CATEGORIES

Koirakuumetta

21.10.2019

Näin viimeyönä unta meidän edesmenneistä koirista. Olin kävelyllä kaupungilla meidän rottweiler uroskoira Benin kanssa. Fiilis tuossa unessa oli jotenkin niin turvallinen ja lämmin, että heräsin aamulla onnen ja ikävän tunteeseen. Minulla on ikävä koiriamme. Minä ja mieheni olemme erittäin vahvasti koiraihmisiä. Olemme molemmat kasvaneet koirien kanssa ja yhteisen koiran päätimme hankkia melkoisen nopeasti sen jälkeen kun muutimme yhteen. Ben, tuo maailman kiltein nallekarhu, muutti luoksemme vuonna 2007 ja pikkusisko Zara vuonna 2008. Tänä aamuna taas katselin kaiholla videoita meidän haukuista. Vahvaa koirakuumetta on tosin ollut havaittavissa jo jonkin aikaa. 

Ben kuoli äkillisesti luusyöpään ollessani viimeisilläni raskaana keskimmäisestämme. Zara taas matkasi Benin seuraksi sateenkaarisillan toiselle puolen reilu kaksi vuotta sitten kuopuksemme ollessa puolen vuoden ikäinen. Vaikka kotiimme kaipaisimmekin kaikki karvaista perheenjäsentä, ei tämä elämänvaiheemme ole ollut sille järkevin. Erityisesti myös siitä syystä kun asumme keskustassa ilman omaa pihaa ja minulla ja miehelläni on molemmilla epäsäännölliset työajat. Poikamme ovat olleet sen verran pieniä, etten voi jättää heitä yksin kotiin esim koiran tarpeille viennin ajaksi. Kun toinen meistä vanhemmista on poissa, tulisi kaikki pojat aina ottaa mukaan. Keskitalvella se on pukemisineen melkoinen härdelli monta kertaa päivässä. Omia hermoja säästääksemme koiran hankinta ei ole ollut tässä kohtaa se järkevin ratkaisu, vaikka sydän sitä kaihoaakin. Lautasella on ihan tarpeeksi. Jotenkin pitkään myös tuntui siltä, etten Benin ja Zaran menetyksen jälkeen ollut valmis vielä uudelle koiralle. Kukaan ei voisi viedä heidän paikkaansa. Mutta nyt kuitenkin hiljalleen alkaa tuntua siltä, että aika voisi olla hiljalleen kypsä.

Olemme pitkään etsineet isompaa asuntoa keskustasta tai taloa kaupungin ulkopuolelta. Viihdymme kuitenkin niin äärimmäisen hyvin nykyisessä kodissamme, että täydellisen kohteen on tultava vastaan jotta me liikahdamme. Olemme ajatelleet, että koiran hankinta voisi tulla ajankohtaiseksi silloin kun löydämme viimein uuden kodin ja kuopuksemme olisi vähintään viiden vuoden ikäinen. Ideaaleinta olisi, että kuopus olisi kouluikäinen ja pystyisi myös ottamaan vastuuta koiranhoidosta, mutta en ole varma jaksammeko ihan niin pitkään odottaa. Me kuitenkin haluamme, että lapsemme kasvaisivat koirien kanssa. Koirat opettavat paljon rakkaudesta, empatiasta, huolenpidosta ja vastuusta. Meille koira on näiden lisäksi tuonut myös paljon turvan tunnetta. Uskallan väittää, että koiramme ovat pelastaneet meidät menneisyydessä ikäviltäkin tilanteilta ulkomailla asuessamme (postaus).

Outfit

takki H&M

knit H&M

pants H&M

shoes RAG & BONE

scarf ZARA

bag LOUIS VUITTON

Mutta minkä rotuisen koiran hankkisimme tällä kertaa kun siihen pisteeseen joskus pääsemme?
Minulla oli lapsuudessa kotona hovawart ja sen jälkeen mieheni kanssa kaksi rottweileria. Lapsena jo puuhasin paljon koiramme kanssa. Kävin hänen kanssaan tottelevaisuuskoulussa, näyttelyissä, junior handler kisoissa ja agility-radalla. Täten en pelkää ns. vaativiakaan rotuja, mutta pienten poikiemme takia haluaisin jonkun “suht varman” rodun, johon ei liitettäisi liikaa stereotypioita. Sellaisen, jonka kanssa poikamme voisivat huoletta käydä myös lenkillä. Samalla olen sitä mieltä, että rotu kuin rotu, niin tärkein merkitys on kasvatuksella. Esim. meidän uroskoira Ben oli maailman iisein tapaus ja hänen kanssaan olisivat meidän pojatkin pärjänneet, mutta lähtökohtaisesti tuntui että todella moni pelkäsi rottweilereita. Olen koirapuistossa saanut täysin tuntemattomalta huutoja jo aitauksen portilla, että “Älä tuo tuollaista vaarallista rotua tänne sisälle” ja olen saanut useasti vakuutella ettei ole hätää, tämä koira ei satuta edes kärpästä. Porukka on sitten hieman nolona nieleskellyt sanojaan ja kertoneet syitä miksi ovat olleet kyseisestä rodusta niin ennakkoluuloisia kun olivat hetken erityisesti uroskoiramme tarttuvaa lempeyttä seuranneet. Haluaisin rodun, jonka kanssa pojat voisivat myös huoletta kulkea. Itse olen ollut jopa klassisen kultaisennoutajan kannalla, mieheni taas haluaisi pientä ja iloista staffordshiren bulterrieriä. Meillä koira pääsisi varmasti harrastamaan ja liikkumaan paljon, joten etsimme rotua joka sopisi aktiivisen perheen elämäntyyliin. Minä kaipaan lenkkiseuraa ja olemme tottuneet ns. isompiin koiriin. Jos teille tulee mieleen koirarotu joka voisi erityisen hyvin meidän perheelle sopia, hihkaiskaahan siitä kommenttiboksissa.

72 comments

Leave a Reply to Kikaltsu Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Have an Ice day

    Oletteko miettineen Berninpaimenkoiraa. Rauhallinen rotu, joka haluaa olla juuri siellä missä isäntäperhe. Paimenkoirana kuitenkin vahtii omiaan. Jos rapsuttajia löytyy niin siellä myös Berni. Tulee hyvin aikuisten ja lasten kanssa toimeen, siksi niitä käytetäänkin haliBerneinä palvelutaloissa. Berni ei ehkä kuitenkaan ole ns. juoksulenkkikoira vaikka jaksaakin tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Vaikka turkki on aika pitkä niin se ei vaadi paljon hoitamista. Värimaailmaltaan kävisi hienosti sinun asukuviin ;)

  • Elli

    Staffit ovat ihania ja ihmisrakkaita, mutta ei sovi kyllä lasten ulkoilutettaviksi. Itselläni staffi enkä antaisi sitä alle 14-15-vuotiaalle, koska on niin vahva ja ei tule kaikkien koirien kanssa toimeen, vaikka muuten onkin ihana mussukka. Eikä sovi koirapuistoon samasta syystä. Kun lapset reilusti isompia niin suosittelen kyllä staffia. Itse en enää muuta koiraa edes ottaisi.

