Pilkkuja ja mustia sukkia

“A little jealousy is good in a relationship. It is always good to know that someone is afraid to lose you.”

Mustasukkaisuus on normaali tunne, mutta siitä löytyy monia eri tasoja ja ilmenemismuotoja. On niin sanottua tervettä mustasukkaisuutta ja sairaalloista mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on normaalia silloin, kun kohde ei koe sitä ahdistavana vaan enemmänkin kiinnostuksen osoituksena, välittämisenä, sekä jopa vähän imartelevanakin. Mustasukkaisuus pohjautuu usein siihen, että pelkää menettävänsä itselleen tärkeän ihmisen. Siihen vaikuttaa vallitsevan suhteen lisäksi myös menneisyys. Jos matto on vedetty ennen lujaa jalkojen alta, voi kestää tovi ennenkuin seisoo taas tukevasti pystyssä.

top ZARA
pants H&M
shoes GIVENCHY
bag GUCCI
sunnies CÉLINE
necklace THOMAS SABO

Minä koen mustasukkaisuutta, mutta mitä mustasukkaisuus minulle sitten on? Se on se epämiellyttävä tunne siitä, jos joku pyrkii liian läheisiin tunnelmiin puolisoni kanssa. Kyse ei omakohtaisesti ole siitä ettenkö luottaisi puolisooni. Se on enemmänkin ärysytystä toisen osapuolen kunnioittamattomuudesta minua kohtaan. Toisaalta, miksi henkilön joka ei minua tiedä, pitäisi minun suhdettani kunnioittaa? Vaikka itse mietin, että olemassa on tietynlainen moraalinen koodi ettei varattuihin miehiin/naisiin kosketa, niin eihän se tarkoita, että kaikki miettisivät näin? Joillekin se sormus vasemmassa nimettömässä on ikään kuin lisäkiihoke. Voitanko viehätysvoimallani toisen naisen/miehen? Niinkö joku voi ajatella?

Itse pidän terveestä mustasukkaisuudesta. Sairaalloinen mustasukkaisuus on jo ihan asia erikseen. Se vie hapen suhteesta ja osapuolet tukehtuvat. Jos tuntematon mies lähestyy minua baarissa, en missään nimessä haluaisi, että mieheni suuttuisi siitä. Arvostan kuitenkin sitä, että hän kohteliaasti ja hyvällä käytöksellä osoittaa, että hän on puolisoni. Ketään ei tarvitse agressiivisesti lähestyä, vaan pienillä kunnoittavilla eleillä voi näyttää, että tällä kanssakäynnillä on näkymätön raja. Minusta se tuntuisi jopa harmilliselta, jos mieheni ei mitenkään reagoisi tuntemattomien mahdollisiin iskuyrityksiin. Se että toinen on kunnioittavasti läsnä tilanteessa, tuo kummallisella tavalla turvaa. Vaikka hänkin varmasti tietää, ettei hänellä ole mitään pelättävää osaltani, on se silti ihanaa kun hän osoittaa seisovansa vierelläni. En koe, että mustasukkaisuuden tunteminen kielisi suoraan omasta epävarmuudesta. Toki jos mustasukkaisuus on hallitsematonta ja ns. sairaanloista, lähtee se pitkälti luottamuspulasta sekä omasta epävarmuudesta. Terve mustasukkaisuus on taas hallittavissa. Epämiellyttäviä tunteita voi kokea, mutta omaa reagointia pystyy kontrolloimaan. Toista ihmistä kun ei voi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä ja pienet mustasukkaisuuden eleet voivat olla ihan hellyyttäviäkin.

Jotkut saattavat kokea mustasukkaisuutta myös kumppanin entisistä suhteista. Itselläni tämä ei tuota taas minkäänlaisia harmituksen tunteita. Minusta on melkeinpä hyvä, että on sitä historiaa. Silloin on nähnyt muutakin ja kokemuksen kautta ymmärtänyt millaisia piirteitä kumppanista haluaa tai ei halua. Mennyttä ei voi muuttaa, joten miksi antaa sen häiritä? Kaikki ennen tapahtunut on tuonut sinut ja teidät juuri tähän pisteeseen. Jos tässä hetkessä on hyvä olla, eikö kaikki historia ole ollut sen arvoista?

Kaikki eivät tunne mustasukkaisuutta. Oletko sinä mustasukkainen ja miten se ilmenee? Onko se tarvittavaa suhteessa vai ei? Lisää aihetta pohdimme uusimmassa Metti & Hanna podcast-jaksossa. Millaisissa tilanteissa olen kokenut mustasukkaisuutta? Hävettääkö oma reagointi? Miten mustasukkaisuus on suhteen kasvaessa muuttanut muotoaan? Voiko kavereista olla mustasukkainen? Mitkä asiat mustasukkaisuuteen vaikuttaa? Käyhän kuuntelemassa lisää alla.

Kuvat Metti Forssell