CATEGORIES

Juhannus 2018

24.6.2018

Jälleen yksi juhannus takanapäin. Valehtelisin nyt jos korulauseilisin, että tulipa tarpeeseen, ihanasti on levätty ja akkuja ladattu taas luonnonhelmassa. Olen suorastaan aika poikki. Lasten ollessa 5-, 3- ja 1-vuotiaat ei päivisin todellakaan mitään akkuja latailla. Saati öinä, kun teet kaikkesi ja välillä jopa rukoilet, ettei teidän perheen yöheräilyt herätä muitakin saman katon alla nukkuvia. On täysi työ yrittää pitää nuo kaikki kolme vintiötä jokseenkin ehjänä läpi mökkiviikonlopun. Kun ympärillä on liukasta kalliota, pitkiä jyrkkiä portaita ja järvivesi, on vanhempana oltava koko ajan valmiudessa. Meidän muksut on niin liikkuvaista sorttia, että hetkekisikään ei voi silmää välttää, tai yksi on jo kadonnut näköpiiristä. Tämä on vielä sitä elämänvaihetta, kun kädet ovat jatkuvasti käytössä. Hengähdyshetkiä ei juuri ole. Mutta nyt viimein alkaa esiintyä valon pilkahduksia käsivapaammasta arjesta. Esikoinen ja keskimmäinen ovat jo siinä iässä, että he viihtyvät jo pitkiä toveja keskenään leikkien ja pelaillen. Ihana vaihe! Mökillä oli onneksi myös paljon lisäkäsiä, joten mekin saimme hetken sieltä täältä keskittyä muiden kanssa jutusteluun kun joku toinen otti toviksi uskaliaan ja vaativan vastuun lastemme kaitsijoina.

Vaikka syke pysyi korkealla aamusta iltaan, tekemistä riitti eivätkä unetkaan hirveän pitkiksi yltäneet niin tuo mökkiviikonloppu oli silti todella ihana. Pojat nauttivat täysin rinnoin ulkona pelaamisesta ja palloa potkittiinkin aamunkoista iltahämärään. Grillattiin makkaraa, istuttiin ongella, pulahdettiin viileään järveen, saunottiin puusaunassa  ja vietettiin paljon aikaa ulkoilmassa. Oli ihanaa kun kerrankin kaikki pääsivät paikalle yhteisen juhannuksen viettoon. Molemmat siskoni, äitimme, isäpuolellemme, hänen lapsensa, heidän puolisot sekä heidän lapsensa. Kaikenkaikkiaan 11 aikuista, viisi lasta ja kolme koiraa. Kun lapset väsähtivät hyvissä ajoin riehakkaan päivän jälkeen yöunille, oli ihana syödä porukalla kaikessa rauhassa grilliherkkuja, keskustella ja nauraa aikuisten kesken pitkälle keskikesän valoisaa yötä ja nauttia edes hetki levollisesta yhdessäolosta. Ensi vuonna pojat ovatkin jo sen verran isoja, että uskallan toivoa jo melkoisen suurta muutosta seuraavaan juhannukseen. Uusia vaiheita tulee aina edellisten perään ja kaikissa on omat hyvät – sekä huonot puolensa, mutta ehkä ensi vuonna on meidänkin kädet vapaana myös makkaranpaistoon. Kaikesta hektisyydestään huolimatta tämäkin juhannus oli onnellinen ja kaiken härdellin väärti.

23 comments

Leave a Reply to Hanna Cancel reply

Your email address will not be published.

*

  • Haidi

    Niin ihania mökkitunnelmia ja voin vain kuvitella kuinka vauhdikasta sielä on ollut :D täällä odotellan lomaa ja mökkeilyä.

    • Ah – voi ihanaa! Toivottavasti saat siitä sen rentoutuksen mihin se on tarkoitettukin! <3

  • Merja

    Onko tuo ihana koiruus vanha harmaantunut labbis?

    • On – 14 vuotta vanha <3

  • -Sanna

    Meillä pojilla ikäeroa 2 vuotta ja vauhtia on aina riittänyt eli muistan kuin eilisen vastaavat mökkireissut! :D

    Välissä on seesteisempi vaihe mutta nyt kun esimerkiksi meillä vanhempi pojista vietti juhannusta kaveriporukan kanssa niin taas kysytään äidiltä hermoja mutta eri syistä! En ole varma onko tämä helpompi vaihe… :D

    • Hei ihana kuulla että muilla tämä on tätä samaa härdelliä – eikä me tehdä jotain ihan täysin väärin :D Sitä jotenkin mieltää mökkivkoloput seesteisiksi, rauhallisiksi ja akkuja lataaviksi, mutta ei ne kyllä sitä meidän kokoonpanolla ole ollut moneen vuoteen! :D