  • Mimi de Paris

    Sileäkarvainen pieni Portugalin Podengo. Hurmaava rotu!

  • UN

    Kerrynterrieri olisi tyylikäs valinta teille! Ei lähde karvaa, mutta vaatii koulutusta, tykkää omistaan. Vehnäterrieri on samantyyppinen ja hieman lempeämpi tapaus.

  • JaKa

    Äänestän staffia! Sopisi varmasti teille hyvin!

    • Hanna Vayrynen

      <3 Staffit on todella söpöjä. Eniten itseäni huolestuttaa se toimeentuloa muiden koirien kanssa - painaako rodun historia liikaa taustalla? Monet staffin omistajat kun ovat kertoneet kokemuksiaan siitä, miten se ei todellakaan ole ns. koirapuistokoira.

  • svi

    Moi, voin niin samaistua koirakuumeeseen! Meillä on tällähetkellä varaus pentulistalla, kun halutaan ehdottomasti samalta kasvattajalta tämä meidän toinenkin siperianhyskymme. Nyt syksyllä olisi vielä mahdollisesti pentue tulossa, kunhan kaikki menee hyvin. Toivotaan parasta, että saataisiin uusi perheenjäsen kotiin <3

    Uskon kyllä tekin löydätte sen oman rotunne ja siinä vaiheessa tekee varmaan toisaalta hyvääkin vähän pysähtyä miettimään. Vaikka itsekin tykkään kaikista hyvin kasvatetuista koirista, niin on sillä rodullakin vaan väliä silloin kun oman koiran ottoa suunnittelee. Onneks on yhtä monia perheitä ja rotuja, niin kaikki löytää sen omansa! :)

    S

    • Hanna Vayrynen

      Voih <3 Ihanaa odotusta teille <3 Ja kiitos tsempeistä - uskon että meille se oikea ratkaisu löytyy tässä ajanmyötä kun on tarpeeksi sulatellut ja tutkinut vaihtoehtoja :)

  • Linda

    Moi,

    harvoin kommentoin, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta. Meillä on pienet lapset ja tällä hetkellä kaksi rhodesiankoiraa. On toki iso ja vahva rotu, mutta parempaa lapsiperheen koiraa saa hakea. Sisätiloissa koirat lähinnä makoilevat, mutta ulkona ovat aktiivisia ja kaikessa mukana. Lehmän hermot eivätkä hypi seinille, vaikka välillä lenkit jäisivät lyhyeen. Rakastavat omia ihmisiä yli kaiken, vieraisiin suhtautuvat viileän välinpitämättömästi. Ihana rotu, suosittelen tutustumaan.

  • Saara

    Bokseri on myös ihana rotu!!

    • Hanna Vayrynen

      Mäkin fiilaan boksereita, mieheni ei innostu niistäkään…

  • Essi

    Heippa! Ollessani pieni meillä on Leonberginkoira Nelli, joka oli maailman kiltein tapaus <3 Isokokoinen mutta melkoinen nössö, pelkäsi jopa kärpäsiä :D Alakouluikäisenä vein jo yksin lenkille; ei vetänyt/haukkunut, ei ollut metsästysviettiä ym. Oli rauhallinen ja kärsivällinen vaikka me kaikki naapuruston lapset halittiin ja muuten paijattiin päivittäin. Lisäksi plussaa että kyseinen rotu ei kuolaa juuri ollenkaan! Vahva suositus siis kyseisestä rodusta :)

  • Sanna

    Heippa! Pakko pikaisesti osallistua tähän keskusteluun ja ehdottaa Broholmeria teille kaveriksi. Aivan mielettömän leppoisia otuksia, jotka valloittavat kaikkien sydämen ruskeilla nappisilmillään. Itselläni on vain hyviä kokemuksia kyseisin rodun koirista. Suosittelen tsekkaamaan, josko siinä voisi olla teille vaihtoehto :)

  • Piipi

    Staffia on ehdotettu jo useasti, mutta ei vielä bokseria.. on myös todella ihmis/ lapsirakas rotu, taatusti aina valmiina lenkille ja toimintaan! :)

  • Jenni

    Mikäli vaakakupissa painaa eniten se, että myös lapsenne voisivat osallistua koiran ulkoilutukseen, ehkä jossain vaiheessa jopa täysin itsenäisesti, etsisin suosiolla pienikokoista, rauhallista rotua. Oletteko koskaan tutkineen Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa? Tai kenties pikkukippura Shibaa? Molemmat myös sen kokoisia, että eivät ole ihan minejä, mutta sen verran pieniä, että lapset pärjää ja mikä parasta, helppo kuljettaa myös mukana kaupungin vilinässä ja matkoilla. Molemmat myös käsittääkseni melko terveitä rotuja.
    Itselläni oli 16 vuotta maailman kiltein staffiherra, ja vaikka hän oli rakastettavan leppoisa tapaus ja helppo ulkona, ei häntä lapsi olisi voinut ulkoiluttaa. Käveli kyllä rauhallisesti, mutta saattoi joskus innostua jostain yksittäisestä vastaantulevasta koirasta tai ihmisestä, että olisi kyllä silloin vetänyt lapsen kumoon, koska moikkaamaan oli pakko päästä :D

  • Viidalumia

    Multa lähtee suositus itäeuroopanpaimenkoiralle ? Rauhallinen, aina valmis touhuamaan ja lenkkeilemään, todella hyvä pakkasensietokyky, ihana lasten ja kaikkien muidenkin kanssa. Meidän neiti on neljä vuotias ja mitä mainioin tapaus. Tykkää vahtia mutta ei länkytä turhaan tai muutenkaan häsää ympäriinsä. Matkustamme useita kertoja kesässä laivalla Ahvenanmaalle ja laivassakin käyttäytyy aina mallikkaasti
    sekä nukkuu hytissä. Ulkonäollisesti toki välillä saa vastailla stereotypisiin kysymyksiin mutta en koe sitä rasitteena. Ihmiset utelevat lisää kun kuulevat ettei ole saksanpaimenkoira. Tykkään myös ulkonäön antamasta turvasta, ei ihan joka jamppa liimaudu iholle ja saa kulkea rauhassa.

