CATEGORIES

Pilkkuja ja mustia sukkia

29.5.2018

“A little jealousy is good in a relationship. It is always good to know that someone is afraid to lose you.”

Mustasukkaisuus on normaali tunne, mutta siitä löytyy monia eri tasoja ja ilmenemismuotoja. On niin sanottua tervettä mustasukkaisuutta ja sairaalloista mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on normaalia silloin, kun kohde ei koe sitä ahdistavana vaan enemmänkin kiinnostuksen osoituksena, välittämisenä, sekä jopa vähän imartelevanakin. Mustasukkaisuus pohjautuu usein siihen, että pelkää menettävänsä itselleen tärkeän ihmisen. Siihen vaikuttaa vallitsevan suhteen lisäksi myös menneisyys. Jos matto on vedetty ennen lujaa jalkojen alta, voi kestää tovi ennenkuin seisoo taas tukevasti pystyssä.

top ZARA
pants H&M
shoes GIVENCHY
bag GUCCI
sunnies CÉLINE
necklace THOMAS SABO

Minä koen mustasukkaisuutta, mutta mitä mustasukkaisuus minulle sitten on? Se on se epämiellyttävä tunne siitä, jos joku pyrkii liian läheisiin tunnelmiin puolisoni kanssa. Kyse ei omakohtaisesti ole siitä ettenkö luottaisi puolisooni. Se on enemmänkin ärysytystä toisen osapuolen kunnioittamattomuudesta minua kohtaan. Toisaalta, miksi henkilön joka ei minua tiedä, pitäisi minun suhdettani kunnioittaa? Vaikka itse mietin, että olemassa on tietynlainen moraalinen koodi ettei varattuihin miehiin/naisiin kosketa, niin eihän se tarkoita, että kaikki miettisivät näin? Joillekin se sormus vasemmassa nimettömässä on ikään kuin lisäkiihoke. Voitanko viehätysvoimallani toisen naisen/miehen? Niinkö joku voi ajatella?

Itse pidän terveestä mustasukkaisuudesta. Sairaalloinen mustasukkaisuus on jo ihan asia erikseen. Se vie hapen suhteesta ja osapuolet tukehtuvat. Jos tuntematon mies lähestyy minua baarissa, en missään nimessä haluaisi, että mieheni suuttuisi siitä. Arvostan kuitenkin sitä, että hän kohteliaasti ja hyvällä käytöksellä osoittaa, että hän on puolisoni. Ketään ei tarvitse agressiivisesti lähestyä, vaan pienillä kunnoittavilla eleillä voi näyttää, että tällä kanssakäynnillä on näkymätön raja. Minusta se tuntuisi jopa harmilliselta, jos mieheni ei mitenkään reagoisi tuntemattomien mahdollisiin iskuyrityksiin. Se että toinen on kunnioittavasti läsnä tilanteessa, tuo kummallisella tavalla turvaa. Vaikka hänkin varmasti tietää, ettei hänellä ole mitään pelättävää osaltani, on se silti ihanaa kun hän osoittaa seisovansa vierelläni. En koe, että mustasukkaisuuden tunteminen kielisi suoraan omasta epävarmuudesta. Toki jos mustasukkaisuus on hallitsematonta ja ns. sairaanloista, lähtee se pitkälti luottamuspulasta sekä omasta epävarmuudesta. Terve mustasukkaisuus on taas hallittavissa. Epämiellyttäviä tunteita voi kokea, mutta omaa reagointia pystyy kontrolloimaan. Toista ihmistä kun ei voi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä ja pienet mustasukkaisuuden eleet voivat olla ihan hellyyttäviäkin.

Jotkut saattavat kokea mustasukkaisuutta myös kumppanin entisistä suhteista. Itselläni tämä ei tuota taas minkäänlaisia harmituksen tunteita. Minusta on melkeinpä hyvä, että on sitä historiaa. Silloin on nähnyt muutakin ja kokemuksen kautta ymmärtänyt millaisia piirteitä kumppanista haluaa tai ei halua. Mennyttä ei voi muuttaa, joten miksi antaa sen häiritä? Kaikki ennen tapahtunut on tuonut sinut ja teidät juuri tähän pisteeseen. Jos tässä hetkessä on hyvä olla, eikö kaikki historia ole ollut sen arvoista?