      Ja voi apua – vaiheita vaiheiden perään… Kaikissa puolensa ja tuossa taas jo ihat omat huolensa ja raskautensa taas. Voimia teille tuohon vaiheeseen – meillä vasta tuo kaikki edessä :/

  • Jade

    Ihania kuvia perheestäsi ja kuinka upeat maisemat! Hellyyttävin kuva on kyllä tuo hauvavanhus ?
    Hih, meilläkään ei paljon akkuja latailtu. Kestitsimme vieraita aamusta yöhön, 3 ruokailua päivässä +” sirkushuveja” , lettujen paistoa, makkaran paistoa, sitten taas vaahtokarkkeja, välipalaa, iltapalaa, huikopalaa, siivoamista vähän joka välissä, toki oli auttavia käsiä mutta mutta… huh!

    • Ja tuo hauva-vanhus on niin äärimmäisen kiltti ja suloinen tapaus <3
      Ja joo apua tää kaikki ruokailu, niiden laitto varsinkin kun on isompi sakki… Vaati melkoista caterausta! Yläfemmat juhannuksen hoidosta <3

  • Henna

    Mua alkoi kans naurattaa, kun kuulosti aika tutulta:)
    Meillä tosin vain kaksi lasta; 4-vuotias ja syksyllä 2- vuotta täyttävä taapero. Mutta just siis se, että jos kotonakin on täystekeminen näiden kans, niin mökillä ollaan ihan loppu. Sanotaanko näin, että osaa taas arvostaa juoksevaa vettä ja tiskikonetta. Mutta aika aikaansa kutakin vaihetta.
    Aloin muuten lukea blogiasi, kun pian kaksi vuotta sitten oltiin samaan aikaan Kättärillä. Mieheni tunnisti miehesi. Minä en yleensä tunnista ketään:) Varsinkaan jos supistelee!
    No sit oli joku bloggaajien palkintojuttu pian synnytyksen jälkeen ja näin sinut kuvassa kauniin hehkeänä ja mielenkiinnosta vilkaisin blogiasi. Oltiinhan synnytettykin samoihin aikoihin?.
    On ollut hauska lukea erityisesti pikkulapsiarjestanne, kun nuorimmaiset ovat saman ikäisiäkin. Tykkään myös tavastasi kirjoittaa. Hauskaa kesää teidän perheelle!

    • :D No siis juurikin näin. Heti kun mennään toiseen ympäristöön kodin nurkista niin on se ihan erilailla kuluttavaa.
      Ja hei miten hauska tarina! Ja ei perhana eihän tuossa tilassa ja tilanteessa näe eikä ymmärrä juuri mitään muuta kun kaikki fokus menee sen yhden ihmisen ulos puskemiseen :D Kiitos niin kovasti että annoit blogilleni mahdollisuuden ja todella kiva kuulla, että meillä on noin paljon yhteistä! Ihanaa kesää teidän perheelle! :)

  • Henna

    Mua alkoi kans naurattaa, kun kuulosti aika tutulta:)
    Meillä tosin vain kaksi lasta; 4-vuotias ja syksyllä 2- vuotta täyttävä taapero. Mutta just siis se, että jos kotonakin on täystekeminen näiden kans, niin mökillä ollaan ihan loppu. Sanotaanko näin, että osaa taas arvostaa juoksevaa vettä ja tiskikonetta. Mutta aika aikaansa kutakin vaihetta.
    Aloin muuten lukea blogiasi, kun pian kaksi vuotta sitten oltiin samaan aikaan Kättärillä. Mieheni tunnisti miehesi. Minä en yleensä tunnista ketään:) Varsinkaan jos supistelee!
    No sit oli joku bloggaajien palkintojuttu pian synnytyksen jälkeen ja näin sinut kuvassa kauniin hehkeänä ja mielenkiinnosta vilkaisin blogiasi. Oltiinhan synnytettykin samoihin aikoihin?.
    On ollut hauska lukea erityisesti pikkulapsiarjestanne, kun nuorimmaiset ovat saman ikäisiäkin. Tykkään myös tavastasi kirjoittaa. Hauskaa kesää teidän perheelle!