  • Anna

    Vesikoira! Aivan ihania, meillä kokemus sekä Portugalin vesikoirasta että Espanjan vesikoirasta. Pelkkää plussaa sanottavana. Lempeitä, lapsiystävällisiä sekä terveitä ja suht pitkäikäisiä yleisesti ottaen. Sopivat mm. allergiakotiin erinomaisesti. Näistä ei irtoa karvaa eikä hilsettä. Karvaa joutuu huoltamaan/trimmaamaan ajoittain mutta se ei ole iso vaiva. Pelkkää lovee <3

  • K

    Suosittelen lämpimästi aktiiviseen lapsiperheeseen labradorinnoutajaa ja erityisesti käyttö- tai sekalinjaista sellaista.

  • Anni

    Kultainennoutaja. Itselläni ollut niitä 14-vuotiaasta asti eli lähes 30 vuotta! Tällä hetkellä niitä kolme, kerrostalossa. Espanjassa tosin eli vältämme kurakelit. Ainoa huono puoli on karva, sitä lähtee. Nyt minulla on kaksi narttua ja vuoden ikäinen uros. Urokseen olen niin ihastunut. Siitä tuli viikko sitten isä, harmi ettei kuvia saa tähän laitettua

  • Sande

    Kääpiösnautseri aivan mainio partasuu ja kompaktin kokoinen. Turkki toki trimmattava, mutta eipä lähde karvaa. Trimmauksenkin oppii itse tekemään, jos haluaa.

  • GAPeach

    How about rescuing a dog? Who really cares about the breed. I have NEVER bought a dog, rescues are the most loyal companions. It’s like a designer bag, it makes no sense paying hundreds and sometimes thousands for one, the end result is the same, in my humble opinion.

    • Maria

      Agreed. I have hade 3 rescued dogs and 2 of them were rottweilers. So kind and healthy dogs. When rescuing a dog you just don’t know anything about them, and there might be some serious behavior problems. Offcourse a lott of work can help but with young children it might not be the best situasion.

  • Pauliina

    Labbis❤️ Meillä on viisi vuotias labbis ja 1,5-vuotias poika, ja toimii kyllä todella hyvin. Labbikset on ihan täydellisiä perhekoiria, niin lempeitä ja hyvin koulutettuina tottelevaisia ❤️

  • Viivi

    Meillä on ollut aikaisemmin espanjanvesikoira ja nykyään löytyy parsonrusseli sekä ranskanvesikoira toiselta nimeltään Barbet. :) Barbetit ovat todella aktiivisia ja seurallisia, ja kokoa myös löytyy. Espanjanvesikoiralla on suuri paikka omassa sydämessäni, mutta luonteeltaan Barbet on mukavempi.

  • Linda

    Jos haluaa pienen koiran, mutta suuren persoonan, suosittelen kääpiösnautseria. Kompakti ja näppärä kooltaan, mutta suuren koiran luonne. En voi kun suositella. ❤️

  • M

    Olen itse kasvanut rotikoiden kanssa! Niin ihana rotu ja omia ikävöi vieläkin usein <3 mainitsemistasi syistä, rotu on sittemmin vaihtunut snautseriin ja voin suositella! Todella uskollinen, helposti koulutettavissa ja aktiivinen lenkki- ja harrastuskaveri. Ainoa miinuspuoli on trimmattavuus, mutta siihenkin tottuu. Ja snautsereitahan löytyy kolmea eri kokoa, joten koon puolesta pääsee myös valitsemaan itselle sopivan :)

  • Jenni

    Lagotto! Supersöpöä karvanaamaa ei voi pelätä kukaan. Mutta reipas ja aktiivinen ihana perhekoira. Meidän koira rakastaa lapsia ja on reipas lenkkikaveri. Bonuksena ei irtoa karvaa.

  • Johanna

    Moi Hanna,
    tutustukaa ihmeessä Jack Russelin terrieriin. Sopivan kompakti koko, mutta iso luonne. Tulee helposti muiden koirien kanssa toimeen ja rakastaa lapsia. Kompaktin kokonsa vuoksi kulkee harrastuksissa mukana mm. futiskentällä ja jäähallissa. Matkustaa sopivasti myös lentokoneen matkustamossa. Rotu on aktiivinen ja hyvällä tavalla terhakka, eikä rähise ja hauku turhia, mutta on kaukana puudelista. Täysin pallohullu rotu, joka pitää omistajansa liikkeellä.

    Jännittävää (pentu)syksyä!

  • Anni

    Meidän sirkuksesta löytyy samojedi, valkoinen lumipallo jolta ei virta hevillä lopu ;) Toisaalta osaa vetäytyä myös omiin oloihinsa eikä vaadi 24/7 aktivointia. Ennemminkin pihan jossa makoilla ja tarkkailla maailman menoa.
    Meillä esikoinen syntyi kun koira oli juuri täyttänyt vuoden ja voin kyllä lämpimästi suositella rotua lapsiperheeseen,niin isompien kuin pientenkin lasten keskelle :) Lempeitä, pulkanvetäjiä joiden ehkä ainoita miinuspuolia on turkinlähdön aikainen via dolo rosa ?

  • Emmi

    Mites olisi dalmatialainen tai bullmastiffi ?

  • Anna

    Staffille ääni! Täydellinen pikku paketti. Energinen ja ihmisrakas perheenjäsen.
    Mutta huomioikaa että pienempien lapsien ulkoiluttevaksi staffi ei usein sovi. Itse en nykyistä itsepäisempää staffiani antaisi ulkoiluttevaksi alle teini-ikäiselle.

  • Saija

    Australian Labradoodle, aivan paras perhekoira. Ei karvaa, helppo kouluttaa, sopeutuu joka paikkaan, lista on loputon?

  • Katri

    Staffia en kyllä voi suositella. Ihmisrakkaita ovat juu, mutta jopa hyvin sosiaalistetut yksilöt saattavat suhtautua todella vihamielisesti muihin koiriin. Itselleni on jäänyt rodusta ikuinen trauma kun tutun perheen muuten niin kiltti staffi hyökkäsi täysin provosoimatta ja yllättäen pienen koiramme kimppuun. Sama toistui vielä toisen kerran, kun koira repi itsensä vapaaksi sellaisella voimalla, että nahkahihna katkesi. Kyseinen yksilö oli todella kokeneiden ja ns. tervejärkisten koiraihmisten kasvattama, hyvin koulutettu, tottelevainen, todella lapsirakas. Silti vaan päässä napsahti.
    Myös hyvin koulutetut ja sosiaalistetut koirat on eläimiä ja toimivat omien vaistojensa ja viettiensä varassa. Silloin vahvat “tappajan leuat” ja järjetön voima ei vaan ole hyvä yhdistelmä.