Kaikki eivät tunne mustasukkaisuutta. Oletko sinä mustasukkainen ja miten se ilmenee? Onko se tarvittavaa suhteessa vai ei? Lisää aihetta pohdimme uusimmassa Metti & Hanna podcast-jaksossa. Millaisissa tilanteissa olen kokenut mustasukkaisuutta? Hävettääkö oma reagointi? Miten mustasukkaisuus on suhteen kasvaessa muuttanut muotoaan? Voiko kavereista olla mustasukkainen? Mitkä asiat mustasukkaisuuteen vaikuttaa? Käyhän kuuntelemassa lisää alla.

Kuvat Metti Forssell

26 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Pelhamwife

    Hetki mennyt kun olenkaan kommentoinut mitään, mutta aihe kolahti sen verran, että oli pakko :)

    “Se on se epämiellyttävä tunne siitä, jos joku pyrkii liian läheisiin tunnelmiin puolisoni kanssa. Kyse ei omakohtaisesti ole siitä ettenkö luottaisi puolisooni. Se on enemmänkin ärysytystä toisen osapuolen kunnioittamattomuudesta minua kohtaan”.

    Kiitos, noin juuri minä ajattelen ja omalla kohdalla joutunut useampaan kertaan tilanteisiin jossa tätä ärsytystä mitataan.
    Myös itsetunto näissä joutuu koville vaikka ei mitään syytä siihen olisikaan. Koen itse mustasukkaisuutta ja toistepäin mutta jos ei olisi kumminkaan päin, olisi se minusta hieman outoa ja pitäisi toista “itsestään selvyytenä”.

    Aurinkoista kesän alkua sinulle kaunis :)

    • Hei ihanaa huomata että olet vielä täällä blogin puolellakin!! <3

      Ja siis onneksi ei tosiaan tällaisia tilanteita ole ollut kuin ihan pari 13 vuoden aikana. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta vain yksi. Siinäkin tosiaan yksi tuttu nainen, todella humalassa kylläkin, meni suoraan ehdottelemaan miehelleni yrittäen pussata. Toki tuollainen kunnioittamattomuus ärsytti, mutta istuin paikallani ihan hiljaa ja annoin mieheni tilanteen hoitaa. Nainen tosiaan oli sen verran nauttinut, että tapahtuman jälkeen ei mennyt kovin pitkään että hän löysi toisen miehen pussailukaveriksi, joka onneksi oli sinkku :D

      On hyvä tunnistaa ne omat tunteet ja miettiä, onko tähän kannattavaa reagoida. Tosin mietin nyt myöhemmin onko tämä edes enää mustasukkaisuutta, vaan onko tämä vaan pettymystä toiseen ihmiseen – kun kyseessä tässä tilanteessa oli kuitenkin tuttu, joka tietää lapsemmekin? Mutta koen että että silloin kun mustasukkaisuus on hallittua – eli se ei aiheita kellekään pahaa mieltä vaan enemmänkin hyvää, silloin se on ok :) Onneksi montaa kertaa en ole joutunut näitä asioita miettimään :)

      Samaa sinne kaunis!

  • Mia

    Valtava kiitos! On silmiä avaavaa tajuta, että blogisi antaman pintaraapaisun perusteella täydelliseltä vaikuttavassa parisuhteessanne on kuitenkin tälläisiä ”negatiivisia” tunteita. Kiitos, että pystyt rohkeasti kertomaan asiasta.

    Oman onnettoman parisuhdehistoriani vuoksi kannan mukana juuri tälläistä painolastia. Aika ajoin sen aikaan saamat tunteet meinaa saada vallan. Nykyinen parisuhteeni on vielä melko tuore eikä sellaista pohjatonta luottamusta ole vielä syntynyt, varmasti sen luomiseen vaikuttaa paljon myös oma rikkinäinen mieli. Joudun työskentelemään paljon mieleni kanssa jotten kaataisi omaa pahaa oloani ja epävarmuuttani toisen niskaan. Onnekseni minulla on historiani tuntevia hyviä ystäviä joiden kanssa voin keskustella.