  • Ansku

    Meillä jo helpottaa – osin, kun pienin neljästä 3,5v ja vanhin 8. Saadaan jo syödä rauhassa. Mutta toisaalta, vauhti ja rohkeus kasvanut entisestään ja pojat keksii kaikenlaista. KAIKENLAISTA! Välillä kuulen räyhääväni: ”eikö löydy sitten minkäänlaista harkintakykyä!!!!!!!!” Pojille joilla on vauhtia ja kaikissa portaissa pitää kikkailla ja futareina kaikkea potkia aina ja kaikkialla ja rohkeus vie välillä liian kauas ja jokaisen eri suuntaan…..

    Kiitos kun sai vähä avautua ;)

    • :D :D :D Ei hitto mä NIIIIIN näen ton :D Me ollaan ihan kohta tuossa vaiheessa… pari vuotta niin luulen että tuo on myös mun go to lause :D Yläfemmat sinulle tuohon vaiheeseen – mä tuun perästä :D

  • Mari

    Kiitos, että kuvata rehellisesti juhannuksen viettoanne vauhdikkaiden poikien kanssa! Kuulostaa melkoisen rankalta! T: 2-vuotias vautihirmu ja vajaa kuukausi uuden vauvan laskettuun aikaan. Vähän hirvittää, miten sitä jaksaa…

    • Voi että! Voimia! Aivan ihania hetkiä teillä edessä ja vaikka härdelliä onkin niin kaiken sen arvoista! <3 Voimia siis raskauden loppumetreille – itsellä se ei nimittäin ollut herkkua :D

  • E

    Ah voi, veit sanat suustani – ja minulla on juoksevia vintiöitä “vaan” yksi :D Mutta auta armias, kun olet yksin sen vintiön kanssa johon tietysti iskee matkapahoinvointi & järvikin on parin sadan metrin päässä ulko-ovesta! Jestas olen poikki :DD

    • Joo kyllä se yksikin kun on tarpeeksi pieni niin sitoo kädet todella hyvin jos on juuri kaikkea mainitsemaani “vaaran paikkoja” mitä mökeillä nyt yleensä on. Veden äärellä ei kyllä voi hetkeksikään silmä välttää. MÄ niin ymmärrän! :D Mutta hyvin sä vedät – yläfemma sinulle myös jatkuvasta tsempistä! :D

  • Linda

    Juuri näin! 2,5v sekä 4,5v ja non-stop aktiivisuus yötä päivää sekä päälle muutama räkätauti ja korvatulehdus. Kamalan ihanaa ja kun muistais olla ”einiinkireemutsi” välillä :)

    • No ei hitto joo! :D Mikä paradoksi. Voisko joku sanoo niille skideillekin että nauttikaa nyt piruvie hetkestä älkääkö kokoajan touhottako menemään :D Noh – aikansa kutakin <3

  • Minka

    Voi miten ihanan rehellinen postaus! 3 pienen menijän äitinä voin NIIIIN samaistua, huh! :) sitä hetkittäin ehtii ihastella, kuinka suloisia ne onkaan ja sitten taas mennään pää kolmantena jalkana. Ensi viikolla lähdemme kauan odotetulle lomamatkalle vanhaan kotimaahamme, tulemme mieheni kanssa siltä reissulta varmastikin lopun uupuneina takaisin :) :)

    • Joo siis se suloisuuden ihastelu on pääsääntöisesti silloin kun ne nukkuu :D Sit kaivetaan videoita ja ihastellaan miten söpöjä ne on :D Mikä paradoksi :D Ja ah – lomamatkat on aina oma härdellinsä, vaikkakin niin ihania ja mielettömiä muistoja luovia <3 Mahdollisimman sujuvaa matkaa teille! :D <3

  • Johanna

    Kuulosti aivan meidän juhannukselta. :) ja meidän jokaiselta reissulta.. tai no, joka päivältä mutta arjessa narut pystyy pitämään tiukemmalla :D

    täällä 6,4 ja 1v. Ensi vuonna on taas erilaista. Niin valtava haikeus että toista tällaista sekoilujuhannusta ei tule ja tämäkin meni sattuneesta syystä taas ihan ohi :’) kuinka sitä ehtis, muistais ja osais nauttia näistä ainutlaatuisista hetkistä tässä härdellissä!? meinaa mennä hötäkässä aina kaikki ihan ohi, kuvista sitten kerkee vasta jälkeenpäin pysähtyä niihin hetkiin, oi haikeutta :)

    • No siis juuri tämä! Mikä paradoksi! Tietää itsekin että juuri nyt pitäisi hidastaa ja nauttia mut voisko joku nyt piruvie sanoa sen myös noille pää kolmantena jalkana sinkoileville skideillekin?!? :D Mutta jes – onneksi ei olla tässä uppoovassa veneessä yksin! :D Vaiheita vaiheiden perään <3