    Noutajia voin kyllä suositella – niin kultaista, labukkaa kuin tolleriakin. Mahtavia perhekoiria! Varsinkin kultsut on semmoisia lempeitä halinalleja ja sylikoiria että huh. Fiksuja ja oppivaisia toki myös.

    • M

      Tollerille ääni täältä! Sopisi kuin nenä päähän teidän perheeseen energisen luonteensa takia. Erittäin oppivainen, ei juurikaan hauku, ja silti kokoa vähän kuitenkin löytyy olematta iso. Sopii siis myös lastenkin kuljetettavaksi. Toki suoranainen vahtikoira ei kyllä ole, mutta mahtava leikki/lenkkikaveri ja maailman kaunein koira! (Minun silmissä!) ?

  • Johanna

    Moikka, meidän perheessä on ollut aiemmin saksanpaimenkoira, tuli ennen lapsia ja heidän kanssa pärjäisi loistavasti. Koira menehtyi syöpään 4v sitten lastensa ollessa koulu-ja päiväkoti-ikäisiä. Emme osanneet olla ilman eikä myöskään lapset vaan halusivat koiraa sekä tietysti itse myöskin aktiivisena koiraharrastajana. Alkuun oli ajatus pienestä koirasrmta, mutta galusin kuitenkin itselleni isomman lenkkikaverin suomen pimeidiin iltoihin. Tajusinne kuitenkin aikataulumme haasteellisuuden (3lapsen harrasturumbat, työt), jonka vuoksi ei niin vaativaa koiraa (kuten sakemanni, rotikka, jotka edelleen listallani) niin päädyimme labradorinnoutajaan. Nyt meillä on sporttimallin versio labbiksesta, joka on kaikkien kaveri ja lapset (alakouluikäiset) voivat ulkoiluttaa. Suosittelen, vaikka osaavat olla myös aikamoisia remppareiskoja. Meillä pienikokoinen uros ja toimii niin tottiksessa kuin agilityssäkin. Mahtava yksilö.

  • -A-

    Hei! Kahden rottweilerin jälkeen meille tuli parsonrusselinterrieri, juurikin saman tyyppisillä spekseillä, mitä sinä postauksessa kirjoitit. Pieni kokoinen koira on kouluikäisille sopiva kaveri ulkoiluttaa, on innokkaana aina mukana lasten harrastuksia seuraamassa ja kaikissa perheen touhuissa. Rakastaa myös sylittelyä ja pystyy rauhoittumaan. Tästä rodusta on myös sanottava, että ovat terveitä, eikä rotua ole pilattu liialla jalostuksella. Koulutus on toki tämänkin rodun kanssa ensiarvoisen tärkeää, mutta tietenkin koiraihmisenä nämä asiat tiedätkin.

    Onnea karvaisen perheenjäsenen etsintään!

  • Janica

    Hei Hanna!

    Pakko tulla antamaan oma suositus jackrusselinterrierille! Iso koira pienessä paketissa. Aivan ihana ja aktiivinen rotu josta ei kyllä virta lopu kesken. Rakastaa touhuta lasten kanssa ulkona iltaan asti. Osaa myös rauhoittua kun tarvitsee, mutta on aina valmiina lähtemään lenkille tai leikkimään. Hyvä rotu myös jos haluaa harrastaa koiran kanssa. Toki kun terrieri kyseessä niin ei niin miellyttämishaluinen kuin esim labbis tai kultainennoutaja, joten vaatii ehkä vähän enemmän koulutuksen puolesta työtä ja johdonmuakaisuutta. Mutta äärettömän viisas ja nopea oppimaan:)

  • Elli

    Moikka Hanna,
    Oltiin kaksi vuotta sitten aivan saman asian äärellä, mikään rotu ei säväyttänyt yhtä paljon kuin rottweiler. Meidän molempien lapsuudenperheissä oli ollut rotikat ja se rotu vaan tuntui todella omalta. Kaksi vuotta sitten lapset olivat koululaisia ja koirakuume aivan oli sietämätön, näin unia ja melkein hankin tarvikkeita valmiiksi, heh. Samasta syystä jätettiin kuitenkin rotikka hankkimatta, kuin te. Toinen syy oli niiden perinnölliset sairaudet.

    Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätettiin ottaa rescue-koira. Otin selvää rescue-järjestöistä ja ylipäätään koko asiasta, nimittäin epämääräistä tietoa on tästäkin aiheesta välillä tullut esiin. Selvittelyjen jälkeen päädyttiin hankkimaan meille koira Viipurin Koirista ja ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä. Olen muutenkin tutustunut moniin rescue- koiriin ja ne on aivan mahtavia persoonia kaikki! Tietysti kaikkea voi aina sattua, mutta hyvä ja luotettava järjestö älyttömän tärkeä. Viipurin koirien lisäksi hyvältä järjestöltä vaikutti Kulkurit.

    Suosittelen ennakkoluulottomasti tutustumaan tähän vaihtoehtoon.

  • Reeta

    Meille tuli pitkän mietinnän jälkeen sileäkarvainen mäyräkoira.
    Itselläni on aina ollut isompia koiria mutta sellaista en nyt halunnut kiireisten lapsiperhearkeen vaikka lapset ovat jo isompia (7&11).
    Valinta osui ihan nappiin! Mäyriksemme on aina valmis leikkimään/ulkoiluun/tai roikkumaan futiskentän laidalla. Toisaalta rakastaa nukkua lasten kainalossa tuntikausia ja on kaikkien kaveri. Ei pelkää mitään tai ketään ja on ollut todella helppo ottaa mukaan ihan mihin tahansa.
    Ja parasta tarvittaessa nukkuu aamulla niin pitkään kuin muutkin.
    Suosittelen!

  • Marie

    Miten olisi beauceron? Ihmisrakas aktiivinen palveluskoira, johon ei liity ollenkaan samanlaisia ennakkoluuloja kuin rottweilereihin. On aktiivisuudeltaan aika samaa tasoa ja uskoisin myös ulkonäön/olemuksen ulkonäön miellyttävän rottweilereista pitäviä.

    • EmmaaM

      Oi, onpa kaunis rotu! ? Ihana rotikan ja dopermannin yhdistelmä.