    Olen samaa mieltä, että pieni mustasukkaisuus on imartelevaa. Itseni saan kuitenkin välillä kiinni niistä lähes sairaanloisista ajatuksista. Tietenkin pyrin niistä eroon, mutta olen vielä keskeneräinen.

    • Siis minusta on ihan äärimmäisen tärkeää muistaa tässä somen aikakaudella, että KAIKKEEN elämässä kuuluu ne negatiiviset ja vaikeatkin tunteet. Elämä ei ole kellään vaan ruusua. Vaikeatkin tunteet kuuluvat elämään, mutta se mikä merkitsee on se miten pystyt niitä käsittelemään! Niitä ei saisi kieltää, vaan yrittää miettiä miksi koen näin ja onko tälle tarpeellista tehdä jotain?

      Ja on äärimmäisen normaalia tuntea parisuhteen alussa epävarmuutta omasta suhteesta, varsinkin jos oma menneisyys on rikkonut luottamuksen parisuhteeseen. Avoimella keskustelulla ja itsensä rohkealla tutkimisella se kuitenkin helpottuu ajan kanssa. Minäkin oli mustasukkaisempi suhteen alkuaikoina – se on aikaa kun vasta opetellaan tuntemaan toinen, asetetaan niitä rajoja ja puntaroidaan onko tämä suhde minulle se oikea? Onni on sanoa, että en viimeiseltä kymmeneltä vuodelta muista kuin yhden kerran, kun koin oloni epämukavaksi – ja se oli kerta kun tuttu nainen (hyvin nauttineena kylläkin) meni ehdottelemaan miehelleni ja yritti pussata. Koska luotan mieheeni, annoin hänen hoitaa tilanteen ja hienosti hän sen hoitikin. Kymmenen vuotta nuorempi minä olisi varmaan huutanut mimmille että “Näpit irti!” :D Joten toivon tällä omalla kokemuksellani rohkaista sinua uskomaan, että tuosta tunteesta voi päästä pois ja itsensä pystyy eheyttämään kun löytää hyvän kumppanin, jonka kanssa on turvallista näitä asioita työstää <3

      On valtavaa vahvuutta myöntää olevansa keskeneräinen – koska sitä me kaikki olemme. Muutos "parempaan sinään" ja helpompaan oloon lähtee kuitenkin juuri siitä myöntämisestä – silloin ollaankin jo reilusti voiton puolella :)

  • TH

    Minkä malliset Celinen lasit sinulla on? Sopii tosi hyvin.

    • Voi ikävä kyllä en tiedä mallin nimeä – mutta Stockan Instrulta (Solaris) olen löytänyt nämä! :)

  • julia

    Nyt on pakko kommentoida, koska samaistuin niin moneen asiaan josta puhuitte. Minua on petetty 2 parisuhteessa ja toisessa useamman kerran ja vielä läheisen ihmiseni kanssa.
    Kun tämän hetkinen parisuhteeni alkoi olin todella mustasukkainen, ehkä jopa sairaanloisen. Mieheni tuki minua kovasti ja muistutteli usein kuinka hän ei ole kuin entiseni. Puhuimme myös reiluvuoden yhdessä olon jälkeen kuinka mieheni kokee toisinaan, että tukahdutan hänet ja mikäli asialla ei tapahdu mitään ei suhteemme välttämättä kestä. Jäin miettimään tätä ja totesin rakastavani miestäni niin paljon, että haluan oppia luottamaan. Pikkuhiljaa mustasukkaisuus muutti muotoaan ja tänäpäivänä ollaan oltu yli 8 vuotta. En koe enää olevani mustasukkainen, toisinaan toki tunnen epämukavaa oloa, mutta luotto puolisooni on niin vahva, että vahva mustasukkusuus ei enää nosta päätään.

    • Ai kamala mitä kokemuksia :/ Tuo on ihan omiaan rikkomaan luottamusta parisuhteeseen. Kun on aiemmin ollut uskossa, että “ei hän koskaan pettäisi” ja sitten oppiikin myöhemmin mitä kaikkea selän takana on käynyt. Se rikkoo hurjasti ja saa epäilemään omaa itseään ja omia tuntosarviaan. Miten minulla ei ollut hajuakaan?

