CATEGORIES

Millainen olin lapsena? Äiti vastaa!

5.3.2017

Hiljattain siskoni Kira toteutti postauksen nimeltä “Äiti vastaa“. Sitä oli ihana lukea ja kommenttiboksissa pyydettiinkin, että äitimme toteuttaisi samanlaisen vastaussarjan minunkin kohdallani. Ihanasti äiti otti aikaa toistamiseen, ja vastasi kysymyksiin uudestaan minun oikkuja ja luonteenpiirteitäni miettien. Tässä 16 kysymystä minusta ja lapsuusajastani äitini silmin nähtynä.

1) Millainen Hanna oli lapsena?

Hanna oli kauan ja hartaasti odotettu eskoisemme. Hanna teki minusta ensimmäistä kertaa äidin ja vanhemmistani ensimmäistä kertaa isovanhempia. En olisi voinut olla kiitollisempi tai onnellisempi, kun Hanna viimein syntyi.

Jo Hanna syntymä kertoi aika paljon millainen persoona hän on. Hanna on syntynyt suunnitellulla sektiolla. Lääkäri ei ollut vielä saanut Hannaa edes ulos masusta, kun hän aloitti valtavan huudon, mikä nauratti operaation lääkäreitä. Muistan kun gynegoloogini sanoi, ettei ole koko uransa aikana nähnyt tai kuullut tällaista, johon lastenlääkäri vielä lisäsi, että tästä tytöstä tulee varmasti naisasianainen.

Hanna oli todella ujo ja varautunut ensimmäiset vuotensa, eikä suostunut jäämään minnekään ilman minua. Hanna mielummin tarkkaili hyvin pitkään, ennenkuin osallistui mihinkään toimintaan. Tarpeen vaatiessa rohkeutta kuitenkin löytyi. Muistan hauskan tapauksen kun olimme muuttamassa Hämeenlinnasta Tapiolaan Hannan ollessa noin puolitoistavuotias. Hanna oli hyvin huolestunut, kun muuttomiehet kantoivat tavaroitamme muuttoautoon, ja kun he tarttuivat Hanna rakkaaseen legopöytään, tarrautui Hanna miehen jalkaan kiinni ja aloitti huudon. Ei paljon auttanut selitykset, että tavaroita vain siirretään uuteen kotiin.

Dialogeista Hanna on pitänyt siitä saakka kun oppi puhumaan. Noin kolmen vanhana Hanna suosikkiohjelma oli Maija Mehiläinen. Hanna lempileikki oli, että minä leikin Flippiä ja Hanna Maijaa. Siinä käytiin jo silloin mitä moninaisempia keskusteluita mikä milloinkin Hannaa mietitytti. Hanna sanoi aina,minulle, että puhu taas Flippiä. Se olikin kiva tapa opettaa Hannalle asioita elämän eri aloilta. Itsekin nautin noista leikeistä.

En yhtään ihmettele, kun Hanna on täällä blogissakin sanonut, että antoisinta on kommenttiboksissa keskustelu.

2) Mitä mieltä olet siitä, että Hanna kirjoittaa blogia?

Olen tietysti lukenut Hannan tekstejä ja blogia jo monta vuotta, ja tämä on ihana tapa nähdä hänen kasvunsa myös näin bloginkin välityksellä. Tämä on myös loistava työ, minkä voi ottaa aina mukaansa asuipa sitten missäpäin maailmaa tahansa. Hanna osaa  myös hienosti vetää rajan, mitä asioita blogissaan jakaa.

3) Kerro joku hauska juttu, mitä Hanna teki pienenä?