  • Miia

    Moikka Hanna,

    Kyllä sulla on viisas mies tässä koira-asiassa. Kannattaa kuunnella. :) Pienessä pakkauksessa iso ilo, kun staffin hankkii.
    Ihan paras nanny dog lasten kanssa. Onnellinen ollessaan laumansa kanssa, joten mukana enemmän kuin mielellään kaikessa perheen toiminnassa. Hiljainen, ei metsästysviettiä (ei ryntäile esim. pihassa olevien ciykanien perään), jaksaa leikkiä loputtomasti, mutta myös rauhoittua itsekseen. Sanoisin myös että älykäs nautiskelija. Meidän narttu ei vedä juuri koskaan ja vetää jarrua jos siitä sitä muistuttaa. Toki vaatii kouluttamista pentuaikana, mutta eiköhän sitä vaadi rotu kuin rotu.

    • Pauliina

      Täällä ollaan myös staffin kannalla! <3
      Staffi suorastaan rakastaa härdelliä ja sitä, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Meillä nousee kierrokset helposti tappiin kun jotain hauskaa tapahtuu, mutta osataan ottaa rennostikin. Pentuaika vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta niinhän se on melkein kaikkien rotujen kohdalla ?

      Staffi on todella innokas lenkkikaveri, mutta ainakaan meillä eivät mene pitkin seiniä vaikka päivän lenkki jostais syystä jäisi lyhyeksi :) Koirapuistoon staffia ei suositella.

  • Noora

    Oletko koskaan tutustunut sellaiseen rotuun kuin Basenji? Kyseinen rotu on hypoallergeeninen(tai jos koiraa koskaan sellaiseksi voi kutsua), lyhytkarvainen, aktiivinen rotu josta on hyvin lenkkikaveriksi kuin sohvalle seurakoiraksi. Ja pikku extrabonus siinä, että rotu ei osaa haukkua ja on niin vähän jalostettu, että rodulla on todella vähän sairauksia ym rasitteita. Rotu on siis ideaali kaupunkikoiraksi jonka kanssa haluaa puuhailla välillä metsässäkin. Jos harkitsette pennun hankkimista niin laita viestiä @rudithebasenji Instagramissa ja kerron yhteystiedot aivan mahtavalle ja asiantuntijalle kasvattajalle Turussa! Ainoat vaikeudet tässä rodussa on se, että hyväkäytöksiseksi kasvattaminen saattaa vaatia luonteen vuoksi työtä, mutta kerroinkin että se ei teitä huoleta! Ja Suomen talviolosuhteissa tarvitaan jo koiralle vaatteita, mutta kiva on että 30’ helteessäkään ei ollut huolta että olisi koiralla tukalaa, kun Afrikkalaista alkuperää oleva koira rakastaa lämpöä ja aurinkoa❤️

  • L

    Täältä ääni staffille! :) meillä on amstaffi ja staffi ja molemmat ihania koiria, mutta staffi koon puolesta kompaktipakkaus.
    Meilläkin staffia otettaessa oli jopa läheisiä myöten paljon ennakkoluuloja, mitkä kumottu aivan täysin. Meilläkin on ollut useampia koiria ja eri rotuisia, mutta staffit vienyt sydämen. Oikein koulutettuina kuuliaisia ja kilttejä. Ei ole tietenkään koirapuistokoiria, mutta meitä se ei ainakaan ole haitannut, kun sen tiedostaa jo koiraa otettaessa. Lenkillä kävellään huomiota kiinnittämättä muista ohi (vaikka ohi menisi räksyttävä toinen koira). Ja tuosta negatiivisesta asenteesta/ennakkoluuloista, niin me ainakin ollaan törmätty enemmän niihin ihasteleviin ja lässyttäviin vastaantulijoihin, kuin niihin ketkä haukkuisi tms. :) Toki vastaan on tullut näitä pelokkaitakin ihmisiä, mutta vaihtaneet vain kävelytien puolta mitään sanomatta :)
    Staffit on läheisyydenkipeitä perhekoiria, jotka tykkää pusuista ja haleista. Ja kovan kipukynnyksen takia kestävät myös lasten kovempaakin käsittelyä. :D pieni kompakti koira, jossa kuitenkin vähän jämäkkyyttä :)

  • R

    Jos sua kiinnostaa kultainennoutaja ja miestäsi pieni ja iloinen koira, niin kannattaa tutustua novascotiannoutajaan. Meidän novascotiannoutaja on perherakas, tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen, jopa lasten kanssa leikkii nätisti. Kotona on se on lepposa, mutta ulkona jaksaa touhuta loputtomalla energialla. Kohtuullisen helposti koulutettava ja älykäs rotu :)

    • Elina

      Täältä myös suositus tollerille. Lempeä, aktiivinen, älykäs ja koulutettava! Voi harrastaa yhdessä mitä vain. Toinen rodun edustaja menossa, ja en tiedä voiko tästä enään tulevaisuudessakaan vaihtaa! Koko on täydellinen, sillä itsekin halusin koiran jolla on kokoa – olematta valtava. Meillä kerrostalossa, ei hauku kuin ovikellolle ja tulee toimeen muiden koirien, pentujen ja ihmisten kanssa. Suosittelen käymistä koiramessuilla jotka lähestyy kovaa kyytiä, siellä rotuja ja omistajia ”näytillä” ja ”tentattavana”!

    • Katariina

      Heippa!
      Mä komppaan täysillä R:n kommenttia. Lapsuuden kodissani on edelleen älykäs ja touhukas 9-vuotias tolleri. Äärimmäisen lempeä ja seurallinen rotu, mutta pärjää oikein hyvin myös työpäivien ajan itsekseen. Meidän koiruus on myös voittanut aina kaikki pienet lapsivieraat(ja toki aikuisetkin) puolelleen, joten lämmin suositus täältäkin novascotiannoutajalle!?
      Ihanaa maanantaita sinne!❤
      Ps. Väriltään tolleri sopisi hyvin sinun/teidän tyyliin?

    • Jenni

      Täältä myös ääni tollerille eli novascotian noutajalle. Kertakaikkisen ihana rotu.
      Oma tollerini nukkui pois muutama vuosi sitten. Hän oli juurikin perhekoira. Niin suurisydäminen, viisas ja hyväluonteinen. Lenkkeillessä häntä kiinnosti aina enemmän lapset kuin muut koirat, sillä hän oli hyvin lapsirakas. :)

  • Mia

    Hei Hanna,

    Meillä on jackrusselinterrieri. Kompaktin kokoinen koira, lempeä ja aktiivinen, viihtyy lasten kanssa. Suosittelen.