      Sinulla kuulostaa olevan hyvin samantyylinen polku kuin minulla. Mieheni lempeä ymmärrys ja toistelu, ettei minun ikinä tarvitsisi kokea hänen kanssaan samaa mitä olen kokenut, on saanut minut luottamaan taas parisuhteeseen. Itse olen nyt myöhemmin miettinyt ihan samaa, että ehkä se mitä koen ei olekaan mustasukkaisuutta. Koska jos mietin esim viimeistä 10 vuotta, en muista kuin yhden tällaisen tapauksen (esimerkki yllä ja podcastissa) milloin koin epämiellyttäväksi naisen lähestymisen. Nainen oli kuitenkin hyvin jurrissa enkä tehnyt itse asialle yhtikäs mitään. Ehkä kyse oli enemmänkin ärsytyksestä kuin mustasukkaisuudesta? Vai onko niillä eroa? :/

  • :)

    Heippa!
    Huvittaa jo valmiiks kommentoida, kun niin pitkään sua seuranneena on rakentanu susta tietynlaisen mielikuvan, niin yllätyin suuresti, kun oon jotenkin aina mieltäny sut mustasukkasettomaks, kun teilläkin on yhteistä matkaa jo niin paljon takana. Sama juttu kävi, kun kuuntelin podcasteja ekaa kertaa, olin aatellu ääneskin ihan erilaiseks, kun se sitten olikaan! Ihmismieli on jännä! :D

    Mutta tosiaan siis siistä mustasukkaduudesta. Mä en osaa tuntea mustasukkasuutta kenestäkään ja aina kun joku muu sanoo tuntevansa toisin, niin sitä on tavallaan itse ” vaikea käsittää” , että miksi joku tuntee niin, jos tarvetta ei ole, mutta avasit asian hyvin ja kuten sanottu, kaikki on erilaisia ja tuntee asiat erilailla! Mun pari edellistä kumppania oli lievästi mustasukkaisia. Oon luonteeltani hyvin puhelias ja eläväinen ja viihteellä ollessa “ystävystyn” hyvin nopeasti, niin se aiheutti monia kohtauksia toisille ja ne suhteet kaatui siihen, en siedä toiselta mustasukkasuutta, kun mitään syytä en siihen anna. Nykyinen on onneksi toista maata, kun heti tavatessa kerroin, että kaveripiirini on suurimmaksi osaksi miehiä ja, että homma toimisi, niin sä et tee mitään sellaista mitä et tahtois munkaan tekevän sulle. :) Viihteellä ollessa mua ei haittaa yhtään jos joku nainen tulee ukolleni jutteleen saati yrittää iskeä, seurailen sivusta huvittuneena ja sama homma toisinpäin, mua lähinnä alkaa ärsyttään, jos ukko tulee keskeyttään jotkut mehevät keskustelut baarituttavuuden kanssa ja jää siihen viereen patsasteleen sellasella jahasjahas asenteella. :D

    • Hauska! :D Itse nyt aihetta myöhemmin enemmän pohtineena niin en itseasiassa muista kokeneeni tällaista “ärsytystä” kuin kerran viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta huomasin selvästi ärsyyntyväni siitä kuin tuttu nainen muutama vuosi sitten päissään yritti miestäni. Tosin hyvin nopeasti sen jälkeen kun mieheni hänet oli torjunut, niin hän löysi itselleen pussailukaverin, joka onneksi oli sinkku. Joten onko se nyt ihan normaalia ärsytystä vai mustasukkaisuutta? en tiedä. Onko niillä eroa? Olenkohan sitten lopuksi kovinkaan mustasukkainen jos tällaisia tilanteta on 13 vuoden aikana vähemmän kuin yhden käden sormia? :/ Mutta tunnistan, että tällaisia tilanteita on ollut.