Hannan kävelemään oppiminen oli vertaansa vailla. Hanna ei koskaan halunnut kontata, eikä hän yrittänyt nousta ylös pöydän tai tuolin jalkaa pitkin harjoitellakseen tasapainoa tai kävelyä (kuten kaikki lapset tekevät). Samalla viikolla kun Hanna täytti vuoden, olin vanhemmillani kylässä ja istuin äitini kanssa olohuoneessa ja katsoimme kun Hanna ryömi sohvapöydän luo, nosti itsensä sitä vastaan ylös seisomaan, irroitti kätensä ja laski ne alas ja lähti kävelemään. Voitte uskoa sitä ihmetyksen määrää, mitä äitini kanssa koimme. Sanoinkin äidilleni, että onneksi istut siinä, koska kukaan ei tule uskomaan mua kun kerron tän jutun.

4) Oletko oppinut jotain meikkivinkkejä Hannalta?

Ihonhoitoon liittyviä vinkkejä olen poiminut paljonkin Hannan blogista, mutta muuten emme niin paljon puhu meikeistä.

5) Mikä on Hannan outo tapa?

Hanna tuossa tekikin oman postauksen näistä oudoista tavoista. Olisin sanonut tuon kaksihaaraisten latvojen nyppimisen, koska sitä hän teki aina teinivuosinaan.

6) Jos nimeäisit Hannan uudestaan, niin minkä nimen antaisit?

Hanna nimen kuullessani mieleni täyttyy aina lämpimistä ja ihanista muistoista ja Hannan valliottava persoona täyttää mieleni.

Hannan isä kutsui minua nuoruudessamme Hanna Mutikaiseksi, Hurjaksi Hannaksi tai Hanna Harakaksi, jotenkin Hanna nimi liittyi aina siihen, minkä nimen hän minulle aina leikillään antoi. Se oli vain itsestään selvää,että jos joskus saisimme tytön, hänen nimekseen tulisi Hanna.

Kuulen vielä tänäkin päivänä korvissani, kuinka äitini aina lausui Hannan nimen venyttäen a:ta Haaaanna. ja lisäsi siihen vielä aina “on niiiiin ihana” <3

Hanna on kertonut minulle hauskan jutun, kun hän asui vielä Hollannissa ja oli varaamassa ravintolasta pöytää, ilmoitti hän varausnimeksi Hanna. Puhelimessa hovimestari ilmoitti, että he tarvitsevat sukunimen, johon Hanna vastasi “Väyrynen”. Hetken hiljaisuuden jälkeen toisesta päästä kuului “Okey Hanna will do”.

Minun on ihan mahdotonta kuvitella mitään muuta nimeä Hannalle.

7) Kun olette ulkona syömässä, niin mitä Hanna tilaa?

Olen hyvin harvoin ulkona ravintoloissa syömässä Hanna kanssa, koska he tulevat aina meille kotiin syömään. Hanna elää nyt sitä pienten lasten vaihetta, että aina kun tarjoilee Hannalle lämpimän aterian (jota itse ei tarvitse tehdä) on se hyvää, kaikki kotiruoka kelpaa ja ruokahalu on taattu. Ulkona syödessään voisin kuvitella, että annokset joissa on avokadoa, ovat suosikkeja.

8) Mikä on yksi asia, mitä toivot, että Hanna voisi tehdä?

Perustaa oman yrityksen, kun aika antaa hieman myötä lastenhoidosta. Hannalla on niin loistavat kyvyt organisoida ja johtaa tiimiä. Palautteenantokin on hallussa. Hannan vastuunotto on vertaansa vailla, sekä kyky ajatella luovasti.

9) Miten muistutatte toisianne?

Tää onkin helppo! Me ollaan Hannan kanssa harakoita, pidetään koruista, kimaltelevista! Vakavasti ottaen ollaan Hannan kanssa hyvin vastuuntuntoisia ja luotettavia. Hannan äitiyden myötä olen huomannut hänen jakavan aivan saman ajatus- ja arvomaailman kasvattaessaan omia poikiaan, kuin minä, kun tytöt olivat pieniä. Mitä vanhemmaksi Hanna tulee sen klassisemmaksi hänen tyylinsä tulee, kuten minullakin.