    Hyvää syksyä sinulle ja perheellesi.

    -Mia

  • Satu

    Suosittelen paimenkoiraa esim. sileäkarvainen tai pitäkarvainen collie, bordercollie tai lapinporokoira. Näiden koirien kanssa on helppo harrastaa vaikka mitä ja ne ovat oppivaisia, miellyttämishaluisia ja ystävällisiä.

  • Heli

    Itse vinkkaisin collieita. Pitkäkarvainen collie on meidän valinta, mutta sileäkarvainen collie yhtä lailla myös. Viisas palvelusrotu. Aktiivinen lenkkeilyseura, mutta ei vaadi samalla tavalla aktivointia kuin shelti tai bordercollie. Iloinen ja rauhallinen oman perheen koira. Mahtava lasten kanssa.

  • Rirri

    Punainen irlanninsetteri! Meillä nyt kohta puolitoistavuotias maailman kaunein ja kiltein Ben. ❤️ Lapsirakas, touhukas, hölmö ja melko suuri koira joka rakastaa kaikkea ja kaikkia. Äärimmäisen lempeä, aktiivinen ja vilkas koissuli joka tykkää olla lähellä ja touhuta sekä lasten, toisten koirien, että aikuisten kanssa. Irlanninsetteri on yleensä melko hiljainen eli ei juuri hauku, turkinhoito ei ole vaativaa eikä karvanlähtöaika ole siivousintoilijallekkaan ollenkaan harmillinen aika. ? Rotu on myös hyvin terve! Suosittelen lämpimästi nimenomaan aktiiviselle lapsiperheelle. ❤️

    • Anni

      Meillä on 8-vuotias irlanninsetteri ja voin niin samaistua tähän! Rotu ei ole se kaikista helpoin jääräpäisyytensä takia ja huumoria ja pitkäpinnaisuutta vuosien varrella tarvitaan, mutta vaikka olen ollut todella monien rotujen kanssa tekemisissä itse en enää toista rotua edes harkitse. Mikään muu ei ole samanlainen. Kyllä näille on niin sydämeni sulanut. ❤️ Todella lempeitä sisimmältään ja sopii todella hyvin perhekoiraksi, suosittelen! ❤️

  • Koiratyttö

    Itse olen kasvanut collie perheessä, ensimmäinen tuli kun olin itse 2 vuotias ja viimeisimmän jouduin viemään viimeiselle matkalleen vuosi sitten ollessani itse 22v. Eli koko ikäni on ollut taloudessa 1 tai 2 collieta. Niin ihana rotu, ehdoton suositus lapsiperheeseen. Älykäs, kiltti, seurallinen, uskollinen ja aktiivinen. Pitkää taistoa käytiin että ottaako sellainen seuraavaksikin, mutta päädyttiin lopulta miehen toiveeseen.
    Nyt meillä on siis vuoden vanha suomen lapinkoira, enkä voisi olla onnellisempi. Jos colliet vei sydämen, niin ei tämä kalpene rinnalla lainkaan. Hieman vielä aktiivisempi, ihan mahdoton sylikoira ja sydämien sulattaja. Tästä sanottiin että ei kerrostaloon koska haukkuu, mutta sen kommentin voi ohittaa ihan huoletta selkeillä rajoilla. Nämä voi myös opettaa ihan mihin vaan, luonnetta löytyy mutta kun sen voittaa puolelleen niin nämä tekee mitä tahansa. Tämä on myös tosi rohkea rotu, mikä toimii meidän elämään tosi hyvin – voi ottaa mukaan minne vaan, ei säiky mitään, nukkuu melkeen missä vaan ja sopeutuu tilanteisiin. Matkustelu menee ihan kuin ilman koiraakin, mutta seuraa ja rakkautta on senkin edestä ❤️?
    Nämä toki on aika karvaisia rotuja, joten jos pelkää karvoja niin ehdoton ei ? hyvällä harjauksella kylläkin pysyy jopa lapinkoira talous aika siistinä, karvanvaihto aikanakin.

  • Sini

    Staffit on ihan parhaita lasten kanssa! <3

  • O

    Staffi sopisi kyllä tosi hyvin lapsiperheeseen, staffit on niin ihmisrakkaita! Olisi tietysti tärkeää opettaa koira kulkemaan vetämättä, jos on tarkoituksena, että pojat pystyisivät sitä ulkoiluttamaan.

  • Eveliina

    Australian paimenkoira sopii täydellisesti kuvaukseen! Älyttömän viisas ja lapsirakas koira, joka kaipaa harrastuskavereita ja aktiivista elämäntyyliä. Luonne on niillä hyväntahtoinen ja kiltti vaikka saattaakin olla vilkkaita. Sanoisin, että luonteessa on paljon samaa kultaisennoutajan kanssa! Kooltaan aussiet ovat keskikokoisia/suuria, eli juuri sopivia :) Soveltuvat hyvin myös lasten ulkoilutettaviksi kokonsa ja luonteensa puolesta! Aivan ihana rotu kaiken kaikkiaan <3

  • Kikaltsu

    Lopetin muutama vuosi sitten koirakurssien (pentu/toko/agility) vetämisen, ehdin nähdä varmasti satoja koiria vuosien varrella.
    Vaikkei itselläni ole lapsia, niin en staffia suosittelisi. Ne ovat sinänsä lepposia, mutta vahvoja/vahvaluontoisia kyllä. Ja tuossa joku kirjoittikin, että koira lasten ulkoilutettavana…Jo 8 kg koira saa aikamoisen nykäisyn (itselleni) aikaan oravan nähdessään. Toki kaikki koirat eivät lähde vaikka oravan perään, mutta tosiaan joku vieras koira saattaa tulla teidän koira luo – ikävä kyllä, joskus vihaisena. Ennemmin se piha, johon koiran voi päästää tarpeilleen koulupäivän jälkeen, ja sitten illemmalla yhdessä lenkille.
    Itsekin voisin ehdottaa shelttiä, tai joku cokkeri olisi varmasti kiva. Voisinpa ehdottaa aussilinjaista jackrusseliakin.
    Itse en pidä yhtään labbiksista tai kultsuista, mutta se olen vain minä ;) Myöskään espanjanvesikoiraa en pysty näkemieni koirien perusteella suosittelemaan. Novascotiannoutajista moni tykkää.

