Millainen olin lapsena? Äiti vastaa!

Hiljattain siskoni Kira toteutti postauksen nimeltä “Äiti vastaa“. Sitä oli ihana lukea ja kommenttiboksissa pyydettiinkin, että äitimme toteuttaisi samanlaisen vastaussarjan minunkin kohdallani. Ihanasti äiti otti aikaa toistamiseen, ja vastasi kysymyksiin uudestaan minun oikkuja ja luonteenpiirteitäni miettien. Tässä 16 kysymystä minusta ja lapsuusajastani äitini silmin nähtynä.

1) Millainen Hanna oli lapsena?

Hanna oli kauan ja hartaasti odotettu eskoisemme. Hanna teki minusta ensimmäistä kertaa äidin ja vanhemmistani ensimmäistä kertaa isovanhempia. En olisi voinut olla kiitollisempi tai onnellisempi, kun Hanna viimein syntyi.

Jo Hanna syntymä kertoi aika paljon millainen persoona hän on. Hanna on syntynyt suunnitellulla sektiolla. Lääkäri ei ollut vielä saanut Hannaa edes ulos masusta, kun hän aloitti valtavan huudon, mikä nauratti operaation lääkäreitä. Muistan kun gynegoloogini sanoi, ettei ole koko uransa aikana nähnyt tai kuullut tällaista, johon lastenlääkäri vielä lisäsi, että tästä tytöstä tulee varmasti naisasianainen.

Hanna oli todella ujo ja varautunut ensimmäiset vuotensa, eikä suostunut jäämään minnekään ilman minua. Hanna mielummin tarkkaili hyvin pitkään, ennenkuin osallistui mihinkään toimintaan. Tarpeen vaatiessa rohkeutta kuitenkin löytyi. Muistan hauskan tapauksen kun olimme muuttamassa Hämeenlinnasta Tapiolaan Hannan ollessa noin puolitoistavuotias. Hanna oli hyvin huolestunut, kun muuttomiehet kantoivat tavaroitamme muuttoautoon, ja kun he tarttuivat Hanna rakkaaseen legopöytään, tarrautui Hanna miehen jalkaan kiinni ja aloitti huudon. Ei paljon auttanut selitykset, että tavaroita vain siirretään uuteen kotiin.

Dialogeista Hanna on pitänyt siitä saakka kun oppi puhumaan. Noin kolmen vanhana Hanna suosikkiohjelma oli Maija Mehiläinen. Hanna lempileikki oli, että minä leikin Flippiä ja Hanna Maijaa. Siinä käytiin jo silloin mitä moninaisempia keskusteluita mikä milloinkin Hannaa mietitytti. Hanna sanoi aina,minulle, että puhu taas Flippiä. Se olikin kiva tapa opettaa Hannalle asioita elämän eri aloilta. Itsekin nautin noista leikeistä.

En yhtään ihmettele, kun Hanna on täällä blogissakin sanonut, että antoisinta on kommenttiboksissa keskustelu.

2) Mitä mieltä olet siitä, että Hanna kirjoittaa blogia?

Olen tietysti lukenut Hannan tekstejä ja blogia jo monta vuotta, ja tämä on ihana tapa nähdä hänen kasvunsa myös näin bloginkin välityksellä. Tämä on myös loistava työ, minkä voi ottaa aina mukaansa asuipa sitten missäpäin maailmaa tahansa. Hanna osaa  myös hienosti vetää rajan, mitä asioita blogissaan jakaa.

3) Kerro joku hauska juttu, mitä Hanna teki pienenä?

Hannan kävelemään oppiminen oli vertaansa vailla. Hanna ei koskaan halunnut kontata, eikä hän yrittänyt nousta ylös pöydän tai tuolin jalkaa pitkin harjoitellakseen tasapainoa tai kävelyä (kuten kaikki lapset tekevät). Samalla viikolla kun Hanna täytti vuoden, olin vanhemmillani kylässä ja istuin äitini kanssa olohuoneessa ja katsoimme kun Hanna ryömi sohvapöydän luo, nosti itsensä sitä vastaan ylös seisomaan, irroitti kätensä ja laski ne alas ja lähti kävelemään. Voitte uskoa sitä ihmetyksen määrää, mitä äitini kanssa koimme. Sanoinkin äidilleni, että onneksi istut siinä, koska kukaan ei tule uskomaan mua kun kerron tän jutun.