10) Missä haluaisit nähdä Hannan kymmenen vuoden kuluttua?

Mitään suuria muutoksia en toivoisi. Harmoonista perheelämää, ystäviä ja antoisan työn.

11) Milloin olet ollut kaikkein ylpein Hannasta?

Vastaisin alun samallalailla kuin Kirankin kohdalla. Hanna on tehnyt paljon asioita, joista jokainen vanhempi olisi ylpeä, mutta upeinta on kuitenkin hetket kun saan havannoida hänen upeita luonteenpiirteitään. Tuskin tunnen toista ihmistä, jolla on niin vahva oikeustaju ja kyky nousta aina heti puolustamaan toista, jota väärin kohdellaan. Näitä tilanteita on ollut lukuisia Hannan elämän aikana. Tämä piirre on tehnytkin Hannasta aivan loistavan isosiskon nuoremmille sisarilleen. Hanna on myös aina valmis auttamaan kaikkia jotka apua Hannalta pyytävät.

Hanna oli tuskin kymmentäkään, kun istuimme taas perheen kanssa illallisella, jonka aikana aina keskusteltiin päivän tapahtumista. Omaa mieltäni painoi yhden miehen (lasten koulusta) toiminta, joka oli mielestäni todella saamatonta ja pelkurimaista ja sanoinkin ääneen, että sille miehelle pitäisi panna hame päälle. Tähän Hanna heti tokaisi, että kuinka sä äiti voit sanoa noin, että jos joku on saamaton niin se ois jotenkin meille naisille (Hanna siis tuskin kymmentä vuotta) ominaista. Tähän itsekin heti reagoin ja mietin sanomisiani, kuinka huolettomasti toistin jotain vanhaa suomalaista sanontaa. Nykyään tuo onkin jo aika hyvin poistunut kielestämme.

12) Mikä on mielestäsi virhe, minkä Hanna on tehnyt?

En koe mitään juttua virheeksi, kaikki koettu on kasvattanut Hannasta sen valloittavan persoonan, mikä Hanna tänä päivänä on.

13) Mitkä ovat teidän parhaimpia hetkiä yhdessä?

Nykyään rakastan olla Hannan ja poikien seurassa ja katsoa miten Hanna toteuttaa äitiyttään. Hannan kanssa on kiva keskustella ihan kaikesta, koska Hanna kuuntelee myös toisen mielipiteitä hyvin tarkkaan ja pohtii asioita pintaa syvemmältä.

14) Millainen Hanna oli koulussa?

Hanna oli niin sanottu kympintyttö. Rakasti uusien asioiden oppimista ja oli todella tunnollinen oppilas. Vanheimpanillassa opettajat kilvan kehuivat Hannan taitoja. Kaveripiirikin oli iso ja Hanna sai myös hymytyttöpatsaan.

Olisikohan Hanna ollut kymmenen tai yksitoista, kun postista tuli kerran paksu kirjekuori (Hannan nimellä varustettuna) Lontoosta matkatoimistosta. Olin hieman ymmälläni annettuani sen Hannalle ja kysyin, että mikähän tämä on. Johon Hanna sanoi heti, että ai kiva se tulikin näin pian. Hannan piti koulussa tehdä projekti Uudesta Seelannista ja Hanna oli soittanut englantilaiselle matkatoimistolle ja kysynyt jos heillä olisi materiaalia Uudesta-Seelannista. Oli kuulemma selittänyt, että ei ihan vielä ole menossa, mutta varmasti vähän vanhempana ja nyt hän tarvitsee materiaalia koulutyöhön. Tuohon aikaan ei vielä eletty internetin aikaa. Mielestäni tämä kertomus kuvastaa Hannaa hyvin, kuinka kekseliäs, rohkea ja ei pelkää hoitaa asioitaan vieraallakaan kielellä.

15) Mitä muuttaisit jos voisit kasvattaa Hannan uudelleen?