    Ja kannattaa olla itselle (ja kasvattajalle) rehellinen minkä verran koiran kanssa pystyy oikeasti harrastamaan/antamaan aikaa. Olen sukulaiseni kohdalla nähnyt (lapsiperhe), kun ajatukset ovat kaikenmaailman harrastuksissa, mutta todellisuudessa arjen aikataulut eivät mahdollista edes 15 min koulutushetkeä kotona. (Toki kyse on myös priorisoinnista.) Eli ei kannata ottaa bordercollieta ja tavoitteeksi agilityn SM-kisoja, jos pelkkä pentukurssille meneminen on haaste.

    • Hanna Vayrynen

      Heippa!
      Kiitos paljon asiantuntevista ajatuksistasi! :)
      Halusin vielä tarkentaa tuota lasten ulkoiluttamista: Tämän ikäisinä (tai edes seuraavien vuosien aikana)mitä he nyt ovat niin en koe että he voisivat yksin viedä koiraa ulos (saati suurempaa koiraa!), mutta ajatukseni ovat pitkällä tulevaisuudessa kun he ovat vanhempia ja heidän fysiikkansa kestää. Eli siis mietin jo monia vuosia eteenpäin. LÄhinnä mietin etten haluaisi rotua, johon yhdistetään juurikin paljon stereotypioita. Vaikka rakastan rotikoita ja koen sen olevan meidän perheelle erinomainen rotuvalinta (tein juuri koiratestin ja mikä sieltä sopivampana rotuna tulikaan: Rottweiler) niin jotenkin en jaksa sitä muiden ihmisten jännitystä mitä tiettyihin rotuihin liittyy. Muistan vain väsyneeni siihen, että sain aina olla alkuun tuntemattomille selittämässä, että tämä on kiltti koira – vaikka nopeasti oli ihana nähdä sitten, miten koiramme saattoivat toisten käsitystä rodusta muuttaa. Meillä ei ole mitään erityisiä lajitoiveita / harrastevaatimuksia. Haluaisin palveluskoiran, joka jaksaa menossa mukana. Juuri mukaan viemään lapsia aamulla harrastuksiin, kouluun jne. Sellainen rotu, joka olisi suht varma ja jaksaa menossa mukana. Meillä onneksi on koiraelämä hyvin tuttua ja tiedän mitä se vaatii. <3 Ja tuo mieltymyasia on niin totta. Jotenkin en näe meillä esim labbista, cokkeria tai terrieriä.

      • Maria

        Pakko kommentoida tähän väliin. Meillä kotona pian 9 vuotias rotikka narttu jota esikoinen pian 3 v taluttelee metsässä. Koira on ihan sata varma nykyään jopa oravien kanssa. Siinä oli kyllä jäätävä homma saada pois se vietti lähteä niiden perään. Jos vastaan tulee ihmisiä koirien kanssa tai ilman niin tottakai otan koiran omiin käsiini.

        Toisen rotikan kuoltua meille tuli rescue amstaff. Meillä ehti olemaan 2 rotikkaa melkein 5 vuotta ja siinä ehti kuulemaan vaikka mitä. Mutta nyt kun toinen koira on rotua josta kirjoitellaan lehdissä niin solvaukset on muuttunut paljon rajummaksi. Jäätävin esimerkki oli kun edellinen naapuri tuli aamulenkillä vastaan ja sano et toi on niin ruma koira et sen on pakko olla vaarallinen ja hän pelkää oman henkensä puolesta nykyään. Siinäkin tilanteessa vaikka seistiin vastakkain omat koirat istuu vieressä eikä reagoi toisen koiraan mitenkään. Ihan uskomattoman raskasta kun melkein päivittäin kuulee jotain ennakkoluuloja. Monesti mä oonki miettinyt et tulevaisuudessa ei mitään koiria enää tule mihin liitetään mitään stereotypioita.

        Hyvää syksyä ja jännien asioiden parissa olette kun pähkäilette mikä olisi hyvä rotu. ???

        • Hanna Vayrynen

          Ah, Maria. Näen että olet kokenut ihan saman kuin minä ja ymmärrät tarkoitukseni täysin. Olen ollut niiiiiin usein vastaavassa tilanteessa. Omat koirat eivät tee yhtikäs mitään – istuvat vierellä kuin enkelit, mutta sitten sulle huutaa ja karjuu ohi menevä ihminen, jonka oma koira haukkuu ja riuhtoo minkä kerkeää… Ja sit klassikko “tää pieni pelkää tuollaisia isoja tappajakoiria”… En vain jaksaisi että pojat joutuvat puolustelemaan samaa. Toisaalta hyvä se on sitäkin kautta oppia, että kaikenlaista voi tulla vastaan ja tärkeintä on oma reaktio. Toisen haukku ei haavaa tee ja muiden ennakkoluulot eivät ole totuus.

          • Mira

            Niin surullista että ihmiset on niin täynnä ennakkoluuloja ja eivät myöskään vaivaudu omia koiriaan kouluttamaan. Ihan suututtaa välillä…

            Meillä on pikkuinen cavapoochon (vajaa 5kg sekoitus toy puudelia, cavalier king charles spanielia ja bichon friseeta) joka RAKASTAA kaikkia koiria ja ihmisiä, haluaa yhtä paljon pistää leikiksi niin isojen kuin pientenkin karvaisten kaverien kanssa eikä ymmärrä ollenkaan kun jotkut pikkukoirat vaan räksyttää sille kuin raivopäiset hullut. Yksi sen kavereista on husky ja malamute sekoitus ja ei säikähdä ‘rajumpaakaan’ leikkiä. Ei pelkää juuri muuta kuin imuria ja jotain epämääräisiä mustia jätesäkkejä välillä, haha.

            Eli ei ne pikkukoirien stereotypiat onneksi pidä paikkaansa, itse oon huomannut että kyse on yleensä enempi omistajasta joka ei vaivaudu kouluttamaan koiraansa. Tätä on raahattu heti ekasta päivästä asti kaikkialla ja kaikkialle ja annettu kaikkien pitää sylissä niin on ihan super kiltti, energinen, leikkisä ja ei haukkuvainen tapaus :D Välillä haukahtaa ovisummerille kun se soi tai joku elämöi rappukäytävässä mutta muuten ei pihahdustakaan. Ei myöskään ole mitenkään liian sylikoira tai riippuvainen ja tykkää olla sylissä ja sitten mennä siitä omille teilleen hetken päästä.

            Täältä tulee siis suosituksena joku puudelinsekoitus. Jos meillä olis mahdollisuus isompaan kokoon niin goldendoodle tms olisi ihana!

