Hyvää huomenta

*Kaupallinen yhteistyö Nespresson kanssa*

Kaksi lasta takaa kiireisen arjen. Vauhti on kova kukonlaulusta iltahämärään, joten lisäpattereille on tarvetta – päivittäin. Blogiani pidempään seuranneet tietänevät, etten aikoinaan juonut kahvia juuri ollenkaan. Tämä seikka muuttui kummasti esikoiseni synnyttyä. Nykyään kaikki aamuni alkaavat kupillisella kahvia. Sen avulla voin toivottaa itsellenikin hyvää huomenta.

Hyvän kahvin makuun pääsin 2,5-vuotta sitten, kun isäni osti minulle joululahjaksi ensimmäisen Nespresso-koneeni. Loistava lahja tuoreelle äidille, joka kaipasi apua aamuihin pitkien öiden jälkeen. Reilu kaksi vuotta myöhemmin minun ja kahvikoneen välinen suhde on entistä syvempi. Nykyään energisiä pikkukundeja on kaksi ja omaa aikaa käytännössä nolla. Arkipäivät ja viikonloput eivät toisistaan juurikaan eroa meidän taloudessa. Härdelli on samanlainen päivästä toiseen, jonka vaunut saadaan jokseenkin raiteilleen kun saan kahvikupin käteeni. Helposti ja nopeasti juuri sen määrän, mille on tarve (tuoppi kiitos) ja juuri sellaisena mistä pitäää. Oli se sitten voimakas espresso, täyteläinen cappuccino tai lämmittävä latte. Kahvimakuja ja voimakkuuksia on monia mistä valita.

Kahvi ei ole vain lojaali herättäjä, vaan usein myös herkkuhetkeni, sillä tykkään korvata tavallisen maidon vaniljanmakuisella soijamaidolla. Nam! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Suosin muutenkin runsaita maidon täyteisiä kahveja, joten pitkät latet ovat minun valintani. Nespresso Lungo-kapselit ovat pitkiin kahveihin loistavia, tosin olen käyttänyt latteihini melkein kaikkia muitakin Nespresso-kavikapseleita ja lopputulos on aina ollut herkullinen.

Virta päälle, kapseli sisään, maito lokeroonsa ja sitten yhtä nappia painamalla valiset kahvisi koon ja vahvuuden. Kahvilakelpoinen latte valmistui selkäni takana oikean yläkulman nappia painamalla samalla, kun valmistin pojille heidän aamupalansa. Helppoa, nopeaa, yksinkertaista ja oi niin hyvää.

Meidän äänekkäät aamut toistavat samaa kaavaa päivästä toiseen. Pojat kilpailevat aamuherätyksestä kukon kanssa, minkä jälkeen minä raahaudun silmät ristissä keittiöön molempien kanssa. Esikoinen etsii leikkiautojaan samalla, kun nuorin pyörii jaloissa uusia ulottuvuuksia tavoitellen ja keittiön lapsiystävällisyyttä aktiivisesti testaten. Viidessä minuutissa saan yleensä pöytään poikien aamupuurot ja kupin herkkukahvia käteeni. Aina en omaa aamupalaa ennätä samaan settiin tekemään, mutta kahvin kylläkin. Suotuisina aamuina näyttää omakin aamupala yhtä hyvältä, kuin ylemmässä kuvassa. Pöydästä lähdetään heti leikkimään, kahvikupin seuratessa.

Kun aurinko saa meidät aamuvirkut kiinni, siirrymme usein takapihalle leikkimään. Taas on se kovin tärkeä kahvikuppi saanut minut valmiiksi uuteen päivään. Pelit alkakoon – äiti on hereillä!