Koska Hanna on esikoiseni, niin hän on saanut olla suurennuslasin alla ihan kaikessa. Hannaa on kasvatettu suurella rakkaudella ja aika tiukoilla rajoilla ja valvonnalla, että rajoja myös noudatetaan. Varmaan ollaan tehty moniakin virheitä, mutta aina on toimittu niillä parhailla mahdollisilla resurseilla, mitä meillä oli käytössä, joten en osaa muuttaa mitään, ja kun lopputulema on Hanna kaltainen, niin voin vain olla tyytyväinen.

16) Kuvaile täydellinen mies Hannalle

Hannalla on ihan täydellinen mies <3 Hän osaa ihanasti suhtautua Hannan joskus hyvinkin vahvaan persoonaan. Hienosti myötäelää Hannan juttuja ja on myös todellinen luottokaveri, joka pelaa Hannan kanssa aina samaan maaliin. Hannalle on myös erittäin tärkeää, että mies nauttii isyydestään, ja sen hänen miehensä todella tekee. Ihanaa seurata tuon perheen dynamiikkaa.

-Rakkaudella, äiti <3

44 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Mari

    Voi miten ihanasti kirjoitettu! Itku pääsi aamukahvilla kun oma äiti on menehtynyt syöpään ja mietti että mitähän hän kertoisi vastaavassa haastattelussa. Muistakaa arvostaa äitejä!

    • <3 Otan osaa <3 Sinulla on varmasti ollut mieletön äiti <3

  • Amanda

    Oot ollut näkemyksellinen nainen jo pienenä – ihana toi napakka vastauksesi hamekommenttiin!

    • <3 Täytyy itsekin ihemetellä, että olen jo noin nuorena tarttunut tuohon epäkohtaan tuossa sanonnassa!

  • Laura

    Ihana postaus oli! Äitisi kuulostaa rakastavalta vanhemmalta. <3 Kaikki ihmiset joilla on sellainen äiti, saavat olla onnekkaita! Luin kommentit läpi ja olen samaa mieltä yhden toisen kommentoijan kanssa siitä että keskimmäinen lapsenne näyttää sinulta. Sen on huomannut heti.. Todella komea poika <3 (ei sillä ettei nuorin ja vanhin olisi myös)

    • Voi kiitos <3 Hän on meidän pojistamme suurpiirteisesti ehdottomasti eniten minä, mutta kun katsoo tarkemmin (näistä blogikuvista sitä ei niin näe), mutta silmämme ovat niin erilaiset, että hän muistuttaa ehkä eniten nuorinta siskoani! <3

  • Janina

    Voi kuinka rakkaus ja ylpeys oikein huokuu äitisi vastauksista :) Hauska tuo tarina Uuden Seelannin kouluprojektista. Voi niitä aikoja, kun koulutehtäviä varten kipitettiin kirjastoon ihan oikeiden kirjojen pariin etsimään tietoa. Sinä näköjään menit vielä astetta pidemmälle!

    Postauksen kuvat välittävät kuvan onnellisesta lapsuudesta :)

    • No siis kyllä! Niin vaikea uskoa, että tosiaan mitään nettiä ei silloin ollut!! :D Kaikki haettiin kirjastosta tai lehdistä! :D Nykyään kun kuvia etsitään hakusanoilla netistä niin itse ainakin tein valtaosan ala-asteen koulutöistä juurikin vanhoja lehtiä selaamalla ja niistä kuvia pois leikkaamalla!! :D
      Ja kiitos kauniista sanoista. Sitä lapsuuteni on onnekseni ollut. <3

  • Tiina

    Lapsuuskuvat ovat parhaita! Ja keskimmäinen poikannehan on aivan sinun näköisesi! :)

    • Ne ovat nostalgisia! <3 Ja apua! olet ensimmäinen joka sanoo, että ihan minun näköinen! <3 Kiitos. Hänessä on minua ehkä eniten pojistamme, mutta meidän silmissämme silti enemmän ehkä nuorinta siskoani. <3