          • Hanna Vayrynen

            Voi ihanalta kuulostaa teidän suloinen haukku! <3 Siis olen niin samaa mieltä. Stereotypiat pitäisi jättää täysin kaappiin. Iso tai pieni koira, kyse on pitkälti kasvatuksesta. Tiedän monia aivan ihania ystävien pikkukoiria ja ne ovat syötävän suloisia, mutta jotenkin itse kaipaan juurikin sellaisen isomman nallekarhun jota voi kunnolla rutistaa. Meillä siis puhtaasti koko on enemmän mieltymys kysymys. Ja sitten toki se että me liikumme paljon ja halauaisin rodun joka on kunnon lenkkiseuraa. <3

  • Emmimaria

    Itse olen ehdottomasti koiraihminen ja en pysty millään kuvittelemaan etteikö meillä olisi koiraa. Meidän Nova on meidän poika ❤️
    Jos mietitte jotakin vähän rotikkaa pienempää niin tutustukaa shetlanninlammaskoiraan joka Novakin on. Mielestäni tosi hyvä rotu lapsiperheeseen. Osa shelteistä on haukkuherkkiä kuten Novakin oli, mutta hyvällä koulutuksella siitäkin ollaan päästy eroon. Sheltit on helppo kouluttaa ja ne on tosi ketteriä ja ihan uskomattoman hyviä agilityssä.
    Nova rakastaa pelaa jalkapalloa ? hienosti ”potkii” tassulla palloa takaisin. Jos kaipaat lisää tietoa shelteistä niin pistä mulle Hanna spostia ? mielelläni vastaan!

  • Haidi

    Aivan ihanat kuvat tässä, olet jotenkin extra kauniina ja asukin on ihana :)
    Meillä on aina ollut terrierejä. Kettuterrieri, jonka kanssa kasvoin 0-12v kerrynterrieri 13-25v ja tästä eteenpäin vanhemmillani on ollut jackrusselin terrieri! Itse sanoisin siis näitä kaikkia lapsiperheeseen sopivaksi. Vaikka russeli meillä onkin ollut meidän aikuisiällä niin rodun ryhmää seuranneena on sen nähnyt monessa lapsiperheessä <3 itsellänikään ei tällä hetkellä ole koiraa, sillä se sitoisi näin yksin asuvana aivan liikaa ja joutuisi olemaan liikaa yksin. Mutta joskus vielä tulee itsellenikin jälleeen koira! Niiden kanssa kasvaneena en vain osaa olla täysin ilman :)

  • Johanna

    Käyttölinjainen Labbis kuulostaa tarpeisiinne täydelliseltä ? Mutta tuohon, että lapset voisivat viedä on pakko kirjoittaa omia ajatuksia. Vaikka se oma koira olisi maailman kiltein ja koulutettu ei se irtipäässyt ja mahdollisesti vihainen vastapuoli sitä ole. Miten lapsi osaa toimia tuollaisessa tilanteessa, kuka ottaa vastuun ja entä jos pienokaiselle sattuu jotain tuollaisessa tilanteessa? Toki koirahyökkäykset ovat harvinaisia, mutteivat mahdottomia. Meidän reilu 2,5 vuotias taluttelee sujuvasti omaa Saksanpaimentamme ohi kaikkien ja koira onkin 90% ajasta irti koska ei välitä muista koirista, kuulostaa itseasiassa ihan teidän Beniltä kuvailusi perusteella ❤️ Omamme on jo pian kahdeksan vanha ja sairaskin, luopuminen voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Se tulee olevaan perheellemme musertava kokemus!

    Tsemppiä kuumeiluun ja uuden perheenjäsenen etsintään, kutkuttavia aikoja ?

  • Doggy

    Staffi ei varmaan sopisi siihen että lapset yksin ulkoiluttaisivat (voimakas koira eikä lapsi saisi tilanteen vaatiessa pidettyä koiraa kurissa) ja tuskin rotu herättäisi muutenkaan positiivisia ajatuksia muissa ihmisissä, onhan se alunperin kasvatettu koiratappeluja varten..

    On kyllä niin paljon rotuja mitkä herättävät ihmisissä luottamusta koiraa kohtaan eikä se että lapset liikkuvat koiran kanssa yksin aiheuta ihmetystä. Mutta silloin koiran koko ja voimat pitävät olla lapsen hallittavissa. Ei auta vaikka se oma koira olisi maailman kiltein, koiria ne kumminkin on.

  • Julia

    Mulla ekana omana koirana staffi. Perheessä aina ollut coccereita. Ylitti kaikki odotukset. Mulla kummilapsia ja asutaan alueella, jossa myös paljon lapsia. Aivan paras koira lasten kanssa. Ei ihme että englannissa sanotaan ”nanny dog” . Pidän myös että iso koira ns pienessä paketissa. On mulla aina kaikessa mukana, kun on niin rautahermoinen ja hiljainen!!! ❤️ Ihan paras. Ei lopu naurut tämän kanssa.

  • Merja

    Labbis, kaikkea ja kaikkia rakastava labradorinnoutaja. Minulla on ollut kaksi, ensin keltainen ja sitten musta. Nythän on myös se maksanvärinen. Kultainen koira, auttoi erossa ja surussa, oli mukana ilossa. Tosin en voi uutta ottaa, niinkuin sanoit mikään ei voi korvata viimeistä koiraani. Se tiesi jo ajatuksenikin ja oli kauhean huumorintajuinen ja kiltti.

    • Elina

      Hei erittäin helppo ja ihmisrakas rotu on myös villakoira! Villakoirista on usein ihmisillä sellainen trimmattu poodelikuva. Itselläni on keskikokoinen villakoira ja se on hyvin helppo trimmata itse ja pitää sellaisessa melko lyhyessä ja söpössä karvassa. Ja mikä parasta siitä ei lähde karvan karvaa muuten eli siis siivoajan unelma! ? Villakoirat rakastavat rapsutusta ja viihtyvät kainalossa. Lisäksi isommat koot jakasavat tosi pitkiäkin lenkkejä ja rakastavat liikuntaa. Oma keskikokoinen jakeselee kevyesti 10 km lenkkejäkin! Ovat myös helppoja kouluttaa ja oppivat tosi hienojakin temppuja. Mikäs pienelle lapselle hienompi kuin oma sirkuskoira ? rodussa on myös vähän vahdin vikaa ja isosta villakoirasta saa kyllä jo turvaakin ? eli annan ääneni villakoirille!

      • Ansku

        Minä suosittelen Australian labradoodlea, hybridiä jossa labbis ja puudeli risteytetty. Lempeitä, älykkäitä eikä lähde karvaa. Useita kokovaihtoehtoja isosta minikokoiseen.