      Ja siis oma menneisyys vaikuttaa tällaiseen ihan hurjasti. Tottakai jos on kokenut sairaalloista mustasukkaisuutta itse toiselta niin pelkkä aihe nostaa jo karvat pystyyn. Mutta jos sinut on tosiaan petetty ja täysin salamana kirkkaalta taivaalta huomaat että se elämäsi tärkein ihminen onkin pettänyt sinut kamalimmalla mahdollisella tavalla, niin kyllähän se rikkoo ja laittaa epäilemään monia asioita tulevaisuudessa.

      Mulla taas on se ero, että itse en juurikaan käy baareissa – ja jos käyn (pari kertaa vuodessa) niin sitä käy aika pitkälti siinä omassa porukassa. Koen ehkä jopa vähän raskaana jos siihen lyöttäytyy joku tuntematon mies ja jurrinen, koska se kerta kun olen ystävien kanssa ulkona en haluaisi käyttää tavallaan aikaani ihan joutavien keskusteluun, että miksi me täällä ollaan jne. Toki on kohtelias ja vaihtaa ystävällisesti ne muutamat lauseet – mutta ei minulla ole hirveästi kiinnostusta lähteä edes pitempään keskusteluun ihan randomin baarituttavuuden kanssa. Tämä on ehkä hassua, koska minä ja mieheni molemmat päivittäin keskustelemme täysin tuntemattomien kanssa leikkipuistoissa, hississä, kaupassa – you name it. En tiedä onko se baariympäristö ja jonkinlainen alkoholinhuuruisuus mikä itselläni tekee sen, että en niin herkästi aloita keskustelua tuntemattoman kanssa, mitä teen muuten? Mielenkiintoinen ajatus? Enpä ole tätä enenn miettinytkään?

  • Katariina

    Hei Hanna! ?
    En ole pitkään aikaan kommentoinut postauksiisi, on ollut jo melkeinpä ikävä tänne!
    Ai vitsi mustasukkaisuus on kyllä moniulotteinen tunne ja kivasti avasit sitä postauksessa.? Ollaan juteltu ystävien kanssa mustasukkaisuudesta jonkun verran ja yhdessä ihmetelty ja pohdittu miten vähän loppujen lopuksi puhutaan siitä, että ystävästäkin voi olla mustasukkainen. (Tämä toki vain meidän kokemus asiasta) Mutta samat ns. lainalaisuudet ystävyyssuhteissakin kai pätee mustasukkaisuuden suhteen, vaikka toki kumppania kohtaan mustasukkaisuus on syvempää ja muodoltaan muutenkin jokseenkin erilaista.Rupean nyt kuuntelemaan vielä podcastin aiheesta, jeee!?
    Vielä kiittelen Hidastamisen vaikeus-postauksesta, joka oli todellakin silmiä avaava ja pisti miettimään omaa elämäntilannetta eri kantilta. Voi että minä niin tykkään näistä pohdiskelupostauksista ja siitä miten kunnioittavaan ja kauniiseen sävyyn kirjoitat.??
    Oikein ihanaa kesää teille!❤?

    • No siis se on juuri näin. Mustasukkaisuus usein mielletään vain pelkästään negatiiviseksi tunteeksi, joka kielisi vaan huonosta suhteesta ja itsevarmuudesta. Itse olen sitä mieltä, että kaikki me koemme jossain vaiheessa elämää mustasukkaisuuden tunteita. Se että uskaltaako ne myöntää ja tuntea, on eri asia. Mutta samalla olen sitä mieltä, että mustasukkaisuutta on HYVIN eritasoisia ja erilaisia ilmenemisen muotoja. Menneisyys näyttelee suurta roolia sen kokemisessa.

      Ja hei kiitos hurjasti kommentista ja kauniista palautteestasi! Olen todella iloinen, jos olen kyennyt ajatuksillani pysähtymään ja auttamaan toistakin samassa tilanteessa rämpivää <3

  • Sanna

    Ihana Hanna! <3 Mielipiteitäsi on mielenkiintoista kuunnella podcastissanne. En sano tätä ollakseni ilkeä, mutta podista paistaa usein läpi se, että sinulla ja Metillä on jonkun verran ikäeroa. Vaikuttaa, että sinun jutustelusi on hieman aikuismaisempaa ja toki sinulla onkin enemmän elämänkokemusta. Koetko itse, että vähän eritasoiset ajatuksenne/ikäeronne Metin kanssa häiritsee?