      • Olivia

        Pakko kommentoida, että olen katsonut ihan samaa! On aivan sinun näköisesi. Ja ihana teksti! <3

        • Voi kiitos kovasti <3

  • Anette

    Nyt tuli itku. <3 Tämä oli jotain niin kaunista ja koskettavaa luettavaa, äitisi rakkaus sinua kohtaan huokui näistä riveistä. Teillä molemmilla on selvästi kyky ilmaista itseänne niin upeasti. Tämä oli aivan ihana postaus. Ihana kuulla millainen pikku-Hanna on ollut, juuri tuollaiseksi itseasiassa sinut kuvittelinkin nykyisen persoonasi perusteella. :D Ja nuo vanhat kuvat.. <3

    • Voi miten ihania te olette siellä kun niin myötäelätte! <3 Liikuttaa kovasti minuakin kuulla, että te pidätte tällaisista pintaa ronskimmistikin syvemmälle menevistä jutuista <3 Ja voitko kuvitella: Äiti ei tykkää kirjoittaa kun on sitä mieltä, että hän ei osaa ilmaista itseään kirjoitetusti lainkaan :D Kiitos Anette <3

  • Emilia

    Hassu kysymys: Joskus vuosia sitten mainitsit että äitisi vannoo ihonhoidossaan jonkun tietyn vitamiinin/luontaistuotteen/öljyn tms päälle (tyyliin kollageenitabletit tai arganöljy).Mikä se olikaan? Muistan että hänellä oli todella glowy iho!

    • Mamma

      Hei Emilia,
      kyseessä täytyy olla alfalipoiinihappo. Se luokitellaan vitamiineihin ja se auttaa ylläpitämään solutoimintaa. Suosittelen :D

      • Emilia

        Kiitos oikein paljon, alfalipoiinihappo ostoksille siis! Ja jos on muita öljy tai vitamiinivinkkejä, niin arvostan kovasti.

        • Pitääpä miettiä postausta tälle pohjalle: Äiti suosittelee <3

    • Voi apua – hänellä on näitä luottoöljyjä niin monia että nyt en varmaksi muista! :D Hänellä on kyllä mieletön iho. Apua, mistäköhän oli kyse tällä kertaa. Kysäsen äidiltä kun nyt omat aivot lyövät tyhjää / ovat muusia tässä pienlapsiarjessa :D Pyydän äitiä palaamaan tähän! <3

      • Emilia

        Loistavaa, kiitos kovasti!

  • Haidi

    Toivoinkin salaa mielessäni, että äitisi tekisi sinustakin tälläisen kun Kiran jutun luin :) äidistänne saa samanlaisen lämpimän, vahvan ja ymmärtävän ihmisen kuvan kuin mitä sinustakin blogin kautta. Rakkaus välittyy teksteistä! Teillä on ihana perhe :)

    • Kiitos Haidi kovasti! <3

  • Lena

    Oih, love,love love this!! Ihana kuulla aiti-lapsi-suihteista joista paistaa rakkaus. Mulla ja mun aidilla ei koskaan oikein ollut mitaan suhdetta, aitini oli alkoholisti ja lapset ja heidan menonsa ja kaikki muukin jai aina pullon varjoon. Kuulostaa ihanalta kun teilla on aina ollut hyva suhde, onneksi olkoon ja tama juttu sai minutkin itkemaan!!

    • Olen kovin pahoillani puolestani. Nuo ongelmat ovat aivan liian yleisiä ja niin kamalaa, kun se vaikuttaa pienten lasten jokapäiväiseen arkeen ja kantaa vielä pitkälle loppuelämäänkin. Toivottavasti elämä kompensoi sinulla vielä ja saat elää lopun elämääsi onnellisessa turvallisuuden tunnussa.

  • Ei voi muuta sanoa kuin että olet todella onnekas koska sinulla on vielä äiti, ja koska hän kirjoittaa näin nätisti sinusta ? Itku tuli.