4) Oletko oppinut jotain meikkivinkkejä Hannalta?

Ihonhoitoon liittyviä vinkkejä olen poiminut paljonkin Hannan blogista, mutta muuten emme niin paljon puhu meikeistä.

5) Mikä on Hannan outo tapa?

Hanna tuossa tekikin oman postauksen näistä oudoista tavoista. Olisin sanonut tuon kaksihaaraisten latvojen nyppimisen, koska sitä hän teki aina teinivuosinaan.

6) Jos nimeäisit Hannan uudestaan, niin minkä nimen antaisit?

Hanna nimen kuullessani mieleni täyttyy aina lämpimistä ja ihanista muistoista ja Hannan valliottava persoona täyttää mieleni.

Hannan isä kutsui minua nuoruudessamme Hanna Mutikaiseksi, Hurjaksi Hannaksi tai Hanna Harakaksi, jotenkin Hanna nimi liittyi aina siihen, minkä nimen hän minulle aina leikillään antoi. Se oli vain itsestään selvää,että jos joskus saisimme tytön, hänen nimekseen tulisi Hanna.

Kuulen vielä tänäkin päivänä korvissani, kuinka äitini aina lausui Hannan nimen venyttäen a:ta Haaaanna. ja lisäsi siihen vielä aina “on niiiiin ihana” <3

Hanna on kertonut minulle hauskan jutun, kun hän asui vielä Hollannissa ja oli varaamassa ravintolasta pöytää, ilmoitti hän varausnimeksi Hanna. Puhelimessa hovimestari ilmoitti, että he tarvitsevat sukunimen, johon Hanna vastasi “Väyrynen”. Hetken hiljaisuuden jälkeen toisesta päästä kuului “Okey Hanna will do”.

Minun on ihan mahdotonta kuvitella mitään muuta nimeä Hannalle.

7) Kun olette ulkona syömässä, niin mitä Hanna tilaa?

Olen hyvin harvoin ulkona ravintoloissa syömässä Hanna kanssa, koska he tulevat aina meille kotiin syömään. Hanna elää nyt sitä pienten lasten vaihetta, että aina kun tarjoilee Hannalle lämpimän aterian (jota itse ei tarvitse tehdä) on se hyvää, kaikki kotiruoka kelpaa ja ruokahalu on taattu. Ulkona syödessään voisin kuvitella, että annokset joissa on avokadoa, ovat suosikkeja.

8) Mikä on yksi asia, mitä toivot, että Hanna voisi tehdä?

Perustaa oman yrityksen, kun aika antaa hieman myötä lastenhoidosta. Hannalla on niin loistavat kyvyt organisoida ja johtaa tiimiä. Palautteenantokin on hallussa. Hannan vastuunotto on vertaansa vailla, sekä kyky ajatella luovasti.

9) Miten muistutatte toisianne?

Tää onkin helppo! Me ollaan Hannan kanssa harakoita, pidetään koruista, kimaltelevista! Vakavasti ottaen ollaan Hannan kanssa hyvin vastuuntuntoisia ja luotettavia. Hannan äitiyden myötä olen huomannut hänen jakavan aivan saman ajatus- ja arvomaailman kasvattaessaan omia poikiaan, kuin minä, kun tytöt olivat pieniä. Mitä vanhemmaksi Hanna tulee sen klassisemmaksi hänen tyylinsä tulee, kuten minullakin.

10) Missä haluaisit nähdä Hannan kymmenen vuoden kuluttua?

Mitään suuria muutoksia en toivoisi. Harmoonista perheelämää, ystäviä ja antoisan työn.

11) Milloin olet ollut kaikkein ylpein Hannasta?

Vastaisin alun samallalailla kuin Kirankin kohdalla. Hanna on tehnyt paljon asioita, joista jokainen vanhempi olisi ylpeä, mutta upeinta on kuitenkin hetket kun saan havannoida hänen upeita luonteenpiirteitään. Tuskin tunnen toista ihmistä, jolla on niin vahva oikeustaju ja kyky nousta aina heti puolustamaan toista, jota väärin kohdellaan. Näitä tilanteita on ollut lukuisia Hannan elämän aikana. Tämä piirre on tehnytkin Hannasta aivan loistavan isosiskon nuoremmille sisarilleen. Hanna on myös aina valmis auttamaan kaikkia jotka apua Hannalta pyytävät.