    • Kiitos että kuuntelet! <3 Onhan meillä 7 vuotta ikäeroa, mutta olemme kuitenkin molemmat hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa nyt, minkä takia paljon yhteistäkin on. Ikä on vain numero – me olemme kuitenkin molemmat pienten lasten äitejä ja aikuisia ihmisiä :) Minusta on selvää, että me kaikki olemme erilaisia ja on hyvä asia, jos keskustelun osapuolet miettivät asioista eri tavoin. Se ei saisi ärsyttää, vaan kysymysten kautta juuri yrittää ymmärtää toista ja mistä toisen ajattelu kumpuaa. Se opettaa. En sanoisi eritasoinen vaan sanoisin että on luonnollista, että mietimme asioista eri tavoin. Me kaikki olemme erilaisia ja meidän oma historia värittää maailman, minkä näemme.

  • Mirkku

    Hei!
    Olipa jännä aihe.
    Kyllä kun noita lehdistä lukee, niin ajattelee aina, että mitä kaikkea hurjaa mustasukkaisuus voikaan saada aikaan.
    Mitä mieltä olet taannoisesta Martina/ Sofia keissistä?
    Mulla meni vähän pasmat sekaisin siinä kun M on kuitenkin tullut julkisuuteen salarakkaana ja petti itsekin aviomiestään tämän tulevan miehensä kanssa. Niin voiko silloin epäillä hyvää ystäväänsä? Ja että millaiset on piirit jos näin? Toki ihmiset tekee paljon tyhmyyksiä juuri päihtyneenä. Tuli mieleen että heidän suhteessaan taisi tuleva mies olla oikein otettu M:n mustasukkaisuudesta. Vaikea kyllä kuvitella onnellista loppua, mutta ainahan voi toivoa.

    Itse tutustutin toisiinsa kaksi kaveriani, ja siitä syntyi valtava rakkaus naispuolisen kaverini puolelta. Vietettiin sitten hänen synttäreitään ja heillä oli erimielisyyksiä, mutta tottakai menin juttelemaan tälle miespuoliselle kaverilleni ja tutustutin entisiin kollegoihini. Juttelimme ja nauroimme paljon ja tämä tyttökaverini tuli siihen viereen ja alkoi lätkiä minua käsivarteen että kääntyisimme häneen päin, mutta jatkoimme vain vilkasta keskustelua kunnes hän löi kovaa. Silloin tämä mies kysyi:” mitä ihmettä’? Kun hän ei sanonut mitään sanoin hänen olevan vain mustasukkainen, jolloin hän lähti tiehensä ja minua haukuttiin siitäkin tyttökaveri toimesta. No, viikonlopun jälkeen otin häneen yhteyttä ja sain karvaat haukut! Ja annoin tulla täysillä takaisin ja siihen päättyi ystävyys. Tätä sanoisin mustasukksisuudeksi, minä en hänen ihastuksestaan ole ollut koskaan kiinnostunut, tilaisuuksia olisi kyllä ollut kylliksi. Olen muutenkin huomannut että vastarakastuneet kaverit ovat yllättävän mustasukkaisia ja yleensä se vaarallisin on juuri se josta ei koskaan uskoisi. Niinkuin tässäkin tapauksessa, ystävä jonka kanssa hän käy yöelämässä oli ihastunut samaan mieheen…itse en jaksa noita draamoja joten en yössä liikukkaan muutoin kuin erikoistapauksissa.
    Itse en ole mustasukkainen vaikka aihetta välillä olisikin ollut.
    Turhaa negatiivista energiaa.