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi

    • Hei mä tänään aivan sattumoisin kävin läpi roskapostikansiota (mitä en usein tee) ja sieltä löytyi joukko sun kommentteja?!?! Miten ihmeessä ne sinne menevät? Onkohan siksi kun kommenttiesi lopussa on tuo linkki? Tekeeköhän se sen että kuvittelee automaattisesti kirjoittajan olevan robotti?

      Mutta aiheeseen. Kiitos kovin. Tiedän <3 Otan vielä niin syvästi osaa suruusi <3

  • Katja

    Näitä on ollut tosi kivaa lukea, niin sinunkin kuin Kiran! Pyysin omaakin äitiä vastaamaan, vaihtelin vähän kysymyksiä jne. Ihan uteliaisuudestakin, vaikken julkaisisikaan.

    Ja muuten, ajastin huomiselle asupostauksen ja tajusin, että sekä kenkiin että hameeseen olen tainnut saada sinun blogistasi innoituksen alun perin. Niin kuin myös mm. Stokken Sleepiin vuonna 2012. Ja lista jatkuu. En osaa kyllä ketään muuta bloggaajaa nimetä, keneltä olisin ideoita näin saanut, joten kiitos inspiraatiosta!

    Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

    Katja
    http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/

    • Voi että miten ihanaa kuulla, että olen kyennyt inspiroimaan! <3 Ja voi että kun mä tykkään myös niin kovin tuosta Tnfc:n vekkihameesta! Kiitos niin kovin! <3 Ihanaa viikkoa!

  • Reeta

    Ihana postaus! Ai että teillä on vielä kolmas sikokin! Enmpä tiennyt! Onko hänelläkin blogia? <3

    • Kyllä, meitä on kolme! Mutta häntä ei ole kiinnostanut juurikaan blogin pitäminen, joten ikävä kyllä sellaista ei vielä kolmannelta löydy :/

  • -H

    Tämä oli aivan ihana postaus – sydämellisiä naisia olette äitisi kanssa :)

    • Ihana kuulla, että pidit! :)

  • rosa

    Loistava postaus. Teillä on hieno perhe :) Yrittäjyys juttu tuli yllätyksenä!

    • Kiitos Rosa! Kiva kuulla, että pidit sekä sinäkin pitkäaikaisena seuralaisenani sait jotain uutta! :D

  • Saikku

    Ihania vastauksia! Niistä oikein paistaa rakkaus ja suuri ylpeys omasta tyttärestä. :)

    • Kiitokset äidille, että vastasi! Hän otti oikein aikaa ja muisteli juttuja pitkältä! :)

  • Jonnz

    Todella ihanasti äitisi on kirjoittanut sinusta! Ihanaa tulevaa naistenpäivää äidillesi, sinulle ja kaikille vahvoille naisille siellä ruutujen takana. ? Tekstistä huokuu kyllä se esikoisuus, itse myös esikoinen. Kuinka erilailla sitä kasvattaakaan lapsia järjestyksen mukaan, mutta sekin on vain rikkaus. Ja vaikka kaikki olisi muutoin vähän vinksallaan, rakkaus korjaa todella paljon. Halitaan niitä läheisiä. ❤

    • Kiitos paljon! Ja sitä samaa sinne! Ja pakko allekirjoittaa kyllä se, että jos puhutaan stereotyyppisestä esikoisesta niin kyllä allekirjoitan melkein kaikki kohdat :/ Mutta se taitaa olla aika yleistä :D Ja rakkaus kantaa todella pitkälle! <3 Halitaan!

  • Anni

    Aivan ihana postaus <3

    • Kiitos Anni! Ihanaa että pidit! <3

  • Voi vitsi, miten kauniisti äitisi sunua kuvaili!

    • Kiitos mammalle <3

  • Sofia

    Itku pääsi kun luin tän. Ihana! ?

    • Voi miten liikuttava olet! sinä olet ihana!