sanottamaan tunteita ja pitämään tilanteen kiukusta huolimatta rauhallisena – vaikka kuu uhkaavasti seuraakin kintereillä koko päiväkotimatkan. :D