Hanna oli tuskin kymmentäkään, kun istuimme taas perheen kanssa illallisella, jonka aikana aina keskusteltiin päivän tapahtumista. Omaa mieltäni painoi yhden miehen (lasten koulusta) toiminta, joka oli mielestäni todella saamatonta ja pelkurimaista ja sanoinkin ääneen, että sille miehelle pitäisi panna hame päälle. Tähän Hanna heti tokaisi, että kuinka sä äiti voit sanoa noin, että jos joku on saamaton niin se ois jotenkin meille naisille (Hanna siis tuskin kymmentä vuotta) ominaista. Tähän itsekin heti reagoin ja mietin sanomisiani, kuinka huolettomasti toistin jotain vanhaa suomalaista sanontaa. Nykyään tuo onkin jo aika hyvin poistunut kielestämme.

12) Mikä on mielestäsi virhe, minkä Hanna on tehnyt?

En koe mitään juttua virheeksi, kaikki koettu on kasvattanut Hannasta sen valloittavan persoonan, mikä Hanna tänä päivänä on.

13) Mitkä ovat teidän parhaimpia hetkiä yhdessä?

Nykyään rakastan olla Hannan ja poikien seurassa ja katsoa miten Hanna toteuttaa äitiyttään. Hannan kanssa on kiva keskustella ihan kaikesta, koska Hanna kuuntelee myös toisen mielipiteitä hyvin tarkkaan ja pohtii asioita pintaa syvemmältä.

14) Millainen Hanna oli koulussa?

Hanna oli niin sanottu kympintyttö. Rakasti uusien asioiden oppimista ja oli todella tunnollinen oppilas. Vanheimpanillassa opettajat kilvan kehuivat Hannan taitoja. Kaveripiirikin oli iso ja Hanna sai myös hymytyttöpatsaan.

Olisikohan Hanna ollut kymmenen tai yksitoista, kun postista tuli kerran paksu kirjekuori (Hannan nimellä varustettuna) Lontoosta matkatoimistosta. Olin hieman ymmälläni annettuani sen Hannalle ja kysyin, että mikähän tämä on. Johon Hanna sanoi heti, että ai kiva se tulikin näin pian. Hannan piti koulussa tehdä projekti Uudesta Seelannista ja Hanna oli soittanut englantilaiselle matkatoimistolle ja kysynyt jos heillä olisi materiaalia Uudesta-Seelannista. Oli kuulemma selittänyt, että ei ihan vielä ole menossa, mutta varmasti vähän vanhempana ja nyt hän tarvitsee materiaalia koulutyöhön. Tuohon aikaan ei vielä eletty internetin aikaa. Mielestäni tämä kertomus kuvastaa Hannaa hyvin, kuinka kekseliäs, rohkea ja ei pelkää hoitaa asioitaan vieraallakaan kielellä.

15) Mitä muuttaisit jos voisit kasvattaa Hannan uudelleen?

Koska Hanna on esikoiseni, niin hän on saanut olla suurennuslasin alla ihan kaikessa. Hannaa on kasvatettu suurella rakkaudella ja aika tiukoilla rajoilla ja valvonnalla, että rajoja myös noudatetaan. Varmaan ollaan tehty moniakin virheitä, mutta aina on toimittu niillä parhailla mahdollisilla resurseilla, mitä meillä oli käytössä, joten en osaa muuttaa mitään, ja kun lopputulema on Hanna kaltainen, niin voin vain olla tyytyväinen.

16) Kuvaile täydellinen mies Hannalle

Hannalla on ihan täydellinen mies <3 Hän osaa ihanasti suhtautua Hannan joskus hyvinkin vahvaan persoonaan. Hienosti myötäelää Hannan juttuja ja on myös todellinen luottokaveri, joka pelaa Hannan kanssa aina samaan maaliin. Hannalle on myös erittäin tärkeää, että mies nauttii isyydestään, ja sen hänen miehensä todella tekee. Ihanaa seurata tuon perheen dynamiikkaa.

-Rakkaudella, äiti <3