    • Moikka!
      Koen, että mustasukkaisuus on ihan normaali aihe, mitä ehkä turhan paljonkin arastellaan.
      En ikävä kyllä halua ottaa mitään kantaa toisten asioihin, ketä en tunne ja mistä en tiedä. Lehtijutut on aina niin ja näin, niiden perusteella en vetäisi kovia johtopäätöksiä.
      Harmillista, että mustasukkaisuus on mahdollisesti sammuttanut ystävyyssuhteen. En ole ihan varma nyt ymmärsinkö oikein, mutta toivon että voitte vielä puhua kunnioittavasti ja ystävällisesti toisillenne ja ratkoa mahdolliset erimielisyydet – ainakin jos kyseessä on hyvä ystävä. Eihän kukaan elämäänsä halua turhaa draamaa, mutta sen onneksi pystyy minimoimaan kohtelemalla muita kauniisti ja yrittämällä ymmrätää toisen tekoja ja ajatuksia :)

  • Kaisa

    Itse olen suorastaan allerginen mustasukkaisuudelle, toki myönnän että joskus harvoin sellaista tulee koettua kun on ollut epävarma olo itsestä tai suhteesta. Onneksi hyvin vähäistä ja ohimenevää. Itsellä on niin karmea kokemus nuoruudesta siitä että puoliso on mustasukkainen, että en halua sellaista suhteeseen. Avoimena ja puheliaana koin sen todella ahdistavana. :( Suhde kaatui osin tähän. Tästä johtuen itsellä on melkeinpä nolla toleranssi asian suhteen. Toki tajuan että jokainen joskus on mustasukkainen, mutta ei niitä tunteita tarvitse oksentaa toisen niskaan. Toki oletan että toinen on uskollinen. Uskon että luottamus on toisen kunnioittamista.

    • Ymmärrän. Oma menneisyys näyttelee suurta roolia siinä, miten mustasukkaisuuden näkee ja kokee. Kuulostaa siltä, että sinä olet joutunut kokemaan sairaanloista mustasukkaisuutta? Se tosiaan vie hapen suhteesta. Mustasukkaisuus on mielestäni ihan miellyttävää, silloin kun tosiaan tunteita “ei oksenneta” toisen niskaan, vaan juurikin osataan tunnistaa ne omat tuntemukset ja osaa myös reagoida niihin asiallisesti. :)

  • Laura

    Tämä oli kyllä hyvä aihe ja oli jälleen kiva kuunnella teidän jutustelua ja sinun näkemyksiä asiasta.:) Todella arvostan mielipidettäsi vaikka ei tunnetakaan.
    Minä tunnen puolisostani mustasukkaisuutta ( itselläni on huonoja ihmissuhteita takana, enemmänkin ne negatiiviset tulleet naispuolisten kanssa) Minusta joskus tuntuu sen takia että olen sairaalloisen mustasukkainen :( Niin mieheni ei näe asiaa mutta minä näen.. :( olen niin epäluuloinen ja haluaisin todella päästä siitä eroon, se on niin rankkaa. Menettämisen pelko tms.. Ollaan oltu päälle vuosi nyt naimisissa ja mulla itseasiassa oli kriisikin sen suhteen koska en halua menettää omaa identiteettiäni enkä halua että olisimme samanlainen aviopari kuin appivanhempani tai kuin omat vanhempani jotka erosivat kun olin 4 vuotias. Ja minä olin niin iskän tyttö kun olla ja voi. <3 edelleen. Mutta tämä tiesti vähän selittää miksi pelkään niin kovasti että menetän mieheni sairaudelle tai jos erottaisiin. sä olet "haastanut" mua vielä enenmmän miettimään asioita ja miten käyttäytyä yms kiitos siitä. <3 et tiedäkään miten paljon olet minua auttanut.
    Ja nyt tuli mieleen (huono muisti) meillä oli puhetta sillon vuosi sitten siitä gina tricot paidasta ja housusta.. sori meille ei viime vuoden kesällä tullut käytyä helsingissä kun miehelläni ei ollut kunnon kesälomaa ja lähdettiin lappiin katsomaan iskääni. Nyt kun vihdoin muistin sanoa sinulle niin ajattelin kirjoittaa sen nyt tähän samaan syssyyn koska ystävällisyyttäsi ja hyväsydämellisyyttäsi en ole unohtanut <3

    • Laura! <3
      Mustasukkaisuus ei saisi olla tabu aiheena. Se voi tehdä kipeääkin, koska moni saattaa rinnastaa sen epävarmuuteen tai huonoon suhteeseen. Näin asia ei kuitenkaan ole. Mustasukkaisuus on täysin normaali tunne – sitä pitää osaa ja uskaltaa vain käsitellä. Miksi tunnen näin? Mitä varsinaisesti pelkään? Mitä kuvittelen, että voisi tapahtua? Avoin ja rauhallinen keskusteu kumppanin kanssa aiheesta auttaa varmasti. Muistaa kuitenkin koko ajan, että mustasukkaisuuden taustalla on vain ja ainoastaan pelko toisen menetyksestä <3 Se on positiivista <3
      Olen niin iloinen, jos olen pystynyt auttamaan löytämään niitä kysymyksiä itselle, minkä kautta olet voinut löytää rauhaa itsellesi vaikeista aiheista! <3 Meillä kaikilla niitä on, rohkeat niitä käsittelee, myöntää ja sitä kautta myös pääsee niistä eroon.
      Voi kiitos Laura itsellesi kaikista näistä vuosista ja ainaisesta kannustuksesta kommenttiboksissa. Enemmän kuin mielelläni olisin sinulle ne vaatteet antanut <3

  • Onpa sulla ihana kesäinen tukka:) Sopii sulle tosi hyvin tollainen keskipitkä malli. Ja huulipuna on ihana!

    • Voi kiitos paljon! Itsekin pidän kovin tästä lyhyemmästä mallista! :)

  • ems

    En ehtinyt vielä kuunnella podcastianne, mutta teema hämmästytti hiukan. Jotenkin itse miellän tällaiset parisuhdeasiat hyvin henkilökohtaisiksi, enkä niitä lähtisi näin avoimesti avaamaan. Tarkemmin ajateltuna tämä fiilikseni on hassu. Mustasukkaisuus kuuluu varmasti ainakin jossakin määrin kaikkiin parisuhteisiin, joten miksei siitä voisi puhua avoimesti.
    Kävimme juuri viikonloppuna puolison kanssa keskustelua, koska hän oli mustasukkainen siitä, että seuraan vanhaa kesäheilaani instagramissa ja tykkäilen satunnaisesti tämän kuvista. Itse en ymmärtänyt, miksi tämä niin paljon mustasukkaisuutta herätti, mutta puolison pyynnöstä lopetin kyseisen henkilön seuraamisen. Luulen, että varsinaisen instagram-seuraamisen sijaan kyse oli oikeasti siitä, että puolisolle oli vastenmielinen ajatus, että olen ollut fyysisesti läheisissä väleissä jonkun muun kanssa. Ylipäätään oma kokemukseni on, että miehet ovat mustasukkaisempia kuin naiset, erityisesti entisten heilojen suhteen.

    • Onpa mielenkiintoista! Todella hyvä kohta varmasti miettiä miksi aihe tuntuu itselle tabulta? Minä en taas koe aihetta lainkaan vaikeana ja voin rehellisesti pohtia omia toimintatapoja ja päivitellä sitä, miten tyhmästi sitä on joskus toiminut. Se auttaa minua kasvamaan ja ymmärtämään itseäni entistä paremmin. Mitä enemmän uskaltaa näitä asioita avata ja pohtia, sitä todennäköisemmin se tuo lisää rauhaa ja ymmärrystä. Avoin keskustelu puolisosi kanssa näistä tunteista auttaa ihan varmasti – mustasukkaisuus on täysin luonnollista, mutta on hyvä pysähtyä pohtimaan että mikä se tällaisissa tilanteissa tarkalleen on mikä itseään häiritsee tai
      pelottaa :)

  • Haidi

    Ihanaa pohdintaa poscastissa ja nyt kyllä niin osui ja upposi :) mustasukkaisuus on mielenkiintoinen ja monimuotoinen asia ja oli ihana kuulla sinun ja metin pohdintaa aiheesta. Sai omatkin aivot taas raksuttamaan. Kavereista tuli kyllä teininä oltua mustasukkainen, mutta tästä on onneksi opittu eroon jo vuosia takaperin :)

    • Sitä se aikuistuminen onkin. Asioiden kyseenalaistamista, ymmärtämistä, hyväksymistä ja lopulta eteenpäin menoa <3 Kiitos kun kuuntelit <3